Tanjan näkökulma, myöhemmin yöllä:
Siristelin silmiäni, kun yritin totutella huoneeni valoon. Zayn oli nukahtanut viereeni. Nappasin puhelimen sänkyni vierestä olevalta pöydältä puhelimen ja katsoin: Kello oli jo kaksitoista yöllä. Mutta miksi Zayn jäi tänne. Hän löi minua? Vai löikö? Minun pääni särkee ja jalassani oli vielä kenkäni. Nousin sängyltä ja otin kengät pois. Menin takaisin sänkyyn, en viitsinyt herättää Zaynia, kun niin suloisesti nukkui. Sain unen päästä kiinni ja kohta olinkin jo unessa.
Tanjan uni:
Kävelin kohti entistä kouluani, ja kaverini tuli samaa matkaa, hän siis asui n. kilometrin päästä minua. Pääsimme koulun pihalle ja näin tutun kaveriporukan koulun pihalla. Menin sinne ja näin, että paras kaverini makasi maassa yltä päältä veressä. Hän oli naamasta valkoinen ja Justin oli siinä vieressä, murhaava katse silmissään. Justinin kädessä oli puukko ja se oli veressä. Justin huomasi minut ja tuli luokseni. Työnsi puukon kaulaani ja aloin haukkoa henkeä...
Zaynin näkökulma aamulla:
Heräsin, kun kuulin Tanjan haukkovan henkeään. Säikähdin pahasti ja aloin herätellä häntä: "Tanja, herää", onneksi hän heräsi. "Mitäh? Zayn? Mitä sä teet siinä? Mitä kello on? Aih, minun pääni", Tanjan kysymykset pulppusivat hänen suustaan ja hän hieroi sormin ohimoaan. "Taisit nähdä painajaista", totesin ja hän nousi ylös sängystä. "Löit pääsi, kun kaaduit. Onneksi ei ole koulua tänään, kun on viikonloppu", kerroin hänelle. "Muistini pätkii, mutta lö-löitkö sinä minua?" hän kysyi pelkäävästi. "En tietenkää. Luulitko niin?" kysyin loukkaantuneena. "Eh..", hän vastasi ja meni meikkipöytänsä luokse.
Nousin ylös sängystä ja lähdin pois hänen huoneestaan. Ärsyttävää, kun hän luulee minun olevan, kuin Justin. En ole koskaan lyönyt tyttöä, enkä koskaan tule lyömään. Ajattelin samalla, kun kävelin hiekkatietä pitkin. Kuulin, kun hiekka ropisi jalkojeni alla. Tajusin, että joku juoksi minua kohti. Käännyin katsomaan ja näin hänet.
Tanjan näkökulma:
Taisin pahoittaa Zaynin mielen aika pahasti. Minkäs minä menneisyydelleni ja poikakammolleni mahdan. Ei olisi pitänyt ajatella sellaista Zaynista. Mitäköhän kellokin on? Mietein itsekseni ja katsoin pöydällä olevasta rannekellosta ajan: 07:30, ulkona on varmasti todella kylmä.
Laitoin nahkatakin päälleni ja pipon päähän. Lapaset käteen ja kengät jalkaan. Olin saanut jo aamutoimet tehtyä luultavasti ennätysnopeasti, kun en lainkaan mennyt suihkuun. Avaimet olivat vielä housujeni taskussa ja puhelimen jätin sisälle. Avasin ulko-oven ja kylmä viima meni takkini läpi, kuin aave. Laitoin oven perässäni kiinni ja lähdin juoksemaan pientä hiekkatietä pitkin.
Minun piti vetää henkeä melkein heti, kunnes mieleeni juolahti Justinin letkautus viime vuoden liikuntatunnilla: "Etkö jaksa juosta? Käyhän tankkaamassa tankkisi hesellä, pullero!" Siitä sain lisäpuhtia ja juoksin kovempaa ja aloin nähdä tutun mustahiuksisen pojan edessäni: "Zayn!" huudahdin hengähdykseni keskeltä. Hän kääntyi katsomaan minua kohti ja oli varmasti häkeltynyt. Naamani oli varmaan tulipunainen, kun juoksin. Pääsin Zaynin luokse ja hän katsoi kysyvästi minua kohti. "Mitä nyt? Pitikö sinun vielä haukkua minua lisää?" hän huusi vihaisena. "En minä sitä, kun-" aloitin ja hänen ilmeensä muuttui ihmetteleväksi ja lopulta hän kysyi: "Mitä sitten?" vedin syvään henkeä ja menin istumaan lähellä olevan kiven päälle. "Tanja?" Zayn kysyi huolissaan, kun hengitykseni vinkui. "Mene vain, ei sinun tarvi jäädä, ei minulla mitään tärkeää asiaa ollut", sanoin ja hän katsoi minua suoraan silmiin: "En usko sinua. Miksi sitten juoksit niin nopeasti luokseni?" hän sanoi totisena. Sain hengitykseni tasaannettua. "Mun piti vain pyytää anteeksi. Olen kohdellut sua tosi kauheesti, vaikka sille ei ole ollut mitään syytä. Toivoisin, että voisit antaa minulle anteeksi. Minun ei olisi pitänyt luulla, että olisit samanlainen, kuin Luukas tai Justin", sanoin ja näpräsin sormillani lapasten sisällä olevia irtonaruja. Zayn jähmettyi sanoistani.
Hän ei sanonut hetkeen mitään. Hän vain katseli minua ja tuntui jotenkin hyvälle, kun sain kaiken ulos. Juuri, kun Zayn oli sanomassa jotain, kuului selkäni takaa oksan rasahdus ja käännyin katsomaan: Siellä seisoi hieman liiankin tuttu ihminen:
"Minustako puhutte?" Justin sanoi ja käveli meitä kohti
**
Sori toosi lyhyt osa, tai emt :D mut siis joo nyt tuli Justin kehiin. Spoilaus se ei oo siis pysyvä :DD Päivä on ollut kiireinen ja vietin loppuajan koneella youtubes :) Jos tykkäsit kommentoi jtn jos et niin rakentavaa palautetta kiitos :)
sunnuntai 29. syyskuuta 2013
torstai 26. syyskuuta 2013
All we need is love ~ 23
Lizin näkökulma:
Saavuin Tanjan pihaan, hän oli siellä jo odottamassa minua. Pihalla lämpötila oli lähellä nollaa ja ajaessa olisi pitänyt olla varmaan toppatakki. Hytisten kävelen Tanjan luokse ja hän johdattelee minut sisälle lämpimään. Hän menee keittämään minulle teetä, jolloin samaan aikaan varaan itselleni paikan sohvalta: "Mitä mieltä olet? Pidettäisiinkö bileet täällä?" kysyin, kun Tanja tuli kahden teekupin kanssa luokseni, hän siis oli keittänyt itselleen myös. "En usko, että Eleanor on nyt oikein juhlatuulella, kaiken tän Luukas-juttujen keskellä. Onko muuten sulla mitään ideaa, kuka sen lapun teki?" Tanjan kysyi samalla, kun laski kupit tv-pöydälle. "Mulla ei ole mitään hajua, se voi olla ihan kuka vaan", sanoin ja nappasin kuppini. Hörppäsin sitä, ja tunsin kuuman teen virtauksen kurkussani. "Niin meidän piti tehdä jotain paitoja tai vaatteita?" kysyin ja laskin teekuppini pöydälle, kun sain sen tyhjäksi. "Joo, toitko jotain vaatteita?" Tanja kysyi samalla, kun vei astiat takaisin keittiöön. "Itse asiassa, kyllä", totesin ja hain eteisestä laukkuni.
Otin siis vaatteilleni laukun, jotta olisi helpompi ajaa skootterilla. Kannoin kassin olohuoneen sohvalle ja Tanja liittyi takaisin seuraani. Aloin esittelemään vaatteitani: "Tässä on tälläinen t-paita. Se on tosi tiukka noista hihoista, mutta vatsan kohtaalta siinä on paljon tyhjää", kerroin ja ojensin sen Tanjalle. "Selvä, taidan tietää mitä tälle tehdään. Okei, oliko mitä vielä?" hän kysyi uteliaana. "Tälläiset farkut. Mä en oikein pidä näiden lahkeista, kun niihin on tullut tollaisii reikii ja muutenkin liian kuluneet.", esittelin harmissani, sillä nuo olivat lempifarkkuni. Syy kulumiseen on siis se, että olen käyttänyt niitä liikaa. "Joo-o, laitetaan nämä tuohon samaan kasaan vain", Tanja totesi ja otti farkut. Hän taitteli sen ja laittoi t-paidan kanssa samaan kasaan. "Sit on tää neule, mun mielest se on vaan jotenkin mummomainen, ja haluaisin siitä nuorekkaamman", Tanja nappasi sen ja katseli sitä hetken. "Tästä saadaan vielä jotain tosi tyylikästä, että koko koulu haluaa tietää, kuka ton on suunnitellut", hän virnisti ja nauroimme. Hän taitteli taas neuleen pinoon ja totesin: "Siinä kaikki minun osaltani. Oliko sinulta jotain?" kysyin hymyillen ja hän oli hieman harmistuneen näköinen: "Löysin vain tämän vanhan pitkähihaisen paidan, koska vanhat vaatteeni on jo myyty", vedin hymyn korviin ja sanoin: "Ei se haittaa, voin antaa sinulle näistä jonkun, jos en itse oikein välitä, mutta uskon kyllä pitäväni", naurahdin ja Tanja kiipesi yläkertaan hakemaan tavaroita.
Sillä välin minä siivosin keittiön pöydän ylimääräisistä tavaroista. Sain kaiken siivottua, kun Tanja tuli suuren laatikon kanssa alakertaan: "Mikä tuo on olevinaan?" nauroin ja hän naurahti myös. "Olen kerännyt tänne kaikenlaisia pikku-askartelu-koristeita", hän totesi ja laski laatikon pöydälle. Kun olimme tutkineet laatikon Tanja nappasi t-paidan ja alkoi tekemään sitä. Itse nappasin pitkähihaisen paidan ja rupesin koristelemaan sitä. Sain vähän väliä neuvoja Tanjalta.
Saimme kaiken valmiiksi ja halusin, että ottaisimme kuvia meidän luomuksistamme. "Haen järkkärini yläkerrasta, vaihda sillä välin vaatteet", hän ohjeisti ja tein työtä käskettyä. Tanjan tultua alakertaan kysyin: "Vau, en tiennytkään, että valokuvaat", hän hymyili ja kertoi: "Vanhassa koulussa, kun minun ystäväpiirini yleensä rajoittui koulun sisäpuolelle, niin en oikein tavannut kavereitani, kylillä, niin halusin aloittaa valokuvaamisen. Se on kuitenkin nyt vähän jäänyt, kun muutin tänne", hän selitti. Ymmärtäväisenä nyökkäsin ja hän asetteli minut johonkin asentoon, josta hän saisi hyviä kuvia. Ei työstä oikein tullut mitään, kun nauroimme vähän väliä. Hetken päästä oli Tanjan vuoro pukeutua minun suunnittelemaan vaatteeseen. Hän sai sen päälleen ja näytti hieman epävarmalta peilin edessä. "Mitä mietit?" kysyin häneltä huolissani. "Äh, ei mitään", Tanja vain totesi ja näytti miten kamera toimisi. Imitoin häntä ja asettelin hänet myös johonkin hieman hulluun asentoon.
Sain otettua tosi monta hyvää kuvaa, ja Tanja alkoi jo vaihtaa normipaitaansa päällensä: "Toi oli tosi nätti, kiitti Liz", hän totesi. Hänellä oli normaalisti päällänsä ylisuuri pitkähihainen t-paita, sen pohjaväri oli valkoinen, ja se oli täynnä erilaisia printtauksia. "Onko kaikki varmasti ihan hyvin?" varmistin, kun näin Tanjan surullisen ilmeen. "Eh en tiedä miten tämän sanoisin, mutta-", hänen lause keskeentyi, kun ovelta kuului koputus. "Puhutaan joskus toiste, joku on ovella", hän siirsi asian syrjään, ja lähti kohti ovea.
Tanjan näkökulma:
"Läski! Koita hommata elämä! Lihot vaan ja kohta näkyy jo kauheet makkarat!" mieleeni muistui, kaikki viha jota minua kohtaan oli heitetty. Lizin tekemä paita oli todella kaunis ja se sopi minulle, olin päässyt painoon, jossa halusin pysyä. Silti en voi vain sivuuttaa menneisyyttäni. Menin avaamaan oven, ja silmäni suurenivat varmaan kokonaisen maapallon kokoiseksi: Zayn. Zayn Malik, seisoi ovellani. "Mitäs sulla on asiaa?" kysyin ehkä hieman töykeästi. "Voitasko jutella?" hän kysyi ja puristin päätäni. "Meillä ei oo mitään puhuttavaa, okei?" sanoin ja laitoin ovea kiinni, mutta Zayn pysäytti oven kädellään: "Miksei ole? Mitä mä olen tehnyt?" katsoin häntä et-ole-tosissasi-ilmeellä, ja hän tajusi: "Joo se varasto-homma taisi olla aika huono idea, mutta-", Liz tuli eteiseen ja katsoi Zaynia murhaavasti: "Mitä asiaa sulla olis?" hän kysyi. "Mun pitäis jutella Tanjan kanssa", Liz tuhahti ja kääntyi kannoillaan ja ennen lähtöään, hän kuiskasi: "Ole varovainen, jätkät voi olla sellasii, kuin Luukas", ja katsoin taakseni, kun Liz hyppäsi sohvalle.
Nappasin avaimet hyllyltä, laitoin kengät jalkaan ja sanoin: "Jutellaan ulkona", Zayn suostui ja hän käveli terassin pienet portaat alas, hiekkatielle. "Tänne!", huudahdin talon nurkalta. Zayn hölkkäsi luokseni ja istahdimme pienille pihakalusteiden tuolille. Vierekkäin, vaikka nousinkin heti ylös. Heti, kun tunsin Zaynin jalan omaa vasten. "Et luota muhun vieläkään?" hän kysyi surullisena. "En, koska Luukas antoi hyvän esimerkin tämän kylän pojista, joten en luota", hän tuhahti ja nousi ylös. Hän tuli lähemmäs ja tarttui kädestäni kiinni ja katsoi murhaavasti minua. Hänen otteensa puristui kovemmaksi ja kovemmaksi. "Zayn.. älä lyö", sanoin itkuisella ja murtuneella äänellä, olin peloissani. En päässyt minnekkään, ja kohta saan sen saman tunteen, kun Justin löi minua. Ajatukseni katkeaa, käteni velttoontuu, Zayn puristi liian kovaa ja samalla, kun jaloistakin meni tunto kaadui päistikkaa maahan ja sama ajatus, kun viimeksi pökerryin tuli mieleeni: "Lopeta Justin!" huudan kovaa kivusta, mutta en voi avata silmiäni, kylkiin koskee niin pahasti.
Zaynin näkökulma:
Voi helvetin helvetti! Ei täs näin pitänyt mennä. Mun piti vain kertoo sille lisää Luukastest ja mun tunteist. Kädest pitäminen ei tainnut kuitenkaan ollut paras vaihtoehto, noin hennolle tytölle. Juoksin äkkiä ovelle ja koputin sitä hädissäni: "Liz tule avaamaan, nyt on hätätilanne! kuulin töminää ja juoksemista. Lopulta näin Lizin kasvot. Ne olivat valkoiset, ja hän kysyi: "Mitä on tapahtunut?" Liz tärisi pelosta ja käskin häntä seuraamaan. Hän näki Tanjan. Tanja alkoi kouristella ja hän huusi Justin-nimeä. Olisikohan tämä se poika, joka häntä pahoinpiteli? "Ota se kantoon ja viedään se makuulle. Sillä on menneisyydessä tosi suuria traumoja, ja toivon todella, että et tehnyt mitään hänelle!", Liz huudahti suutuksissa. Nostin Tanjan kantoon ja vein hänet sisälle taloon. Hänen selässään oli vain jotain ruohonpalasia, jotka pöyhein pois, kun olin saanut hänet makuulleen. Hänen huoneesta huomasi, että siellä asui tyttö. Katselin ympärilleni ja odottelin, että Tanja heräisi. Ärsyttävää, kun tytöt luulevat meitä kilttejä poikia samanlaisiksi, kun Luukas. Istahdin tuolille ja jäin odottamaan, että Tanja heräisi.
**
Tästä taisi tulla piiitkä luku.. Kiitos inspiraatio-avun Alina ;) Laitan tähän sen Tanjan peruspaidast kuvan, siis sen valkoisen jossa on kuvioita:
Saavuin Tanjan pihaan, hän oli siellä jo odottamassa minua. Pihalla lämpötila oli lähellä nollaa ja ajaessa olisi pitänyt olla varmaan toppatakki. Hytisten kävelen Tanjan luokse ja hän johdattelee minut sisälle lämpimään. Hän menee keittämään minulle teetä, jolloin samaan aikaan varaan itselleni paikan sohvalta: "Mitä mieltä olet? Pidettäisiinkö bileet täällä?" kysyin, kun Tanja tuli kahden teekupin kanssa luokseni, hän siis oli keittänyt itselleen myös. "En usko, että Eleanor on nyt oikein juhlatuulella, kaiken tän Luukas-juttujen keskellä. Onko muuten sulla mitään ideaa, kuka sen lapun teki?" Tanjan kysyi samalla, kun laski kupit tv-pöydälle. "Mulla ei ole mitään hajua, se voi olla ihan kuka vaan", sanoin ja nappasin kuppini. Hörppäsin sitä, ja tunsin kuuman teen virtauksen kurkussani. "Niin meidän piti tehdä jotain paitoja tai vaatteita?" kysyin ja laskin teekuppini pöydälle, kun sain sen tyhjäksi. "Joo, toitko jotain vaatteita?" Tanja kysyi samalla, kun vei astiat takaisin keittiöön. "Itse asiassa, kyllä", totesin ja hain eteisestä laukkuni.
Otin siis vaatteilleni laukun, jotta olisi helpompi ajaa skootterilla. Kannoin kassin olohuoneen sohvalle ja Tanja liittyi takaisin seuraani. Aloin esittelemään vaatteitani: "Tässä on tälläinen t-paita. Se on tosi tiukka noista hihoista, mutta vatsan kohtaalta siinä on paljon tyhjää", kerroin ja ojensin sen Tanjalle. "Selvä, taidan tietää mitä tälle tehdään. Okei, oliko mitä vielä?" hän kysyi uteliaana. "Tälläiset farkut. Mä en oikein pidä näiden lahkeista, kun niihin on tullut tollaisii reikii ja muutenkin liian kuluneet.", esittelin harmissani, sillä nuo olivat lempifarkkuni. Syy kulumiseen on siis se, että olen käyttänyt niitä liikaa. "Joo-o, laitetaan nämä tuohon samaan kasaan vain", Tanja totesi ja otti farkut. Hän taitteli sen ja laittoi t-paidan kanssa samaan kasaan. "Sit on tää neule, mun mielest se on vaan jotenkin mummomainen, ja haluaisin siitä nuorekkaamman", Tanja nappasi sen ja katseli sitä hetken. "Tästä saadaan vielä jotain tosi tyylikästä, että koko koulu haluaa tietää, kuka ton on suunnitellut", hän virnisti ja nauroimme. Hän taitteli taas neuleen pinoon ja totesin: "Siinä kaikki minun osaltani. Oliko sinulta jotain?" kysyin hymyillen ja hän oli hieman harmistuneen näköinen: "Löysin vain tämän vanhan pitkähihaisen paidan, koska vanhat vaatteeni on jo myyty", vedin hymyn korviin ja sanoin: "Ei se haittaa, voin antaa sinulle näistä jonkun, jos en itse oikein välitä, mutta uskon kyllä pitäväni", naurahdin ja Tanja kiipesi yläkertaan hakemaan tavaroita.
Sillä välin minä siivosin keittiön pöydän ylimääräisistä tavaroista. Sain kaiken siivottua, kun Tanja tuli suuren laatikon kanssa alakertaan: "Mikä tuo on olevinaan?" nauroin ja hän naurahti myös. "Olen kerännyt tänne kaikenlaisia pikku-askartelu-koristeita", hän totesi ja laski laatikon pöydälle. Kun olimme tutkineet laatikon Tanja nappasi t-paidan ja alkoi tekemään sitä. Itse nappasin pitkähihaisen paidan ja rupesin koristelemaan sitä. Sain vähän väliä neuvoja Tanjalta.
Saimme kaiken valmiiksi ja halusin, että ottaisimme kuvia meidän luomuksistamme. "Haen järkkärini yläkerrasta, vaihda sillä välin vaatteet", hän ohjeisti ja tein työtä käskettyä. Tanjan tultua alakertaan kysyin: "Vau, en tiennytkään, että valokuvaat", hän hymyili ja kertoi: "Vanhassa koulussa, kun minun ystäväpiirini yleensä rajoittui koulun sisäpuolelle, niin en oikein tavannut kavereitani, kylillä, niin halusin aloittaa valokuvaamisen. Se on kuitenkin nyt vähän jäänyt, kun muutin tänne", hän selitti. Ymmärtäväisenä nyökkäsin ja hän asetteli minut johonkin asentoon, josta hän saisi hyviä kuvia. Ei työstä oikein tullut mitään, kun nauroimme vähän väliä. Hetken päästä oli Tanjan vuoro pukeutua minun suunnittelemaan vaatteeseen. Hän sai sen päälleen ja näytti hieman epävarmalta peilin edessä. "Mitä mietit?" kysyin häneltä huolissani. "Äh, ei mitään", Tanja vain totesi ja näytti miten kamera toimisi. Imitoin häntä ja asettelin hänet myös johonkin hieman hulluun asentoon.
Sain otettua tosi monta hyvää kuvaa, ja Tanja alkoi jo vaihtaa normipaitaansa päällensä: "Toi oli tosi nätti, kiitti Liz", hän totesi. Hänellä oli normaalisti päällänsä ylisuuri pitkähihainen t-paita, sen pohjaväri oli valkoinen, ja se oli täynnä erilaisia printtauksia. "Onko kaikki varmasti ihan hyvin?" varmistin, kun näin Tanjan surullisen ilmeen. "Eh en tiedä miten tämän sanoisin, mutta-", hänen lause keskeentyi, kun ovelta kuului koputus. "Puhutaan joskus toiste, joku on ovella", hän siirsi asian syrjään, ja lähti kohti ovea.
Tanjan näkökulma:
"Läski! Koita hommata elämä! Lihot vaan ja kohta näkyy jo kauheet makkarat!" mieleeni muistui, kaikki viha jota minua kohtaan oli heitetty. Lizin tekemä paita oli todella kaunis ja se sopi minulle, olin päässyt painoon, jossa halusin pysyä. Silti en voi vain sivuuttaa menneisyyttäni. Menin avaamaan oven, ja silmäni suurenivat varmaan kokonaisen maapallon kokoiseksi: Zayn. Zayn Malik, seisoi ovellani. "Mitäs sulla on asiaa?" kysyin ehkä hieman töykeästi. "Voitasko jutella?" hän kysyi ja puristin päätäni. "Meillä ei oo mitään puhuttavaa, okei?" sanoin ja laitoin ovea kiinni, mutta Zayn pysäytti oven kädellään: "Miksei ole? Mitä mä olen tehnyt?" katsoin häntä et-ole-tosissasi-ilmeellä, ja hän tajusi: "Joo se varasto-homma taisi olla aika huono idea, mutta-", Liz tuli eteiseen ja katsoi Zaynia murhaavasti: "Mitä asiaa sulla olis?" hän kysyi. "Mun pitäis jutella Tanjan kanssa", Liz tuhahti ja kääntyi kannoillaan ja ennen lähtöään, hän kuiskasi: "Ole varovainen, jätkät voi olla sellasii, kuin Luukas", ja katsoin taakseni, kun Liz hyppäsi sohvalle.
Nappasin avaimet hyllyltä, laitoin kengät jalkaan ja sanoin: "Jutellaan ulkona", Zayn suostui ja hän käveli terassin pienet portaat alas, hiekkatielle. "Tänne!", huudahdin talon nurkalta. Zayn hölkkäsi luokseni ja istahdimme pienille pihakalusteiden tuolille. Vierekkäin, vaikka nousinkin heti ylös. Heti, kun tunsin Zaynin jalan omaa vasten. "Et luota muhun vieläkään?" hän kysyi surullisena. "En, koska Luukas antoi hyvän esimerkin tämän kylän pojista, joten en luota", hän tuhahti ja nousi ylös. Hän tuli lähemmäs ja tarttui kädestäni kiinni ja katsoi murhaavasti minua. Hänen otteensa puristui kovemmaksi ja kovemmaksi. "Zayn.. älä lyö", sanoin itkuisella ja murtuneella äänellä, olin peloissani. En päässyt minnekkään, ja kohta saan sen saman tunteen, kun Justin löi minua. Ajatukseni katkeaa, käteni velttoontuu, Zayn puristi liian kovaa ja samalla, kun jaloistakin meni tunto kaadui päistikkaa maahan ja sama ajatus, kun viimeksi pökerryin tuli mieleeni: "Lopeta Justin!" huudan kovaa kivusta, mutta en voi avata silmiäni, kylkiin koskee niin pahasti.
Zaynin näkökulma:
Voi helvetin helvetti! Ei täs näin pitänyt mennä. Mun piti vain kertoo sille lisää Luukastest ja mun tunteist. Kädest pitäminen ei tainnut kuitenkaan ollut paras vaihtoehto, noin hennolle tytölle. Juoksin äkkiä ovelle ja koputin sitä hädissäni: "Liz tule avaamaan, nyt on hätätilanne! kuulin töminää ja juoksemista. Lopulta näin Lizin kasvot. Ne olivat valkoiset, ja hän kysyi: "Mitä on tapahtunut?" Liz tärisi pelosta ja käskin häntä seuraamaan. Hän näki Tanjan. Tanja alkoi kouristella ja hän huusi Justin-nimeä. Olisikohan tämä se poika, joka häntä pahoinpiteli? "Ota se kantoon ja viedään se makuulle. Sillä on menneisyydessä tosi suuria traumoja, ja toivon todella, että et tehnyt mitään hänelle!", Liz huudahti suutuksissa. Nostin Tanjan kantoon ja vein hänet sisälle taloon. Hänen selässään oli vain jotain ruohonpalasia, jotka pöyhein pois, kun olin saanut hänet makuulleen. Hänen huoneesta huomasi, että siellä asui tyttö. Katselin ympärilleni ja odottelin, että Tanja heräisi. Ärsyttävää, kun tytöt luulevat meitä kilttejä poikia samanlaisiksi, kun Luukas. Istahdin tuolille ja jäin odottamaan, että Tanja heräisi.
**
Tästä taisi tulla piiitkä luku.. Kiitos inspiraatio-avun Alina ;) Laitan tähän sen Tanjan peruspaidast kuvan, siis sen valkoisen jossa on kuvioita:
tiistai 24. syyskuuta 2013
All we need is love ~ 22
Eleanorin näkökulma:
Pääsin Tanjan ja muiden tyttöjen luokse. He istuivat alakerrassa olevalla sohvalla. "Hei, mitä on tapahtunut El?" Perrie kysyi huolissaan, kun näki ilmeeni. Selitin heille asian lapusta, ja he kaikki nousivat ylös ja lähtivät yläkertaan katsomaan lappua. Itse en mennyt, vaan jäin istumaan jalat koukussa sohvalle. Tunsin taskussani värinää, puhelimeni soi. Kaivoin sen pois taskusta: Luukas. Ei voi sitten naamatusten puhua, vaikka minä en kyllä kuuntelisikaan. Painoin punaista luuria, ja sain tekstiviestin. Ajattelin, että se tuli Luukakselta, mutta olin väärässä. Se oli Louisilta: "Moi, mulla olis tärkeetä asiaa koulun jälkeen. x Louis", näppäilin vastaukseksi: "Sori, mutta ajattelin olla tänään ihan yksin. Joskus toiste sit ok? x El" siihen Louis ei enää vastannut.
Huomasin, että matematiikan opettaja käveli portaita ylös. Nappasin laukkuni ja menin naisen perässä ylös, vaikka mieli ei tehnyt. Tytöt näkivät opettajan ja ryntäsivät alas, hakemaan reppuja ja laukkujaan. He eivät myöhästyneet, mutta olin koko tunnin ihan koomassa. En kuunnellut opettajaa, sitä onneksi haukka-katseinen opettajamme ei huomannut. Leikittelin hiuksillani, ja en hymyillyt. En kertaakaan katsonut Luukasta tai Louista kohti. "Pst.. El, katso tää", Liz ojensi lapun pöydälle. Opettaja oli silloin selkä meitä kohti, joten emme jääneet kiinni. "Sori. Mä en todellakaan tiennyt, että joku stalkkas meitä, tai no tavallaan tiesin, koska näin jonkun sillon siellä puskaassa, mutten halunnut, että alat pelkäämään. Ne tytöt ei merkannut mulle mtn..." samaa juttua koko lappu. Huomasin sivusilmällä Luukaksen katsovan mua. Rypistin paperin, ja heitin lattialle. PYH.. ajattelin vain, kaikki pojat väittää noin.
Kukakohan teki tuon lapun noista tytöistä, oikeastaan pitäisi olla vihainen siitä, mutta olen todella helpottunut, että en rakastunut Luukaseen. Olisikohan se voinut olla Louis? Äh ei ole, mitä mä oikein kuvittelen. Se itse silloin sanoi: "Olen pahoillani Eleanor, mutta mä en tunne samoin sua kohtaan" se ajatus pisti sydämmeen.
Tunti kului nopeasti ja pääsimme lähtemään kotiin, koska oli viimeinen tunti. Kävelin hitaasti portaat alas, kun kellot soivat ja kaikki ryntäsivät vauhdilla ulos luokasta. Itse jäin yksin käytävälle. Menin lapun luokse ja katsoin sitä tarkkaan. Miksi? ajattelin ja käännyin kannoillani ja kävelin portaat alas. Siellä olivat Liz ja Perrie odottamassa minua. "Voitaisiin pitää ne bileet myös jossain vaiheessa", Perrie hihkui, kun otimme kypärät naulakoilta ja kävelimme skoottereitamme kohti. "Se olisi kyllä kiva piristys." Liz sanoi ja minä nyökkäsin ja olin hiljaa: "Hei, El. Unohda se Luukas. Se on just tavallinen peluri, kävi ikävästi kun jouduit sen uhriksi. Mut koitahan piristyy!" Liz rohkaisi, minä vain tein tekohymyn kasvoilleni ja sanoin: "Joo pidetään ne bileet vaan, mentäiskö joku päivä suunnitelleen niitä, vaikka Tanjan luo?" kysyin, vaikka bileet eivät oikeastaan vielä kiinnostaneet pätkääkään. "Joo", Liz ja Perrie sanoi samaan aikaan ja Liz lisäsi: "Soitellaan ja katsotaan aikatauluja", nyökkäsin ja laitoin kypärän päähäni ja kiipesin skootterini kyytiin, ja lähdin pois pihasta, kohti kotia.
Tanjan näkökulma:
Bussi jätti minut samaan kohtaan, kuin aina ennenkin. Zayn tuli perässäni ja laitoin kädet takkini taskuihin ja lähdin kävelemään kohti tietä, joka veisi minut takaisin kotiin. Käännyin katsomaan nopeasti taakseni ja näin Zaynin. Hän katseli suoraan eteenpäin, ja käänsin katseeni takaisin tietä kohti. Huokaisin syvästi, kun katsoin ylös taivaalle. Aurinko paistoi ja oli ihan kohtalaisen hyvä sää.
Pääsin kotiin, ja avasin talon oven. Kukaan ei ollut kotona, ja menin keittämään teetä. Laukkuni laitoin keittiön jakkaralle, ja kaivoin puhelimen. Aloin kuuntelemaan Youtubesta kappaletta: ja totesin ääneen: "Tämä kappale on hyvä", ja laitoin täysille musiikin. Kuuntelin kappaleen loppuun ja kaadoin kuumennetun veden lasiin ja upotin teepussin sinne sekaan, ja aloin nostelemaan pussia ylös ja alas. Otin pussin lopulta pois, ja laitoin maitoa hieman teen sekaan. Hörppäsin sitä, liian kuumaa. Jätin teen pöydälle ja kaivoin laukustani meikkiä ja menin eteiseen korjaamaan meikkini. Voisin pyytää Liziä, jos hän jaksaisi tulla luokseni. Sain meikkini korjattua ja puhelimeni alkoi soittaa tuttua säveltä. "Liz soittaa", luki näytöllä ja nappasin puhelimen ja vastasin: "Moi", kuului iloinen tervehdys luurin toisesta päästä. "Moikka", vastasin myös iloisesti: "Olin juuri soittaa sinulle", sanoin hänelle naurahtaen.
Kerroin hänelle suunnitelmani, jos hän jaksaisi tulla tänne: "Voitaisiin tuunata vaatteita. Opein jotain niksejä Youtubesta, kun katselin DIY-videoita", selitin hänelle. "Oikeestikko? Mä tuon jotain vanhoi vaatteitani, kaiva sä sillä välin omat tuunattavat vaatteet ja ne tarvikkeet", hän sanoi iloisena. "Joo, muuten miten El voi?" kysyin vakavoittaen ääntäni. "En oo koulun jälkeen kuullut siitä mitään. Luultavasti on maassa. Luukas vaikutti niin mukavalle, paitsi noh Louista kohtaan sillä aina on ollut jotain.", hän totesi. "Onko? Ennen 9 luokkaako?" kysyin uteliaana. "Siis se on aina ollut mustasukkainen Louisille, kun Louis sai kerran tosi siistin nahkatakin, jota kaikki tytöt koulussa ihasteli, niin se osti heti samanlaisen. Se rupes tekeen kaikenlaist ilkeetä sille ja sit tuli tää Eleanor-hässäkkä, mut mitens sun ja Zaynin välit? Onkos jo ilmassa rakkautta?" tuhahdin puhelimeen ja sanoin: "Ei, eikä tule. Menes nyt keräämään niitä tavaroita. Nähdään kohta, moooi", suljin puhelun ja menin viemään tavarat takaisin laukkuun ja vein itse laukun yläkertaan, kun menin hakemaan kaikenlaisia koristeita vaatteita varten.
Pääsin Tanjan ja muiden tyttöjen luokse. He istuivat alakerrassa olevalla sohvalla. "Hei, mitä on tapahtunut El?" Perrie kysyi huolissaan, kun näki ilmeeni. Selitin heille asian lapusta, ja he kaikki nousivat ylös ja lähtivät yläkertaan katsomaan lappua. Itse en mennyt, vaan jäin istumaan jalat koukussa sohvalle. Tunsin taskussani värinää, puhelimeni soi. Kaivoin sen pois taskusta: Luukas. Ei voi sitten naamatusten puhua, vaikka minä en kyllä kuuntelisikaan. Painoin punaista luuria, ja sain tekstiviestin. Ajattelin, että se tuli Luukakselta, mutta olin väärässä. Se oli Louisilta: "Moi, mulla olis tärkeetä asiaa koulun jälkeen. x Louis", näppäilin vastaukseksi: "Sori, mutta ajattelin olla tänään ihan yksin. Joskus toiste sit ok? x El" siihen Louis ei enää vastannut.
Huomasin, että matematiikan opettaja käveli portaita ylös. Nappasin laukkuni ja menin naisen perässä ylös, vaikka mieli ei tehnyt. Tytöt näkivät opettajan ja ryntäsivät alas, hakemaan reppuja ja laukkujaan. He eivät myöhästyneet, mutta olin koko tunnin ihan koomassa. En kuunnellut opettajaa, sitä onneksi haukka-katseinen opettajamme ei huomannut. Leikittelin hiuksillani, ja en hymyillyt. En kertaakaan katsonut Luukasta tai Louista kohti. "Pst.. El, katso tää", Liz ojensi lapun pöydälle. Opettaja oli silloin selkä meitä kohti, joten emme jääneet kiinni. "Sori. Mä en todellakaan tiennyt, että joku stalkkas meitä, tai no tavallaan tiesin, koska näin jonkun sillon siellä puskaassa, mutten halunnut, että alat pelkäämään. Ne tytöt ei merkannut mulle mtn..." samaa juttua koko lappu. Huomasin sivusilmällä Luukaksen katsovan mua. Rypistin paperin, ja heitin lattialle. PYH.. ajattelin vain, kaikki pojat väittää noin.
Kukakohan teki tuon lapun noista tytöistä, oikeastaan pitäisi olla vihainen siitä, mutta olen todella helpottunut, että en rakastunut Luukaseen. Olisikohan se voinut olla Louis? Äh ei ole, mitä mä oikein kuvittelen. Se itse silloin sanoi: "Olen pahoillani Eleanor, mutta mä en tunne samoin sua kohtaan" se ajatus pisti sydämmeen.
Tunti kului nopeasti ja pääsimme lähtemään kotiin, koska oli viimeinen tunti. Kävelin hitaasti portaat alas, kun kellot soivat ja kaikki ryntäsivät vauhdilla ulos luokasta. Itse jäin yksin käytävälle. Menin lapun luokse ja katsoin sitä tarkkaan. Miksi? ajattelin ja käännyin kannoillani ja kävelin portaat alas. Siellä olivat Liz ja Perrie odottamassa minua. "Voitaisiin pitää ne bileet myös jossain vaiheessa", Perrie hihkui, kun otimme kypärät naulakoilta ja kävelimme skoottereitamme kohti. "Se olisi kyllä kiva piristys." Liz sanoi ja minä nyökkäsin ja olin hiljaa: "Hei, El. Unohda se Luukas. Se on just tavallinen peluri, kävi ikävästi kun jouduit sen uhriksi. Mut koitahan piristyy!" Liz rohkaisi, minä vain tein tekohymyn kasvoilleni ja sanoin: "Joo pidetään ne bileet vaan, mentäiskö joku päivä suunnitelleen niitä, vaikka Tanjan luo?" kysyin, vaikka bileet eivät oikeastaan vielä kiinnostaneet pätkääkään. "Joo", Liz ja Perrie sanoi samaan aikaan ja Liz lisäsi: "Soitellaan ja katsotaan aikatauluja", nyökkäsin ja laitoin kypärän päähäni ja kiipesin skootterini kyytiin, ja lähdin pois pihasta, kohti kotia.
Tanjan näkökulma:
Bussi jätti minut samaan kohtaan, kuin aina ennenkin. Zayn tuli perässäni ja laitoin kädet takkini taskuihin ja lähdin kävelemään kohti tietä, joka veisi minut takaisin kotiin. Käännyin katsomaan nopeasti taakseni ja näin Zaynin. Hän katseli suoraan eteenpäin, ja käänsin katseeni takaisin tietä kohti. Huokaisin syvästi, kun katsoin ylös taivaalle. Aurinko paistoi ja oli ihan kohtalaisen hyvä sää.
Pääsin kotiin, ja avasin talon oven. Kukaan ei ollut kotona, ja menin keittämään teetä. Laukkuni laitoin keittiön jakkaralle, ja kaivoin puhelimen. Aloin kuuntelemaan Youtubesta kappaletta: ja totesin ääneen: "Tämä kappale on hyvä", ja laitoin täysille musiikin. Kuuntelin kappaleen loppuun ja kaadoin kuumennetun veden lasiin ja upotin teepussin sinne sekaan, ja aloin nostelemaan pussia ylös ja alas. Otin pussin lopulta pois, ja laitoin maitoa hieman teen sekaan. Hörppäsin sitä, liian kuumaa. Jätin teen pöydälle ja kaivoin laukustani meikkiä ja menin eteiseen korjaamaan meikkini. Voisin pyytää Liziä, jos hän jaksaisi tulla luokseni. Sain meikkini korjattua ja puhelimeni alkoi soittaa tuttua säveltä. "Liz soittaa", luki näytöllä ja nappasin puhelimen ja vastasin: "Moi", kuului iloinen tervehdys luurin toisesta päästä. "Moikka", vastasin myös iloisesti: "Olin juuri soittaa sinulle", sanoin hänelle naurahtaen.
Kerroin hänelle suunnitelmani, jos hän jaksaisi tulla tänne: "Voitaisiin tuunata vaatteita. Opein jotain niksejä Youtubesta, kun katselin DIY-videoita", selitin hänelle. "Oikeestikko? Mä tuon jotain vanhoi vaatteitani, kaiva sä sillä välin omat tuunattavat vaatteet ja ne tarvikkeet", hän sanoi iloisena. "Joo, muuten miten El voi?" kysyin vakavoittaen ääntäni. "En oo koulun jälkeen kuullut siitä mitään. Luultavasti on maassa. Luukas vaikutti niin mukavalle, paitsi noh Louista kohtaan sillä aina on ollut jotain.", hän totesi. "Onko? Ennen 9 luokkaako?" kysyin uteliaana. "Siis se on aina ollut mustasukkainen Louisille, kun Louis sai kerran tosi siistin nahkatakin, jota kaikki tytöt koulussa ihasteli, niin se osti heti samanlaisen. Se rupes tekeen kaikenlaist ilkeetä sille ja sit tuli tää Eleanor-hässäkkä, mut mitens sun ja Zaynin välit? Onkos jo ilmassa rakkautta?" tuhahdin puhelimeen ja sanoin: "Ei, eikä tule. Menes nyt keräämään niitä tavaroita. Nähdään kohta, moooi", suljin puhelun ja menin viemään tavarat takaisin laukkuun ja vein itse laukun yläkertaan, kun menin hakemaan kaikenlaisia koristeita vaatteita varten.
torstai 19. syyskuuta 2013
All we need is love ~ 21
Parin viikon kuluttua: Louisin näkökulma:
Olin koululla, välitunti oli jo alkamassa. Tungin yhteiskuntaopin kirjat reppuni sisälle ja laitoin myös mustan penaalin kirjojen perässä. Aurinko häiki silmiini, ja olin aika väsynyt, koska valvoin viime yön, kun olin tehnyt tätä "yllätystä" Eleanorille. Kohta totuus Luukaksesta tulee koko koululle ilmi. Monet seisoivat jo oven edessä odottamassa, että kellot soisivat. Luukas seisoi Eleanorin vieressä ja piti kättään hänen lantionsa ympärillään. Luukas kuiskasi jotain Eleanorille, ja sai hänet kikahtamaan hiljaa. Nousin vastahakoisesti ylös ja heti, kun olin päässyt ylös, Luukas tuli ja tönttäisi minut takaisin istumaan. Kiehuin raivosta, mutta pidättelin ja ajattelin: Kosto elää...Kello soi ja nousin ylös. Luukas ja Eleanor lähtivät muiden mukana luokasta ulos.
Viivyttelin yläkerrassa, kun opettaja yrittää hoputella minua alakerran kautta ulos: "Hetki vielä, tulen kohta", sitten opettaja lähti alakertaan. Nappasin nopeasti liimapuikon ja otin työni esille. Laitoin reilusti pikaliimaa työn toiselle puolelle ja lättäsin sen seinää vasten. Painoin työtä kymmenen sekunnin ajan ja se jähmettyi siihen kiinni. Laitoin liiman lähellä olevaan roskikseen ja nappasin reppuni. Juoksuaskelin menin portaat alas, opettaja katsoi minua tenttaavalla ilmeellä, joten nappasin vain takkini ja menin ulos.
Kävelin välitunnin loputtua takaisin yläkertaan, en jättänyt reppuani sinne viime välitunnin alettua, koska se olisi ollut liian epäilyttävää, jos reppuni löytyisi teoksen lähettyviltä. Yläkerrassa oli monia ihmisiä, jotka kaikki olivat menneet "työni" ympärille ja katselivat sitä kauhuissaan. Tietysti menin itsekkin katsomaan, etten vaikuttaisi liian epäilyttävältä. "Kuka olisi uskonut Luukaksesta?" yksi koulun suurimmista juoruilijoista tokaisi. "Niimpä", kaikki siinä lähettyvillä sanoivat ja nyökkäsivät. Olin yksi nyökkääjistä, ja käännyin sitten kannoillani ja menin poikien luokse. Zayn, Harry ja Liam olivat vielä "ihailemassa" työtäni, kun istahdin Niallin viereen. "Oletko tullut hulluksi tai jotain?" Niall kuiskasi vihaisena. "Mitäh?" sanoin ja hän näytti kyllä-minä-tiedän-että-se-olit-sinä-ilmeellä. "Ihan sama, hän sai maistaa omaa lääkettään", sanoin ja huomasin iloisen parin tulevan yläkertaan. Pari poikaa meni heidän ohitsee, ja sanoivat Luukakselle: "Vitun peluri", ja tönttäsivät Luukasta. Voih missä on popcornit sillon, kun niitä tarvittaisiin? Tämä on loisto viihdettä! "Mitä ihmettä?" Eleanor ihmetteli. Olin siis kuuloetäisyydellä, ja silloin Eleanor näki lapun. Siinä luki isolla mustalla tussilla: LUUKAS VÄHÄ PYÖRITTÄÄ TYTTÖJÄ! hän irroitti kätensä Luukaksen kädestä ja juoksi lapun luokse. Lapussa oli siis kuvia eri tyttöjen kanssa, yksi oli Lauran ja Luukaksen läheisistä tunnelmista viime viikolla, kun seurasin heitä. Toisessa oli Wilma ja Luukas koulun takana pussailemassa. Luukas ryntäsi lapun luokse ja jäätyi. Eleanor oli myös yhdessä, se oli sieltä heidän treffeiltään. "Eleanor mä voin selittää!" Luukas huusi, mutta Eleanor juoksi jo pois.
**
Yli lyhyt, mutta laitan pidemmän ens kerralla ;) Toivottavasti piditte. Kommentoikaa vain :3 ja liitykkää lukijoiksi :))
Olin koululla, välitunti oli jo alkamassa. Tungin yhteiskuntaopin kirjat reppuni sisälle ja laitoin myös mustan penaalin kirjojen perässä. Aurinko häiki silmiini, ja olin aika väsynyt, koska valvoin viime yön, kun olin tehnyt tätä "yllätystä" Eleanorille. Kohta totuus Luukaksesta tulee koko koululle ilmi. Monet seisoivat jo oven edessä odottamassa, että kellot soisivat. Luukas seisoi Eleanorin vieressä ja piti kättään hänen lantionsa ympärillään. Luukas kuiskasi jotain Eleanorille, ja sai hänet kikahtamaan hiljaa. Nousin vastahakoisesti ylös ja heti, kun olin päässyt ylös, Luukas tuli ja tönttäisi minut takaisin istumaan. Kiehuin raivosta, mutta pidättelin ja ajattelin: Kosto elää...Kello soi ja nousin ylös. Luukas ja Eleanor lähtivät muiden mukana luokasta ulos.
Viivyttelin yläkerrassa, kun opettaja yrittää hoputella minua alakerran kautta ulos: "Hetki vielä, tulen kohta", sitten opettaja lähti alakertaan. Nappasin nopeasti liimapuikon ja otin työni esille. Laitoin reilusti pikaliimaa työn toiselle puolelle ja lättäsin sen seinää vasten. Painoin työtä kymmenen sekunnin ajan ja se jähmettyi siihen kiinni. Laitoin liiman lähellä olevaan roskikseen ja nappasin reppuni. Juoksuaskelin menin portaat alas, opettaja katsoi minua tenttaavalla ilmeellä, joten nappasin vain takkini ja menin ulos.
Kävelin välitunnin loputtua takaisin yläkertaan, en jättänyt reppuani sinne viime välitunnin alettua, koska se olisi ollut liian epäilyttävää, jos reppuni löytyisi teoksen lähettyviltä. Yläkerrassa oli monia ihmisiä, jotka kaikki olivat menneet "työni" ympärille ja katselivat sitä kauhuissaan. Tietysti menin itsekkin katsomaan, etten vaikuttaisi liian epäilyttävältä. "Kuka olisi uskonut Luukaksesta?" yksi koulun suurimmista juoruilijoista tokaisi. "Niimpä", kaikki siinä lähettyvillä sanoivat ja nyökkäsivät. Olin yksi nyökkääjistä, ja käännyin sitten kannoillani ja menin poikien luokse. Zayn, Harry ja Liam olivat vielä "ihailemassa" työtäni, kun istahdin Niallin viereen. "Oletko tullut hulluksi tai jotain?" Niall kuiskasi vihaisena. "Mitäh?" sanoin ja hän näytti kyllä-minä-tiedän-että-se-olit-sinä-ilmeellä. "Ihan sama, hän sai maistaa omaa lääkettään", sanoin ja huomasin iloisen parin tulevan yläkertaan. Pari poikaa meni heidän ohitsee, ja sanoivat Luukakselle: "Vitun peluri", ja tönttäsivät Luukasta. Voih missä on popcornit sillon, kun niitä tarvittaisiin? Tämä on loisto viihdettä! "Mitä ihmettä?" Eleanor ihmetteli. Olin siis kuuloetäisyydellä, ja silloin Eleanor näki lapun. Siinä luki isolla mustalla tussilla: LUUKAS VÄHÄ PYÖRITTÄÄ TYTTÖJÄ! hän irroitti kätensä Luukaksen kädestä ja juoksi lapun luokse. Lapussa oli siis kuvia eri tyttöjen kanssa, yksi oli Lauran ja Luukaksen läheisistä tunnelmista viime viikolla, kun seurasin heitä. Toisessa oli Wilma ja Luukas koulun takana pussailemassa. Luukas ryntäsi lapun luokse ja jäätyi. Eleanor oli myös yhdessä, se oli sieltä heidän treffeiltään. "Eleanor mä voin selittää!" Luukas huusi, mutta Eleanor juoksi jo pois.
**
Yli lyhyt, mutta laitan pidemmän ens kerralla ;) Toivottavasti piditte. Kommentoikaa vain :3 ja liitykkää lukijoiksi :))
lauantai 14. syyskuuta 2013
All we need is love ~ 20
Luukaksen näkökulma:
Kävelin puskaan kohtaalle ja näin kolmen ihmisen hahmot juoksevan pois hiekkatietä. Yhdellä oli kamera ja toiset vain juoksivat hengästyneinä. Yksi kääntyi katsomaan taakseen ja näin pojan kasvonpiirteet, en nähnyt kuitenkaan kuka hän oli. Liian pimeää oli, mutta en halua pelotella Eleanoria, joten väitän siellä olleen vain kissa, joka juoksi karkuun minut nähdessään. Hölkkäsin alas rinteeltä, jossa se puska oli. Ilma oli viileä, ja vaikea hengittää.
Juoksin laiturin päähän ja horjahdin: "Luukas!" Eleanor huudahti ja yritti ottaa kädestäni kiinni. Liian myöhään: putosin veteen. Vaatteeni kastuivat totaalisesti ja minun oli todella kylmä. Laiturissa oli onneksi tikkaat, jonne uin ja nousin ylös: "Oletko kunnossa?" Eleanor kysyi huolissaan. Alahuuleni vapisi, kun kylmä ilma puski läpi vaatteiden. "Ota sinä tämä takki, minun ei ole niin kylmä", hän lisäsi ja minä kieltäydyin: "Otat sen!" hän tiuskaisi. "Okei, okei..", sanoin ja laitoin takin päälleni. Ei se paljoa lämmittänyt, kun olin märkä päästä varpaisiin asti.
"Tule" hän sanoi ja tartuin häntä kädestä. Juoksimme ylös mäkeä pitkin ja ennen pitkää pääsimme takaisin moponi luokse. "Tulen takaisin bussilla, pääasia on se, että sinä pääset suihkuun ja vaihtamaan vaatteesi", hän sanoi hymyillen: "H-h-herrasmies yleensä vie tytön kotiin", sanoin pieni virne ylläni: "Voit tulla minun luokseni yöksi, jos haluat. Voit lainata isäni vaatteita: he eivät ole kotona tänään eikä tule pitkään aikaan, koska he lähtivät Aasiaan kiertelemään, mutta itse halusin jäädä tänne ja hoitamaan peruskoulun loppuun", hän kertoi. Hän laittoi kypärän päähänsä ja tein itse samoin. Laitoin skootterin käyntiin ja hän istui taakseni ja kietoi kätensä ympärilleni: tunsin jotain lämmintä sisälläni. Perhosia? Ei voi olla..
Pääsimme Eleanorin kotipihalle ja parkkeerasin skootterin. Autoin Eleanorin alas skootterin selästä. Minun kehoni läpi viilsi kylmä viima. "Mennään sisälle", Eleanor tokaisi ja lähdimme kävelemään kohti heidän talonsa ovea. Eleanorilla kesti hetki tajuta: "Ei voi olla totta!" hän huudahti. "Mitä nyt?" kysyin. "Jätin avaimeni Tanjan luokse!" enää emme voisi lähteä liikkeelle, koska jäätyisin kuoliaaksi matkalla, tarvitsen lämpimiä vaatteita. Tai ainakin kuuman suihkun! "Odotas. Isäni jätti minulle vara-avaimen, mutta nyt pitäisi vain muistaa minne sen jätin. Hän juoksi takapihalle ja jäin vain seisomaan siihen keskelle pihaa.
Eleanorin näkökulma:
Hiukset olivat silmieni edessä, kun avasin varaston oven. Siirsin etuhiukseni korvan taakse ja avasin oven: se ei ollut lukossa. Ihme, koska isä pitää tavaroitaan yleensä lukossa, kai oli vain unohtanut. Napsautin valot varastoon päälle ja kävelin lankkulattiaa pitkin kohti lipasta, joka lepäsi pöydällä. Sen päällä oli lappu: "Tässä, jos saatat unohtaa avaimesi sisälle, pidä siitä huolta x Isä " avasin lippaan ja siellä oli kotiavain. Nappasin sen, sammutin valot ja paiskasin varastonoven kiinni ja lähdin juoksemaan etuovelle. "Löytyikö?" Luukas kysyi toiveikkaana. Nyökkäsin ja avasin oven.Näytin Luukakselle suihkun ensimmäisenä, koska sinne hän luultavasti mieluiten menee ensin.
Hetken päästä hän huudahti kylpyhuoneesta: "Olisiko jotain pyyhettä, kiitos?!" naurahdin ja juoksin yläkertaan hakemaan isäni pyyhkeen. Tultuani alas, avasin raolleen kylppärin oven ja ojensin sen hänelle: en katsonut päin, koska se olisi ollut jotenkin oudoksuttavaa. Hän tuli ulos kylppäristä ja ohjeistin hänet isäni huoneeseen. "Ota kaapin takaa vaatteita, ne ovat isän teiniajalta, hän kun ei raaski luopua niistä", kerroin naurahtaen. "Selvä", Luukas töksäytti ja kapusi yläkertaan.
Päätin kerätä Luukaksen märät vaatteet ja pestä ne samantien, koska Luukas haluaa varmaan ne takaisin. Puku näytti ainakin kalliilta. Laitoin kaikki pesukoneeseen ja pesuaineen myös. Sitten jätin sen hurisemaan yksinään, siirryin itse keittiöön keittämään teetä ja tekemään paria leipää. Tunsin kädet kietoutuvan ympärilleni: "Kiitos", hän kuiskasi korvaani. Hän irroitti kätensä ympäriltäni ja nappasi teemukin sekä leivän. Hän käveli olohuonetta kohti ja istahti sohvalle. Kävelin hänen perässään, ainoastaan jätin leivän pöydälle.
"Minua väsyttää", Luukas sanoi hiljaa. "Voit, vaikka nukkua sohvalla. Haen sinulle viltin ja-", minun lauseeni keskeytyi, kun tunsin Luukaksen pehmeät huulet omillani ja vastasin suudelmaan. "Joo ja tuo vain viltti, tyynykin olisi kiva", hän sanoi naurahtaen. Hymyilin ja puristelin päätäni hänen hupsuudelleen.
Kävelin yläkertaan huoneeseeni ja nappasin yhden tyynyn sängyn päältäni ja viltin otin jalkopäästä. Päästyäni alas ojensin tyynyn ja viltin Luukakselle. "Hyvää yötä", hän sanoi, kun hän oli jo peiton alla ja hänen silmäluomensa alkoivat painua kiinni: "Hyvää yötä"; vastasin hiljaa ja kiipesin portaat ylös. Menin myös nukkumaan, tänään on ollut raskas päivä. Millainenkohan huomisesta tulee, kun kännykkäni on Tanjan luona, joten luultavasti myöhästyn huomenna aikalailla.
Kävelin puskaan kohtaalle ja näin kolmen ihmisen hahmot juoksevan pois hiekkatietä. Yhdellä oli kamera ja toiset vain juoksivat hengästyneinä. Yksi kääntyi katsomaan taakseen ja näin pojan kasvonpiirteet, en nähnyt kuitenkaan kuka hän oli. Liian pimeää oli, mutta en halua pelotella Eleanoria, joten väitän siellä olleen vain kissa, joka juoksi karkuun minut nähdessään. Hölkkäsin alas rinteeltä, jossa se puska oli. Ilma oli viileä, ja vaikea hengittää.
Juoksin laiturin päähän ja horjahdin: "Luukas!" Eleanor huudahti ja yritti ottaa kädestäni kiinni. Liian myöhään: putosin veteen. Vaatteeni kastuivat totaalisesti ja minun oli todella kylmä. Laiturissa oli onneksi tikkaat, jonne uin ja nousin ylös: "Oletko kunnossa?" Eleanor kysyi huolissaan. Alahuuleni vapisi, kun kylmä ilma puski läpi vaatteiden. "Ota sinä tämä takki, minun ei ole niin kylmä", hän lisäsi ja minä kieltäydyin: "Otat sen!" hän tiuskaisi. "Okei, okei..", sanoin ja laitoin takin päälleni. Ei se paljoa lämmittänyt, kun olin märkä päästä varpaisiin asti.
"Tule" hän sanoi ja tartuin häntä kädestä. Juoksimme ylös mäkeä pitkin ja ennen pitkää pääsimme takaisin moponi luokse. "Tulen takaisin bussilla, pääasia on se, että sinä pääset suihkuun ja vaihtamaan vaatteesi", hän sanoi hymyillen: "H-h-herrasmies yleensä vie tytön kotiin", sanoin pieni virne ylläni: "Voit tulla minun luokseni yöksi, jos haluat. Voit lainata isäni vaatteita: he eivät ole kotona tänään eikä tule pitkään aikaan, koska he lähtivät Aasiaan kiertelemään, mutta itse halusin jäädä tänne ja hoitamaan peruskoulun loppuun", hän kertoi. Hän laittoi kypärän päähänsä ja tein itse samoin. Laitoin skootterin käyntiin ja hän istui taakseni ja kietoi kätensä ympärilleni: tunsin jotain lämmintä sisälläni. Perhosia? Ei voi olla..
Pääsimme Eleanorin kotipihalle ja parkkeerasin skootterin. Autoin Eleanorin alas skootterin selästä. Minun kehoni läpi viilsi kylmä viima. "Mennään sisälle", Eleanor tokaisi ja lähdimme kävelemään kohti heidän talonsa ovea. Eleanorilla kesti hetki tajuta: "Ei voi olla totta!" hän huudahti. "Mitä nyt?" kysyin. "Jätin avaimeni Tanjan luokse!" enää emme voisi lähteä liikkeelle, koska jäätyisin kuoliaaksi matkalla, tarvitsen lämpimiä vaatteita. Tai ainakin kuuman suihkun! "Odotas. Isäni jätti minulle vara-avaimen, mutta nyt pitäisi vain muistaa minne sen jätin. Hän juoksi takapihalle ja jäin vain seisomaan siihen keskelle pihaa.
Eleanorin näkökulma:
Hiukset olivat silmieni edessä, kun avasin varaston oven. Siirsin etuhiukseni korvan taakse ja avasin oven: se ei ollut lukossa. Ihme, koska isä pitää tavaroitaan yleensä lukossa, kai oli vain unohtanut. Napsautin valot varastoon päälle ja kävelin lankkulattiaa pitkin kohti lipasta, joka lepäsi pöydällä. Sen päällä oli lappu: "Tässä, jos saatat unohtaa avaimesi sisälle, pidä siitä huolta x Isä " avasin lippaan ja siellä oli kotiavain. Nappasin sen, sammutin valot ja paiskasin varastonoven kiinni ja lähdin juoksemaan etuovelle. "Löytyikö?" Luukas kysyi toiveikkaana. Nyökkäsin ja avasin oven.Näytin Luukakselle suihkun ensimmäisenä, koska sinne hän luultavasti mieluiten menee ensin.
Hetken päästä hän huudahti kylpyhuoneesta: "Olisiko jotain pyyhettä, kiitos?!" naurahdin ja juoksin yläkertaan hakemaan isäni pyyhkeen. Tultuani alas, avasin raolleen kylppärin oven ja ojensin sen hänelle: en katsonut päin, koska se olisi ollut jotenkin oudoksuttavaa. Hän tuli ulos kylppäristä ja ohjeistin hänet isäni huoneeseen. "Ota kaapin takaa vaatteita, ne ovat isän teiniajalta, hän kun ei raaski luopua niistä", kerroin naurahtaen. "Selvä", Luukas töksäytti ja kapusi yläkertaan.
Päätin kerätä Luukaksen märät vaatteet ja pestä ne samantien, koska Luukas haluaa varmaan ne takaisin. Puku näytti ainakin kalliilta. Laitoin kaikki pesukoneeseen ja pesuaineen myös. Sitten jätin sen hurisemaan yksinään, siirryin itse keittiöön keittämään teetä ja tekemään paria leipää. Tunsin kädet kietoutuvan ympärilleni: "Kiitos", hän kuiskasi korvaani. Hän irroitti kätensä ympäriltäni ja nappasi teemukin sekä leivän. Hän käveli olohuonetta kohti ja istahti sohvalle. Kävelin hänen perässään, ainoastaan jätin leivän pöydälle.
"Minua väsyttää", Luukas sanoi hiljaa. "Voit, vaikka nukkua sohvalla. Haen sinulle viltin ja-", minun lauseeni keskeytyi, kun tunsin Luukaksen pehmeät huulet omillani ja vastasin suudelmaan. "Joo ja tuo vain viltti, tyynykin olisi kiva", hän sanoi naurahtaen. Hymyilin ja puristelin päätäni hänen hupsuudelleen.
Kävelin yläkertaan huoneeseeni ja nappasin yhden tyynyn sängyn päältäni ja viltin otin jalkopäästä. Päästyäni alas ojensin tyynyn ja viltin Luukakselle. "Hyvää yötä", hän sanoi, kun hän oli jo peiton alla ja hänen silmäluomensa alkoivat painua kiinni: "Hyvää yötä"; vastasin hiljaa ja kiipesin portaat ylös. Menin myös nukkumaan, tänään on ollut raskas päivä. Millainenkohan huomisesta tulee, kun kännykkäni on Tanjan luona, joten luultavasti myöhästyn huomenna aikalailla.
perjantai 13. syyskuuta 2013
HAPPY BIRTHDAY NIALL JAMES HORAN
Otsikko kertoo kaiken :D Joo elikkä tänään on pikku-Niallerin synttärit ja se täytti 20!! :o Tein sille kortin ja noh ei ole mikään kummonen x)
Roses are red.
Violents are blue.
Niall is is perfect
and you know that is true <3
All we need is love ~ 19
Luukaksen näkökulma:
Pysähdyimme ravintolan eteen, ja parkkeerasin skootterin. Autoin Eleanorin alas ja nojasin häntä kohti: "Näytät kauniilta", sanoin hänelle. Eleanorille nousi pieni puna poskille. Ojensin hänelle käteni ja hän tarttui siihen varovasti ja kävelimme sisälle ravintolaan. Ovessa oleva kello kilahti, kun astuimme sisään. Meitä vastassa oli miestarjoilija: "Hei, tervetuloa! Oletteko Eleanor Calder ja Luukas Collins?" nyökkäsimme ja hymyilin: "Tätä tietä, täällä on pöytänne", hän sanoi ja lähdimme kävelemään hänen perässään kohti pöytäämme.
Sillä välin puussa: Lousin näkökulma:
"Saitko otettua ne kuvat jo?" Liam kuiskasi ja nyökkäsin: "Tarvitaanko pari lähikuvaa?" hän virnisti. Minä mietein: "Pitäisi ottaa ikkunan kautta, koska Zoomi on aika huono tässä Zaynin kamerassa. Parasta olisi mennä alas, mutta varokaa, älkää pudotko!" saarnasin ja aloimme hivuttautumaan pois. Harry tuli viimeisenä, koska hänen päässään oli lehtiä, jotka olivat tarttuneet hänen kihara-hiuksiinsa, kun hän oli nukahtanut hetkeksi.
Hypähdin alas, kun olin tarpeeksi matalalla. Onneksi ikkunasta ei ole näkökenttää puuta kohti: "Mihin menemme nyt? Ikkunan taakse on aika mahdotonta, mutta sisältä-", Liam aloitti, mutta keskeytin hänet: "Ei voida mennä sisälle, koska El alkaisi epäileen jotain. Etsitään ikkuna, ja Harry kurkkaa sieltä, jos he eivät istu ikkunapaikalla, okei?" Harry nyökkäsi ja laittoi taas "ninja-vaihteen" päälle. Liam oli purskahtaa nauruun kanssani, mutta ryhdistyimme: "Ne istuu keskellä ravintolaa", Harry huikkasi. Nyökkäsimme ja hiiveimme ikkunan taakse Harryn luokse: "Nappaa ne kuvat jo, niin päästään menemään!" Harry sanoi: "Mihin meillä on muka kiire?" sanoin ja otin muutaman kuvan.
Myöhemmin illalla: Eleanorin näkökulma:
Luukas oli maksanut ruuan ja lähdimme käsikädessä pois ravintolasta. Hän avasi minulle ensin oven ja piti sitä sen aikaa, kunnes olin ulkona. Ilma oli viileä ja todella kylmä: Olisi pitänyt ottaa se neule mukaan! Silloin Luukas kietoi kätensä ympärilleni: "Hyvänen aika! Olet ihan jäässä! Hei ota tää mun puvun takki", hän otti takin pois ja antoi sen minulle. Laitoin sen päälleni ja alkoi tulla lämmin: "Haluatko kävellä jonnekkin, kun aikaa varmaan on aika paljon, vaikka huomenna onkin koulua", hän kysyi suloisesti hymyillen. Nyökkäsin ja kävelimme käsi kädessä pois keskustasta.
Pääsimme jonnekkin ihmeelliselle rannalle, jossa oli heiveröisen näköinen laituri: "Hei ei tuo kestä mun painoa!" huudahdin, kun Luukas juoksi jo edeltä: "Älä hulluja puhu, sinä olet kevyt kuin höyhen", hän hymyili. Laittoi jalkansa laiturin yli ja alkoi heilutella jalkojaan, liityin hänen seuraansa, vaikka laituri narisi epäilyttävästi. Ilmassa haisi iltakosteus ja aurinko oli laskenut jo aikoja sitten, ja kuu loisti taivaalla todella kirkkaasti, häiki hieman, kun katsoi suoraan sitä kohti: "Sinun silmäsi ovat kauniit, kun valo loistaa niitä kohti", Luukas sanoi hiljaa: "Miksi puhut noin hiljaa?" sanoin hihittäen. "Ihmiset on varmaan jo nukkumassa", hän kuiskasi. Nyökkäsin hiljaa ja nojasin hänen olkapäätänsä vasten: "Väsyttääkö?" hän kysyi, silloin puristin päätäni: "Ei, lainkaan", vastasin ja Luukas siirsi pääni hänen reisiensä päälle ja alkoi silittää varovasti hiuksiani, jalkani olivat siis jo laiturilla ja ne olivat koukussa.
Kuulin pientä hiljaista supinaa jostain ja puskas värähti: "Luukas, mitä tapahtuu?" kysyin peloissani, ja nostin pääni ylös: "Mitä?" hän olin myös ihmeissään: "T-tuolla puskaassa on joku", sanoin ja silmistäni näki varmasti, että olin peloissani. "Odota siinä, käyn tarkistamassa", hän sanoi ja nousi ylös.
Louisin näkökulma:
"Harry nyt siirrät sitä sun valaan persettäs pois linssin edestä!" Liam huudahti, joka oli juuri saanut mahdollisuuden ottaa kuvan Eleanorista ja Luukaksesta. "En minä ole tiellä!" hän vastusti ja Liam alkoi imitoida: Työntämällä kameran kuvamaan hänen persustaan: Silloin puska rapisi kuuluvasti ja näin Eleanorin nousevan ylös ja alkavan keskustelemaan Luukakselle, jostain. Heti sen jälkeen Luukas nousi ja alkoi tulla meitä kohti: "Noniin kaikki tavarat kasaan ja häivytään!" kivahdin hiljaa ja juoksimme kaikki äkkiä puun taakse piiloon: Luukas näki minut. Kamera ei onneksi ollut minulla, vaan Liamilla, joka oli nopeana päässyt moponsa luokse ja Harry myös. Lähdin juoksemaan pois ja pääsinkin pois, eikö Luukas nähnytkään minua? Luulinko vain?
**
Ei kuvia, mutta kommentoikaa kiitos :) (Eikä pelkästään Tanja xDD)
Pysähdyimme ravintolan eteen, ja parkkeerasin skootterin. Autoin Eleanorin alas ja nojasin häntä kohti: "Näytät kauniilta", sanoin hänelle. Eleanorille nousi pieni puna poskille. Ojensin hänelle käteni ja hän tarttui siihen varovasti ja kävelimme sisälle ravintolaan. Ovessa oleva kello kilahti, kun astuimme sisään. Meitä vastassa oli miestarjoilija: "Hei, tervetuloa! Oletteko Eleanor Calder ja Luukas Collins?" nyökkäsimme ja hymyilin: "Tätä tietä, täällä on pöytänne", hän sanoi ja lähdimme kävelemään hänen perässään kohti pöytäämme.
Sillä välin puussa: Lousin näkökulma:
"Saitko otettua ne kuvat jo?" Liam kuiskasi ja nyökkäsin: "Tarvitaanko pari lähikuvaa?" hän virnisti. Minä mietein: "Pitäisi ottaa ikkunan kautta, koska Zoomi on aika huono tässä Zaynin kamerassa. Parasta olisi mennä alas, mutta varokaa, älkää pudotko!" saarnasin ja aloimme hivuttautumaan pois. Harry tuli viimeisenä, koska hänen päässään oli lehtiä, jotka olivat tarttuneet hänen kihara-hiuksiinsa, kun hän oli nukahtanut hetkeksi.
Hypähdin alas, kun olin tarpeeksi matalalla. Onneksi ikkunasta ei ole näkökenttää puuta kohti: "Mihin menemme nyt? Ikkunan taakse on aika mahdotonta, mutta sisältä-", Liam aloitti, mutta keskeytin hänet: "Ei voida mennä sisälle, koska El alkaisi epäileen jotain. Etsitään ikkuna, ja Harry kurkkaa sieltä, jos he eivät istu ikkunapaikalla, okei?" Harry nyökkäsi ja laittoi taas "ninja-vaihteen" päälle. Liam oli purskahtaa nauruun kanssani, mutta ryhdistyimme: "Ne istuu keskellä ravintolaa", Harry huikkasi. Nyökkäsimme ja hiiveimme ikkunan taakse Harryn luokse: "Nappaa ne kuvat jo, niin päästään menemään!" Harry sanoi: "Mihin meillä on muka kiire?" sanoin ja otin muutaman kuvan.
Myöhemmin illalla: Eleanorin näkökulma:
Luukas oli maksanut ruuan ja lähdimme käsikädessä pois ravintolasta. Hän avasi minulle ensin oven ja piti sitä sen aikaa, kunnes olin ulkona. Ilma oli viileä ja todella kylmä: Olisi pitänyt ottaa se neule mukaan! Silloin Luukas kietoi kätensä ympärilleni: "Hyvänen aika! Olet ihan jäässä! Hei ota tää mun puvun takki", hän otti takin pois ja antoi sen minulle. Laitoin sen päälleni ja alkoi tulla lämmin: "Haluatko kävellä jonnekkin, kun aikaa varmaan on aika paljon, vaikka huomenna onkin koulua", hän kysyi suloisesti hymyillen. Nyökkäsin ja kävelimme käsi kädessä pois keskustasta.
Pääsimme jonnekkin ihmeelliselle rannalle, jossa oli heiveröisen näköinen laituri: "Hei ei tuo kestä mun painoa!" huudahdin, kun Luukas juoksi jo edeltä: "Älä hulluja puhu, sinä olet kevyt kuin höyhen", hän hymyili. Laittoi jalkansa laiturin yli ja alkoi heilutella jalkojaan, liityin hänen seuraansa, vaikka laituri narisi epäilyttävästi. Ilmassa haisi iltakosteus ja aurinko oli laskenut jo aikoja sitten, ja kuu loisti taivaalla todella kirkkaasti, häiki hieman, kun katsoi suoraan sitä kohti: "Sinun silmäsi ovat kauniit, kun valo loistaa niitä kohti", Luukas sanoi hiljaa: "Miksi puhut noin hiljaa?" sanoin hihittäen. "Ihmiset on varmaan jo nukkumassa", hän kuiskasi. Nyökkäsin hiljaa ja nojasin hänen olkapäätänsä vasten: "Väsyttääkö?" hän kysyi, silloin puristin päätäni: "Ei, lainkaan", vastasin ja Luukas siirsi pääni hänen reisiensä päälle ja alkoi silittää varovasti hiuksiani, jalkani olivat siis jo laiturilla ja ne olivat koukussa.
Kuulin pientä hiljaista supinaa jostain ja puskas värähti: "Luukas, mitä tapahtuu?" kysyin peloissani, ja nostin pääni ylös: "Mitä?" hän olin myös ihmeissään: "T-tuolla puskaassa on joku", sanoin ja silmistäni näki varmasti, että olin peloissani. "Odota siinä, käyn tarkistamassa", hän sanoi ja nousi ylös.
Louisin näkökulma:
"Harry nyt siirrät sitä sun valaan persettäs pois linssin edestä!" Liam huudahti, joka oli juuri saanut mahdollisuuden ottaa kuvan Eleanorista ja Luukaksesta. "En minä ole tiellä!" hän vastusti ja Liam alkoi imitoida: Työntämällä kameran kuvamaan hänen persustaan: Silloin puska rapisi kuuluvasti ja näin Eleanorin nousevan ylös ja alkavan keskustelemaan Luukakselle, jostain. Heti sen jälkeen Luukas nousi ja alkoi tulla meitä kohti: "Noniin kaikki tavarat kasaan ja häivytään!" kivahdin hiljaa ja juoksimme kaikki äkkiä puun taakse piiloon: Luukas näki minut. Kamera ei onneksi ollut minulla, vaan Liamilla, joka oli nopeana päässyt moponsa luokse ja Harry myös. Lähdin juoksemaan pois ja pääsinkin pois, eikö Luukas nähnytkään minua? Luulinko vain?
**
Ei kuvia, mutta kommentoikaa kiitos :) (Eikä pelkästään Tanja xDD)
tiistai 10. syyskuuta 2013
All we need is love ~ 18
Eleanorin näkökulma:
Saavuimme Tanjan pihaan, ja haistoin juuri leikatun ruohon ja huomasin Tanjan isän olevan skootterini luona: "Ai te tulittekin jo! Minä ajattelin täyttää tankkisi, kun minun piti siirtää se sivuun, mutta se ei liikkunut, joten päättelin bensan loppuneen, toivottavasti ei haittaa", minä hymyilin ja pudistin päätäni: "Ei haittaa, hyvä vain! Voin maksaa käytetyn bensanne takaisin, jos haluat", sanoin, mutta hänen isänsä kieltäytyi ottamasta rahojani. Hän lähti siirsi moponi nurmikolle.
Me menimme sisälle Tanjan taloon. Sisältä tuli sieraimiin suoraan hyvän ruuan tuoksu: Lasagnea: "Äiti olen kotona! Autamme Eleanorin kuntoon, koska hän lähtee treffeille!" Tanja huudahti ja ryntäsimme kaikki yläkertaan. Siellä Liz alkoi jakaa töitä: "Okei, minä ja Tanja haetaan kiharrin ja hiuslakka. Onko sinulle Eleanor meikkisi mukanasi?" nyökkäsin, pidän meikkini mukana koulussa aina, hän jatkoi: "Okei, eli Perrie tekee meikin ja me lähdemme nyt tulkaa kymmenen minuutin kuluttua", hymyilimme ja lähdimme Perrien kanssa kaivamaan koululaukkuani. Tyhjensimme koulukirjat Tanjan yöpöydälle ja otin meikkipussini, jossa oli musta-valkoisia raitoja ja keskellä oli logo, jossa luki: Makeup Junkie. Perrie nappasi sen kädestäni ja laski sen Tanjan meikkipöydälle.
Sitten kuului kova kolahdus, jonka perään tuli kaksi korkeaa kiljaisua. Säikähdimme ihan saamaristi ja melkein hyppäsin sängystä alas ja juoksimme yläkerran vessaan, jonne oli pieni käytävä: "Tulkaa syömään!" kuului alhaalta, Tanjan äiti huudahti. "Ihan kohta, rouva Tarvainen!" Perrie huudahti ja menimme äkkiä kylpyhuoneeseen: Tanja oli kaatunut jakkaralla ja Liz makasi kylpyammeessa. Tanjan pää oli kolahtanut vessanpönttöön: "Mitä täällä on tapahtunut?!" huudahdimme Perrien kanssa samaan aikaan, vaikka taisimme jo tietää. Perrie meni auttamaan Lizin pystyyn ja minä autoin Tanjaa: "Oletko kunnossa?" kysyin ja hän nyökkäsi. Liz nousi pois ammeesta ja aloimme nauramaan: "Mitä oikein tapahtui?" kysyin naurun keskeltä: "Minä yritin ottaa hiuslakkapurkkia tuolta ylähyllyltä, mutta horjahdin ja kaadoin Lizin ammeeseen. Säikähdin ja menetin tasapainoni", virnistimme vielä, ja sitten Liz ojensi Tanjalle hiuslakan: "Tässä. Mennäänkö jo?" hymähdimme ja menimme Tanjan huoneeseen.
Saimme laitettua tavarat paikalleen, ja ovelta kuului koputus: "Tulkaa jo syömään", siellä oli Tanjan äiti. Nousimme ylös ja menimme alakertaan syömään. Istuin Perrien viereen ja Liz istui Tanjan viereen: "Mitäs tuolla ylhäällä oikein tapahtui?" ja sitten Tanja selitti kaiken ja Tanjan äiti lisäsi: "Oletteko kunnossa?" ja he nauroivat, joka kertoi, että he olivat kunnossa.
Kiipesimme portaat taas ylös ja menimme valitsemaan mekkoa, jonka laittaisin: "Tuntuu kurjalle, kun joudut lainaamaan minulle vaatteitasi, olisi minullaki ollut jotain varmaan kotona", sanoin hieman surullisesti: "Kyllähän parhaat kaverukset voivat lainata vaatteita, älä ota itseesi, oikeastaan on ihan kiva nähdä muidenkin päällä niitä, kun kaikki niistä eivät oikein edes mahdu. Voisimme pitää joskus vaatteidenvaihto-pyjamabileet? Kutsuttaisiin kaikki mukavat tytöt koulusta ja pitäisimme partyt!" vaihdoimme kaikki hymyileviä katseita: "Joo! Mutta suunnitellaanko sitä myöhemmin, kun nyt on ne minun ja Luukaksen treffit tiedossa.
"Muuten kuulitko muuten poikien pari viikkoa tapahtuneesta? Siinä oli Luukas osallisena!" Liz sanoi ja katsoimme Tanjan kanssa toisiamme: "Sillon lappu-päivänäkö?" hän nyökkäsi. "Voin kertoa sen myöhemmin, ok? Hän varmaan kyllä kertoo sen tänään. Kuitenkin otatko tämän?" Liz sanoi ja näytti mekkoa: se oli violetti, ja vartalon keskiosassa oli leveä nauha, joka oli kiinnitetty koriste-solmella. Se oli kausnis: "Voin sovittaa sitä", sanoin ja menin vessaan vaihtamaan. Tulin takasin ja tytöt esittivät liikkutunuisuutta: "Voi, voi kun olet niin kaunis!" Tanja teki mummo-äänen ja aloimme nauramaan: "Oikeasti onko se hyvä?" kysyin ja kaikki nyökkäsivät. "Otan tämän, mutta tarvin myös kengät-", silloin Liz näpräsi jotain Tanjan vaatekaapissa: "Tässä!" hän huudahti ja ojensi minulle kengät: Ne olivat violetit ja siinä oli hieno hapsu-tekniikka kengän kärjessä. "Ne on hienot, mistä sait nuo?" kysyin Tanjalta hymyillen ja hän vastasi: "Ne tein itse, tai siis koristelin itse. Ne olivat liian tylsät joten etsein youtuhesta samantyylisen DIY-videon. Harmi vain, että sen video poistettiin noin kuukausi sitten. Muistan kyllä ohjeet, koska ne olivat niin helpot", hän sanoi ylpeänä.
Sitten siirsimme kengät syrjään ja minä istuin sängylle. Kiharrin kuumeni meikkipöydällä ja kohta Liz alkoi kihartamaan hiuksiani, sitä mukaa kun Tanja laittoi hiuksiini sellaista ainetta, ettei hiukseni pala tai vahingoitu: "Noin!" Liz huudahti iloisena ja nousin ylös, menin katsomaan meikkipöydän suuresta peilistä: "Ne ovat ihanat kiitos, Liz ja Tanja!" huudahdin iloisena. Olin niin täynnä intoa! Istahdin tällä kertaa Tanjan "työtuolille" ja minua pyöritettiin ympäri huonetta ja kiljahtelin ilosta: "Okei, nyt on mun vuoro!" Perrie huudahti meikkipussi kädessään ja nauroimme. "Peitämme peilin, ettet näe miltä näytät!" hän sanoi ovelasti ja Tanja meni laittamaan jonkun neuleen peilin eteen, peittäen peilin lasin. Tunsin meikkivoiteen naamallani ja sitten tuli puuteri, ripsaria, huulet ja sitten: "Valmista!" hän huudahti ja nauroimme.
Katsoin kelloa: Voi ei en ole kotona, ja sanoin hänelle, että voi hakea minut sieltä. "Tuokaa mun puhelin niin kerron, että tulee hakemaan mut täältä!" sanoin säikähtäen ja hain puhelimen ja soitin Luukakselle. "Luukas", hän vastasi: "El täällä! Hei, tuu hakeen mut Tanjan kotoa, tiedät kai osoitteen?" kysyin ja hän vastasi myöntävästi. Mistä hän tiesi, en voi tietää. Nyt kuitenkin menin laittamaan alakertaan balleriinat jalkaan ja menimme ulos odottamaan, kunnes kuulimme skootterin äänen. Sieltä tuli: Luukas. Kävelin häntä kohti ja pussasin nopeasti poskelle, hain oman kypäräni ja laitoin päähäni: hiukset kyllä menee nyt huonosti, mutta ihan sama. Kiipesin nopeasti Luukaksen taakse ja huristimme pois, kohti keskustaa.
**
Uusi osa ;) Oli aika pitkä, tai en nyt tiedä... Oli kiva kirjoittaa, kun oli jo mielessä kehitellyt mitä kaikkea tapahtuisi. Nyt kuvat pitkästä aikaa:
Tossa viimeisessä kuvassa, Eleanorilla pitäis siis olla noi vaatteet, eikä noita korvia tai noita joulu-vaatteita (tajusitte kai). Liity lukijaksi ;) Kommenttia hyvää tai huonoa :D
Saavuimme Tanjan pihaan, ja haistoin juuri leikatun ruohon ja huomasin Tanjan isän olevan skootterini luona: "Ai te tulittekin jo! Minä ajattelin täyttää tankkisi, kun minun piti siirtää se sivuun, mutta se ei liikkunut, joten päättelin bensan loppuneen, toivottavasti ei haittaa", minä hymyilin ja pudistin päätäni: "Ei haittaa, hyvä vain! Voin maksaa käytetyn bensanne takaisin, jos haluat", sanoin, mutta hänen isänsä kieltäytyi ottamasta rahojani. Hän lähti siirsi moponi nurmikolle.
Me menimme sisälle Tanjan taloon. Sisältä tuli sieraimiin suoraan hyvän ruuan tuoksu: Lasagnea: "Äiti olen kotona! Autamme Eleanorin kuntoon, koska hän lähtee treffeille!" Tanja huudahti ja ryntäsimme kaikki yläkertaan. Siellä Liz alkoi jakaa töitä: "Okei, minä ja Tanja haetaan kiharrin ja hiuslakka. Onko sinulle Eleanor meikkisi mukanasi?" nyökkäsin, pidän meikkini mukana koulussa aina, hän jatkoi: "Okei, eli Perrie tekee meikin ja me lähdemme nyt tulkaa kymmenen minuutin kuluttua", hymyilimme ja lähdimme Perrien kanssa kaivamaan koululaukkuani. Tyhjensimme koulukirjat Tanjan yöpöydälle ja otin meikkipussini, jossa oli musta-valkoisia raitoja ja keskellä oli logo, jossa luki: Makeup Junkie. Perrie nappasi sen kädestäni ja laski sen Tanjan meikkipöydälle.
Sitten kuului kova kolahdus, jonka perään tuli kaksi korkeaa kiljaisua. Säikähdimme ihan saamaristi ja melkein hyppäsin sängystä alas ja juoksimme yläkerran vessaan, jonne oli pieni käytävä: "Tulkaa syömään!" kuului alhaalta, Tanjan äiti huudahti. "Ihan kohta, rouva Tarvainen!" Perrie huudahti ja menimme äkkiä kylpyhuoneeseen: Tanja oli kaatunut jakkaralla ja Liz makasi kylpyammeessa. Tanjan pää oli kolahtanut vessanpönttöön: "Mitä täällä on tapahtunut?!" huudahdimme Perrien kanssa samaan aikaan, vaikka taisimme jo tietää. Perrie meni auttamaan Lizin pystyyn ja minä autoin Tanjaa: "Oletko kunnossa?" kysyin ja hän nyökkäsi. Liz nousi pois ammeesta ja aloimme nauramaan: "Mitä oikein tapahtui?" kysyin naurun keskeltä: "Minä yritin ottaa hiuslakkapurkkia tuolta ylähyllyltä, mutta horjahdin ja kaadoin Lizin ammeeseen. Säikähdin ja menetin tasapainoni", virnistimme vielä, ja sitten Liz ojensi Tanjalle hiuslakan: "Tässä. Mennäänkö jo?" hymähdimme ja menimme Tanjan huoneeseen.
Saimme laitettua tavarat paikalleen, ja ovelta kuului koputus: "Tulkaa jo syömään", siellä oli Tanjan äiti. Nousimme ylös ja menimme alakertaan syömään. Istuin Perrien viereen ja Liz istui Tanjan viereen: "Mitäs tuolla ylhäällä oikein tapahtui?" ja sitten Tanja selitti kaiken ja Tanjan äiti lisäsi: "Oletteko kunnossa?" ja he nauroivat, joka kertoi, että he olivat kunnossa.
Kiipesimme portaat taas ylös ja menimme valitsemaan mekkoa, jonka laittaisin: "Tuntuu kurjalle, kun joudut lainaamaan minulle vaatteitasi, olisi minullaki ollut jotain varmaan kotona", sanoin hieman surullisesti: "Kyllähän parhaat kaverukset voivat lainata vaatteita, älä ota itseesi, oikeastaan on ihan kiva nähdä muidenkin päällä niitä, kun kaikki niistä eivät oikein edes mahdu. Voisimme pitää joskus vaatteidenvaihto-pyjamabileet? Kutsuttaisiin kaikki mukavat tytöt koulusta ja pitäisimme partyt!" vaihdoimme kaikki hymyileviä katseita: "Joo! Mutta suunnitellaanko sitä myöhemmin, kun nyt on ne minun ja Luukaksen treffit tiedossa.
"Muuten kuulitko muuten poikien pari viikkoa tapahtuneesta? Siinä oli Luukas osallisena!" Liz sanoi ja katsoimme Tanjan kanssa toisiamme: "Sillon lappu-päivänäkö?" hän nyökkäsi. "Voin kertoa sen myöhemmin, ok? Hän varmaan kyllä kertoo sen tänään. Kuitenkin otatko tämän?" Liz sanoi ja näytti mekkoa: se oli violetti, ja vartalon keskiosassa oli leveä nauha, joka oli kiinnitetty koriste-solmella. Se oli kausnis: "Voin sovittaa sitä", sanoin ja menin vessaan vaihtamaan. Tulin takasin ja tytöt esittivät liikkutunuisuutta: "Voi, voi kun olet niin kaunis!" Tanja teki mummo-äänen ja aloimme nauramaan: "Oikeasti onko se hyvä?" kysyin ja kaikki nyökkäsivät. "Otan tämän, mutta tarvin myös kengät-", silloin Liz näpräsi jotain Tanjan vaatekaapissa: "Tässä!" hän huudahti ja ojensi minulle kengät: Ne olivat violetit ja siinä oli hieno hapsu-tekniikka kengän kärjessä. "Ne on hienot, mistä sait nuo?" kysyin Tanjalta hymyillen ja hän vastasi: "Ne tein itse, tai siis koristelin itse. Ne olivat liian tylsät joten etsein youtuhesta samantyylisen DIY-videon. Harmi vain, että sen video poistettiin noin kuukausi sitten. Muistan kyllä ohjeet, koska ne olivat niin helpot", hän sanoi ylpeänä.
Sitten siirsimme kengät syrjään ja minä istuin sängylle. Kiharrin kuumeni meikkipöydällä ja kohta Liz alkoi kihartamaan hiuksiani, sitä mukaa kun Tanja laittoi hiuksiini sellaista ainetta, ettei hiukseni pala tai vahingoitu: "Noin!" Liz huudahti iloisena ja nousin ylös, menin katsomaan meikkipöydän suuresta peilistä: "Ne ovat ihanat kiitos, Liz ja Tanja!" huudahdin iloisena. Olin niin täynnä intoa! Istahdin tällä kertaa Tanjan "työtuolille" ja minua pyöritettiin ympäri huonetta ja kiljahtelin ilosta: "Okei, nyt on mun vuoro!" Perrie huudahti meikkipussi kädessään ja nauroimme. "Peitämme peilin, ettet näe miltä näytät!" hän sanoi ovelasti ja Tanja meni laittamaan jonkun neuleen peilin eteen, peittäen peilin lasin. Tunsin meikkivoiteen naamallani ja sitten tuli puuteri, ripsaria, huulet ja sitten: "Valmista!" hän huudahti ja nauroimme.
Katsoin kelloa: Voi ei en ole kotona, ja sanoin hänelle, että voi hakea minut sieltä. "Tuokaa mun puhelin niin kerron, että tulee hakemaan mut täältä!" sanoin säikähtäen ja hain puhelimen ja soitin Luukakselle. "Luukas", hän vastasi: "El täällä! Hei, tuu hakeen mut Tanjan kotoa, tiedät kai osoitteen?" kysyin ja hän vastasi myöntävästi. Mistä hän tiesi, en voi tietää. Nyt kuitenkin menin laittamaan alakertaan balleriinat jalkaan ja menimme ulos odottamaan, kunnes kuulimme skootterin äänen. Sieltä tuli: Luukas. Kävelin häntä kohti ja pussasin nopeasti poskelle, hain oman kypäräni ja laitoin päähäni: hiukset kyllä menee nyt huonosti, mutta ihan sama. Kiipesin nopeasti Luukaksen taakse ja huristimme pois, kohti keskustaa.
**
Uusi osa ;) Oli aika pitkä, tai en nyt tiedä... Oli kiva kirjoittaa, kun oli jo mielessä kehitellyt mitä kaikkea tapahtuisi. Nyt kuvat pitkästä aikaa:
Tossa viimeisessä kuvassa, Eleanorilla pitäis siis olla noi vaatteet, eikä noita korvia tai noita joulu-vaatteita (tajusitte kai). Liity lukijaksi ;) Kommenttia hyvää tai huonoa :D
sunnuntai 8. syyskuuta 2013
All we need is love ~ 17
Eleanoran näkökulma:
Kävelimme Lizin ja Perrien kanssa käsikynkässä yläkertaan. Muutamat pojat viheltelivät perässämme ja käännyimme vain virnistämään, jolloin pojat nauroivat huvittuneina ilmeillemme: Olemme suosittujen joukossa, jos se on jäänyt vähän epäselväksi. Tanja on vasta uusi tulokas, joten hän ei ole vielä koulumme tähtioppilaita. En haluaisi kyllä olla huonossa seurassa, joka on siis he ketkä eivät keskity opiskeluun, vaan käyvät joka päivä ryyppäämässä jossain baarissa ja harrastavat yhden illan juttuja, jo tässä iässä. Pääsimme yläkertaan ja olimme niin kiintyneitä keskusteluumme, ettemme kuulleet, kun joku huhuili meitä: "El, Liz ja Perrie!" kuulin huudon ja käännyin: Tanja! Zaynin baseball takki päällänsä? Mitä nyt on tapahtunut: "Tanja!" kaikki huusimme ja rutistimme hänet keskellemme: "Hei päästäkää, mä en saa henkeä!" Tanja huudahti nauraen. Nauroimme kaikki ja tuli hieman onnenkyyneleitäkin, kun näimme ystävämme jälleen, vaikka hän olikin kadoksissa vain päivän.
Päivän mittaa kaikki alkoi valjeta, paitsi se, että miksi Zayn raahasi Tanjan varastoon. Koulussa, joku oli kuullut siitä ja levittänyt juoruja siitä, että Zayn olisi pahoinpidellyt Tanjan. Hän kuitenkin lopulta kertoi totuuden meille, miksi hän sinne oli joutunut. Hän kertoi yöstä, ihan kaikesta: "Oletteko yhdessä?" Perrie hihkaisi. Tanja katsoi häntä ihmeissäni: "Emme, miksi muka olisimme?" hän näytti et-voi-olla-tosissasi-ilmeen: "Mitäh?" hän pyöritti silmiään: "Teidät on tehty toisillenne, mene nyt hänen luokseen ja vaikka halaa, kiitokseksi jostain", Liz sanoi myös hihkaisten: "En mene, hän ei ole tehnyt mitään muuta kuin pahaa hallaa, vietin jääkylmän yön, vaikka aluksi olikin lämmin, niin yön mittaa ilma viileni ja lopulta olinkin jo jäässä. Minä en vain pysty olemaan hänen seurassaan, koska noh.. minä tuota noin-" Tanja yritti selittää, ja päätin yhtyä keskusteluun: "Ei sun ole pakko tehdä mitään, kyllä sä tiedät, kun aika on oikea", lohdutin ystävääni. Hän hymyili kiitokseksi ja menimme luokkaan, tästä tulee jälleen kiva päivä, ainoa, mutta on se, että joudun olemaan Zaynin kanssa 6 tuntia.
Koulun jälkeen: Zaynin näkökulma:
Bussi pysäytti tutulle bussipysäkille ja nousin seisomaan. Kaikki Tanjan kaverit olivat tulleet kyydillä myös, ja Tanja oli maksanut heidän matkansa. Louis oli istunut koko bussimatkan vieressäni ja hän ei noussut ylös, kun bussi pysäytti: "Huhuu, Louis?" heilutin kättäni hänen naamansa edessään: "Ai, joo sori. Ajattelin vain." hän tokaisi ja pomppasi pystyyn. Poistuimme bussista ja Tanja tuli luokseni: "Tässä tää sun takkisi, ajattelin, antaa sen sulle", hän töksäytti, ja ojensi minulle. Otin sen ja tunsin hänen lämpimän käden omalla kädelläni, mutta se kesti vain hetken, kun Tanja nappasi kätensää pois ja lähti juosten tyttöjen perään. Kiitos. Ajattelin mielessäni, kun Louis jo huuteli minua, juoksin hänet kiinni ja lähdimme kävelemään kohti asuntoa.
Pääsimme sisälle ja haukottelin, viime yönä tuli nukuttua huonosti, kun sohva ei ole oikein paras paikka nukkua. Ne äänet kyllä jäivät hieman häiritsemään, mutta karistin ne kuitenkin mielestäni, kun Niall tuli luokseni: "Moikka, mitä äijä?" hän letkautti. Naurahdin: "Moro, ihan hyvää, mihin Louis hävis?" kysyin ihmeissäni. "Hän lähti yläkertaan, heti kun tulitte kotiin, varmaan haluaa suunnitella tämän iltaista "tapahtumaansa", hän oli eilenkin melkein koko päivän siellä miettimässä vain sitä", katsoin hyvin hämilläni Niallia: "Mitä hän suunnittelee?" hän tajusi juuri: "Ainiin, kun olit eilen pois, niin Louis ajatteli mennä vakoilemaan Eleanoria", hän kuiskasi. "MITÄ?!" kysyin, kuin en olisi kuullut, juuri kun Niall yritti aloittaa alusta, keskeytin hänet: "Kuulin kyllä, mutta miksi ja minne hän lähtee?" siihen Niall ei tiennyt vastausta. Silloin Louis tuli järjestelmäkamerani kädessään alas portaista: "Mitä sä sillä ajattelit tehdä?" kysyin vaivihkaa: "Otan pari tiedustelukuvaa", hän virnuili. "Okei, mutta et sitten riko sitä, tai joudut korvaamaan sen", varmistin hyvin ytimekkäästi: "En riko, ei pelkoa, mutta oletteko nähneet Liamia tai Harrya? Heidän pitäisi tulla mukaani", minä mietein hetken ja ulkoa kuului moottoripyörän torven ääni ja siitä tiesin: "He ovat varmaan ulkona", Niall naurahti ja Louis lähti.
Louisin näkökulma:
Sain Liamilta kyydin ja Harry tuli myös mukaan, koska oli niin utelias. Pääsimme piilopaikkakohtaan, joka on suuri puu, jonne pystyin kiipeämään hyvin. Pojat olivat piilottamassa mopoja ja tulisivat vasta myöhemmin. Etsein hyvää paikkaa puusta, jossa voisin kykkiä. Päätin mennä vakiopaikkaan, vasta kun he saapuvat. Nyt otin kuvia ravintolasta, jossa ruokailivat vain valitut. Kuitenkin pojat tulivat puun luokse: leikkien ninjoja. He vain menivät seiniä pitkin, ja vetivät pari kuperkeikkaa kohti puuta: minun piti pidättää nauruani. Liam oli näköjään yhtä paljon mukana leikissä, kuten Harry. He kiipesivät puuhun ja olimme kasvotusten: "Mitä nyt?" Liam kysyi. Puu oli tiheä joten alhaalta tai kadulta ei sinne nähnyt kukaan: "Odotetaan, että iloinen pari tulee", sanoin hieman vaivaantuneesti: "Meidän ei tarvi tehdä tätä: minusta ei kannata tehdä", Harry sanoi. "Miksei?" lisäsin ja hän vain kohautti olkapäitään. Aika kului hitaasti ja nukahdimme puuhun pariksi tunniksi. Kohta he tulevat: tunnen sen.
lauantai 7. syyskuuta 2013
All we need is love ~ 16
Eleanorin näkökulma, seuraavana aamuna:
Tämä ei ole normaalia Tanjalta. En ole nähnyt tai kuullut hänestä mitään eilisen biologian tunnin jälkeen. Luulimme kaikki tytöt, että hän lähti kotiin, ja ajattelimme myöhemmin mennä varmistamaan, kun Perrietä alkoi vaivata asia. Hänen äitinsä avasi oven: "Hei, tiedättekö missä Tanja on?" kysyimme yhteen ääneen. Hänen äitinsä kauhistui ja kertoi meille, että hän luuli Tanjan olevan meidän kanssamme. Tanjan äiti ei soittanut poliiseja, koska ajattelimme hänen palaavan myöhemmin, mutta niin ei käynyt. Soitimme Tanjalle melkein tunnin välein, mutta aina tuli: "Puhelimeen, ei juuri nyt saada yhteyttä", ja jouduimme pettymään. Lopulta saimme jäädä Tanjan kotiin odottamaan, jos hän palaisi tänä iltana, ja voisi sanoa, että nukahdimme myös sinne.
Aamulla heräsimme todella väsyneinä: "Onko kenellekkään tullut puhelua Tanjalta?" kysyin, kun olin saanut laitettua hiukseni kuntoon peilin edessä: "Ei ole", sanoivat Liz ja Perrie. Nappasin oman puhelimen sohvapöydältä ja katsoin: "Ei ole minullekaan", huokaisin pettyneenä: "Kas olette heränneet!" Tanjan isä tuli alakertaan. "Huomenta", sanoimme yhteen ääneen haukotellen. "Anteeksi, kun nukahdimme tuohon, olimme todella huolissamme Tanjasta-", silloin Tanjan isä keskeytti: "Ei se mitään, on mukava tietää, että Tanjalla on noin hyviä ystäviä. Olen kyllä itsekkin ihmeissäni, mihin se tyttö on oikein kadonnut. Jos häntä ei tämän päivän kuluessa ala kuullua, niin soitan kyllä poliisille", hän rauhoitteli. Hymyilimme ja hän kysyi: "Haluaisitteko jotain syötävään? Koulubussi tulee hakemaan kymmenen minuutin kuluttua, joten suosittelen syömään nopeasti", kauhistuimme ja kaikki juoksimme alakerran vessaan ja putsasimme levinneet meikit: "Aih, kirvelee!" huusimme, kun avasimme silmät ja saippuaa oli mennyt silmiin.
Tanjan isä toi meille pyyhkeen johon saimme kuivata ja hän joutui heti sen laittamaan pyykkiin, koska siihen tuli mustia jälkiä, kiitos meidän levinneiden ripsivärien. Söimme nopeasti sämpylät ja nappasimme laukkumme lattialta. Tanjan äiti tuli myös alakertaan: "Kas olettekin hereillä, noh hyvää koulu päivää, toivottavasti löydätte Tanjan!" hän huudahti, kunnes ovi meni kiinni, kun Liz tuli viimeisenä ulos. Skootteristani oli bensa loppu, joten olisi pakko mennä bussilla. Juoksimme bussipysäkille ja Tanja oli kertonut, että Zayn yleensä odottaa samaan aikaan hänen kanssaan siinä, vaikka kiusallista se onkin. Kuitenkaan Zaynia ei näkynyt missään ja bussi tulisi ihan kohta. En kuitenkaan jäänyt sitä miettimään: Ainoa ongelma on se, että meillä ei ole bussirahaa. Räpläsimme puheliamme ja lähettelimme hirveän kasan tekstareita Tanjalle.
Bussi tuli ja avasi ovet, naamallaan hyvin hämmentyneen ilme: "Jahas, olisikos teillä bussikorttia tai rahaa matkaa varten?" ravistimme huolestuneina päätämme. "Hyvä on, pääsette kyytiin, kunhan maksatte seuraavan matkan omasta pussistanne, onko selvä?" hymyilimme tyytyväisenä ja vastasimme samaan aikaan: "Kyllä on, ja kiitos!" hipseimme bussin keskiosaan. Louis istui siellä: "Hei, etkö sä tullut kouluun mopollas?" Liz kysyi, kun hän istui Louisin viereen, minä istuin Perrien kanssa toisella puolella puolella bussia, he olivat oikealla puollella me vasemmalla, ja käytävä vain erotti meidät: "Ai moikka, mun mopo on huollossa, kun siinä on moottoris jotain vikaa, missä Tanja on, tai oikeastaan miksi te tuutte bussilla kouluun, ja tätä kautta? Ootteko tietoisia minne Zayn olisi mennyt, koska häntä ei näkynyt eilen biologian tunnin jälkeen enää missään!" katsoimme kaikki toisiamme kohti: Zayn ja Tanja molemmat olivat kadonneet: tämä ei voi olla sattumaa! Olen siitä varma! Selitimme hänelle Tanjan oudon katoamisen ja siihen johtaneet asiaan. "Voi perkele!" hän huudahti ja näytimme ilmeillämme, että olimme samaa mieltä. Bussi lähti liikkeelle ja ajattelin: Onneksi, ne treffit ovat vasta huomenna. Ne olisi menneet varmaan ihan huonosti, jos olisin vain miettinyt Tanjan katoamista ja hänen hyvinvointiaan.
Viime yönä: Zaynin näkökulma:
Heräsin keskellä yötä ryminään: Avasin silmäni ja huomasin, että Tanja nukkui vielä sikeästi. Hän näytti suloiselle nukkuessaan. Nousin varovasti ylös ja korjasin Tanjan "peittoa", koska se oli jo melkein pudonnut ja hänen käsivarret olivat jääkylmät. Kävelin varastossa ja kuulin, että äänet tulivat oven ulkopuolelta. En pääsisi pois, mutta jotain siellä tapahtui. En viitsinyt huutaa apua, koska muuten Tanja heräisi. Onneksi ovi oli ohut, tai siis sellainen, josta kuulee hyvin läpi-materiaalista tehtyä, niin kuulin askeleita. Varmaan vain yövartija, mutta säikähdin ihan kunnolla äsken. Katsoin kellonaikaa rannekellostani: 05:25, pitäisi mennä takaisin nukkumaan. Menin takaisin Tanjan viereen ja nukahdin melkein heti.
Aamulla: Tanjan näkökulma:
Heräsin silmiä hieroen ja herätin Zaynin siinä samalla. Tänään olisi kaikkia samoja aineita, kuin eilen, joka on kyllä aika hyvä, vaikka en olekkaan tehnyt läksyjä. Noh ihan sama, pääasia on se, että minulla on oikeat kirjat mukana: "Vielä viisi minuuttia!" hän marisi ja naurahdin. "Ei ole aikaa nyt enää nukkua, kun kello on jo..", katsoin hänen kelloaan: "09:15" sanoin järkyttyneenä, sillä koulun kellot soi viiden minuutin päästä sisälle. Zayn virkistyi heti ja hän laittoi baseball-takkinsa päälle ja minun kädet olivat jäässä: "Haluatko takkini? Sulla on varmaan kylmä?" hän kysyi. Suostuin, koska en halua saada mitään virusta ja joutuisin olemaan pois koulusta. Laitoin takin päälleni ja sanoin: "Huomio, ettei tää sit tarkota mitään-", hän nyökkäsi: "Joo kyl mä ymmärrän, mennään nyt", hän sanoi. Nappasin tuulitakkini ja taitoin sen laukkuuni. Hänen takkinsa oli ihanan lämmin. Hän otti reppunsa ja menimme pois varastosta, ovet oli siis jo avattu. Kaikki jotka ihmettelivät, yöllä ennen nukkumaan menoa Zayn sammutti valot, joten kukaan ei voinut nähdä meitä, jos joku tuli avaamaan ovet. Kellot soivat sisälle ja menimme istumaan vierekkäin sohvalle, koska yläkerrassa meillä olisi ensimmäinen tunti: Oli kyllä varsinainen päivä. Ei varmaan tule koetuksi tuollaista toista enää.
**
Ja nyt ei tule kuvaa, koska en löydä mtn sopivaa, mutta liittykää lukijoiksi, jos haluatte saada ilmoituksen aina bloggeriin, kun uusi osa ilmestyy! Toivottavasti piditte ja laittakkaa kommenttia, k-virheitä oli varmaan paljon, mutta koittakaa ymmärtää :D Nyt mä meen nukkuun öit huomen jatkuu x)
Aamulla heräsimme todella väsyneinä: "Onko kenellekkään tullut puhelua Tanjalta?" kysyin, kun olin saanut laitettua hiukseni kuntoon peilin edessä: "Ei ole", sanoivat Liz ja Perrie. Nappasin oman puhelimen sohvapöydältä ja katsoin: "Ei ole minullekaan", huokaisin pettyneenä: "Kas olette heränneet!" Tanjan isä tuli alakertaan. "Huomenta", sanoimme yhteen ääneen haukotellen. "Anteeksi, kun nukahdimme tuohon, olimme todella huolissamme Tanjasta-", silloin Tanjan isä keskeytti: "Ei se mitään, on mukava tietää, että Tanjalla on noin hyviä ystäviä. Olen kyllä itsekkin ihmeissäni, mihin se tyttö on oikein kadonnut. Jos häntä ei tämän päivän kuluessa ala kuullua, niin soitan kyllä poliisille", hän rauhoitteli. Hymyilimme ja hän kysyi: "Haluaisitteko jotain syötävään? Koulubussi tulee hakemaan kymmenen minuutin kuluttua, joten suosittelen syömään nopeasti", kauhistuimme ja kaikki juoksimme alakerran vessaan ja putsasimme levinneet meikit: "Aih, kirvelee!" huusimme, kun avasimme silmät ja saippuaa oli mennyt silmiin.
Tanjan isä toi meille pyyhkeen johon saimme kuivata ja hän joutui heti sen laittamaan pyykkiin, koska siihen tuli mustia jälkiä, kiitos meidän levinneiden ripsivärien. Söimme nopeasti sämpylät ja nappasimme laukkumme lattialta. Tanjan äiti tuli myös alakertaan: "Kas olettekin hereillä, noh hyvää koulu päivää, toivottavasti löydätte Tanjan!" hän huudahti, kunnes ovi meni kiinni, kun Liz tuli viimeisenä ulos. Skootteristani oli bensa loppu, joten olisi pakko mennä bussilla. Juoksimme bussipysäkille ja Tanja oli kertonut, että Zayn yleensä odottaa samaan aikaan hänen kanssaan siinä, vaikka kiusallista se onkin. Kuitenkaan Zaynia ei näkynyt missään ja bussi tulisi ihan kohta. En kuitenkaan jäänyt sitä miettimään: Ainoa ongelma on se, että meillä ei ole bussirahaa. Räpläsimme puheliamme ja lähettelimme hirveän kasan tekstareita Tanjalle.
Bussi tuli ja avasi ovet, naamallaan hyvin hämmentyneen ilme: "Jahas, olisikos teillä bussikorttia tai rahaa matkaa varten?" ravistimme huolestuneina päätämme. "Hyvä on, pääsette kyytiin, kunhan maksatte seuraavan matkan omasta pussistanne, onko selvä?" hymyilimme tyytyväisenä ja vastasimme samaan aikaan: "Kyllä on, ja kiitos!" hipseimme bussin keskiosaan. Louis istui siellä: "Hei, etkö sä tullut kouluun mopollas?" Liz kysyi, kun hän istui Louisin viereen, minä istuin Perrien kanssa toisella puolella puolella bussia, he olivat oikealla puollella me vasemmalla, ja käytävä vain erotti meidät: "Ai moikka, mun mopo on huollossa, kun siinä on moottoris jotain vikaa, missä Tanja on, tai oikeastaan miksi te tuutte bussilla kouluun, ja tätä kautta? Ootteko tietoisia minne Zayn olisi mennyt, koska häntä ei näkynyt eilen biologian tunnin jälkeen enää missään!" katsoimme kaikki toisiamme kohti: Zayn ja Tanja molemmat olivat kadonneet: tämä ei voi olla sattumaa! Olen siitä varma! Selitimme hänelle Tanjan oudon katoamisen ja siihen johtaneet asiaan. "Voi perkele!" hän huudahti ja näytimme ilmeillämme, että olimme samaa mieltä. Bussi lähti liikkeelle ja ajattelin: Onneksi, ne treffit ovat vasta huomenna. Ne olisi menneet varmaan ihan huonosti, jos olisin vain miettinyt Tanjan katoamista ja hänen hyvinvointiaan.
Viime yönä: Zaynin näkökulma:
Heräsin keskellä yötä ryminään: Avasin silmäni ja huomasin, että Tanja nukkui vielä sikeästi. Hän näytti suloiselle nukkuessaan. Nousin varovasti ylös ja korjasin Tanjan "peittoa", koska se oli jo melkein pudonnut ja hänen käsivarret olivat jääkylmät. Kävelin varastossa ja kuulin, että äänet tulivat oven ulkopuolelta. En pääsisi pois, mutta jotain siellä tapahtui. En viitsinyt huutaa apua, koska muuten Tanja heräisi. Onneksi ovi oli ohut, tai siis sellainen, josta kuulee hyvin läpi-materiaalista tehtyä, niin kuulin askeleita. Varmaan vain yövartija, mutta säikähdin ihan kunnolla äsken. Katsoin kellonaikaa rannekellostani: 05:25, pitäisi mennä takaisin nukkumaan. Menin takaisin Tanjan viereen ja nukahdin melkein heti.
Aamulla: Tanjan näkökulma:
Heräsin silmiä hieroen ja herätin Zaynin siinä samalla. Tänään olisi kaikkia samoja aineita, kuin eilen, joka on kyllä aika hyvä, vaikka en olekkaan tehnyt läksyjä. Noh ihan sama, pääasia on se, että minulla on oikeat kirjat mukana: "Vielä viisi minuuttia!" hän marisi ja naurahdin. "Ei ole aikaa nyt enää nukkua, kun kello on jo..", katsoin hänen kelloaan: "09:15" sanoin järkyttyneenä, sillä koulun kellot soi viiden minuutin päästä sisälle. Zayn virkistyi heti ja hän laittoi baseball-takkinsa päälle ja minun kädet olivat jäässä: "Haluatko takkini? Sulla on varmaan kylmä?" hän kysyi. Suostuin, koska en halua saada mitään virusta ja joutuisin olemaan pois koulusta. Laitoin takin päälleni ja sanoin: "Huomio, ettei tää sit tarkota mitään-", hän nyökkäsi: "Joo kyl mä ymmärrän, mennään nyt", hän sanoi. Nappasin tuulitakkini ja taitoin sen laukkuuni. Hänen takkinsa oli ihanan lämmin. Hän otti reppunsa ja menimme pois varastosta, ovet oli siis jo avattu. Kaikki jotka ihmettelivät, yöllä ennen nukkumaan menoa Zayn sammutti valot, joten kukaan ei voinut nähdä meitä, jos joku tuli avaamaan ovet. Kellot soivat sisälle ja menimme istumaan vierekkäin sohvalle, koska yläkerrassa meillä olisi ensimmäinen tunti: Oli kyllä varsinainen päivä. Ei varmaan tule koetuksi tuollaista toista enää.
**
Ja nyt ei tule kuvaa, koska en löydä mtn sopivaa, mutta liittykää lukijoiksi, jos haluatte saada ilmoituksen aina bloggeriin, kun uusi osa ilmestyy! Toivottavasti piditte ja laittakkaa kommenttia, k-virheitä oli varmaan paljon, mutta koittakaa ymmärtää :D Nyt mä meen nukkuun öit huomen jatkuu x)
torstai 5. syyskuuta 2013
All we need is love ~ 15
Louisin näkökulma parin viikon kuluttua:
Luukas on ollut hiljainen näinä parina viikkona, luulen, että hän hautoo jotain pääkopassaan. Minun tunteeni Eleanoria kohtaan on vain kasvanut, vaikka tuntuisi, että hänen tunteet minua kohtaan olisi jo kadonneet kauan aikaa sitten. Hän käveli luokseni: "Moikka Louis! Mitä meillä on nyt?" hän kysäisi pirteästi. Hymyilin väkinnäisesti ja sanoin: "Bilsaa", hän pyörähti ympäri ja juoksi muiden tyttöjen luokse. Näin Luukaksen kävelevän Eleanoria kohti, seurasin haukankatseellani mitä tapahtui, mutta kun Luukas kuiskasi jotain Eleanorin korvaan, en voinut kuulla sitä. Näin vain Eleanorin kasvoilla suuren hymyn ja hän nyökkäsi. En halua udella häneltä itseltään, joten olisi parasta kysyä Tanjaltalta. Sitten, kun on hyvä hetki.
Eleanor lähti ja Tanja jäi juttelemaan Lizille ja Perrielle, he istuivat penkeillä. He kikattelivat ja hivuttauduin tyttöjen seuraan. "Moi Louis", kaikki kolme sanoivat yhteen ääneen. "Moi, hei Tanja voitaisko jutella?" hän nyökkäsi ja nousi ylös. "Mitäs nyt Louis?" hän kysyi hymyillen ja katsoin, ettei Luukas ole lähettyvillä: "Mitä Luukas kuiskas Eleanorille?" silloin Tanja vain virnisti ja lisäsin: "Älä katso tollee, ja mua vaan kiinnostaa", hän hymähti ja kertoi: "Luukaksella on jokin suuri yllätys Eleanorille, ja he menevät kuulemma ulos. Johonkin kaupungin hienoon ravintolaan, mutta älä sano kellekkään, varsinkaan Eleanorille, että kuulit tän multa", tuntui kamalalta, oloni oli hirveä.
Näin Luukaksen kauempana ylimielinen hymy naamallaan ja mustia hiuksiaan hän vain tuunasi käsin. Teki mieli käydä käsiksi ja paiskata maahan ja hakata hänet, mutta en halua saada jälki-istuntoa, varsinkaan, jos tuo idiootti on samassa luokassa jälki-istunnon aikana. "Louis?" käännähdin ja huomasin Tanjan katseessa kysyväisyyttä: "Mitäh?" hän katsoi tiedät-kyllä-ilmeellä: "Ei mul muuta ollut, moikka nähdään bilsan tunnilla", sanoin ja menin poikien luokse takaisin, he tietysti utelivat kaikkea, ja kerroin, vaikka ei olisi ehkä pitänyt.
Eleanorin näkökulma:
Luukas on aika komea, ja hän vaikuttaa mukavalle pojalle. Taidan pitää hänestä hieman, mutta haluan ensin tutustua häneen kunnolla. Kävelin portaat ylös ja menin tyttöjen luokse ja he vain virnistelivät, muttei kertoneet syytä: "Selvä, ei minun tarvi tietää", silloin Perrie sanoi: "Sä et halua tietää", ja naurahti. "En kai sitten", sanoin hiljaa ja lähdimme kohti bilsan luokkaa. Istuin paikalleni ja nukahdin, siis ihan oikeasti vain nukuin melkein koko tunnin: "Hei, El. Herää", kuulin äänen. Avasin silmäni varovasti ja näin Luukaksen seisovan naamani edessä, hän siis istui bilsan luokassa edessäni. "Ai moi", hymyilin varovasti. "Taisit nukahtaa", hän hymyili minä nyökkäsin. "Ope lähti hakeen jotain monisteita, eikä ole huomannut sun nukkumistasi, joten jos haluat voit jatkaa nukkumista", hän sanoi rauhallisesti. "Ei, kyl mä kai pysyn jo hereillä", silloin Luukas laittoi otsatukkakiekuran, joka roikkui silmieni edessä niin hän siirsi sen korvani taakse ja silitti poskeani. Hymyilin ja hänen tumman vihreät silmänsä säkenöivät. Hän näytti mitä tehtäviä olimme tehneet ja aloin tehdä niitä, vaikka kaikkiin vastausta en saanutkaan.
Zaynin näkökulma:
Haluaisin päästä juttelemaan Tanjan kanssa niin, ettei kukaan tule häiritsemään. Ulos en uskalla kysyä ja koulussa tytöt roikkuvat hänen ympärillään, kuin henkivartijat. Hän jäi biologian tunnin jälkeen yksin ja päätin tarttua tilaisuuteen. Hyvä kielikuva oli tarttua, sillä nappasin oikeasti hänet vain nopeasti ja avasin koulun varaston oven ja livahdin sinne, ja pudotin Tanjan lattialle, vaikkei ollutkaan ihan paras vaihtoehto, jos haluaa puhua tytölle, jostain arasta asiasta.
Tanjan näkökulma:
Olin jäänyt yksin biologian luokan oven eteen, kun kaverit vielä pakkasivat laukkujaan. Sitten tunsin kovan puristuksen käsivarressani, ja joku vetäisi minut koulun pilkkopimeään varastoon, ainakin sellaiselle se näytti. Putosin maahan ja loukkasin kylkeni, kun löin sen johonkin pöydän kulmaan kaatuessani. Ainakin pöydäksi sitä luulin. Zayn sytytti valot ja hehkulamput rätisten alkoivat tuottamaan valoa. Zayn yritti auttaa minut ylös, mutta nousin itse omin avuin ylös: "En tartte sun apuas", sanoin töykeästi. "Ei sit", hän mutisi ja hän yritti tulla lähemmäs, mutta aloin peruuttamaan. "Miks sä pelkäät mua? Kerro vain, ei sun tarvi hävetä. Enkä mä tee sulle mtn pahaa", hän yritti sanoa. Mutta olin liian shokissa, mieleeni tulvivat vain Justinin tekemiset ja ne kivut, mustelmat, arvet jotka hän minulle tuotti. Kyynel vierähti poskelleni ja pyyhkäisin sen nopeasti pois hupparini hihalla. Kyyneleeseen oli sekoittunut ripsiväriä, joten hihassani oli sitten musta jälki. "Ei ne sulle kuulu, varsinkaan kun sä mut tänne pakosti paiskasit", sanoin vihaisena, vaikka sydämmeeni sattui. "Sori siitä, mutta et olisi varmaan muuten tullut", hän mutisi ja korjaili hiuksiaan: "No en olisi, ja anna sun hiusten olla ne on ihan hyvin", sanoin hiljaa. "Onko?" hän kysyi hymyillen ja punastuin hieman.
Varastossa oli rikkinäinen sohva, jossa pehmusteet siis hieman repsuttivat. "Istutaanko?" hän kysyi ja minä varovasti nyökkäsin. Istuin sohvalle, ja Zayn istui viereeni. "Miksi haluat tietää?" kysyin, vaikka sehän oli aika selvää, koska en ole normaali tai muuta vastaavaa: "Koska mä..mä välitän susta Tanja", Zayn sanoi hiljaa ja katsoi ruskeilla silmillään suoraan omiin silmiini. Hän puri huultaan ja korjasin hieman asentoani: "Se on pitkä stoori, ja me myöhästytään kohta tunnilta-", silloin Zayn keskeytti minut: "Kouluhan päättyi, hassu", tajusin itsekkin sen vasta, vaikka oikeastaan se oli huonokin asia, miten pääsemme pois täältä. Ovet menevät lukkoon automaattisesti, koulupäivisin ne on auki, mutta heti koulun päätyttyä, ja jokaisen työntekijän lähtiessä kaikki turvakamerat sun muut käynnistyvät. "Miten me päästään pois?" kysyin huolestuneena ja Zayn näytti miettivän samaa asiaa. Tytöt vielä huolestuvat, ja tässä voi käydä vielä huonosti. "Mietitään myöhemmin, täällä ei ole ainakaan mitään turvakameroita, siis täällä varastossa", minä katsoin häntä mistä-sinä-sen-tiedät-ilmeellä. Hän kertoi käyneensä täällä useasti, vain ollakseen rauhassa.
"No kuitenkin kerrohan se sinun juttusi", sitten kerroin hänelle Justinista ja kiusaajista, jotka tekivät kamaluuksia minulle, ja tunsin olevani syyllinen ja kaikenlaista muuta, jotka aiheuttivat tämän kammon, kun lopetin puhumisen Zaynin naamalla oli järkyttynyt ilme: "E-e-e-etkai luule, että minä voisin pahoinpidellä sinut?" hän kysyi loukkaantuneena. Kohautin varovasti olkapäitäni. "En voisi koskaan.. En ikinä.. Ei..Kuule Tanja, älä pelkää, että mä koskaan pahoinpitelisin sua, en pystyisi edes tekemään niin", minä olin huojentunut, mutta tunsin itseni hölmöksi, kun olin edes kuvitellut sellaista.
Jäimme juttelemaan kaikkea menneisyydestämme ja aika kului todella nopeasti. Ulkona oli jo pimeä, ja Zaynin rannekello näytti kymmentä illalla. Olimme ihmeissämme. Miten aika voi olla kulunut niin nopeasti? Mitenköhän muuten Eleanorin treffit meni, toivottavasti en pilannut nyt sitä, kun hän varmaan oli huolissaan minusta. Haukottelin ja Zayn sanoi: "Haluatko nukkua? Emme pääse täältä poiskaan, koska ikkunat on lukittu ja ovet myös", mietein hetken ja nyökkäsin. "Haluatko, että teen sulle jonkun pedin tohon tai haluutko nukkuu mun kans tässä sohvalla?" varaston lämpötila oli varmaan lähellä nollaa, joten sanoin: "Sun kanssa, vaikka", vastasin hieman ujostellen. Zayn otti baseball-takkinsa pois ja käytti sitä peittona ja hän kietoi kätensä ympärilleni. Hän pussasi minua otsalle: "Koitetaan saada hieman unta", hän sanoi rauhoittavasti. Jotenkin kaikki kauhuni Zaynista olivat kadonneet. Tyyny oli minun takkini, joten se ei ollut mikään pehmein mahdollisin. Nukahdin nopeasti Zaynin lämpöön. Siinä oli mukava nukkua.
**
Toivottavasti piditte <3
tiistai 3. syyskuuta 2013
All we need is love ~ 14
Louisin näkökulma:
Rehtori päästi minut ja Luukaksen varoituksella, ja seuraavasta kerrasta tulisi jälki-istuntoa. Tietenkin hän myös halusi tietää mistä riita johtui, mutta emme suostuneet kertomaan. Hetken päästä rehtori päästi meidät pois ja kello oli jo sen verran, että koulupäivä päättyisi jo minuutin kuluttua: "Hei, Luukas!" huikkasin pojalle, kun hän oli laittamassa takkia päällensä: "Mitä nyt, Louis?" hän murahti: "Haluaisin vain tietää, että miksi kimpaannuit noin paljon yhdestä kirjeestä", sanoin ja hän vain kohautti olkapäitään ja lähti reppu selässä ulos, pois koulun pihalta. Laitoin myös kengät jalkaan ja takin päälleni, sujautin myös mopokypäräni kainaloon ja reppu selässä lähdin pois myös.
Sain käynnistettyä moponi ja aloin lähtemään koulun pihalta. Ajoin kohti kotiani, vaikka matka ei ollutkaan pitkä, sinne ei vienyt kävelytietä. Pääsin kotiin ja mäiskäsin reppuni lattialle ja loikkasin sohvalle, katselin selälläni katse katossa. Puhelimeni soi repussa: Hyppäsin ylös ja nappasin luurini: "Louis", vastasin ja kuulin outoa ääntä toiselta puolelta linjaa: "Louis! Hyvä, että vastasit!" kuulin Eleanorin äänen ja kysyin: "Mitä on tapahtunut?" hän yskäisi ja sitten vastasi: "Tanja, en saa häntä puhelimellani kiinni ja pelkään, että jotain on tapahtunut. En viitsi lähteä, kun asun aika kaukana, mutta voisitko käydä tsekkaamassa, että kaikki on hyvin. Olen soittanut ja laittanut tekstiviestiä, mutta hän ei ole vastannut, L-l-louis minua pelottaa!" kuulin oikeasti Eleanorin äänessä pelkoa: "El, rauhoitu! Voin lähettää Zaynin käymään siellä, okei?" vastasin rauhoittelevasti, kuulin hänen muminastaan myöntävän vastauksen.
Suljin puhelimen ja lösähdin takaisin sohvalle makaamaan. Mietein mitä tekisin huomenna, kun Luukas varmaan kehuu "urheuttaan" Eleanorille. Kuinka hän laittaa aina pahat pojat maistamaan omaa lääkettään jne.
Ovi kävi ja Harry kävelee sisälle: "Moro!" hän huikkaa ja vastaan: "Moi, ootko nähnyt Zayni:ä?" hän nyökkää ja osoittaa sormellaan ikkunasta ulos: Siellä Zayn käveli pientä polkua kohti meidän kotia. Nousin sohvalta ja laitoin kengät jalkaan. Sain kengät jalkaani ja menin Zayni:ä vastaan: "Hei Zayn! Mulla olis sulle yks pyyntö", sanoin ja kerroin kaikesta mitä Eleanor kertoi. Hän oli kauhuissaan: "Mä lähden heti, nähdään myöhemmin, ok?" mumisin jotain, mutta hän oli jo ehtinyt lähteä näköpiiristä.
Tanjan näkökulma:
Seisoin huoneeni parvekkeella, nojailin kaiteeseen: Mieleeni tuli kaikkea kamalaa mieleen, ja olisi vain tehnyt mieli kiivetä sen päälle ja hypätä asfaltille päistikkaa. Olin sulkenut puhelimen, koska en jaksa, kun ihmiset kyselee siitä lapusta: Facen kautta siis. Olin saanut laitettua itseni kuntoon, koska pitäisi kohta soittaa Lizille, vaikka ei tekisi mieli avata puhelintani. Huokailin syvään ja siinä samalla sekunnilla tunsin oudon pistoksen vatsassani ja kuulin ovelta kovan koputuksen. En jaksanut mennä avaamaan, kun ajattelin sen olevan joku kaupustelija tai muu vastaava. Takapihaa oli mukava ihailla parvekkeelta. Sitten kuului uusi koputus, se oli hieman kovaäänisempi.
Päätin lähteä pois parvekkeelta ja mennä alakertaan avamaan ovi. Pääsin ovelle ja avasin sen. Silmäni suurenivat lautasen kokoisiksi: "Zayn..Mi-mitä sä täällä teet?" kysyin hämilläni: "Eleanor huolestu, kun et ollut vastannut sille jne", hän vastasi ja ihmetteli katsettani: "Voitasko jutella?" hän kysyi, mutta minä sanoin: "Mistä?" kysyin ja hän pyöräytti silmiään: "Miks sä oot niin erilainen kuin muut?" hänen sanansa pisti, ja pahasti: "Joo toi kyl riitti, meillä ei ole mitään juteltavaa ja, voit sanoa Eleanorille, että oon kunnossa!" huudahdin ja yritin laittaa oven kiinni, mutta Zayn laittoi jalkansa oven väliin: "En mene minnekkää, ennen kuin kerrot!" hän sanoi vihaisena. Minua pelotti, ihan oikeasti.
Päästin Zaynin sisään ja laitoin hänen perässään oven kiinni. Hän käveli olohuoneeseen heti, kun oli saanut kengät pois jalastaan. Hipsein hänen perässään sinne ja kyyneleet tekivät tuloaan: Mitä hän aikoo tehdä? Istahdin sohvalle, mutta kauas Zaynista. "Mitä sä nyt noin kovasti haluat tietää?" hän mietti hetken ja vastasi: "Miksi käyttäydyt poikien lähettyvillä niin pelokkaasti?" ja tietenkin herkimpään kohtaan hän iski. Tämä ei voi olla totta, miksi kertoisin hänelle: Mitä hyvää on minun puolestani tehnyt?! Ei mitään: "En halua kertoa", sanoin ytimekkäästi. Silloin Zayn yritti tulla lähemmäs, mutta silloin pomppasin ylös sohvalta ja menin sitä lähellä olevaa seinää vasten nojaamaan: "Mikä sun on?!" hän kysyy ihmeissään. Kohautin olkapäitäni ja hän yritti tulla lähemmäs, mutta väistyin aina: "Pelkäätkö sä mua?!" hän kysyi surullisesti: "E-e-en", valehtelin ja katsoin maahan samalla, kun sanoin sen. "Miksi sä pelkäät mua?" kohautin olkapäitäni, kun en oikein luota poikiin. "En pelkää Harrya", sanoin hiljaa. "Miksi et?" hän kysyi ja kerroin mitä oli tapahtunut: "Ihmettelinkin, miksi hän on ollut niin kummallinen näinä päivinä. Kielsitkö sinä häntä kertomasta?" Aloin miettimään: Hymyilin ja hörppäsin juomaani: "Mä pelkään poikia", sanoin nolostuneesti ja laitoin tyhjän kupin yöpöydälleni: "Sun ei tarvi pelätä mua, lupaan sen", hän sanoi rauhoittelevasti. Hymyilin itsekseni, kun ajattelin Harryn lämmintä kehoa, joka lämmitti minua sillon, kun hän halasi minua ensimmäisen kerran. "Tykkäätkö Harrysta?" Zayn kysyi ystävällisesti. "Ystävänä", vastasin ja katsoin Zayniä suoraan silmiin. Tunsin jotain: Mikä se oikein oli? Sydän? Miksi se jyskyttää noin kovaa, eikai Zayn kuule sitä? Hän lähestyi minua, ja kohta olimme jo vain muutaman sentin päässä toisistamme.
Ovelta kuului koputus ja työnsin Zaynin pois läheltäni, ja menin avaamaan: Liz. "Moiiiii!" hän sanoi pirteästi. "Terve!" huudahdin ja halasimme. "Miten voit-", hänen lause keskeytyi, kun hän näki Zaynin: "Taisin keskeyttää jotain", hän sanoi pahoittelevasti. Mieleni teki mieli huutaa: Kyllä keskeytit ensisuudelmani! Päätin kuitenkin olla hiljaa: "Ei, et. Me vain juttelimme", silloin Zayn sanoi: "Soita mulle, jos haluat jutteluseuraa", hän ojensi paperilapun, jonka kaivoi taskustaan. Siinä oli siis hänen puhelinnumeronsa. "Saa nähdä", sanoin hänelle, mutta hän oli jo ehtinyt lähteä.¨¨
**
Tässä oli jo 14. osa WOOT :D Tullut aika nopeesti (luulen ainaki) Toivottavasti piditte, liittykää lukijoiks jos tarinat on teistä hyvii ;) Seuraavas tarinas lisää (TIU OLI MUUTEN IHANA 30-8-2013 oli mun best day of my life) ;D
Rehtori päästi minut ja Luukaksen varoituksella, ja seuraavasta kerrasta tulisi jälki-istuntoa. Tietenkin hän myös halusi tietää mistä riita johtui, mutta emme suostuneet kertomaan. Hetken päästä rehtori päästi meidät pois ja kello oli jo sen verran, että koulupäivä päättyisi jo minuutin kuluttua: "Hei, Luukas!" huikkasin pojalle, kun hän oli laittamassa takkia päällensä: "Mitä nyt, Louis?" hän murahti: "Haluaisin vain tietää, että miksi kimpaannuit noin paljon yhdestä kirjeestä", sanoin ja hän vain kohautti olkapäitään ja lähti reppu selässä ulos, pois koulun pihalta. Laitoin myös kengät jalkaan ja takin päälleni, sujautin myös mopokypäräni kainaloon ja reppu selässä lähdin pois myös.
Sain käynnistettyä moponi ja aloin lähtemään koulun pihalta. Ajoin kohti kotiani, vaikka matka ei ollutkaan pitkä, sinne ei vienyt kävelytietä. Pääsin kotiin ja mäiskäsin reppuni lattialle ja loikkasin sohvalle, katselin selälläni katse katossa. Puhelimeni soi repussa: Hyppäsin ylös ja nappasin luurini: "Louis", vastasin ja kuulin outoa ääntä toiselta puolelta linjaa: "Louis! Hyvä, että vastasit!" kuulin Eleanorin äänen ja kysyin: "Mitä on tapahtunut?" hän yskäisi ja sitten vastasi: "Tanja, en saa häntä puhelimellani kiinni ja pelkään, että jotain on tapahtunut. En viitsi lähteä, kun asun aika kaukana, mutta voisitko käydä tsekkaamassa, että kaikki on hyvin. Olen soittanut ja laittanut tekstiviestiä, mutta hän ei ole vastannut, L-l-louis minua pelottaa!" kuulin oikeasti Eleanorin äänessä pelkoa: "El, rauhoitu! Voin lähettää Zaynin käymään siellä, okei?" vastasin rauhoittelevasti, kuulin hänen muminastaan myöntävän vastauksen.
Suljin puhelimen ja lösähdin takaisin sohvalle makaamaan. Mietein mitä tekisin huomenna, kun Luukas varmaan kehuu "urheuttaan" Eleanorille. Kuinka hän laittaa aina pahat pojat maistamaan omaa lääkettään jne.
Ovi kävi ja Harry kävelee sisälle: "Moro!" hän huikkaa ja vastaan: "Moi, ootko nähnyt Zayni:ä?" hän nyökkää ja osoittaa sormellaan ikkunasta ulos: Siellä Zayn käveli pientä polkua kohti meidän kotia. Nousin sohvalta ja laitoin kengät jalkaan. Sain kengät jalkaani ja menin Zayni:ä vastaan: "Hei Zayn! Mulla olis sulle yks pyyntö", sanoin ja kerroin kaikesta mitä Eleanor kertoi. Hän oli kauhuissaan: "Mä lähden heti, nähdään myöhemmin, ok?" mumisin jotain, mutta hän oli jo ehtinyt lähteä näköpiiristä.
Tanjan näkökulma:
Seisoin huoneeni parvekkeella, nojailin kaiteeseen: Mieleeni tuli kaikkea kamalaa mieleen, ja olisi vain tehnyt mieli kiivetä sen päälle ja hypätä asfaltille päistikkaa. Olin sulkenut puhelimen, koska en jaksa, kun ihmiset kyselee siitä lapusta: Facen kautta siis. Olin saanut laitettua itseni kuntoon, koska pitäisi kohta soittaa Lizille, vaikka ei tekisi mieli avata puhelintani. Huokailin syvään ja siinä samalla sekunnilla tunsin oudon pistoksen vatsassani ja kuulin ovelta kovan koputuksen. En jaksanut mennä avaamaan, kun ajattelin sen olevan joku kaupustelija tai muu vastaava. Takapihaa oli mukava ihailla parvekkeelta. Sitten kuului uusi koputus, se oli hieman kovaäänisempi.
Päätin lähteä pois parvekkeelta ja mennä alakertaan avamaan ovi. Pääsin ovelle ja avasin sen. Silmäni suurenivat lautasen kokoisiksi: "Zayn..Mi-mitä sä täällä teet?" kysyin hämilläni: "Eleanor huolestu, kun et ollut vastannut sille jne", hän vastasi ja ihmetteli katsettani: "Voitasko jutella?" hän kysyi, mutta minä sanoin: "Mistä?" kysyin ja hän pyöräytti silmiään: "Miks sä oot niin erilainen kuin muut?" hänen sanansa pisti, ja pahasti: "Joo toi kyl riitti, meillä ei ole mitään juteltavaa ja, voit sanoa Eleanorille, että oon kunnossa!" huudahdin ja yritin laittaa oven kiinni, mutta Zayn laittoi jalkansa oven väliin: "En mene minnekkää, ennen kuin kerrot!" hän sanoi vihaisena. Minua pelotti, ihan oikeasti.
Päästin Zaynin sisään ja laitoin hänen perässään oven kiinni. Hän käveli olohuoneeseen heti, kun oli saanut kengät pois jalastaan. Hipsein hänen perässään sinne ja kyyneleet tekivät tuloaan: Mitä hän aikoo tehdä? Istahdin sohvalle, mutta kauas Zaynista. "Mitä sä nyt noin kovasti haluat tietää?" hän mietti hetken ja vastasi: "Miksi käyttäydyt poikien lähettyvillä niin pelokkaasti?" ja tietenkin herkimpään kohtaan hän iski. Tämä ei voi olla totta, miksi kertoisin hänelle: Mitä hyvää on minun puolestani tehnyt?! Ei mitään: "En halua kertoa", sanoin ytimekkäästi. Silloin Zayn yritti tulla lähemmäs, mutta silloin pomppasin ylös sohvalta ja menin sitä lähellä olevaa seinää vasten nojaamaan: "Mikä sun on?!" hän kysyy ihmeissään. Kohautin olkapäitäni ja hän yritti tulla lähemmäs, mutta väistyin aina: "Pelkäätkö sä mua?!" hän kysyi surullisesti: "E-e-en", valehtelin ja katsoin maahan samalla, kun sanoin sen. "Miksi sä pelkäät mua?" kohautin olkapäitäni, kun en oikein luota poikiin. "En pelkää Harrya", sanoin hiljaa. "Miksi et?" hän kysyi ja kerroin mitä oli tapahtunut: "Ihmettelinkin, miksi hän on ollut niin kummallinen näinä päivinä. Kielsitkö sinä häntä kertomasta?" Aloin miettimään: Hymyilin ja hörppäsin juomaani: "Mä pelkään poikia", sanoin nolostuneesti ja laitoin tyhjän kupin yöpöydälleni: "Sun ei tarvi pelätä mua, lupaan sen", hän sanoi rauhoittelevasti. Hymyilin itsekseni, kun ajattelin Harryn lämmintä kehoa, joka lämmitti minua sillon, kun hän halasi minua ensimmäisen kerran. "Tykkäätkö Harrysta?" Zayn kysyi ystävällisesti. "Ystävänä", vastasin ja katsoin Zayniä suoraan silmiin. Tunsin jotain: Mikä se oikein oli? Sydän? Miksi se jyskyttää noin kovaa, eikai Zayn kuule sitä? Hän lähestyi minua, ja kohta olimme jo vain muutaman sentin päässä toisistamme.
Ovelta kuului koputus ja työnsin Zaynin pois läheltäni, ja menin avaamaan: Liz. "Moiiiii!" hän sanoi pirteästi. "Terve!" huudahdin ja halasimme. "Miten voit-", hänen lause keskeytyi, kun hän näki Zaynin: "Taisin keskeyttää jotain", hän sanoi pahoittelevasti. Mieleni teki mieli huutaa: Kyllä keskeytit ensisuudelmani! Päätin kuitenkin olla hiljaa: "Ei, et. Me vain juttelimme", silloin Zayn sanoi: "Soita mulle, jos haluat jutteluseuraa", hän ojensi paperilapun, jonka kaivoi taskustaan. Siinä oli siis hänen puhelinnumeronsa. "Saa nähdä", sanoin hänelle, mutta hän oli jo ehtinyt lähteä.¨¨
**
Tässä oli jo 14. osa WOOT :D Tullut aika nopeesti (luulen ainaki) Toivottavasti piditte, liittykää lukijoiks jos tarinat on teistä hyvii ;) Seuraavas tarinas lisää (TIU OLI MUUTEN IHANA 30-8-2013 oli mun best day of my life) ;D
Tilaa:
Kommentit (Atom)