All we need is love ~ 22

Eleanorin näkökulma:
Pääsin Tanjan ja muiden tyttöjen luokse. He istuivat alakerrassa olevalla sohvalla. "Hei, mitä on tapahtunut El?" Perrie kysyi huolissaan, kun näki ilmeeni. Selitin heille asian lapusta, ja he kaikki nousivat ylös ja lähtivät yläkertaan katsomaan lappua. Itse en mennyt, vaan jäin istumaan jalat koukussa sohvalle. Tunsin taskussani värinää, puhelimeni soi. Kaivoin sen pois taskusta: Luukas. Ei voi sitten naamatusten puhua, vaikka minä en kyllä kuuntelisikaan. Painoin punaista luuria, ja sain tekstiviestin. Ajattelin, että se tuli Luukakselta, mutta olin väärässä. Se oli Louisilta: "Moi, mulla olis tärkeetä asiaa koulun jälkeen. x Louis", näppäilin vastaukseksi: "Sori, mutta ajattelin olla tänään ihan yksin. Joskus toiste sit ok? x El" siihen Louis ei enää vastannut.

 Huomasin, että matematiikan opettaja käveli portaita ylös. Nappasin laukkuni ja menin naisen perässä ylös, vaikka mieli ei tehnyt. Tytöt näkivät opettajan ja ryntäsivät alas, hakemaan reppuja ja laukkujaan. He eivät myöhästyneet, mutta olin koko tunnin ihan koomassa. En kuunnellut opettajaa, sitä onneksi haukka-katseinen opettajamme ei huomannut. Leikittelin hiuksillani, ja en hymyillyt. En kertaakaan katsonut Luukasta tai Louista kohti. "Pst.. El, katso tää", Liz ojensi lapun pöydälle. Opettaja oli silloin selkä meitä kohti, joten emme jääneet kiinni. "Sori. Mä en todellakaan tiennyt, että joku stalkkas meitä, tai no tavallaan tiesin, koska näin jonkun sillon siellä puskaassa, mutten halunnut, että alat pelkäämään. Ne tytöt ei merkannut mulle mtn..." samaa juttua koko lappu. Huomasin sivusilmällä Luukaksen katsovan mua. Rypistin paperin, ja heitin lattialle. PYH.. ajattelin vain, kaikki pojat väittää noin.

 Kukakohan teki tuon lapun noista tytöistä, oikeastaan pitäisi olla vihainen siitä, mutta olen todella helpottunut, että en rakastunut Luukaseen. Olisikohan se voinut olla Louis? Äh ei ole, mitä mä oikein kuvittelen. Se itse silloin sanoi:  "Olen pahoillani Eleanor, mutta mä en tunne samoin sua kohtaan" se ajatus pisti sydämmeen.

 Tunti kului nopeasti ja pääsimme lähtemään kotiin, koska oli viimeinen tunti. Kävelin hitaasti portaat alas, kun kellot soivat ja kaikki ryntäsivät vauhdilla ulos luokasta. Itse jäin yksin käytävälle. Menin lapun luokse ja katsoin sitä tarkkaan. Miksi? ajattelin ja käännyin kannoillani ja kävelin portaat alas. Siellä olivat Liz ja Perrie odottamassa minua. "Voitaisiin pitää ne bileet myös jossain vaiheessa", Perrie hihkui, kun otimme kypärät naulakoilta ja kävelimme skoottereitamme kohti. "Se olisi kyllä kiva piristys." Liz sanoi ja minä nyökkäsin ja olin hiljaa: "Hei, El. Unohda se Luukas. Se on just tavallinen peluri, kävi ikävästi kun jouduit sen uhriksi. Mut koitahan piristyy!" Liz rohkaisi, minä vain tein tekohymyn kasvoilleni ja sanoin: "Joo pidetään ne bileet vaan, mentäiskö joku päivä suunnitelleen niitä, vaikka Tanjan luo?" kysyin, vaikka bileet eivät oikeastaan vielä kiinnostaneet pätkääkään. "Joo", Liz ja Perrie sanoi samaan aikaan ja Liz lisäsi: "Soitellaan ja katsotaan aikatauluja", nyökkäsin ja laitoin kypärän päähäni ja kiipesin skootterini kyytiin, ja lähdin pois pihasta, kohti kotia.

Tanjan näkökulma:
Bussi jätti minut samaan kohtaan, kuin aina ennenkin. Zayn tuli perässäni ja laitoin kädet takkini taskuihin ja lähdin kävelemään kohti tietä, joka veisi minut takaisin kotiin. Käännyin katsomaan nopeasti taakseni ja näin Zaynin. Hän katseli suoraan eteenpäin, ja käänsin katseeni takaisin tietä kohti. Huokaisin syvästi, kun katsoin ylös taivaalle. Aurinko paistoi ja oli ihan kohtalaisen hyvä sää.

 Pääsin kotiin, ja avasin talon oven. Kukaan ei ollut kotona, ja menin keittämään teetä. Laukkuni laitoin keittiön jakkaralle, ja kaivoin puhelimen. Aloin kuuntelemaan Youtubesta kappaletta: ja totesin ääneen: "Tämä kappale on hyvä", ja laitoin täysille musiikin. Kuuntelin kappaleen loppuun ja kaadoin kuumennetun veden lasiin ja upotin teepussin sinne sekaan, ja aloin nostelemaan pussia ylös ja alas. Otin pussin lopulta pois, ja laitoin maitoa hieman teen sekaan. Hörppäsin sitä, liian kuumaa. Jätin teen pöydälle ja kaivoin laukustani meikkiä ja menin eteiseen korjaamaan meikkini. Voisin pyytää Liziä, jos hän jaksaisi tulla luokseni. Sain meikkini korjattua ja puhelimeni alkoi soittaa tuttua säveltä. "Liz soittaa", luki näytöllä ja nappasin puhelimen ja vastasin: "Moi", kuului iloinen tervehdys luurin toisesta päästä. "Moikka", vastasin myös iloisesti: "Olin juuri soittaa sinulle", sanoin hänelle naurahtaen.

 Kerroin hänelle suunnitelmani, jos hän jaksaisi tulla tänne: "Voitaisiin tuunata vaatteita. Opein jotain niksejä Youtubesta, kun katselin DIY-videoita", selitin hänelle. "Oikeestikko? Mä tuon jotain vanhoi vaatteitani, kaiva sä sillä välin omat tuunattavat vaatteet ja ne tarvikkeet", hän sanoi iloisena. "Joo, muuten miten El voi?" kysyin vakavoittaen ääntäni. "En oo koulun jälkeen kuullut siitä mitään. Luultavasti on maassa. Luukas vaikutti niin mukavalle, paitsi noh Louista kohtaan sillä aina on ollut jotain.", hän totesi. "Onko? Ennen 9 luokkaako?" kysyin uteliaana. "Siis se on aina ollut mustasukkainen Louisille, kun Louis sai kerran tosi siistin nahkatakin, jota kaikki tytöt koulussa ihasteli, niin se osti heti samanlaisen. Se rupes tekeen kaikenlaist ilkeetä sille ja sit tuli tää Eleanor-hässäkkä, mut mitens sun ja Zaynin välit? Onkos jo ilmassa rakkautta?" tuhahdin puhelimeen ja sanoin: "Ei, eikä tule. Menes nyt keräämään niitä tavaroita. Nähdään kohta, moooi", suljin puhelun ja menin viemään tavarat takaisin laukkuun ja vein itse laukun yläkertaan, kun menin hakemaan kaikenlaisia koristeita vaatteita varten.