All we need is love ~ 14

Louisin näkökulma:
Rehtori päästi minut ja Luukaksen varoituksella, ja seuraavasta kerrasta tulisi jälki-istuntoa. Tietenkin hän myös halusi tietää mistä riita johtui, mutta emme suostuneet kertomaan. Hetken päästä rehtori päästi meidät pois ja kello oli jo sen verran, että koulupäivä päättyisi jo minuutin kuluttua: "Hei, Luukas!" huikkasin pojalle, kun hän oli laittamassa takkia päällensä: "Mitä nyt, Louis?" hän murahti: "Haluaisin vain tietää, että miksi kimpaannuit noin paljon yhdestä kirjeestä", sanoin ja hän vain kohautti olkapäitään ja lähti reppu selässä ulos, pois koulun pihalta. Laitoin myös kengät jalkaan ja takin päälleni, sujautin myös mopokypäräni kainaloon ja reppu selässä lähdin pois myös.

Sain käynnistettyä moponi ja aloin lähtemään koulun pihalta. Ajoin kohti kotiani, vaikka matka ei ollutkaan pitkä, sinne ei vienyt kävelytietä. Pääsin kotiin ja mäiskäsin reppuni lattialle ja loikkasin sohvalle, katselin selälläni katse katossa. Puhelimeni soi repussa: Hyppäsin ylös ja nappasin luurini: "Louis", vastasin ja kuulin outoa ääntä toiselta puolelta linjaa: "Louis! Hyvä, että vastasit!" kuulin Eleanorin äänen ja kysyin: "Mitä on tapahtunut?" hän yskäisi ja sitten vastasi: "Tanja, en saa häntä puhelimellani kiinni ja pelkään, että jotain on tapahtunut. En viitsi lähteä, kun asun aika kaukana, mutta voisitko käydä tsekkaamassa, että kaikki on hyvin. Olen soittanut ja laittanut tekstiviestiä, mutta hän ei ole vastannut, L-l-louis minua pelottaa!" kuulin oikeasti Eleanorin äänessä pelkoa: "El, rauhoitu! Voin lähettää Zaynin käymään siellä, okei?" vastasin rauhoittelevasti, kuulin hänen muminastaan myöntävän vastauksen.

 Suljin puhelimen ja lösähdin takaisin sohvalle makaamaan. Mietein mitä tekisin huomenna, kun Luukas varmaan kehuu "urheuttaan" Eleanorille. Kuinka hän laittaa aina pahat pojat maistamaan omaa lääkettään jne.
Ovi kävi ja Harry kävelee sisälle: "Moro!" hän huikkaa ja vastaan: "Moi, ootko nähnyt Zayni:ä?" hän nyökkää ja osoittaa sormellaan ikkunasta ulos: Siellä Zayn käveli pientä polkua kohti meidän kotia. Nousin sohvalta ja laitoin kengät jalkaan. Sain kengät jalkaani ja menin Zayni:ä vastaan: "Hei Zayn! Mulla olis sulle yks pyyntö", sanoin ja kerroin kaikesta mitä Eleanor kertoi. Hän oli kauhuissaan: "Mä lähden heti, nähdään myöhemmin, ok?" mumisin jotain, mutta hän oli jo ehtinyt lähteä näköpiiristä.

Tanjan näkökulma:
Seisoin huoneeni parvekkeella, nojailin kaiteeseen: Mieleeni tuli kaikkea kamalaa mieleen, ja olisi vain tehnyt mieli kiivetä sen päälle ja hypätä asfaltille päistikkaa. Olin sulkenut puhelimen, koska en jaksa, kun ihmiset kyselee siitä lapusta: Facen kautta siis. Olin saanut laitettua itseni kuntoon, koska pitäisi kohta soittaa Lizille, vaikka ei tekisi mieli avata puhelintani. Huokailin syvään ja siinä samalla sekunnilla tunsin oudon pistoksen vatsassani ja kuulin ovelta kovan koputuksen. En jaksanut mennä avaamaan, kun ajattelin sen olevan joku kaupustelija tai muu vastaava. Takapihaa oli mukava ihailla parvekkeelta. Sitten kuului uusi koputus, se oli hieman kovaäänisempi.

 Päätin lähteä pois parvekkeelta ja mennä alakertaan avamaan ovi. Pääsin ovelle ja avasin sen. Silmäni suurenivat lautasen kokoisiksi: "Zayn..Mi-mitä sä täällä teet?" kysyin hämilläni: "Eleanor huolestu, kun et ollut vastannut sille jne", hän vastasi ja ihmetteli katsettani: "Voitasko jutella?" hän kysyi, mutta minä sanoin: "Mistä?" kysyin ja hän pyöräytti silmiään: "Miks sä oot niin erilainen kuin muut?" hänen sanansa pisti, ja pahasti: "Joo toi kyl riitti, meillä ei ole mitään juteltavaa ja, voit sanoa Eleanorille, että oon kunnossa!" huudahdin ja yritin laittaa oven kiinni, mutta Zayn laittoi jalkansa oven väliin: "En mene minnekkää, ennen kuin kerrot!" hän sanoi vihaisena. Minua pelotti, ihan oikeasti.

 Päästin Zaynin sisään ja laitoin hänen perässään oven kiinni. Hän käveli olohuoneeseen heti, kun oli saanut kengät pois jalastaan. Hipsein hänen perässään sinne ja kyyneleet tekivät tuloaan: Mitä hän aikoo tehdä? Istahdin sohvalle, mutta kauas Zaynista. "Mitä sä nyt noin kovasti haluat tietää?" hän mietti hetken ja vastasi: "Miksi käyttäydyt poikien lähettyvillä niin pelokkaasti?" ja tietenkin herkimpään kohtaan hän iski. Tämä ei voi olla totta, miksi kertoisin hänelle: Mitä hyvää on minun puolestani tehnyt?! Ei mitään: "En halua kertoa", sanoin ytimekkäästi. Silloin Zayn yritti tulla lähemmäs, mutta silloin pomppasin ylös sohvalta ja menin sitä lähellä olevaa seinää vasten nojaamaan: "Mikä sun on?!" hän kysyy ihmeissään. Kohautin olkapäitäni ja hän yritti tulla lähemmäs, mutta väistyin aina: "Pelkäätkö sä mua?!" hän kysyi surullisesti: "E-e-en", valehtelin ja katsoin maahan samalla, kun sanoin sen. "Miksi sä pelkäät mua?" kohautin olkapäitäni, kun en oikein luota poikiin. "En pelkää Harrya", sanoin hiljaa. "Miksi et?" hän kysyi ja kerroin mitä oli tapahtunut: "Ihmettelinkin, miksi hän on ollut niin kummallinen näinä päivinä. Kielsitkö sinä häntä kertomasta?" Aloin miettimään: Hymyilin ja hörppäsin juomaani: "Mä pelkään poikia", sanoin nolostuneesti ja laitoin tyhjän kupin yöpöydälleni: "Sun ei tarvi pelätä mua, lupaan sen", hän sanoi rauhoittelevasti. Hymyilin itsekseni, kun ajattelin Harryn lämmintä kehoa, joka lämmitti minua sillon, kun hän halasi minua ensimmäisen kerran. "Tykkäätkö Harrysta?" Zayn kysyi ystävällisesti. "Ystävänä", vastasin ja katsoin Zayniä suoraan silmiin. Tunsin jotain: Mikä se oikein oli? Sydän? Miksi se jyskyttää noin kovaa, eikai Zayn kuule sitä? Hän lähestyi minua, ja kohta olimme jo vain muutaman sentin päässä toisistamme.

 Ovelta kuului koputus ja työnsin Zaynin pois läheltäni, ja menin avaamaan: Liz. "Moiiiii!" hän sanoi pirteästi. "Terve!" huudahdin ja halasimme. "Miten voit-", hänen lause keskeytyi, kun hän näki Zaynin: "Taisin keskeyttää jotain", hän sanoi pahoittelevasti. Mieleni teki mieli huutaa: Kyllä keskeytit ensisuudelmani! Päätin kuitenkin olla hiljaa: "Ei, et. Me vain juttelimme", silloin Zayn sanoi: "Soita mulle, jos haluat jutteluseuraa", hän ojensi paperilapun, jonka kaivoi taskustaan. Siinä oli siis hänen puhelinnumeronsa. "Saa nähdä", sanoin hänelle, mutta hän oli jo ehtinyt lähteä.¨¨

**

Tässä oli jo 14. osa WOOT :D Tullut aika nopeesti (luulen ainaki) Toivottavasti piditte, liittykää lukijoiks jos tarinat on teistä hyvii ;) Seuraavas tarinas lisää (TIU OLI MUUTEN IHANA 30-8-2013 oli mun best day of my life) ;D