All we need is love ~ 24

Tanjan näkökulma, myöhemmin yöllä:
Siristelin silmiäni, kun yritin totutella huoneeni valoon. Zayn oli nukahtanut viereeni. Nappasin puhelimen sänkyni vierestä olevalta pöydältä puhelimen ja katsoin: Kello oli jo kaksitoista yöllä. Mutta miksi Zayn jäi tänne. Hän löi minua? Vai löikö? Minun pääni särkee ja jalassani oli vielä kenkäni. Nousin sängyltä ja otin kengät pois. Menin takaisin sänkyyn, en viitsinyt herättää Zaynia, kun niin suloisesti nukkui. Sain unen päästä kiinni ja kohta olinkin jo unessa.

Tanjan uni:
Kävelin kohti entistä kouluani, ja kaverini tuli samaa matkaa, hän siis asui n. kilometrin päästä minua. Pääsimme koulun pihalle ja näin tutun kaveriporukan koulun pihalla. Menin sinne ja näin, että paras kaverini makasi maassa yltä päältä veressä. Hän oli naamasta valkoinen ja Justin oli siinä vieressä, murhaava katse silmissään. Justinin kädessä oli puukko ja se oli veressä. Justin huomasi minut ja tuli luokseni. Työnsi puukon kaulaani ja aloin haukkoa henkeä...

Zaynin näkökulma aamulla:
Heräsin, kun kuulin Tanjan haukkovan henkeään. Säikähdin pahasti ja aloin herätellä häntä: "Tanja, herää", onneksi hän heräsi. "Mitäh? Zayn? Mitä sä teet siinä? Mitä kello on? Aih, minun pääni", Tanjan kysymykset pulppusivat hänen suustaan ja hän hieroi sormin ohimoaan. "Taisit nähdä painajaista", totesin ja hän nousi ylös sängystä. "Löit pääsi, kun kaaduit. Onneksi ei ole koulua tänään, kun on viikonloppu", kerroin hänelle. "Muistini pätkii, mutta lö-löitkö sinä minua?" hän kysyi pelkäävästi. "En tietenkää. Luulitko niin?" kysyin loukkaantuneena. "Eh..", hän vastasi ja meni meikkipöytänsä luokse.

 Nousin ylös sängystä ja lähdin pois hänen huoneestaan. Ärsyttävää, kun hän luulee minun olevan, kuin Justin. En ole koskaan lyönyt tyttöä, enkä koskaan tule lyömään. Ajattelin samalla, kun kävelin hiekkatietä pitkin. Kuulin, kun hiekka ropisi jalkojeni alla. Tajusin, että joku juoksi minua kohti. Käännyin katsomaan ja näin hänet.

Tanjan näkökulma:
Taisin pahoittaa Zaynin mielen aika pahasti. Minkäs minä menneisyydelleni ja poikakammolleni mahdan. Ei olisi pitänyt ajatella sellaista Zaynista. Mitäköhän kellokin on? Mietein itsekseni ja katsoin pöydällä olevasta rannekellosta ajan: 07:30, ulkona on varmasti todella kylmä.
Laitoin nahkatakin päälleni ja pipon päähän. Lapaset käteen ja kengät jalkaan. Olin saanut jo aamutoimet tehtyä luultavasti ennätysnopeasti, kun en lainkaan mennyt suihkuun. Avaimet olivat vielä housujeni taskussa ja puhelimen jätin sisälle. Avasin ulko-oven ja kylmä viima meni takkini läpi, kuin aave. Laitoin oven perässäni kiinni ja lähdin juoksemaan pientä hiekkatietä pitkin.

 Minun piti vetää henkeä melkein heti, kunnes mieleeni juolahti Justinin letkautus viime vuoden liikuntatunnilla: "Etkö jaksa juosta? Käyhän tankkaamassa tankkisi hesellä, pullero!"  Siitä sain lisäpuhtia ja juoksin kovempaa ja aloin nähdä tutun mustahiuksisen pojan edessäni: "Zayn!" huudahdin hengähdykseni keskeltä. Hän kääntyi katsomaan minua kohti ja oli varmasti häkeltynyt. Naamani oli varmaan tulipunainen, kun juoksin. Pääsin Zaynin luokse ja hän katsoi kysyvästi minua kohti. "Mitä nyt? Pitikö sinun vielä haukkua minua lisää?" hän huusi vihaisena. "En minä sitä, kun-" aloitin ja hänen ilmeensä muuttui ihmetteleväksi ja lopulta hän kysyi: "Mitä sitten?" vedin syvään henkeä ja menin istumaan lähellä olevan kiven päälle. "Tanja?" Zayn kysyi huolissaan, kun hengitykseni vinkui. "Mene vain, ei sinun tarvi jäädä, ei minulla mitään tärkeää asiaa ollut", sanoin ja hän katsoi minua suoraan silmiin: "En usko sinua. Miksi sitten juoksit niin nopeasti luokseni?" hän sanoi totisena. Sain hengitykseni tasaannettua. "Mun piti vain pyytää anteeksi. Olen kohdellut sua tosi kauheesti, vaikka sille ei ole ollut mitään syytä. Toivoisin, että voisit antaa minulle anteeksi. Minun ei olisi pitänyt luulla, että olisit samanlainen, kuin Luukas tai Justin", sanoin ja näpräsin sormillani lapasten sisällä olevia irtonaruja. Zayn jähmettyi sanoistani.

 Hän ei sanonut hetkeen mitään. Hän vain katseli minua ja tuntui jotenkin hyvälle, kun sain kaiken ulos. Juuri, kun Zayn oli sanomassa jotain, kuului selkäni takaa oksan rasahdus ja käännyin katsomaan: Siellä seisoi hieman liiankin tuttu ihminen:
"Minustako puhutte?" Justin sanoi ja käveli meitä kohti

**
Sori toosi lyhyt osa, tai emt :D mut siis joo nyt tuli Justin kehiin. Spoilaus se ei oo siis pysyvä :DD Päivä on ollut kiireinen ja vietin loppuajan koneella youtubes :) Jos tykkäsit kommentoi jtn jos et niin rakentavaa palautetta kiitos :)