All we need is love ~ 15

Louisin näkökulma parin viikon kuluttua:

Luukas on ollut hiljainen näinä parina viikkona, luulen, että hän hautoo jotain pääkopassaan. Minun tunteeni Eleanoria kohtaan on vain kasvanut, vaikka tuntuisi, että hänen tunteet minua kohtaan olisi jo kadonneet kauan aikaa sitten. Hän käveli luokseni: "Moikka Louis! Mitä meillä on nyt?" hän kysäisi pirteästi. Hymyilin väkinnäisesti ja sanoin: "Bilsaa", hän pyörähti ympäri ja juoksi muiden tyttöjen luokse. Näin Luukaksen kävelevän Eleanoria kohti, seurasin haukankatseellani mitä tapahtui, mutta kun Luukas kuiskasi jotain Eleanorin korvaan, en voinut kuulla sitä. Näin vain Eleanorin kasvoilla suuren hymyn ja hän nyökkäsi. En halua udella häneltä itseltään, joten olisi parasta kysyä Tanjaltalta. Sitten, kun on hyvä hetki.

 Eleanor lähti ja Tanja jäi juttelemaan Lizille ja Perrielle, he istuivat penkeillä. He kikattelivat ja hivuttauduin tyttöjen seuraan. "Moi Louis", kaikki kolme sanoivat yhteen ääneen. "Moi, hei Tanja voitaisko jutella?" hän nyökkäsi ja nousi ylös. "Mitäs nyt Louis?" hän kysyi hymyillen ja katsoin, ettei Luukas ole lähettyvillä: "Mitä Luukas kuiskas Eleanorille?" silloin Tanja vain virnisti ja lisäsin: "Älä katso tollee, ja mua vaan kiinnostaa", hän hymähti ja kertoi: "Luukaksella on jokin suuri yllätys Eleanorille, ja he menevät kuulemma ulos. Johonkin kaupungin hienoon ravintolaan, mutta älä sano kellekkään, varsinkaan Eleanorille, että kuulit tän multa", tuntui kamalalta, oloni oli hirveä.

 Näin Luukaksen kauempana ylimielinen hymy naamallaan ja mustia hiuksiaan hän vain tuunasi käsin. Teki mieli käydä käsiksi ja paiskata maahan ja hakata hänet, mutta en halua saada jälki-istuntoa, varsinkaan, jos tuo idiootti on samassa luokassa jälki-istunnon aikana. "Louis?" käännähdin ja huomasin Tanjan katseessa kysyväisyyttä: "Mitäh?" hän katsoi tiedät-kyllä-ilmeellä: "Ei mul muuta ollut, moikka nähdään bilsan tunnilla", sanoin ja menin poikien luokse takaisin, he tietysti utelivat kaikkea, ja kerroin, vaikka ei olisi ehkä pitänyt.

Eleanorin näkökulma:

Luukas on aika komea, ja hän vaikuttaa mukavalle pojalle. Taidan pitää hänestä hieman, mutta haluan ensin tutustua häneen kunnolla. Kävelin portaat ylös ja menin tyttöjen luokse ja he vain virnistelivät, muttei kertoneet syytä: "Selvä, ei minun tarvi tietää", silloin Perrie sanoi: "Sä et halua tietää", ja naurahti. "En kai sitten", sanoin hiljaa ja lähdimme kohti bilsan luokkaa. Istuin paikalleni ja nukahdin, siis ihan oikeasti vain nukuin melkein koko tunnin: "Hei, El. Herää", kuulin äänen. Avasin silmäni varovasti ja näin Luukaksen seisovan naamani edessä, hän siis istui bilsan luokassa edessäni. "Ai moi", hymyilin varovasti. "Taisit nukahtaa", hän hymyili minä nyökkäsin. "Ope lähti hakeen jotain monisteita, eikä ole huomannut sun nukkumistasi, joten jos haluat voit jatkaa nukkumista", hän sanoi rauhallisesti. "Ei, kyl mä kai pysyn jo hereillä", silloin Luukas laittoi otsatukkakiekuran, joka roikkui silmieni edessä niin hän siirsi sen korvani taakse ja silitti poskeani. Hymyilin ja hänen tumman vihreät silmänsä säkenöivät. Hän näytti mitä tehtäviä olimme tehneet ja aloin tehdä niitä, vaikka kaikkiin vastausta en saanutkaan. 

Zaynin näkökulma:

Haluaisin päästä juttelemaan Tanjan kanssa niin, ettei kukaan tule häiritsemään. Ulos en uskalla kysyä ja koulussa tytöt roikkuvat hänen ympärillään, kuin henkivartijat. Hän jäi biologian tunnin jälkeen yksin ja päätin tarttua tilaisuuteen. Hyvä kielikuva oli tarttua, sillä nappasin oikeasti hänet vain nopeasti ja avasin koulun varaston oven ja livahdin sinne, ja pudotin Tanjan lattialle, vaikkei ollutkaan ihan paras vaihtoehto, jos haluaa puhua tytölle, jostain arasta asiasta.

Tanjan näkökulma:

Olin jäänyt yksin biologian luokan oven eteen, kun kaverit vielä pakkasivat laukkujaan. Sitten tunsin kovan puristuksen käsivarressani, ja joku vetäisi minut koulun pilkkopimeään varastoon, ainakin sellaiselle se näytti. Putosin maahan ja loukkasin kylkeni, kun löin sen johonkin pöydän kulmaan kaatuessani. Ainakin pöydäksi sitä luulin. Zayn sytytti valot ja hehkulamput rätisten alkoivat tuottamaan valoa. Zayn yritti auttaa minut ylös, mutta nousin itse omin avuin ylös: "En tartte sun apuas", sanoin töykeästi. "Ei sit", hän mutisi ja hän yritti tulla lähemmäs, mutta aloin peruuttamaan. "Miks sä pelkäät mua? Kerro vain, ei sun tarvi hävetä. Enkä mä tee sulle mtn pahaa", hän yritti sanoa. Mutta olin liian shokissa, mieleeni tulvivat vain Justinin tekemiset ja ne kivut, mustelmat, arvet jotka hän minulle tuotti. Kyynel vierähti poskelleni ja pyyhkäisin sen nopeasti pois hupparini hihalla. Kyyneleeseen oli sekoittunut ripsiväriä, joten hihassani oli sitten musta jälki. "Ei ne sulle kuulu, varsinkaan kun sä mut tänne pakosti paiskasit", sanoin vihaisena, vaikka sydämmeeni sattui. "Sori siitä, mutta et olisi varmaan muuten tullut", hän mutisi ja korjaili hiuksiaan: "No en olisi, ja anna sun hiusten olla ne on ihan hyvin", sanoin hiljaa. "Onko?" hän kysyi hymyillen ja punastuin hieman.

 Varastossa oli rikkinäinen sohva, jossa pehmusteet siis hieman repsuttivat. "Istutaanko?" hän kysyi ja minä varovasti nyökkäsin. Istuin sohvalle, ja Zayn istui viereeni. "Miksi haluat tietää?" kysyin, vaikka sehän oli aika selvää, koska en ole normaali tai muuta vastaavaa: "Koska mä..mä välitän susta Tanja", Zayn sanoi hiljaa ja katsoi ruskeilla silmillään suoraan omiin silmiini. Hän puri huultaan ja korjasin hieman asentoani: "Se on pitkä stoori, ja me myöhästytään kohta tunnilta-", silloin Zayn keskeytti minut: "Kouluhan päättyi, hassu", tajusin itsekkin sen vasta, vaikka oikeastaan se oli huonokin asia, miten pääsemme pois täältä. Ovet menevät lukkoon automaattisesti, koulupäivisin ne on auki, mutta heti koulun päätyttyä, ja jokaisen työntekijän lähtiessä kaikki turvakamerat sun muut käynnistyvät. "Miten me päästään pois?" kysyin huolestuneena ja Zayn näytti miettivän samaa asiaa. Tytöt vielä huolestuvat, ja tässä voi käydä vielä huonosti. "Mietitään myöhemmin, täällä ei ole ainakaan mitään turvakameroita, siis täällä varastossa", minä katsoin häntä mistä-sinä-sen-tiedät-ilmeellä. Hän kertoi käyneensä täällä useasti, vain ollakseen rauhassa.

 "No kuitenkin kerrohan se sinun juttusi", sitten kerroin hänelle Justinista ja kiusaajista, jotka tekivät kamaluuksia minulle, ja tunsin olevani syyllinen ja kaikenlaista muuta, jotka aiheuttivat tämän kammon, kun lopetin puhumisen Zaynin naamalla oli järkyttynyt ilme: "E-e-e-etkai luule, että minä voisin pahoinpidellä sinut?" hän kysyi loukkaantuneena. Kohautin varovasti olkapäitäni. "En voisi koskaan.. En ikinä.. Ei..Kuule Tanja, älä pelkää, että mä koskaan pahoinpitelisin sua, en pystyisi edes tekemään niin", minä olin huojentunut, mutta tunsin itseni hölmöksi, kun olin edes kuvitellut sellaista. 

Jäimme juttelemaan kaikkea menneisyydestämme ja aika kului todella nopeasti. Ulkona oli jo pimeä, ja Zaynin rannekello näytti kymmentä illalla. Olimme ihmeissämme. Miten aika voi olla kulunut niin nopeasti? Mitenköhän muuten Eleanorin treffit meni, toivottavasti en pilannut nyt sitä, kun hän varmaan oli huolissaan minusta. Haukottelin ja Zayn sanoi: "Haluatko nukkua? Emme pääse täältä poiskaan, koska ikkunat on lukittu ja ovet myös", mietein hetken ja nyökkäsin. "Haluatko, että teen sulle jonkun pedin tohon tai haluutko nukkuu mun kans tässä sohvalla?" varaston lämpötila oli varmaan lähellä nollaa, joten sanoin: "Sun kanssa, vaikka", vastasin hieman ujostellen. Zayn otti baseball-takkinsa pois ja käytti sitä peittona ja hän kietoi kätensä ympärilleni. Hän pussasi minua otsalle: "Koitetaan saada hieman unta", hän sanoi rauhoittavasti. Jotenkin kaikki kauhuni Zaynista olivat kadonneet. Tyyny oli minun takkini, joten se ei ollut mikään pehmein mahdollisin. Nukahdin nopeasti Zaynin lämpöön. Siinä oli mukava nukkua.

**

Toivottavasti piditte <3