Liamin näkökulma:
Nousin ylös sängystäni ja kävelin kohti pientä keittiötäni. Laitan puoliheränneenä vettä hanasta vedenkeittimeen ja sen täyttyessä suljen hanan ja lasken vedenkeittimen kannen. Nappaan alustan vedenkeittimelle ja liitän sen pistorasiaan, lasken vedenkeittimen kuumentumaan alustalle, jonka jälkeen kävelen hakemaan mukia kaapista.
Kaadan vettä varovasti mukiin ja lasken teepussin mukaan. Jätän pussin hautumaan ja lähden avamaan verhojani. Silmiä hieroen avaan verhot ja huokaisen syvään, kun tuttu Brightonin sataman näkymä tulvi näkökentälleni. Mielenkiinnosta katson onko tumma tyttö tullut taas katsomaan maisemia, tämä olisi jo toinen tai kolmas kerta, kun näkisin hänen kävelevän laiturin päähän. Tiedän henkilön olevan tyttö, sillä olen nähnyt hänet vain vilahdukselta, kun hän katselee tätä kyseistä rakennusta. Yksityiskohtia en tiedä, esimerkiksi minkälaiset hänen silmänsä ovat. Olen nimennyt tytön tummaksi tytöksi, sillä olen nähnyt hänen vain tummissa vaatteissa, yleensä paksu musta huppari, aika kulunut sellainen, sekä hänen hiuksensa ovat tumman ruskeat. Tyttöä ei näkynyt, joten ajattelin mennä hakemaan teeni ja katsella vielä vähän aikaa maisemia ennen, kun lähden töihin.
Laskin teemukini pienelle sohvapöydälle ja kävin hakemassa työpaitani, housuni ja kengät valmiiksi. Kuitenkin, kun palasin katsomaan maisemia huomasin, että tumma tyttö oli jälleen laiturilla. Hän kääntyi katsomaan rakennusta ja tiesin, ettei hän nähnyt minua, olihan silti rakennus n. 40 metrin päässä laiturista. Tyttö alkoi kävellä kohti laiturin loppupäätä, kuten aina. Siemailin teetäni samalla, kun katselin häntä, ei minulla mitään pakkomieltä hänestä ole, mutta minua kiehtoo tuo tyttö. Juomani kuitenki jäi kesken, kun huomasin, että tyttö alkoi kiivetä kaiteen yli, jolloin tajusin mitä hän olisi tekemässä, jos ajatukseni ovat oikeat. Juoksin äkkiä vaatekaapilleni, sillä ei minulla ole aikaa kauluspaitaa napittaa. Nappasin hupparin viimeistellen vaatekokonaisuutta. Otin tennarit nopeasti jalkaan, enkä ehtinyt sitoa niitä, sillä aikaa ei ollut hukattavaksi. Portaisiin en viitsinyt edes tuhlata aikaa, sillä hissi toimi kohtalaisen hyvin. Painoin nappia 1. kerrokseen luultavasti 20 kertaa ennen kuin se vihdoin lähti liikkeelle.
Hetken ajan kuluttua olin vihdoin 1. kerroksessa ja juoksin suoraan ulos, pelko mylvi päässäni, että menisin liian myöhään sai minulle aikaiseksi kylmät väreet, ulko-ovi avautui takapihalle, siten etten tiedä mitä laiturilla tapahtuisi. Vihdoin kun pääsin pois rakennuksen pihasta, juoksin niin nopeasti, kun pystyin laiturille. Tyttö oli yhä siellä: "Älä tee sitä!" huudahdin äkkiä, jotta tyttö lopettaisi tuollaiset puuhat. Hän käännähti minun suuntaani ja jäin lähes tulkoon sanattomaksi: Hän oli todella kaunis, mutta hänen itsemurha yritys kertoo, että sisäisesti kaikki ei ole kohdillaan. Solmein kengän nauhani ja istahdin hänen viereensä, esittelin itseni ja hän myös: Grace oli hänen nimensä. Keskustelimme hetken hänestä ja yritin saada hänet vakuuttumaan, että kaikki olisi hyvin, ja ettei tämä olisi tapa ratkaista ongelmat. Minulla on ollut aina vaikeaa kertoa tunteitani tytöille, joten kun tartuin hänen kädestä kiinni, yritin viestiä, että minä en olisi lähdössä pois. En minä silti ajatellut Jack ja Rose kohtausta vetää: "Sinä hyppäät, minä hyppään myös"- materiaalia.
Koitin tarjota Gracelle töitä ja majapaikkaa, mutta hän oli aika epävarma, kyllähän minä sen ymmärrän, tutustuimme toisiimme tunti sitten, mutta en voinut jättää häntä kylmään palelemaan, ilman kotia. Kylmä ulkoilma alkoi tulla vain pahemmaksi, ja huomasin kuinka kylmissään Grace oli. Hänen sormensa olivat kirkkaan punaiset ja hän hytisi paikallaan varovasti. Huomasin, että häntä alkoi aivastuttaa, ja pieni hymy nousi huulilleni hänen naamansa vääntelystä. Kuitenkin aivastus sai Gracen menettämään tasapainonsa, lisäkiitos kuuluu mustalle jäälle, jota oli paikka paikoin laiturilla. Hän horjahti ja lopulta putosi, ainoa jota pystyin säikähdyksestä sanomaan oli: "Grace!" se näky kun Grace lävitsi jään oli kamalaa.
Mietein kaksi sekuntia ja hyppäsin. Kylmä vesi lävitsi ruumiini ja tajukin alkoi olla lähtemässä. En pysty avaamaan silmiäni veden alla, kuten useat kaverini, sillä he ovat opettelleet sen. Haravoin käsilläni, jottan löytäisin Gracen. Tunsin olkapään ja sen perusteella aloin tunnustella, mistä kohtaa ottaisin, jotta saisin meidät molemmat ylös. Happi alkoi loppua ja pieni paniikki alkoi vieriä sisälleni. Tiukensin otettani Graceen ja uin nopeasti pintaan. Pääni lävisti erittäin ohkaisen, onnekseni siinä kohtaa jäätä ei ollut yhtä paksusti kuin siihen minkä läpi olin itse lävistänyt hypätessäni alas. Oloni ei ollut rehellisesti sanottuna hyvä.
Olimme onneksi ajautuneet lähelle rantaa ja sain Gracen nostettua pienelle laiturille, huomattavasti matalammalle, kuin se mistä ensiksi hän putosi ja minä hyppäsin. Laitoin hänet makaamaan ja nousin itsekkin pois vedestä. Olin oppinut opiskeluaikana ensiapua, nyt niistä taidoista oli hyötyä. Itseltäni alkoi mennä taju, kylmyys alkoi mennä ihon alle ja paleltumia tulisi varmasti, mutta vastustelin täysin voimin.
Nousin ylös sängystäni ja kävelin kohti pientä keittiötäni. Laitan puoliheränneenä vettä hanasta vedenkeittimeen ja sen täyttyessä suljen hanan ja lasken vedenkeittimen kannen. Nappaan alustan vedenkeittimelle ja liitän sen pistorasiaan, lasken vedenkeittimen kuumentumaan alustalle, jonka jälkeen kävelen hakemaan mukia kaapista.
Kaadan vettä varovasti mukiin ja lasken teepussin mukaan. Jätän pussin hautumaan ja lähden avamaan verhojani. Silmiä hieroen avaan verhot ja huokaisen syvään, kun tuttu Brightonin sataman näkymä tulvi näkökentälleni. Mielenkiinnosta katson onko tumma tyttö tullut taas katsomaan maisemia, tämä olisi jo toinen tai kolmas kerta, kun näkisin hänen kävelevän laiturin päähän. Tiedän henkilön olevan tyttö, sillä olen nähnyt hänet vain vilahdukselta, kun hän katselee tätä kyseistä rakennusta. Yksityiskohtia en tiedä, esimerkiksi minkälaiset hänen silmänsä ovat. Olen nimennyt tytön tummaksi tytöksi, sillä olen nähnyt hänen vain tummissa vaatteissa, yleensä paksu musta huppari, aika kulunut sellainen, sekä hänen hiuksensa ovat tumman ruskeat. Tyttöä ei näkynyt, joten ajattelin mennä hakemaan teeni ja katsella vielä vähän aikaa maisemia ennen, kun lähden töihin.
Laskin teemukini pienelle sohvapöydälle ja kävin hakemassa työpaitani, housuni ja kengät valmiiksi. Kuitenkin, kun palasin katsomaan maisemia huomasin, että tumma tyttö oli jälleen laiturilla. Hän kääntyi katsomaan rakennusta ja tiesin, ettei hän nähnyt minua, olihan silti rakennus n. 40 metrin päässä laiturista. Tyttö alkoi kävellä kohti laiturin loppupäätä, kuten aina. Siemailin teetäni samalla, kun katselin häntä, ei minulla mitään pakkomieltä hänestä ole, mutta minua kiehtoo tuo tyttö. Juomani kuitenki jäi kesken, kun huomasin, että tyttö alkoi kiivetä kaiteen yli, jolloin tajusin mitä hän olisi tekemässä, jos ajatukseni ovat oikeat. Juoksin äkkiä vaatekaapilleni, sillä ei minulla ole aikaa kauluspaitaa napittaa. Nappasin hupparin viimeistellen vaatekokonaisuutta. Otin tennarit nopeasti jalkaan, enkä ehtinyt sitoa niitä, sillä aikaa ei ollut hukattavaksi. Portaisiin en viitsinyt edes tuhlata aikaa, sillä hissi toimi kohtalaisen hyvin. Painoin nappia 1. kerrokseen luultavasti 20 kertaa ennen kuin se vihdoin lähti liikkeelle.
Hetken ajan kuluttua olin vihdoin 1. kerroksessa ja juoksin suoraan ulos, pelko mylvi päässäni, että menisin liian myöhään sai minulle aikaiseksi kylmät väreet, ulko-ovi avautui takapihalle, siten etten tiedä mitä laiturilla tapahtuisi. Vihdoin kun pääsin pois rakennuksen pihasta, juoksin niin nopeasti, kun pystyin laiturille. Tyttö oli yhä siellä: "Älä tee sitä!" huudahdin äkkiä, jotta tyttö lopettaisi tuollaiset puuhat. Hän käännähti minun suuntaani ja jäin lähes tulkoon sanattomaksi: Hän oli todella kaunis, mutta hänen itsemurha yritys kertoo, että sisäisesti kaikki ei ole kohdillaan. Solmein kengän nauhani ja istahdin hänen viereensä, esittelin itseni ja hän myös: Grace oli hänen nimensä. Keskustelimme hetken hänestä ja yritin saada hänet vakuuttumaan, että kaikki olisi hyvin, ja ettei tämä olisi tapa ratkaista ongelmat. Minulla on ollut aina vaikeaa kertoa tunteitani tytöille, joten kun tartuin hänen kädestä kiinni, yritin viestiä, että minä en olisi lähdössä pois. En minä silti ajatellut Jack ja Rose kohtausta vetää: "Sinä hyppäät, minä hyppään myös"- materiaalia.
Koitin tarjota Gracelle töitä ja majapaikkaa, mutta hän oli aika epävarma, kyllähän minä sen ymmärrän, tutustuimme toisiimme tunti sitten, mutta en voinut jättää häntä kylmään palelemaan, ilman kotia. Kylmä ulkoilma alkoi tulla vain pahemmaksi, ja huomasin kuinka kylmissään Grace oli. Hänen sormensa olivat kirkkaan punaiset ja hän hytisi paikallaan varovasti. Huomasin, että häntä alkoi aivastuttaa, ja pieni hymy nousi huulilleni hänen naamansa vääntelystä. Kuitenkin aivastus sai Gracen menettämään tasapainonsa, lisäkiitos kuuluu mustalle jäälle, jota oli paikka paikoin laiturilla. Hän horjahti ja lopulta putosi, ainoa jota pystyin säikähdyksestä sanomaan oli: "Grace!" se näky kun Grace lävitsi jään oli kamalaa.
Mietein kaksi sekuntia ja hyppäsin. Kylmä vesi lävitsi ruumiini ja tajukin alkoi olla lähtemässä. En pysty avaamaan silmiäni veden alla, kuten useat kaverini, sillä he ovat opettelleet sen. Haravoin käsilläni, jottan löytäisin Gracen. Tunsin olkapään ja sen perusteella aloin tunnustella, mistä kohtaa ottaisin, jotta saisin meidät molemmat ylös. Happi alkoi loppua ja pieni paniikki alkoi vieriä sisälleni. Tiukensin otettani Graceen ja uin nopeasti pintaan. Pääni lävisti erittäin ohkaisen, onnekseni siinä kohtaa jäätä ei ollut yhtä paksusti kuin siihen minkä läpi olin itse lävistänyt hypätessäni alas. Oloni ei ollut rehellisesti sanottuna hyvä.
Olimme onneksi ajautuneet lähelle rantaa ja sain Gracen nostettua pienelle laiturille, huomattavasti matalammalle, kuin se mistä ensiksi hän putosi ja minä hyppäsin. Laitoin hänet makaamaan ja nousin itsekkin pois vedestä. Olin oppinut opiskeluaikana ensiapua, nyt niistä taidoista oli hyötyä. Itseltäni alkoi mennä taju, kylmyys alkoi mennä ihon alle ja paleltumia tulisi varmasti, mutta vastustelin täysin voimin.
Sain Gracen yskimään ja hän avasi varovasti silmänsä: "Mulla on kylmä" hän sanoi hitaasti ja vaivalloisesti. Nyökkäsin hymyillen ja autoin hänet ylös. "Au!" hän parkaisi kun pääsi jaloilleen. "Mitä, mihin sattuu?" kysyin hieman hädissäni. Grace näytti pohjetta, johon oli tullut pahan näköinen haava. "Mitä jos tulisit reppuselkääni?" ehdotin ja hän tuli, jatkoimme matkaa kohti kotiani, sieltä löytäisimme kaiken tarpeellisen, jotta saisimme Gracen jalan kuntoon.
Laskin Gracen maahan, kun olimme päässeet oveni eteen. "Odota hetki, pidä paino toisella jalallasi" sanoin ja otin erittäin märästä taskustani avaimeni. Ne olivat vetoketjullisessa hupparin taskussa, joten ne ei onnekseni pudonneet. Avasin oven ja autoin Gracen sisälle. "Tästä heti oikealle, kylpyhuoneeseen" kerroin hänelle ja autoin hänet vessanpöntön päälle istumaan.
