All we need is love ~ 16

Eleanorin näkökulma, seuraavana aamuna:

Tämä ei ole normaalia Tanjalta. En ole nähnyt tai kuullut hänestä mitään eilisen biologian tunnin jälkeen. Luulimme kaikki tytöt, että hän lähti kotiin, ja ajattelimme myöhemmin mennä varmistamaan, kun Perrietä alkoi vaivata asia. Hänen äitinsä avasi oven: "Hei, tiedättekö missä Tanja on?" kysyimme yhteen ääneen. Hänen äitinsä kauhistui ja kertoi meille, että hän luuli Tanjan olevan meidän kanssamme. Tanjan äiti ei soittanut poliiseja, koska ajattelimme hänen palaavan myöhemmin, mutta niin ei käynyt. Soitimme Tanjalle melkein tunnin välein, mutta aina tuli: "Puhelimeen, ei juuri nyt saada yhteyttä", ja jouduimme pettymään.  Lopulta saimme jäädä Tanjan kotiin odottamaan, jos hän palaisi tänä iltana, ja voisi sanoa, että nukahdimme myös sinne.

Aamulla heräsimme todella väsyneinä: "Onko kenellekkään tullut puhelua Tanjalta?" kysyin, kun olin saanut laitettua hiukseni kuntoon peilin edessä: "Ei ole", sanoivat Liz ja Perrie. Nappasin oman puhelimen sohvapöydältä ja katsoin: "Ei ole minullekaan", huokaisin pettyneenä: "Kas olette heränneet!" Tanjan isä tuli alakertaan. "Huomenta", sanoimme yhteen ääneen haukotellen. "Anteeksi, kun nukahdimme tuohon, olimme todella huolissamme Tanjasta-", silloin Tanjan isä keskeytti: "Ei se mitään, on mukava tietää, että Tanjalla on noin hyviä ystäviä. Olen kyllä itsekkin ihmeissäni, mihin se tyttö on oikein kadonnut. Jos häntä ei tämän päivän kuluessa ala kuullua, niin soitan kyllä poliisille", hän rauhoitteli. Hymyilimme ja hän kysyi: "Haluaisitteko jotain syötävään? Koulubussi tulee hakemaan kymmenen minuutin kuluttua, joten suosittelen syömään nopeasti", kauhistuimme ja kaikki juoksimme alakerran vessaan ja putsasimme levinneet meikit: "Aih, kirvelee!" huusimme, kun avasimme silmät ja saippuaa oli mennyt silmiin.

 Tanjan isä toi meille pyyhkeen johon saimme kuivata ja hän joutui heti sen laittamaan pyykkiin, koska siihen tuli mustia jälkiä, kiitos meidän levinneiden ripsivärien. Söimme nopeasti sämpylät ja nappasimme laukkumme lattialta. Tanjan äiti tuli myös alakertaan: "Kas olettekin hereillä, noh hyvää koulu päivää, toivottavasti löydätte Tanjan!" hän huudahti, kunnes ovi meni kiinni, kun Liz tuli viimeisenä ulos. Skootteristani oli bensa loppu, joten olisi pakko mennä bussilla. Juoksimme bussipysäkille ja Tanja oli kertonut, että Zayn yleensä odottaa samaan aikaan hänen kanssaan siinä, vaikka kiusallista se onkin. Kuitenkaan Zaynia ei näkynyt missään ja bussi tulisi ihan kohta. En kuitenkaan jäänyt sitä miettimään: Ainoa ongelma on se, että meillä ei ole bussirahaa. Räpläsimme puheliamme ja lähettelimme hirveän kasan tekstareita Tanjalle.

 Bussi tuli ja avasi ovet, naamallaan hyvin hämmentyneen ilme: "Jahas, olisikos teillä bussikorttia tai rahaa matkaa varten?" ravistimme huolestuneina päätämme. "Hyvä on, pääsette kyytiin, kunhan maksatte seuraavan matkan omasta pussistanne, onko selvä?" hymyilimme tyytyväisenä ja vastasimme samaan aikaan: "Kyllä on, ja kiitos!" hipseimme bussin keskiosaan. Louis istui siellä: "Hei, etkö sä tullut kouluun mopollas?" Liz kysyi, kun hän istui Louisin viereen, minä istuin Perrien kanssa toisella puolella puolella bussia, he olivat oikealla puollella me vasemmalla, ja käytävä vain erotti meidät: "Ai moikka, mun mopo on huollossa, kun siinä on moottoris jotain vikaa, missä Tanja on, tai oikeastaan miksi te tuutte bussilla kouluun, ja tätä kautta? Ootteko tietoisia minne Zayn olisi mennyt, koska häntä ei näkynyt eilen biologian tunnin jälkeen enää missään!" katsoimme kaikki toisiamme kohti: Zayn ja Tanja molemmat olivat kadonneet: tämä ei voi olla sattumaa! Olen siitä varma! Selitimme hänelle Tanjan oudon katoamisen ja siihen johtaneet asiaan. "Voi perkele!" hän huudahti ja näytimme ilmeillämme, että olimme samaa mieltä. Bussi lähti liikkeelle ja ajattelin: Onneksi, ne treffit ovat vasta huomenna. Ne olisi menneet varmaan ihan huonosti, jos olisin vain miettinyt Tanjan katoamista ja hänen hyvinvointiaan.

Viime yönä: Zaynin näkökulma:
Heräsin keskellä yötä ryminään: Avasin silmäni ja huomasin, että Tanja nukkui vielä sikeästi. Hän näytti suloiselle nukkuessaan. Nousin varovasti ylös ja korjasin Tanjan "peittoa", koska se oli jo melkein pudonnut ja hänen käsivarret olivat jääkylmät. Kävelin varastossa ja kuulin, että äänet tulivat oven ulkopuolelta. En pääsisi pois, mutta jotain siellä tapahtui. En viitsinyt huutaa apua, koska muuten Tanja heräisi. Onneksi ovi oli ohut, tai siis sellainen, josta kuulee hyvin läpi-materiaalista tehtyä, niin kuulin askeleita. Varmaan vain yövartija, mutta säikähdin ihan kunnolla äsken. Katsoin kellonaikaa rannekellostani: 05:25, pitäisi mennä takaisin nukkumaan. Menin takaisin Tanjan viereen ja nukahdin melkein heti.

Aamulla: Tanjan näkökulma:
Heräsin silmiä hieroen ja herätin Zaynin siinä samalla. Tänään olisi kaikkia samoja aineita, kuin eilen, joka on kyllä aika hyvä, vaikka en olekkaan tehnyt läksyjä. Noh ihan sama, pääasia on se, että minulla on oikeat kirjat mukana: "Vielä viisi minuuttia!" hän marisi ja naurahdin. "Ei ole aikaa nyt enää nukkua, kun kello on jo..", katsoin hänen kelloaan: "09:15" sanoin järkyttyneenä, sillä koulun kellot soi viiden minuutin päästä sisälle. Zayn virkistyi heti ja hän laittoi baseball-takkinsa päälle ja minun kädet olivat jäässä: "Haluatko takkini? Sulla on varmaan kylmä?" hän kysyi. Suostuin, koska en halua saada mitään virusta ja joutuisin olemaan pois koulusta. Laitoin takin päälleni ja sanoin: "Huomio, ettei tää sit tarkota mitään-", hän nyökkäsi: "Joo kyl mä ymmärrän, mennään nyt", hän sanoi. Nappasin tuulitakkini ja taitoin sen laukkuuni. Hänen takkinsa oli ihanan lämmin. Hän otti reppunsa ja menimme pois varastosta, ovet oli siis jo avattu. Kaikki jotka ihmettelivät, yöllä ennen nukkumaan menoa Zayn sammutti valot, joten kukaan ei voinut nähdä meitä, jos joku tuli avaamaan ovet. Kellot soivat sisälle ja menimme istumaan vierekkäin sohvalle, koska yläkerrassa meillä olisi ensimmäinen tunti: Oli kyllä varsinainen päivä. Ei varmaan tule koetuksi tuollaista toista enää.

**
Ja nyt ei tule kuvaa, koska en löydä mtn sopivaa, mutta liittykää lukijoiksi, jos haluatte saada ilmoituksen aina bloggeriin, kun uusi osa ilmestyy! Toivottavasti piditte ja laittakkaa kommenttia, k-virheitä oli varmaan paljon, mutta koittakaa ymmärtää :D Nyt mä meen nukkuun öit huomen jatkuu x)