(Louis) Soitin Rosen ovikelloa, ja hän tuli iloisena avaamaan sen. Huomasin, että kaikki ei silti ollut hyvin. Hänen silmänsä punottivat hieman, ja tunnistan tekohymyn todella helposti, joten kysyin:
minä: "Onko kaikki hyvin?" silloin Rosen hymy hyytyi ja hän pyysi minua sisään. Istuimme sohvalle, hän sanoi hyvin surullisena:
Rose: "Minä ja Harry.. erottiin", silloin halasin häntä ja se tuntui oikealta. En välittänyt Carry:sta lainkaan, se oli tavallaan sellainen pakosuunnitelma. Se on väärin, mutta nyt se on ohi. Rose irroittautui halauksesta ja katsoin häntä silmiin. Hänen kauniit silmänsä olivat lukittuneet katsomaan minun silmiäni. Sitten hän säpäshti ja nousi ylös:
Rose: "Lähdetäänkö nyt sinne kahville?" hän oli jotenkin hermostunut, miksiköhän? Nyökkäsin myöntyvästi ja lähdimme pois hänen asunnoltaan.
(Rose) Pääsimme kahvilaan ja otin laten. Louis kertoi hänen ja Carryn erosta, ja kysyin:
minä: "Saanko udella, miksi erositte?" hetken päästä Louis sanoi hyvin hiljaa:
Louis: "Koska-", hän ei ehtinyt sanoa mitään, kun huomasi jotain. Katsoin hänen suuntaansa, ja näin Harryn toisen tytön kanssa. En heti tunnistanut, kuka se oli. Sitten tajusin se oli: Jane. Louis nousi erittäin vihaisena ylös ja meni ottamaan Harry:a rinnuksista kiinni. Sitten hän vain huusi Harrylle:
Louis: "Olet näköjään puhunut pelkkää paskaa Roselle! Et muka ole peluri, sä jätit sen vajaa päivä sitten! Eikö sua yhtään hävetä?!" Harry yritti rimpuilla pois, ja pääsi lopulta. Sitten hän näki minut. Katsoi pettyneenä:
Harry: "En olisi Rose sinusta uskonut, että valitset tämän", silloin minä tulin hänen luokseen ja löin kovan bitch-slapin poskelle:
minä: "Sä jätit mut, mitä siitä jos tykkään Louisista! Jane, muuten voit unohtaa meidän ystävyyden, kaverin ex:iin ei kosketa! Louis lähdetään pois täältä", sitten lähdimme Louisin käsi vyötäröni ympärillä.
(Harry) Jäin seisomaan ihmeissäni, kun Jane lähti surullisena pois. En minä häntä yrittänyt iskeä, mutta niin Rose ja Louis sen kuvitteli. Jane vain lohdutti, ei muuta. En minä ole mustasukkainen, nyt kyllä tiedän, että oli oikeassa, kun riitelimme Rosen kanssa.
FLASHBACK
(Harry) Istuin sohvalla ja katselin televisiota, Rose hääräsi jotain keittiössä. Hänen puhelimensa piippasi, ja hän ei huomannut sitä, joten nappasin puhelimen pöydältä, ja katsoin: 1 tekstiviesti henkilöltä Louis. Katsoin, että hän ei tullut olohuoneeseen. Avasin viestin ja siinä luki: "Hei, haluaisitko tavata? x Louis"
Poistin viestin, ja tiedän ettei niin olisi saanut tehdä. Menin keittiöön ja kysyin vaivihikaa:
minä: "Mitäköhän Louisille kuuluu?" siihen Rose vain mumisi ja jatkoi siivoamista. Rose on käyttäytynyt viime aikoina oudosti. Aivan joka asiasta hän vetää hirveät pultit. Jos tulen kotiin viisi minuttia myöhässä, tai kun katselen televisiota enkä laita ääntä hiljemmalle, kun hän yrittää lukea lehteä.
Rose: "Voisitko väistyä, minulla on muutankin tekemistä kuin siivoaminen, ja haluan tämän pois alta", pyöräytin silmiäni ja menin takaisin olkkariin ja huusin takaisin, jota ei olisi kannattanut tehdä:
minä: "Liittyykö sinun "muu tekeminen" Louisiin?!" hän tuli murhaava katse päällänsä olohuoneeseen ja kysyi:
Rose: "Kuinka niin, enhän ole edes nähnyt koko Tomlinsonia pitkään aikaan!" hän oli vihaisempi, kuin yleensä ja sanoin:
minä: "No, kun et ole melkein yhtään kanssani..", silloin "jyrähti" Rose huudahti:
Rose: "Väitätkö, että minä petän sinua?!" silloin vain nyökkäsin, ja Rose otti laukun pöydältä, ja nappasi avaimet eteisen naulakosta ja ryntäsi ulos.
Takaisin nykyhetkeen...
(Rose) Pääsimme tielle ja silloin yritin juosta pois. Louis juoksi edelleni:
Louis: "Oliko se totta mitä sanoit? Oletko ihastunut minuun?" minä vain siirsin katseeni maahan. Hän nosti varovasti päätäni, ja katseemme lukkitui.
minä: "Sinun piti sanoa, se syy miksi erositte Carryn kanssa", hän katsoi todella syvälle silmiini ja sanoi:
Louis: "Se syy olit sinä, kun olin Carryn kanssa, niin en tuntenut samaa ns. vetovoimaa, kuin sinun kanssasi. Olet aina ollut se oikea", hän laittoi kädet minun ympäri. Hän suuteli minua, minä vastasin suudelmaan. Kädet menivät hänen niskansa taakse ja hänen kädet menivät hiuksiini. Hymyilin, aitoa hymyä pitkästä aikaa.
Louis: Haluaisitko alkaa seurustella minun kanssani?" minä nyökkäsin ja suutelimme, suudelman jälkeen hyräilin hiljaa:
minä: "Don't let me go", Louis vain suuteli minua uudelleen ja uudelleen. Tunsin oloni hyväksi, lopulta Louis sanoi englanniksi:
Louis: "I will never let you go away from me", suudelman tai useamman suudelman jälkeen halasimme ja sanoin englanniksi:
minä: "My hero", ja lähdimme kohti kotiani, jossa saisin aloittaa uuden elämän: Maailman ihanimman poikaystäväni kanssa.
**
Mitä piditte tästä tarinasta? Laittakaa komenttia, kiitos ja liittykää lukijaksi, jos haluat pysyä kärryillä milloin alkaa uusi tarina.
perjantai 28. kesäkuuta 2013
perjantai 21. kesäkuuta 2013
My hero ~ 17
(Rose) Istuin sohvallani ja katselin tv:tä. Olin hyvin vihainen Harrylle, koska hän ei ole ilmoittanut minulle missä hän oikein on. Olen odottanut häntä luokseni jo vaikka kuinka kauan, koska soveimme treffit illaksi, lopulta ovikello soi, ja nousen ylös. Avaan oven ja näen Harryn seisovan edessäni ja katsovan minua silmiin:
Harry: "Tämä ei toimi, meidän täytyy erota", hän sanoi ja minä nyökkäsin, koska mielestäni se oli ainut ratkaisu meidän riitoihin. Olimme riidelleet milloin mistäkin ja sitten sanoin:
minä: "Olen samaa mieltä, joten heippa!" paiskasin oven kiinni Harryn nenän edestä ja oven mennessä kiinni liusun sitä pitkin lattialle. Kuulen oven läpi, että hän lähti kävelemään alas portaita.
Olin hyvin surullinen ja hyräilin Harryn kappaletta: kyllä rakastan hänen musiikkiansa, mutta en Harrya itseä. Mietein miten sanoitukset meni, ja päätin mennä katsomaan koneelta ne. Laitoin Youtube:n päälle ja hain kyseisen kappaleen ja laitoin lyric-version soimaan. Aloin kuunnella sanoja, en jaksanut enää laulaa: "Now you were standing there right front of me, I hold on scared and harder to breathe, All of sudden these lights are blinding me, I never notice how bright would be, I saw in the corner there is a photograph, No doubt in my mind it's picture of you, It lies there alone in its bed of broken glass, This bed was never made for two. I'll keep my eyes wide open, I'll keep my arms wide open. Don't let me, Don't let me, Don't let me go, Cause I'm tired of feeling alone. Don't let me, Don't let me go, Cause I'm tired of feeling alone. I promise one day that I'd bring you back a star, I caught one and it burned hole in my hand oooh, Seems like these days I watch you afar, Just trying to make you understand, I'll keep my eyes wide open yeah. Don't let me, Don't let me, Don't let me go, Cause I'm tired of feeling alone. Don't let me, Don't let me go, Don't let me, Don't let me, Don't let me go, Cause I'm tired of feeling alone. Don't let me, Don't let me, Don't let me go, Cause I'm tired of feeling alone. Don't let me, Don't let me go, Cause I'm tired of sleeping alone."
Laitoin Youtuben pois ja aloin itkeä. Mitä olinkaan tehnyt väärin? Ajatukseni keskeytyi, kun sain puhelimeen viestin, ajattelin, että se olisi varmasti Harrylta, mutta luulin väärin se olikin Louis. Katsoin viestin: "Hei, haluaisitko käydä kahvilla mun kans tänään iltapäiväl? Onks muuten sul ja Harryl kaikki ok, kun Harry tuli kotiin tippa linssis? x Louis" pyyhkäisin kyyneleet poskiltani ja huomasin, että sormissani oli mustaa. Kävin äkkiä putsaamassa sormeni ja vastasin: "Mennään vaan, ja me ei olla enää Harryn kans yhdes.. x Rose". Itse en olisi halunnut myöntää sitä, mutta tuntui, kuin olisin kaivannut Louista. En ole ollut poikien kämpällä kuin pari kertaa, sen jälkeen, kun kerroin ettei minun ja Louisin suhde toimi, ja silloin valitsin Harryn.. En muista siitä päivästä paljoakaan enempää. Päätin laittautua sinne kahvikäynnille, vaikka menemme varmaan ihan ystävä-mielin, koska jos Louis on varattu niin en halua edes yrittää enää iskeä häntä.
Harry: "Tämä ei toimi, meidän täytyy erota", hän sanoi ja minä nyökkäsin, koska mielestäni se oli ainut ratkaisu meidän riitoihin. Olimme riidelleet milloin mistäkin ja sitten sanoin:
minä: "Olen samaa mieltä, joten heippa!" paiskasin oven kiinni Harryn nenän edestä ja oven mennessä kiinni liusun sitä pitkin lattialle. Kuulen oven läpi, että hän lähti kävelemään alas portaita.
Olin hyvin surullinen ja hyräilin Harryn kappaletta: kyllä rakastan hänen musiikkiansa, mutta en Harrya itseä. Mietein miten sanoitukset meni, ja päätin mennä katsomaan koneelta ne. Laitoin Youtube:n päälle ja hain kyseisen kappaleen ja laitoin lyric-version soimaan. Aloin kuunnella sanoja, en jaksanut enää laulaa: "Now you were standing there right front of me, I hold on scared and harder to breathe, All of sudden these lights are blinding me, I never notice how bright would be, I saw in the corner there is a photograph, No doubt in my mind it's picture of you, It lies there alone in its bed of broken glass, This bed was never made for two. I'll keep my eyes wide open, I'll keep my arms wide open. Don't let me, Don't let me, Don't let me go, Cause I'm tired of feeling alone. Don't let me, Don't let me go, Cause I'm tired of feeling alone. I promise one day that I'd bring you back a star, I caught one and it burned hole in my hand oooh, Seems like these days I watch you afar, Just trying to make you understand, I'll keep my eyes wide open yeah. Don't let me, Don't let me, Don't let me go, Cause I'm tired of feeling alone. Don't let me, Don't let me go, Don't let me, Don't let me, Don't let me go, Cause I'm tired of feeling alone. Don't let me, Don't let me, Don't let me go, Cause I'm tired of feeling alone. Don't let me, Don't let me go, Cause I'm tired of sleeping alone."
Laitoin Youtuben pois ja aloin itkeä. Mitä olinkaan tehnyt väärin? Ajatukseni keskeytyi, kun sain puhelimeen viestin, ajattelin, että se olisi varmasti Harrylta, mutta luulin väärin se olikin Louis. Katsoin viestin: "Hei, haluaisitko käydä kahvilla mun kans tänään iltapäiväl? Onks muuten sul ja Harryl kaikki ok, kun Harry tuli kotiin tippa linssis? x Louis" pyyhkäisin kyyneleet poskiltani ja huomasin, että sormissani oli mustaa. Kävin äkkiä putsaamassa sormeni ja vastasin: "Mennään vaan, ja me ei olla enää Harryn kans yhdes.. x Rose". Itse en olisi halunnut myöntää sitä, mutta tuntui, kuin olisin kaivannut Louista. En ole ollut poikien kämpällä kuin pari kertaa, sen jälkeen, kun kerroin ettei minun ja Louisin suhde toimi, ja silloin valitsin Harryn.. En muista siitä päivästä paljoakaan enempää. Päätin laittautua sinne kahvikäynnille, vaikka menemme varmaan ihan ystävä-mielin, koska jos Louis on varattu niin en halua edes yrittää enää iskeä häntä.
lauantai 15. kesäkuuta 2013
My hero ~ 16
(Harry) Louis meni hakemaan vessasta sideharsoa, jotta veren tulo loppuisi. Minä vain selitin itsekseni Roselle, vaikka hän ei luultavasti kuullutkaan mitään:
minä: "Ei mitään hätää Rose, sinä tulet kuntoon" vaikka en ollut yhtään siitä varma, sitten Louis tuli. Silitin hänen hiuksiaan samalla, kun Louis laittoi sidettä Rosen kämmenen ympäri. Louis jäi katsomaan Rosen perään ja menin soittamaan ambulanssia, vaikka Louisin mielestä se on ehkä turhaa, koska verta ei ehtinyt tulla paljoakaan. Sieltä vihdoin vastattiin:
Hätäkeskus: "Hei, kuinka voin auttaa?" selitin hänelle tilanteen, ja naisen mielestä ei tarvitse tilata ambulanssia, koska verta ei ollut ehtinyt tulla paljoakaan. Kämmen täytyisi nyt vain suojata, ja yrittää saada tyttö hereille. Tekohengityksellä, tai muulla ensiapu-toiminalla. Sitten kiitin naista ja puhelu loppui. Menin takaisin Rosen viereen ja kerroin Louisille hätäkeskuksen ohjeet. Minä yritin tekohengitystä, ja se ei auttanut. Ei liikahtanut mihinkään suuntaan. Louis kysyi:
Louis: "Voinko minä yrittää?" minä nyökkäsin, vaikka se hieman kirpaisi nähdä tyttöystävän naamalla, joku muu kuin oma poikaystävä. Rose alkoi yskiä, ja Louis väistyi. Minä menin hänen viereensä ja katsoin suoraan silmiin:
minä: "Mitä tarkoitit, kun sanoit: näin siinä pitikin käydä?" hän hörppäsi teetä, mitä Louis oli äkkiä ehtinyt valmistaa. Olipas hän nopea valmistamaan teetä. Ei, en nyt ajattele teetä.
Rose: "Valitseminen oli vain liian vaikeaa, ja arvasin, että Louis loukkaantuu ja-" Louis istui sohvan kulmalla, ja katsoi meitä. Tiesin, että häntä kirpaisi nähdä minut tässä Rosen vieressä. Hän nousi ylös ja juoksi ulos. Ymmärsin häntä täysin, en minäkään haluaisi nähdä häntä kaulailemassa Rosen kanssa.
(Louis) Harry varmaan luulee, että lähdin, koska en pystynyt katsella. Oikeastaan muistin Carryn, juoksin portaat alas, ja menin ne huomattavasti nopeammin alas kuin ylös. Ulkona näin Carryn nojaavan tolppaan, kylmissään. Menin hänen viereensä ja käänsin hänen kasvonsa ja suutelin häntä suulle. Tunsin, että hän hymyili. Se tuntui paremmalta, ja aidommalta, kuin suutelu Rosen kanssa. Suutelun lopuksi kysyin:
minä: "Riittääkö tuo nimmariksi?" hän naurahti sievästi pieni puna poskilla. Hänellä oli kylmä, joten kiedoin käteni hänen ympärinsä, ja kysyin:
minä: "Lämmitänkö minä sinua?" hän hymyili hyvin kauniisti ja hän sanoi:
Carry: "Mennäänkö sisälle?" minä huokahdin ja hän naurahti, kun sanoin hänelle:
minä: "Minä juuri tulin ulos, ja en jaksa kiivetä portaita jälleen kerran." sitten ehdotin elokuvia, ja hän valitti, että pitäisi vaihtaa vaatteet, otin häntä kädestä kiinni ja "vedin" hänet mukanani elokuvateatteria kohti.
Parin kuukauden kuluttua:
(Carry) Minusta ja Louisista on tullut hyvin iloinen pari. Vietämme paljon aikaa Rosen ja Harryn kanssa, jotka ovat hyvin mukavia, vaikka en heitä olekkaan tuntenut pitkää aikaa, mutta Louis katselee aina oudosti, kun Rose ja Harry suutelevat. Lopulta sainkin tietää, että Louisilla on suuria tunteita Rosea kohtaan, ja se hieman kirpaisi, vaikka tiedän, että Louis rakastaa minua, mutta silti se on outoa, joten muutimme pois Lontoosta. Tai oikeastaan minä muutin, ja Louis jäi Lontooseen, eli erosimme. En kestänyt katsella, kun Louis haaveilee toisen tytön perään ja lopulta hän ilmoitti, että minä en merkinyt hänelle mitään. Hän taitaa oikeasti välittää Rosesta, mutta Harry vei voiton, jota hän ei vain voi niellä.
minä: "Ei mitään hätää Rose, sinä tulet kuntoon" vaikka en ollut yhtään siitä varma, sitten Louis tuli. Silitin hänen hiuksiaan samalla, kun Louis laittoi sidettä Rosen kämmenen ympäri. Louis jäi katsomaan Rosen perään ja menin soittamaan ambulanssia, vaikka Louisin mielestä se on ehkä turhaa, koska verta ei ehtinyt tulla paljoakaan. Sieltä vihdoin vastattiin:
Hätäkeskus: "Hei, kuinka voin auttaa?" selitin hänelle tilanteen, ja naisen mielestä ei tarvitse tilata ambulanssia, koska verta ei ollut ehtinyt tulla paljoakaan. Kämmen täytyisi nyt vain suojata, ja yrittää saada tyttö hereille. Tekohengityksellä, tai muulla ensiapu-toiminalla. Sitten kiitin naista ja puhelu loppui. Menin takaisin Rosen viereen ja kerroin Louisille hätäkeskuksen ohjeet. Minä yritin tekohengitystä, ja se ei auttanut. Ei liikahtanut mihinkään suuntaan. Louis kysyi:
Louis: "Voinko minä yrittää?" minä nyökkäsin, vaikka se hieman kirpaisi nähdä tyttöystävän naamalla, joku muu kuin oma poikaystävä. Rose alkoi yskiä, ja Louis väistyi. Minä menin hänen viereensä ja katsoin suoraan silmiin:
minä: "Mitä tarkoitit, kun sanoit: näin siinä pitikin käydä?" hän hörppäsi teetä, mitä Louis oli äkkiä ehtinyt valmistaa. Olipas hän nopea valmistamaan teetä. Ei, en nyt ajattele teetä.
Rose: "Valitseminen oli vain liian vaikeaa, ja arvasin, että Louis loukkaantuu ja-" Louis istui sohvan kulmalla, ja katsoi meitä. Tiesin, että häntä kirpaisi nähdä minut tässä Rosen vieressä. Hän nousi ylös ja juoksi ulos. Ymmärsin häntä täysin, en minäkään haluaisi nähdä häntä kaulailemassa Rosen kanssa.
(Louis) Harry varmaan luulee, että lähdin, koska en pystynyt katsella. Oikeastaan muistin Carryn, juoksin portaat alas, ja menin ne huomattavasti nopeammin alas kuin ylös. Ulkona näin Carryn nojaavan tolppaan, kylmissään. Menin hänen viereensä ja käänsin hänen kasvonsa ja suutelin häntä suulle. Tunsin, että hän hymyili. Se tuntui paremmalta, ja aidommalta, kuin suutelu Rosen kanssa. Suutelun lopuksi kysyin:
minä: "Riittääkö tuo nimmariksi?" hän naurahti sievästi pieni puna poskilla. Hänellä oli kylmä, joten kiedoin käteni hänen ympärinsä, ja kysyin:
minä: "Lämmitänkö minä sinua?" hän hymyili hyvin kauniisti ja hän sanoi:
Carry: "Mennäänkö sisälle?" minä huokahdin ja hän naurahti, kun sanoin hänelle:
minä: "Minä juuri tulin ulos, ja en jaksa kiivetä portaita jälleen kerran." sitten ehdotin elokuvia, ja hän valitti, että pitäisi vaihtaa vaatteet, otin häntä kädestä kiinni ja "vedin" hänet mukanani elokuvateatteria kohti.
Parin kuukauden kuluttua:
(Carry) Minusta ja Louisista on tullut hyvin iloinen pari. Vietämme paljon aikaa Rosen ja Harryn kanssa, jotka ovat hyvin mukavia, vaikka en heitä olekkaan tuntenut pitkää aikaa, mutta Louis katselee aina oudosti, kun Rose ja Harry suutelevat. Lopulta sainkin tietää, että Louisilla on suuria tunteita Rosea kohtaan, ja se hieman kirpaisi, vaikka tiedän, että Louis rakastaa minua, mutta silti se on outoa, joten muutimme pois Lontoosta. Tai oikeastaan minä muutin, ja Louis jäi Lontooseen, eli erosimme. En kestänyt katsella, kun Louis haaveilee toisen tytön perään ja lopulta hän ilmoitti, että minä en merkinyt hänelle mitään. Hän taitaa oikeasti välittää Rosesta, mutta Harry vei voiton, jota hän ei vain voi niellä.
torstai 13. kesäkuuta 2013
My hero ~ 15
(Louis) Pääsin kerrostalon pihalle, ja ovesta tuli blondi tyttö, jolla oli kädet täynnä papereita. Hän oli oikeastaan aika suloisen näköinen. Hän kompastui, ja kaikki tavarat putosivat maahan. Harry oli jo mennyt edeltä, joten olin yksin. Menin tytön luokse joka hymyili vienosti ja nosti tavaroita ylös:
minä: "Tuossa oli kyllä liikaa tavaraa yhdelle tytölle", hän naurahti ja autoin häntä tavaroiden kanssa. Hän vei tavarat roskasäiliön luokse. Vein hänen perässään tavarat. Paiskasimme ne sisälle johonkin säiliöön ja hän esittäytyi:
tyttö: "Kiitos paljon, olen Carry Shalstraks", hymyilin ja esittäydyin itsekkin:
minä: "Eipä mitään, olen Louis Tomlinson, ja onpas hauska sukunimi", hän hieman punastui ja kysyi varovasti:
Carry: "Saanko nimmarin?" naurahdin ja muistin mitä Harry oli sanonut. Sanoin hieman hätäisenä:
minä: "Voin antaa kohta, mutta Harry odottaa. Voisitko odottaa, vaikka kotonasi?" hän kertoi missä asui, ja hauskasti juuri Rosen naapurissa. Minä kerroin tilanteen, ja Carry ymmärsi, minä lähdin juosten sisälle. Ovi oli auki, Harry oli laittanut luudan oven väliin.
(Harry) Harpoin portaita ylös ja lopulta pääsin ylös. Ulko-ovi oli auki, ja menin sisälle, en nähnyt tai kuullut ketään:
minä: "Missä olet, Rose?" kuulin vienoa itkua kylpyhuoneesta. Juoksin ovelle ja avasin sen, näin Rosen lattialla jokin terävä esine kädessään, ja hän kysyi minulta:
Rose: "Olenko oikeasti pelkkä korvike, ämmä tai muu sellainen?" minä kyykistyin hänen viereensä ja sanoin:
minä: "Laita tuo esine pois, ja et ole." hän laittoi esineen pienelle pöydälle, ja minä katsoin häntä huolestuneena silmiin.
minä: "Pelkäsin, että tekisit jotain itsellesi. Oikeasti, älä ikinä kuvittele, että olisit minulle vain korvike", hän käänsi katseensa minusta lattiaan. Huomasin, että hän ei ottanut sanoja todesta: "Mikä sinulla on?" kysyin, ja hän ei vastannut mitään. Sitten nostin varovasti kädelläni hänen leukaansa, jotta hän katsoisi minua kohti. Hän vain heilautti päänsä pois. Huomasin, että hänen poskelleen valui musta kyynel. Siihen oli sekoittunut hänen ripsiväriä, siksi se oli musta. Pyyhkäisin ne pois peukalollani. Mietein kolmesti ja autoin hänet ylös. Ylös päästyään hän juoksi pois kylpyhuoneesta ja katsoin hänen peräänsä.
(Rose) En halunnut kuulla noita sanoja uudelleen, koska minut on "lumottu" nuorempana tuollaisilla sanoilla, ja uskoin tätä kyseistä poikaa, mutta lopulta hän ei edes tarkoittanut mitään sanomistaan ihanuuksistaan. Menin makuuhuoneeseen ja siinä oli onneksi ovi, jossa oli lukko. Laitoin oven äkkiä kiinni ja lukitsin sen. Hyppäsin sängylleni, ja tajusin että meikkini pilaa pussilakanat, mutta en välittänyt. Nyt sitten ajattelin Adamia, eli siis poikaa joka oli ensi-ihastukseni. Kuulin oven takaa Harryn äänen, mutta en välittänyt en sanonut mitään, käteen sattui vain hirveästi. En ehtinyt viiltämään, mutta se oli niin terävä, että sain kämmeneeni terävän haavan, josta tuli verta. Onneksi pystyin peittämään sen Harrylta.
(Louis) Olin oviaukolla, ja huomasin oven olevan auki. Harry jätti sen varmaan auki tarkoituksella. Menin sisään ja huomasin heti oviaukolla Harryn oven takana "lyyhistyneenä". Katsoin häntä kummissani ja hän kertoi kaiken. Sitten huusin oven läpi Roselle:
minä: "Rose olen todella pahoillani siitä mitä sanoin! Tiedän, että ei olisi pitänyt. Minä sanoin niin, koska minua vain harmitti menettää sinut!" kuulin itkua oven takaa, ja ovi aukeni. Ovesta piti kiinni Rose ja hänen silmänsä olivat oudot. Iho oli kalpea, sitten näin käden, jolloin huudahdin:
minä: "ROSE!" silloin hän vain sanoi hyvin hitaati:
Rose: "Näin siinä pitikin käydä", Harry oli noussut jo ylös ja hän oli myös hyvin kauhuissaan mitä Rose sanoi. Olimme shokissa, emmekä tienneet mitä tekisimme. Silloin kuului jymähdys, Rose kaatui maahan. Yritin kokeilla pulssia, mutta en tuntenut mitään.
minä: "Tuossa oli kyllä liikaa tavaraa yhdelle tytölle", hän naurahti ja autoin häntä tavaroiden kanssa. Hän vei tavarat roskasäiliön luokse. Vein hänen perässään tavarat. Paiskasimme ne sisälle johonkin säiliöön ja hän esittäytyi:
tyttö: "Kiitos paljon, olen Carry Shalstraks", hymyilin ja esittäydyin itsekkin:
minä: "Eipä mitään, olen Louis Tomlinson, ja onpas hauska sukunimi", hän hieman punastui ja kysyi varovasti:
Carry: "Saanko nimmarin?" naurahdin ja muistin mitä Harry oli sanonut. Sanoin hieman hätäisenä:
minä: "Voin antaa kohta, mutta Harry odottaa. Voisitko odottaa, vaikka kotonasi?" hän kertoi missä asui, ja hauskasti juuri Rosen naapurissa. Minä kerroin tilanteen, ja Carry ymmärsi, minä lähdin juosten sisälle. Ovi oli auki, Harry oli laittanut luudan oven väliin.
(Harry) Harpoin portaita ylös ja lopulta pääsin ylös. Ulko-ovi oli auki, ja menin sisälle, en nähnyt tai kuullut ketään:
minä: "Missä olet, Rose?" kuulin vienoa itkua kylpyhuoneesta. Juoksin ovelle ja avasin sen, näin Rosen lattialla jokin terävä esine kädessään, ja hän kysyi minulta:
Rose: "Olenko oikeasti pelkkä korvike, ämmä tai muu sellainen?" minä kyykistyin hänen viereensä ja sanoin:
minä: "Laita tuo esine pois, ja et ole." hän laittoi esineen pienelle pöydälle, ja minä katsoin häntä huolestuneena silmiin.
minä: "Pelkäsin, että tekisit jotain itsellesi. Oikeasti, älä ikinä kuvittele, että olisit minulle vain korvike", hän käänsi katseensa minusta lattiaan. Huomasin, että hän ei ottanut sanoja todesta: "Mikä sinulla on?" kysyin, ja hän ei vastannut mitään. Sitten nostin varovasti kädelläni hänen leukaansa, jotta hän katsoisi minua kohti. Hän vain heilautti päänsä pois. Huomasin, että hänen poskelleen valui musta kyynel. Siihen oli sekoittunut hänen ripsiväriä, siksi se oli musta. Pyyhkäisin ne pois peukalollani. Mietein kolmesti ja autoin hänet ylös. Ylös päästyään hän juoksi pois kylpyhuoneesta ja katsoin hänen peräänsä.
(Rose) En halunnut kuulla noita sanoja uudelleen, koska minut on "lumottu" nuorempana tuollaisilla sanoilla, ja uskoin tätä kyseistä poikaa, mutta lopulta hän ei edes tarkoittanut mitään sanomistaan ihanuuksistaan. Menin makuuhuoneeseen ja siinä oli onneksi ovi, jossa oli lukko. Laitoin oven äkkiä kiinni ja lukitsin sen. Hyppäsin sängylleni, ja tajusin että meikkini pilaa pussilakanat, mutta en välittänyt. Nyt sitten ajattelin Adamia, eli siis poikaa joka oli ensi-ihastukseni. Kuulin oven takaa Harryn äänen, mutta en välittänyt en sanonut mitään, käteen sattui vain hirveästi. En ehtinyt viiltämään, mutta se oli niin terävä, että sain kämmeneeni terävän haavan, josta tuli verta. Onneksi pystyin peittämään sen Harrylta.
(Louis) Olin oviaukolla, ja huomasin oven olevan auki. Harry jätti sen varmaan auki tarkoituksella. Menin sisään ja huomasin heti oviaukolla Harryn oven takana "lyyhistyneenä". Katsoin häntä kummissani ja hän kertoi kaiken. Sitten huusin oven läpi Roselle:
minä: "Rose olen todella pahoillani siitä mitä sanoin! Tiedän, että ei olisi pitänyt. Minä sanoin niin, koska minua vain harmitti menettää sinut!" kuulin itkua oven takaa, ja ovi aukeni. Ovesta piti kiinni Rose ja hänen silmänsä olivat oudot. Iho oli kalpea, sitten näin käden, jolloin huudahdin:
minä: "ROSE!" silloin hän vain sanoi hyvin hitaati:
Rose: "Näin siinä pitikin käydä", Harry oli noussut jo ylös ja hän oli myös hyvin kauhuissaan mitä Rose sanoi. Olimme shokissa, emmekä tienneet mitä tekisimme. Silloin kuului jymähdys, Rose kaatui maahan. Yritin kokeilla pulssia, mutta en tuntenut mitään.
tiistai 11. kesäkuuta 2013
My hero ~ 14
(Rose) Sain meikkini pestyä ja kokosin itseni. Kävelin Harryn luokse, hän istuskeli sohvalla ja menin istumaan hän viereensä ja kerroin hänelle miltä minusta tuntui hän sanoi:
Harry: "Hän, Hän, Hän HAUKKUI sinua?!" minä nyökkäsin. Huomasin Harryn katseesta vihan ja sanoin:
minä: "En saa tulla enää teidän luoksenne, ja olenko sinulle pelkkä korvike?" nuo viimeiset sanat lipsahtivat suustani, apua. Hän hengitti syvään ja katsoi minua suoraan silmiin ja minä katsoin häntä:
Harry: "Et ole korvike, ja ei Louis voi kieltää sinun tuloa, asunhan minäkin siellä", halasin häntä tiukasti ja hän irroitti minut varovasti. Hän nousi ja sanoi:
Harry: "Unohdin, että minulla on asioita jotka pitää tehdä nyt, mutta tulen heti takaisin ja mennään sitten, ok?" hymyni muuttui suruksi. Hän pussasi minua poskelle ja jatkoi: "En viivy kauaa", sitten ovi kävi ja hän lähti. Katsoin keittiötäni ihan lumoutuneen ja remonttimiehet olivat jopa täyttäneet jääkaapin. Löysin pakastimesta Ben&Jerry-jäätelöä ja aloin syödä sitä samalla, kun luin vanhaa Cosmoa.
(Harry) Minua kismitti, nyt tuli loppu tälle, Louisilla ei ole mitään oikeutta, haukkua tyttöystävääni. Juoksin täysillä, joten väsyin vähän ajan päästä. Kävelin loppumatkan nopeasti, ja viimein olinkin taloni luona. Avasin oven ja huusin ihan täyttä kurkkua:
minä: "LOUIS WILLIAM TOMLINSON!" ja kuulin portaiden ääniä ja Louis seisoi edessäni. Hänellä oli "ylpeä" virne naamallaan, joten jatkoin: "Pyyhi tuo ällöttävä virne kasvoiltasi ja sinulla ei ole muuten mitään oikeutta haukkua tyttöystävääni korvikkeeksi! Häpeäisit, katsoisit peiliin!" hän yritti tunkea sanoja, mutta minä estin häntä. Huusimme ja riitelimme, ja lopulta hän luovutti ja istui alas:
Louis: "Olen pahoillani Harry, minua vain alkaa ärsyttää, kun löysin täydellisen tytön. Silloin sinä isket kyseisen tytön ja minä en löydä koskaan ketään. Se ei ole oikein!" taputin Louista olkapäälle ja sanoin:
minä: "Tule mukaani, saat sanoa nuo Roselle, hän oli ihan maassa, kun tuli kotiinsa. Lähdimme matkaan, ja minua mietitytti se, että eikai Rose ottanut sanoja tosissaan. Mitä jos hän tekee itselleen jotain, ei toivottavasti. Kerroin nämä asiat Louisille ja lähdimme juoksemaan kuin hullut kohti Rosen kotia.
Harry: "Hän, Hän, Hän HAUKKUI sinua?!" minä nyökkäsin. Huomasin Harryn katseesta vihan ja sanoin:
minä: "En saa tulla enää teidän luoksenne, ja olenko sinulle pelkkä korvike?" nuo viimeiset sanat lipsahtivat suustani, apua. Hän hengitti syvään ja katsoi minua suoraan silmiin ja minä katsoin häntä:
Harry: "Et ole korvike, ja ei Louis voi kieltää sinun tuloa, asunhan minäkin siellä", halasin häntä tiukasti ja hän irroitti minut varovasti. Hän nousi ja sanoi:
Harry: "Unohdin, että minulla on asioita jotka pitää tehdä nyt, mutta tulen heti takaisin ja mennään sitten, ok?" hymyni muuttui suruksi. Hän pussasi minua poskelle ja jatkoi: "En viivy kauaa", sitten ovi kävi ja hän lähti. Katsoin keittiötäni ihan lumoutuneen ja remonttimiehet olivat jopa täyttäneet jääkaapin. Löysin pakastimesta Ben&Jerry-jäätelöä ja aloin syödä sitä samalla, kun luin vanhaa Cosmoa.
(Harry) Minua kismitti, nyt tuli loppu tälle, Louisilla ei ole mitään oikeutta, haukkua tyttöystävääni. Juoksin täysillä, joten väsyin vähän ajan päästä. Kävelin loppumatkan nopeasti, ja viimein olinkin taloni luona. Avasin oven ja huusin ihan täyttä kurkkua:
minä: "LOUIS WILLIAM TOMLINSON!" ja kuulin portaiden ääniä ja Louis seisoi edessäni. Hänellä oli "ylpeä" virne naamallaan, joten jatkoin: "Pyyhi tuo ällöttävä virne kasvoiltasi ja sinulla ei ole muuten mitään oikeutta haukkua tyttöystävääni korvikkeeksi! Häpeäisit, katsoisit peiliin!" hän yritti tunkea sanoja, mutta minä estin häntä. Huusimme ja riitelimme, ja lopulta hän luovutti ja istui alas:
Louis: "Olen pahoillani Harry, minua vain alkaa ärsyttää, kun löysin täydellisen tytön. Silloin sinä isket kyseisen tytön ja minä en löydä koskaan ketään. Se ei ole oikein!" taputin Louista olkapäälle ja sanoin:
minä: "Tule mukaani, saat sanoa nuo Roselle, hän oli ihan maassa, kun tuli kotiinsa. Lähdimme matkaan, ja minua mietitytti se, että eikai Rose ottanut sanoja tosissaan. Mitä jos hän tekee itselleen jotain, ei toivottavasti. Kerroin nämä asiat Louisille ja lähdimme juoksemaan kuin hullut kohti Rosen kotia.
maanantai 10. kesäkuuta 2013
My hero ~ 13
(Rose) Olimme saaneet huonekalut koottua, ja siirtelimme ne oikeille paikoilleen. Kotini alkoi näyttää paljon mukavammalta paikalta nyt, kun siellä on upea keittiö, makuuhuone ja olohuone. Harry alkoi tehdä lähtöä ja nappasin häntä kädestä:
minä: "Älä mene", hän hymyili ja jatkoin: "Olen päättänyt, että jos me voisimme alkaa seurustella? Voisin pysyä Louisin kanssa ystävinä", sitten Harry kietoi kätensä ympärilleni, katsoi minua suoraan silmiin, ja hän sanoi:
Harry: "Et arvaakkaan, kuinka kauan olen odottanut, että sanoisit nuo sanat", sen jälkeen hän suuteli minua, ja jatkoi: "Eli siis kyllä haluan seurustella kanssasi ja toivotaan, että Louis ymmärtää." hymähdin ja irrottauduin hänestä, ja menin hakemaan huoneestani puhelimen, jolloin huomasin Harryn seuranneen minua:
minä: "Mitä nyt?" virnistin ja hän sanoi vakavana:
Harry: "Et kai jätä häntä puhelimen välityksellä? Voin odottaa täällä ja mene sinä sopimaan asiat Louisin kanssa?" nyökkäsin, koska hän oli oikeassa olisi aika törkeää jättää hänet puhelimen välityksellä, koska olen kokenut kaikkea kivaa Louisinkin kanssa, mutta sydän sanoo, että pitäisi valita Harry. Louis on ihana, ja hänen ansiostaan minä olenkin tässä.
Kävelin oven luokse ja sydämmeni hakkasi tuhatta ja sataa. Louis avasi oven ja sanoin itku kurkussa:
minä: "Olen pahoillani, mutta tästä ei tule enää mitään", hän hymähti ja huudahti:
Louis: "Vaaransi henkeni takiasi, ja näinkö minua kiität, jätät minut Harryn takia, olet täysin tavallinen ämmä, joka ei ansaitse Harrya tai ketään muutakaan! Olet muutenkin hänelle vain korvike!" sitten yritin selittää, mutta hän paiskasi oven kiinni ja huusi perään: "Lähde äläkä tule takaisin!" aloin itkeä ja kävelin allapäin kohti omaa kotia. Kyyneleet virtasi pitkin poskia, ja ihmiset tuijottivat. Mietein oliko hänen sanoissaan jotain perää, ja pelkäsin, että olisin Harrylle vain korvike. Kävelin portaat ylös ja mietein olisiko meikkini mennyt totaalisen kauheaksi. En halunnut koputtaa tai avata ovea, vaan lysähdin oven viereen ja itkin. Ei tarvinnut pelätä ihmisten tuijotusta oman ovensa vieressä. Lopulta ovi aukeni ja Harry tuli eteeni kyykistyen:
Harry: "Mitä hän sanoi?" hänellä oli todella rauhoittava ääni, ja selitin hänelle. Hän nyökkäsi ja auttoi minut ylös. Menimme sisälle, juoksin kylpyhuoneeseen pesemään meikkini. Jätin Harrylle kertomatta, että Louis haukkui minut maasta taivaaseen, vaikka tekikin mieli. Katsoin itseäni peilistä ja näin sieltä vain totaalisen luuserin, ämmän, korvikkeen.
minä: "Älä mene", hän hymyili ja jatkoin: "Olen päättänyt, että jos me voisimme alkaa seurustella? Voisin pysyä Louisin kanssa ystävinä", sitten Harry kietoi kätensä ympärilleni, katsoi minua suoraan silmiin, ja hän sanoi:
Harry: "Et arvaakkaan, kuinka kauan olen odottanut, että sanoisit nuo sanat", sen jälkeen hän suuteli minua, ja jatkoi: "Eli siis kyllä haluan seurustella kanssasi ja toivotaan, että Louis ymmärtää." hymähdin ja irrottauduin hänestä, ja menin hakemaan huoneestani puhelimen, jolloin huomasin Harryn seuranneen minua:
minä: "Mitä nyt?" virnistin ja hän sanoi vakavana:
Harry: "Et kai jätä häntä puhelimen välityksellä? Voin odottaa täällä ja mene sinä sopimaan asiat Louisin kanssa?" nyökkäsin, koska hän oli oikeassa olisi aika törkeää jättää hänet puhelimen välityksellä, koska olen kokenut kaikkea kivaa Louisinkin kanssa, mutta sydän sanoo, että pitäisi valita Harry. Louis on ihana, ja hänen ansiostaan minä olenkin tässä.
Kävelin oven luokse ja sydämmeni hakkasi tuhatta ja sataa. Louis avasi oven ja sanoin itku kurkussa:
minä: "Olen pahoillani, mutta tästä ei tule enää mitään", hän hymähti ja huudahti:
Louis: "Vaaransi henkeni takiasi, ja näinkö minua kiität, jätät minut Harryn takia, olet täysin tavallinen ämmä, joka ei ansaitse Harrya tai ketään muutakaan! Olet muutenkin hänelle vain korvike!" sitten yritin selittää, mutta hän paiskasi oven kiinni ja huusi perään: "Lähde äläkä tule takaisin!" aloin itkeä ja kävelin allapäin kohti omaa kotia. Kyyneleet virtasi pitkin poskia, ja ihmiset tuijottivat. Mietein oliko hänen sanoissaan jotain perää, ja pelkäsin, että olisin Harrylle vain korvike. Kävelin portaat ylös ja mietein olisiko meikkini mennyt totaalisen kauheaksi. En halunnut koputtaa tai avata ovea, vaan lysähdin oven viereen ja itkin. Ei tarvinnut pelätä ihmisten tuijotusta oman ovensa vieressä. Lopulta ovi aukeni ja Harry tuli eteeni kyykistyen:
Harry: "Mitä hän sanoi?" hänellä oli todella rauhoittava ääni, ja selitin hänelle. Hän nyökkäsi ja auttoi minut ylös. Menimme sisälle, juoksin kylpyhuoneeseen pesemään meikkini. Jätin Harrylle kertomatta, että Louis haukkui minut maasta taivaaseen, vaikka tekikin mieli. Katsoin itseäni peilistä ja näin sieltä vain totaalisen luuserin, ämmän, korvikkeen.
perjantai 7. kesäkuuta 2013
My hero ~ 12
(Louis) Pitelin käsi täristen kiinni nenästäni, joka vuosi verta. Huomasin Rosen kauhistuneen katseen, kun hän löi. Zayn auttoi Harryn ylös ja vei alakertaan hoitamaan hänen nenänsä kuntoon. Liam auttoi minut ylös ja Niall otti Rosen kiinni, kun oli pyörtymässä. Menimme Liamin kanssa yläkerran vessaan puhdistamaan nenääni. Liam ei ollut kovinkaan järkyttynyt, koska se ei liittynyt meihin muihin poikiin. Ainoastaan minuun ja Harryyn. Kirje oli siis pahoinpitely-syyte, kun se yksi mies silloin siellä rannalla uhkaili. Hän pyytää meitä maksamaan tuplahinnan, koska Harry aiheutti hänelle suuret sairaalakulut. Harry taisi lyödä aavistuksen liian kovaa.
(Rose) Niall oli todella mukava, kun auttoi minut ylös ja teki minulle aamupalaa. Hän on oikeastaan aika suloinen, mutta en näe hänessä muuta. Kaikki pojat ovat suloisia omalla tavallaan, mutta Harryssa oli sitä jotain erilaista. Louis on ollut outo monta päivää, hän oli ollut kiltti kun haki ne huonekalut sieltä auton takaluukusta. Tänään menisimme Harryn kanssa minun kotiini viettämään treffejämme. Hän oli kuulemma suunnitellut muuta, mutta onnettomuuden takia ei niitä voitu toteuttaa. Minua se ei niin haitannut, koska tärkeintä oli se, että pystyin olemaan hänen lähellään.
(Harry) Olimme sopineet Louisin kanssa, että maksamme vahingonkorvaukset yhdessä. Nyt olemme Rosen kämpillä. En malta odottaa, että hän näkee keittiönsä. Kävelimme portaita ylös, kannoin laatikoita hänen kanssaan, joten jouduimme remppaaamaan portaat ylös ja alas varmaan kolme tai neljä kertaa. Lopulta olimme kaikki keränneet oven taakse, ja sanoin:
minä: "Sulje silmäsi, sitten kun olet avannut oven", hän naurahti ja avasi oven ja sulki silmänsä. Kuljetin hänet keittiötä kohti. Siitä tuli täydellinen, joten nyt toivotaan, että hän pitää siitä. Sitten sanoin:
minä: "Lasken nyt kolmesta alaspäin, sitten saat avata, 3..2..1.. avaa!" hän aukaisi silmänsä ja alkoi kiljua heti. Laitoin kädet korvilleni, ja hän juoksi ympäri keittiötä ihan shokissa. Hän tuli luokseni kyyneleet silmillä:
Rose: "Tämä on täydellinen, kiitos Harry!" sitten katsoin häntä suoraan silmiin, ja pyyhein peukalollani hänen ilonkyyneleet ja laitoin hänet lähemmäs itseäni. Nojasin häntä kohti ja suutelin suoraan suulle. Se kesti kauan, ja oli ihanan tuntuinen, mutta kun lopetimme sanoin:
minä: "Olet sen arvoinen", sitten hän vain naurahti ja sanoi:
Rose: "Garnier..", nauroi hänen kanssaan ja haimme tavarat sisään. Aloimme yhdessä koota huonekaluja, ja ohjeita yritettii noudattaa. Hän oli niin suloinen, kun ohjeet olivat jotkut vain niin sekavia, että itsekkään en melkein ymmärtänyt.
(Rose) Niall oli todella mukava, kun auttoi minut ylös ja teki minulle aamupalaa. Hän on oikeastaan aika suloinen, mutta en näe hänessä muuta. Kaikki pojat ovat suloisia omalla tavallaan, mutta Harryssa oli sitä jotain erilaista. Louis on ollut outo monta päivää, hän oli ollut kiltti kun haki ne huonekalut sieltä auton takaluukusta. Tänään menisimme Harryn kanssa minun kotiini viettämään treffejämme. Hän oli kuulemma suunnitellut muuta, mutta onnettomuuden takia ei niitä voitu toteuttaa. Minua se ei niin haitannut, koska tärkeintä oli se, että pystyin olemaan hänen lähellään.
(Harry) Olimme sopineet Louisin kanssa, että maksamme vahingonkorvaukset yhdessä. Nyt olemme Rosen kämpillä. En malta odottaa, että hän näkee keittiönsä. Kävelimme portaita ylös, kannoin laatikoita hänen kanssaan, joten jouduimme remppaaamaan portaat ylös ja alas varmaan kolme tai neljä kertaa. Lopulta olimme kaikki keränneet oven taakse, ja sanoin:
minä: "Sulje silmäsi, sitten kun olet avannut oven", hän naurahti ja avasi oven ja sulki silmänsä. Kuljetin hänet keittiötä kohti. Siitä tuli täydellinen, joten nyt toivotaan, että hän pitää siitä. Sitten sanoin:
minä: "Lasken nyt kolmesta alaspäin, sitten saat avata, 3..2..1.. avaa!" hän aukaisi silmänsä ja alkoi kiljua heti. Laitoin kädet korvilleni, ja hän juoksi ympäri keittiötä ihan shokissa. Hän tuli luokseni kyyneleet silmillä:
Rose: "Tämä on täydellinen, kiitos Harry!" sitten katsoin häntä suoraan silmiin, ja pyyhein peukalollani hänen ilonkyyneleet ja laitoin hänet lähemmäs itseäni. Nojasin häntä kohti ja suutelin suoraan suulle. Se kesti kauan, ja oli ihanan tuntuinen, mutta kun lopetimme sanoin:
minä: "Olet sen arvoinen", sitten hän vain naurahti ja sanoi:
Rose: "Garnier..", nauroi hänen kanssaan ja haimme tavarat sisään. Aloimme yhdessä koota huonekaluja, ja ohjeita yritettii noudattaa. Hän oli niin suloinen, kun ohjeet olivat jotkut vain niin sekavia, että itsekkään en melkein ymmärtänyt.
torstai 6. kesäkuuta 2013
My hero ~ 11
(Harry) Heräsin aamulla iloisena, mutta silti minua kaivelee tämä "kolmiodraama". Toivottavasti hän "valitsee" minut, tai en tiedä. Haluan, että Louis on myös onnellinen, ja mutta hetkinen! Nousin varovasti pois sängystä, ja vaihdoin vaatteeni. Pöyhein hiukseni nopeasti peilin edessä, ja avasin pöytälaatikkoni varovasti ja nappasin sieltä sen mystisen kirjeen. Hiivein pois huoneestani ja huomasin, että monet pojat aukasivat oviansa, koska kaikkien huoneet olivat ylhäällä, mutta Louis oli nukahtanut sohvalle:
minä: "Hei, löysittekö tekin tälläiset kirjeet?" Niall nyökkäsi, muut katsoivat ihmeissään kirjettä ja tajusivat, että he olivat luulleet sellaista roskapostiksi ja jättänyt huoneeseen. Niall oli ottanut mukaansa, koska häntäkin varmaan tämä kiinnostaa, yhtä paljon kuin minua. Pojat tulivat huoneistaan ja Zayn kysyi:
Zayn: "Avataanko tässä?" me nyökkäsimme ja avasimme kirjeet kiinnostuneina, mutta tajusimme, että Louis varmaan nukkui vielä. Liam lupasi käydä herättämässä, hän lähti, ja hän ei vielä ollut avannut kirjettään, ja monella muullakin oli ongelmia sen avaamisessa, joten päätin itsekkin odottaa.
(Liam) Kävelin portaat nopeahkosti alas, ja menin olohuoneeseen, jossa Louis nukkui. Herättelin häntä:
minä: "Prinsessa Ruusunen linnassa, linnassa on pahan noidan pauloissa, pauloissa." laulelin ja Louis heräsi nauraen.
Louis: "Et voi olla tosissasi Liam!" hän hieroi hieman silmiään ja nousi ylös sohvalta. Selitin hänelle tilanteen salaperäisistä kirjeistä ja hän käveli vaappuen yläkertaan, minä kävelin hänen perässään. Ylhäällä hän haki huoneestaan kirjeen ja sanoi:
Louis: "Missä se tyyppi on?" katselimme keskenämme ihmeissämme, kunnes Harry kysyi:
Harry: "Roseko?" siihen Louis nyökkäsi ja Harry kertoi, että Rose tuli illalla hänen viereensä nukkumaan. Huhuh Louisin naama muuttuu kohta vihreäksi kateudesta. Sitten päätin "astua" tilanteeseen ja sanoin:
minä: "Yritetäänkö nyt vain avata nämä kirjeet?" sitten alkoi taas kirjeiden avaaminen. Harry sai ensimmäisenä auki, mutta sanoi:
Harry: "Luemme yhdessä", ja kaikki vain mumisten jatkoivat kirjeiden avaamista. Seuraavaksi omansa sai auki Zayn, sitten minä, Louis sai myös omansa auki ja Niall sai vihdoin ja viimein auki, ja hengitimme syvään ja aloimme lukea.
(Rose) Heräsin ja huomasin, että sänky oli tyhjä. Harry oli siis herännyt jo. Nousin ylös ja menin peilistä katsomaan itseäni. Meikit olivat hieman levinneet, mutta ei kovinkaan pahasti. Korjailin paitaani ja housuja, ja mietein kuulinko omiani vai onko tuolla "käytävällä" joku. Kävelin oven suuntaa ja kuulin Harryn ja Louisin äänen:
Harry: "Se on kuule sinun syysi Louis! Kanna hieman vastuuta tälläisessä asiassa!" sitten Louis alkoi huutamaan Harrylle:
Louis: "Minunko? Voit kuule syyttää ihan itseäsi ja muita tästä! Muutenkin olen ollut sinulle reilu ihminen meinan minä en sentään ole vienyt kenenkään tyttökaveria?!" jaahas eli puhuttiin minusta, mutta en minä seurustele Louisin kanssa. Voi ei hän kuvitteli, että seurustelin hänen kanssaan nyt, kun asuin hänen luonaan ystävänä. Avasin oven varovasti ja huomasin, että Liam ja Zayn yritti rauhoitella tilannetta, kun Niall luki jotain lappua kädessään. Koputin varovasti Niallia olkapäähän ja hän käänsi päänsä. Sitten kysyin:
minä: "Mistä tämä kauhea huuto sai alkunsa?" hän ojensi minulle lapun ja aloin lukea sitä, enkä voinut uskoa sitä todeksi. Luin lappua uudelleen ja uudelleen, sitten kuulin pienen "mottauksen", ja näin Harryn kaatuvan maahan. Näin Louisin käden veressä, ja syöksyin Harryn viereen. Häneltä valui onneksi vain verta nenästä, mutta nousin hyvin ärsyyntyneenä ylös, käsi tiukasti nyrkissä ja kohotin nyrkkiäni Louisille:
minä: "Et koske Harryyn!" tiuskasin Louisille ja hän vain nauroi, ja löin häntä naamaan. Suoraan naamaan, en tajua miten pystyin tekemään sen.
minä: "Hei, löysittekö tekin tälläiset kirjeet?" Niall nyökkäsi, muut katsoivat ihmeissään kirjettä ja tajusivat, että he olivat luulleet sellaista roskapostiksi ja jättänyt huoneeseen. Niall oli ottanut mukaansa, koska häntäkin varmaan tämä kiinnostaa, yhtä paljon kuin minua. Pojat tulivat huoneistaan ja Zayn kysyi:
Zayn: "Avataanko tässä?" me nyökkäsimme ja avasimme kirjeet kiinnostuneina, mutta tajusimme, että Louis varmaan nukkui vielä. Liam lupasi käydä herättämässä, hän lähti, ja hän ei vielä ollut avannut kirjettään, ja monella muullakin oli ongelmia sen avaamisessa, joten päätin itsekkin odottaa.
(Liam) Kävelin portaat nopeahkosti alas, ja menin olohuoneeseen, jossa Louis nukkui. Herättelin häntä:
minä: "Prinsessa Ruusunen linnassa, linnassa on pahan noidan pauloissa, pauloissa." laulelin ja Louis heräsi nauraen.
Louis: "Et voi olla tosissasi Liam!" hän hieroi hieman silmiään ja nousi ylös sohvalta. Selitin hänelle tilanteen salaperäisistä kirjeistä ja hän käveli vaappuen yläkertaan, minä kävelin hänen perässään. Ylhäällä hän haki huoneestaan kirjeen ja sanoi:
Louis: "Missä se tyyppi on?" katselimme keskenämme ihmeissämme, kunnes Harry kysyi:
Harry: "Roseko?" siihen Louis nyökkäsi ja Harry kertoi, että Rose tuli illalla hänen viereensä nukkumaan. Huhuh Louisin naama muuttuu kohta vihreäksi kateudesta. Sitten päätin "astua" tilanteeseen ja sanoin:
minä: "Yritetäänkö nyt vain avata nämä kirjeet?" sitten alkoi taas kirjeiden avaaminen. Harry sai ensimmäisenä auki, mutta sanoi:
Harry: "Luemme yhdessä", ja kaikki vain mumisten jatkoivat kirjeiden avaamista. Seuraavaksi omansa sai auki Zayn, sitten minä, Louis sai myös omansa auki ja Niall sai vihdoin ja viimein auki, ja hengitimme syvään ja aloimme lukea.
(Rose) Heräsin ja huomasin, että sänky oli tyhjä. Harry oli siis herännyt jo. Nousin ylös ja menin peilistä katsomaan itseäni. Meikit olivat hieman levinneet, mutta ei kovinkaan pahasti. Korjailin paitaani ja housuja, ja mietein kuulinko omiani vai onko tuolla "käytävällä" joku. Kävelin oven suuntaa ja kuulin Harryn ja Louisin äänen:
Harry: "Se on kuule sinun syysi Louis! Kanna hieman vastuuta tälläisessä asiassa!" sitten Louis alkoi huutamaan Harrylle:
Louis: "Minunko? Voit kuule syyttää ihan itseäsi ja muita tästä! Muutenkin olen ollut sinulle reilu ihminen meinan minä en sentään ole vienyt kenenkään tyttökaveria?!" jaahas eli puhuttiin minusta, mutta en minä seurustele Louisin kanssa. Voi ei hän kuvitteli, että seurustelin hänen kanssaan nyt, kun asuin hänen luonaan ystävänä. Avasin oven varovasti ja huomasin, että Liam ja Zayn yritti rauhoitella tilannetta, kun Niall luki jotain lappua kädessään. Koputin varovasti Niallia olkapäähän ja hän käänsi päänsä. Sitten kysyin:
minä: "Mistä tämä kauhea huuto sai alkunsa?" hän ojensi minulle lapun ja aloin lukea sitä, enkä voinut uskoa sitä todeksi. Luin lappua uudelleen ja uudelleen, sitten kuulin pienen "mottauksen", ja näin Harryn kaatuvan maahan. Näin Louisin käden veressä, ja syöksyin Harryn viereen. Häneltä valui onneksi vain verta nenästä, mutta nousin hyvin ärsyyntyneenä ylös, käsi tiukasti nyrkissä ja kohotin nyrkkiäni Louisille:
minä: "Et koske Harryyn!" tiuskasin Louisille ja hän vain nauroi, ja löin häntä naamaan. Suoraan naamaan, en tajua miten pystyin tekemään sen.
tiistai 4. kesäkuuta 2013
My hero ~ 10
(Louis) Olin niin iloinen, kun olen saanut viettää elämäni parhaat kaksi viikkoa ihanan Rosen kanssa. Haluan olla hänen kanssaan nyt ja aina, ainoa ongelma on Harry. Rose ei seurustele, koska tarvitsee aikaa valita. Olen luvannut hänelle, että odotan niin kauan kuin on tarve, mutta pelkään, että en enää jaksa odottaa. Aurinko oli jo laskenut. Autoin Rosen varovasti ylös, koska hänen täytyy varoa vielä jalkansa kanssa. Menimme portaikkoon, jossa oli todella kylmä. Rosella oli päällään minulta saadut vaatteet, koska halusin lainata herrasmiehenä niitä hänelle. Pidin Rosesta tiukasti takaa kiinni, kun kävelimme alas portaita. Avasin oven ja menimme sisälle. Rose haukotteli ja sanoi:
Rose: "Taidan käydä suihkussa", sitten virnuilin hänelle, joten hän jatkoi: "Olen pahoillani Louis, mutta et voi tulla mukaan", hän sanoi naurahtaen. Kävelin kohti olohuonetta, ja aloin katsoa, jotain visailua ajankulumiseksi.
(Rose) Kävin suihkussa, ja ympärilläni oli pyyhe, jonka olin ostanut pari päivää sitten, kun olin Louisin kanssa shoppailemassa, ne oli esimmäiset treffimme, mutta oloni oli yhä epävakaa, en tiedä kumman otan. En ole myöskään jaksanut mennä takaisin kämpille. Poikien kämppä on muuten tosi suuri. Täällähän he kaikki asuvat, niin se ei oikein yllätä. Ja kyllä olen ostanut myös alusvaatteita, joten en käytä Louisin kanssa samoja. Olin juuri vaihtamassa vaatteita, kun tajusin, että tämähän on Harryn huone. Hiivein pois ja onneksi Louis ei huomannut minua. Menin Louisin huoneeseen ja laitoin hänen ison t-paidan ja shortsit jalkaani, ja menin kuivaamaan hiuksiani.
(Harry) Makasin sängyllä ja muistelin menneitä. Minulla oli todella kova ikävä Rosea. Olen parantunut ja saan lähteä tänään pois. En olisi kestänyt enää yhtään sairaalaruokaa. Se meni, mutta minulla oli ikävä kunnon ruokaa. Nousin ylös, ja huomasin, että pystyn kävelemään jo kunnolla, enkä vain hoiperellen. Tavaroita minulla oli vain lompakko, ja avaimet. Minua oli poliisit kuullustellut ja olin maksanut sakot. Luulivat, että varastin tavarat, mutta väärin luulivat! Kävelin kohti taksipysäkkiä, ja kyllä laitoin sukat ja kengät jalkaani, älkää olko hulluja. Sain kyydin ja kuljettaja laittoi radion päälle. Katselin ulos ikkunasta, ja näin vain mustaa, koska aurinko oli laskenut. Mietein, mitenköhän Rose pärjää. Varmaan seurustelee jo Louisin kanssa, vaikka ei se minulle kuulu, tai kuuluu en tiedä! Ajomatka kesti kauan, ja kuski kysyi haluaisinko syödä jotain, jossain kiskalla. Vastasin myöntävästi, ja parkkeerasimme lähistöllä olevalle bensa-asemalle. Menimme sisälle, ja kuski oli reilu, kun sammutti taksamittari siksi aikaa, kun syömme. Lupasin maksaa oman ruuan, ja menin istumaan tämän kuskin kanssa samaan pöytään:
kuski: "Olen muuten Peter", hän esittäytyi ja hymyilin ja esittelin itseni:
minä: "Olen Harry", sitten hän kertoi kaikenlaista taksikuskin työstä, ja minä laulajan työstä. Juttu luisti mukavasti ja olimme jo syöneet. Lähdimme ja jatkoimme matkaa kohti Lontoota.
Peter: "Onko sinulla jokin syy mennä Lontooseen keskellä yötä?" minä naurahdin ja hän lisäsi: "Ei siis ole pakko kertoa, vaikka utelenkin", minä vain hymyilin ja sanoin:
minä: "Ei se mitään, yhtä tyttöä menen tapamaan, emme ole nähneet aikoihin", Peter hymähti ja sanoi:
Peter: "Seurusteletteko?" minä käänsin taas pääni ikkunaan ja vastasin:
minä: "En ole varma, on yksi toinen myös. Tämän tytön täytyy tehdä valinta", Peter kertoi, että itsekki on joutunut valitsemaan, ja se ei ollut helppoa.
Saavuimme pihalleni ja sanoin:
minä: "Kiitos kyydistä, paljonko olen velkaa?" sitten hän katsoi taksimittaria:
Peter: "5 £ riittää, koska oli niin mukava reissu", hymyilin ja maksoin. Sitten menin ovesta sisälle hitaasti, etten herätä ketään. Kävelin hitaasti keittiöön, juomaan vettä. Ihmettelin, että miksei kukaan ole vielä hereillä. Pojat olivat klubilla, koska he olivat jättäneet viestin keittiön pöydälle, mutta Louisista ei ollut tietoakaan. Katsoin lapun toiselle puolelle ja siellä luki:
"Ps. Rose on asunut nämä 2 viikkoa täällä x" miten he tiesivät, että tulen jo kotiin? Arvasivat vain, luulen ainakin niin. Rypistin lapun ja heitin päin seinää. Olin juuri menossa yläkertaan nukkumaan, kunnes näin jotain kauheaa. Louis ja Rose nukkuivat keskenään sohvalla. Louis oli kietonut kätensä Rosen ympäri, ja he näyttivät onnellisilta. Minua kirpaisi, ja kiipesin nopeasti portaat ylös. Menin heti ylös ja otin paidan ja housut pois. Nukuin boxereilla, ja nukahdin melkein heti.
(Rose) Heräsin keskellä yötä ja huomasin olevani Louisin kainalossa. Nousin varovasti ylös, ja en onneksi herättänyt Louisia. Minulle oli iskenyt nälkä ja rupesin tekemään leipää. Huomasin maassa jonkin rypistyneen lapun, ja nostin sen ylös. Se oli viesti, jonka pojat olivat jättäneet varmuuden vuoksi. Miksi se oli rypistetty ja maassa? Hetkinen onko..? Menin hitaasti portaat ylös, ja ajatukseni olivat ihan sekaisin. Avasin Harryn oven varovasti. Kurkistin sisään, ja näin Harryn nukkuvan siellä. Minun teki mieli kiljua, mutta rauhoittelin itseäni, ja menin käytävällä olevalle sohvalle nukkumaan. Jos nyt unta enää tulee, äh ei tämä oe mukava, menen Harryn viereen, jos hän vain suostuu ottamaan minut. Hiivein Harryn viereen ja kuiskasin:
minä: "Saanko tulla?" hän mumisi hymyillen ja veti minut hänen viereensä ja suutelimme. Hän peitteli minut, ja aloimme nukkua. Tässä oli mukava olla. Huomenna teen lopun tästä kolmiodraamasta.
Rose: "Taidan käydä suihkussa", sitten virnuilin hänelle, joten hän jatkoi: "Olen pahoillani Louis, mutta et voi tulla mukaan", hän sanoi naurahtaen. Kävelin kohti olohuonetta, ja aloin katsoa, jotain visailua ajankulumiseksi.
(Rose) Kävin suihkussa, ja ympärilläni oli pyyhe, jonka olin ostanut pari päivää sitten, kun olin Louisin kanssa shoppailemassa, ne oli esimmäiset treffimme, mutta oloni oli yhä epävakaa, en tiedä kumman otan. En ole myöskään jaksanut mennä takaisin kämpille. Poikien kämppä on muuten tosi suuri. Täällähän he kaikki asuvat, niin se ei oikein yllätä. Ja kyllä olen ostanut myös alusvaatteita, joten en käytä Louisin kanssa samoja. Olin juuri vaihtamassa vaatteita, kun tajusin, että tämähän on Harryn huone. Hiivein pois ja onneksi Louis ei huomannut minua. Menin Louisin huoneeseen ja laitoin hänen ison t-paidan ja shortsit jalkaani, ja menin kuivaamaan hiuksiani.
(Harry) Makasin sängyllä ja muistelin menneitä. Minulla oli todella kova ikävä Rosea. Olen parantunut ja saan lähteä tänään pois. En olisi kestänyt enää yhtään sairaalaruokaa. Se meni, mutta minulla oli ikävä kunnon ruokaa. Nousin ylös, ja huomasin, että pystyn kävelemään jo kunnolla, enkä vain hoiperellen. Tavaroita minulla oli vain lompakko, ja avaimet. Minua oli poliisit kuullustellut ja olin maksanut sakot. Luulivat, että varastin tavarat, mutta väärin luulivat! Kävelin kohti taksipysäkkiä, ja kyllä laitoin sukat ja kengät jalkaani, älkää olko hulluja. Sain kyydin ja kuljettaja laittoi radion päälle. Katselin ulos ikkunasta, ja näin vain mustaa, koska aurinko oli laskenut. Mietein, mitenköhän Rose pärjää. Varmaan seurustelee jo Louisin kanssa, vaikka ei se minulle kuulu, tai kuuluu en tiedä! Ajomatka kesti kauan, ja kuski kysyi haluaisinko syödä jotain, jossain kiskalla. Vastasin myöntävästi, ja parkkeerasimme lähistöllä olevalle bensa-asemalle. Menimme sisälle, ja kuski oli reilu, kun sammutti taksamittari siksi aikaa, kun syömme. Lupasin maksaa oman ruuan, ja menin istumaan tämän kuskin kanssa samaan pöytään:
kuski: "Olen muuten Peter", hän esittäytyi ja hymyilin ja esittelin itseni:
minä: "Olen Harry", sitten hän kertoi kaikenlaista taksikuskin työstä, ja minä laulajan työstä. Juttu luisti mukavasti ja olimme jo syöneet. Lähdimme ja jatkoimme matkaa kohti Lontoota.
Peter: "Onko sinulla jokin syy mennä Lontooseen keskellä yötä?" minä naurahdin ja hän lisäsi: "Ei siis ole pakko kertoa, vaikka utelenkin", minä vain hymyilin ja sanoin:
minä: "Ei se mitään, yhtä tyttöä menen tapamaan, emme ole nähneet aikoihin", Peter hymähti ja sanoi:
Peter: "Seurusteletteko?" minä käänsin taas pääni ikkunaan ja vastasin:
minä: "En ole varma, on yksi toinen myös. Tämän tytön täytyy tehdä valinta", Peter kertoi, että itsekki on joutunut valitsemaan, ja se ei ollut helppoa.
Saavuimme pihalleni ja sanoin:
minä: "Kiitos kyydistä, paljonko olen velkaa?" sitten hän katsoi taksimittaria:
Peter: "5 £ riittää, koska oli niin mukava reissu", hymyilin ja maksoin. Sitten menin ovesta sisälle hitaasti, etten herätä ketään. Kävelin hitaasti keittiöön, juomaan vettä. Ihmettelin, että miksei kukaan ole vielä hereillä. Pojat olivat klubilla, koska he olivat jättäneet viestin keittiön pöydälle, mutta Louisista ei ollut tietoakaan. Katsoin lapun toiselle puolelle ja siellä luki:
"Ps. Rose on asunut nämä 2 viikkoa täällä x" miten he tiesivät, että tulen jo kotiin? Arvasivat vain, luulen ainakin niin. Rypistin lapun ja heitin päin seinää. Olin juuri menossa yläkertaan nukkumaan, kunnes näin jotain kauheaa. Louis ja Rose nukkuivat keskenään sohvalla. Louis oli kietonut kätensä Rosen ympäri, ja he näyttivät onnellisilta. Minua kirpaisi, ja kiipesin nopeasti portaat ylös. Menin heti ylös ja otin paidan ja housut pois. Nukuin boxereilla, ja nukahdin melkein heti.
(Rose) Heräsin keskellä yötä ja huomasin olevani Louisin kainalossa. Nousin varovasti ylös, ja en onneksi herättänyt Louisia. Minulle oli iskenyt nälkä ja rupesin tekemään leipää. Huomasin maassa jonkin rypistyneen lapun, ja nostin sen ylös. Se oli viesti, jonka pojat olivat jättäneet varmuuden vuoksi. Miksi se oli rypistetty ja maassa? Hetkinen onko..? Menin hitaasti portaat ylös, ja ajatukseni olivat ihan sekaisin. Avasin Harryn oven varovasti. Kurkistin sisään, ja näin Harryn nukkuvan siellä. Minun teki mieli kiljua, mutta rauhoittelin itseäni, ja menin käytävällä olevalle sohvalle nukkumaan. Jos nyt unta enää tulee, äh ei tämä oe mukava, menen Harryn viereen, jos hän vain suostuu ottamaan minut. Hiivein Harryn viereen ja kuiskasin:
minä: "Saanko tulla?" hän mumisi hymyillen ja veti minut hänen viereensä ja suutelimme. Hän peitteli minut, ja aloimme nukkua. Tässä oli mukava olla. Huomenna teen lopun tästä kolmiodraamasta.
My hero ~ 9
(Harry) Katsoimme Rosen kanssa toisiamme silmästä silmään, ja ajatukseni olivat ihan sekaisin, kunnes hoitaja jatkoi:
sairaanhoitaja: "Saimme tänään röntgenkuvat, ja sinulla Rose on hiusmurtuma jalassasi", huokaisimme ja halasin Rosea tiukasti. Jalkaan sattui, kun kurkotin Rosea kohti. Vietimme Rosen kanssa monta tuntia jutellen, kunnes minut käskettiin pois. Häntä tutkittiin, ja en saanut olla paikalla. Hoitaja auttoi minut takaisin petiin, ja hyräilin hiljaa huoneessa jotain kappaleita. Kurkotin sairaalanpuhelinta kohti, koska omani oli mennyt myös rikki onnettomuudessa. Päätin soittaa Louisille, mutta kylkeeni vihlasi kovasti, joten nappasin puhelimen nopeasti. Muistin Louisin numeron ulkoa, ja soitin hänelle. Hetken ajan päästä kuulin hänen äänensä:
Louis: "Louis...?" hän sanoi epävarmana, koska tämä oli ns. tuntematon numero.
minä: "Hei Louis, Harry tässä", kuulin hänen kävelevän jossain, koska taustalta kuului kenkien kopinaa.
Louis: "Mitä haluat?" sitten selitin hänelle kaikkea onnettomuudesta, mutta hän vain kertoi tietäneensä asian jo. Katsoin häntä hämilläni, ja kysyin häneltä lopulta:
minä: "Roseltako kuulit?" hän "murahti" ja sanoi, että oli itse soittanut ambulanssin, ja kiitin häntä. Sitten tulikin se nolo-hiljaisuus. Lopulta Louis sanoi:
Louis: "Tiedoksi vain, että Rose on minun. Et saa häntä itsellesi, koskaan." sitten puhelu katkesi. Se oli outoa, jopa Louisilta. Mitä hän on oikein tehnyt?
(Rose) Hoitajat oli lähtenyt ja avannut ikkunan, jotta saisin raikasta ilmaa. Käänsin kylkeni ikkunaa kohti, ja säikähdin kuollakseni, kun tunsin jonkun takani. Se oli Louis. Hän katsoi minua suoraan silmiin, ja hymyilin.
Louis: "Lääkärit sanoi, että saat lähteä jo." hymyilin todella leveästi, koska jotenkin tiesin sen. Lääkäri laittoi minun jalkaani kipsin, koska se olikin pahempi, mitä oltiin kuviteltu. Sain kepit, ja lähdin Louisin kanssa pois.
minä: "Saanko mennä hyvästelemään Harryn, hänen täytyy olla varmaan hieman kauemmin täällä", hän pyöräytti silmiään, ja menin hitaasti mutta varmasti Harryn osastolle. Sain tietää sen hoitajalta, joka näki minut ja Harryn yhdessä. Miten kaiken täytyy olla niin vaikeaa?
Kahden viikon päästä:
Olin Louisin kanssa kerrostalon katolla. Oli lämmin, ja aurinko laski. En ole käynyt kotonani kahteen viikkoon, koska Louis halusi, että asuisin hänen kanssaan, jotta voisi huolehtia minusta. Tottahan se on, että en olisi pärjännyt apua. Sain kuitenkin kipsin pois, vaikka se olikin ollut vasta pari viikkoa. Lepäsin hänen rintansa päällään, ja kaikki tuntui ihanalta. Minulla oli ikävä Harrya. Ainiin hänet vietiin pois Lontoosta. Hänet piti viedä johonkin hienompaan sairaalaan, kun kävi pahemmin, kuin oltiin ajateltu. Hoitajat jopa puhuivat minuille sillä tavalla, että en näkisi häntä enää koskaan.
sairaanhoitaja: "Saimme tänään röntgenkuvat, ja sinulla Rose on hiusmurtuma jalassasi", huokaisimme ja halasin Rosea tiukasti. Jalkaan sattui, kun kurkotin Rosea kohti. Vietimme Rosen kanssa monta tuntia jutellen, kunnes minut käskettiin pois. Häntä tutkittiin, ja en saanut olla paikalla. Hoitaja auttoi minut takaisin petiin, ja hyräilin hiljaa huoneessa jotain kappaleita. Kurkotin sairaalanpuhelinta kohti, koska omani oli mennyt myös rikki onnettomuudessa. Päätin soittaa Louisille, mutta kylkeeni vihlasi kovasti, joten nappasin puhelimen nopeasti. Muistin Louisin numeron ulkoa, ja soitin hänelle. Hetken ajan päästä kuulin hänen äänensä:
Louis: "Louis...?" hän sanoi epävarmana, koska tämä oli ns. tuntematon numero.
minä: "Hei Louis, Harry tässä", kuulin hänen kävelevän jossain, koska taustalta kuului kenkien kopinaa.
Louis: "Mitä haluat?" sitten selitin hänelle kaikkea onnettomuudesta, mutta hän vain kertoi tietäneensä asian jo. Katsoin häntä hämilläni, ja kysyin häneltä lopulta:
minä: "Roseltako kuulit?" hän "murahti" ja sanoi, että oli itse soittanut ambulanssin, ja kiitin häntä. Sitten tulikin se nolo-hiljaisuus. Lopulta Louis sanoi:
Louis: "Tiedoksi vain, että Rose on minun. Et saa häntä itsellesi, koskaan." sitten puhelu katkesi. Se oli outoa, jopa Louisilta. Mitä hän on oikein tehnyt?
(Rose) Hoitajat oli lähtenyt ja avannut ikkunan, jotta saisin raikasta ilmaa. Käänsin kylkeni ikkunaa kohti, ja säikähdin kuollakseni, kun tunsin jonkun takani. Se oli Louis. Hän katsoi minua suoraan silmiin, ja hymyilin.
Louis: "Lääkärit sanoi, että saat lähteä jo." hymyilin todella leveästi, koska jotenkin tiesin sen. Lääkäri laittoi minun jalkaani kipsin, koska se olikin pahempi, mitä oltiin kuviteltu. Sain kepit, ja lähdin Louisin kanssa pois.
minä: "Saanko mennä hyvästelemään Harryn, hänen täytyy olla varmaan hieman kauemmin täällä", hän pyöräytti silmiään, ja menin hitaasti mutta varmasti Harryn osastolle. Sain tietää sen hoitajalta, joka näki minut ja Harryn yhdessä. Miten kaiken täytyy olla niin vaikeaa?
Kahden viikon päästä:
Olin Louisin kanssa kerrostalon katolla. Oli lämmin, ja aurinko laski. En ole käynyt kotonani kahteen viikkoon, koska Louis halusi, että asuisin hänen kanssaan, jotta voisi huolehtia minusta. Tottahan se on, että en olisi pärjännyt apua. Sain kuitenkin kipsin pois, vaikka se olikin ollut vasta pari viikkoa. Lepäsin hänen rintansa päällään, ja kaikki tuntui ihanalta. Minulla oli ikävä Harrya. Ainiin hänet vietiin pois Lontoosta. Hänet piti viedä johonkin hienompaan sairaalaan, kun kävi pahemmin, kuin oltiin ajateltu. Hoitajat jopa puhuivat minuille sillä tavalla, että en näkisi häntä enää koskaan.
maanantai 3. kesäkuuta 2013
My hero ~ 8
(Rose) Ihmettelin, kun en pystynyt liikkumaan. Katsoin jalkaani, ja huomasin, että siinä oli lasinsirpaleita, ja se vuosi paljon. Yhtäkkiä kadulta tulee ambulanssi, ja en jaksa enää pitää silmiäni auki. Laitan silmät kiinni ja toivon parasta. Kuulin piippausta, ja avasin varovasti silmäni. Olin sairaalassa, en nähnyt Harrya missään, ja minua pelotti tunne siitä, että menettäisin hänet. Minua heikotti, ja halusin vain nähdä Harryn tai Louisin. Ovi aukeni, ja toivoin sieltä tulevan Harry, mutta väärin arvasin se oli Louis.
Louis: "Kuulin mitä sinulle ja Harrylle tapahtui", hän istui sänkyni viereiselle tuolille ja silitti kättäni. Minä hymyilin varovasti, ja minä lopulta kysyin:
minä: "Missä Harry on?" hän nielaisi ja sanoi:
Louis: "En saa kertoa, vaikka haluaisin", hän vastasi, ja huomasin, että häneltä tuli pieni kyynel, joka valui hänen poskeaan pitkin. Hän käänsi päänsä pois, ja pyyhkäisi sen nopeasti pois. Olin todella huonossa kunnossa, joten en viitsinyt vaivautua kysymään enempää. Sitten yskäisin pois Louisista, ja minuun sattui keuhkoihin, en saanut kunnolla happea, ja rintaan sattui. Louis hätääntyi ja otti kädestäni kiinni, ja katsoi suoraan silmiini:
Louis: "Haluatko jotain juotavaa, tai tai..", hän sanoi ja minä puristin päätäni ja vastasin hyvin varovasti:
minä: "Riittää, että olet siinä vieressäni", hän jatkoi kädestäni pitämistä. Sitten tunsin jotain, yhtäkkiä. Tuntui pieneltä viillolta, mutta se sattui niin paljon, että minulta meni taju kankaalle.
(Louis) Minulle oli sanottu, että olisi normaalia, jos Rose nukahtelee. Irrotin käteni hänen kädestään, ja laitoin hänen käden lepäämään hänen vatsansa päälle. Nousin ylös, ja pussasin Rosea huulille ja lähdin pois huoneesta. Pois sairaalasta, äkkiä! Juoksin ja pyyhein silmiäni. Menin onnettomuuspaikalle, ja huomasin, että auto oli etupäästä ihan romuna. Outoja poliiseja, kun ei jää edes auttamaan. Saavuin meinaan tälle paikalle, kun autot olivat jo törmänneet. Minä soitin ambulanssin, ja muuta en halua edes muistaa. Lähdin pois, muistaakseni. Tyhjensin takaluukun, ja vein ne autooni, jolla siis olin saapunut. Ihme kyllä, huonekalut olivat ehjiä. Ainakaan laatikot eivät olleet saaneet pahoja vammoja. Istuin autooni ja nojasin rattiin, en voinut tehdä mitään. Aloin hyräilemään jotain kappaletta, ja en silti saanut Rosen ilmettä pois kasvoiltani. En voinut kertoa hänelle missä Harry on, vaikka minun käskettiin kertoa. Se voisi olla liikaa hänelle, vaikka ei se ole edes niin paha. Tai en tiedä, oloni on vain niin sekavat.
(Rose) Heräsin, ja tajusin olevani yksin huoneessa, Louis lähti varmaan jo aikoja sitten. Katsoin pöydällä olevaa kelloa. Se oli jo yhdeksän illalla. Harmittaa, kun minun ja Harryn treffit menivät pilalle. Missäköhän Harry on? Sairaanhoitaja tuli tuomaan minulle iltaruokaa ja hän kysyi samalla:
Sairaanhoitaja: "Haluatteko tietää missä Harry Styles on?" ihmettelin kysymystä, mutta nyökkäsin. Sairaanhoitaja kertoi minulle, että Harry oli saanut pahoja vammoja, kun oli ollut "keräasennossa", mutta hän paranee. Hän oli ollut leikkauksessa, ja hän on tällä hetkellä lepo-osastolla. Olin todella huojentunut uutisista. Sitten hoitaja lähti ja söin. Sitten katsoin hetken aikaa televisiota, ja katsoin ulos ikkunasta, ulkona satoi vettä kaatamalla. Sänkyni oli siis todella lähellä ikkunaa, en pystynyt liikkumaan, mutta minulla oli kaukosäädin ja muut tavarat käden ulottuvilla. Puhelimeni oli palasina, mutta saisin käyttää sairaalan omaa puhelinta, ainoa ongelma oli se, että en muistanut ulkoa Louisin numeroa, jotta voisin puhua hänen kanssaan. Katselin kattoon ja ajattelin kaikkea mitä minulle on tapahtunut. Suljin silmäni, mutta en nähnyt unta, vaan muistelin vanhoja:
FLASHBACK:
(Rose) Juoksin pihalla paljoin jaloin, päälläni vain ylisuuri t-paita ja Puman kaprit. Leikein naapurini kanssa, ja juoksimme kilpaa. Olin häntä huomattavasti nopeampi. En muista tytön nimeä, mutta muistan leikkineeni hänen kanssaan paljon. Kotipihani terasilla oli kaksi muovimukia odottamassa, joissa oli mansikkamehua. Joimme ne ja aloimme piirtämään paperille, kaikkea kesäistä. Sitten veimme ne äidilleni vertailun vuoksi. Äitini mielestä molemmat olivat loistavia, ja hän palkitsi meidät molemmat antamalla jäätelöt. Halasimme äitiäni ja hän meni tekemään sanaristikkoa sohvalle. Söimme kaverini kanssa jäätelöt ja menimme ulos. Hain minun salaisesta piilosta vesipyssyni. Täytin sen kylmällä vedellä ja menin kaverini taakse ja ammuin suoraan selkään. Siitä seurasi korvia särkevä kiljaisu, ja hän juoksi hakemaan omaa vesipyssyä kotoaan. Annoin hänen hakea sen, koska halusin jotain tekemistä. Päätin mennä puuhun piiloon, ja hetken ajan kuluttua tunnen kylmän veden osuvan kasvoilleni. Kiljahdin ja kostin ampulla vettä kaikkialle, koska en nähnyt mitään. Pyyhein kasvoni nopeasti kädellä ja tähtäsin. Osuin, ja tulin varovasti alas puusta. Kaverini juoksi takapihalle. Minä hänen perässään.
Aamulla:
(Harry) Olin saanut luvan kulkea pyörätuolilla, jos oli pakko. No minun oli pakko nähdä Rose. Menin tuoliin varovasti, sain hieman apua sairaanhoitajalta. Sitten sairaanhoitaja näytti Rosen huoneen. Hän avasi oven ja naurahdin varovasti, kun huomasin hänen pitävän käsiään, kuin ampusi aseella. Suloista, sairaanhoitaja jätti minut huoneeseen ja lähti. Laittoi oven hieman liian kovaa, koska Rose heräsi. Hän näki ilmeeni ja sanoin:
minä: "Oliko jokin taistelu menossa?" näytin hänelle käsimerkein, että ampusin. Hän nauroi ja menin häntä lähemmäs:
Rose: "Onko sinun tilasi noin huono?" hän luuli, kun näki minut pyörätuolissa.
minä: "E-ei, minun on vain vaikea liikkua kävellen." hän hymyili ja aloimme juttelemaan. Hän kertoi ihmeellisestä unestaan. Sitten aloimme katsomaan tv:tä. Pidin häntä kädestä kiinni, enkä olisi halunnut päästää koskaan irti, kunnes sairaanhoitaja tuli huoneeseen:
sairaanhoitaja: "Minulla on teille huonoja uutisia", hän sanoi, ja nielaisimme yhtäaikaa Rosen kanssa.
Louis: "Kuulin mitä sinulle ja Harrylle tapahtui", hän istui sänkyni viereiselle tuolille ja silitti kättäni. Minä hymyilin varovasti, ja minä lopulta kysyin:
minä: "Missä Harry on?" hän nielaisi ja sanoi:
Louis: "En saa kertoa, vaikka haluaisin", hän vastasi, ja huomasin, että häneltä tuli pieni kyynel, joka valui hänen poskeaan pitkin. Hän käänsi päänsä pois, ja pyyhkäisi sen nopeasti pois. Olin todella huonossa kunnossa, joten en viitsinyt vaivautua kysymään enempää. Sitten yskäisin pois Louisista, ja minuun sattui keuhkoihin, en saanut kunnolla happea, ja rintaan sattui. Louis hätääntyi ja otti kädestäni kiinni, ja katsoi suoraan silmiini:
Louis: "Haluatko jotain juotavaa, tai tai..", hän sanoi ja minä puristin päätäni ja vastasin hyvin varovasti:
minä: "Riittää, että olet siinä vieressäni", hän jatkoi kädestäni pitämistä. Sitten tunsin jotain, yhtäkkiä. Tuntui pieneltä viillolta, mutta se sattui niin paljon, että minulta meni taju kankaalle.
(Louis) Minulle oli sanottu, että olisi normaalia, jos Rose nukahtelee. Irrotin käteni hänen kädestään, ja laitoin hänen käden lepäämään hänen vatsansa päälle. Nousin ylös, ja pussasin Rosea huulille ja lähdin pois huoneesta. Pois sairaalasta, äkkiä! Juoksin ja pyyhein silmiäni. Menin onnettomuuspaikalle, ja huomasin, että auto oli etupäästä ihan romuna. Outoja poliiseja, kun ei jää edes auttamaan. Saavuin meinaan tälle paikalle, kun autot olivat jo törmänneet. Minä soitin ambulanssin, ja muuta en halua edes muistaa. Lähdin pois, muistaakseni. Tyhjensin takaluukun, ja vein ne autooni, jolla siis olin saapunut. Ihme kyllä, huonekalut olivat ehjiä. Ainakaan laatikot eivät olleet saaneet pahoja vammoja. Istuin autooni ja nojasin rattiin, en voinut tehdä mitään. Aloin hyräilemään jotain kappaletta, ja en silti saanut Rosen ilmettä pois kasvoiltani. En voinut kertoa hänelle missä Harry on, vaikka minun käskettiin kertoa. Se voisi olla liikaa hänelle, vaikka ei se ole edes niin paha. Tai en tiedä, oloni on vain niin sekavat.
(Rose) Heräsin, ja tajusin olevani yksin huoneessa, Louis lähti varmaan jo aikoja sitten. Katsoin pöydällä olevaa kelloa. Se oli jo yhdeksän illalla. Harmittaa, kun minun ja Harryn treffit menivät pilalle. Missäköhän Harry on? Sairaanhoitaja tuli tuomaan minulle iltaruokaa ja hän kysyi samalla:
Sairaanhoitaja: "Haluatteko tietää missä Harry Styles on?" ihmettelin kysymystä, mutta nyökkäsin. Sairaanhoitaja kertoi minulle, että Harry oli saanut pahoja vammoja, kun oli ollut "keräasennossa", mutta hän paranee. Hän oli ollut leikkauksessa, ja hän on tällä hetkellä lepo-osastolla. Olin todella huojentunut uutisista. Sitten hoitaja lähti ja söin. Sitten katsoin hetken aikaa televisiota, ja katsoin ulos ikkunasta, ulkona satoi vettä kaatamalla. Sänkyni oli siis todella lähellä ikkunaa, en pystynyt liikkumaan, mutta minulla oli kaukosäädin ja muut tavarat käden ulottuvilla. Puhelimeni oli palasina, mutta saisin käyttää sairaalan omaa puhelinta, ainoa ongelma oli se, että en muistanut ulkoa Louisin numeroa, jotta voisin puhua hänen kanssaan. Katselin kattoon ja ajattelin kaikkea mitä minulle on tapahtunut. Suljin silmäni, mutta en nähnyt unta, vaan muistelin vanhoja:
FLASHBACK:
(Rose) Juoksin pihalla paljoin jaloin, päälläni vain ylisuuri t-paita ja Puman kaprit. Leikein naapurini kanssa, ja juoksimme kilpaa. Olin häntä huomattavasti nopeampi. En muista tytön nimeä, mutta muistan leikkineeni hänen kanssaan paljon. Kotipihani terasilla oli kaksi muovimukia odottamassa, joissa oli mansikkamehua. Joimme ne ja aloimme piirtämään paperille, kaikkea kesäistä. Sitten veimme ne äidilleni vertailun vuoksi. Äitini mielestä molemmat olivat loistavia, ja hän palkitsi meidät molemmat antamalla jäätelöt. Halasimme äitiäni ja hän meni tekemään sanaristikkoa sohvalle. Söimme kaverini kanssa jäätelöt ja menimme ulos. Hain minun salaisesta piilosta vesipyssyni. Täytin sen kylmällä vedellä ja menin kaverini taakse ja ammuin suoraan selkään. Siitä seurasi korvia särkevä kiljaisu, ja hän juoksi hakemaan omaa vesipyssyä kotoaan. Annoin hänen hakea sen, koska halusin jotain tekemistä. Päätin mennä puuhun piiloon, ja hetken ajan kuluttua tunnen kylmän veden osuvan kasvoilleni. Kiljahdin ja kostin ampulla vettä kaikkialle, koska en nähnyt mitään. Pyyhein kasvoni nopeasti kädellä ja tähtäsin. Osuin, ja tulin varovasti alas puusta. Kaverini juoksi takapihalle. Minä hänen perässään.
Aamulla:
(Harry) Olin saanut luvan kulkea pyörätuolilla, jos oli pakko. No minun oli pakko nähdä Rose. Menin tuoliin varovasti, sain hieman apua sairaanhoitajalta. Sitten sairaanhoitaja näytti Rosen huoneen. Hän avasi oven ja naurahdin varovasti, kun huomasin hänen pitävän käsiään, kuin ampusi aseella. Suloista, sairaanhoitaja jätti minut huoneeseen ja lähti. Laittoi oven hieman liian kovaa, koska Rose heräsi. Hän näki ilmeeni ja sanoin:
minä: "Oliko jokin taistelu menossa?" näytin hänelle käsimerkein, että ampusin. Hän nauroi ja menin häntä lähemmäs:
Rose: "Onko sinun tilasi noin huono?" hän luuli, kun näki minut pyörätuolissa.
minä: "E-ei, minun on vain vaikea liikkua kävellen." hän hymyili ja aloimme juttelemaan. Hän kertoi ihmeellisestä unestaan. Sitten aloimme katsomaan tv:tä. Pidin häntä kädestä kiinni, enkä olisi halunnut päästää koskaan irti, kunnes sairaanhoitaja tuli huoneeseen:
sairaanhoitaja: "Minulla on teille huonoja uutisia", hän sanoi, ja nielaisimme yhtäaikaa Rosen kanssa.
My hero ~ 7
(Rose) Olin ollut melkein koko päivän ostoksilla, koska en jaksanut kotiinkaan jäädä. Olin jättänyt puhelimeni kotiin, ja en ollut nähnyt Harrya tänään kertaakaan, joka oli kauheaa, oikeastaan en ole nähnyt Louistakaan, joka myös musertaa sydäntäni. Katsoin kelloa, että täytyisi pitää kiirettä, koska kello oli jo viittä vaille neljä. Olin oikeastaan kotikadullani. Siinä on pieni putiikki, josta voi ostaa halvalla koruja, jotka ovat todella kauniita. Ostin yhden kaulakorun ja menin kotiin äkkiä korjaamaan meikit, koska ne olivat levinneet: Olen hieronut silmiäni, joten silmieni alla oli mustia viivoja. Pesin meikit ja sitten ovikello soi. Siellä oli Harry. Hän hymyili ja sanoi:
Harry: "Lähdetäänkö?" minä nyökkäsin ja lähdimme kävelemään. Tunnelma oli aika jännittynyt. Olin aika hermostunut, ja minä päätin olla ajattelematta Louisia. Harry meni hakemaan minulle jäätelön. Hän otti itselleen suuren mansikkatötterön, ja minulle Magnumin suklaa-jäätelön. Hän söi jäätelönsä aika nopeasti, ja näytti suloiselta, kun hänellä oli jäätelöä poskella. Hymyilin ja pyyhein sen häneltä, ja huomasin, että poskeni alkoi kuumottaa. Hän sanoi:
Harry: "Kiitos", sitten hän pussasi nopeasti poskelleni. Sain syötyä ja menimme kävelemään kohti huonekaluliikkeitä. Huomasin, että yhdestä liikkeestä nainen katsoi minua iloisesti ja hymyilin vain, mutta ihmettelin, että miksi hän nyt noin iloinen oli, kun näki minut. Katsahdin Harrya kohti, ja hän virnuili. Ahaa, hän on siis käynyt tuolla. Miksi? Hänellä on luultavasti jokin yllätys, mutta en saanut millään keksittyä mitä hän olisi tehnyt. Kello oli jo viisi, ja liikkeet menee kiinni kuudelta. Menin Harryn perässä liikkeeseen, joka sijaitsi samalla kadulla, se oli Ikea. Olin ollut kerran aijemmin siellä, joten osasin "suunnistaa" oikeisiin paikkoihin. Huomasin, että Harry hävisi vaatekaappi-osastolla jonnekkin. Katsoin ympärilleni, ja ei mitään. Näin todella hienon vaatekaapin ja katsoin sitä tarkemmin. Hinta oli kohtuullinen, sopivan kokoinen ja paljon laatikoita. Kuulin pientä rapinaa, joka tuli kaapista ja säikähdin. Sitten sieltä tuli:
Harry: "Böö!" ja kaaduin takaperin maahan. Säikähdin kuollakseni! Tuonne hän siis meni.
minä: "Kostan tämän vielä, jotenkin!", huusin ja hän vain nauroi, ja auttoi minut ylös. Kirjoitin tiedot kaapista ylös, ja siirryimme keittiö-osastolle:
Harry: "Skipatkaanko tämä?" minä katsoin ihmeissäni häntä. Keittiöni on kamala, ja se tarvitsee täydellisen uudistuksen, mutta hänellä on kyllä syy, miksi haluaa skipata tämän, kun en usko tämän olevan niin kivaakaan. Ajattelin palata tänne myöhemmin, jos jaksan ja menimme olohuone-osastolle. Kirjoitin kaikenlaisten hyllyjen yms. tavaroiden tietoja ylös. Harry katsoi minua hymyillen ja sanoi:
Harry: "Eikö olisi helpompaa vain ostaa koko kauppa tyhjäksi?" naurahdin ja lähdimme alakertaan, josta saisin kaikenlaista pientä mukaani, kuten tiskiharjan. Alakerrassa oli myös itsepalveluvarasto josta haimme tavarat, joiden tiedot olin kirjoittanut ylös. Menimme maksamaan, kun kaikki pahvilaatikot olivat laitettu kärryihin. Kun olimme maksaneet tajusimme: Meillä ei ollut autoa mukana. Miten me kannamme nämä kotiin? Sitten Harry keksi:
Harry: "Otetaan tuo auto", hän osoitti Ikea-pakettiautoa, minä katsoin virnuillen häntä.
minä: "Varastetaanko?" hän nyökkäsi. Halusin tehdä sen, vaikka tiesimme sen olevan laitonta. Voimmehan me valehdella, että maksoimme tämän auton käytön. Avaimet olivat kiinni, ja ovet oli auki. Laitoimme tavarat takaluukkuun ja pistimme sen tiukasti kiinni. Hyppäsin etupenkille, ja Harry toimi kuskina. Lähdimme vauhdilla pois pihasta ja ajoimme hetken matkaa, kunnes aloimme kuulla jotain. Tajusimme, että se oli poliisi:
Harry: "Saamari, ne ei saa nähdä mua, tule sinä ajamaan!" otin ohjat ja hän "käpertyi" matalaksi.
Poliisi: "Pysäyttäkää auto!" kuiskasin Harrya painamaan kaasua, ja ajoimme kovempaa. Minulla ei ollut kunnollista ajokenttää ja rysähdimme päin jotain. Loppu olikin sumeaa. Päähäni sattui, ja avasin silmäni. Päässäni oli lasinsiruja, ja verta valui poskeani pitkin. Nostin päätäni ja näin Harryn. Hän oli pahoin vahingoittunut. Poliisista ei ollut tietoakaan. Olin nokkapelillä, koska en laittanut turvavyötä, kun lähdimme ajamaan. Yritin mennä Harryn luokse, mutta en pystynyt.
Harry: "Lähdetäänkö?" minä nyökkäsin ja lähdimme kävelemään. Tunnelma oli aika jännittynyt. Olin aika hermostunut, ja minä päätin olla ajattelematta Louisia. Harry meni hakemaan minulle jäätelön. Hän otti itselleen suuren mansikkatötterön, ja minulle Magnumin suklaa-jäätelön. Hän söi jäätelönsä aika nopeasti, ja näytti suloiselta, kun hänellä oli jäätelöä poskella. Hymyilin ja pyyhein sen häneltä, ja huomasin, että poskeni alkoi kuumottaa. Hän sanoi:
Harry: "Kiitos", sitten hän pussasi nopeasti poskelleni. Sain syötyä ja menimme kävelemään kohti huonekaluliikkeitä. Huomasin, että yhdestä liikkeestä nainen katsoi minua iloisesti ja hymyilin vain, mutta ihmettelin, että miksi hän nyt noin iloinen oli, kun näki minut. Katsahdin Harrya kohti, ja hän virnuili. Ahaa, hän on siis käynyt tuolla. Miksi? Hänellä on luultavasti jokin yllätys, mutta en saanut millään keksittyä mitä hän olisi tehnyt. Kello oli jo viisi, ja liikkeet menee kiinni kuudelta. Menin Harryn perässä liikkeeseen, joka sijaitsi samalla kadulla, se oli Ikea. Olin ollut kerran aijemmin siellä, joten osasin "suunnistaa" oikeisiin paikkoihin. Huomasin, että Harry hävisi vaatekaappi-osastolla jonnekkin. Katsoin ympärilleni, ja ei mitään. Näin todella hienon vaatekaapin ja katsoin sitä tarkemmin. Hinta oli kohtuullinen, sopivan kokoinen ja paljon laatikoita. Kuulin pientä rapinaa, joka tuli kaapista ja säikähdin. Sitten sieltä tuli:
Harry: "Böö!" ja kaaduin takaperin maahan. Säikähdin kuollakseni! Tuonne hän siis meni.
minä: "Kostan tämän vielä, jotenkin!", huusin ja hän vain nauroi, ja auttoi minut ylös. Kirjoitin tiedot kaapista ylös, ja siirryimme keittiö-osastolle:
Harry: "Skipatkaanko tämä?" minä katsoin ihmeissäni häntä. Keittiöni on kamala, ja se tarvitsee täydellisen uudistuksen, mutta hänellä on kyllä syy, miksi haluaa skipata tämän, kun en usko tämän olevan niin kivaakaan. Ajattelin palata tänne myöhemmin, jos jaksan ja menimme olohuone-osastolle. Kirjoitin kaikenlaisten hyllyjen yms. tavaroiden tietoja ylös. Harry katsoi minua hymyillen ja sanoi:
Harry: "Eikö olisi helpompaa vain ostaa koko kauppa tyhjäksi?" naurahdin ja lähdimme alakertaan, josta saisin kaikenlaista pientä mukaani, kuten tiskiharjan. Alakerrassa oli myös itsepalveluvarasto josta haimme tavarat, joiden tiedot olin kirjoittanut ylös. Menimme maksamaan, kun kaikki pahvilaatikot olivat laitettu kärryihin. Kun olimme maksaneet tajusimme: Meillä ei ollut autoa mukana. Miten me kannamme nämä kotiin? Sitten Harry keksi:
Harry: "Otetaan tuo auto", hän osoitti Ikea-pakettiautoa, minä katsoin virnuillen häntä.
minä: "Varastetaanko?" hän nyökkäsi. Halusin tehdä sen, vaikka tiesimme sen olevan laitonta. Voimmehan me valehdella, että maksoimme tämän auton käytön. Avaimet olivat kiinni, ja ovet oli auki. Laitoimme tavarat takaluukkuun ja pistimme sen tiukasti kiinni. Hyppäsin etupenkille, ja Harry toimi kuskina. Lähdimme vauhdilla pois pihasta ja ajoimme hetken matkaa, kunnes aloimme kuulla jotain. Tajusimme, että se oli poliisi:
Harry: "Saamari, ne ei saa nähdä mua, tule sinä ajamaan!" otin ohjat ja hän "käpertyi" matalaksi.
Poliisi: "Pysäyttäkää auto!" kuiskasin Harrya painamaan kaasua, ja ajoimme kovempaa. Minulla ei ollut kunnollista ajokenttää ja rysähdimme päin jotain. Loppu olikin sumeaa. Päähäni sattui, ja avasin silmäni. Päässäni oli lasinsiruja, ja verta valui poskeani pitkin. Nostin päätäni ja näin Harryn. Hän oli pahoin vahingoittunut. Poliisista ei ollut tietoakaan. Olin nokkapelillä, koska en laittanut turvavyötä, kun lähdimme ajamaan. Yritin mennä Harryn luokse, mutta en pystynyt.
Tilaa:
Kommentit (Atom)