(Harry) Louis meni hakemaan vessasta sideharsoa, jotta veren tulo loppuisi. Minä vain selitin itsekseni Roselle, vaikka hän ei luultavasti kuullutkaan mitään:
minä: "Ei mitään hätää Rose, sinä tulet kuntoon" vaikka en ollut yhtään siitä varma, sitten Louis tuli. Silitin hänen hiuksiaan samalla, kun Louis laittoi sidettä Rosen kämmenen ympäri. Louis jäi katsomaan Rosen perään ja menin soittamaan ambulanssia, vaikka Louisin mielestä se on ehkä turhaa, koska verta ei ehtinyt tulla paljoakaan. Sieltä vihdoin vastattiin:
Hätäkeskus: "Hei, kuinka voin auttaa?" selitin hänelle tilanteen, ja naisen mielestä ei tarvitse tilata ambulanssia, koska verta ei ollut ehtinyt tulla paljoakaan. Kämmen täytyisi nyt vain suojata, ja yrittää saada tyttö hereille. Tekohengityksellä, tai muulla ensiapu-toiminalla. Sitten kiitin naista ja puhelu loppui. Menin takaisin Rosen viereen ja kerroin Louisille hätäkeskuksen ohjeet. Minä yritin tekohengitystä, ja se ei auttanut. Ei liikahtanut mihinkään suuntaan. Louis kysyi:
Louis: "Voinko minä yrittää?" minä nyökkäsin, vaikka se hieman kirpaisi nähdä tyttöystävän naamalla, joku muu kuin oma poikaystävä. Rose alkoi yskiä, ja Louis väistyi. Minä menin hänen viereensä ja katsoin suoraan silmiin:
minä: "Mitä tarkoitit, kun sanoit: näin siinä pitikin käydä?" hän hörppäsi teetä, mitä Louis oli äkkiä ehtinyt valmistaa. Olipas hän nopea valmistamaan teetä. Ei, en nyt ajattele teetä.
Rose: "Valitseminen oli vain liian vaikeaa, ja arvasin, että Louis loukkaantuu ja-" Louis istui sohvan kulmalla, ja katsoi meitä. Tiesin, että häntä kirpaisi nähdä minut tässä Rosen vieressä. Hän nousi ylös ja juoksi ulos. Ymmärsin häntä täysin, en minäkään haluaisi nähdä häntä kaulailemassa Rosen kanssa.
(Louis) Harry varmaan luulee, että lähdin, koska en pystynyt katsella. Oikeastaan muistin Carryn, juoksin portaat alas, ja menin ne huomattavasti nopeammin alas kuin ylös. Ulkona näin Carryn nojaavan tolppaan, kylmissään. Menin hänen viereensä ja käänsin hänen kasvonsa ja suutelin häntä suulle. Tunsin, että hän hymyili. Se tuntui paremmalta, ja aidommalta, kuin suutelu Rosen kanssa. Suutelun lopuksi kysyin:
minä: "Riittääkö tuo nimmariksi?" hän naurahti sievästi pieni puna poskilla. Hänellä oli kylmä, joten kiedoin käteni hänen ympärinsä, ja kysyin:
minä: "Lämmitänkö minä sinua?" hän hymyili hyvin kauniisti ja hän sanoi:
Carry: "Mennäänkö sisälle?" minä huokahdin ja hän naurahti, kun sanoin hänelle:
minä: "Minä juuri tulin ulos, ja en jaksa kiivetä portaita jälleen kerran." sitten ehdotin elokuvia, ja hän valitti, että pitäisi vaihtaa vaatteet, otin häntä kädestä kiinni ja "vedin" hänet mukanani elokuvateatteria kohti.
Parin kuukauden kuluttua:
(Carry) Minusta ja Louisista on tullut hyvin iloinen pari. Vietämme paljon aikaa Rosen ja Harryn kanssa, jotka ovat hyvin mukavia, vaikka en heitä olekkaan tuntenut pitkää aikaa, mutta Louis katselee aina oudosti, kun Rose ja Harry suutelevat. Lopulta sainkin tietää, että Louisilla on suuria tunteita Rosea kohtaan, ja se hieman kirpaisi, vaikka tiedän, että Louis rakastaa minua, mutta silti se on outoa, joten muutimme pois Lontoosta. Tai oikeastaan minä muutin, ja Louis jäi Lontooseen, eli erosimme. En kestänyt katsella, kun Louis haaveilee toisen tytön perään ja lopulta hän ilmoitti, että minä en merkinyt hänelle mitään. Hän taitaa oikeasti välittää Rosesta, mutta Harry vei voiton, jota hän ei vain voi niellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti