(Harry) Heräsin aamulla iloisena, mutta silti minua kaivelee tämä "kolmiodraama". Toivottavasti hän "valitsee" minut, tai en tiedä. Haluan, että Louis on myös onnellinen, ja mutta hetkinen! Nousin varovasti pois sängystä, ja vaihdoin vaatteeni. Pöyhein hiukseni nopeasti peilin edessä, ja avasin pöytälaatikkoni varovasti ja nappasin sieltä sen mystisen kirjeen. Hiivein pois huoneestani ja huomasin, että monet pojat aukasivat oviansa, koska kaikkien huoneet olivat ylhäällä, mutta Louis oli nukahtanut sohvalle:
minä: "Hei, löysittekö tekin tälläiset kirjeet?" Niall nyökkäsi, muut katsoivat ihmeissään kirjettä ja tajusivat, että he olivat luulleet sellaista roskapostiksi ja jättänyt huoneeseen. Niall oli ottanut mukaansa, koska häntäkin varmaan tämä kiinnostaa, yhtä paljon kuin minua. Pojat tulivat huoneistaan ja Zayn kysyi:
Zayn: "Avataanko tässä?" me nyökkäsimme ja avasimme kirjeet kiinnostuneina, mutta tajusimme, että Louis varmaan nukkui vielä. Liam lupasi käydä herättämässä, hän lähti, ja hän ei vielä ollut avannut kirjettään, ja monella muullakin oli ongelmia sen avaamisessa, joten päätin itsekkin odottaa.
(Liam) Kävelin portaat nopeahkosti alas, ja menin olohuoneeseen, jossa Louis nukkui. Herättelin häntä:
minä: "Prinsessa Ruusunen linnassa, linnassa on pahan noidan pauloissa, pauloissa." laulelin ja Louis heräsi nauraen.
Louis: "Et voi olla tosissasi Liam!" hän hieroi hieman silmiään ja nousi ylös sohvalta. Selitin hänelle tilanteen salaperäisistä kirjeistä ja hän käveli vaappuen yläkertaan, minä kävelin hänen perässään. Ylhäällä hän haki huoneestaan kirjeen ja sanoi:
Louis: "Missä se tyyppi on?" katselimme keskenämme ihmeissämme, kunnes Harry kysyi:
Harry: "Roseko?" siihen Louis nyökkäsi ja Harry kertoi, että Rose tuli illalla hänen viereensä nukkumaan. Huhuh Louisin naama muuttuu kohta vihreäksi kateudesta. Sitten päätin "astua" tilanteeseen ja sanoin:
minä: "Yritetäänkö nyt vain avata nämä kirjeet?" sitten alkoi taas kirjeiden avaaminen. Harry sai ensimmäisenä auki, mutta sanoi:
Harry: "Luemme yhdessä", ja kaikki vain mumisten jatkoivat kirjeiden avaamista. Seuraavaksi omansa sai auki Zayn, sitten minä, Louis sai myös omansa auki ja Niall sai vihdoin ja viimein auki, ja hengitimme syvään ja aloimme lukea.
(Rose) Heräsin ja huomasin, että sänky oli tyhjä. Harry oli siis herännyt jo. Nousin ylös ja menin peilistä katsomaan itseäni. Meikit olivat hieman levinneet, mutta ei kovinkaan pahasti. Korjailin paitaani ja housuja, ja mietein kuulinko omiani vai onko tuolla "käytävällä" joku. Kävelin oven suuntaa ja kuulin Harryn ja Louisin äänen:
Harry: "Se on kuule sinun syysi Louis! Kanna hieman vastuuta tälläisessä asiassa!" sitten Louis alkoi huutamaan Harrylle:
Louis: "Minunko? Voit kuule syyttää ihan itseäsi ja muita tästä! Muutenkin olen ollut sinulle reilu ihminen meinan minä en sentään ole vienyt kenenkään tyttökaveria?!" jaahas eli puhuttiin minusta, mutta en minä seurustele Louisin kanssa. Voi ei hän kuvitteli, että seurustelin hänen kanssaan nyt, kun asuin hänen luonaan ystävänä. Avasin oven varovasti ja huomasin, että Liam ja Zayn yritti rauhoitella tilannetta, kun Niall luki jotain lappua kädessään. Koputin varovasti Niallia olkapäähän ja hän käänsi päänsä. Sitten kysyin:
minä: "Mistä tämä kauhea huuto sai alkunsa?" hän ojensi minulle lapun ja aloin lukea sitä, enkä voinut uskoa sitä todeksi. Luin lappua uudelleen ja uudelleen, sitten kuulin pienen "mottauksen", ja näin Harryn kaatuvan maahan. Näin Louisin käden veressä, ja syöksyin Harryn viereen. Häneltä valui onneksi vain verta nenästä, mutta nousin hyvin ärsyyntyneenä ylös, käsi tiukasti nyrkissä ja kohotin nyrkkiäni Louisille:
minä: "Et koske Harryyn!" tiuskasin Louisille ja hän vain nauroi, ja löin häntä naamaan. Suoraan naamaan, en tajua miten pystyin tekemään sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti