(Rose) Olimme saaneet huonekalut koottua, ja siirtelimme ne oikeille paikoilleen. Kotini alkoi näyttää paljon mukavammalta paikalta nyt, kun siellä on upea keittiö, makuuhuone ja olohuone. Harry alkoi tehdä lähtöä ja nappasin häntä kädestä:
minä: "Älä mene", hän hymyili ja jatkoin: "Olen päättänyt, että jos me voisimme alkaa seurustella? Voisin pysyä Louisin kanssa ystävinä", sitten Harry kietoi kätensä ympärilleni, katsoi minua suoraan silmiin, ja hän sanoi:
Harry: "Et arvaakkaan, kuinka kauan olen odottanut, että sanoisit nuo sanat", sen jälkeen hän suuteli minua, ja jatkoi: "Eli siis kyllä haluan seurustella kanssasi ja toivotaan, että Louis ymmärtää." hymähdin ja irrottauduin hänestä, ja menin hakemaan huoneestani puhelimen, jolloin huomasin Harryn seuranneen minua:
minä: "Mitä nyt?" virnistin ja hän sanoi vakavana:
Harry: "Et kai jätä häntä puhelimen välityksellä? Voin odottaa täällä ja mene sinä sopimaan asiat Louisin kanssa?" nyökkäsin, koska hän oli oikeassa olisi aika törkeää jättää hänet puhelimen välityksellä, koska olen kokenut kaikkea kivaa Louisinkin kanssa, mutta sydän sanoo, että pitäisi valita Harry. Louis on ihana, ja hänen ansiostaan minä olenkin tässä.
Kävelin oven luokse ja sydämmeni hakkasi tuhatta ja sataa. Louis avasi oven ja sanoin itku kurkussa:
minä: "Olen pahoillani, mutta tästä ei tule enää mitään", hän hymähti ja huudahti:
Louis: "Vaaransi henkeni takiasi, ja näinkö minua kiität, jätät minut Harryn takia, olet täysin tavallinen ämmä, joka ei ansaitse Harrya tai ketään muutakaan! Olet muutenkin hänelle vain korvike!" sitten yritin selittää, mutta hän paiskasi oven kiinni ja huusi perään: "Lähde äläkä tule takaisin!" aloin itkeä ja kävelin allapäin kohti omaa kotia. Kyyneleet virtasi pitkin poskia, ja ihmiset tuijottivat. Mietein oliko hänen sanoissaan jotain perää, ja pelkäsin, että olisin Harrylle vain korvike. Kävelin portaat ylös ja mietein olisiko meikkini mennyt totaalisen kauheaksi. En halunnut koputtaa tai avata ovea, vaan lysähdin oven viereen ja itkin. Ei tarvinnut pelätä ihmisten tuijotusta oman ovensa vieressä. Lopulta ovi aukeni ja Harry tuli eteeni kyykistyen:
Harry: "Mitä hän sanoi?" hänellä oli todella rauhoittava ääni, ja selitin hänelle. Hän nyökkäsi ja auttoi minut ylös. Menimme sisälle, juoksin kylpyhuoneeseen pesemään meikkini. Jätin Harrylle kertomatta, että Louis haukkui minut maasta taivaaseen, vaikka tekikin mieli. Katsoin itseäni peilistä ja näin sieltä vain totaalisen luuserin, ämmän, korvikkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti