(Louis) Pääsin kerrostalon pihalle, ja ovesta tuli blondi tyttö, jolla oli kädet täynnä papereita. Hän oli oikeastaan aika suloisen näköinen. Hän kompastui, ja kaikki tavarat putosivat maahan. Harry oli jo mennyt edeltä, joten olin yksin. Menin tytön luokse joka hymyili vienosti ja nosti tavaroita ylös:
minä: "Tuossa oli kyllä liikaa tavaraa yhdelle tytölle", hän naurahti ja autoin häntä tavaroiden kanssa. Hän vei tavarat roskasäiliön luokse. Vein hänen perässään tavarat. Paiskasimme ne sisälle johonkin säiliöön ja hän esittäytyi:
tyttö: "Kiitos paljon, olen Carry Shalstraks", hymyilin ja esittäydyin itsekkin:
minä: "Eipä mitään, olen Louis Tomlinson, ja onpas hauska sukunimi", hän hieman punastui ja kysyi varovasti:
Carry: "Saanko nimmarin?" naurahdin ja muistin mitä Harry oli sanonut. Sanoin hieman hätäisenä:
minä: "Voin antaa kohta, mutta Harry odottaa. Voisitko odottaa, vaikka kotonasi?" hän kertoi missä asui, ja hauskasti juuri Rosen naapurissa. Minä kerroin tilanteen, ja Carry ymmärsi, minä lähdin juosten sisälle. Ovi oli auki, Harry oli laittanut luudan oven väliin.
(Harry) Harpoin portaita ylös ja lopulta pääsin ylös. Ulko-ovi oli auki, ja menin sisälle, en nähnyt tai kuullut ketään:
minä: "Missä olet, Rose?" kuulin vienoa itkua kylpyhuoneesta. Juoksin ovelle ja avasin sen, näin Rosen lattialla jokin terävä esine kädessään, ja hän kysyi minulta:
Rose: "Olenko oikeasti pelkkä korvike, ämmä tai muu sellainen?" minä kyykistyin hänen viereensä ja sanoin:
minä: "Laita tuo esine pois, ja et ole." hän laittoi esineen pienelle pöydälle, ja minä katsoin häntä huolestuneena silmiin.
minä: "Pelkäsin, että tekisit jotain itsellesi. Oikeasti, älä ikinä kuvittele, että olisit minulle vain korvike", hän käänsi katseensa minusta lattiaan. Huomasin, että hän ei ottanut sanoja todesta: "Mikä sinulla on?" kysyin, ja hän ei vastannut mitään. Sitten nostin varovasti kädelläni hänen leukaansa, jotta hän katsoisi minua kohti. Hän vain heilautti päänsä pois. Huomasin, että hänen poskelleen valui musta kyynel. Siihen oli sekoittunut hänen ripsiväriä, siksi se oli musta. Pyyhkäisin ne pois peukalollani. Mietein kolmesti ja autoin hänet ylös. Ylös päästyään hän juoksi pois kylpyhuoneesta ja katsoin hänen peräänsä.
(Rose) En halunnut kuulla noita sanoja uudelleen, koska minut on "lumottu" nuorempana tuollaisilla sanoilla, ja uskoin tätä kyseistä poikaa, mutta lopulta hän ei edes tarkoittanut mitään sanomistaan ihanuuksistaan. Menin makuuhuoneeseen ja siinä oli onneksi ovi, jossa oli lukko. Laitoin oven äkkiä kiinni ja lukitsin sen. Hyppäsin sängylleni, ja tajusin että meikkini pilaa pussilakanat, mutta en välittänyt. Nyt sitten ajattelin Adamia, eli siis poikaa joka oli ensi-ihastukseni. Kuulin oven takaa Harryn äänen, mutta en välittänyt en sanonut mitään, käteen sattui vain hirveästi. En ehtinyt viiltämään, mutta se oli niin terävä, että sain kämmeneeni terävän haavan, josta tuli verta. Onneksi pystyin peittämään sen Harrylta.
(Louis) Olin oviaukolla, ja huomasin oven olevan auki. Harry jätti sen varmaan auki tarkoituksella. Menin sisään ja huomasin heti oviaukolla Harryn oven takana "lyyhistyneenä". Katsoin häntä kummissani ja hän kertoi kaiken. Sitten huusin oven läpi Roselle:
minä: "Rose olen todella pahoillani siitä mitä sanoin! Tiedän, että ei olisi pitänyt. Minä sanoin niin, koska minua vain harmitti menettää sinut!" kuulin itkua oven takaa, ja ovi aukeni. Ovesta piti kiinni Rose ja hänen silmänsä olivat oudot. Iho oli kalpea, sitten näin käden, jolloin huudahdin:
minä: "ROSE!" silloin hän vain sanoi hyvin hitaati:
Rose: "Näin siinä pitikin käydä", Harry oli noussut jo ylös ja hän oli myös hyvin kauhuissaan mitä Rose sanoi. Olimme shokissa, emmekä tienneet mitä tekisimme. Silloin kuului jymähdys, Rose kaatui maahan. Yritin kokeilla pulssia, mutta en tuntenut mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti