(Harry) Katsoimme Rosen kanssa toisiamme silmästä silmään, ja ajatukseni olivat ihan sekaisin, kunnes hoitaja jatkoi:
sairaanhoitaja: "Saimme tänään röntgenkuvat, ja sinulla Rose on hiusmurtuma jalassasi", huokaisimme ja halasin Rosea tiukasti. Jalkaan sattui, kun kurkotin Rosea kohti. Vietimme Rosen kanssa monta tuntia jutellen, kunnes minut käskettiin pois. Häntä tutkittiin, ja en saanut olla paikalla. Hoitaja auttoi minut takaisin petiin, ja hyräilin hiljaa huoneessa jotain kappaleita. Kurkotin sairaalanpuhelinta kohti, koska omani oli mennyt myös rikki onnettomuudessa. Päätin soittaa Louisille, mutta kylkeeni vihlasi kovasti, joten nappasin puhelimen nopeasti. Muistin Louisin numeron ulkoa, ja soitin hänelle. Hetken ajan päästä kuulin hänen äänensä:
Louis: "Louis...?" hän sanoi epävarmana, koska tämä oli ns. tuntematon numero.
minä: "Hei Louis, Harry tässä", kuulin hänen kävelevän jossain, koska taustalta kuului kenkien kopinaa.
Louis: "Mitä haluat?" sitten selitin hänelle kaikkea onnettomuudesta, mutta hän vain kertoi tietäneensä asian jo. Katsoin häntä hämilläni, ja kysyin häneltä lopulta:
minä: "Roseltako kuulit?" hän "murahti" ja sanoi, että oli itse soittanut ambulanssin, ja kiitin häntä. Sitten tulikin se nolo-hiljaisuus. Lopulta Louis sanoi:
Louis: "Tiedoksi vain, että Rose on minun. Et saa häntä itsellesi, koskaan." sitten puhelu katkesi. Se oli outoa, jopa Louisilta. Mitä hän on oikein tehnyt?
(Rose) Hoitajat oli lähtenyt ja avannut ikkunan, jotta saisin raikasta ilmaa. Käänsin kylkeni ikkunaa kohti, ja säikähdin kuollakseni, kun tunsin jonkun takani. Se oli Louis. Hän katsoi minua suoraan silmiin, ja hymyilin.
Louis: "Lääkärit sanoi, että saat lähteä jo." hymyilin todella leveästi, koska jotenkin tiesin sen. Lääkäri laittoi minun jalkaani kipsin, koska se olikin pahempi, mitä oltiin kuviteltu. Sain kepit, ja lähdin Louisin kanssa pois.
minä: "Saanko mennä hyvästelemään Harryn, hänen täytyy olla varmaan hieman kauemmin täällä", hän pyöräytti silmiään, ja menin hitaasti mutta varmasti Harryn osastolle. Sain tietää sen hoitajalta, joka näki minut ja Harryn yhdessä. Miten kaiken täytyy olla niin vaikeaa?
Kahden viikon päästä:
Olin Louisin kanssa kerrostalon katolla. Oli lämmin, ja aurinko laski. En ole käynyt kotonani kahteen viikkoon, koska Louis halusi, että asuisin hänen kanssaan, jotta voisi huolehtia minusta. Tottahan se on, että en olisi pärjännyt apua. Sain kuitenkin kipsin pois, vaikka se olikin ollut vasta pari viikkoa. Lepäsin hänen rintansa päällään, ja kaikki tuntui ihanalta. Minulla oli ikävä Harrya. Ainiin hänet vietiin pois Lontoosta. Hänet piti viedä johonkin hienompaan sairaalaan, kun kävi pahemmin, kuin oltiin ajateltu. Hoitajat jopa puhuivat minuille sillä tavalla, että en näkisi häntä enää koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti