(Rose) Ihmettelin, kun en pystynyt liikkumaan. Katsoin jalkaani, ja huomasin, että siinä oli lasinsirpaleita, ja se vuosi paljon. Yhtäkkiä kadulta tulee ambulanssi, ja en jaksa enää pitää silmiäni auki. Laitan silmät kiinni ja toivon parasta. Kuulin piippausta, ja avasin varovasti silmäni. Olin sairaalassa, en nähnyt Harrya missään, ja minua pelotti tunne siitä, että menettäisin hänet. Minua heikotti, ja halusin vain nähdä Harryn tai Louisin. Ovi aukeni, ja toivoin sieltä tulevan Harry, mutta väärin arvasin se oli Louis.
Louis: "Kuulin mitä sinulle ja Harrylle tapahtui", hän istui sänkyni viereiselle tuolille ja silitti kättäni. Minä hymyilin varovasti, ja minä lopulta kysyin:
minä: "Missä Harry on?" hän nielaisi ja sanoi:
Louis: "En saa kertoa, vaikka haluaisin", hän vastasi, ja huomasin, että häneltä tuli pieni kyynel, joka valui hänen poskeaan pitkin. Hän käänsi päänsä pois, ja pyyhkäisi sen nopeasti pois. Olin todella huonossa kunnossa, joten en viitsinyt vaivautua kysymään enempää. Sitten yskäisin pois Louisista, ja minuun sattui keuhkoihin, en saanut kunnolla happea, ja rintaan sattui. Louis hätääntyi ja otti kädestäni kiinni, ja katsoi suoraan silmiini:
Louis: "Haluatko jotain juotavaa, tai tai..", hän sanoi ja minä puristin päätäni ja vastasin hyvin varovasti:
minä: "Riittää, että olet siinä vieressäni", hän jatkoi kädestäni pitämistä. Sitten tunsin jotain, yhtäkkiä. Tuntui pieneltä viillolta, mutta se sattui niin paljon, että minulta meni taju kankaalle.
(Louis) Minulle oli sanottu, että olisi normaalia, jos Rose nukahtelee. Irrotin käteni hänen kädestään, ja laitoin hänen käden lepäämään hänen vatsansa päälle. Nousin ylös, ja pussasin Rosea huulille ja lähdin pois huoneesta. Pois sairaalasta, äkkiä! Juoksin ja pyyhein silmiäni. Menin onnettomuuspaikalle, ja huomasin, että auto oli etupäästä ihan romuna. Outoja poliiseja, kun ei jää edes auttamaan. Saavuin meinaan tälle paikalle, kun autot olivat jo törmänneet. Minä soitin ambulanssin, ja muuta en halua edes muistaa. Lähdin pois, muistaakseni. Tyhjensin takaluukun, ja vein ne autooni, jolla siis olin saapunut. Ihme kyllä, huonekalut olivat ehjiä. Ainakaan laatikot eivät olleet saaneet pahoja vammoja. Istuin autooni ja nojasin rattiin, en voinut tehdä mitään. Aloin hyräilemään jotain kappaletta, ja en silti saanut Rosen ilmettä pois kasvoiltani. En voinut kertoa hänelle missä Harry on, vaikka minun käskettiin kertoa. Se voisi olla liikaa hänelle, vaikka ei se ole edes niin paha. Tai en tiedä, oloni on vain niin sekavat.
(Rose) Heräsin, ja tajusin olevani yksin huoneessa, Louis lähti varmaan jo aikoja sitten. Katsoin pöydällä olevaa kelloa. Se oli jo yhdeksän illalla. Harmittaa, kun minun ja Harryn treffit menivät pilalle. Missäköhän Harry on? Sairaanhoitaja tuli tuomaan minulle iltaruokaa ja hän kysyi samalla:
Sairaanhoitaja: "Haluatteko tietää missä Harry Styles on?" ihmettelin kysymystä, mutta nyökkäsin. Sairaanhoitaja kertoi minulle, että Harry oli saanut pahoja vammoja, kun oli ollut "keräasennossa", mutta hän paranee. Hän oli ollut leikkauksessa, ja hän on tällä hetkellä lepo-osastolla. Olin todella huojentunut uutisista. Sitten hoitaja lähti ja söin. Sitten katsoin hetken aikaa televisiota, ja katsoin ulos ikkunasta, ulkona satoi vettä kaatamalla. Sänkyni oli siis todella lähellä ikkunaa, en pystynyt liikkumaan, mutta minulla oli kaukosäädin ja muut tavarat käden ulottuvilla. Puhelimeni oli palasina, mutta saisin käyttää sairaalan omaa puhelinta, ainoa ongelma oli se, että en muistanut ulkoa Louisin numeroa, jotta voisin puhua hänen kanssaan. Katselin kattoon ja ajattelin kaikkea mitä minulle on tapahtunut. Suljin silmäni, mutta en nähnyt unta, vaan muistelin vanhoja:
FLASHBACK:
(Rose) Juoksin pihalla paljoin jaloin, päälläni vain ylisuuri t-paita ja Puman kaprit. Leikein naapurini kanssa, ja juoksimme kilpaa. Olin häntä huomattavasti nopeampi. En muista tytön nimeä, mutta muistan leikkineeni hänen kanssaan paljon. Kotipihani terasilla oli kaksi muovimukia odottamassa, joissa oli mansikkamehua. Joimme ne ja aloimme piirtämään paperille, kaikkea kesäistä. Sitten veimme ne äidilleni vertailun vuoksi. Äitini mielestä molemmat olivat loistavia, ja hän palkitsi meidät molemmat antamalla jäätelöt. Halasimme äitiäni ja hän meni tekemään sanaristikkoa sohvalle. Söimme kaverini kanssa jäätelöt ja menimme ulos. Hain minun salaisesta piilosta vesipyssyni. Täytin sen kylmällä vedellä ja menin kaverini taakse ja ammuin suoraan selkään. Siitä seurasi korvia särkevä kiljaisu, ja hän juoksi hakemaan omaa vesipyssyä kotoaan. Annoin hänen hakea sen, koska halusin jotain tekemistä. Päätin mennä puuhun piiloon, ja hetken ajan kuluttua tunnen kylmän veden osuvan kasvoilleni. Kiljahdin ja kostin ampulla vettä kaikkialle, koska en nähnyt mitään. Pyyhein kasvoni nopeasti kädellä ja tähtäsin. Osuin, ja tulin varovasti alas puusta. Kaverini juoksi takapihalle. Minä hänen perässään.
Aamulla:
(Harry) Olin saanut luvan kulkea pyörätuolilla, jos oli pakko. No minun oli pakko nähdä Rose. Menin tuoliin varovasti, sain hieman apua sairaanhoitajalta. Sitten sairaanhoitaja näytti Rosen huoneen. Hän avasi oven ja naurahdin varovasti, kun huomasin hänen pitävän käsiään, kuin ampusi aseella. Suloista, sairaanhoitaja jätti minut huoneeseen ja lähti. Laittoi oven hieman liian kovaa, koska Rose heräsi. Hän näki ilmeeni ja sanoin:
minä: "Oliko jokin taistelu menossa?" näytin hänelle käsimerkein, että ampusin. Hän nauroi ja menin häntä lähemmäs:
Rose: "Onko sinun tilasi noin huono?" hän luuli, kun näki minut pyörätuolissa.
minä: "E-ei, minun on vain vaikea liikkua kävellen." hän hymyili ja aloimme juttelemaan. Hän kertoi ihmeellisestä unestaan. Sitten aloimme katsomaan tv:tä. Pidin häntä kädestä kiinni, enkä olisi halunnut päästää koskaan irti, kunnes sairaanhoitaja tuli huoneeseen:
sairaanhoitaja: "Minulla on teille huonoja uutisia", hän sanoi, ja nielaisimme yhtäaikaa Rosen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti