Seuraavana aamuna:
(Rose) Heräsin ja menin käymään suihkussa. Suihkun jälkeen hain saunatakki päälläni, ja pyyhe päässä vaatteita, pahvilaatikosta. Minä sovein, että menemme Harryn kanssa huonekalu-ostoksille, josta saisin vaatekaapin, ja kaiken tarpeellisen. Vanhempani antoivat minulle läksiäslahjaksi hirveästi rahaa, jotta tulisin toimeen. Vähän niinkuin pesämunan, jotta pääsen kärryille asioista. Otin tänään mustan topin, jossa oli pieni valkoinen rusetti kaula-aukon kohdassa, ja jalkaani laitoin farkut, jotka olivat tummat, mutta polvien kohtaalta vaaleat. Menin harjaamaan hampaani ja jätin aamupalan syömättä, kuivasin hiukset ja puhelimeni alkoi soimaan, samalla kun suoristin hiuksiani:
minä: "Moi", kuulin taustalta surullisen äänen ja soittaja oli Harry:
Harry: "En tiedä voimmeko mennä sinne ostoksille, kun Louis on ollut nyt lähiaikoina erittäin outo, välttelee seuraani jne", minä nielaisin ja sanoin:
minä: "Eikö hän kertonut eilisestä sopimuksesta mitään?" kuulin Harryn äänestä ihmetteleväisyyden:
Harry: "Sopimus...Mikä sopimus?" sitten selitin hänelle kaiken 2 treffi-käynnistä ja valitsemisesta:
Harry: "Ei Louis tuollaista edes kertonut, oikeastaan hän ei edes tullut kotiin viime yönä, olen hieman huolissani", minä yritin rauhoitella häntä ja kerroin osoitteeni, josta hän voisi hakea minut neljän jälkeen. Sitten lopetimme puhelun.
(Harry) Nousin ylös sängyltäni, ja menin pukemaan. Laitoin päälleni tummansinisen kauluspaidan ja farkut. Pöyhein hiuksiani peilin edessä ja hymyilin ajatukselle, että näen pian Rosen. Sitten menin hakemaan aamun postia, jossa oli jokin outo kirje. Huomasin, että kaikille pojille oli nimetyt viestit. Laskin postin pöydälle, ja huomasin, ettei kukaan muu ollut edes hereillä vielä. Päätin jättää avaamatta, vein kirjeeni huoneeni sängylle. Otin kotiavaimet, kännykän ja lompakkoni. Suljin oven ja lähdin kävelemään kohti keskustaa. Asuimme poikien kanssa aika kaukana keskustasta, tai sopivan kaukana, en osaa selittää. Päätin kuitenkin kävellä, jotta pystyn psyykkaamaan itseni, ennen treffejä. Olin siis päättänyt löytää, jonkin huonekalukaupan, ettei eksytä Rosen kanssa. Hetken haravoinnin jälkeen löysin.
Outoa olen asunut täällä tosi kauan, mutta en muistanut aluksi edes missä olisi huonekaluliike, hassua. Oikeastaan yksi katu oli täynnä erilaisia huonekaluliikkeitä, ja päätin käydä katsomassa jokaisen, jotta osaan suositella Roselle. Ensimmäinen kauppa oli tarkoitettu biljonääreille, ja sain parin fanin huomion, kun poistuin kaupan ovesta. He tulivat itkien luokseni ja otimme kuvat, ja he lähtivät. Ovat kyllä nuo fanit suloisia, nyt suunnistin toiseen kauppaan. Äh kiinni, ja avataan vasta ensi kuussa, syytä ei lue. Kolmas kauppaehdokas oli juuri loistava, siellä oli kaikki sopivan hintaista. Hetkinen, voisin olla herrasmies ja tehdä pienen yllätyksen nyt kyllä varmistan vain Roselta:
minä: "Moi, Rose... Oon kotona, ja ajattelin et mitä sä tarttet sinne kämppään kaikkein eniten, jotta osaan sit viedä sut oikeeseen liikkeeseen", hän kertoi, että keittiö tarvisi remontoida kokonaan. Sitten keksein hätävalheen, jonka avulla pääsin ostamaan hänelle kaiken remonttia varten. Kävelin siis sinne kalliiseen kauppaan, uudestaan. Mukavan oloinen nainen tuli luokseni ja sanoi:
nainen: "Hei, kuinka voin auttaa?" minä hymyilin ja vastasin:
minä: "Haluan yllättää ihastukseni ostamalla hänelle keittiöremontin onko se mahdollista?" hän katsoi minua syvästi ja kysyi:
nainen: "Taidat oikeasti välittää kyseisestä tytöstä, kun ostat 1 000 000 £ arvoisen keittiöremontin, no haluaisitko vilkaista esitteitä tai jotain?" katsoin monia esitteitä ja valitsin lopulta. Maksoin sen ja nainen ei oikeastaan ollut ihmeissään siitä, että minulla oli noin vain heittää miljoona puntaa ihastukselleni, haluan olla romanttinen, ainakin omalla tavallani. Katsoin kelloa ja huomasin sen olevan jo varttia vaille neljä, ja kävelen Rosen antamaan osoitteeseen vartissa. Nainen hyvästeli minut ja lähdin kaupasta. Tämä nainen sanoi, että työmiehet tulevat tänään kello neljältä ja ovat parissa tunnissa valmiita, heitä on varmaan monta ihmistä, kun tekevät niin nopeasti. Kuitenkin, lähdin Rosen luokse. Tarkistin melkein minuutin välein olisiko hän soittanut, mutta mitään ei kuulunut.
lauantai 25. toukokuuta 2013
perjantai 24. toukokuuta 2013
My hero ~ 5
(Harry) Kävelin ostoskeskusta kohti, tarvitsen uusia vaatteita. Mietein vain, että miten selitän tämän Louisille, hän on kiintynyt tähän Roseen todella paljon. Oikasin kujan kautta, jossa kuulin outoa ääntä. Menin roskasäiliön taakse piiloon, ja kurkistin sieltä. Siellä oli joku mies, jolla oli kädessään ase ja puukko. Miehen edessä oli Louis. En saanut selvää mistä he puhuivat, ja lähemmäs en uskaltanut mennä. He lähtivät liikkeelle. Huomasin, että melkein heti puhelimeni alkoi soida. Soittaja oli: Louis:
Louis: "Mä oon tälläsen farmariauton sisällä, ja mua viedään jonnekin, mitä mä teen? Tuu auttamaan!" sitten puhelu katkesi. Tulin pois piilosta, joka oli kyllä haiseva hyh. Juoksin auton perään, ja tietysti olin hitaampi, mutta pysyin kintereillä. He poikkesivat rannalle, siellä ei ole tähän aikaan enää ketään: klo: 18:50. Ei minun mielestä ainakaan. Menin pukukoppien taakse piiloon, josta näin ja kuulin hyvin: Mies nousi autosta, ja huomasin, että autossa ei ollut enempää ihmisiä, hän avasi oven, ja samalla osoitti Louisia aseella päähän. Louis oli varmaan shokissa, kun ei pysynyt pystyssä, vaikka mies nimenomaan käski pysyä pystyssä. Sitten mies alkoi puhua:
mies: "Oli varmaan mukava keikka viime viikolla, kun ihmisiltä ryövätään noin vain 500 e, vai kuinka Louis? Kyllä tiedän nimesi, lapseni on hulluna teidän bändinne jäseniin, ja ajattelin ostaa tyttärelleni liput sinne konserttiin. Ostin vielä kaikkein kalleimmat, ja ostin ihan oikeasta lippupalvelusta, jota te olette itsekkin mainostaneet, en vain muista nimeä. Kuitenkin, ostin liput ja annoin ne tyttärelleni, mutta keikkapäivänä hän meni iloisena antamaan lippuja, ja vietti mukavan illan konserttihallissa. Hänellä oli oikeus tulla M&G-osuudelle myös, mutta hänet estettiin, joten ajattelin tehdä pienen kostoreissun, meinaan eihän raha kasva puussa," Louis nielaisi ja tärisikin hieman. Mies jatkoi uhkailua ja kohta kuului Louisin huuto:
Louis: "En minä näistä asioista päätä!" sitten päätin, että en aijo olla enää nössö. Löysin pukukopin takaa vanhan laudan, nappasin sen ja hiivein se kourassani miehen taakse. Hieman kuului hiekan ääntä, mutta onneksi merivesi peitti äänen. Tulin miehen taakse ja löin miestä täysillä päähän. Hän oli hetkessä maassa. Autoin Louisin ylös maasta, ja varmistin ettei mies ollut vielä tajuissaan. Verta ei tullut, mutta minä soitin silti ambulanssin, ja sen jälkeen olimme lähdössä, tämä kyseinen mies nousi ylös, ja näimme sen, koska käännyimme vielä kerran. Hän alkoi juosta meitä kohti, hoiperellen. Hän sai minut kaadettua maahan, ja Louis sanoi:
Louis: "Voimme maksaa sinulle sen 500e, jos jätät meidät rauhaan!" mies mietti, ja Louis otti 500e lompakostaan ja ojensi miehelle. Lähdimme äkkiä pois, ja mies jäi rannalle. Rannalta päästyämme tuli kiusallinen hiljaisuus:
minä: "Olen pahoillani, jos loukkasin sinua, mutta Rose on oikeasti todella kaunis, ja hän voisi olla se oikea, tai ainakin tyttöystäväni", Louisin silmät kostuivat sanoista, ja tuntui kuin olisin vain pahentanut asioita:
Louis: "Etkö tajua?! Olen rakastunut Roseen ja hän rakastaa sinua, ei hän minusta välitä, joten ihan sama minulle!" tiesin, että Louis valehteli, kun häntä alkoi itkettää ja lähti äkkiä pois, luultavasti meni hakemaan taksia pois. Mietein olisiko Louisin sanoissa perää, jos Rose rakastaa minua, mutta kyllä Rose välittää Louisista, olen siitä aika varma.
(Rose) Olin tullut töistäni kotiin, olen siis parturi-kampaamossa töissä, mutta olen vielä harjoittelija. Sain tämän työpaikan melkein heti, kun muutin tänne. Etsein työpaikkoja ja sen löysin kyseisen parturi-kampaamon ikkunasta, ja olen siis opiskelija vielä, ja erikoistun kampaamotyöhön, ajatukseni vilisi töissä, niin kauan, kunnes näin Louisin kerrostaloni edessä. Hän nojasi seinää vasten, hänellä oli tällä kertaa päällään musta huppari ja vaaleansiniset farkut, ja jalassaan hänellä oli Adidaksen tennarit. Nielaisin ja kävelin kohti Louisia. Hän ei huomannut tuloani, mutta saavuttuani hän nosti katseensa kännykästään:
Louis: "Moi, Rose", hän sanoi tekohymy kasvoillaan. On hassua, että voi hyvin helposti huomata, jos tekee tekohymyn. Sitten huomasin, että hän oli itkenyt, minä katsoin kummissani ja hän sanoi: "Sinun takiasi olen itkenyt," silmäni suurenivat ja olin ihan ihmeissäni, ja kysyin:
minä: "Mun takiani, kuinka niin?" hän yritti esittää kovaa ja pitää mykkäkoulua, mutta lisäsin: "Kerro nyt kun aloititkin", sitten hän kertoi minulle jostain miehestä jonka oli tavannut, ja oli uhkaillut häntä. Oli kauhea päivä takana, ja huomasin, että hän kiersi asiaa, joka liittyi minuun.
Louis: "Ei muuta kummempaa", minä pyöräytin silmiäni ja sanoin:
minä: "Haluatko tulla sisälle juttelemaan, vai juttelemmeko tässä?" hän katsoi ihmeissään, vaikka tiesi mitä tarkoitin. Hän halusi jutella kadulla, luultavasti pääsee helpommin pois, kun on tie, jota juosta:
minä: "Et sitten juokse karkuun", hän naurahti ja nyökkäsi.
Louis: "Okei, no silloin kun tavattiin ihastuin suhun, tai en tiedä sillä hetkellä, mutta sillon, kun heräsin asunnostasi ja näin sinut kunnolla, eikä vain pimeässä tai katulampun valossa. Mä oikeesti välitän susta ja rakastan sua, mutta sun sydän valitsi Harryn, joten yritän olla onnellinen, jos vain löydän itselleni myös tytön", minulla oli pala kurkussa, koska oikeastaan en ole varma rakastanko Harrya, ja jos rakastan niin välitän myös Louisista. En tiedä mitä teen, oikeasti! Saan nyt valita, mutta en tiedä miten. Hän tuli minua lähemmäs:
Louis: "En yritä vakuutella, että olisin se oikea sinulle, mutta minun on pakko tehdä tämä", hän sanoi ja suuteli minua. Se tuntui 99.9% ihanalta, ja 0.1% kauhealta, koska ajattelin silloin Harrya, ja mitä tein. Sitten irroitin itseni ja hän katsoi minua hämillään:
Louis: "Enkö ollutkaan hyvä..", sitten keskeytin hänet ja sanoin:
minä: "Oli hyvä, mutta tämä tuntuu väärälle, pyöritellä kahta jätkää samaan aikaan. Minun täytyy tehdä valinta, mutta en tiedä kumman teistä otan", sitten hän hymyili ymmärtäväisesti ja sanoi:
Louis: "Tee + & - lappu meistä, ja vertaa kummalla on enemmän +:ssaa", minä mietein asiaa ja sanoin:
minä: "En oikeastaan tiedä teistä paljoa, joten se on aika vaikeaa, jos tehtäisiin niin, että menen molempien kanssa 2 treffeille, ja sen jälkeen katsotaan kummasta pidän enemmän", huomasin Louisin ilmeestä hieman ylpeyttä, ja voiton tahtoa:
Louis: "Miksi kahdet?" hymyilin ja sanoin:
minä: "Olen jo sopinut yhdet Harryn kanssa", hän näytti surulliselta ja kerroin, että menemme vain ostoksille. Sitten hän antoi pusun poskelle ja lähti. Jäin siihen vain seisomaan, punaisena, mutta onnellisena. Nyt on vain valittava, onneksi en pyörittänyt heitä salaa toisiltaan se nyt olisi ollutkin hullua. Luulin, että Louis haluaisi olla ystäväni, mutta nyt hän iski tälläisen pommin joten, soitan Janelle, hän saa auttaa minua.
Louis: "Mä oon tälläsen farmariauton sisällä, ja mua viedään jonnekin, mitä mä teen? Tuu auttamaan!" sitten puhelu katkesi. Tulin pois piilosta, joka oli kyllä haiseva hyh. Juoksin auton perään, ja tietysti olin hitaampi, mutta pysyin kintereillä. He poikkesivat rannalle, siellä ei ole tähän aikaan enää ketään: klo: 18:50. Ei minun mielestä ainakaan. Menin pukukoppien taakse piiloon, josta näin ja kuulin hyvin: Mies nousi autosta, ja huomasin, että autossa ei ollut enempää ihmisiä, hän avasi oven, ja samalla osoitti Louisia aseella päähän. Louis oli varmaan shokissa, kun ei pysynyt pystyssä, vaikka mies nimenomaan käski pysyä pystyssä. Sitten mies alkoi puhua:
mies: "Oli varmaan mukava keikka viime viikolla, kun ihmisiltä ryövätään noin vain 500 e, vai kuinka Louis? Kyllä tiedän nimesi, lapseni on hulluna teidän bändinne jäseniin, ja ajattelin ostaa tyttärelleni liput sinne konserttiin. Ostin vielä kaikkein kalleimmat, ja ostin ihan oikeasta lippupalvelusta, jota te olette itsekkin mainostaneet, en vain muista nimeä. Kuitenkin, ostin liput ja annoin ne tyttärelleni, mutta keikkapäivänä hän meni iloisena antamaan lippuja, ja vietti mukavan illan konserttihallissa. Hänellä oli oikeus tulla M&G-osuudelle myös, mutta hänet estettiin, joten ajattelin tehdä pienen kostoreissun, meinaan eihän raha kasva puussa," Louis nielaisi ja tärisikin hieman. Mies jatkoi uhkailua ja kohta kuului Louisin huuto:
Louis: "En minä näistä asioista päätä!" sitten päätin, että en aijo olla enää nössö. Löysin pukukopin takaa vanhan laudan, nappasin sen ja hiivein se kourassani miehen taakse. Hieman kuului hiekan ääntä, mutta onneksi merivesi peitti äänen. Tulin miehen taakse ja löin miestä täysillä päähän. Hän oli hetkessä maassa. Autoin Louisin ylös maasta, ja varmistin ettei mies ollut vielä tajuissaan. Verta ei tullut, mutta minä soitin silti ambulanssin, ja sen jälkeen olimme lähdössä, tämä kyseinen mies nousi ylös, ja näimme sen, koska käännyimme vielä kerran. Hän alkoi juosta meitä kohti, hoiperellen. Hän sai minut kaadettua maahan, ja Louis sanoi:
Louis: "Voimme maksaa sinulle sen 500e, jos jätät meidät rauhaan!" mies mietti, ja Louis otti 500e lompakostaan ja ojensi miehelle. Lähdimme äkkiä pois, ja mies jäi rannalle. Rannalta päästyämme tuli kiusallinen hiljaisuus:
minä: "Olen pahoillani, jos loukkasin sinua, mutta Rose on oikeasti todella kaunis, ja hän voisi olla se oikea, tai ainakin tyttöystäväni", Louisin silmät kostuivat sanoista, ja tuntui kuin olisin vain pahentanut asioita:
Louis: "Etkö tajua?! Olen rakastunut Roseen ja hän rakastaa sinua, ei hän minusta välitä, joten ihan sama minulle!" tiesin, että Louis valehteli, kun häntä alkoi itkettää ja lähti äkkiä pois, luultavasti meni hakemaan taksia pois. Mietein olisiko Louisin sanoissa perää, jos Rose rakastaa minua, mutta kyllä Rose välittää Louisista, olen siitä aika varma.
(Rose) Olin tullut töistäni kotiin, olen siis parturi-kampaamossa töissä, mutta olen vielä harjoittelija. Sain tämän työpaikan melkein heti, kun muutin tänne. Etsein työpaikkoja ja sen löysin kyseisen parturi-kampaamon ikkunasta, ja olen siis opiskelija vielä, ja erikoistun kampaamotyöhön, ajatukseni vilisi töissä, niin kauan, kunnes näin Louisin kerrostaloni edessä. Hän nojasi seinää vasten, hänellä oli tällä kertaa päällään musta huppari ja vaaleansiniset farkut, ja jalassaan hänellä oli Adidaksen tennarit. Nielaisin ja kävelin kohti Louisia. Hän ei huomannut tuloani, mutta saavuttuani hän nosti katseensa kännykästään:
Louis: "Moi, Rose", hän sanoi tekohymy kasvoillaan. On hassua, että voi hyvin helposti huomata, jos tekee tekohymyn. Sitten huomasin, että hän oli itkenyt, minä katsoin kummissani ja hän sanoi: "Sinun takiasi olen itkenyt," silmäni suurenivat ja olin ihan ihmeissäni, ja kysyin:
minä: "Mun takiani, kuinka niin?" hän yritti esittää kovaa ja pitää mykkäkoulua, mutta lisäsin: "Kerro nyt kun aloititkin", sitten hän kertoi minulle jostain miehestä jonka oli tavannut, ja oli uhkaillut häntä. Oli kauhea päivä takana, ja huomasin, että hän kiersi asiaa, joka liittyi minuun.
Louis: "Ei muuta kummempaa", minä pyöräytin silmiäni ja sanoin:
minä: "Haluatko tulla sisälle juttelemaan, vai juttelemmeko tässä?" hän katsoi ihmeissään, vaikka tiesi mitä tarkoitin. Hän halusi jutella kadulla, luultavasti pääsee helpommin pois, kun on tie, jota juosta:
minä: "Et sitten juokse karkuun", hän naurahti ja nyökkäsi.
Louis: "Okei, no silloin kun tavattiin ihastuin suhun, tai en tiedä sillä hetkellä, mutta sillon, kun heräsin asunnostasi ja näin sinut kunnolla, eikä vain pimeässä tai katulampun valossa. Mä oikeesti välitän susta ja rakastan sua, mutta sun sydän valitsi Harryn, joten yritän olla onnellinen, jos vain löydän itselleni myös tytön", minulla oli pala kurkussa, koska oikeastaan en ole varma rakastanko Harrya, ja jos rakastan niin välitän myös Louisista. En tiedä mitä teen, oikeasti! Saan nyt valita, mutta en tiedä miten. Hän tuli minua lähemmäs:
Louis: "En yritä vakuutella, että olisin se oikea sinulle, mutta minun on pakko tehdä tämä", hän sanoi ja suuteli minua. Se tuntui 99.9% ihanalta, ja 0.1% kauhealta, koska ajattelin silloin Harrya, ja mitä tein. Sitten irroitin itseni ja hän katsoi minua hämillään:
Louis: "Enkö ollutkaan hyvä..", sitten keskeytin hänet ja sanoin:
minä: "Oli hyvä, mutta tämä tuntuu väärälle, pyöritellä kahta jätkää samaan aikaan. Minun täytyy tehdä valinta, mutta en tiedä kumman teistä otan", sitten hän hymyili ymmärtäväisesti ja sanoi:
Louis: "Tee + & - lappu meistä, ja vertaa kummalla on enemmän +:ssaa", minä mietein asiaa ja sanoin:
minä: "En oikeastaan tiedä teistä paljoa, joten se on aika vaikeaa, jos tehtäisiin niin, että menen molempien kanssa 2 treffeille, ja sen jälkeen katsotaan kummasta pidän enemmän", huomasin Louisin ilmeestä hieman ylpeyttä, ja voiton tahtoa:
Louis: "Miksi kahdet?" hymyilin ja sanoin:
minä: "Olen jo sopinut yhdet Harryn kanssa", hän näytti surulliselta ja kerroin, että menemme vain ostoksille. Sitten hän antoi pusun poskelle ja lähti. Jäin siihen vain seisomaan, punaisena, mutta onnellisena. Nyt on vain valittava, onneksi en pyörittänyt heitä salaa toisiltaan se nyt olisi ollutkin hullua. Luulin, että Louis haluaisi olla ystäväni, mutta nyt hän iski tälläisen pommin joten, soitan Janelle, hän saa auttaa minua.
keskiviikko 22. toukokuuta 2013
My hero ~ 4
(Rose) Kävelimme alas portaita, Louis meni edelläni, ja pelkäsin, että Harry ilkkuu tai vinoilee, kun pyörryin. Näin Harryn, ja yritin saada selville, että yrittikö hän kiusoitella vai ei. Sitten hän avasi suunsa:
Harry: "Ei ollut ensimmäinen kerta, kun tyttö kaatuu, kun näkee minut, joten ei hätää", huojennuin ja hymyilin. Istuin Harryn viereen istumaan, ja huomasin, että Louis katsoi minua välillä, aika kauan. Keskustelin Harryn kanssa, ja nauroimme yhdessä, mutta aina, kun nostin pääni, Louis käänsi päänsä tai esitti keskustelevansa. Katsoin häntä ja hän kysyi Harrylta:
Louis: "Aijotko iskeä taas uuden tytön, eikö se viime viikolla tavattu tyttöystäväsi ollutkaan sinua varten?" hämmennyin. Katsoin häntä kauhistuneena, kun tajusin tämän ihanan Harryn olevan varattu. Miksi Louis sen ilmoitti? Onko hän mustasukkainen, ei..En usko, että se on sitä. Harry nousi pöydästä, ja lähti vähin äänin ulos. Katsoin ihmeissäni Louisia kohti ja hän sanoi:
Louis: "Ajattelin kertoa, koska tämä Harry on välillä varsinainen peluri, ja flirttailee monien tyttöjen kanssa", pyöräytin silmiäni, ja nousin pöydästä. Louis katsoi minua kummissaan, mutta minä haluan löytää Harryn. Hän saa selittää minulle paremmin. Laitoin kengät jalkaan ja en sanonut mitään lähtiessäni. En vain halunnut, ja toivottavasti Louis ymmärsi sen.
(Harry) Kävelin keskustan kadulla, kädet taskussani. Olin surullinen, koska en halua olla sellainen, mitä minusta ajatellaan. Jätin tämän tytön, koska hän petti minua, enkä halunnut kertoa sitä muille. Silti minusta, tulee tämän suhteen "pahis". Pysähdyin liikennevaloihin, ja katsoin taivaalle. Silmiin sattui, ei nyt en itke. Pyyhin nopeasti sormellani pienen kyyneleen, joka oli valunut, ja tehnyt pienen vanan poskelleni. Olin juuri ylittämässä tietä, kun kuulin jonkun juoksevan luokseni. Käännyin ja näin Rosen tulevan vauhdilla. Hän pysähtyi, ja oli hieman hengästynyt. Oliko hän juossut tänne asti, varmaan aika hyvä kunto.
Rose: "Moi, voidaanko jutella?" hymyilin ja sanoin:
minä: "Jos haluat, mihin mennään?" hän näytti kädellään tien toisella puolella olevaa pientä kahvilaa. Liikennevaojen väri oli vihreä, joten pääsimme yli. Menimme kahvilaan sisälle, ja otimme vain kahvit, koska olimme juuri syöneet, vaikka ei siitä tullut oikein mitään, kiitos Louisin. Istuimme pöydän ääreen ja sanoin:
minä: "Mistä aloitan", sitten siemaisin kahviani. Rose sanoi vain minulle, että:
Rose: "Kerro tästä tyttöystävästäsi, jos sinulla on sellainen", huokaisin ja vastasin:
minä: "Hän oli todella mukava, hauska, kiva kaikkea mitä sinä olet", Rose punastui hieman ja jatkoin: .."mutta hän oli myös erilainen, koska hän petti minua. Hän oli kännissä, ja sain tietää, kun katsoin hänen puhelimeensa." Rose keskittyi keskusteluun täysin, oli kiva, kun joku jaksaa kuunnella: "Otimme siis vähän ennen tätä paljastusta kuvan, jossa olimme yhdessä huvipuistossa. Olin juuri tutkimassa kuvaa, kun näin siellä hänen kuvia, joissa suuteli toista miestä, ja teki kaikenlaista muuta", sitten Rose joi kahvin loppuun ja sanoi:
Rose: "Eli erosit siis?" nyökkäsin ja hän oli surullinen puolestani, mutta hänen silmistään näin, että hän iloitsikin myös. "Louis kertoi, että olet "peluri", hän lisäsi. minä pyöräytin silmiäni ja sanoin:
minä: "Hän valehtelee, on mustasukkainen, kuten aina. Hän on ihastunut sinuun. Sillon, kun pyörryit, ja hän halusi varta vasten jäädä sinne yläkertaan odottamaan, kunnes heräät, hän välittää sinusta, mutta en ole peluri, sen voin sanoa. Olen seurustellut, ja eronnut, mutta niihin on aina hyvät syyt, mutta en jaksa nyt vatvoa", sanoin oikeastaan vain sen, että en ole peluri, loput ajattelin itsekseni. Hän uskoi minua ja olin hyvin iloinen siitä.
Rose: "Voitko kertoa minulle jotain?" hän kysyi hieman punastellen. Katsoin häntä hymyillen ja vastasin:
minä: "Riippuu mitä", hän naurahti ja sanoi:
Rose: "Onko täällä lähistöllä jotain hyvää huonekalukauppaa? Olen vasta muuttanut tänne, vaikka asuin aika lähellä, mutta en oikeastaan koskaan käynyt täällä." minä mietein hetken ja vastasin:
minä: "Tietääkseni on, voin tulla kanssasi, jos käy?" hän hymyili ja sanoi:
Rose: "Käy oikein mainiosti, mutta minun täytyy kyllä lähteä. Menen töihin, vaikka väitinkin olevani kipeä." sitten tajusin, että eihän minulla ollut hänen puhelinnumeroaan. Hän lähti jo pois kahvilasta, lähdin hänen peräänsä. Olimme jo maksaneet, joten saimme lähteä. Pihalla oli alkanut sataa, todella kiva. Pyöräytin Rosen ympäri, ja hän naurahti:
Rose: "Mitäh...?" sitten suutelin häntä. Hänen kädet menivät niskani taakse, ja minä silitin hänen poskeaan kädelläni, kun olimme suudelleet. Sitten huomasin, että Rosen ilme muuttui iloisesta hyvin vakavaksi. Hän näytti päällään, että katsoisin taakseni: Siellä oli Louis. Hänellä oli kauhistunut ilme, sitten sanoin:
minä: "Moi Louis....", en ehtinyt sanoa loppuun, kun Louis juoksi jo pois.
(Louis) Mitä minä juuri näin? Harry suuteli tytön, jonka hengen pelastin ja johon oli näköjään korvia myöten rakastunut. Tämän täytyy olla painajaista. Miksi Harry saa aina ihanat tytöt. Hyvä, että joku edes vilkaisee minua kohti, mutta tässä tytössä oli jotain erikoista. Minä en edes tiedä enää missä olen, mihin oikein juoksin? Kuulin takaani hieman möreän äänen:
ääni: "Minulla on ase, nyt toimit niinkuin käsken, etkä käänny!" nielaisin ja hän laittoi kaulani eteen puukon ja alkoi puhumaan:
ääni: "Kävelet nyt tästä suoraan tuohon edessä olevaan autoon, ihan normaalisti, ei ilmeitä. Turha yrittää paeta, minulla on ase, joten jos juokset kuolet." lähdin kävelemään isoa farmariautoa kohti. Menin istumaan ja tämä mies laittoi oven kiinni. Ikkunat oli tummennetut, eikä niistä näkynyt mitään läpi, edes sisäpuolelta. Minne minua oikein viedään?
(Rose) Annoin Harrylle numeroni, ja lähdimme eri teillemme, mihin hän meni, ei ole tietoa, kuitenkaan ei mennyt takaisin kämpilleen. Minä menin poikien kämpille, koska olin jättänyt autoni sinne. Juoksin sinne, vaikka olinkin jo uupunut viime juoksukerrasta. Hymyilin, vaikka oikeasti sydämmeen vihlasi, kun ajattelin Louisia. Mitä oikein tein? Hän kyllä nimenomaan kertoi, että olen hänelle vain ystävä. Hänen kauhistunut ilmeensä oli vain niin, kauhea nähdä. Menin autoon sisälle, ja lähdin kohti työpaikkaani.
Harry: "Ei ollut ensimmäinen kerta, kun tyttö kaatuu, kun näkee minut, joten ei hätää", huojennuin ja hymyilin. Istuin Harryn viereen istumaan, ja huomasin, että Louis katsoi minua välillä, aika kauan. Keskustelin Harryn kanssa, ja nauroimme yhdessä, mutta aina, kun nostin pääni, Louis käänsi päänsä tai esitti keskustelevansa. Katsoin häntä ja hän kysyi Harrylta:
Louis: "Aijotko iskeä taas uuden tytön, eikö se viime viikolla tavattu tyttöystäväsi ollutkaan sinua varten?" hämmennyin. Katsoin häntä kauhistuneena, kun tajusin tämän ihanan Harryn olevan varattu. Miksi Louis sen ilmoitti? Onko hän mustasukkainen, ei..En usko, että se on sitä. Harry nousi pöydästä, ja lähti vähin äänin ulos. Katsoin ihmeissäni Louisia kohti ja hän sanoi:
Louis: "Ajattelin kertoa, koska tämä Harry on välillä varsinainen peluri, ja flirttailee monien tyttöjen kanssa", pyöräytin silmiäni, ja nousin pöydästä. Louis katsoi minua kummissaan, mutta minä haluan löytää Harryn. Hän saa selittää minulle paremmin. Laitoin kengät jalkaan ja en sanonut mitään lähtiessäni. En vain halunnut, ja toivottavasti Louis ymmärsi sen.
(Harry) Kävelin keskustan kadulla, kädet taskussani. Olin surullinen, koska en halua olla sellainen, mitä minusta ajatellaan. Jätin tämän tytön, koska hän petti minua, enkä halunnut kertoa sitä muille. Silti minusta, tulee tämän suhteen "pahis". Pysähdyin liikennevaloihin, ja katsoin taivaalle. Silmiin sattui, ei nyt en itke. Pyyhin nopeasti sormellani pienen kyyneleen, joka oli valunut, ja tehnyt pienen vanan poskelleni. Olin juuri ylittämässä tietä, kun kuulin jonkun juoksevan luokseni. Käännyin ja näin Rosen tulevan vauhdilla. Hän pysähtyi, ja oli hieman hengästynyt. Oliko hän juossut tänne asti, varmaan aika hyvä kunto.
Rose: "Moi, voidaanko jutella?" hymyilin ja sanoin:
minä: "Jos haluat, mihin mennään?" hän näytti kädellään tien toisella puolella olevaa pientä kahvilaa. Liikennevaojen väri oli vihreä, joten pääsimme yli. Menimme kahvilaan sisälle, ja otimme vain kahvit, koska olimme juuri syöneet, vaikka ei siitä tullut oikein mitään, kiitos Louisin. Istuimme pöydän ääreen ja sanoin:
minä: "Mistä aloitan", sitten siemaisin kahviani. Rose sanoi vain minulle, että:
Rose: "Kerro tästä tyttöystävästäsi, jos sinulla on sellainen", huokaisin ja vastasin:
minä: "Hän oli todella mukava, hauska, kiva kaikkea mitä sinä olet", Rose punastui hieman ja jatkoin: .."mutta hän oli myös erilainen, koska hän petti minua. Hän oli kännissä, ja sain tietää, kun katsoin hänen puhelimeensa." Rose keskittyi keskusteluun täysin, oli kiva, kun joku jaksaa kuunnella: "Otimme siis vähän ennen tätä paljastusta kuvan, jossa olimme yhdessä huvipuistossa. Olin juuri tutkimassa kuvaa, kun näin siellä hänen kuvia, joissa suuteli toista miestä, ja teki kaikenlaista muuta", sitten Rose joi kahvin loppuun ja sanoi:
Rose: "Eli erosit siis?" nyökkäsin ja hän oli surullinen puolestani, mutta hänen silmistään näin, että hän iloitsikin myös. "Louis kertoi, että olet "peluri", hän lisäsi. minä pyöräytin silmiäni ja sanoin:
minä: "Hän valehtelee, on mustasukkainen, kuten aina. Hän on ihastunut sinuun. Sillon, kun pyörryit, ja hän halusi varta vasten jäädä sinne yläkertaan odottamaan, kunnes heräät, hän välittää sinusta, mutta en ole peluri, sen voin sanoa. Olen seurustellut, ja eronnut, mutta niihin on aina hyvät syyt, mutta en jaksa nyt vatvoa", sanoin oikeastaan vain sen, että en ole peluri, loput ajattelin itsekseni. Hän uskoi minua ja olin hyvin iloinen siitä.
Rose: "Voitko kertoa minulle jotain?" hän kysyi hieman punastellen. Katsoin häntä hymyillen ja vastasin:
minä: "Riippuu mitä", hän naurahti ja sanoi:
Rose: "Onko täällä lähistöllä jotain hyvää huonekalukauppaa? Olen vasta muuttanut tänne, vaikka asuin aika lähellä, mutta en oikeastaan koskaan käynyt täällä." minä mietein hetken ja vastasin:
minä: "Tietääkseni on, voin tulla kanssasi, jos käy?" hän hymyili ja sanoi:
Rose: "Käy oikein mainiosti, mutta minun täytyy kyllä lähteä. Menen töihin, vaikka väitinkin olevani kipeä." sitten tajusin, että eihän minulla ollut hänen puhelinnumeroaan. Hän lähti jo pois kahvilasta, lähdin hänen peräänsä. Olimme jo maksaneet, joten saimme lähteä. Pihalla oli alkanut sataa, todella kiva. Pyöräytin Rosen ympäri, ja hän naurahti:
Rose: "Mitäh...?" sitten suutelin häntä. Hänen kädet menivät niskani taakse, ja minä silitin hänen poskeaan kädelläni, kun olimme suudelleet. Sitten huomasin, että Rosen ilme muuttui iloisesta hyvin vakavaksi. Hän näytti päällään, että katsoisin taakseni: Siellä oli Louis. Hänellä oli kauhistunut ilme, sitten sanoin:
minä: "Moi Louis....", en ehtinyt sanoa loppuun, kun Louis juoksi jo pois.
(Louis) Mitä minä juuri näin? Harry suuteli tytön, jonka hengen pelastin ja johon oli näköjään korvia myöten rakastunut. Tämän täytyy olla painajaista. Miksi Harry saa aina ihanat tytöt. Hyvä, että joku edes vilkaisee minua kohti, mutta tässä tytössä oli jotain erikoista. Minä en edes tiedä enää missä olen, mihin oikein juoksin? Kuulin takaani hieman möreän äänen:
ääni: "Minulla on ase, nyt toimit niinkuin käsken, etkä käänny!" nielaisin ja hän laittoi kaulani eteen puukon ja alkoi puhumaan:
ääni: "Kävelet nyt tästä suoraan tuohon edessä olevaan autoon, ihan normaalisti, ei ilmeitä. Turha yrittää paeta, minulla on ase, joten jos juokset kuolet." lähdin kävelemään isoa farmariautoa kohti. Menin istumaan ja tämä mies laittoi oven kiinni. Ikkunat oli tummennetut, eikä niistä näkynyt mitään läpi, edes sisäpuolelta. Minne minua oikein viedään?
(Rose) Annoin Harrylle numeroni, ja lähdimme eri teillemme, mihin hän meni, ei ole tietoa, kuitenkaan ei mennyt takaisin kämpilleen. Minä menin poikien kämpille, koska olin jättänyt autoni sinne. Juoksin sinne, vaikka olinkin jo uupunut viime juoksukerrasta. Hymyilin, vaikka oikeasti sydämmeen vihlasi, kun ajattelin Louisia. Mitä oikein tein? Hän kyllä nimenomaan kertoi, että olen hänelle vain ystävä. Hänen kauhistunut ilmeensä oli vain niin, kauhea nähdä. Menin autoon sisälle, ja lähdin kohti työpaikkaani.
perjantai 17. toukokuuta 2013
My hero ~ 3
(Rose) Olimme Louisin kanssa heidän talonsa eteisessä. Päässäni pyöri vain Louisin sanat, ja en tiennyt mitä tehdä. Otin kengät pois ja menin Louisin perässä olohuoneeseen, jossa istui neljä Louisin ikäistä poikaa. Yksi ruskeahiuksinen kiharapäinen poika oli kiinnostavan näköinen, ja hän nosti katseensa televisiosta:
poika: "Hei, Louis. Kukas tuo kaunokainen on?" hän katsoi minua suoraan silmiin. Hänellä oli upeat silmät. Louis vastasi nopeasti:
Louis: "Kaverini vain", hymyilin ja ihmettelin mielessäni, että olenko Louisille vain ystävä. Ei en vaivaa päätäni nyt sen kanssa. Sitten "hyppäsin" kehiin ja sanoin:
minä: "Moi, oon Rose", poika hymyili kirkkain silmin minulle. Hymyilin takaisin. Sitten hän tajusi hölmistyneenä, ettei esitellyt itseään:
poika: "Olimpa hölmö, minä olen Harry", naurahdin ja hän nousi ylös. Tajusin, että nämähän oli kaikki 1D:n jäseniä. Blondi poika oli Niall, ruskeahiuksinen poika oli Liam, mustahiuksinen poika oli Zayn ja tämä kiharapäinenhurmuri oli Harry. Louis jäi olohuoeeseen muiden kanssa, minä lähdin Harryn kanssa keittiöön:
minä: "Tämä on niin epätodellista, minä en tiedä mitä tehdä..Minulla on huono olo, ja oikeasti tekee mieli vain levätä.." muuta en sitten muistakkaan. Kaaduin maahan, ja päähän sattui. En tiennyt mitä oli juuri tapahtunut. Olin tajuton.
(Harry) Otin lasin vettä, jonka minun piti antaa Roselle, mutta näin hänet maassa. Säikähdin hirveästi, ja menin hänen viereensä. Kokeilin pulssin niskasta. Huh, hän hengittää, hyvä! Sitten tajusin, otin vesilasin ja heitin sen Rosen naamalle. Ei toiminut, pyyhein äkkiä veden talouspaperilla, pois hänen kasvoiltaan. Sitten huusin pojat:
minä: "Pojat tulkaa auttamaan!" ja kuulin, että joku juoksi huoneeseen. Se oli Louis, hän oli erittäin säikähtynyt. Sitten hän näki Rosen maassa. Katsoi minua syyllistelevästi:
minä: "En tehnyt mitään! Hän oli vain sekaisin kaikesta tästä, mitä tehdään?" huomasin Louisin miettivän. Muut tulivat lopulta huoneeseen, ja olivat ihmeissään. Selitin heille, ja Louis nosti Rosen maasta, ja vei yläkertaan:
Louis: "Vien Rosen lepäämään", jäimme alas ja söimme iltapalaa.
(Louis) Laskin Rosen varovasti sängylleni. Peittelin hänet, ja jäin istumaan sängyn vierelle olevalle sohvalle. Olin siinä tunnin, pelasin kännykälläni. Tunnin päästä kuulin muminaa:
Rose: "Mmm Missä olen?" sitten hymyilin ja käännyin häntä kohti. Hän hymyili myös.
minä: "Mikä on olo? Löit pääsi aika kovaa maahan, kuullemma", hän kauhistui ja sanoi:
Rose: "Apua, eikai Harry nähnyt sitä? Tosi kiva!" hän oli hieman surullinen ja kysyin:
minä: "Haittaako se?" hän nyökkäsi päätään.
(Rose) Hyvä minä, pyörryin ihastukseni edessä! Tämä tästä vielä puuttui, ja sanoin:
minä: "No, olen hengissä." naurahdin ja hän hymyili minulle. Olin todella lähellä, etten kiljunut. En olen directioner, mutta julkkiksen näkeminen on kyllä siisti juttu. Sitten kysyin:
minä: "Voitko ottaa kuvan mun kans, kun haluaisin saada meistä kuvan", sitten hän auttoi minut ylös sängystä, ja kaivoin puhelimeni:
Louis: "Hymyile olet piilokamerassa!" hän sanoi nauraen, ja hymyilin leveästi. Otin kuvan, ja katsoin sitä.
minä: "Tämä kyllä menee FB:n profiilikuvaksi." Louis nauroi ja kysyi:
Louis: "Onko nälkä? Alhaalla voi olla jotain ruokaa, jos tekee mieli." mietein hetken, se olisi kyllä noloa nyt mennä, jos Harry kiusoittelee siitä pyörtymisestä. Sitten avasin suuni:
minä: "Juu käy", ja menimme alakertaan. Olo oli kyllä paljon parempi. Nyt pitäisi vielä kestää tämä, nolo kohtaaminen.
poika: "Hei, Louis. Kukas tuo kaunokainen on?" hän katsoi minua suoraan silmiin. Hänellä oli upeat silmät. Louis vastasi nopeasti:
Louis: "Kaverini vain", hymyilin ja ihmettelin mielessäni, että olenko Louisille vain ystävä. Ei en vaivaa päätäni nyt sen kanssa. Sitten "hyppäsin" kehiin ja sanoin:
minä: "Moi, oon Rose", poika hymyili kirkkain silmin minulle. Hymyilin takaisin. Sitten hän tajusi hölmistyneenä, ettei esitellyt itseään:
poika: "Olimpa hölmö, minä olen Harry", naurahdin ja hän nousi ylös. Tajusin, että nämähän oli kaikki 1D:n jäseniä. Blondi poika oli Niall, ruskeahiuksinen poika oli Liam, mustahiuksinen poika oli Zayn ja tämä kiharapäinenhurmuri oli Harry. Louis jäi olohuoeeseen muiden kanssa, minä lähdin Harryn kanssa keittiöön:
minä: "Tämä on niin epätodellista, minä en tiedä mitä tehdä..Minulla on huono olo, ja oikeasti tekee mieli vain levätä.." muuta en sitten muistakkaan. Kaaduin maahan, ja päähän sattui. En tiennyt mitä oli juuri tapahtunut. Olin tajuton.
(Harry) Otin lasin vettä, jonka minun piti antaa Roselle, mutta näin hänet maassa. Säikähdin hirveästi, ja menin hänen viereensä. Kokeilin pulssin niskasta. Huh, hän hengittää, hyvä! Sitten tajusin, otin vesilasin ja heitin sen Rosen naamalle. Ei toiminut, pyyhein äkkiä veden talouspaperilla, pois hänen kasvoiltaan. Sitten huusin pojat:
minä: "Pojat tulkaa auttamaan!" ja kuulin, että joku juoksi huoneeseen. Se oli Louis, hän oli erittäin säikähtynyt. Sitten hän näki Rosen maassa. Katsoi minua syyllistelevästi:
minä: "En tehnyt mitään! Hän oli vain sekaisin kaikesta tästä, mitä tehdään?" huomasin Louisin miettivän. Muut tulivat lopulta huoneeseen, ja olivat ihmeissään. Selitin heille, ja Louis nosti Rosen maasta, ja vei yläkertaan:
Louis: "Vien Rosen lepäämään", jäimme alas ja söimme iltapalaa.
(Louis) Laskin Rosen varovasti sängylleni. Peittelin hänet, ja jäin istumaan sängyn vierelle olevalle sohvalle. Olin siinä tunnin, pelasin kännykälläni. Tunnin päästä kuulin muminaa:
Rose: "Mmm Missä olen?" sitten hymyilin ja käännyin häntä kohti. Hän hymyili myös.
minä: "Mikä on olo? Löit pääsi aika kovaa maahan, kuullemma", hän kauhistui ja sanoi:
Rose: "Apua, eikai Harry nähnyt sitä? Tosi kiva!" hän oli hieman surullinen ja kysyin:
minä: "Haittaako se?" hän nyökkäsi päätään.
(Rose) Hyvä minä, pyörryin ihastukseni edessä! Tämä tästä vielä puuttui, ja sanoin:
minä: "No, olen hengissä." naurahdin ja hän hymyili minulle. Olin todella lähellä, etten kiljunut. En olen directioner, mutta julkkiksen näkeminen on kyllä siisti juttu. Sitten kysyin:
minä: "Voitko ottaa kuvan mun kans, kun haluaisin saada meistä kuvan", sitten hän auttoi minut ylös sängystä, ja kaivoin puhelimeni:
Louis: "Hymyile olet piilokamerassa!" hän sanoi nauraen, ja hymyilin leveästi. Otin kuvan, ja katsoin sitä.
minä: "Tämä kyllä menee FB:n profiilikuvaksi." Louis nauroi ja kysyi:
Louis: "Onko nälkä? Alhaalla voi olla jotain ruokaa, jos tekee mieli." mietein hetken, se olisi kyllä noloa nyt mennä, jos Harry kiusoittelee siitä pyörtymisestä. Sitten avasin suuni:
minä: "Juu käy", ja menimme alakertaan. Olo oli kyllä paljon parempi. Nyt pitäisi vielä kestää tämä, nolo kohtaaminen.
lauantai 11. toukokuuta 2013
My hero ~ 2
(Louis) Heräsin, kun puhelimeni alkoi soida. Kuullostaa aika itserakkaalta, mutta minulla on "One Way Or Another" soittoäänenä. Otin puhelimen taskusta ja katsoin ketä soitti:
minä: "Zayn", mutisin ja huomasin, että Rose oli jo hereillä. Hän hääräsi pahvilaatikon luona, hänellä oli päällään musta t-paita, jossa oli valkoisia pilkkuja, ja jalassaan punaiset minishortsit. Vastasin puhelimeen hiljaan:
minä: "No mitä nyt?" kuulin Zaynin äänen hieman hiljaisena ja hän kysyi:
Zayn: "Missä olet oikein ollut? Et tullut eilen takaisin kämpille, sinunhan piti vain käydä palauttamassa se elokuva!" sitten selitin hänelle:
minä: "No kävin palauttamassa sen, kun tulin pois vuokraamosta huomasin tytön autonvalojen edessä, ja tyttö oli jo shokissa, ettei osannut väistää. Joten juoksin vauhdilla hänen luo, ja siirsin hänet toiselle puolelle tietä. Kaaduimme maahan, mutta minun tai hänen tavaransa eivät menneet rikki. Tällä hetkellä olen tytön kotona.
Zayn: "Jaahas", minä pyöräytin silmiäni ja sanoin:
minä: "Äläs ajattele liikoja, en ole hänen poikaystävänsä", kuulin naurua ja hän sanoi:
Zayn: "Vielä", sitten puhelin katkesi. Sitten katsoin uudelleen Rosen suuntaan ja tajusin: Olin ihastunut häneen, en paljoa, mutta hieman. En silti uskalla kertoa sitä hänelle, koska pelkään, että hän ns. pelästyy minua. Parempi, että olemme ystäviä, mutta mietein, että oliko Zaynin sanoissa perää. Yritän kuitenkin olla ystävällinen voisin, vaikka tehdä aamupalaa.. Äh, ei täällä voi, no vien hänet ulos aamupalalle, ystävä mielessä. Nousin ylös ja tungin puhelimen taskuuni. Rosella oli kädessään kasa vaatteita. Hän katsoi minua kohti hymyillen:
Rose: "Huomenta, minä vain hain tämän päivän vaatteita", nyökkäsin ja kysyin:
minä: "Haluaisitko lähteä aamupalalle, kello on jo melkein 12?" hän katsoi minua kauhuissaan ja katsoin kysyvästi:
Rose: "Ei kai ole?" nyökkäsin ja hän juoksi vaatekasan kanssa huoneeseen, ja tuli salamannopeasti takaisin päällään valkoinen kauluspaita ja vaaleansiniset pillifarkut. Hänellä oli Puman mustat nilkkasukat jalassaan. Sitten kysyin:
minä: "Onko kiire johonkin?" kysyin sarkastisesti. Hän vain mumisi jotain töistään. Sitten, hän tuli luokseni ja sanoi:
Rose: "Olen tosi pahoillani, mutta olen myöhässä töistä, ja sun täytyy lähtee nyt, kun eikös joku sua jo kaipaillut?" silmäni suurenivat, miten hän se kuuli? No samantekevää, lähdimme samaa matkaa. Kävelimme portaat alas, tai siis juoksimme. Alhaalla hän etsi autoaan. Sitten hän löysi sen kaukana talosta, juoksimme sinne, ja menimme autoon.
minä: "Voin kyllä kävelläkkin", mutta hän naurahti ja sanoi:
Rose: "Kyllä voin sinut viedä, missä asut?" selitin hänelle, ja lähdimme "matkaan". Pääsimme oven eteen, jossa oli n. 100 tyttöä pomppimassa laput kädessään. Huomasin, että Rose katsoi minua ihmeissään, minä sanoin:
minä: "Olen One directionin laulaja", hän alkoi takellella sanoissaan ja hän sanoi:
Rose: "Apua, oikeastikko? Minua pyörryttää, mi-miten?" sitten sanoin.
minä: "No olen olen, ja voimme soittaa pomollesi, ja väittää, että olet sairas, niin voit tulla tapaamaan kavereitani.
(Rose) Olin niin häkeltynyt. En voinut uskoa, vaikka Louis nimi olikin tuttu, mutta en silti voinut käsittää tätä! Sitten sanoin:
minä: "Miten pääsemme noiden ohi, ilman että meidät "raadellaan", nauroimme ja nousimme ylös autosta. Automaattisesti melkein kaikki kääntyivät katsomaan meitä. Heillä kesti n. 10 s ennen kuin tajusivat, sitten he juoksivat luoksemme. Parkkeerasi siis toiselle puolelle katua. Puhelimeni alkoi soida ja vastasin:
minä: "Olen pahoillani, mutta minulla on paha flunssa", sitten pomoni vain sanoi:
Pomo: "Hyvä on, ajattelinkin, että missä oikein viivyt", sitten hän sulki puhelimen. Huh se oli lähellä! Fanit olivat lähteneet, hyvä niin. Onneksi he olivat hiljaa, kun Louis niin pyysi. Menimme sisälle, hän päästi minut ensin. Herrasmies, no en nyt siitä tiedä, mutta jokin aivoissani sanoo, että älä mene sisälle, ja sydän sanoo, että pitäisi mennä. Päätin kuunnella sydäntäni.
minä: "Zayn", mutisin ja huomasin, että Rose oli jo hereillä. Hän hääräsi pahvilaatikon luona, hänellä oli päällään musta t-paita, jossa oli valkoisia pilkkuja, ja jalassaan punaiset minishortsit. Vastasin puhelimeen hiljaan:
minä: "No mitä nyt?" kuulin Zaynin äänen hieman hiljaisena ja hän kysyi:
Zayn: "Missä olet oikein ollut? Et tullut eilen takaisin kämpille, sinunhan piti vain käydä palauttamassa se elokuva!" sitten selitin hänelle:
minä: "No kävin palauttamassa sen, kun tulin pois vuokraamosta huomasin tytön autonvalojen edessä, ja tyttö oli jo shokissa, ettei osannut väistää. Joten juoksin vauhdilla hänen luo, ja siirsin hänet toiselle puolelle tietä. Kaaduimme maahan, mutta minun tai hänen tavaransa eivät menneet rikki. Tällä hetkellä olen tytön kotona.
Zayn: "Jaahas", minä pyöräytin silmiäni ja sanoin:
minä: "Äläs ajattele liikoja, en ole hänen poikaystävänsä", kuulin naurua ja hän sanoi:
Zayn: "Vielä", sitten puhelin katkesi. Sitten katsoin uudelleen Rosen suuntaan ja tajusin: Olin ihastunut häneen, en paljoa, mutta hieman. En silti uskalla kertoa sitä hänelle, koska pelkään, että hän ns. pelästyy minua. Parempi, että olemme ystäviä, mutta mietein, että oliko Zaynin sanoissa perää. Yritän kuitenkin olla ystävällinen voisin, vaikka tehdä aamupalaa.. Äh, ei täällä voi, no vien hänet ulos aamupalalle, ystävä mielessä. Nousin ylös ja tungin puhelimen taskuuni. Rosella oli kädessään kasa vaatteita. Hän katsoi minua kohti hymyillen:
Rose: "Huomenta, minä vain hain tämän päivän vaatteita", nyökkäsin ja kysyin:
minä: "Haluaisitko lähteä aamupalalle, kello on jo melkein 12?" hän katsoi minua kauhuissaan ja katsoin kysyvästi:
Rose: "Ei kai ole?" nyökkäsin ja hän juoksi vaatekasan kanssa huoneeseen, ja tuli salamannopeasti takaisin päällään valkoinen kauluspaita ja vaaleansiniset pillifarkut. Hänellä oli Puman mustat nilkkasukat jalassaan. Sitten kysyin:
minä: "Onko kiire johonkin?" kysyin sarkastisesti. Hän vain mumisi jotain töistään. Sitten, hän tuli luokseni ja sanoi:
Rose: "Olen tosi pahoillani, mutta olen myöhässä töistä, ja sun täytyy lähtee nyt, kun eikös joku sua jo kaipaillut?" silmäni suurenivat, miten hän se kuuli? No samantekevää, lähdimme samaa matkaa. Kävelimme portaat alas, tai siis juoksimme. Alhaalla hän etsi autoaan. Sitten hän löysi sen kaukana talosta, juoksimme sinne, ja menimme autoon.
minä: "Voin kyllä kävelläkkin", mutta hän naurahti ja sanoi:
Rose: "Kyllä voin sinut viedä, missä asut?" selitin hänelle, ja lähdimme "matkaan". Pääsimme oven eteen, jossa oli n. 100 tyttöä pomppimassa laput kädessään. Huomasin, että Rose katsoi minua ihmeissään, minä sanoin:
minä: "Olen One directionin laulaja", hän alkoi takellella sanoissaan ja hän sanoi:
Rose: "Apua, oikeastikko? Minua pyörryttää, mi-miten?" sitten sanoin.
minä: "No olen olen, ja voimme soittaa pomollesi, ja väittää, että olet sairas, niin voit tulla tapaamaan kavereitani.
(Rose) Olin niin häkeltynyt. En voinut uskoa, vaikka Louis nimi olikin tuttu, mutta en silti voinut käsittää tätä! Sitten sanoin:
minä: "Miten pääsemme noiden ohi, ilman että meidät "raadellaan", nauroimme ja nousimme ylös autosta. Automaattisesti melkein kaikki kääntyivät katsomaan meitä. Heillä kesti n. 10 s ennen kuin tajusivat, sitten he juoksivat luoksemme. Parkkeerasi siis toiselle puolelle katua. Puhelimeni alkoi soida ja vastasin:
minä: "Olen pahoillani, mutta minulla on paha flunssa", sitten pomoni vain sanoi:
Pomo: "Hyvä on, ajattelinkin, että missä oikein viivyt", sitten hän sulki puhelimen. Huh se oli lähellä! Fanit olivat lähteneet, hyvä niin. Onneksi he olivat hiljaa, kun Louis niin pyysi. Menimme sisälle, hän päästi minut ensin. Herrasmies, no en nyt siitä tiedä, mutta jokin aivoissani sanoo, että älä mene sisälle, ja sydän sanoo, että pitäisi mennä. Päätin kuunnella sydäntäni.
torstai 9. toukokuuta 2013
My hero ~ 1
(Rose) Kävelin kohti elokuvavuokraamoa. Ajattelin katsoa tänään hyvän leffan ja löhötä kotona. Olen siis 18-vuotias. Ostin oikeastaan kämppäni ihan pari päivää sitten, joten kämpässäni on vain sohva, tv ja dvd ja sänky. Syön ulkona, koska keittiö täytyy remontoida ensin. En ole vielä käynyt edes huonekaluostoksilla, koska sain tv-tason, tv:n ja sohvan vanhemmiltani. Sängyn otin myös mukaani. En edes muuttanut kauas vanhemmistani, mutta kyllä autoa täytyy käyttää, ettei pääse edes kävellen. Halusin saada hieman etäisyyttä perheeseeni. Astuin sisälle vuokraamoon ja tuttu nuori tyttö, jonka nimi oli Jane hymyili ja sanoi:
Jane: "Moi, mitäs sä, ei olla nähty pitkään aikaan." sitten selitin hänelle, että muutin tänne ja kerroin pitäväni leffaillan.
Jane: "No millaista leffaa etit? Rakkaus, komedia, toiminta?" mietein hetken, koska en oikeastaan vielä itsekkään tiennyt mitä halusin katsoa.Rakkauselokuva houkuttelee, mutta olen aika tunteellinen tyttö, enkä halua, että koko kerrostalon väki kuulee, kun itken, jos elokuva on liikuttava. Komedia olisi kiva katsoa, ja rakastan toimintaelokuvia. Siksi päätinkin ottaa:
minä: "Toimintaelokuva olisi kiva, mitä suosittelet?" hän sitoi mustat hiukset nutturalle ja tuli tiskin takaa pois ja meni kohti toimintaelokuva hyllyjä. Seurasin häntä ja sitten Jane nappasi hyllystä leffan, ja ojensi minulle:
minä: "Fast and the furious", mutisin ja katsoin takakannen. Juoni vaikutti hyvälle ja sanoin: "Otan tämän", hymyilin ja ojensin sen hänelle. Jane otti leffan ja meni takaisin kassan taakse ja menin maksamaan.
Laitoin lompakkoni takaisin laukkuun ja lähdin kävelemään kohti kotia. Onneksi sinne ei ollut pitkä matka. Ilma oli kylmä, koska minulla oli päällä vain tuulitakki ja pillifarkut. Kangaskengätkään ei kovin paljon jalkojani lämmittänyt. Kaivoin puhelimen ja katsoin siristelevin silmin näyttöä, koska pihalla oli niin pimeä, että eteen ei meinannut nähdä. Katsoin puhelintani ja mutisin:
minä: "23:35", sitten kuulin auton äänen, ja laitoin puhelimen laukkuun ja sitten tunsin, että makasin maassa. Avasin silmäni ja tajusin olevani turvassa. Autosta tuli mies ja sanoi:
mies: "Olen kovin pahoillani, en nähnyt teitä, onhan kaikki kunnossa?" hymyilin ja nyökkäsin, mies huokasi ja lähti. Mietein vain miten olin tässä. Sitten nousin ylös, onneksi elokuva tai tavarani eivät menneet rikki. Sitten kuulin äänen vierestäni, se oli matala ja tunnistin äänestä Brittiläisen aksentin:
poika: "Hei, oletko kunnossa?" näin pojan hahmon ja kaivoin puhelimeni. Valon avulla näin pojan kunnolla.
minä: "Juu olen minä, miten minä tälle puolen tietä päädyin?" hän naurahti ja sanoi:
poika: "Minä autoin sinua. Näin auton tulevan, ja juoksin äkkiä ja sain onneksi sinut kiinni." hymyilin ja sanoin:
minä: "Ai kiitos. Olen Rose." hymyilin kunnolla, ja puhelimeni näyttö sammui, ja painoin sen taas päälle, jotta pystyn keskustelemaan:
poika: "Kaunis nimi, minä olen Louis." silmäni suurenivat, mutta toivottavasti hän ei nähnyt sitä. Olin shokissa. Sitten Louis jatkoi: "Olet varmaan kuullut minusta", minä nyökkäsin ja naurahdin:
minä: "Ei tarvitse silti pelätä en aijo kiljua." nauroin ja hän sanoi:
Louis: "On aika myöhä, voin saattaa sinut kotiin, jos haluat", hymyilin ja hän sanoi: "Sinulla on kaunis hymy," punastuin hieman, mutta onneksi oli pimeä, niin hän ei nähnyt sitä. Lähdimme kävelemään ja hän seurasi.
Ovellani hän sanoi:
Louis: "Hyvää yötä, saisinko numerosi?" olimme kerrostalon luona, ja siellä oli jo kunnon valaistus ja kerroin sen hänelle, samalla kun hän kirjoitti sitä puhelimeensa. Sitten sanoin:
minä: "En ole vielä menossa nukkumaan, mutta haluaisitko tulla katsomaan tätä elokuvaa? Olen ostanut sipsejä tätä varten", hän hymyili todella mielissään ja sanoi:
Louis: "Mielelläni", avasin oven ja nousimme portaat ylös. Hissi oli epäkunnossa, joten jouduimme kapuamaan viisi kerrosta. Pääsimme ovelle ja sanoin:
minä: "Olen vasta muuttanut, joten täällä ei sitten ole, kuin sohva, tv jne", hän ymmärsi ja menimme sisälle. Heitin avaimet laatikon päälle, jonka sisällä oli vaatteitani. Käsilaukkuni vein olohuoneeseen. Sen jälkeen hain keittiöstä sipsipussin. Onneksi täällä oli sentään toimiva jääkaappi, vaikka vanha olikin. Otin sieltä limsatölkit ja nappasin sipsipussin kouraani ja menin olohuoneeseen. Siellä Louis istui.
minä: "Tässä, voit ottaa sipsejä tuosta", ojensin avatun sipsipussin ja limsatölkin hänelle. Laitoin leffan pyörimään ja otin välillä sipsejä. Elokuva kertoi laittomista katukisoista, joissa ihmiset ajavat hyvin hienoilla autoilla. Henkilöt, jotka ajavat tai pitävät näitä katukisoja, ovat myös rikollisia. He varastelevat rekkoja, näiden hienojen autojen avuilla. Otin pussista sipsin ja otin Louisin kanssa samaan aikaan ja kädet kosketti. Ei en suudellut häntä, katsoin häntä säikähtäen, mutta hän vain hymyili. Keskityin loppuajan myös elokuvaan, joka oli mielestäni toimintaelokuvien "aatelistoa" eli loistava. Elokuvan loputtua huomasin Louisin nukahtaneen sohvalle, onneksi hän ei nojannut minuun, koska en halua herättää häntä. Sammutin tv:n ja otin dvd:n pois laitteesta ja laitoin takaisin kansiinsa. Sen jälkeen menin hiipien pahvilaatikon luokse. Kaivoin sieltä yöpaidan ja minishortsit. Menin huoneeseeni vaihtamaan ne ja otin päiväpeitteen pois sängyltäni, sekä jonkun koristetyynyn vein ne Louisille. Minun luona ei ole koskaan käynyt ennen poikia, joten tämä oli aika outoa. Aloin pitää tästä Louisista, mutta minä en saa päähäni missä olen kuullut hänestä. Menin peiton alle ja nukahdin. Valot oli jo pois päältä, koska en laittanut niitä päälle sillon, kun saavuimme Louisin kanssa kämpälleni.
Jane: "Moi, mitäs sä, ei olla nähty pitkään aikaan." sitten selitin hänelle, että muutin tänne ja kerroin pitäväni leffaillan.
Jane: "No millaista leffaa etit? Rakkaus, komedia, toiminta?" mietein hetken, koska en oikeastaan vielä itsekkään tiennyt mitä halusin katsoa.Rakkauselokuva houkuttelee, mutta olen aika tunteellinen tyttö, enkä halua, että koko kerrostalon väki kuulee, kun itken, jos elokuva on liikuttava. Komedia olisi kiva katsoa, ja rakastan toimintaelokuvia. Siksi päätinkin ottaa:
minä: "Toimintaelokuva olisi kiva, mitä suosittelet?" hän sitoi mustat hiukset nutturalle ja tuli tiskin takaa pois ja meni kohti toimintaelokuva hyllyjä. Seurasin häntä ja sitten Jane nappasi hyllystä leffan, ja ojensi minulle:
minä: "Fast and the furious", mutisin ja katsoin takakannen. Juoni vaikutti hyvälle ja sanoin: "Otan tämän", hymyilin ja ojensin sen hänelle. Jane otti leffan ja meni takaisin kassan taakse ja menin maksamaan.
Laitoin lompakkoni takaisin laukkuun ja lähdin kävelemään kohti kotia. Onneksi sinne ei ollut pitkä matka. Ilma oli kylmä, koska minulla oli päällä vain tuulitakki ja pillifarkut. Kangaskengätkään ei kovin paljon jalkojani lämmittänyt. Kaivoin puhelimen ja katsoin siristelevin silmin näyttöä, koska pihalla oli niin pimeä, että eteen ei meinannut nähdä. Katsoin puhelintani ja mutisin:
minä: "23:35", sitten kuulin auton äänen, ja laitoin puhelimen laukkuun ja sitten tunsin, että makasin maassa. Avasin silmäni ja tajusin olevani turvassa. Autosta tuli mies ja sanoi:
mies: "Olen kovin pahoillani, en nähnyt teitä, onhan kaikki kunnossa?" hymyilin ja nyökkäsin, mies huokasi ja lähti. Mietein vain miten olin tässä. Sitten nousin ylös, onneksi elokuva tai tavarani eivät menneet rikki. Sitten kuulin äänen vierestäni, se oli matala ja tunnistin äänestä Brittiläisen aksentin:
poika: "Hei, oletko kunnossa?" näin pojan hahmon ja kaivoin puhelimeni. Valon avulla näin pojan kunnolla.
minä: "Juu olen minä, miten minä tälle puolen tietä päädyin?" hän naurahti ja sanoi:
poika: "Minä autoin sinua. Näin auton tulevan, ja juoksin äkkiä ja sain onneksi sinut kiinni." hymyilin ja sanoin:
minä: "Ai kiitos. Olen Rose." hymyilin kunnolla, ja puhelimeni näyttö sammui, ja painoin sen taas päälle, jotta pystyn keskustelemaan:
poika: "Kaunis nimi, minä olen Louis." silmäni suurenivat, mutta toivottavasti hän ei nähnyt sitä. Olin shokissa. Sitten Louis jatkoi: "Olet varmaan kuullut minusta", minä nyökkäsin ja naurahdin:
minä: "Ei tarvitse silti pelätä en aijo kiljua." nauroin ja hän sanoi:
Louis: "On aika myöhä, voin saattaa sinut kotiin, jos haluat", hymyilin ja hän sanoi: "Sinulla on kaunis hymy," punastuin hieman, mutta onneksi oli pimeä, niin hän ei nähnyt sitä. Lähdimme kävelemään ja hän seurasi.
Ovellani hän sanoi:
Louis: "Hyvää yötä, saisinko numerosi?" olimme kerrostalon luona, ja siellä oli jo kunnon valaistus ja kerroin sen hänelle, samalla kun hän kirjoitti sitä puhelimeensa. Sitten sanoin:
minä: "En ole vielä menossa nukkumaan, mutta haluaisitko tulla katsomaan tätä elokuvaa? Olen ostanut sipsejä tätä varten", hän hymyili todella mielissään ja sanoi:
Louis: "Mielelläni", avasin oven ja nousimme portaat ylös. Hissi oli epäkunnossa, joten jouduimme kapuamaan viisi kerrosta. Pääsimme ovelle ja sanoin:
minä: "Olen vasta muuttanut, joten täällä ei sitten ole, kuin sohva, tv jne", hän ymmärsi ja menimme sisälle. Heitin avaimet laatikon päälle, jonka sisällä oli vaatteitani. Käsilaukkuni vein olohuoneeseen. Sen jälkeen hain keittiöstä sipsipussin. Onneksi täällä oli sentään toimiva jääkaappi, vaikka vanha olikin. Otin sieltä limsatölkit ja nappasin sipsipussin kouraani ja menin olohuoneeseen. Siellä Louis istui.
minä: "Tässä, voit ottaa sipsejä tuosta", ojensin avatun sipsipussin ja limsatölkin hänelle. Laitoin leffan pyörimään ja otin välillä sipsejä. Elokuva kertoi laittomista katukisoista, joissa ihmiset ajavat hyvin hienoilla autoilla. Henkilöt, jotka ajavat tai pitävät näitä katukisoja, ovat myös rikollisia. He varastelevat rekkoja, näiden hienojen autojen avuilla. Otin pussista sipsin ja otin Louisin kanssa samaan aikaan ja kädet kosketti. Ei en suudellut häntä, katsoin häntä säikähtäen, mutta hän vain hymyili. Keskityin loppuajan myös elokuvaan, joka oli mielestäni toimintaelokuvien "aatelistoa" eli loistava. Elokuvan loputtua huomasin Louisin nukahtaneen sohvalle, onneksi hän ei nojannut minuun, koska en halua herättää häntä. Sammutin tv:n ja otin dvd:n pois laitteesta ja laitoin takaisin kansiinsa. Sen jälkeen menin hiipien pahvilaatikon luokse. Kaivoin sieltä yöpaidan ja minishortsit. Menin huoneeseeni vaihtamaan ne ja otin päiväpeitteen pois sängyltäni, sekä jonkun koristetyynyn vein ne Louisille. Minun luona ei ole koskaan käynyt ennen poikia, joten tämä oli aika outoa. Aloin pitää tästä Louisista, mutta minä en saa päähäni missä olen kuullut hänestä. Menin peiton alle ja nukahdin. Valot oli jo pois päältä, koska en laittanut niitä päälle sillon, kun saavuimme Louisin kanssa kämpälleni.
sunnuntai 5. toukokuuta 2013
First love part. 42
(Olga) Emma oli liikuttunut ja Niall piti häntä lähellä. He ovat todella suloinen pari. Katsoin Harrya kohti, ja hän katsoi minua kohti, hymyilin ja hän näytti kädellään, että seuraisin häntä. Ihmettelin mitä hänellä olisi nyt asiaa:
Harry: "Minulla on sinulle tärkeää asiaa." nielaisin ja hän katsoi minua silmiin ja sanoi: "Minä lähden pian." silmäni suurenivat ja katsoin häntä ihmeissäni:
minä: "Mitäh?!" hän laittoi käden olkapäälleni ja sanoi:
Harry: "Kiertue alkaa, minun täytyy lähteä sinne. En tiedä voitko tulla mukaan, kun sinulla on töitä ja kaikkee.." minä huojennuin ja sanoin:
minä: "Vitsi ei saa säikytellä, ja ei se haittaa. Pitäähän nyt sinun käydä töissä." olin iloinen, kun hän hymyili.
(Emma) Niall oli juuri kertonut minulle, että hän lähtee kiertueelle. Minua alkoi surettaa, koska en näkisi häntä moneen kuukauteen. Juttelisimme puhelimessa, mutta ei se ole sama! Hän halasi minua tiukasti:
Niall: "Et arvaakkaan kuinka paljon se särkee sydäntäni, kun en näe sinua. Siksi annoin tuon kirjeen sinulle, jotta muistat kuinka tärkeä olet minulle." minä olen aika tunteikas ihminen, ja minä aloin itkeä, koska kukaan poika ei ollut KOSKAAN sanonut mitään noin kaunista. Hän lohdutti minua, ja aloin piristyä.
minä: "Oliko tämä se suuri salaisuus?" hän nyökkäsi ja naurahdin.
VIIKON KULUTTUA
(Eerika) Pojat olivat lähteneet, ja kaikki olimme hyvästelleet heidät itku kurkussa. Päätimme, että Emma jää Englantiin. Niall oli laittanut Emmalle viestin, jossa hän hyväksyi asunnon myynnin. Luulen, että on parempi, että tytöt pitävät nyt yhtä!
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Okei, eli tässä oli koko First love - tarina! Kommentoikaa mitä mieltä olitte, jos olette ehtineet lukea tarinan kokonaan!
Harry: "Minulla on sinulle tärkeää asiaa." nielaisin ja hän katsoi minua silmiin ja sanoi: "Minä lähden pian." silmäni suurenivat ja katsoin häntä ihmeissäni:
minä: "Mitäh?!" hän laittoi käden olkapäälleni ja sanoi:
Harry: "Kiertue alkaa, minun täytyy lähteä sinne. En tiedä voitko tulla mukaan, kun sinulla on töitä ja kaikkee.." minä huojennuin ja sanoin:
minä: "Vitsi ei saa säikytellä, ja ei se haittaa. Pitäähän nyt sinun käydä töissä." olin iloinen, kun hän hymyili.
(Emma) Niall oli juuri kertonut minulle, että hän lähtee kiertueelle. Minua alkoi surettaa, koska en näkisi häntä moneen kuukauteen. Juttelisimme puhelimessa, mutta ei se ole sama! Hän halasi minua tiukasti:
Niall: "Et arvaakkaan kuinka paljon se särkee sydäntäni, kun en näe sinua. Siksi annoin tuon kirjeen sinulle, jotta muistat kuinka tärkeä olet minulle." minä olen aika tunteikas ihminen, ja minä aloin itkeä, koska kukaan poika ei ollut KOSKAAN sanonut mitään noin kaunista. Hän lohdutti minua, ja aloin piristyä.
minä: "Oliko tämä se suuri salaisuus?" hän nyökkäsi ja naurahdin.
VIIKON KULUTTUA
(Eerika) Pojat olivat lähteneet, ja kaikki olimme hyvästelleet heidät itku kurkussa. Päätimme, että Emma jää Englantiin. Niall oli laittanut Emmalle viestin, jossa hän hyväksyi asunnon myynnin. Luulen, että on parempi, että tytöt pitävät nyt yhtä!
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Okei, eli tässä oli koko First love - tarina! Kommentoikaa mitä mieltä olitte, jos olette ehtineet lukea tarinan kokonaan!
lauantai 4. toukokuuta 2013
First love part. 41
(Eerika) Liam tuli huoneeseeni, ja laitoin äkkiä päiväkirjan takaisin tyynyn alle. Hänellä oli vakava ilme, ja hän istui viereeni:
minä: "Mitä nyt on tapahtunut?" hän veti syvään henkeä:
Liam: "Minun täytyy lähteä." silmäni suurenivat, ja hän jatkoi: "En halua erota, ei. Minulla alkaa viikon päästä." huojennuin, mutta tajusin, että en näkisi häntä pitkään aikaan:
minä: "Tiedän, että sinun täytyy tehdä töitä, mutta tämä on harmillista." hän nyökkäsi, joka merkitsi, että hän oli samaa mieltä.
(Emma) Olimme Niallerin kanssa jo tulleet Englantiin, mutta emme tienneet missä Olga ja muut asuivat. No oikeastaan olimme unohtaneet heidän uuden osoitteet. Sitten puhelin soi, soittaja oli Olga:
Olga: "Moi, onko Niall jo kertonut?" käänsi päätäni nopeasti häntä kohti kysyvästi. Vastaan hänelle:
minä: "Ei ole kertonut, mitä hänen pitäisi kertoa?" sitten puhelin katkesi. Laitoin sen takaisin laukkuun ja sanoin:
minä: "Tuo oli todella outoa, hän kysyi oletko kertonut, jotain..Mitä sinun pitäisi olla kertonut minulle?" hän valahti kalpeaksi.
Niall: "En minä vain tie-tiedä.." pyöräytin silmiäni ja sanoin:
minä: "Valehtelet, aina kun änkytät tiedän, että valehtelet." katsoin häntä suoraan silmiin. En rakastuneena, vaan vakavana.
Niall: "Meidän pitäisi mennä varamaan hotellihuone, kun tulee jo pimeä.." en halunnut enää udella, mutta se jäi vaivaamaan. Mitä hänen olisi pitänyt kertoa? Kävelimme kohti hotellia ja saimme ilmaisen huoneen. On siis hyvä asia seurustella julkkiksen kanssa. Menimme huoneeseen ja menin heti nukkumaan. (Niall) Emma meni nukkumaan, huoh tämä salailu ei ole kivaa. Nyt minun pitää keskittyä huomiseen. Harry on siis jo kertonut Olgalle. Miten sanon sen hänelle, vaikka hän ymmärtää sen..toivottavasti. Laitoin matkalaukun sohvalle ja kaivoin sieltä lapun, jonka kirjoitin kauan sitten. Sillon, kun tapasin Emman. Löysin sen sattumalta sillon, kun muutin pois poikien kämpältä. Se oli hieman ryppyinen, ja muistelin:
FLASHBACK:
minä: "HEUREKA!" nousin ylös sängyltä, ja hain äkkiä vihkoni pöytälaatikostani. Liam tuli huolissaan huoneeseeni:
Liam: "Mikä toi oli? Mitäs sä nyt kekseit, Niall?" käänsin pääni, ja sanoin:
minä: "Ööh.. noh, mä vain keksein mitä teen mun.. mun.. frendin kanssa." hän katsoi minua hämillään, ja tunsin, että poskeni alkoi kuumottaa. Miksen voinut sanoa, että seurustelen Emman kanssa. En varmaan voinut, ennen kuin tiesin missä on Harry ja muutenkin pääni oli aika sekaisin eilisestä, ja tästä aamusta. Lopuksi sanoin:
minä: "Voisitko mennä, mulla on yks tärkee juttu, joka pitää saada tehtyä nyt." katsoin häntä, mutta sitten Liam tuli viereeni, ja nappasi paperin pöydältä. Hän katsoi sitä, ja juoksi alakertaa paperi kourassaan.
Liam: "Pojat, pojat!" hän huusi, jolloin kaikki kuunteli Liami:a. Harry oli palannut, ja hän istuskeli nojatuolissa. Juoksin äkkiä alakertaan ja yritin saada paperia Liamilta, joka ei onnistunut. Hän alkoi lukemaan sitä ÄÄNEEN!
Liam: "Emma hiuksesi ovat kuin hunajaa, ja huulesi maistuvat mansikalta, ja olet kaunein tyttö ketä olen koskaan nähnyt.." sain lapun jolloin pojat alkoivat hymyilemään.
Takaisin nykyhetkeen:
Jatkoin lukemista ääneen, hyvin hiljaa, mutta ääneen kuitenkin:
minä: "...sinun kanssasi voin olla oma itseni, ja haluan, että sinä tiedät sen. Haluan viettää loppuelämäni hänen kanssa." hymyilin, laitoin sen takaisin laukkuun. Otin laukusta esille pukuni ja laitoin sen vaatekaappiin. Laitoin laukun kiinni, ja laitoin sen sängyn alle. Sitten katsoin kelloa.
minä: "16:30.." mumisin, ja ihmettelin miksi Emma halusi mennä nukkumaan. Oli kai väsynyt reissusta. No nyt menen ostoksille.
Seuraavana aamuna:
(Emma) Heräsin aamulla erittäin väsyneenä. Katsoin hotellihuoneen kelloa ja tajusin: Olin nukkunut 10 tuntia. Huhuh, nousin ylös ja menin peilin ääreen. Meikkini olivat ihan sekaisin, taisin olla aika väsynyt eilen, kun en meikkejänikään pessyt pois. Hiukset olivat ihan sekaisin, ja ajattelin mennä suihkuun. Menin keittiön kautta, koska minulla oli nälkä. Otin leipäpussin ja paahdoin pari leipää. Sitten täyte: juustoa, kinkkua ja voita. Söin ne, ja huomasin pöydällä lapun. Arvelin sen olevan syy, Niallerin poissaoloon.
viesti: "Huomenta Ruusunen. Tule hotellin ulkopuolelle, olevaan jäätelökioskille x Niall" hymyilin ja laitoin tarvikkeet tiskipöydälle, ja pyyhein ruuanmurut paidaltani. Menin suihkuun....
Kävelin suihkun jälkeen takaisin huoneeseeni, saunatakki päälläni. Vaihdoin vaatteeni arkiseen asuun. Valkoiset caprit ja sininen t-paita, jossa oli 1D-logo. Kyllä, pidän vieläkin heidän fanipaitojaan. Kuivasin nopeasti hiukset, ja en laittanut meikkiä. Otin huoneen avaimet ja puhelimen pöydältä ja laitoin balleriinat jalkaani. Laitoin oven lukkoon ja menin hissillä alakertaan. Annoin respan työntekijälle avaimen ja menin ulos. Näin pöydässä Niallerin ja hymyilin:
minä: "Sori, kun kesti." ja hän vain naurahti, istuin häntä vastapäätä.
Niall: "Ei se mitään, kun itsekin tulin vasta." samaan aikaan takanani tunsin, että minua katsellaan. Siellä oli taas tälläinen paparazzi. En välittänyt, mutta en olisi kyllä jaksanut tuollaista juuri nyt. Onneksi Niall vain näytti miehelle keskisormea, ja mies lähti. Tarjoilija tuli kysymään mitä haluaisimme, ja minä sanoin:
minä: "Tuo kaksi mansikkapirtelöä." hän nyökkäsi ja hän lähti. Kohta saimme pirtelöt ja Niall sanoi:
Niall: "Minulla on sinulle jotain." hän ojensi minulle lahjapaketin. "Siinä on lahja minulta." avasin sen ja siellä oli vanha paperin palainen. Ihmettelin ja hän sanoi: "Lue se, mutta ei ääneen." hän punastui hieman. Avasin taitetun lapun ja luin sen itsekseni. Oi, niin suloista. Luettuani kysyin:
minä: "Milloin tämän kirjoitit?" hän naurahti ja vastasi:
Niall: "Juuri, kun olin tavannut sinut." hymyilin ja nousin ylös. Olimme saanut juotua pirtelömme, ja Niall maksoi, vaikka yritinkin estää. Pussasin häntä poskelle ja sanoin:
minä: "Tuo oli tosi kultaista, kiitos." hän punastui hieman, ja otti kädestäni kiinni, ja lähdimme kävelemään kohti keskustaa. Puhelimeni soi, äh olin niin toivoin, ettei kukaan olisi häirinnyt:
minä: "Hei, Olga! Mitä kuuluu? Missä oikein olet?" hän ihmettelee ja vastaa:
Olga: "Olen keskustassa, etkö muka tiennyt? Siis missä sinä olet?" naurahdan ja vastaan:
minä: "Olen tulossa, ja tiennyt mitä?" sitten saavuimme keskustaan. Alan kuulla ääniä. Ne voimistuu, ja tunnistan, että joku laulaa "She's not afraid" - kappaletta. Seison keskellä jalkakäytävää, ja meidän eteen hyppää Louis: "Yeah! One, two, three, four!" sitten meidän takaa tulee Harry, jolla on Olga kainalossaan: "She sneaks out in the middle of the night, yeah..Tight dress, with a top cut low.. She's addicted to the feeling never letting go...Let it go! sitten tulee Louisin soolo, ja sen jälkeen Liamin, ja kohta alkaakin yhteinen osuus, johon Niall yhtyy: "She's not afraid all attention.. She's not afraid of running wild.. How come she's so afraid of falling in love...She's not afraid of scary movies, She's like to way we kiss in the dark, but she's so afraid of f-f-falling in love.."sitten alkaa Niallerin soolo: "Maybe she's just try to test me.. wanna see how hard I'm gonna work... wanna see if I can tell her how much she's worth." pojat laulaa laulua, ja minä hymyilen, ja pari pientä kyyneltä tulee poskelle. Kukaan poika ei ole koskaan laulanut minulle. Tai, no onhan Nialler minun ensimmäinen poikaystävä..
minä: "Mitä nyt on tapahtunut?" hän veti syvään henkeä:
Liam: "Minun täytyy lähteä." silmäni suurenivat, ja hän jatkoi: "En halua erota, ei. Minulla alkaa viikon päästä." huojennuin, mutta tajusin, että en näkisi häntä pitkään aikaan:
minä: "Tiedän, että sinun täytyy tehdä töitä, mutta tämä on harmillista." hän nyökkäsi, joka merkitsi, että hän oli samaa mieltä.
(Emma) Olimme Niallerin kanssa jo tulleet Englantiin, mutta emme tienneet missä Olga ja muut asuivat. No oikeastaan olimme unohtaneet heidän uuden osoitteet. Sitten puhelin soi, soittaja oli Olga:
Olga: "Moi, onko Niall jo kertonut?" käänsi päätäni nopeasti häntä kohti kysyvästi. Vastaan hänelle:
minä: "Ei ole kertonut, mitä hänen pitäisi kertoa?" sitten puhelin katkesi. Laitoin sen takaisin laukkuun ja sanoin:
minä: "Tuo oli todella outoa, hän kysyi oletko kertonut, jotain..Mitä sinun pitäisi olla kertonut minulle?" hän valahti kalpeaksi.
Niall: "En minä vain tie-tiedä.." pyöräytin silmiäni ja sanoin:
minä: "Valehtelet, aina kun änkytät tiedän, että valehtelet." katsoin häntä suoraan silmiin. En rakastuneena, vaan vakavana.
Niall: "Meidän pitäisi mennä varamaan hotellihuone, kun tulee jo pimeä.." en halunnut enää udella, mutta se jäi vaivaamaan. Mitä hänen olisi pitänyt kertoa? Kävelimme kohti hotellia ja saimme ilmaisen huoneen. On siis hyvä asia seurustella julkkiksen kanssa. Menimme huoneeseen ja menin heti nukkumaan. (Niall) Emma meni nukkumaan, huoh tämä salailu ei ole kivaa. Nyt minun pitää keskittyä huomiseen. Harry on siis jo kertonut Olgalle. Miten sanon sen hänelle, vaikka hän ymmärtää sen..toivottavasti. Laitoin matkalaukun sohvalle ja kaivoin sieltä lapun, jonka kirjoitin kauan sitten. Sillon, kun tapasin Emman. Löysin sen sattumalta sillon, kun muutin pois poikien kämpältä. Se oli hieman ryppyinen, ja muistelin:
FLASHBACK:
minä: "HEUREKA!" nousin ylös sängyltä, ja hain äkkiä vihkoni pöytälaatikostani. Liam tuli huolissaan huoneeseeni:
Liam: "Mikä toi oli? Mitäs sä nyt kekseit, Niall?" käänsin pääni, ja sanoin:
minä: "Ööh.. noh, mä vain keksein mitä teen mun.. mun.. frendin kanssa." hän katsoi minua hämillään, ja tunsin, että poskeni alkoi kuumottaa. Miksen voinut sanoa, että seurustelen Emman kanssa. En varmaan voinut, ennen kuin tiesin missä on Harry ja muutenkin pääni oli aika sekaisin eilisestä, ja tästä aamusta. Lopuksi sanoin:
minä: "Voisitko mennä, mulla on yks tärkee juttu, joka pitää saada tehtyä nyt." katsoin häntä, mutta sitten Liam tuli viereeni, ja nappasi paperin pöydältä. Hän katsoi sitä, ja juoksi alakertaa paperi kourassaan.
Liam: "Pojat, pojat!" hän huusi, jolloin kaikki kuunteli Liami:a. Harry oli palannut, ja hän istuskeli nojatuolissa. Juoksin äkkiä alakertaan ja yritin saada paperia Liamilta, joka ei onnistunut. Hän alkoi lukemaan sitä ÄÄNEEN!
Liam: "Emma hiuksesi ovat kuin hunajaa, ja huulesi maistuvat mansikalta, ja olet kaunein tyttö ketä olen koskaan nähnyt.." sain lapun jolloin pojat alkoivat hymyilemään.
Takaisin nykyhetkeen:
Jatkoin lukemista ääneen, hyvin hiljaa, mutta ääneen kuitenkin:
minä: "...sinun kanssasi voin olla oma itseni, ja haluan, että sinä tiedät sen. Haluan viettää loppuelämäni hänen kanssa." hymyilin, laitoin sen takaisin laukkuun. Otin laukusta esille pukuni ja laitoin sen vaatekaappiin. Laitoin laukun kiinni, ja laitoin sen sängyn alle. Sitten katsoin kelloa.
minä: "16:30.." mumisin, ja ihmettelin miksi Emma halusi mennä nukkumaan. Oli kai väsynyt reissusta. No nyt menen ostoksille.
Seuraavana aamuna:
(Emma) Heräsin aamulla erittäin väsyneenä. Katsoin hotellihuoneen kelloa ja tajusin: Olin nukkunut 10 tuntia. Huhuh, nousin ylös ja menin peilin ääreen. Meikkini olivat ihan sekaisin, taisin olla aika väsynyt eilen, kun en meikkejänikään pessyt pois. Hiukset olivat ihan sekaisin, ja ajattelin mennä suihkuun. Menin keittiön kautta, koska minulla oli nälkä. Otin leipäpussin ja paahdoin pari leipää. Sitten täyte: juustoa, kinkkua ja voita. Söin ne, ja huomasin pöydällä lapun. Arvelin sen olevan syy, Niallerin poissaoloon.
viesti: "Huomenta Ruusunen. Tule hotellin ulkopuolelle, olevaan jäätelökioskille x Niall" hymyilin ja laitoin tarvikkeet tiskipöydälle, ja pyyhein ruuanmurut paidaltani. Menin suihkuun....
Kävelin suihkun jälkeen takaisin huoneeseeni, saunatakki päälläni. Vaihdoin vaatteeni arkiseen asuun. Valkoiset caprit ja sininen t-paita, jossa oli 1D-logo. Kyllä, pidän vieläkin heidän fanipaitojaan. Kuivasin nopeasti hiukset, ja en laittanut meikkiä. Otin huoneen avaimet ja puhelimen pöydältä ja laitoin balleriinat jalkaani. Laitoin oven lukkoon ja menin hissillä alakertaan. Annoin respan työntekijälle avaimen ja menin ulos. Näin pöydässä Niallerin ja hymyilin:
minä: "Sori, kun kesti." ja hän vain naurahti, istuin häntä vastapäätä.
Niall: "Ei se mitään, kun itsekin tulin vasta." samaan aikaan takanani tunsin, että minua katsellaan. Siellä oli taas tälläinen paparazzi. En välittänyt, mutta en olisi kyllä jaksanut tuollaista juuri nyt. Onneksi Niall vain näytti miehelle keskisormea, ja mies lähti. Tarjoilija tuli kysymään mitä haluaisimme, ja minä sanoin:
minä: "Tuo kaksi mansikkapirtelöä." hän nyökkäsi ja hän lähti. Kohta saimme pirtelöt ja Niall sanoi:
Niall: "Minulla on sinulle jotain." hän ojensi minulle lahjapaketin. "Siinä on lahja minulta." avasin sen ja siellä oli vanha paperin palainen. Ihmettelin ja hän sanoi: "Lue se, mutta ei ääneen." hän punastui hieman. Avasin taitetun lapun ja luin sen itsekseni. Oi, niin suloista. Luettuani kysyin:
minä: "Milloin tämän kirjoitit?" hän naurahti ja vastasi:
Niall: "Juuri, kun olin tavannut sinut." hymyilin ja nousin ylös. Olimme saanut juotua pirtelömme, ja Niall maksoi, vaikka yritinkin estää. Pussasin häntä poskelle ja sanoin:
minä: "Tuo oli tosi kultaista, kiitos." hän punastui hieman, ja otti kädestäni kiinni, ja lähdimme kävelemään kohti keskustaa. Puhelimeni soi, äh olin niin toivoin, ettei kukaan olisi häirinnyt:
minä: "Hei, Olga! Mitä kuuluu? Missä oikein olet?" hän ihmettelee ja vastaa:
Olga: "Olen keskustassa, etkö muka tiennyt? Siis missä sinä olet?" naurahdan ja vastaan:
minä: "Olen tulossa, ja tiennyt mitä?" sitten saavuimme keskustaan. Alan kuulla ääniä. Ne voimistuu, ja tunnistan, että joku laulaa "She's not afraid" - kappaletta. Seison keskellä jalkakäytävää, ja meidän eteen hyppää Louis: "Yeah! One, two, three, four!" sitten meidän takaa tulee Harry, jolla on Olga kainalossaan: "She sneaks out in the middle of the night, yeah..Tight dress, with a top cut low.. She's addicted to the feeling never letting go...Let it go! sitten tulee Louisin soolo, ja sen jälkeen Liamin, ja kohta alkaakin yhteinen osuus, johon Niall yhtyy: "She's not afraid all attention.. She's not afraid of running wild.. How come she's so afraid of falling in love...She's not afraid of scary movies, She's like to way we kiss in the dark, but she's so afraid of f-f-falling in love.."sitten alkaa Niallerin soolo: "Maybe she's just try to test me.. wanna see how hard I'm gonna work... wanna see if I can tell her how much she's worth." pojat laulaa laulua, ja minä hymyilen, ja pari pientä kyyneltä tulee poskelle. Kukaan poika ei ole koskaan laulanut minulle. Tai, no onhan Nialler minun ensimmäinen poikaystävä..
keskiviikko 1. toukokuuta 2013
First love part. 40
(Emma) Heräsin jouluaattona ihanaan ruuan tuoksuun. Nousin ylös ja vaapuin kohti keittiötä. Siellä Olga ja muut tekivät ruokaa.
minä: "Huomenta, ja hyvää joulua." kaikki kääntyivät minuun kohti hymyillen ja sanoivat huomenet.
Olga: "Emma, käy vaihtamassa vaatteesi ja laita itsesi kuntoon, voit tulla auttamaan pöydän koristelussa.
minä: "Selvä, mutta käyn ensin nyt suihkussa, joten voi hetken aikaa kestää. naurahdin ja lähdin pois keittiöstä kohti kylpyhuonetta.
Laitoin saunatakin päälleni ja tein pyyhkeestä turbaanin hiuksien suojaksi. Kävelin kohti omaa huonetta, muut olivat vielä keittiössä:
Harry: "Niall tassut pois jälkiruuasta!" Harry komensi.
Niall: "Minä vain maistan onko se hyvää.." naurahdin ja menin vaihtamaan vaatteita. Laitoin huoneen oven lukkoon, varmuuden vuoksi! Avasin vaatekaappini ja otin sieltä turkoosin mekon, jossa oli musta raita. Puin sen päälleni, ja laitoin myös timanttikaulakorun kaulaani, jonka olin saanut Niallerilta. Hän halusi yllättää minut, ja kyllähän se on tavallaan totta, että timantit ovat tyttöjen parhaat ystävät. Se oli todella kaunis, ja olen halunnut säästää sen käyttöä. Laitoin myös tummansiniset sukkahousut jalkaani. Sitten kävin hiusteni kimppuun. Harjasin ne ensin suoraksi, kun olivat menneet ihan sekaisin siinä turbaanissa. Kuivasin seuraavaksi hiukseni, ja niistä tulivat aika 'lennokkaat', joten harjasin ne suoriksi. Hieman huulipunaa, ja ripsiväriä, sitten olin valmis. Avasin huoneen lukon ja tulin keittiöön. Harry tökkäsi Niallia käsivarteen ja Niall kysyi:
Niall: "No mitä?" sitten Harry näytti käsillä, että kääntyisi ympäri. Hän kääntyi, ja hänellä oli kädessään taikinakulho, josta hän sai syödä loput, kun hän kääntyi häneltä putosi taikinakulho lattialle, ja hän hymyili leveästi. Hän tuli luokseni.
Niall: "Olet todella kaunis." punastun hieman, ja hän kietoo kätensä minun ympäri. Sitten nostan pääni ja suutelemme. Suudelman jälkeen hän irrottautui ja sanoin:
minä: "Kiitos", sitten Harry huusi Niallin siivoamaan sotkunsa ja minä menin auttamaan Olgaa.
(Olga) Söpöilyn jälkeen Emma tuli auttamaan minua. Minä laitoin lautaset ja hän laittoi servetit ja muut aterimet. Ruoka tuotiin juuri oikealla hetkellä pöytään, kun olimme juuri saaneet Emman kanssa valmiiksi. Aloimme syödä ja juttelimme kaikenlaista nykyisestä elämästä, ja sanoin:
minä: "Onkohan Sam:illa mukava joulu?" silloin Niall ja Emma katsoivat meitä kummissaan:
he: "Ööh, kuka on Sam?" naurahdimme kaikki ja sitten vastasin:
minä: "Minun lapseni! Etkö muka muista?" sitten hän muisti ja nauroimme hieman. Vietimme mukavan loppuillan ja illan loputtua pojat lähtivät kämpille ja me tytöt jäimme tänne.
TAKAISIN NYKYHETKEEN
(Eerika) Kirjoitin oikeasti siis päiväkirjaa tällä hetkellä, jonka viimeistelin. Sitten sanoin itsekseni:
minä: "Nyt se on valmis, ja ajatella, että Niall ja Emma tapasivat ravintolassa, jossa tämä kaikki alkoi. Päätin nimetä tämän kirjoitukseni, siksi kirjoitinkin loppuun: "First love".
minä: "Huomenta, ja hyvää joulua." kaikki kääntyivät minuun kohti hymyillen ja sanoivat huomenet.
Olga: "Emma, käy vaihtamassa vaatteesi ja laita itsesi kuntoon, voit tulla auttamaan pöydän koristelussa.
minä: "Selvä, mutta käyn ensin nyt suihkussa, joten voi hetken aikaa kestää. naurahdin ja lähdin pois keittiöstä kohti kylpyhuonetta.
Laitoin saunatakin päälleni ja tein pyyhkeestä turbaanin hiuksien suojaksi. Kävelin kohti omaa huonetta, muut olivat vielä keittiössä:
Harry: "Niall tassut pois jälkiruuasta!" Harry komensi.
Niall: "Minä vain maistan onko se hyvää.." naurahdin ja menin vaihtamaan vaatteita. Laitoin huoneen oven lukkoon, varmuuden vuoksi! Avasin vaatekaappini ja otin sieltä turkoosin mekon, jossa oli musta raita. Puin sen päälleni, ja laitoin myös timanttikaulakorun kaulaani, jonka olin saanut Niallerilta. Hän halusi yllättää minut, ja kyllähän se on tavallaan totta, että timantit ovat tyttöjen parhaat ystävät. Se oli todella kaunis, ja olen halunnut säästää sen käyttöä. Laitoin myös tummansiniset sukkahousut jalkaani. Sitten kävin hiusteni kimppuun. Harjasin ne ensin suoraksi, kun olivat menneet ihan sekaisin siinä turbaanissa. Kuivasin seuraavaksi hiukseni, ja niistä tulivat aika 'lennokkaat', joten harjasin ne suoriksi. Hieman huulipunaa, ja ripsiväriä, sitten olin valmis. Avasin huoneen lukon ja tulin keittiöön. Harry tökkäsi Niallia käsivarteen ja Niall kysyi:
Niall: "No mitä?" sitten Harry näytti käsillä, että kääntyisi ympäri. Hän kääntyi, ja hänellä oli kädessään taikinakulho, josta hän sai syödä loput, kun hän kääntyi häneltä putosi taikinakulho lattialle, ja hän hymyili leveästi. Hän tuli luokseni.
Niall: "Olet todella kaunis." punastun hieman, ja hän kietoo kätensä minun ympäri. Sitten nostan pääni ja suutelemme. Suudelman jälkeen hän irrottautui ja sanoin:
minä: "Kiitos", sitten Harry huusi Niallin siivoamaan sotkunsa ja minä menin auttamaan Olgaa.
(Olga) Söpöilyn jälkeen Emma tuli auttamaan minua. Minä laitoin lautaset ja hän laittoi servetit ja muut aterimet. Ruoka tuotiin juuri oikealla hetkellä pöytään, kun olimme juuri saaneet Emman kanssa valmiiksi. Aloimme syödä ja juttelimme kaikenlaista nykyisestä elämästä, ja sanoin:
minä: "Onkohan Sam:illa mukava joulu?" silloin Niall ja Emma katsoivat meitä kummissaan:
he: "Ööh, kuka on Sam?" naurahdimme kaikki ja sitten vastasin:
minä: "Minun lapseni! Etkö muka muista?" sitten hän muisti ja nauroimme hieman. Vietimme mukavan loppuillan ja illan loputtua pojat lähtivät kämpille ja me tytöt jäimme tänne.
TAKAISIN NYKYHETKEEN
(Eerika) Kirjoitin oikeasti siis päiväkirjaa tällä hetkellä, jonka viimeistelin. Sitten sanoin itsekseni:
minä: "Nyt se on valmis, ja ajatella, että Niall ja Emma tapasivat ravintolassa, jossa tämä kaikki alkoi. Päätin nimetä tämän kirjoitukseni, siksi kirjoitinkin loppuun: "First love".
Tilaa:
Kommentit (Atom)