(Louis) Heräsin, kun puhelimeni alkoi soida. Kuullostaa aika itserakkaalta, mutta minulla on "One Way Or Another" soittoäänenä. Otin puhelimen taskusta ja katsoin ketä soitti:
minä: "Zayn", mutisin ja huomasin, että Rose oli jo hereillä. Hän hääräsi pahvilaatikon luona, hänellä oli päällään musta t-paita, jossa oli valkoisia pilkkuja, ja jalassaan punaiset minishortsit. Vastasin puhelimeen hiljaan:
minä: "No mitä nyt?" kuulin Zaynin äänen hieman hiljaisena ja hän kysyi:
Zayn: "Missä olet oikein ollut? Et tullut eilen takaisin kämpille, sinunhan piti vain käydä palauttamassa se elokuva!" sitten selitin hänelle:
minä: "No kävin palauttamassa sen, kun tulin pois vuokraamosta huomasin tytön autonvalojen edessä, ja tyttö oli jo shokissa, ettei osannut väistää. Joten juoksin vauhdilla hänen luo, ja siirsin hänet toiselle puolelle tietä. Kaaduimme maahan, mutta minun tai hänen tavaransa eivät menneet rikki. Tällä hetkellä olen tytön kotona.
Zayn: "Jaahas", minä pyöräytin silmiäni ja sanoin:
minä: "Äläs ajattele liikoja, en ole hänen poikaystävänsä", kuulin naurua ja hän sanoi:
Zayn: "Vielä", sitten puhelin katkesi. Sitten katsoin uudelleen Rosen suuntaan ja tajusin: Olin ihastunut häneen, en paljoa, mutta hieman. En silti uskalla kertoa sitä hänelle, koska pelkään, että hän ns. pelästyy minua. Parempi, että olemme ystäviä, mutta mietein, että oliko Zaynin sanoissa perää. Yritän kuitenkin olla ystävällinen voisin, vaikka tehdä aamupalaa.. Äh, ei täällä voi, no vien hänet ulos aamupalalle, ystävä mielessä. Nousin ylös ja tungin puhelimen taskuuni. Rosella oli kädessään kasa vaatteita. Hän katsoi minua kohti hymyillen:
Rose: "Huomenta, minä vain hain tämän päivän vaatteita", nyökkäsin ja kysyin:
minä: "Haluaisitko lähteä aamupalalle, kello on jo melkein 12?" hän katsoi minua kauhuissaan ja katsoin kysyvästi:
Rose: "Ei kai ole?" nyökkäsin ja hän juoksi vaatekasan kanssa huoneeseen, ja tuli salamannopeasti takaisin päällään valkoinen kauluspaita ja vaaleansiniset pillifarkut. Hänellä oli Puman mustat nilkkasukat jalassaan. Sitten kysyin:
minä: "Onko kiire johonkin?" kysyin sarkastisesti. Hän vain mumisi jotain töistään. Sitten, hän tuli luokseni ja sanoi:
Rose: "Olen tosi pahoillani, mutta olen myöhässä töistä, ja sun täytyy lähtee nyt, kun eikös joku sua jo kaipaillut?" silmäni suurenivat, miten hän se kuuli? No samantekevää, lähdimme samaa matkaa. Kävelimme portaat alas, tai siis juoksimme. Alhaalla hän etsi autoaan. Sitten hän löysi sen kaukana talosta, juoksimme sinne, ja menimme autoon.
minä: "Voin kyllä kävelläkkin", mutta hän naurahti ja sanoi:
Rose: "Kyllä voin sinut viedä, missä asut?" selitin hänelle, ja lähdimme "matkaan". Pääsimme oven eteen, jossa oli n. 100 tyttöä pomppimassa laput kädessään. Huomasin, että Rose katsoi minua ihmeissään, minä sanoin:
minä: "Olen One directionin laulaja", hän alkoi takellella sanoissaan ja hän sanoi:
Rose: "Apua, oikeastikko? Minua pyörryttää, mi-miten?" sitten sanoin.
minä: "No olen olen, ja voimme soittaa pomollesi, ja väittää, että olet sairas, niin voit tulla tapaamaan kavereitani.
(Rose) Olin niin häkeltynyt. En voinut uskoa, vaikka Louis nimi olikin tuttu, mutta en silti voinut käsittää tätä! Sitten sanoin:
minä: "Miten pääsemme noiden ohi, ilman että meidät "raadellaan", nauroimme ja nousimme ylös autosta. Automaattisesti melkein kaikki kääntyivät katsomaan meitä. Heillä kesti n. 10 s ennen kuin tajusivat, sitten he juoksivat luoksemme. Parkkeerasi siis toiselle puolelle katua. Puhelimeni alkoi soida ja vastasin:
minä: "Olen pahoillani, mutta minulla on paha flunssa", sitten pomoni vain sanoi:
Pomo: "Hyvä on, ajattelinkin, että missä oikein viivyt", sitten hän sulki puhelimen. Huh se oli lähellä! Fanit olivat lähteneet, hyvä niin. Onneksi he olivat hiljaa, kun Louis niin pyysi. Menimme sisälle, hän päästi minut ensin. Herrasmies, no en nyt siitä tiedä, mutta jokin aivoissani sanoo, että älä mene sisälle, ja sydän sanoo, että pitäisi mennä. Päätin kuunnella sydäntäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti