(Harry) Kävelin ostoskeskusta kohti, tarvitsen uusia vaatteita. Mietein vain, että miten selitän tämän Louisille, hän on kiintynyt tähän Roseen todella paljon. Oikasin kujan kautta, jossa kuulin outoa ääntä. Menin roskasäiliön taakse piiloon, ja kurkistin sieltä. Siellä oli joku mies, jolla oli kädessään ase ja puukko. Miehen edessä oli Louis. En saanut selvää mistä he puhuivat, ja lähemmäs en uskaltanut mennä. He lähtivät liikkeelle. Huomasin, että melkein heti puhelimeni alkoi soida. Soittaja oli: Louis:
Louis: "Mä oon tälläsen farmariauton sisällä, ja mua viedään jonnekin, mitä mä teen? Tuu auttamaan!" sitten puhelu katkesi. Tulin pois piilosta, joka oli kyllä haiseva hyh. Juoksin auton perään, ja tietysti olin hitaampi, mutta pysyin kintereillä. He poikkesivat rannalle, siellä ei ole tähän aikaan enää ketään: klo: 18:50. Ei minun mielestä ainakaan. Menin pukukoppien taakse piiloon, josta näin ja kuulin hyvin: Mies nousi autosta, ja huomasin, että autossa ei ollut enempää ihmisiä, hän avasi oven, ja samalla osoitti Louisia aseella päähän. Louis oli varmaan shokissa, kun ei pysynyt pystyssä, vaikka mies nimenomaan käski pysyä pystyssä. Sitten mies alkoi puhua:
mies: "Oli varmaan mukava keikka viime viikolla, kun ihmisiltä ryövätään noin vain 500 e, vai kuinka Louis? Kyllä tiedän nimesi, lapseni on hulluna teidän bändinne jäseniin, ja ajattelin ostaa tyttärelleni liput sinne konserttiin. Ostin vielä kaikkein kalleimmat, ja ostin ihan oikeasta lippupalvelusta, jota te olette itsekkin mainostaneet, en vain muista nimeä. Kuitenkin, ostin liput ja annoin ne tyttärelleni, mutta keikkapäivänä hän meni iloisena antamaan lippuja, ja vietti mukavan illan konserttihallissa. Hänellä oli oikeus tulla M&G-osuudelle myös, mutta hänet estettiin, joten ajattelin tehdä pienen kostoreissun, meinaan eihän raha kasva puussa," Louis nielaisi ja tärisikin hieman. Mies jatkoi uhkailua ja kohta kuului Louisin huuto:
Louis: "En minä näistä asioista päätä!" sitten päätin, että en aijo olla enää nössö. Löysin pukukopin takaa vanhan laudan, nappasin sen ja hiivein se kourassani miehen taakse. Hieman kuului hiekan ääntä, mutta onneksi merivesi peitti äänen. Tulin miehen taakse ja löin miestä täysillä päähän. Hän oli hetkessä maassa. Autoin Louisin ylös maasta, ja varmistin ettei mies ollut vielä tajuissaan. Verta ei tullut, mutta minä soitin silti ambulanssin, ja sen jälkeen olimme lähdössä, tämä kyseinen mies nousi ylös, ja näimme sen, koska käännyimme vielä kerran. Hän alkoi juosta meitä kohti, hoiperellen. Hän sai minut kaadettua maahan, ja Louis sanoi:
Louis: "Voimme maksaa sinulle sen 500e, jos jätät meidät rauhaan!" mies mietti, ja Louis otti 500e lompakostaan ja ojensi miehelle. Lähdimme äkkiä pois, ja mies jäi rannalle. Rannalta päästyämme tuli kiusallinen hiljaisuus:
minä: "Olen pahoillani, jos loukkasin sinua, mutta Rose on oikeasti todella kaunis, ja hän voisi olla se oikea, tai ainakin tyttöystäväni", Louisin silmät kostuivat sanoista, ja tuntui kuin olisin vain pahentanut asioita:
Louis: "Etkö tajua?! Olen rakastunut Roseen ja hän rakastaa sinua, ei hän minusta välitä, joten ihan sama minulle!" tiesin, että Louis valehteli, kun häntä alkoi itkettää ja lähti äkkiä pois, luultavasti meni hakemaan taksia pois. Mietein olisiko Louisin sanoissa perää, jos Rose rakastaa minua, mutta kyllä Rose välittää Louisista, olen siitä aika varma.
(Rose) Olin tullut töistäni kotiin, olen siis parturi-kampaamossa töissä, mutta olen vielä harjoittelija. Sain tämän työpaikan melkein heti, kun muutin tänne. Etsein työpaikkoja ja sen löysin kyseisen parturi-kampaamon ikkunasta, ja olen siis opiskelija vielä, ja erikoistun kampaamotyöhön, ajatukseni vilisi töissä, niin kauan, kunnes näin Louisin kerrostaloni edessä. Hän nojasi seinää vasten, hänellä oli tällä kertaa päällään musta huppari ja vaaleansiniset farkut, ja jalassaan hänellä oli Adidaksen tennarit. Nielaisin ja kävelin kohti Louisia. Hän ei huomannut tuloani, mutta saavuttuani hän nosti katseensa kännykästään:
Louis: "Moi, Rose", hän sanoi tekohymy kasvoillaan. On hassua, että voi hyvin helposti huomata, jos tekee tekohymyn. Sitten huomasin, että hän oli itkenyt, minä katsoin kummissani ja hän sanoi: "Sinun takiasi olen itkenyt," silmäni suurenivat ja olin ihan ihmeissäni, ja kysyin:
minä: "Mun takiani, kuinka niin?" hän yritti esittää kovaa ja pitää mykkäkoulua, mutta lisäsin: "Kerro nyt kun aloititkin", sitten hän kertoi minulle jostain miehestä jonka oli tavannut, ja oli uhkaillut häntä. Oli kauhea päivä takana, ja huomasin, että hän kiersi asiaa, joka liittyi minuun.
Louis: "Ei muuta kummempaa", minä pyöräytin silmiäni ja sanoin:
minä: "Haluatko tulla sisälle juttelemaan, vai juttelemmeko tässä?" hän katsoi ihmeissään, vaikka tiesi mitä tarkoitin. Hän halusi jutella kadulla, luultavasti pääsee helpommin pois, kun on tie, jota juosta:
minä: "Et sitten juokse karkuun", hän naurahti ja nyökkäsi.
Louis: "Okei, no silloin kun tavattiin ihastuin suhun, tai en tiedä sillä hetkellä, mutta sillon, kun heräsin asunnostasi ja näin sinut kunnolla, eikä vain pimeässä tai katulampun valossa. Mä oikeesti välitän susta ja rakastan sua, mutta sun sydän valitsi Harryn, joten yritän olla onnellinen, jos vain löydän itselleni myös tytön", minulla oli pala kurkussa, koska oikeastaan en ole varma rakastanko Harrya, ja jos rakastan niin välitän myös Louisista. En tiedä mitä teen, oikeasti! Saan nyt valita, mutta en tiedä miten. Hän tuli minua lähemmäs:
Louis: "En yritä vakuutella, että olisin se oikea sinulle, mutta minun on pakko tehdä tämä", hän sanoi ja suuteli minua. Se tuntui 99.9% ihanalta, ja 0.1% kauhealta, koska ajattelin silloin Harrya, ja mitä tein. Sitten irroitin itseni ja hän katsoi minua hämillään:
Louis: "Enkö ollutkaan hyvä..", sitten keskeytin hänet ja sanoin:
minä: "Oli hyvä, mutta tämä tuntuu väärälle, pyöritellä kahta jätkää samaan aikaan. Minun täytyy tehdä valinta, mutta en tiedä kumman teistä otan", sitten hän hymyili ymmärtäväisesti ja sanoi:
Louis: "Tee + & - lappu meistä, ja vertaa kummalla on enemmän +:ssaa", minä mietein asiaa ja sanoin:
minä: "En oikeastaan tiedä teistä paljoa, joten se on aika vaikeaa, jos tehtäisiin niin, että menen molempien kanssa 2 treffeille, ja sen jälkeen katsotaan kummasta pidän enemmän", huomasin Louisin ilmeestä hieman ylpeyttä, ja voiton tahtoa:
Louis: "Miksi kahdet?" hymyilin ja sanoin:
minä: "Olen jo sopinut yhdet Harryn kanssa", hän näytti surulliselta ja kerroin, että menemme vain ostoksille. Sitten hän antoi pusun poskelle ja lähti. Jäin siihen vain seisomaan, punaisena, mutta onnellisena. Nyt on vain valittava, onneksi en pyörittänyt heitä salaa toisiltaan se nyt olisi ollutkin hullua. Luulin, että Louis haluaisi olla ystäväni, mutta nyt hän iski tälläisen pommin joten, soitan Janelle, hän saa auttaa minua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti