(Rose) Kävelin kohti elokuvavuokraamoa. Ajattelin katsoa tänään hyvän leffan ja löhötä kotona. Olen siis 18-vuotias. Ostin oikeastaan kämppäni ihan pari päivää sitten, joten kämpässäni on vain sohva, tv ja dvd ja sänky. Syön ulkona, koska keittiö täytyy remontoida ensin. En ole vielä käynyt edes huonekaluostoksilla, koska sain tv-tason, tv:n ja sohvan vanhemmiltani. Sängyn otin myös mukaani. En edes muuttanut kauas vanhemmistani, mutta kyllä autoa täytyy käyttää, ettei pääse edes kävellen. Halusin saada hieman etäisyyttä perheeseeni. Astuin sisälle vuokraamoon ja tuttu nuori tyttö, jonka nimi oli Jane hymyili ja sanoi:
Jane: "Moi, mitäs sä, ei olla nähty pitkään aikaan." sitten selitin hänelle, että muutin tänne ja kerroin pitäväni leffaillan.
Jane: "No millaista leffaa etit? Rakkaus, komedia, toiminta?" mietein hetken, koska en oikeastaan vielä itsekkään tiennyt mitä halusin katsoa.Rakkauselokuva houkuttelee, mutta olen aika tunteellinen tyttö, enkä halua, että koko kerrostalon väki kuulee, kun itken, jos elokuva on liikuttava. Komedia olisi kiva katsoa, ja rakastan toimintaelokuvia. Siksi päätinkin ottaa:
minä: "Toimintaelokuva olisi kiva, mitä suosittelet?" hän sitoi mustat hiukset nutturalle ja tuli tiskin takaa pois ja meni kohti toimintaelokuva hyllyjä. Seurasin häntä ja sitten Jane nappasi hyllystä leffan, ja ojensi minulle:
minä: "Fast and the furious", mutisin ja katsoin takakannen. Juoni vaikutti hyvälle ja sanoin: "Otan tämän", hymyilin ja ojensin sen hänelle. Jane otti leffan ja meni takaisin kassan taakse ja menin maksamaan.
Laitoin lompakkoni takaisin laukkuun ja lähdin kävelemään kohti kotia. Onneksi sinne ei ollut pitkä matka. Ilma oli kylmä, koska minulla oli päällä vain tuulitakki ja pillifarkut. Kangaskengätkään ei kovin paljon jalkojani lämmittänyt. Kaivoin puhelimen ja katsoin siristelevin silmin näyttöä, koska pihalla oli niin pimeä, että eteen ei meinannut nähdä. Katsoin puhelintani ja mutisin:
minä: "23:35", sitten kuulin auton äänen, ja laitoin puhelimen laukkuun ja sitten tunsin, että makasin maassa. Avasin silmäni ja tajusin olevani turvassa. Autosta tuli mies ja sanoi:
mies: "Olen kovin pahoillani, en nähnyt teitä, onhan kaikki kunnossa?" hymyilin ja nyökkäsin, mies huokasi ja lähti. Mietein vain miten olin tässä. Sitten nousin ylös, onneksi elokuva tai tavarani eivät menneet rikki. Sitten kuulin äänen vierestäni, se oli matala ja tunnistin äänestä Brittiläisen aksentin:
poika: "Hei, oletko kunnossa?" näin pojan hahmon ja kaivoin puhelimeni. Valon avulla näin pojan kunnolla.
minä: "Juu olen minä, miten minä tälle puolen tietä päädyin?" hän naurahti ja sanoi:
poika: "Minä autoin sinua. Näin auton tulevan, ja juoksin äkkiä ja sain onneksi sinut kiinni." hymyilin ja sanoin:
minä: "Ai kiitos. Olen Rose." hymyilin kunnolla, ja puhelimeni näyttö sammui, ja painoin sen taas päälle, jotta pystyn keskustelemaan:
poika: "Kaunis nimi, minä olen Louis." silmäni suurenivat, mutta toivottavasti hän ei nähnyt sitä. Olin shokissa. Sitten Louis jatkoi: "Olet varmaan kuullut minusta", minä nyökkäsin ja naurahdin:
minä: "Ei tarvitse silti pelätä en aijo kiljua." nauroin ja hän sanoi:
Louis: "On aika myöhä, voin saattaa sinut kotiin, jos haluat", hymyilin ja hän sanoi: "Sinulla on kaunis hymy," punastuin hieman, mutta onneksi oli pimeä, niin hän ei nähnyt sitä. Lähdimme kävelemään ja hän seurasi.
Ovellani hän sanoi:
Louis: "Hyvää yötä, saisinko numerosi?" olimme kerrostalon luona, ja siellä oli jo kunnon valaistus ja kerroin sen hänelle, samalla kun hän kirjoitti sitä puhelimeensa. Sitten sanoin:
minä: "En ole vielä menossa nukkumaan, mutta haluaisitko tulla katsomaan tätä elokuvaa? Olen ostanut sipsejä tätä varten", hän hymyili todella mielissään ja sanoi:
Louis: "Mielelläni", avasin oven ja nousimme portaat ylös. Hissi oli epäkunnossa, joten jouduimme kapuamaan viisi kerrosta. Pääsimme ovelle ja sanoin:
minä: "Olen vasta muuttanut, joten täällä ei sitten ole, kuin sohva, tv jne", hän ymmärsi ja menimme sisälle. Heitin avaimet laatikon päälle, jonka sisällä oli vaatteitani. Käsilaukkuni vein olohuoneeseen. Sen jälkeen hain keittiöstä sipsipussin. Onneksi täällä oli sentään toimiva jääkaappi, vaikka vanha olikin. Otin sieltä limsatölkit ja nappasin sipsipussin kouraani ja menin olohuoneeseen. Siellä Louis istui.
minä: "Tässä, voit ottaa sipsejä tuosta", ojensin avatun sipsipussin ja limsatölkin hänelle. Laitoin leffan pyörimään ja otin välillä sipsejä. Elokuva kertoi laittomista katukisoista, joissa ihmiset ajavat hyvin hienoilla autoilla. Henkilöt, jotka ajavat tai pitävät näitä katukisoja, ovat myös rikollisia. He varastelevat rekkoja, näiden hienojen autojen avuilla. Otin pussista sipsin ja otin Louisin kanssa samaan aikaan ja kädet kosketti. Ei en suudellut häntä, katsoin häntä säikähtäen, mutta hän vain hymyili. Keskityin loppuajan myös elokuvaan, joka oli mielestäni toimintaelokuvien "aatelistoa" eli loistava. Elokuvan loputtua huomasin Louisin nukahtaneen sohvalle, onneksi hän ei nojannut minuun, koska en halua herättää häntä. Sammutin tv:n ja otin dvd:n pois laitteesta ja laitoin takaisin kansiinsa. Sen jälkeen menin hiipien pahvilaatikon luokse. Kaivoin sieltä yöpaidan ja minishortsit. Menin huoneeseeni vaihtamaan ne ja otin päiväpeitteen pois sängyltäni, sekä jonkun koristetyynyn vein ne Louisille. Minun luona ei ole koskaan käynyt ennen poikia, joten tämä oli aika outoa. Aloin pitää tästä Louisista, mutta minä en saa päähäni missä olen kuullut hänestä. Menin peiton alle ja nukahdin. Valot oli jo pois päältä, koska en laittanut niitä päälle sillon, kun saavuimme Louisin kanssa kämpälleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti