Half a heart ~ 6

Jouluaattona: Celionin näkökulma:

Istuin taloni portailla ja itkin. Poskeeni vihloi ja silmäni turpoasi hetkenä minä hyvänsä. Ulkona oli hyytävän kylmä, mutta en välittänyt. Sisälle en enää menisi, en enää tänään. Alkoi sataa lunta ja ajattelin lähteä pienelle kävelylenkille. Pysähdyin puistoon, jossa näin paljon pareja jotka kaulailivat ja pussailivat. Itse olin yksin, koska Niallin takia nyt tässä olenkin surullinen. Pääsin bussipysäkille ja jäin odottamaan bussia, tänne kaupunkiin en jää hetkeksikään, menen Bellan luokse. Kiipesin bussiin sisälle ja maksoin lippuni, jonka jälkeen istuin bussin keskiosaan ja puhelimeni alkoi soida: Niall. Painoin punaisen luurin ja sammutin puhelimeni.

Palataan jouluaatto aamuun: Liamin näkökulma:

Heräsin hyvin levänneenä, nousin istumaan sänkyni reunalle ja venyttelin hieman käsiäni, jotka olivat eilisen kuntosalin jälkeen hieman kipeät. Nousin ylös ja hain mustat farkut ja valkoisen t-paidan. Peilin edessä laitoin hiukseni nopeasti kuntoon ja menin pesemään hampaitani. Kuulin riitelyä viereisestä huoneesta, joka kuului Niallille. Hän ja Celion rähjäsivät jotain toisilleen. Jäin mielenkiinnostani seisomaan oven taakse ja kuulin kuinka jotain tai joku putosi lattialle. Sitten kuulin jotain, mikä sai sydämeni jättämään yhden lyönnin väliin: Celion kiljaisi, huusi kivusta, Niall ei hän voisi. ajattelin, sitten sain varmistuksen asiaan: "Lähde menemään senkin huora!" Niall huusi ja kuulin kuinka hänen ovensa pamahti kiinni. En ensiksi pystynyt tekemään mitään, vaan istuin alas. Miten Niall pystyi siihen? Hän on aina ollut se kiltti poika. Miksi hän edes löi Celionia? mietein itsekseni.

Lopulta nousin ylös ja suunnistin tieni Niallin huoneeseen. Koputin varovasti oveen ja Niall tuli avaamaan: "Mitä nyt?" hän kysyi hieman pelästyneenä. "Kuulin sun ja Celionin riitelyn ja- Mikä sun on Niall?" kysyin ihmeissäni. "Mä löin Celionia", hän sanoi hiljaa. "Miksi Niall?" kysyin varovasti. "Hän on ollut kauhean etäinen ja flirttailee sinun kanssasi, eikä hän vietä yhtään aikaa kanssani. Luulen, että eroan hänestä", Niall kertoi ja kuuntelin. "Ei se silti oikeuta sinua lyömään häntä!" raivosin Niallille. "Tiedän, mutta hän kiisti kaikki flirtti-väitteeni, vaikka sen näkee sokeakin, että sinulla ja hänellä on jotain juttua ja se sai sappeni kiehumaan!" hän huusi vihaisena ja menin sängylle istumaan ja sekotti hiuksiaan, hän tekee niin aina, kun hän on joko huolestunut tai surullinen.

 "Mä oon ihastunut Celioniin, mutta-", kerroin ja poika nosti vihaisen katseen minuun: "Ja Celion sinuun! Tiedetään, hän kertoi sen sitten, kun olin lyönyt häntä", Niallin katse valahti taas lattialle. "Mä en tiedä mitä mä voisin tehdä enää, kun ei hän minua kuuntele. Tai ainakaan vastaa puhelimeensa. Mä pelkään, että sille on käynyt jotain Liam", Niall kertoi surullisena. "Mä luulen, että Celion on vain ulkona ja sammutti puhelimensa, sinä stressaat ihan turhasta. Annetaan tytölle aikaa, mutta jos hänestä ei kuulu mitään, lähdemme etsimään okei?" ehdotin ja Niall nyökkäsi, olin juuri lähdössä pois, kun kuulin: "Sori", Niall sanoi ja käännyin hämmentyneenä ympäri. "Ei sun mulle tarvi anteeksi pyytää vaan Celionilta", sanoin hiljaa ja lähdin pois huoneesta, kohti alakertaa.

**
Joo lyhyt, mutta jatkoa tulee jossain vaiheessa :D hyvää uutta vuotta kaikille ihanille lukijoilleni! Jokainen iloinen kommentti piristää päivääni. Toivottavasti jaksatte lukea vielä näitä tarinoita :)