Half a heart ~ 5

Celionin näkökulma:
Olimme Niallin kanssa kiertäneet ympäri kaupunkia. Niall vaikutti kovin hiljaiselta, ja olin itsekkin aika tuppisuu. Olimme palaamassa takaisin kotiin, kun pysähdyin ja rohkaistun kysymään: "Niall, vaikutat hiljaiselta. Eikö sinulla ei ollutkaan hauskaa?" hän pysähtyi myös ja käänsi katseensa minuun ja sanoi: "Olihan minulla, mutta minua hieman mietityttää meidän ikäero. Olen 20-vuotias ja sinä 17, vai?" nyökkäsin myöntävästi ja lisäsin: "Täytän kuitenkin heti alkukuusta 18", Niallin kasvoille levisi pieni hymy. Jatkoimme matkaa, mutta olimme loppumatkan hiljaa.

 Niall avasi ulko-oven ja päästi minut ensin sisälle. Otin kenkäni pois ja laitoin takkini takaisin naulakkoon. Niall tuli pois eteisestä melkein heti minun jälkeeni, ja sanoin hänelle: "Kiitos, kun näytit mulle paikkoja. Oli oikein kivaa", annoin ystävällisen suukon pojan poskelle, vaikka pitikin hieman varvistaa, kun olen Niallia hieman lyhyempi. "Oli mullakin ihan kivaa", Niall sanoin pieni puna poskillaan. Käännyin ympäri ja näin Liamin. "Moikka Liam. Et sinäkään viihtynyt siellä kylmässä pidempään", sanoin ja hipsein yläkertaan. Olin aivan jäässä, kun vaatteeni eivät olleet oikein lämpimät.

Menin huoneeseeni ja nappasin lökärit ja hupparin, jotka vaihdoin päälleni. Otin ne vaatteet pois, jotka minulla oli ulkona. Laitoin hiukseni ponnarille ja menin pöytäni ääreen. Otin paperia ja rupesin piirtämään, niin teen aina, kun minulla on joko tylsää tai inspiraatiota. Hetken päästä oveeni koputettiin: "Sisään", sanoin hieman ärsyyntyneenä, en pidä siitä, kun minun työskentelyä häiritään, varsinkin kun luulin sisään tulijan olevan äitini. Sieltä tulikin Liam, ja aloin hymyillä: "Moi. Ajattelin, että voisin tulla seuraasi, kun pojat rupes katsoon jotain leffaa, joka ei oikein nappaa", olin juuri laittamassa työtäni takaisin laatikkoon, kun Liam oli estämässä: "Sä piirsit jotain. Näytähän", hän sanoin uteliaana. Näytin sitä hänelle, ja näin Liamin kasvoille nousevan hymyn: "Joo ei tarvi kommentoida, en ole mikään kovinkaan hyvä", sanoin loukkaantuneesti. "En mä sille nauranut. Mut sä oot hieman samanlainen, kuin Zayn. Se tykkää piirtää kauheesti. Varmaan parhaillaan piirtää jotain hullua", hymyilin vaivaantuneesti.

 Laitoin työn pöydälle ja nousin ylös tuolilta: "No mitä haluaisit tehdä?" kysyin ja pojalle ilmestyi suuri hymy: "Ajattelin, että voitaisiin tutustua toisiimme kunnolla. Vaikka mistä pidät ja mistä et, kaiken", poika painotti. "Kaikenko? No mistä aloittaisin?" mietein ja Liam sanoi: "Vaikka lapsuudesta. Millainen olit pienenä?" hän hymyili ja hän istui sängylleni. Hän istui jalkopäähän, ja minä istuin toisen päätyyn. "Olin alle kouluikäisenä aika hiljainen tyttö. Piirtelin silloin paljon enemmän, kuin nykyään. Äitini halusi säästää jokaisen piirrustuksen. Kaikki on nyt laatikossa, entisessä talossa ne olivat seinillä. Minulla oli silloin yksi ystävä, joka oli minun ystäväni siihen saakka, kunnes muutin pois. Hänen nimensä on Bella Ochalm, hänen kanssaan olin avoin ja puhuin paljon", kerroin. Ihmettelin itse kuitenkin sitä, että uskalsin kertoa hänelle, vaikka en minä Liamia mitenkään pelkää tai mitään, koska onhan hän jo 20-vuotias mies: "Okei, siis millainen tyttö tämä Bella oli?" Liam kysyi hymyillen. Kerroin kaiken mitä mieltä olin itse hänestä: "Luotettava, mukava, hauska, kaunis, ei ollut leuhka ja hänen kanssaan ei koskaan tullut tylsää. Hänellä on yhä paikka sydämessäni, koska jaoin koko lapsuuteni hänen kanssaan", kerroin. "Oliko hän muka sinua kauniimpi?" Liam tokaisi. "No oli, huomattavastikkin. Hän treenasi paljon ja pysyi hyvin linjoissaan ja hänellä oli kauniit pitkät ruskeat hiukset. Kaikki pojat olivat hänen ympärillään yläaste aikoina, koska hän kehittyi nopeiten, jos ymmärrät mitä tarkoitan", naurahdin ja Liam nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi: "Niin sanoit, että pidit piirtelystä. Etkö muka enää nauti piirtelystä samalla tavalla, vai?" hän kysyi ja kerroin: "Pidän piirtelystä silloin, kun onnistun siinä, mutta kun en onnistu millään, niin pidän suunnilleen kuukauden tauon, jonka jälkeen yritän uudelleen. Kuitenkaan, kun yläasteella tapahtui se suuri muutos niin, lopetin piirtelyn moneksi vuodeksi", jatkoin kertomistani.

 Hän vaikutti oikeasti kiinnostuneelta, joten uskalsin kertoa hänelle, vaikka välillä hän jäikin katsomaan minua silmiini, joka oli hieman outoa. Itselläni on siniset silmät, ja Liamilla on ruskeat, jotka sopivat hänelle loistavasti: "Saanko kysyä yhtä juttua?" Liam sanoi ja nyökkäsin epävarmana: "Mitä sinulle tapahtui yläasteella?" jotenkin arvasinkin, että hän kysyisi sittä, ja sanoin: "Minua alettiin vain kiusaamaan, ei mitään kummempaa", sanoin vähitellen, vaikka oikeastaan olin niin masentunut, että olin kerran sillan luona, äitini kanssa. Oikeassa kädessä oli muutama viilto, jotka olin tehnyt itse, koska luulin sen auttavan, mutta se ei auttanut. "Miten sinua kiusattiin?" Liam kysyi, kallisti hieman päätään, luultavasti halusi vain nähdä reaktioni: "Haukkuivat, tönivät, välttelivät, nauroivat ulkonäölleni", sanoin hiljaa ja hän katsoi minua silmät pyöreinä. Hän nousi ylös sängyltä ja luulin hänen lähtevän. Luulin kuitenkin väärin, hän istui viereeni. Hän kietoi kätensä ympärilleni ja halasi tiukasti. Haistoin hänen miehisen hajuveden ja hengityksen niskassani. Tunsin itseni vapautuneeksi ja halasin häntä takaisin. Muutama kyynel valui poskeani pitkin, olin iloinen, että hän välitti.

 Huoneeni aukeni ja irrottauduimme Liamin kanssa. Ovella oli Niall. Hänellä oli kädessään kukkasia, ja hänen katseensa oli murtunut: "Niall, me vain halattiin. Ei muuta", Niallilla oli kuitenkin naamallaan epävarma ilme. "Niall, se on niin. Usko minua", sanoin ja katsoin syvälle pojan silmiin. Jostain syystä, en kuitenkaan tuntenut yhtä paljon kipinää Niallin silmissä, kuin tunsin Liamin silmissä. Tietenkin minulla oli jotain tunteita molempia poikia kohtaan, mutta ei mitään vakavaa. Liam nousi sängyltä ja oli poistumassa, kun Niall pysäytti hänet. Niall kuiskasi jotain vihaisena Liamin, korvaan, mutten kuullut mitä. Liam näytti kuitenkin loukaantuneelta ja hän lähti huoneestani, kun Niall oli "antanut luvan".

Niallin näkökulma:
Avasin Celionin oven ja olin juuri lähtemäisilläni, kun näin Liamin ja Celionin erkanevan toisistaan. Murruin, totaalisesti, vaikka en ollutkaan antanut Celionille kuvaa siitä, että olisin oikeasti välittäny hänestä, niin silti. Taisin olla aika tyly hänelle silloin kaupungilla, mutta taidan kuitenkin antaa tämän asian nyt olla. En tunne Celionia kunnolla, enkä halua heti ensimmäisenä päivänä alkaa utelemaan toisen asioita. Liam on kuitenkin poikkeus, luulen, että hän on enemmän sellainen persoona, joka haluaa oppia tuntemaan ihmiset mahdollisimman nopeasti. Itse Liamin kanssa olemme tulleet aina toimeen, mutta jos hän saa Celionin niin, en tiedä pystynkö jatkamaan normaalia kaverisuhdettani. Luulen kuitenkin, että tämä on ohi menevää ihastumista, ei mitään pysyvää, joten en ota vielä mitään riskejä. Kuiskasin Liamille hieman vihaisena, kun hän oli lähtemässä poispäin: "Pysy erossa Celionista, tai ei käy hyvin!" sanoin sen kovalla äänellä, mutta se oli kuitenkin kuiskaus, joten Celion ei voinut kuulla mitään.

 "Nämä kukat on sulle", sanoin Celionille, kun istuin hänen viereensä. "Sori, kun käyttäydyin, kuin kusipää silloin aiemmin. Ei ollut tarkoitus", sanoin oikeasti pahoillani. "Ei se mitään-", hän oli juuri sanomassa, mutta keskeytyin hänet: "Olet itkenyt. Miksi?" kysyin hieman surullisena: "Äh ei se oo mitään vakavaa", hän vastasi ja pyyhkäisi poskeltaan kyynelvanan. "Voit sä mulle kertoo jos haluat", sanoin vakavana. "Joskus toiste. Nää kukat on tosi kauniita, kiitos Niall", hän sanoi ohittaen asian. Päätin jättää asian siihen, koska hän ei näköjään halunnut puhua siitä. "Sulla on kauniit silmät", sanoin hymyillen vinosti. Hän käänsi katseensa sorrmiinsa ja näpräsi niitä. Hän alkoi kynimään kynsilakkaa pois. "En ole tottunut kohteliaisuuksiin", hän sanoi hiljaa. "Etkö?" kysyin oikeasti hämmästyneenä. "En", hän vain sanoi. Hän nosti katseensa minua kohti ja lähestyi minua entisestään. Olimme toisissamme kiinni ja hän hengitti nopeasti. Sitten otin varovasti hänestä kiinni takaa ja suutelin häntä. Varovasti ensin, mutta sitten kun hän vastasi suudelmaan jatkoin hieman nopeammin. Tunsin oloni iloiseksi ja hymyilimme molemmat. Irrottauduimme toisistamme ja menin makaamaan sängylle pitkäkseni. Celion tuli viereeni makaamaan ja aloitin silittämään hänen hiuksiaan varovasti. Olin onnellinen, vihdoin. Silloin luulin, että mikään ei voisi estää meitä.

**
Tässä viideosa ;) toivottavasti tykkäsitte :3 Liittykkää lukijoiksi (kännykällä ei tietääkseni voi, mutta menkää koneelle xDD). Lisää on tulossa ;)