Celionin näkökulma:
Olin istunut bussissa luultavasti tunnin, kun huomasin tuttuja maisemia. Käynnistin puhelimeni: viisi soittoa Niallilta. Jäisin pois kyydistä ihan pian, pääsisin näkemään Bellan jälleen. Taidan soittaa hänelle: kesti hetken kunnes Bella älysi vastata: "Moi", kuului iloinen ääni. "Heippa, tuutko vastaan?" kysyin ja sain myöntävän vastauksen. Olin soittanut hänelle jo bussimatkan aikana, ja hän hieman epäili, että kun lähtisin takaisin eroaminen voisi olla taas vaikeaa. Vakuutin hänelle, että tulen useasti käymään. Äidillekkin soitin, ja hän antoi luvan jäädä Bellalle. En halua ajatella Niallia, koska se paskiainen löi minua.
Bella saapui rautatieaseman edessä olevalle suihkulähteelle. Bussipysäkki on rautatieaseman läheisyydessä, ja oikaisen yleensä sen takia rautatieaseman kautta. Olimme monesti Bellan kanssa käyneet vain ihailemassa suihkulähdettä. Halasimme pitkään ja sen jälkeen olimme, kuin mikään ei olisi muuttunut. Hän kyseli kuulumisiani samalla kun kävelimme kohti hänen kotiaan, ja kerroin hänelle lähes kaiken. Jätin kuitenkin Niallin huitaisun pois, koska se on jotenkin noloa. Olin silloin niin voimaton, en väistänyt. Miksi en väistänyt? Vaikka nenästäni oli tullut vain hieman verta, onneksi vain vähän, niin ettei Bella epäillyt mitään.
"No onko ne jätkät tosi söpöjä?" Bella töksäytti, kun astuimme hänen taloonsa sisälle. "No onhan ne ihan", hymyilin vaivanloisesti. "Celion onko kaikki okei? Et vaikuta kovin innostuneelta", Bella kysyi huolestuneena. "On on, kerro mitä täällä kotipuolessa on tapahtunut", vaihdoin puheenaihetta ja Bella kertoi lähikaupan lopettaneen, jossa kävimme keskenämme aina hakemassa irtokarkkeja ja limsaa leffailtoja varten. "Tarkoitin oikeastaan, mitä sinulle on tapahtunut. Vaikutat, innostuneelta", sanoin ja hän naurahti. Istuimme Bellan sängyllä ja hän kaivoi yöpöytänsä laatikkoa. "Mitä etsit?" kysyin uteliaana. "Kohta näet", hän naurahti ja nappasi A4-kokoisen paperin, joka oli täynnä jotain tekstiä. Bella ojensi paperin minulle ja rupesin lukemaan sitä, otsikkona tekstissä oli: "Kauppakirja". Hetken aikaa luettuani, ja paperin alakulmassa olevan nimikirjoituksen myötä kaikki alkoi valjeta. Bella oli ostanut sen lähikaupan, toteuttaakseen omaa yritystään. "Olen tosi ylpeä sinusta!" sanoin ja halasimme nopeasti. "Kiitos. Ajattelin tehdä siitä elokuvavuokraamon, jossa myydään irtokarkkeja" hän kertoi ja naurahdin hieman. "Huomasin silloin pienenä, että elokuvat menivät siellä hyvin kaupaksi, samoin karkit", Bella jatkoi ja itse kerroin hänelle uudesta kämpästäni.
Kännykkäni soi, ja soittaja oli Liam. Päätin vastata, eihän Liam ole tehnyt mitään. "Kuka se on? Liam? Kuka on Liam?" Bella uteli, kun hän näki näyttöni. "Yks poika siitä bändistä", sanoin lyhyesti ja vastasin. "Moi, Liam", sanoin iloisella äänellä. "Celion, hyvänen aika! Oletko kunnossa?" Liam kysyi ja kuulin taustalta auton ääniä. Missä Liam oli? "Olen kunnossa, menin Bellan luokse. Niall taisikin kertoa", totesin ja Liam vastasi: "Joo kylhän se kertoi. Mä oon nyt tääl Stourbridgessä", silmäni suurenivat ja vedin henkeä. Miksi Liam tuli tänne, Onkohan Niall hänen mukanaan. "Niin ajattelin kysyä, että missä tämä Bella asuu", Liam jatkoi. "Onko Niall mukanasi?" kysyin peloissani. Bellan katsoi minua huolestuneena. "Ei", hän vastasi lyhyesti. "Hyvä-, tai tarkoitan.. Kuitenkin hän asuu...", aloin kertoa hänelle reittiohjeita. Toivottavasti hän muistaa, vaikka selitin kaiken aika nopeasti.
Liamin näkökulma:
Pääsin ovelle, jonne Celion oli minut johdattanut ohjeillaan. Soitin ovikelloa, ja räpläsin lahjaa kädessäni. Miksi minua jännittää tämä näin paljon? Hetken päästä ovi avattiin, ja luultavasti Bella avasi oven: "Onko Celion?" kysyin varovasti. Tyttö nyökkäsi ja juoksi sisälle, jäin vielä ulkopuolelle. Celion tuli hieman hymyillen ovelle. "Moikka Liam. Miks sä tänne tulit?" Celion kysyi ihmeissään, vaikka tiesihän, että olin tänne tulossa, mutta syytä ei. "Noh, kun.. Mitä sinä nyt selität, anna se paketti, vitun luuseri Mulla olisi sulle tälläinen lahja", sanoin ja ojensin paketin. Celionin silmät tuikkivat ja hän avasi paketin. Hän ei voinut ensiksi uskoa sitä sisältöä. Vaikka siellä olikin vain se koru, silti se sai tytön iloiseksi. "Hyvää joulua!" toivotin ja laitoin käteni varovasti tytön vyötärön ympärille. Celion ymmärsi vihjeeni ja hän kietoi kätensä minun niskani taakse. Kasvomme olivat vain muutaman sentin päässä toisistamme: "Hyvää joulua", Celion ehti sanoa, ennen kuin suutelin häntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti