Half a heart ~ 2

Bellan näkökulma:

Kävelin kohti Celionin taloa, olin aika hermostunut, koska hän vaikutti hyvin oudolta puhelimessa. Tai sitten vain kuvittelen. Pääsin talon pihaan ja huomasin suuren valkoisen pakettiauton, ja muutaman ihmisen pihalla, keskustellen. Yksi heistä oli Celionin äiti. En kuitenkaan jäänyt pihalle seisomaan vaan menin ulko-ovelle ja kopautin pari kertaa oveen. Parin minuutin kuluttua ovi avattiin ja sieltä tuli tuttu punahiuksinen kaverini. "Tule sisään", hän kehotti ja menin sisälle.

Celion vaikutti oudolta, joten kun pääsimme olohuoneeseen kysyin: "Mitä on tapahtunut?" silloin Celion veti syvään henkeä ja huomasin, että hänellä oli huono olo: "Mä muutan pois", hän sanoi ja katsoi suoraan mua silmiin, hänen silmänsä olivat punaiset: "Mitäh? Millon, minne? Miksi?" kysymykset sinkosivat suustani järkytyksenä, vaikka tiesinkin, että joku ei ollut oikein: "Ensi viikolla, Wolverhamptoniin. Äiti haluaa muuttaa Paulin kanssa yhteen, ja pihalla on talon ostajat, sekä miehiä, jotka auttaa meitä muutossa", hän kertoi surullisena. "Mun tulee sua kova ikävä. Tuuthan sä käymään?" kysyin pala kurkussa. "En tiedä voinko kovinkaan usein, koska on opiskelut ja sitten alkaa työt. Luulen, että tämä on ystävyytemme loppu. Olet ollut paras kaverini ja toivoisin, että tiemme kohtaavat vielä jonain päivänä", hän vielä lisäsi ennen kuin nousimme ylös sohvalta ja halasimme. Aloimme itkeä, ja halaus kesti varmaan monia minuutteja. Olimme olleet kavereita koko lapsuuteni ajan, joten Celionin muutto järkytti. Hän oli se ihminen jolle kerroin kaikki salaisuudet, kuten salaiset ihastukset.

 Celionin äiti tuli kuitenkin sisälle ja halasin häntäkin, koska hän on kuin täti minulle. Tai jotain sukua, koska olen viettänyt varmaan puolet elämästäni tässä talossa Celionin ja hänen äitinsä kanssa. "Olen pahoillani, mutta minun täytyy nyt ryhtyä purkamaan tavaroita. Paul lupasi tulla joku päivä myös auttamaan suurien huonekalujen kanssa. Voitte mennä yläkertaan purkamaan Celionin tavaroita", hänen äitinsä ehdotti. Juoksimme kilpaa yläkertaa, kuten meillä oli aina tapana, vaikka yleensä Celionin äiti aina sanoi: "Olkaa varovaisia", tai "Kaadutte vielä", ja loppuun tuli aina hänen heleä nauru.

Parin viikon kuluttua: Wolverhamptonissa, yöllä: Celionin näkökulma:

Tukin tyynyllä korviani. En kestänyt kuunnella Paulin ja äidin lepertelyä viereisessä huoneessa. Heitin tyynyn pois ja nousin istumaan sängylleni. Painon pääni käsiini. Alue oli vielä vieras, vaikka olenkin jo yrittänyt totutella alue muutokseen. Ne poikabändin jäsenet tulisivat huomenna ensimmäistä kertaa kylään siten, että minä asuisin täällä ja olen hermorauniona, koska en ole vieläkään keksinyt mitä pukisin päälleni. Voisin pukeutua ihan normaalisti, miksi pitäisi laittaa jotain ylisuperhienoa päälle, kun tavallisia kundeja he ovat. Enkä usko heidän olevan niin kuumia, kuin Paul oli sanonut. Hän oli siis eilen heittänyt läpällään, että voisin sulaa poikien jalkoihin. Ehei, en ole sellainen tyttö! Tai, noh minulla on erilainen maku poikien suhteen. Pöydällä oli pari laatikkoa, joita en ollut vielä ehtinyt purkaa, tai en varmaan pura ollenkaan, koska ne sisältävät vain leluja. Nostin laatikot ylös pöydältä ja tungin ne sänkyni alle. Sen jälkeen menin takaisin sänkyyn. Kietaisin peiton päälleni ja mietein vain, millaisiakohan pojat sitten ovat? Toivottavasti osaavat ainakin käyttäytyä, tai ei ole liian asiallisia. Näiden mietteiden alla nukahdin lopulta syvään uneen.

**
Toinen osa ;) sama tiedotus: jos olet kännykällä, et varmaan pysty liittymään lukijaksi, joten suosittelen tietokoneen käyttöä, kun haluaa liittyä lukijaksi, tai saada yleisesti tietoa koska tarina jatkuu :3 Muuten lisäksi, haluatteko, että tarinassa aletaan viettää joulua? ;) kiitti moi xoxo

Half a heart ~ 1

Celionin näkökulma:

"Ei en jätä tätä paikkaa! Ei nyt! Äiti, enkö minä voisi jäädä?" huusin oven läpi. Istuin omalla sängylläni ja murjotin. Äitini haluaisi muuttaa pitkäaikaisen poikaystävänsä kanssa yhteen, ja pidän hänen miehestään. Hän on minulle, kuin isä, joka minulla oli vain, kun olin pieni. Oikea isäni jätti äitini, ja muutti pois. Minnekkö? En tiedä, äitini Loureene ei koskaan kertonut sitä minulle. Äitini nykyisen nimi on Paul, ja on työltään, jonkun poikabändin henkivartija. Paulin sukunimi on unohtunut, mutta luultavasti, kun he menevät naimisiin he ottavat äitini sukunimen, toivottavasti. Rakastan sukunimeäni kovasti, koska se sopii niin hyvin nimeeni: Celion Dawson. Äitini oli lähtenyt karjumiseni jälkeen pois oven takaani, ja teki ruokaa varmaan keittiössä. Ärähdin hiljaa ja nousin sängyltäni ylös. Katselin huonettani läpi, seinillä oli vanhoja piirrustuksia ala-aste ajoilta, ja pöydällä lepäsi juuri maalattu työni, joka jäi kesken, kun äitini rynni sisään, ja selitti ideaansa. Mielialani latistui heti, kun äitini mainitsi sen, että pitäisi lähteä pois lapsuuden kodista, vaikka olenkin jo 17-vuotias niin silti haluaisin asua koko lapsuuteni samassa kodissa. Vaikka äitini vakuutti, että siellä kävisi viisi "söpöä" poikaa kyläilemässä useastikkin, silti en halunnut. Täällä minun on hyvä olla, kaverini ja sukulaiset asuvat lähellä meitä, eikä ole kauheita matkoja keskustaan. Shoppailla voin mielin määrin, ja kaikki oli täydellistä, kunnes äitini ns. räjäytti pommin naamani edessä. Tietenkin ymmärrän äitiäni, koska Paul asuu kaukana ja he joutuvat juttelemaan vain Skype:n kautta. Silti, olen todella itsekäs, ehkä, mutta silti en halua jättää tätä paikkaa. Liikaa muistoja, joista ei halua menettää tai unohtaa.

Menin äitini luokse keittiöön, kun hän muutamaan kertaan oli huudellut nimelläni syömään. Istahdin alas ja aloin kauhoa keittoa suuhuni: "Mitä mieltä olet? Tiedän, että tämä tuli äkkiä, mutta voisitko edes miettiä?" äitini kysyi varovasti: "Olen jo miettinyt, ja minusta me voisimme, muuttaa, mutta entä lukio? Vuosi enää olisi ollut jäljellä", korostin opiskeluani, koska se on tärkeää minusta, vaikka enemmän tykkään musiikista, enkä opiskelusta. Sillä saan yleensä äitiin kontaktin, koska opiskeluni oli hänelle tärkeää: "Noh, voin soittaa rehtorillesi, ja sanoa miten asiat ovat menneet", äiti ehdotti, ja nyökkäsin.

 Join lasin maitoa ja vein astiat tiskiin. "Entä talo? Oletko jo laittanut asunnon myyntiin?" kysyin mietteliäänä ja istuin takaisin tuolille äitiäni vastapäätä. "Itse asiassa kyllä laitoin tämän jo kuukausi sitten myyntiin ja kyselyitä on tullut paljon", olin ihan ymmälläni: "Ja nyt vasta kerrot!" huudahdin hieman kiihtyneenä. "Noh niin, mutta ajattelin soittaa tänään yhdelle parhaista hakijoista, he voisivat muuttaa jo ensi viikolla", nyökkäsin ja äitini nousi ylös ja meni soittamaan, luultavasti ostajille.

 Itse menin takaisin huoneeseeni ja jatkoin maalaamista, lisäsin värejä kankaalle ja lopulta sainkin sen valmiiksi. Jätin sen kuivumaan pöydälle olevaan telineeseen ja nappasin puhelimeni pöydältä ja kaaduin sängylle selälleni. Soitin ystävälleni Bellalle, joka oli paras ystäväni: "Moi", kuului puhelimen toisestä päästä. "Öh, moi. Kuules, mulla olisi tosi tärkeää asiaa, pääsetkö tuleen mun luokse nyt?" kysyin ja näpräsin toisella kädellä hiuksiani hermostuneena. "Joo totta kai, oota hetki oon siellä ihan kohta, jutellaan sitten lisää, moi", ja puhelu loppui. Jäin makaamaan selälleni ja peitin käsilläni naamani: Kuinka voin sanoa sen Bellalle, ettemme näkisi enää toisiamme yhtä usein kuin ennen. Miten?

**
Uusi osa, koska oli inspistä ;) Luultavasti huomenna tai sitten viikonloppuna jatkuu :D Nimi on vain ehdotus! Jos on parempia ideoita, laittakaa kommentteihin. Liity lukijaksi (vain tietokoneella voi :( ). Kiitos fanfic-ehdotuksesta ;)

All we need is love ~ 33

Tanjan näkökulma:
Olin häkeltynyt, ja sanaton, en pystynyt sanomaan mitään. Katsoin Zaynia vain silmiin, vaikka poika hengitti raskaasti: "Mitäh?" sanoin lopulta, olin hyvin onnellinen, mutta en näyttänyt sitä mitenkään, ihmettelen sitä itsekkin: "Mä-", Zayn aloitti, mutta astuin pojan luokse ja kuiskasin: "Mä rakastan sua kans", ja suutelin häntä. En tiedä mikä minuun meni, ehkä rakastan Zaynia. Kyllä, minä rakastan häntä, enemmän kuin ketään muuta. Irtauduimme hetken suutelun jälkeen ja hymyilimme: "Mitä me nyt tehdään? Aletaanko seurustelemaan vai?" Zayn kysyi hieman epäröiden, ja naurahdin: "Kai se käy, jos sulle käy?" halasimme ja Zayn sanoi: "En päästä sua koskaan menemään pois mun elämästäni", hymyilin. Kävelimme käsi kädessä sisälle taloon ja äitini oli vastassa: "Nuori neiti! Mitä sinä- Ai hei Zayn." äitini huudahti, kun avasi oven. Luultavasti oli lukenut Wilmasta, että en ollut keskittynyt tunneilla, ja opettajat olivat laittaneet vanhemmilleni viestiä, kiva. "Moi", Zayn sanoi vaivaantuneena. "Me seurustellaan Zaynin kanssa", sanoin tomerasti ja ns. kiilasin Zaynin kanssa äidin ohi keittiöön. "Otatko teetä?" kysyin ja Zayn nyökkäsi. Nappasin pari kuppia ja laitoin vettä vedenkeittimeen, ja laitoin sen päälle. Istahdin Zaynin eteen, välissämme oli siis vain baaritiski. Äiti oli mennyt yläkertaan, kun olimme menneet Zaynin kanssa keittiöön. Tuijotimme toisiamme silmästä silmään. "Sulla on kauniit silmät", Zayn sanoi hymyillen, eikä irroittanut katsettaan. "Sinullakin on komeat silmät, jos niin voi sanoa", naurahdin ja tuijottelimme vain toisiamme. Siinä hän oli, mies, joka minulla oli ollut niin kauan, mutta olin vain yrittänyt unohtaa kyseisen miehen, tai pojan, onhan Zayn vasta 15. En löydä koskaan Zaynin kaltaista henkilöä. Ikinä.

**
Tässä viimeinen osa ;) Sori kun on lyhyt, mutta halusin tän loppuvan jo xd sry Tanja x) Mut seuraavaks tulee Liam fanfic, mutta voisitteko olla kilttejä ja auttaa mua? ;) En keksi millään minkälainen se olisi, siis on-off-juttua vai..? Kertokaa ;) valitsen parhaimman :D Kuvii ei tuu, mutta joo ;) Kiitos kaikille lukijoille, nyt odottamaan vain 1DDAY:tä ;))

All we need is love ~ 32

Kuukauden kuluttua: Tanjan näkökulma:
Kävelin koulusta kotiin, vaikka olisin voinut mennä bussilla. Halusin kuitenkin vain kävellä, en halunnut mennä samaan bussiin Zaynin kanssa. Olen joskus pitkävihainen, varsinkin jos poika haukkuu tai muutenkin ilkeilee. En tiedä oliko Zayn silloin edes selvä vai oliko hän vielä silloin humalassa. Silti se satutti, vaikka ei ehtinytkään sanomaan sanoja, jotka oletin hänen sanovan.

Potkein hiekkaa jalkojeni alla, ja katselin alaspäin. En huomannut, että joku tuli minua kohti. Törmäsimme, ja kaaduimme molemmat: Zayn. Miksi hän tuosta suunnasta tulee? Hetkinen käännyin väärälle tielle, kun saavuin bussipysäkin kohdalle. Olin menossa Zaynin ja muiden poikien kämpille: "Mitä sä täällä teet?" Zayn kysyi, kun olimme molemmat ylhäällä. "Äh.. Käännyin vaan väärään suuntaan", totesin hiljaa. "Etkö ollut tänään koulussa?" kysyin ja vaihdoin puheenaihetta. "En viitsinyt, kun myöhästyin bussista, ja en vain jaksanut lähteä, kun olin niin väsynyt. Miten sulla menee? Ei olla juteltu pitkään aikaan", hän hymyili epävarmasti ja kysyi. "Eipä mitään kummosta, kotiin menossa, vaikka nyt vähän erehdyin tiestä", naurahdin itsellänikin oli pieni epävarma hymy. "Mihin muuten olit menossa?" kysyin ja katsoin poikaa suoraan silmiin: "Sun luo..", hän vastasi rehellisesti, ja katsekontaktimme oli rikkoutumaton. Katselimme toisiamme, ja lopulta vetäydyin pois Zaynin vastustamattomista silmistä: "Mun pitäis varmaan mennä, öh.. nähdään huomen, kai", sanoin nolostuneena, ja käännyin pois päin Zaynista ja vilkaisin nopeasti vielä taakseni, ennen kuin käännyin pois risteyksessä. Zayn katsoi minua myös ja hymyili.

Zaynin näkökulma:
Katsoin Tanjan silmiin, ja näin kaipausta. Joko ystävän kaipausta tai poika..kaverin.. Ajatukseni takelteli. Hieroin hiuksiani, ja juoksin kohti risteystä, jonne Tanja oli kävellyt: Miksi en estänyt häntä menemästä? Pääsin risteykseen, ja käännyin nopeasti kohti Tanjan kotia. Juoksin niin kovaa kuin pääsin, mihin Tanja oli kadonnut? Ei hän voi olla kauas päässyt. Lopulta näin hulmuavat mustat hiukset kauempana, talon lähellä. Juoksin kohti taloa, ja huusin: "Tanja! Pysähdy!" olin totaalisen hengästynyt, kun pääsin Tanjan luokse: "Tässä on jotain tuttua", tyttö totesi virnistäen. "Mä.." vedin henkeä ja sanoin lopulta sanat, joita en ollut kenellekkään koskaan sanonut: "Mä rakastan sua".

**
Hahaaa uus, mutta lyhyt :( sry!! Halusin kirjoittaa lyhkäsen ;)

All we need is love ~ 31

Tanjan näkökulma: nykyhetki:
Aloin muistamaan pätkiä eilisestä bileillasta ja nousin ylös. Pyyhein kyyneleet poskiltani ja nappasin särkylääkepurkin. Päähän jomotti, ja siirryin pois vessasta. Väistelin sammuneita luokkalaisiani ja päädyin yläkerran portaisiin. Kävelin portaat alas, ja näin Harryn ja Lizin nukkuvan vierekkäin seinää vasten portaiden alapäässä. En raaskinut herättää heitä. Menin keittiöön ja otin lasillisen vettä. Tiputin särkylääkkeen veteen poreilemaan. Jätin sen pöydälle ja istuin jakkaralle. Mietein pääni puhki minne oli Eleanor mennyt, koska häntä en nähnyt, ja tiesin, että Eleanor ei varmasti ollut huoneessaan, kun oli sen huoneen oven lukkoon laittanut, näin väitti ainakin Perrie. Kuulin, kun monet alkoivat heräilemään. Lähes kaikki olivat minulle tuntemattomia. He lähtivät pois, heti kun oli saanut tavaransa kasaan. Löysin kenkäni sohvan vierestä, kun katselin muiden hoipertelua. Join särkylääke-veden, ja nousin ylös viemään lasin tiskipöydälle. Sen jälkeen menin hakemaan kenkäni.

Louisin näkökulma:
Heräsin ja tajusin olevani yhä varastossa. Nousin välittömästi ylös ja mietein olisko Eleanor enää varaston ulkopuolella, ja olisiko hänellä avainta? Katselin ympärilleni, mutten löytänyt mitään tärkeää. Lopulta koputin puuoveen: "Eleanor oletko siellä?" huusin kovaan ääneen. Ei vastausta, joten valuin ovea pitkin alaspäin ja jäin istumaan ovea vasten: "Eleanor oletko siellä?" huusin uudelleen hieman kovempaa. Ei vieläkään vastausta, minua alkoi pelottaa. Kukaan ei tiennyt minun olevan täällä, paitsi Eleanor, joka oli tajuttomana jossain.

 Katselin ikkunaa varmaan kymmenen kertaa, mutta pelkäsin loukkaavani itseni siinä, jos hyppäisin sen läpi, menettäisin näköni tai muuta vastaavaa. Varaston perällä roikkui suojalasit. Nousin ylös ja nappasin ne. Löysin myös työhansikkaat. Laitoin kaikki päälleni ja katsoin ikkunaa: "Pakko se on tehdä", totesin ja juoksin ikkunaa kohti. Hyppäsin kaikin voimin, melkein niin paljon, että jalkoihin sattui, ja menin kerälle. Kohta pian, tunsin kuinka lasinsirut menivät läpi vaatteiden ja ihon läpi myös. Se sattui kovasti, mutta enemmän sattui se, kun putosin maahan. En kuitenkaan loukannut itseäni.

 Repäisin suojalasit naamaltani, samoin työhanskat. Huomasin, että käsivarteni vuosi verta, enkä voinut tyrehdyttää sitä millään. Juoksein varaston ohi, mutta kuulin heti: "Louis!" kipua, sydäntäsärkevä kiljaisu täytti korvani. Käännyin ympäri, ja näin: Eleanor makasi maassa. Juoksin hänen luokseen ja katsoin käsiäni, ei ollut jäänyt kiinni yhtään lasinsirpaletta, onneksi. Huomasin, että maassa oli verta, sekä Eleanorin hiukset olivat yltä päältä veressä. Autoin hänet ylös ja tyttö valitteli päänsärkyään.

 Talutin hänet terassille ja menin sisälle, hakemaan särkylääkettä, sekä siteitä, ja puhdistusaineita. Sisältä löysin Zaynin ja Tanjan keskustelevan jostain: "Enkö olisi saanut tanssia muiden tyttöjen kanssako. Siitäkö sinä valitat? Itse et suostunut edes tanssimaan kanssani, joillain sentään on järkeä päässään, tai käyttäytyvät kuin tytöt. Sinä vain laiskottelet ja et edes liiku. Olet tuollainen..", Tanja loukkaantui Zaynin sanoista ja huudahti: "Punkero, läski?!" hänellä vieri kyyneleet poskilla ja käski Zaynin painua helvettiin. Hiippailin hakemaan särkylääkettä, ja poistuin näkymättömänä.

 Terassille päästyäni, kuitenkin alkoi arveluttamaan Zaynin käytös. Olisikohan poika vielä humalassa? Tekisikö hän jotain Tanjalle? Annoin särkylääkkeen Eleanorille, joka katseli minua hämmentyneenä. Istuin alas ja huokaisin. En jaksanut selittää mitä sisällä näin.

**
Tässä taas uusi osa :3 ehkä lyhyempi kuin edellinen, mutta toivottavasti piditte ;) kommenttia kiitos :3
kuvia hieman.. toinen kuvaa sitä, miten Tanja reagoi Zaynin sanoihin..Ja toisessa on vain Zayn :D

All we need is love ~ 30

Aamun koitteessa: Tanjan näkökulma:
Avasin silmäni varovasti ja huone näytti sumealta. Yritin hieroa käsilläni silmiäni, mutta ei siitä ollut mitään apua. Huone pyöri yhä, ja minulla oli huono olo. Vihdoin katseeni tarkentui ja huomasin, että olin jossain makuuhuoneen tapaisessa huoneessa. Kuulin hiljaista tuhinaa vierestäni. Se oli Zayn, hänellä ei ollut paitaa. Housut olivat jalassa, mutta silti säikähdin, en muista mitään eilisestä. Zayn oli kietonut kätensä minun ympärilleni, joten irroitin hänen kätensä ympäriltäni ja laskin sen viereeni. Zayn ei herännyt, onneksi. Menin pois peiton alta ja huokaisin helpotuksesta, minulla oli vaatteet päällä. Hieroin sormillani ohimoitani, ja kävelin hieman huonossa kunnossa ovea kohti. Korkokenkäni eivät olleet huoneessa, mihinköhän ne ovat jääneet? Avasin huoneen oven ja livahdin käytävään. Tajusin missä huoneessa olin: Eleanorin vanhempien makuuhuoneessa. Siellä ei kuitenkaan ollut kuin minä ja Zayn. Ja ei huone ollut sekaisin: lainkaan. Kävelin kohti vessan ovea. Käytävä oli täynnä luokkalaisiamme. Sammuneet tietysti, mutta kuitenkin. Vessan ovea vasten nojasi joku, minulle tuntematon henkilö. Siirsi häntä varovasti ja hän kaatui maahan, kuin kivi. Säikähdin hieman, mutta päätäni vihloi pahasti. Pääsin vessaan, se oli tyhjä, mutta huonossa kunnossa. Siellä haisi oksennus. Menin pöntön juureen ja pitelin hiuksistani ja oksensin. Sitten menin katsomaan itseäni peilin edestä ja putsasin oksennusjäljet naamaltani: olin todella kalpea. Avasin peilikaappin ja otin sieltä särkylääkkepakkauksen. En kuitenkaan ottanut lääkettä vielä. Katsoin ovea, se oli puhdas ja lattia oli myös. Nojasin oveen ja valuin lattialle. Kiedoin kädet jalkojeni ympäri ja aloin itkeä. Mitä oli tapahtunut?

Viime iltana-yönä: Kaikki tietävä kertoja:
Ihmisiä alkoi virrata Eleanorin kotiin, melkein heti, kun ovi oltiin aukaistu. Musiikki alkoi pauhata kovaa ja ihmiset alkoivat viettää mukavaa iltaa. Hetken päästä pojat pyytelivät tyttöjä tanssimaan, kun hitaita aloitettiin soittamaan. Zayn haki Tanjaa, mutta Tanja kieltäytyi. Harry haki Lizi:ä, joka meni iloisin mielin tanssimaan. Louis haki Eleanoria, jotka menivät iloisina tanssimaan hitaita, taustalta soi hidas rakkauslaulu. Liam ajatteli pyytää Danielle:ä, mutta Danielle ei halunnut jättää Tanjaa yksin, joten Tanjan piti suostutella Danielle Liamin pariksi. Lopulta he menivätkin tanssimaan.

 Tanja istui jakkaralle ja nojasi käsiinsä. Zayn tuli Tanjan luokse: "Mikä sua vaivaa?" Zayn kysyi surullisena, ja vihaisena samaan aikaan, "Luulin, että sä et enää pelkää mua? Arvaa vaan kuinka paljon tollanen ottaa päähän, kun muut pojista tuolla tanssii ja sä.. vaan hylkäät mut, etkä halua tanssia, vaikka väitit tykkääväsi minusta!" Zayn huudahti siten, että vain Tanja kuuli, koska musiikki oli niin kovalla, ettei kukaan muu kuullut. "En mä tiedä, ei vaan huvittanut. Mitä helvetin johtopäätelmiä sä tollee vaan vedät, jos vaan kerran annan pakit. Voi olla ettei tanssita ollenkaan, jos alat tollee käyttäytyyn!" Tanja huudahti vihaisena.

 Zayn vain häipyi ja otti monta shottia. Aina, kun hän oli ottanut yhden, hän irvisti ja kaatoi uuden. Hitaat loppuivat, joten silloin alkoi soida nopeat kappaleet. Liz ja Harry jäivät tanssimaan, mutta Danielle katosi tanssilattialta, samoin Liam. Eleanor ja Louis jatkoivat tanssimista, ja monet muutkin alkoivat tanssia. Tila, jossa ihmiset tanssivat oli suuri, se oli olohuone. Siitä oli tullut suuri, kun ennen juhlia, koska tytöt olivat yhteistuumin siirtäneet sohvan seinää vasten, joten tilaa riitti.

Tanja meni hakemaan viinapullon, ja kaatoi hieman sitä lasiinsa. Häntä hirvitti ottaa se, koska ei ollut koskaan edes maistanut alkoholia. Hän vain ajatteli, että ei yksi mitään tee. Tanja asetti lasin huulilleen ja joi sen. Heti sen jälkeen Tanja alkoi irvistellä: "Hyi helvetti!" hän huudahti Perrielle, joka oli tullut myös juomaan: "Eikö maistu? Ota pari lasillista vielä niin, kyl sä siihen totut", tyttö hymyili Tanjalle ja tietysti hölmönä ihmisenä Tanja kaatoi monta lasillista viinaa ja hänellä alkoi viina virtaamaan, ja hän ei ollut enää se sama hiljainen tyttö.

Hän juoksi tanssilattialle ja alkoi tanssia ja riehua muiden mukana. Siellä alkoi olla ahdasta ja ihmiset alkoivat mennä pois tanssilattialta. Tanjakin väsähti, ja istahti sohvalle. Liz ja Harry olivat portaikon juurella ja he nuoleskelivat keskenään. Zayn käveli heitä kohti, huojuen: "Mitä kello on?" Zayn kysyi ja oli kaatumaisillaan, mutta sai otettua tukea seinästä. "Tulee kohta yhdeksän. Paljonko sä oot oikein juonut?" Harry kysyi, kun lopetti pussailun Lizin kanssa. "En paljoakaan, muutaman kai", Zayn kohautti olkapäitään välinpitämättömästi. "Eikö sun kannattais jo lähteä?" Harry kysyi. "En mä nyt vielä-", hänen lauseensa jäi kesken, kun Louis tuli yläkerrasta pois. "Hei, meen ulos hetkeksi", Louis kertoi ja meni takaoven kautta pihalle.

Hän istahti terassilla olevalle tuolille. Louis ei ollut juonut, koska halusi pitää Eleanorista huolta. Hänen oli pakko saada raikasta ilmaa. "No, eikös se olekkin se Louis?" joku siilitukkainen poika kysyi. Louis nyökkäsi, mutta tutkisteli miestä: "Oliko sulla asiaakin?" Louis kysyi hieman närkästyneenä. Poika tuli Louisin luokse, ja mottaisi Louista suoraan naamaan, ehkä hieman liian lujaa, koska hänen taju meni, ja tuntematon poika alkoi kantaa Louista kohti varastoa, josta Eleanor oli hakenut kotiavaimensa, sillon, kun oli Luukas oli jäänyt Eleanorille yökylään.

 Louis heitetttiin varastoon ja ovi laitettiin kiinni, ja joku lukitsi sen, ulkoapäin. Sitä ei saisi auki sisältä päin. Avain sujautettiin ulko-oven läpi ja pojat lähtivät pois. Siinä olivat Luukas ja se siilitukkainen poika. Luukas antoi pojalle satasen setelin palkkioksi. Hetken päästä sisällä ihmisiä alkoi lähteä pois, kun bileet eivät enää kiinnostaneet ihmisiä, jotka eivät juoneet tai olivat juoneet ihan liikaa. Danielle lähti, mutta Liam jäi, vaikka he olivatkin viettäneet koko illan keskenänsä.

 Zayn ja Tanja istuivat tai oikeastaan Tanja oli jo nukahtanut, mutta Tanjan pää nojasi Zaynin olkapäähän. Zayn silitteli Tanjan mustia hiuksia, ja leperteli. Luultavasti oli niin kovassa humalassa tai sitten ei. Eleanor oli kadottanut Louisin, ja hän ei tiennyt Louisin lojuavan ulkona olevassa varastossa, jonne Luukas hänet lukitsi. Eleanor oli jo huonossa jamassa ja hän lähti ulos, koska alakerrassa ei ollut enää paljoakaan ihmisiä, joten heistä Eleanor jo huomasi, ettei, Louis ollut heidän kanssaan, lopulta hän kysyi Harrylta: "Mä en löydä Louista, tiedätkö missä hän on?" Harry hymyili ja kertoi Lousin menneen muutama tunti sitten ulos, mutta ei ole nähnyt sitä sen jälkeen.

 Eleanor lähti ulos juosten, vaikka kaatuikin heti ottaessaan yhden juoksuaskeleen, koska oli juonut sen verran jo. Eleanor ei kuitenkaan loukannut itseään, onneksi. Hän pääsi ulos ja kuuli vaimeaa huutoa: "Hei! Onko siellä joku!" Eleanor ei kuullut ääntä kovin hyvin, koska musiikki pauhasi niin kovaa sisältä ulos. Hän tunki oven vieressä olevat kengät jalkaansa ja juoksi ääntä kohti: "Louis?" Eleanor kysyi toiveikkaana. "Eleanor, luojan kiitos, se olet sinä! Voitko auttaa mut ulos täältä?" Louis huudahti iloisena, mutta vakavoitui. "Mulla ei ole avainta, koska jätin sen sisälle, mutta voin-", Eleanor selitti, mutta Louis sujautti oven välistä avaimen, joka oli lähellä pudota lankkujen väliin. "Sain sen!" Eleanor huudahti onnesta, ja avasi lukon: "Jaahas, että pelasta enkeli on lähtenyt hakemaan prinssiään", kuului taustalta humaltunut ääni, ja se oli Luukas: "Säkö olit tän kaiken takana? Ei sua ole edes kutsuttu!" Eleanor kivahti vihaisena. "Noh noh.. Äläs nyt pienestä suutu..", Luukas käveli lähemmäs Eleanoria. Hän oli jo lähellä Eleanoria ja hän kuiskasi tytön korvaan: "Tiedän, että kaipaat mua", Luukas totesi itsevarmana: "Hyi, helvetti! Sähän haiset viinalle. Ala mennä!" Luukas naurahti: "Jatketaanko siitä mikä meillä jäi sillon ensi treffiemme tekemättä..?" Luukas virnuili ivallisesti.

 Hän tarttui Eleanoria olkapäistä, ja katsoi tyttöä vihaisena: "Haluaisitko päästä poikaystäväsi kanssa samaan varastoon?" Luukas myhäisi, ja tönttäsi Eleanorin maahan. Kaatuessaan Eleanor kolautti päänsä varaston oven edessä olevaan lankkulattiaan. Louis kuuli kolahduksen, ja sitä edeltävän hyytävän Eleanorin kiljaisun, säikähdyksestä: "Mitä helvettiä sä siellä oikein touhuat?! Päästä mut ulos, ja et koske pitkällä tikullakaan Eleanoriin!" Louis huudahti kiihtyneenä. "Entä, jos en päästäkkään? Mitä muuten teet?" poika myhäili iloisena, ja lähti pois. Eleanor menetti tajuntansa ja jäi maahan makaamaan. Louis huusi ovesta kaikki maailman kirosanat, ja paukutti ovea, yritti avata sitä, mutta ei onnistunut, joten hän luovutti.

 Louis yritti katsoa varastosta olisiko siellä jotain, mistä hän pääsisi pois. Ikkunasta hän pääsisi, mutta saisi pahoja vammoja, joten hän hylkäsi sen idean heti. Hänen oli päästävä pois, jollakin keinolla. Hän kuitenki luovutti kymmenessä minuutissa ja lyhähti maahan. Hän käpertyi pienelle kerälle, ja nukahti.
Ihmiset sisällä olivat joko sammuneet tai lähteneet.

 Zayn huomasi Tanjan olevan sammunut ja kantoi tytön yläkertaan, vaikka hankalaa se olikin, koska Zayn oli myös nauttinut alkoholia. Eleanorin huone oli lukossa joten Zayn jatkoi matkaansa seuraavalle ovelle, joka oli kiinni, kun Zayn hieman tönttäsi ovea niin sai sen auki. Hän kantoi Tanjan sängylle ja peitteli hänet. Antoi hyvänyönsuudelman huulille, ja meni laittamaan oven kiinni. Oven toiselta puolelta kuului oksentelua, joka sai Zaynin voimaan pahoin, mutta hän pidätti oksennuksen. Hän käveli sängyn toiselle puolelle ja otti paitansa pois. Hän ei viitsinyt ottaa housujaan pois, ettei tulisi kylmä. Hän käpertyi nukkumaan, kietoi kätensä Tanjan ympärille, ja nukahti.

**
Tässä 30-osa ;) Jos piditte niin liittykää lukijoiksi, sori kun kesti, mutta kommentoikaa tonne alas mitä parannettavaa olis (jos teidän mielestä oli), tai kehuja ihan sama :DD