Aloin muistamaan pätkiä eilisestä bileillasta ja nousin ylös. Pyyhein kyyneleet poskiltani ja nappasin särkylääkepurkin. Päähän jomotti, ja siirryin pois vessasta. Väistelin sammuneita luokkalaisiani ja päädyin yläkerran portaisiin. Kävelin portaat alas, ja näin Harryn ja Lizin nukkuvan vierekkäin seinää vasten portaiden alapäässä. En raaskinut herättää heitä. Menin keittiöön ja otin lasillisen vettä. Tiputin särkylääkkeen veteen poreilemaan. Jätin sen pöydälle ja istuin jakkaralle. Mietein pääni puhki minne oli Eleanor mennyt, koska häntä en nähnyt, ja tiesin, että Eleanor ei varmasti ollut huoneessaan, kun oli sen huoneen oven lukkoon laittanut, näin väitti ainakin Perrie. Kuulin, kun monet alkoivat heräilemään. Lähes kaikki olivat minulle tuntemattomia. He lähtivät pois, heti kun oli saanut tavaransa kasaan. Löysin kenkäni sohvan vierestä, kun katselin muiden hoipertelua. Join särkylääke-veden, ja nousin ylös viemään lasin tiskipöydälle. Sen jälkeen menin hakemaan kenkäni.
Louisin näkökulma:
Heräsin ja tajusin olevani yhä varastossa. Nousin välittömästi ylös ja mietein olisko Eleanor enää varaston ulkopuolella, ja olisiko hänellä avainta? Katselin ympärilleni, mutten löytänyt mitään tärkeää. Lopulta koputin puuoveen: "Eleanor oletko siellä?" huusin kovaan ääneen. Ei vastausta, joten valuin ovea pitkin alaspäin ja jäin istumaan ovea vasten: "Eleanor oletko siellä?" huusin uudelleen hieman kovempaa. Ei vieläkään vastausta, minua alkoi pelottaa. Kukaan ei tiennyt minun olevan täällä, paitsi Eleanor, joka oli tajuttomana jossain.
Katselin ikkunaa varmaan kymmenen kertaa, mutta pelkäsin loukkaavani itseni siinä, jos hyppäisin sen läpi, menettäisin näköni tai muuta vastaavaa. Varaston perällä roikkui suojalasit. Nousin ylös ja nappasin ne. Löysin myös työhansikkaat. Laitoin kaikki päälleni ja katsoin ikkunaa: "Pakko se on tehdä", totesin ja juoksin ikkunaa kohti. Hyppäsin kaikin voimin, melkein niin paljon, että jalkoihin sattui, ja menin kerälle. Kohta pian, tunsin kuinka lasinsirut menivät läpi vaatteiden ja ihon läpi myös. Se sattui kovasti, mutta enemmän sattui se, kun putosin maahan. En kuitenkaan loukannut itseäni.
Repäisin suojalasit naamaltani, samoin työhanskat. Huomasin, että käsivarteni vuosi verta, enkä voinut tyrehdyttää sitä millään. Juoksein varaston ohi, mutta kuulin heti: "Louis!" kipua, sydäntäsärkevä kiljaisu täytti korvani. Käännyin ympäri, ja näin: Eleanor makasi maassa. Juoksin hänen luokseen ja katsoin käsiäni, ei ollut jäänyt kiinni yhtään lasinsirpaletta, onneksi. Huomasin, että maassa oli verta, sekä Eleanorin hiukset olivat yltä päältä veressä. Autoin hänet ylös ja tyttö valitteli päänsärkyään.
Talutin hänet terassille ja menin sisälle, hakemaan särkylääkettä, sekä siteitä, ja puhdistusaineita. Sisältä löysin Zaynin ja Tanjan keskustelevan jostain: "Enkö olisi saanut tanssia muiden tyttöjen kanssako. Siitäkö sinä valitat? Itse et suostunut edes tanssimaan kanssani, joillain sentään on järkeä päässään, tai käyttäytyvät kuin tytöt. Sinä vain laiskottelet ja et edes liiku. Olet tuollainen..", Tanja loukkaantui Zaynin sanoista ja huudahti: "Punkero, läski?!" hänellä vieri kyyneleet poskilla ja käski Zaynin painua helvettiin. Hiippailin hakemaan särkylääkettä, ja poistuin näkymättömänä.
Terassille päästyäni, kuitenkin alkoi arveluttamaan Zaynin käytös. Olisikohan poika vielä humalassa? Tekisikö hän jotain Tanjalle? Annoin särkylääkkeen Eleanorille, joka katseli minua hämmentyneenä. Istuin alas ja huokaisin. En jaksanut selittää mitä sisällä näin.
**
Tässä taas uusi osa :3 ehkä lyhyempi kuin edellinen, mutta toivottavasti piditte ;) kommenttia kiitos :3
kuvia hieman.. toinen kuvaa sitä, miten Tanja reagoi Zaynin sanoihin..Ja toisessa on vain Zayn :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti