Half a heart ~ 1

Celionin näkökulma:

"Ei en jätä tätä paikkaa! Ei nyt! Äiti, enkö minä voisi jäädä?" huusin oven läpi. Istuin omalla sängylläni ja murjotin. Äitini haluaisi muuttaa pitkäaikaisen poikaystävänsä kanssa yhteen, ja pidän hänen miehestään. Hän on minulle, kuin isä, joka minulla oli vain, kun olin pieni. Oikea isäni jätti äitini, ja muutti pois. Minnekkö? En tiedä, äitini Loureene ei koskaan kertonut sitä minulle. Äitini nykyisen nimi on Paul, ja on työltään, jonkun poikabändin henkivartija. Paulin sukunimi on unohtunut, mutta luultavasti, kun he menevät naimisiin he ottavat äitini sukunimen, toivottavasti. Rakastan sukunimeäni kovasti, koska se sopii niin hyvin nimeeni: Celion Dawson. Äitini oli lähtenyt karjumiseni jälkeen pois oven takaani, ja teki ruokaa varmaan keittiössä. Ärähdin hiljaa ja nousin sängyltäni ylös. Katselin huonettani läpi, seinillä oli vanhoja piirrustuksia ala-aste ajoilta, ja pöydällä lepäsi juuri maalattu työni, joka jäi kesken, kun äitini rynni sisään, ja selitti ideaansa. Mielialani latistui heti, kun äitini mainitsi sen, että pitäisi lähteä pois lapsuuden kodista, vaikka olenkin jo 17-vuotias niin silti haluaisin asua koko lapsuuteni samassa kodissa. Vaikka äitini vakuutti, että siellä kävisi viisi "söpöä" poikaa kyläilemässä useastikkin, silti en halunnut. Täällä minun on hyvä olla, kaverini ja sukulaiset asuvat lähellä meitä, eikä ole kauheita matkoja keskustaan. Shoppailla voin mielin määrin, ja kaikki oli täydellistä, kunnes äitini ns. räjäytti pommin naamani edessä. Tietenkin ymmärrän äitiäni, koska Paul asuu kaukana ja he joutuvat juttelemaan vain Skype:n kautta. Silti, olen todella itsekäs, ehkä, mutta silti en halua jättää tätä paikkaa. Liikaa muistoja, joista ei halua menettää tai unohtaa.

Menin äitini luokse keittiöön, kun hän muutamaan kertaan oli huudellut nimelläni syömään. Istahdin alas ja aloin kauhoa keittoa suuhuni: "Mitä mieltä olet? Tiedän, että tämä tuli äkkiä, mutta voisitko edes miettiä?" äitini kysyi varovasti: "Olen jo miettinyt, ja minusta me voisimme, muuttaa, mutta entä lukio? Vuosi enää olisi ollut jäljellä", korostin opiskeluani, koska se on tärkeää minusta, vaikka enemmän tykkään musiikista, enkä opiskelusta. Sillä saan yleensä äitiin kontaktin, koska opiskeluni oli hänelle tärkeää: "Noh, voin soittaa rehtorillesi, ja sanoa miten asiat ovat menneet", äiti ehdotti, ja nyökkäsin.

 Join lasin maitoa ja vein astiat tiskiin. "Entä talo? Oletko jo laittanut asunnon myyntiin?" kysyin mietteliäänä ja istuin takaisin tuolille äitiäni vastapäätä. "Itse asiassa kyllä laitoin tämän jo kuukausi sitten myyntiin ja kyselyitä on tullut paljon", olin ihan ymmälläni: "Ja nyt vasta kerrot!" huudahdin hieman kiihtyneenä. "Noh niin, mutta ajattelin soittaa tänään yhdelle parhaista hakijoista, he voisivat muuttaa jo ensi viikolla", nyökkäsin ja äitini nousi ylös ja meni soittamaan, luultavasti ostajille.

 Itse menin takaisin huoneeseeni ja jatkoin maalaamista, lisäsin värejä kankaalle ja lopulta sainkin sen valmiiksi. Jätin sen kuivumaan pöydälle olevaan telineeseen ja nappasin puhelimeni pöydältä ja kaaduin sängylle selälleni. Soitin ystävälleni Bellalle, joka oli paras ystäväni: "Moi", kuului puhelimen toisestä päästä. "Öh, moi. Kuules, mulla olisi tosi tärkeää asiaa, pääsetkö tuleen mun luokse nyt?" kysyin ja näpräsin toisella kädellä hiuksiani hermostuneena. "Joo totta kai, oota hetki oon siellä ihan kohta, jutellaan sitten lisää, moi", ja puhelu loppui. Jäin makaamaan selälleni ja peitin käsilläni naamani: Kuinka voin sanoa sen Bellalle, ettemme näkisi enää toisiamme yhtä usein kuin ennen. Miten?

**
Uusi osa, koska oli inspistä ;) Luultavasti huomenna tai sitten viikonloppuna jatkuu :D Nimi on vain ehdotus! Jos on parempia ideoita, laittakaa kommentteihin. Liity lukijaksi (vain tietokoneella voi :( ). Kiitos fanfic-ehdotuksesta ;)