All we need is love ~ 23

Lizin näkökulma:
Saavuin Tanjan pihaan, hän oli siellä jo odottamassa minua. Pihalla lämpötila oli lähellä nollaa ja ajaessa olisi pitänyt olla varmaan toppatakki. Hytisten kävelen Tanjan luokse ja hän johdattelee minut sisälle lämpimään. Hän menee keittämään minulle teetä, jolloin samaan aikaan varaan itselleni paikan sohvalta: "Mitä mieltä olet? Pidettäisiinkö bileet täällä?" kysyin, kun Tanja tuli kahden teekupin kanssa luokseni, hän siis oli keittänyt itselleen myös. "En usko, että Eleanor on nyt oikein juhlatuulella, kaiken tän Luukas-juttujen keskellä. Onko muuten sulla mitään ideaa, kuka sen lapun teki?" Tanjan kysyi samalla, kun laski kupit tv-pöydälle. "Mulla ei ole mitään hajua, se voi olla ihan kuka vaan", sanoin ja nappasin kuppini. Hörppäsin sitä, ja tunsin kuuman teen virtauksen kurkussani. "Niin meidän piti tehdä jotain paitoja tai vaatteita?" kysyin ja laskin teekuppini pöydälle, kun sain sen tyhjäksi. "Joo, toitko jotain vaatteita?" Tanja kysyi samalla, kun vei astiat takaisin keittiöön. "Itse asiassa, kyllä", totesin ja hain eteisestä laukkuni.

 Otin siis vaatteilleni laukun, jotta olisi helpompi ajaa skootterilla. Kannoin kassin olohuoneen sohvalle ja Tanja liittyi takaisin seuraani. Aloin esittelemään vaatteitani: "Tässä on tälläinen t-paita. Se on tosi tiukka noista hihoista, mutta vatsan kohtaalta siinä on paljon tyhjää", kerroin ja ojensin sen Tanjalle. "Selvä, taidan tietää mitä tälle tehdään. Okei, oliko mitä vielä?" hän kysyi uteliaana. "Tälläiset farkut. Mä en oikein pidä näiden lahkeista, kun niihin on tullut tollaisii reikii ja muutenkin liian kuluneet.", esittelin harmissani, sillä nuo olivat lempifarkkuni. Syy kulumiseen on siis se, että olen käyttänyt niitä liikaa. "Joo-o, laitetaan nämä tuohon samaan kasaan vain", Tanja totesi ja otti farkut. Hän taitteli sen ja laittoi t-paidan kanssa samaan kasaan. "Sit on tää neule, mun mielest se on vaan jotenkin mummomainen, ja haluaisin siitä nuorekkaamman", Tanja nappasi sen ja katseli sitä hetken. "Tästä saadaan vielä jotain tosi tyylikästä, että koko koulu haluaa tietää, kuka ton on suunnitellut", hän virnisti ja nauroimme. Hän taitteli taas neuleen pinoon ja totesin: "Siinä kaikki minun osaltani. Oliko sinulta jotain?" kysyin hymyillen ja hän oli hieman harmistuneen näköinen: "Löysin vain tämän vanhan pitkähihaisen paidan, koska vanhat vaatteeni on jo myyty", vedin hymyn korviin ja sanoin: "Ei se haittaa, voin antaa sinulle näistä jonkun, jos en itse oikein välitä, mutta uskon kyllä pitäväni", naurahdin ja Tanja kiipesi yläkertaan hakemaan tavaroita.

 Sillä välin minä siivosin keittiön pöydän ylimääräisistä tavaroista. Sain kaiken siivottua, kun Tanja tuli suuren laatikon kanssa alakertaan: "Mikä tuo on olevinaan?" nauroin ja hän naurahti myös. "Olen kerännyt tänne kaikenlaisia pikku-askartelu-koristeita", hän totesi ja laski laatikon pöydälle. Kun olimme tutkineet laatikon Tanja nappasi t-paidan ja alkoi tekemään sitä. Itse nappasin pitkähihaisen paidan ja rupesin koristelemaan sitä. Sain vähän väliä neuvoja Tanjalta.

 Saimme kaiken valmiiksi ja halusin, että ottaisimme kuvia meidän luomuksistamme. "Haen järkkärini yläkerrasta, vaihda sillä välin vaatteet", hän ohjeisti ja tein työtä käskettyä. Tanjan tultua alakertaan kysyin: "Vau, en tiennytkään, että valokuvaat", hän hymyili ja kertoi: "Vanhassa koulussa, kun minun ystäväpiirini yleensä rajoittui koulun sisäpuolelle, niin en oikein tavannut kavereitani, kylillä, niin halusin aloittaa valokuvaamisen. Se on kuitenkin nyt vähän jäänyt, kun muutin tänne", hän selitti. Ymmärtäväisenä nyökkäsin ja hän asetteli minut johonkin asentoon, josta hän saisi hyviä kuvia. Ei työstä oikein tullut mitään, kun nauroimme vähän väliä. Hetken päästä oli Tanjan vuoro pukeutua minun suunnittelemaan vaatteeseen. Hän sai sen päälleen ja näytti hieman epävarmalta peilin edessä. "Mitä mietit?" kysyin häneltä huolissani. "Äh, ei mitään", Tanja vain totesi ja näytti miten kamera toimisi. Imitoin häntä ja asettelin hänet myös johonkin hieman hulluun asentoon.

 Sain otettua tosi monta hyvää kuvaa, ja Tanja alkoi jo vaihtaa normipaitaansa päällensä: "Toi oli tosi nätti, kiitti Liz", hän totesi. Hänellä oli normaalisti päällänsä ylisuuri pitkähihainen t-paita, sen pohjaväri oli valkoinen, ja se oli täynnä erilaisia printtauksia. "Onko kaikki varmasti ihan hyvin?" varmistin, kun näin Tanjan surullisen ilmeen. "Eh en tiedä miten tämän sanoisin, mutta-", hänen lause keskeentyi, kun ovelta kuului koputus. "Puhutaan joskus toiste, joku on ovella", hän siirsi asian syrjään, ja lähti kohti ovea.

Tanjan näkökulma:
"Läski! Koita hommata elämä! Lihot vaan ja kohta näkyy jo kauheet makkarat!" mieleeni muistui, kaikki viha jota minua kohtaan oli heitetty. Lizin tekemä paita oli todella kaunis ja se sopi minulle, olin päässyt painoon, jossa halusin pysyä. Silti en voi vain sivuuttaa menneisyyttäni. Menin avaamaan oven, ja silmäni suurenivat varmaan kokonaisen maapallon kokoiseksi: Zayn. Zayn Malik, seisoi ovellani. "Mitäs sulla on asiaa?" kysyin ehkä hieman töykeästi. "Voitasko jutella?" hän kysyi ja puristin päätäni. "Meillä ei oo mitään puhuttavaa, okei?" sanoin ja laitoin ovea kiinni, mutta Zayn pysäytti oven kädellään: "Miksei ole? Mitä mä olen tehnyt?" katsoin häntä et-ole-tosissasi-ilmeellä, ja hän tajusi: "Joo se varasto-homma taisi olla aika huono idea, mutta-", Liz tuli eteiseen ja katsoi Zaynia murhaavasti: "Mitä asiaa sulla olis?" hän kysyi. "Mun pitäis jutella Tanjan kanssa", Liz tuhahti ja kääntyi kannoillaan ja ennen lähtöään, hän kuiskasi: "Ole varovainen, jätkät voi olla sellasii, kuin Luukas", ja katsoin taakseni, kun Liz hyppäsi sohvalle.

 Nappasin avaimet hyllyltä, laitoin kengät jalkaan ja sanoin: "Jutellaan ulkona", Zayn suostui ja hän käveli terassin pienet portaat alas, hiekkatielle. "Tänne!", huudahdin talon nurkalta. Zayn hölkkäsi luokseni ja istahdimme pienille pihakalusteiden tuolille. Vierekkäin, vaikka nousinkin heti ylös. Heti, kun tunsin Zaynin jalan omaa vasten. "Et luota muhun vieläkään?" hän kysyi surullisena. "En, koska Luukas antoi hyvän esimerkin tämän kylän pojista, joten en luota", hän tuhahti ja nousi ylös. Hän tuli lähemmäs ja tarttui kädestäni kiinni ja katsoi murhaavasti minua. Hänen otteensa puristui kovemmaksi ja kovemmaksi. "Zayn.. älä lyö", sanoin itkuisella ja murtuneella äänellä, olin peloissani. En päässyt minnekkään, ja kohta saan sen saman tunteen, kun Justin löi minua. Ajatukseni katkeaa, käteni velttoontuu, Zayn puristi liian kovaa ja samalla, kun jaloistakin meni tunto kaadui päistikkaa maahan ja sama ajatus, kun viimeksi pökerryin tuli mieleeni:  "Lopeta Justin!" huudan kovaa kivusta, mutta en voi avata silmiäni, kylkiin koskee niin pahasti. 

Zaynin näkökulma:
Voi helvetin helvetti! Ei täs näin pitänyt mennä. Mun piti vain kertoo sille lisää Luukastest ja mun tunteist. Kädest pitäminen ei tainnut kuitenkaan ollut paras vaihtoehto, noin hennolle tytölle. Juoksin äkkiä ovelle ja koputin sitä hädissäni: "Liz tule avaamaan, nyt on hätätilanne! kuulin töminää ja juoksemista. Lopulta näin Lizin kasvot. Ne olivat valkoiset, ja hän kysyi: "Mitä on tapahtunut?" Liz tärisi pelosta ja käskin häntä seuraamaan. Hän näki Tanjan. Tanja alkoi kouristella ja hän huusi Justin-nimeä. Olisikohan tämä se poika, joka häntä pahoinpiteli? "Ota se kantoon ja viedään se makuulle. Sillä on menneisyydessä tosi suuria traumoja, ja toivon todella, että et tehnyt mitään hänelle!", Liz huudahti suutuksissa. Nostin Tanjan kantoon ja vein hänet sisälle taloon. Hänen selässään oli vain jotain ruohonpalasia, jotka pöyhein pois, kun olin saanut hänet makuulleen. Hänen huoneesta huomasi, että siellä asui tyttö. Katselin ympärilleni ja odottelin, että Tanja heräisi. Ärsyttävää, kun tytöt luulevat meitä kilttejä poikia samanlaisiksi, kun Luukas. Istahdin tuolille ja jäin odottamaan, että Tanja heräisi.

**
Tästä taisi tulla piiitkä luku.. Kiitos inspiraatio-avun Alina ;) Laitan tähän sen Tanjan peruspaidast kuvan, siis sen valkoisen jossa on kuvioita: