All we need is love ~ 13

Takaisin nykyhetkeen, ja Eleanorin näkökulma:
Saavuin kotiin ja olin vihainen itselleni: Miksi kirjoitin sen lapun? Miksi? Saamarin opettaja tunkee nokkansa toisten asioihin! Laitoin kypärän hetkeksi sivuun, kun avasin ulko-oven ja nappasin sitten kypärän ja menin sisälle. Jätin punaiset converset eteiseen ja paiskasin laukkuni lattialle, ja juoksin äkkiä olohuoneeseen, jossa oli tietokone. Silmistä alkoi vuotaa vettä, ja silmät punoittivat: tunteeni ovat ihan sekaisin. Menin Facebookkiin ja minulle oli monet pojat laittaneet viestiä, joissa tässä yksi: "Mitä Louis on tehnyt?" mietein vastaisinko: Päätin laittaa, että en halua muistella sitä enää, mutta sen jälkeen tuli vain entistä enemmän kysymyksiä, joten näin parhaaksi vaihtoehdoksi laittaa koneen kiinni ja soittaa Tanjalle: Zayn:hän tietää nyt, että Tanjalla on jotain ongelmia häntä kohtaan. Ajatukseni hyppii ja mietein tällä hetkellä lääkäri-käyntiäni..

Tänä aamuna: Eleanorin näkökulma:
Olin saanut itseni kuntoon ja Tanja oli jo varmaan heräilemässä. Päätin nousta jo ylös ja tein itselleni pari leipää ja join kupillisen teetä. Kapusin takaisin yläkertaan: heti, kun olin lopettanut syömisen. Nappasin pari vaatetta Tanjalta lainaksi: Luoja hänellä on sitten hienoja vaatteita! Kun olin pukenut nappasin koululaukkuni ja laitoin eteisessä punaiset converset jalkaani ja lähdin kohti terveyskeskusta, jossa minulla olisi lääkärin kanssa tapaaminen, kun eilinen pallon potkaisu sai aikaan kamalan päänsäryn.

 Parkkeerasin skootterini ja otin kypärän kainalooni ja kävelin liukuovien läpi terveyskeskuksen odotustilaan. Laitoin kypäräni odotustilalla sijaitsevalle sohvalle. Sen jälkeen kävelin ilmoittautumis-kohtaan. Täällä ei ole paljoa väkeä: mietein itsekseni. "Hei, kuinka voin auttaa?" sanoi hieman väsyneen näköinen, n. 40-vuotias nainen: "Hei, minulla olisi kohta lääkärin tapaaminen", vastasin ja haukottelin. En nukkunut viime yönä kummoisesti: Kiitos Louisin.. En saa häntä millään pois ajatuksistani: "Nimi?" nainen sanoi: keskeyttäen ajatukseni: "Eleanor Calder", vastasin, jolloin nainen näpytteli nimeni tietokoneelle ja sanoi: "Aivan, sinulla on klo: 09:00 tapaaminen. Voit jäädä odottamaan, lääkäri ottaa sinut kohta sisään. Kiitin naista ja kävelin kohti sohvaa, jonne olin kypäräni jättänyt. Matkalla sohvalle, minun piti väistellä kuraa, jota oli tullut, kun joku oli tullut sisälle. En haluaisi kaatua, ja likastaa kenkiäni. Istahdin sohvalle ja nappasin puhelimen: Kello oli jo viittä vaille yhdeksän. Nappasin kännykkäni taskustani ja näppäilin Louisille viestin: "Sori viel siitä eilisest, olis kyl olis ollut parempi, etten olis kertonut sulle mitään, niin kaikki olis vielä hyvin ;( x El" en kuitenkaan lähettänyt viestiä, ajattelin laittaa sen joskus myöhemmin.

 Laitoin kännykkäni takaisin taskuun ja lääkäri tuli: "Eleanor Calder?" hän huhuili, ja nousin tekohymyillen ja kävelin lääkärin perässä huoneeseen. Istuin tuolille ja mies-lääkäri istui omalle tuolilleen: "Olen siis Richard", hän esitteli ja nyökkäsin pienesti. Hän alkoi kyselemään kaikenlaista, mitä minun päälle oli tapahtunut, ja millaisia vointeja oli ollut. Lopulta hän ohjasi minut sellaiseen laitteeseen, josta nähtiin olisiko kaikki kunnossa. Kaikki tapahtui todella nopeasti, mutta tulokset tulisivat vasta viikon päästä. En usko, että mitään olisi tapahtunut, mutta opettaja halusi vain saada varmuuden asiasta.

Takaisin nykyhetkeen ja Zaynin näkökulma:
Näin Eleanorin ja Tanjan juoksevan ulkona kohti skootteria, oikeastaan koko luokka näki, koska kaikki olivat liimantuneet kiinni ikkunaan. Heti, kun tytöt olivat lähteneet opettajamme lähti luokasta, varmaan ilmoittamaan rehtorille tapahtuneesta. Luokassa valtasi kauhea ilmapiiri, heti kun tytöt ja opettaja oli lähtenyt: "Louis mitä sä olet mennyt tekemään?!" luokan suosituin poika Luukas huudahti. "Ei kuulu sulle!" Louis huudahti takaisin. Luukas käveli Louiksen luokse murhaava katse silmissään, hetkessä hän oli napannut Louiksen rinnuksista ylös ja työnsi seinää vasten: "Kerro!" hän huudahti murhaavasti. Luokassa kukaan ei sanonut sanaakaan: "Ei kuulu sulle!" Louis sanoi ja yritti kiemurrella pois Luukaksen otteesta, joka ei onnistunut, joten menin väliin. "Luukas jätä Louis rauhaan!" huudahdin ja irroittin Luukaksen Louiksesta. Hän päästi irti, mutta ei se siihen jäänyt: "Kerro nyt, tai kerrot huomenna ilman hampaitas!" Luukas sanoi vihaisena.

Tappelu olisi jatkunut, jollei opettaja olisi tullut: "Mitä täällä on tapahtunut?!" naisopettaja huudahti. Oppilaat istuivat pulpeteilla, pari tuolia oli kaatunut ja Louis oli lattialla istumassa: Seinästä jossa Louista oli pidetty, niin siitä oli lähtenyt kaikki paperit tai muistiinpanot lattialle tai revennyt. "Louis hyökkäs Luukaksen kimppuun!" joku tyttö huudahti taustalta. "En hyökännyt, vaan toi gorilla hyökkäs mun kimppuun!" Louis huudahti. Opettaja käski molemmat alas kansliaan ja mutisi matkalla, miten ihmeellisiä nykynuoret oikein ovat. Miksi oikein Luukas noin paljon suuttui, yhdestä kirjeestä? Outoa, kun kaikki koulun tytöt palvovat häntä, niin jos hän pitää Eleanorista. Onneksi Eleanor ei ole nyt koulussa näkemässä tätä. "Te siivoatte jäljet!" opettaja sanoi, kun oli saanut Louiksen ja Luukaksen rehtorin käsittelyyn.


**
Tässä kahdestoista osa, toivottavasti oli mieluinen :) Tästä varmaan tulee pitkä tarina, mutta nyt minä vasta lämmittelen x)) Saa nähdä miten tässä vielä käy :DD Kommentoikaa ihan rohkeasti ja liittykkää lukijoiks ;)