First love part. 10
(Niall) Olin aika shokissa, mutta ryhdistäydyin ja yritin tekohengitystä, mutta ei sekään onnistui. Suutelin Emman sinisiä huulia, mutta en tuntenut vastarakkautta, ja aloin vaipua epätoivoon. Yritin kämmenilläni lämmittää Emman poskia, muttei sekään onnistunut silloin sanoin:minä: "Mä en voi menettää sua, tajuatko, nyt sä heräät... herää Emma.. HERÄÄÄ!" huusin, koska minuun sattui, en pystynyt ajattelemaan mitään, en voi menettää tyttöystävääni. Kaivoin puhelimen taskustani ja näppäilin hätänumeron:
minä: "Koita kestää, minä autan sinua.. et kuole lupaan sen.." linjan toisessa päässä oleva mies vastasi:
mies: "Hei, kuinka voin auttaa?" selitin äkkiä, kaiken mitä näin. Sieltä sanottiin, että tulee ambulanssi. En voi odottaa niin kauan. Silitin Emman vaaleita hiuksia, ja sanoin:
minä: "Prinsessani." en voinut mitään, mutta itkin. Eihän pojat itke, mutta tämä oli nyt totta. Emma voi kuolla, ei en saa ajatella sellaista. Mutta sekin on vaihtoehto, mutta huono sellainen. Ambulanssi tuli. Sieltä tultiin hakemaan Emma, ja laitettiin paareilla ambulanssii, ja menin heidän mukaansa.Mitä tälläinen on? Olen kohta menettämässä tyttöystäväni, ja joku kiusoittelee meitä, onkohan se sellainen Directionator. Ei.. toivottavasti. Olimme sairaalassa, ja odotin huoneen ulkopuolella, kun Emmaa tutkittiin, sitten sieltä tuli yksi hoitaja. Nousin nopeasti ylös, ja kysyin:
minä: "No?" nainen ei hymyillyt, hänellä oli pokerface, elikkä ei surullinen eikä iloinen, mitä nyt on tapahtunut?
hoitaja: "Emman tila on vakaa." katsoin häntä ihmettelevästi, mistä hän tiesi, että tämä oli Emma?
hoitaja: "Emma kävi katsomassa Harrya aina sen Olgan kanssa, niin tutustuimme." nyökkäsin, koska tajusin. Pääsin Emman huoneeseen, menin heti hänen sänkynsä viereiselle tuolille istumaan, ja otin Emmaa kädestä, se oli ihan jäässä. Kysyin hoitajalta ketä oli huoneessa:
minä: "Kuinka kylmä ulkona on?" mies katsoi ikkunan mittarista.
hoitaja: "3 astetta lämmintä." nyökkäsin, kuten minulla oli tapana, pidin Emmaa tiukasti kädestä kiinni, ja sitten tapahtui, jotain ihmeellistä.
(Harry) Bileet olivat loppuneet jo tunti sitten, mutta minne jäivät Niall ja Emma. Kysyin Olgalta:
minä: "Missä on Niall ja Emma?" hän sanoi, että:
Olga: "He lähtivät kesken juhlien, Emma oli surullinen ja Niall oli huolissaan. He lähtivät eri aikaan." mietein mihin he olisivat lähteneet, koska Emman talolla ei näkynyt valoja tai liikettä. Tv ei ollut päällä.
minä: "Mennänkö teille? Siivoan nämä huomenna, olen aika väsynyt." hän ymmärsi ja lähdimme pois meiltä, sammutin valot, ja muut pojat jäivät tiskaamaan, olimme sopineet, että hoidan roskapuolen ja muut hoitaa tiskit.
Menimme hissillä ylös, koska jalkani oli vielä heikko. Kun saavuimme ovelle, siinä oli valkoinen lappu, luulimme, että se olisi Niallilta tai Emmalta, mutta meidän luulot oli aivan väärässä. Otin lapun ja luin sen:
minä: "Hyvää yötä, prinsessa! x onkojalkasivieläkipeä?" Olga halusi lukea lapun, ja ojensin sen hänelle, olimme ihan hämillämme, mitä ihmettä?! Kuka meitä pitää pilkkanaan, ja missä ovat Niall ja Emma. Päätin soittaa Niallille, koska olin huolesta sokea. Puhelin meni heti vastaajaan.
Niall: "Lähetä ääniviesti merkkiäänen jälkeen, kiitos." huokaisin ja puhuin siihen:
minä: "Missä olet, onko Emma ok? Soita tämän jälkeen, kiitos."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti