First love part. 9

                               First love part. 9

(Harry) Olossani ei ollut mitään kehuttavaa, jalkaani sattui kamalasti. En pystynyt seisomaan vielä, joten jouduin olemaan vielä pari yötä sairaalaassa, niinä päivinä Olga kävi useasti luonani, ja oloni parani huomattavasti, kun olin Olgan luona. Pojat ovat varmaan aika huolissani, mutta en voi keskittyä heihin vaan paranemiseen. Tänään pääsen pois, ja pystyn jo kävelemään. Treenasin ahkerasti niinä kahtena päivänä, nyt pystyn liikkumaan pitkiäkin matkoja, mutta pitää olla varovainen. Olga tuli hakemaan minua Niallin kanssa:
Olga: "Hei kulta, mikä olo?" kohautin olkapäitäni ja sanoin:
minä: "Ihan ok, pystyn kävelemään, joten ihan hyvä olo." hän hymyili ja katsoin hänen vihreisiin silmiin. Ajatuskatkos, tajusin sitten, että en kuullut tai tajunnut mitään ennen kuin Niall sanoi:
Niall: "Harry herätys! Meillä on kohta harjoitukset, joten ei myöhästytä nyt." lähdimme pois sairaalasta, Olga kantoi laukkuni, vaikka olisin sen itsekkin voinut kantaa.
Olga oli mennyt shoppailemaan, ja Emma on luultavasti kotona. Minä olen harjoitussalissa laulamassa Little Thingsiä. Meni oikein hyvin, mutta meillä on raskas aikataulu, ja pelkään kertoa totuutta Olgalle. Sillä minun alkaa kiertue pian, ja emme näe useasti enää, mutta siihen on onneksi vielä vuosi aikaa, vaikka tuntuukin, että siihen olisi vain pari päivää. Menimme Niallin autolla kotiin, ja pojat katsoivat ensin ulos, ettei taas tulisi luotisadetta, siihen sanoin:
minä: "Ei siellä ketään ole, joku juoppo varmaan ampui, mutta mennään jo!" en jaksanut istua enää autossa, vaan mennä kotiin syömään. Sairaala ruoka oli ihan okei, mutta ikävöin hampurilaisia ja karkkeja. Liam sanoi:
Liam: "Ei voida mennä vielä, kun siellä.. ei ole.." sitten Louis laittoi Liamin suun eteen kätensä. Katsoin poikia kysyvästi:
minä: "Mikä siellä ei ole?" pojat vain kohauttivat olkapäitään, vaikka tiesivätkin. Aloin uteliaaksi, mutta lähdimme onneksi autosta. Kävelimme portaat ylös ja avasimme talon oven ja laitoin valot päälle:
kaikki: "YLLÄTYS! Tervetuloa kotiin Harry!" siellä oli ns. kaikki, säikähdin, ja menin halaamaan Olgaa.
(Liam) Olimme pyytäneet paria tanssityttöä saapumaan paikalle, tekemään pienen tanssiesityksen ja tarjoilemaan. Yksi ruskeahiuksinen tyttö jäi mieleeni, joten kävelin hänen luokseen ja kysyin:
minä: "Hei, mikä on kaunokaisen nimi?" tyttö katsoi minuun päin ja sanoi:
Kaunistyttö: "Ai, hei, olen Eerika. Sinähän olet Liam?" nyökkäsin vastauksesi, ja tyttö hymyili. Hän oli erittäin kaunis, vaikka olinkin palkannut heidät töihin tänne, päätin silti toimia:
minä: "Tavattaisiinko huomenna tuossa lähikahvilassa?" ojensin lapun, jossa oli numeroni. Eerika kirjoitti myös, ja ojensi minulle:
Eerika: "Juu, käykö kolmelta?" hän hymyili, ja vastasin nyökkäyksellä. Aloin miettimään, miksi hän oli niin erikoisen kaunis. Tarkoitan erikoisella sitä, että minulla on monta miljoonaa fania, ja no en tiedä onko hän fani tai mitään sellaista, tai sitten onko hän kohtaloni, se oikea? Aloin miettimään ja kävelin kohti olohuonetta, ja istui Louisin viereen.


(Emma) Olin istunut YKSIN koko illan, Niall ei ollut hakemaan tanssimaan, mutta Harry oli Olgaa. Tunsin itseni seinäruusuksi, joten päätin lähteä niistä bileistä. Kävelin yläkertaan ja otin Niallin kaapista lökärit ja suuren hupparin, ja tulin alakertaan laitoin kengät jalkaan ja menin ulos. Kävelin kadulla, laahustin jaloillani. Minulla oli huono olo, tuntui kuin Niall olisi vain ihastus, joka ei tunne vasta rakkautta. Olin niin iloinen, kun oli poikaystävä, mutta käy näin. Kävelin kotini ovelle, ja vilkaisin taakseni, ja näin musta huppuisen henkilön:
MPH: "Hyvää yötä PRINSESSA!" hän sanoi, ja kolkkasi minut. Olin tajuton, ja tunsin jääkylmän maan, mutta en pystynyt nousemaan. En välittänyt enää mistään, joten jäin siihen makamaan.


(Niall) En halunnut hakea Emmaa tanssimaan, koska en oikein osaa tanssia, mutta toivottavasti hän ei loukkaantunut siitä silti. Menin keittiöön kysymään Liamilta:
minä: "Missä Emma on?" hän kohautti olkapäitään, ja menin Olgan luokse. Sanoin:
minä: "Missä Emma on?" hän selitti minulle:
Olga: "Etkö nähnyt?" suu ammolaan. Katsoin kysyvästi, ja hän vastasi:
Olga: "Hän lähti jo varmaan tunti sitten pois, kävi yläkerrassa ja lähti ulos, varmaan meni kotiin. En minäkään haluaisi olla koko iltaa yksin." tunsin itseni tyhmäksi, kun en ollut Emman seurassa. Kävin yläkerrassa hakemassa punaisen hupparin päälleni, ja kun tulin alas, Liam oli jonkun tytön kanssa oviaukossa. Väistin heitä ja tyttö vähän närkästyi:
Tyttö: "Eiks sulla oo käytöstapoi? Naiset ensin." pyöritin silmiäni, ja laitoin kengät jalkaan ja lähdin kohti Emman kotia.
Kun olin jo lähellä Emman kotiovea, näin kaukaa, että tutun näköinen tyttö makasi maassa. Kun katsoin tarkkaan huomasin, että sehän oli Emma! Juoksin Emman luokse ja kyykistyin maahan. Yritin tuntea pulssia, mutta en tuntenut sitä. Aloin itkeä, halasin Emmaa tiukasti ja katsoin häntä.