perjantai 15. maaliskuuta 2013

First love part. 11

                                   First love part. 11

(Niall) Huomasin, että Emman käsi veltostui, ja säikähdin kamalasti. Sydänkäyrälaite alkoi näyttää suoraa viivaa:
minä: "EIII EI EI EMMA EI... EI Et saa ei..." olin shokissa, ja huoneessa oleva mies hätisti minut pois ja suutelin vielä Emmaa huulille, vaikka tiesinkin, ettei se auttaisi. Menetän tyttöystäväni ehkä, tämäki on niin kamalaa. Hoitajat jäivät elvyttämään Emmaa, ajattelin soittaa nyt Harrylle.
minä: "M-m-moi.. Harry." purskahdin itkuun, en voinut pidätellä sitä enää yhtään.
Harry: "Hei, ei mitään hätää Niall, mitä on tapahtunut ja mis oot?" selitin hänelle, että olin sairaalassa ja menetän ehkä Emman. Kuulin, että hän kertoi Olgalle kaiken mitä kerroin. Taustalla kuulin juoksu askelia, kun Olga juoksi portaat alas.
Harry: "Tullaan sinne, Olga varmaan on kohta siellä, jos juokse sellasen tahdilla, millä lähti täältä!" naurahdin, vaikka ei ollut aikaa nauraa.(Harry) Juoksimme todella kovalla vauhdilla sairaalalle, vaikka se olikin aika kaukana. Kun pääsimme sisälle, ja näimme Niallin huojennuin. Olin todella huonossa kunnossa, koska jalka ei oikein pitänyt tästä juoksemisesta, mutta onneksi pääsin istumaan.
minä: "Onko Emma yhtä tuolla?" sain nyökkäyksen ja kyyneleen vastaukseksi.
Olga: "Mitä siis oikein tapahtui?" kuuntelin tarkkana.
Niall: "No menin etsimään Emmaa silloin, kun sanoit, että lähti varmaan kotiin, niin. Hän makasi talonsa edessä, ihan jäässä. Hän oli ollut siinä aika kauan, ainakin ambulanssikuski sanoi niin. Kun pääsimme sairaalalle, hänet vietiin hoidettavaksi, mitä hänelle tehtiin ei ole minulla tiedossa ja sitten kun pääsin hänen luokseen, pidin hänen kädestään ja tunsin kylmyyden, ja sitten..." nousin ylös halasin häntä, ja hän itki. Olga oli myös surullinen. Olihan kyse hänen ystävänsä hengestä. Sitten tajusin:
minä: "En tiedä kuka tämän teki, mutta.." Niallin ilme näytti keskittyneeltä. Hän istui siis jo tuolilla, ja minä hänen vieressään. Sitten jatkoin:
minä: "Hänen ovessaan oli tälläinen lappu.." kaivoin takin taskusta lapun, jossa luki:
"Hyvää yötä, prinsessani! x onkojalkasivieläkipeä?" Niall luki sen, ja yritti miettiä kenen käsialaa se oli.
Niall: "Kiitos, kun annoit tämän, tässä on jonkin näköinen johtolanka." hän hymyili pienesti. Sitten tuli lääkäri, ja hän ei ollut iloinen.
(Niall) Kun lääkäri tuli, tuntui kuin olisin vajonnut. Hän pyysi meitä huoneeseen. Ajattelin, että saamme nähdä Emman viimeisen kerran:
lääkäri: "Hyviä uutisia." nielaisin ja katsoin hoitajaa.
lääkäri: "Hän on syvässä unessa.." huojennuin ja istuin Emman viereen.
lääkäri: "Hän nukkuu, mutta selvisi, hyvin. Hänellä on vahva sydän." hymyilin ja minulle tuli ilonkyyneleet.
minä: "Kiitos.." sain sanottua. Lääkäri hymyili ja lähti huoneesta, jäimme sinne nelistään. Minä, Emma, Olga ja Harry, otin Emmaa kädestä, ja tunsin hänen pulssinsa, lämpönsä ja huomasin, että hänen huulilleen tuli hymy. Hän heräsi, olin itse kuolla, kun näin hänen timanttisilmät auki.
Emma: "Hei.." hän ei ehtinyt sanoa enempää, kun suutelin häntä. Nyt tunsin taas vastarakkauden, joka tuntui ihanalta.
minä: "Onneksi olet elossa.. en tiedä mitä olisin tehnyt ilman sinua." hän naurahti ja sanoi:
Emma: "Olisit tömännyt toiseen tyttöön." halasin häntä, sanoin:
minä: "Onko nälkä?" hän vastasi:
Emma: "Kyllä, voitko tuoda jotain syötävää?" hymyilin ja nyökkäsin myöntyvästi.

(Olga) Niall lähti hakemaan ruokaa, ja jäimme juttelemaan Emmalle. Kysyin häneltä:
minä: "Näitkö ketä kolkkasi sinut?" hän mietti hetken ja vastasi:
Emma: "Hänellä oli sellainen suuri musta huppari, ja hänellä oli kädessään halko. Hänellä ei ollut hiuksia, sillä oli siili. Loppu on mustaa." hymyilin ja sanoin:
minä: "Tuossa on riittävästi jo tuntomerkkejä." hän naurahti, ja hän alkoi keskutella Harryn kanssa.
Harry: "Miksi lähdit sieltä bileistä?" Emma mietti hetken ja sanoi:
Emma: "Nokun ajattelin, että Niall ei halua viettää aikaani kanssani tänä iltana." pyörittelin silmiäni ja sanoin:
minä: "Olisin voinut lähteä kanssasi." sitten hän pyöritti päätään.
Emma: "Sinulla oli todella kivaa Harryn kanssa, en halunnut pilata sitä." sitten kuulimme, että Niall tuli takaisin huoneeseen kädessään kolmioleipä.
(Emma) Niall ojensi minulle leivän, ja sanoi:
"Syö niin paranet." söin leivän ja oloni parani huomattavasti. Verensokerini oli siis aika alhaalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti