First love part. 8

                            First love part. 8

(Emma) Olga ei vastannut puhelimeen, ja aloin todella huolestua. Sitten alkoi soida WMYB ja Olga soitti:
Olga: "Moi." hän sanoi pala kurkussa. Vastasin hänelle:
minä: "Mitä oikein tapahtui? Ja missä olette?" hän selitti kaiken, luodista, joka osui Harryyn, ja ampujaa ei nähty ja mitä he tekivät rannalta tullessaan.
Olga: "Olemme nyt sairalaassa, ja Harry on leikkauksessa." suuni loksahti auki, ja sanoin:
minä: "Mihin se luoti osui oikein?" vaikka en olekkaan Harryn tyttöystävä, mutta olenhan hänen hyvän ystävän tyttöystävä, niin olin tietysti huolestunut myös:
Olga: "Emma, mitä jos Harry ei selviä? Leikkaus alkoi vasta, mutta minua pelottaa, jos jos..." rauhoittelin ystävääni, vaikka itsekkään en tiennyt mitä luulla. Kuulin, että joku tuli portaita alas, ja sanoin:
minä: "Tulen sinne, kohta, koita pärjätä hetken aikaa!" sitten suljin puhelimeni, katsoin portaisiin ja en nähnyt ketään. Aloin pelätä, pala nousi kurkkuun, aloin voida huonosti. Menin keittiöön, ja siellä oli Niall, hän oli varmaan herännyt myös pamahdukseen. Juoksin Niallin luokse ja halasin tiukasti:
minä: "Ethän koskaan lähde pois luotani?" itkin, koska en voinut pitää tunteita enää sisälläni. Niall alkoi lohduttaa minua, ja halasi samalla:
Nialler: "Ei mitään hätää, en lähde pois. Mitä on tapahtunut?" selitin hänelle asian nopeasti, ja sanoin Niallille:
minä: "Vaihdan vaatteeni, ja mennään sitten ok?" hän nyökkäsi myöntävästi, ja juoksin yläkertaan Niallin huoneeseen, ja otin sieltä ison vihreän hupparin ja siniset farkut. Tulin alas, ja laitoin kengät jalkaan, ja menimme ulos. Sanoin:
minä: "Ollaan hipihiljaa, koska se hullu voi olla vielä täällä." kuiskasin sen Nialille, ja hän nyökkäsi vastauksesi. Hiiveimme autoon, ja lähdimme kohti sairaalaa. Ajattelin vain, että miten Harryn käy, mitä jos hän EI selviä. Ei kyllä hän selviää, hänen on pakko.
(Niall) Pysähdyimme sairaalan pihaan, ja laitoin ovet lukkoon. Juoksimme Emman kanssa sairaalan oville, ja menimme infoon:
rouva: "Hei, kuinka voin auttaa?" katsoin Emmaan päin, ja vastasin:
minä: "Oletteko nähneet tyttöä jolla on lyhyet hiukset ja aurinkolasit, ja minishortsit?" nainen nyökkäsi, ja näytti käytävän päähän.
rouva: "Hän meni juuri tuonne huoneeseen, numero on 359." kiitin rouvaa avusta ja lähdimme kohti huoneen ovea. Pääsimme huoneen ovelle, ja avasimme sen varovasti. Näin Olgan istuvan pienellä tuolilla itkemässä, katsoin Emmaa kohti, ja hän meni Olgan viereen juttelemaan. Menin istumaan sängyn päähän, ja olin itsekkin alkamassa itkemään, koska olihan Harry yksi parhaista ystävistävistäni, kollegani. Nielaisin, vaikka sattui. Olin surullinen, mutta kun Harry heräsi, kaikki alkoivat hymyilemään:
Olga: "Oletko kunnossa kulta..?" hän halasi varovasti Harrya, ja hän vastasi:
Harry: "Olen, mutta olo on aika heikko..Mitä oikein tapahtui, missä olen, mehän olimme juuri kotipihalla?" Olga selitti Harrylle ampumisesta, ja ei tajunnut sitä oikein itsekkään. Olin iloinen, kun ystäväni oli kunnossa. Kuka sen teki, en tiedä, mutta hän joutuu tästä vastuuseen, pidän siitä huolen!