We will always be different ~ 13

Niallin näkökulma:
Makoilin sängylläni ja mietein menisinkö uimaan, vai menisinkö jo nukkumaan: "Niall, tuletko vai jäätkö tänne?" Harryn ääni herätti minut ajatuksistani, samaan kysymykseen mitä mietein: "En mä oikein tiedä, kai mä voin tulla", sanoin varovasti, Harry katsoi minua epäilevästi: "Kai? Siellä on kuumia tyttöjä, ja sä epäilet? Mikä sun on?" hän kysyi ja nostin olkapäitäni vain: "Ei mikään, tuun minä. Odota hetki niin mennään samaan aikaan", nousin ylös sängyltäni ja tajusin, että eihän minulla ollut mitään mukanani, vai otinko reppuni? "Mitä nyt?" Harry kysyi. "Oisko sulla lainata uimashorteja, unohdin omani", hän katsoi minua hieman miettien. "Ota sieltä mun repustani, pitäis mahtua sulle, jos ei niin voit kiristää vyötärön kohdalta", hymyilin kiitollisena ja nappasin Harryn repun syliini ja otin sieltä hänen uikkarinsa. "Onko siellä pukukopit?" kysyin miettien. "Totta kai on! Ja älä palauta noita mulle ennen kun olet pessyt ne", Harry tarkoitti uimashortseja, ja naurahdin hyväksymisen merkiksi.

 Saavuimme pukukopeille ja vaihdoimme vaatteet. Otin paidan pois ja heitin sen pukukopin penkille muiden tavaroiden sekaan sitten lähdin kävelemään Harryn takana kohti laituria. Kun olimme saapuneet laiturille katsoin nopeasti ketä kaikkia oli tullut uimaan, Jennaa ei näkynyt, vain Taylor ja Sini: "Missä Jenna oikein on?" sanoin nopeasti Harrylle, ja tajusin heti miltä se kuullosti: "Sillä vaan, että se näyttää varmaan järkyttävän hyvältä bikineissä", vaikka oikeasti tarkoitinkin sitä, mutta sain sen Harryn päähän kuullostamaan enemmän siltä, että pidin hänen kurveistaan, kuin itse ihmisestä: "En minä tiedä, kysy sen tyttökavereilta, jotka tuolla on ottamas aurinkoa laiturin päässä", "Joo en taida, voisitko sä kysyä?" Harry kohautti olkapäitään ja meni tyttöjen luokse.

 Kävelin itse lähemmäs portaita, joista pääsisin veteen. "Taylor sanoi, että Jennan pitäisi tulla, mutta sillä vain kestää. Sini taas kielsi asian ja sanoi, että Jenna ei olisi tulossa, vain jos haen hänet, mitäköhän se sillä tarkoitti?" Harry kertoi virnistäen. "Ei kai mitään, mutta mä en tiedä kumpaa mun pitäis uskoa?" mietein ääneen. Harryn ilme kertoi kaiken: "Se Sinin versio vai, hei älä naurata!" huudahdin hänelle. "No menetkö uimaan vai mitä?" Harry kysyi ja kuiskasin hänen korvaansa yhden ovelan lauseen: "Okei, mutta meidän täytyy mennä tosi hiljaa".

Jennan näkökulma:
Istuskelin sängylläni hetken aikaa, olin jo valmiiksi vaihtanut bikinit päälle, en pidä siitä, että pukuhuoneessa vaihdetaan, jos ei olekkaan lukkoa, varsinkaan kun ovessa ei varmaan ole lukkoa. Nappasin pyyhkeeni kainaloon ja nousin ylös. Lähdin kävelemään rannalle. Näin monien olevan jo uimassa, näin Taylorin ja Sinin takana olevan Niall ja Harry. Menin lähemmäs ja aloin tajuta mitä he tekivät. "NYT!" Niall huusi ja nappasi Sinin kainaloista ylös ja työnsi veteen, Harry teki samoin, mutta Taylorille. Nauroin katketakseni, niinkuin Niall ja Harrykin tyttöjen reaktioille. He alkoivat roiskia vettä Niallin ja Harryn päälle. Harry kääntyi katsomaan minua, ja ei lopettanut katsomistaan, olo alkoi olla jo vaivaantunut, sitten Niall tajusi Harryn naurun laantuneen ja katsoi mihin Harrykin katsoi. Harry ja nyt Niall tuijotti minua.

Kävelin lähemmäs laituria, toivoten, että he lopettaisivat tuijottelun, turha toivo. Levitin kuitenkin pyyhkeeni laituriille ja menin ottamaan aurinkoa. Otin aurinkolasini pois päästäni, jotka olin jo laittanut sisällä otsalle ja laittanut silmilleni, kun olin tullut pihalle. Kuulin läheltäni keskustelua: "Nyt teet sitten sen Jennalle", Harry tokaisi Niallille. "Eh, en mä tiedä", hän selitti ja käännyin kuuntelemaan niin, että näin heidät myös, Niall sekoitti hiuksiaan: "Jos sinä et tee niin minä kyllä teen", Harry sanoi toiveikkaana. "Äh, annetaan Jennan olla?" Niall kysyi toiveikkaana. "Miksi?" Harry kysyi pettyneenä, Niall punastui poskistaan. Tai ainakin niin luulen, en nähnyt kovin hyvin, kun aurinko paistoi silmiini, kun olin ottanut aurinkolasini pois. "Niall etkai sä ole ihastunut Jennaan?!" Harry kysyi hyvin kovalla äänellä. "Eh.." Niall ei osannut sanoa mitään. Hän teki minkä näki parhaimmaksi ideaksi: Työnsi Harryn veteen. Vedessä olevat tytöt menivät vesisotaa keskenään, eikä kauaa kestänyt, kun Harry yhtyi samaan peliin. Olimme Niallin kanssa ainoat laiturilla.

 Nousin seisomaan, hieman epäröiden. Menin Niallia kohti, hän katsoi minua. Minä katsoin häntä, aivoni räjähtivät hänen ulkonäölleen, hän virnisti minulle ja minä katsoin häntä epäröiden. "Eikös merenneidot kuulu veteen?" hän kysyi, ja puri alahuultaan. Katsoin jalkoihini hymyillen hieman häkeltyneenä hänen kysymyksestä. Hetken kuluttua tunsin hänen vahvat kädet ympärilläni: "Mielestäni kuuluu", hän sanoi ja nosti minut ilmaan, alkoi kävellä kohti laiturin päätä, josta hän luultavasti minut pudottaisi. "Mitä sä teet, Niall älä, kiltti", anelin, vaikka oikeasti toivoin vain, ettei hän päästäisi koskaan irti. "Osaako merenneidot lentää, vai lasketaanko ne nätisti veteen?" hän kysyi. Ja vastasin: "Mielestäni se jälkeinen olisi hyvä vaihtoehto", kuulin Niallin ihanan naurahduksen ja tunsin kuinka hän laski minut alas laiturille. "Hyppää reppuselkääni", hän sanoi ja hyppäsin. Hän otti minut kantoonsa ja hän käveli portaat alas, joista pääsee veteen. "Hyi saatana tämä on kylmä", hän sanoi yllättyneenä. "Lasken sut nyt alas", hän sanoi meni veden alle, ja irroittauduin samalla hänestä.

 Lähdin uimaan karkuun hänestä, katseeni oli kuitenkin koko ajan siinä suunnassa mihin Niall oli jäänyt. Hän nousi pintaan ja hengitykseni katkesi hetkeksi, kun hän heilautti hiuksiaan ja sekoitti ne. Sitten hän etsi katsellaan minut, ja lähti uimaan minua kohti. Nauraen lähdin uimaan karkuun: "Odota!" Niall huudahti ja pysähdyin. Jalkani osui hieman enää pohjaan. "Mitäh?" sanoin hymyillen. Olen varmaan karun näköinen, kun hymyilen niin leveästi. Hän saavutti minut ja hän pysähtyi seisomaan suorana naamani eteen. Tajusin,etten voisi karata tästä mihinkään, olen ihan poikki jo tänne uimisesta. "Niin?" kysyin naurahtaen.

 "Sä luulet mua täysin erillaiseksi, mitä mä oikeesti olen", Niall sanoi ja katsoi nopeasti taakseen, ettei kukaan kuule mitään. "Sen hukkumistapauksen takiako?" kysyin ja vakavoiduin, Niall halusi jutella nyt, kun voimme olla kahdestaan. "Ei se pelkästään", hän sanoi ja ilmeeni kertoi ihmettelyni: "Olin Louis Tomlinsonin kaveri, mutta emme enää, se jäi kun loukkaannuin yhdessä jengitappelussa, ja tein kaiken näköistä rikollista toimintaa", Niall kertoi ja katsoi suoraan silmiini. "Miksi kerrot tämän minulle?" kysyin mietteliäänä. "No, kun haluan sun tietävän millainen mä olen, jos en vastaa sun odotuksia", tuli hiljaista, en tiennyt mitä sanoisin: "Eikös yleensä erilaiset ihmiset täydennä toisiaan, ja sehän on menneisyydessä, vai?" kysyin nopeasti. "Niin, siis annat anteeksi, kun olen ollut sinua kohtaan täysi kusipää", hän kysyi toiveikkaana. Hymyilin ja nyökkäsin myöntymisen merkiksi. "Oletko Niall sinä ihastunut minuun?" kysyin ja tuntui kuin koko naamani olisi muuttunut täysin punaiseksi: "Joo", hän vastasi ja kietoi kätensä ympärilleni. Tuntui kuin kehossani olisi perhosparvi: "Öh, mitäs sä nyt?" kysyin ihmeissäni: "Taikoja", hän sanoi nauraen ja tunsin hänen pehmeät huulensa omillani. Niall suuteli minua.