We will always be different ~ 12

Jennan näkökulma:
Olimme kolmestaan yhdessä huoneessa, kun kaikki tytöt olivat juosseet hakemaan oman huoneen, mutta onneksi olin parhaiden kavereideni kanssa: eli siis minä, Taylor ja Sini. Saimme mökin suurimman huoneen, jossa on kolme sänkyä, pöytä, suihkutilat ja vessa. Muutama jakkara löytyi pöydän alta. Laskimme reppumme oven viereen ja aloimme tutkia huonettamme. Huoneessa oli onneksi paljon tilaa, sillä täällä me ainakin olisimme seuraavan yön. En minä mitään kilokaupalla ottanut tavaroita, vain tarpeellisen. Istahdin sängylleni ja menin nojaamaan seinää vasten. Laitoin jalkani suoriksi: rentouduin, kun pitkän kävelymatkan jälkeen, yleensä tehdään: "Mitäs tehdään nyt?" Sini kysyi, kun oli laittanut pussilakanat petiinsä. "Kuinka sä jaksat vielä laittaa noi, kun illalla vasta se pitäis tehdä, ainakin opettaja sanoi niin", huokaisin ihmetyksestä ystäväni ahkeruuteen: "En tykkää siirtää asioita", hän vastasi lyhyesti, ja lysähti sängyllensä istumaan: "Olen minäkin kyllä poikki siitä kävelystä", hän lopulta totesi. "Mennäänkö katsomaan millaista täällä on ympäristö, jossain vaiheessa?" Taylor ehdotti ja nyökkäsimme myöntymisen merkiksi.

 Huoneemme ovi oli kiinni, sillä siirryimme kaikki istumaan Sinin sängylle juttelemaan Niallin käyttäytymisestä bussissa: "Näitkö miten hän reagoi siihen meidän keskusteluumme bussissa!" Sini huudahti naurahtaen. "Aika selvää, että se on ihan mustasukkainen", Taylor totesi ja nauroimme: "Minustako? Hei, älkääs nyt, sen jätkän päässä liikkuu vain koiperhosia ja miksi minusta olisi kiinnostunut?" sanoin ja vaihdoin asentoni niin, ettei jalkani alkaisi särkeä: "No näitkö hänen ilmeensä, kun meidät jaettiin ryhmiin? Sen näki sokeakin, että sitä harmitti, kun ei päässyt kävelemään kanssasi mökille!" Sini naurahti ja hymyilin hieman: "Oikeastikko?" kysyin hieman hämilläni, olinhan pyytänyt pojan jättävänsä minut rauhaan. "Joo joo", Taylor ja Sini sanoivat yhteen ääneen.

 Hetken hiljaisuuden jälkeen huoneemme ovi avattiin, kuitenkaan emme huomanneet sitä, kun olimme kaikki keskittyneet pureskelemaan kynsiämme. Kohta pian kolahtivat kattilan kannet yhteen, korvamme juuressa: Ei kenenkään yllätykseksi, kiljaisimme. Ja huomasimme, kuka oli kolauttanut kannet yhteen: Louis. Hänestä on tullut oudon itsevarma: "Opettaja on huutanut teitä tuonne jo aikoja sitten, käski käydä herättämässä, jos olette vaipuneet nukkumaan", hän selitti. "Olisit voinut tulla nätisti sanomaan, etkä antaa sydänkohtausta", Taylor moitti. Nyökkäsimme Sinin kanssa olevamme samaa mieltä Taylorin kanssa. "Näin oli paljon hauskempaa, mutta tulkaa nyt. Opettaja kertoo päivän tapahtumat", Louis sanoi ja lähti huoneesta. Nousimme ylös ja kaikki kolme valittelimme kuinka jalkamme olivat kipeät.

 Aulassa saimme tietää, että tänään olisi mahdollista käydä illalla uimassa. Pojat ja tytöt uivat samaan aikaan, mutta koska huoneissa on kaikissa omat suihkut, niin ei tule siitä ainakaan ongelmaa. Huoneiden ovissa on siis lukot, mutta niitä ei saa käyttää, paitsi illalla tai kun joku on suihkussa. Kuten jo mainitsinkin niin minulla, Sinillä ja Taylorilla on isoin huone, joten suihkutilassa on myös sauna, jota muiden huoneissa ei ole. Ulkosaunakin on, ja se luultavasti lämmitetään, mutta me laitamme tyttöjen kanssa sähkösaunamme päälle hyvissä ajoin, eikä tarvitse edes puuta lämmittämiseen: kätevää. Lisäksi saimme tietää, että olisi iltapala kahdeksan aikaan, jonne ei ole pakko tulla, mutta iltapalan jälkeen on jotain leikkejä tai muuta vastaavaa puuhaa, johon on osallistuttava. Ulos saamme mennä, vaikka kello olisikin jo yli keskiyön, sillä olemmehan jo 15-16 vuotiaita. Tietenkin opettajat olisivat tyytyväisiä, jos olisi hiljasta kymmenen aikaan, mutta en ainakaan itse usko, että niin tulee tapahtumaan.

 Aulassa meidät jaettiin taas ryhmiin, ja niiden ryhmien kanssa tulisimme tämän päivän viettävän erilaisten leikkien ja tapahtumien merkeissä, vaikka vaikuttaahan tämä aika lapselliselta toiminnalta. Tosiasiassa, jos saisimme olla omissa oloissamme, niin kaikki hyvin luultavasti pelaisi tai vain selailisi puhelimiaan. Siksi tapahtumien ajaksi opettajat keräävät puhelimet talteen, joka ei minua kyllä haittaa. Siirryimme nyt syömään välipalaa, joka oli vain leipää ja mehua, mutta täytti vatsan mukavasti, ettei ihan verensokeri laskenut. Istahdimme samaan pöytään, kuin oman ryhmän jäsenet, joissa oli muiden lisäksi tietty: Niall, Louis ei ollut onneksi samassa ryhmässä, sillä riidoilta ei olisi silloin vältytty. Nyt on vältetty, joten kaikki on hyvin. Paitsi, että tuo Niallin katse on outo. Ei hän tuijota mitenkään kummoisesti vain välillä vilkaisee, jos nyt sekuntteja lasketaan niin 60 sekunnin välein. Ehei ei tässä ole lainkaan tylsää, mutta vihaan katsella, kun muut syövät niin hitaasti. Olin jo melkein syönyt, kun jotkut vielä vasta aloittelivat syömään. Join mehuni hidastellen, kun lopulta se kamala litku loppui niin vein mukini, joka oli kertakäyttöinen roskiin, samoin leipäni muovin, joka oli ollut sen ympärillä. Kuitenkin menin seuraavaksi istumaan takaisin paikalleni ja juttelimme niitä näitä Taylorin kanssa, Sini oli joutunut eri ryhmään, joka hieman harmitti. Opettajat olivat vakuuttaneet, että voimme viettää omalla ajalla paljon aikaa keskenämme, jotenkin outoa, jos olemme täällä vain päivän.

 Kun kaikki omasta ryhmästäni olivat syöneet lähdimme ulos. Kävelimme kalliolle, josta olisi merinäköala. Kallioiden ja metsän rajassa oli suuri kivi, johon istahdimme Taylorin kanssa, kuuloetäisyydelle kuitenkin: "Täällä on todella kaunista" hän huokaisi ihastuksesta. "Niin on, kuvittele tämä illalla, kun mennään uimaan", sanoin hänelle hymyillen. Emme olleet vielä oikein hereillä asioista, kun ihailimme maisemia, sitten kuin opettaja käski meidät pois kiven luota. Menimme piiriin istumaan ja meidän piti sanoa viereiselle ihmiselle lause: "Minä rakastan sinua, jos sinä rakastat minua voisitko hymyillä minulle?" ja kenelle sanottiin tämä lause, niin piti vastata: "Minäkin rakastan sinua, mutta juuri nyt en voi hymyillä", koska kyseessä oli, että kuka osaa pitää pokkansa parhaiten. Minä olen ihan kohtalainen, mutta muista en tiedä. Niin ja molempien lauseiden aikana piti saada siis toinen nauramaan.

 Hetken harjoittelun jälkeen oikea peli alkoi, ja palkinto oli vielä salaisuus. Harry aloitti ja sanoi sen vieressä istuvalle Felixille, jonka huulet eivät kaartuneet lähellekkään hymyä, vaikka koko piiri nauroi Harrylle, ja kuinka hän näytteli niin sujuvasti. Felix vastasi ihan pokkana vain hänelle määrätyn lauseen. Jonka jälkeen hän jatkoi, ja niin edelleen. Hetken kuluttua oli Taylorin vuoro. Hän veti syvään henkeä, koska olimme nauraneet muiden suorituksille niin paljon. Muutama putosi, kun pokka ei pitänyt. Hän katsoi minua syvälle silmiin ja sanoi: "Minä rakastan sinua, jos sinä rakastat minua voisitko hymyillä minulle?" hän teki itselleen kaksoileuan ja sanoi sen lauseen, purin poskilihastani, etten olisi nauranut, sain onnekseni pidettyä pokkani. Sitten oli minun vuoroni, sanoin: "Minäkin rakastan sinua, mutta juuri nyt en voi hymyillä", tein samanlaisesti kuin Taylor, mutta tällä kertaa sain hänet nauramaan kippurassa. Muutkin piiristä nauroivat, jopa Niall. Taylor siis putosi pois pelistä, ja meni istumaan kauemmas.

 Peli jatkui, ja ihmisiä putoili satunnaisesti, siinä oli vielä minä, Felix, Niall ja Harry. Seuraavana oli Harryn vuoro naurattaa Felixiä, kun Harry aloitti lauseensa molemmat alkoivat nauramaan, sillä he tekivät samaan aikaan naurettavan ilmeen. Molemmat siis putosivat, joten seuraavana olisi Niall ja minä. Vedin syvään henkeä. Opettaja huikkasi kauempaa: "Tämän jälkeen valmistautukaa lähtemään uimaan", nyökkäsimme ja opettaja lisäsi: "Niall ja Jenna menkää lähemmäs toisianne", itse ajattelin, että kuinka tästä muka lähemmäs voisimme mennä.

 Niall kuitenkin tuli lähemmäs, meidän polvemme koskivat toisiinsa, kun istuimme molemmat meditaatio-asennossa. Niall katsoi alas hetken aikaa, jonka jälkeen nosti katseensa minuun: "Minä rakastan sinua, ja jos rakastat minua voisitko hymyillä minulle?" hänen siniset silmänsä kiiluivat ja hänen katseensa oli kiinnittynyt minuun, kun tajusin katsovani takaisin häntä sanoin lauseeni: "Minäkin rakastan sinua, mutta juuri nyt en voi hymyillä", kuitenkin katsoin yhä hänen silmiinsä. Niall hymyili ja totesi: "Tasapeli vai?" hymyilin takaisin ja nyökkäsin. "Selvä, saatte palkintonne iltapalan jälkeen". opettaja sanoi ja kaikki lähtivät liikkumaan takaisin mökille. Niall kuitenkin pysäytti minut seisomalla eteeni. "Mitä nyt?" kysyin ihmeissäni, kun kaikki muut olivat jo menneet, jopa Harry. "Ei mitään", hän vain sanoi ja jatkoi kävelyään takaisin mökille. Hän kääntyi hetken päästä katsomaan minua ja käänsi nopeasti katseensa takaisin minne oli menossa. Itse jäin hieman hämilläni seisomaan, mutta jatkoi kävelyäni kohti mökkiä. Mitä tuo oikein oli?