We will always be different ~ 11

(A/V) Aluksi pahoittelut, että 11. osan tulossa on kestänyt kauan, olen tehnyt tätä aika kauan ja inspiraatiota on vaikea saada. Kuitenkin, nyt kun kesäloma alkoi aijon kirjoittaa tiheämpään tahtiin tätä tarinaa, niin että saadaan tämäkin jossain vaiheessa loppumaan ;D Jos pidit tästä osasta muista kirjoittaa mielipiteesi kommenttiboksiin, se auttaa paljon ;)


Jennan näkökulma:
Louis irtautui minusta ja katsoi epäilevänä. Minulla oli suudelman aikana ihana tunne, mutta kun hän vetäytyi pois tuntui, että pettäisin Niallia tai jotain, olen varmaan ihastunut häneen, voi saatana. "Mikä on?" Louis kysyi huolissaan ja mietein hetken kertoisinkin totuuden: "Tää ei toimi, sori" mitä vittua Jenna?! Louisin silmistä näkyi pettymys: "Jos se on sitä mitä haluat, niin okei" nyökkäsin ja Louis suuntasi ovelle päin, mutta kääntyi ennen, kuin avasi oven: "Oletko ihastunut Nialliin?" en ehtinyt vastaamaan, kun ovi kävi, häntä ei varmaan kiinnostanut niin paljoa. Istahdin takanani olevalle sohvalle ja laitoin käteni kasvoilleni. Vieressäni pirisi puhelin ja heräsin takaisin oikeaan elämään, ja otin puhelimen käteeni. Se oli Taylor: "Moi" sanoin ja vedin syvään henkeä. "Moi, onko kaikki hyvin?" hän kysyi varovasti. "Ei", vastasin lyhkäisesti. Ja niin kerroin Louisin ja minun suutelusta ja Taylor vain hihkui: "Minä tiesin aina, että teistä tulee jotain, vai tuleeko?" hän kysyi riemuissaan: "Ei", vastasin taas ja Taylor kysyi varovasti: "Niallinko takia?" mietein hetken ja vastasin rehellisesti: "Niin juuri sen kusipään takia", vastasin ärsyyntyneenä. "Minä kun luulin, että pidät hänestä", Taylor totesi. "No siinä se juuri onkin, en tiedä pitääkö hän minusta tai en tiedä edes itse mitä tunnen häntä kohtaan, ja se tappojuttukin on aikas kova pala sulattaa muutenkin", Taylor myhäili taustalla. Jatkoimme juttelua huomisesta luokkaretkestämme, ja lopulta päätimme lähteä nukkumaan olihan kello jo lähemmäs kymmentä illalla.

Aamu:  Niallin näkökulma: 
Siirryin kohti peiliä, väsyneenä. Äitini oli lähes tulkoon repinyt minut pois sängystäni ja antanut rahat, kun menemme tänään luokkaretkelle, no jippii.. Sarkastisesti, tietysti se oli mukavempaa, kuin koulun penkeillä lojuilu. Onhan tämä viimeinen kouluviikko, ennen lomaa. Mitä kesäloman jälkeen, ei hajuakaan. Minä varmaan menen isäni töihin työskentelemään, tai menen johonkin musiikkikilpailu-ohjelmaan, kuten X-Factoriin, ne ovat tehneet ihmisistä rikkaita, ja noh sellainen olisi kiva vaihteeksi olla. Pöyhein vaaleita hiuksiani peilin edessä ja napitin paitaani kiinni. Äitini oli tyrkyttänyt minulle vanhan kauluspaitani päälleni, olihan se ihan hieno, joten otin sen. Nappasin puhelimeni laturista ja lompakon pöydältä ja tungin ne housujeni taskuihin. Farkkujen taskuissa on kamala kantaa tavaroita, joten laitan puhelimeni ja lompakon takkini taskuihin. Nappasin snapcapin ylähyllyltä ja laitoin päähäni. Sanoin heipat äidille ja lähdin kävelemään koulua kohti. Rehellisesti sanottuna, olisin mieluummin jäänyt kotiin. Vaikka haluan kyllä nähdä Jennan  viimeisellä viikolla joka päivä, koska luultavasti emme näe enää yläasteen jälkeen koskaan, koska olen kuullut, että hän jatkaisi lukiossa, joten tiemme eroavat.
       Olin viimeinen bussissa, ja opettajat joutuivat laskemaan oppilaat yhä uudelleen. Hetken sen jälkeen pääsimme lähtemään, sää ei ollut mikään loistava. Aurinko oli ollut pilvessä koko aamun, mutta päivälle oltiin luvattu aurinkoa, joten toivoa saattaa. Harry istui vieressäni kädessään hänellä oli piirrustusvihko, johon hän ei kylläkään piirtänyt vain kirjoitti: "Mitäs touhuut?" kysyin uteliaana, ja poika kääntyi katsomaan nopeasti: "Äh, koitan jotain kappaletta päätökseen väsertää, ainiin unohdinkin mainita, että esiinnyt viikonloppuna päätöksessä", silmäni kertoi reaktioni: "Niin mitä?" sanoin hieman säikähtäneenä. Kukaan ei ole kuullut minun laulavan, Louisille ja Harrylle olin kertonut laulavani välillä jotain tunnettuja kappaleita, mutta en koskaan yleisölle: "En mä voi, en oo ehtinyt harjoitella enkä minä halua!" huudahdin vihaisena. "No ei se ollut minun ideani, joku oli ehdottanut sua, että laulaisit, en tiedä kuka", Harry selitti, mutta minä vain en jaksanut. Käännyin ympäri ja näin Louisin virnistävän naaman: "Veikö kissa kielesi, tappaja", Louis totesi, täynnä itsevarmuutta ja luottamusta. Tunsin kuinka viha pulppusi suonissani, ja jollei opettaja olisi nähnyt tai bussi ei olisi liikkunnut, niin Louis olisi jo maassa ja silmä mustana. "Haista paska, Louis", sanoin ja käännyin takaisin menosuuntaan päin. Kuulin kolmen tytön juttelevan edessä olevilla paikoilla, siellä oli Jenna ja Taylor, Sini oli käytävän toisella puolella: "Mitä sä teit, kun Louis suuteli sinua, Jenna?" Taylor kysyi intoa täynnä, Sinilläkin oli vaikeuksia pysyä tuolillaan: "Vastasin suudelmaan ja se oli kuulkaas ihan helvetin hyvä suudelma", Jenna totesi ylpeänä.

Jennan näkökulma:
Huomasin, kuinka Niall istahti takana olevalle penkille istumaan ja kuinka hän suuttui Louisille. Minulla oli ollut samoja musiikintunteja, joiden aikana Louis oli ehdottanut Niallin laulavan päätöksessä, itse valitseman kappaleen. Musiikinopettaja oli tietysti laittanut asian lukkoon, luullen, että Niall tietäisi asiasta jotain, mutta en usko, että hän tiesi mitään. Silloin kekseimme kuinka saisimme Niallin tunteet esille, aloimme keskustelemaan minun ja Louisin suudelmasta, ei mitenkään kovaan ääneen, vain niin, että Niall varmasti kuuli lähes kaiken: "Mitä sä teit, kun Louis suuteli sinua, Jenna?" Taylor kysyi esittäen innokasta. Sini osallistui esitykseen myös hyppimällä penkillään ylös ja alas: "Vastasin suudelmaan ja se oli kuulkaas ihan helvetin hyvä suudelma", totesin esittäen todella ylpeää, ja olihan se. Ensimmäinen suudelmani. Tunsin kuinka joku potkaisi penkkiäni lujaa: Se oli Niall. "Mitä helvettiä Niall?" Harry kysyi hämillään. "Ei mitään, ei yhtään mitään".
     
Niallin näkökulma:
Bussi pysähtyi metsän vieressä sijaitsevalle bussipysäkille. Joutuisimme kävelemään läpi metsän, tämä oli jokin suo jollen väärin muista, ja kävelemme kohti suurta mökkiä jossa olisimme tämän päivän, ehkä yön. Mukaan ei tarvinnut ottaa mitään, sillä kaiken tarvittava löytyi mökistä. Poistuimme bussista ja kaikki jäivät seisomaan siihen, kunnes bussi lähtisi. Tietenkin tytöillä oli mukanaan jotain pieniä laukkuja, joissa olisi eväitä tai muuta sellaista. Pojilla muutamilla oli reput selässä, Harryllakin, mutta minulla ei. Opettaja jakoi meidät kahteen ryhmään, ja en päässyt Jennan kanssa samaan ryhmään, joka harmitti hetken aikaa. Louis nimittäin pääsi. Harry oli onnekseni samassa ryhmässä, ja se paransi mielialaani huomattavasti.
       Tunnin kävelyn jälkeen näin suuren mökin, jossa oli kaksi kerrosta. Se oli uskomattoman näköinen. Puinen, aika uuden näköinen. Suuri terassi, patio ja yläkerrassa asustavilla olisi parvekkeet. Teki mieli vain juosta muiden mukana sisälle ja varata oma huone, ja sänky. Opettaja oli kertonut bussissa, vähän ennen pysähtymistä, että saisimme omat huoneet ja jos ei saisi niin joutuisi jakamaan huoneen. Tytöt ja pojat saivat joko nukkua erillään tai yhdessä, mutta tytöt halusivat nukkua mieluiten keskenään, jos tilanne vaatisi.