We will always be different ~ 9

(A/V)  Pahoitteluni viivästyksestä :( on ollut kiireitä!! Sain viime luvun kommentissa tietää, että olen itsekäs kun kirjoitan omaan blogiini, minun nimisen ja näköisen päähenkilön. Pahoitteluni vain, mutta kukaan ei ole koskaan kirjoittanut Jiall-fanictia minulle, joten päätin tehdä itse, ei tässä ole mitään muuta totta, kuin se, että nimeni on siinä, joten jos ei huvita lukea Jiall-fanfictia, niin ei tarvi, mutta älä hauku itsekkääksi, jos en aina halua kirjoittaa muista fanficteja, kun niitä olen tehnyt jo kaikki edelliset.


Niallin näkökulma:
Kannoin raskasta kassiani olallani, kohti autoani. Hiukseni olivat hieman märät, kun kävin salilla suihkussa. Päälläni oleva harmaa t-paita sai myös osakseen kosteutta, kiitos sateen. Kun pääsin liukuovista pihalle, oli alkanut sataa. Joten jouduin juoksemaan autolleni painavan kassini kanssa. Avasin ovet nopeasti ja heitin salikassin pelkääjänpaikalle. Laskin katseeni rattiin ja mieleni teki hakata päätäni siihen. Tunsin itseni hölmöksi, kun olin käyttäytynyt niin kusipäisesti Jennaa kohtaan, mutta en vai voi sille mitään, etten halua avautua hänelle tai kenellekkään muullekkaan. Äitini haluaisi jutella, mutta minä en. Nostin katseeni takaisin eteenpäin ja sama Jennan näköinen tyttö juoksi nokkapeltini edestä. Oikeastaan ei hän edes näyttänyt Jennalta, kun nyt ajattelee.

Sade oli alkanut tulla pahemmaksi, aina mitä lähemmäksi saavuin kotiani. Kun avasin autoni oven kotipihassani, kuulin ukkosen jyrisevän. Juoksin nopeasti sisälle, etten kastuisi enempää. Avasin ulko-oven ja jätin kenkäni eteiseen, koska ne olivat litimärät. "Tein lämpimiä voileipiä, jos maistuu", kuului tuttu huudahdus keittiöstä. "Joo maistuu", sanoin ja menin syömään muutaman leivän.

Makasin taas sängylläni ja ajattelin kaikkea, mitä tapahtui viime kesänä. Se mies oli sellainen, kun minä halusin olla, mutta nyt, en halua olla hän enää. Puristelin päätäni, kun muistelin sitä rantaa. Sitten päähäni nousevat Louisin sanat, jostain kaukaisuudesta: "Sun täytyy rauhoittuu Niall, et sä ole tuollainen oikeasti" kun nyt miettii hän on ollut oikeassa aika monessakin asiassa, ja kaipaan meidän yhteistä aikaamme, vaikka kyllähän minulla Harrynkin kanssa on välillä ihan hauskaa, mutta ei se enää iske yhtä paljon kuin alkuaikoina.

Jennan näkökulma:
Istuskelin syvennyksessä, jossa on ikkuna. Olin laittanut siihen pienen penkin, johon voi istua ja ihailla maisemia. Tunsin, kuinka häpeä loisti kasvoistani, miksi minä menin utelemaan Niallilta sellaista, häntä ei kiinnosta mitä minä tunnen, kun muistellaan hän on varmaan täysin samanlainen kuin ketä tahansa poika, joka haluaa vain päästä tyttöjen pöksyihin. Pisarat iski vasten ikkunaa ja kuulin ukkosen jyrähtävän kauempana, päätin mennä pois ikkunan luota.

Harjasin hiuksiani, kun ne olivat hieman takkuuntuneet päivän aikana. Kännykkäni housuni taskussa värisi ja katsoin, keneltä olisin saanut viestin. Se olikin viesti Facebookissa, joku oli laittanut viestin sinne. Klikkasin älypuhelimeni näyttöä puhekuplan kohtaalta, ja tunsin kuinka kylmä viima läpäisi kehoni, tekstissä luki: "Hei, Jenna. Sä varmaan ihmettelet Niallin käytöstä, mulla on siihen vastaus, se on tappanut ihmisen x Taylor". Hieroin hiuksiani, vaikka niiden takkujen selvittämisessä oli kulunut aikaa. Mitä? Miksi? Milloin? kysymykset pyörivät päässäni. Kuitenkin ryhdistäydyin ja tajusin, että jos tämä onkin jokin Taylorin tapa saada minut vihaamaan Niallia, kun olen alkanut välittää hänestä, aika paljonkin. Mutta miksi hän haluaisi minun vihaavan Niallia, luulin että tämä juttu oltiin jo selvitetty, joten päätin laittaa hänelle takaisin viestin: "Mistä sinä nyt tuollaista muka olet kuullut? o.o?" ja ei kauaa tarvinnut odottaa, kun näytössä luki kaksi sanaa, jotka saivat minut voimaan huonosti: "Louis kertoi". ja Taylor oli kertonut minulle Louisin ja Niallin entisestä ystävyydestä, joka oli rikkoutunut joidenkin henkilökohtaisten riitojen takia, mutta luulen, että me molemmat nyt tiedämme, mitä nämä: "Henkilökohtaiset riidat" olivat.