sunnuntai 26. tammikuuta 2014
Ei fanfic-postaus :D
Sori kun nää kirjoitukset on tulleet epätasaiseen tahtiin :( mut inspiraatiota tulee harvoin :D mut joo siihen mun asiaani. Eli tein Harrylle sellaisen videon, ja tässä on linkki siihen niin pääsette katsoon: http://flipagram.com/f/P2cTQIQrvY# sit toiseks olis kiva jos menisitte twitteriin ja seuraisitte: @Jentz98 mun oma twitter siis :) koitan parantaa tapani ja kirjoittaa useammin, mutta saa nähdä :) KIITOS jos kävit tekemässä mitään noista :DD jenna kuittaa ;) xoxo
lauantai 18. tammikuuta 2014
Half a heart ~ 8
Muutama kuukausi eteenpäin:
Niallin näkökulma:
Istuin huoneeni sängyllä ja vain katselin kattoa. Olin sopinut Liamille ja Celionille, että heidän seurustelunsa olisi ihan okei mulle, koska Celion jätti minut sen jouluaatto-episodin takia. Jos voisin haluaisin mennä ajassa taaksepäin ja noh en löisi Celionia. Kauheinta tässä on se, että kuulen seinän läpi heidän juttelunsa, aina kun majailen Paulin luona. Kitara oli pölyttämässä ikkunani vieressä sijaitsevassa telineessä. Musiikin teko oli loppunut minun osaltani, vaikka täytyy jossain vaiheessa jotain kirjoittaa, koska alkaisimme luultavasti levyttää uutta albumia. Mieleni teki hakata päätäni seinää vasten ja huutaa siitä kivusta, joka kalvoi minut elävältä.
Nousin sängyltäni ja nappasin kitarani telineestään. Pyyhein kädelläni hieman pölyjä ja istahdin sängyn laidalla kitara sylissäni. Näpyttelin jotain satunnaisia sointuja ja lopulta alkoi syntyä mukavan kuuluinen melodia. Laskin kitaran hetkeksi sivuun, kun hain pienen mustivihkon, johon minulla on tapana kirjoitella erilaisia kappaleita.
Napautin lyijytäytekynääni lyijyn esille ja aloin kirjoittamaan asioita, jotka saivat minut muistelemaan Celionia. Hän oli osa sydäntäni, ja olin ollut liian mustasukkainen. En voisi ikinä esittää tätä kappaletta henkilökohtaisesti Celionille, sillä se ei olisi oikein Liamia kohtaan, jos haikailisin takaisin tyttöni luokse. Tai entisen tyttöni, kuitenkin tämä kappale on minulle tärkeä, ja haluan purkaa sydäntäni musiikille. Se ei tuomitse, tai pidä minua hirviönä, joka oli saanut tytölle ikuiset arvet. Ei näkyviä, vaan sisäisiä, jotka ajan myötä katoavat ja unohtuvat menneisyyteen.
Olin viimeisessä säkeistössä ja katselin tekstiä, jota olin kirjoittanut. Otin pyyhekumin käteeni ja mieleni teki pyyhkiä kaikki pois, mutta lopulta jätin tekstin vielä vihkooni. Oveltani kuului koputus ja käännyin tuolillani ympäri ovea kohti, siellä seisoi Celion ja Liam. Tuntui kuin joku tahtoisi kuristaa minut: "Voidaanko häiritä?" Liam kysyi ja kuitenkin tuli vain sisälle, Celion kuitenkin epäili. "Joo ihan sama, ette te mitään häiritse", sanoin hymähtäen ja laitoin vaihvihkaa muistivihkoni takaisin lipastoon: "Et olekaan pitkään aikaan soittanut kitaraasi", Liam totesi ja katsahti kitaraani. "No ei ole ollut oikein aikaa", vakuutin, vaikka se olikin aika huono vastustus: "Ei ole aikaako? Ette ole lähdössä edes keikkailemaan vielä pitkään aikaan", Celion sanoi varovasti. Nyökkäsin: "Joo, vasta kesällä", kerroin. "Mut me nyt mennään pois, saat jatkaa soittamistasi. He lähtivät ja jäin katselemaan ulos ikkunasta.
Ulkona oli alkanut lumi sulaa ja kadut täyttyivät lätäköistä. Puhelimeni soi ja vastasin: "Onko herra Horan paikalla?" miesääni kysyi ja vastasin: "Kyllä, mitä asiaa?" en kysynyt mitenkään törkeästi. "Tässä on sinun lääkärisi Herra Phan. Magneettikuvista on tullut selville muutamia asioita", Phan kertoi. "Selvä, minulla on nyt aikaa. Tulenko paikan päälle, vai?" kysyin toiveikkaana, kun en jaksanut kuunnella enää yhtään Liamia ja Celionin lepertelyä. "Ei tarvitse, teidän polvenne täytyy vain leikata. Polvilumpio on mennyt huonoon kuntoon, ei sen kummempaa", Phan kertoi. "Selvä. Onko leikkaus vaarallinen?" kysyin peloissani. Olin huomannut kyllä, että polveni ei ole ollut kunnossa pitkään aikaan, kun kävely on ollut vaikeaa. Vaikka hammasta purren ei muut ole huomannut mitään, mutta kerran olin kaatunut niin pahasti, että Paul passitti minut lääkäriin. "On se", Phan sanoi ja vedin syvään henkeä: "Mutta lääkärit ovat maan parhaat. Joten älä pelkää", henkäisin syvään ja Phan jatkoi selostamistaan, mutta minun kehoni valtasi pelko. Pelko kuolemasta. Vapautumisesta tästä helvetistä.
**
Uusi osa :D Tälläinen jännä käänne, kun näin ne Niallin polvileikkauksen jälkeiset kuvat. Paranemisia Niallille :)
Niallin näkökulma:
Istuin huoneeni sängyllä ja vain katselin kattoa. Olin sopinut Liamille ja Celionille, että heidän seurustelunsa olisi ihan okei mulle, koska Celion jätti minut sen jouluaatto-episodin takia. Jos voisin haluaisin mennä ajassa taaksepäin ja noh en löisi Celionia. Kauheinta tässä on se, että kuulen seinän läpi heidän juttelunsa, aina kun majailen Paulin luona. Kitara oli pölyttämässä ikkunani vieressä sijaitsevassa telineessä. Musiikin teko oli loppunut minun osaltani, vaikka täytyy jossain vaiheessa jotain kirjoittaa, koska alkaisimme luultavasti levyttää uutta albumia. Mieleni teki hakata päätäni seinää vasten ja huutaa siitä kivusta, joka kalvoi minut elävältä.
Nousin sängyltäni ja nappasin kitarani telineestään. Pyyhein kädelläni hieman pölyjä ja istahdin sängyn laidalla kitara sylissäni. Näpyttelin jotain satunnaisia sointuja ja lopulta alkoi syntyä mukavan kuuluinen melodia. Laskin kitaran hetkeksi sivuun, kun hain pienen mustivihkon, johon minulla on tapana kirjoitella erilaisia kappaleita.
Napautin lyijytäytekynääni lyijyn esille ja aloin kirjoittamaan asioita, jotka saivat minut muistelemaan Celionia. Hän oli osa sydäntäni, ja olin ollut liian mustasukkainen. En voisi ikinä esittää tätä kappaletta henkilökohtaisesti Celionille, sillä se ei olisi oikein Liamia kohtaan, jos haikailisin takaisin tyttöni luokse. Tai entisen tyttöni, kuitenkin tämä kappale on minulle tärkeä, ja haluan purkaa sydäntäni musiikille. Se ei tuomitse, tai pidä minua hirviönä, joka oli saanut tytölle ikuiset arvet. Ei näkyviä, vaan sisäisiä, jotka ajan myötä katoavat ja unohtuvat menneisyyteen.
Olin viimeisessä säkeistössä ja katselin tekstiä, jota olin kirjoittanut. Otin pyyhekumin käteeni ja mieleni teki pyyhkiä kaikki pois, mutta lopulta jätin tekstin vielä vihkooni. Oveltani kuului koputus ja käännyin tuolillani ympäri ovea kohti, siellä seisoi Celion ja Liam. Tuntui kuin joku tahtoisi kuristaa minut: "Voidaanko häiritä?" Liam kysyi ja kuitenkin tuli vain sisälle, Celion kuitenkin epäili. "Joo ihan sama, ette te mitään häiritse", sanoin hymähtäen ja laitoin vaihvihkaa muistivihkoni takaisin lipastoon: "Et olekaan pitkään aikaan soittanut kitaraasi", Liam totesi ja katsahti kitaraani. "No ei ole ollut oikein aikaa", vakuutin, vaikka se olikin aika huono vastustus: "Ei ole aikaako? Ette ole lähdössä edes keikkailemaan vielä pitkään aikaan", Celion sanoi varovasti. Nyökkäsin: "Joo, vasta kesällä", kerroin. "Mut me nyt mennään pois, saat jatkaa soittamistasi. He lähtivät ja jäin katselemaan ulos ikkunasta.
Ulkona oli alkanut lumi sulaa ja kadut täyttyivät lätäköistä. Puhelimeni soi ja vastasin: "Onko herra Horan paikalla?" miesääni kysyi ja vastasin: "Kyllä, mitä asiaa?" en kysynyt mitenkään törkeästi. "Tässä on sinun lääkärisi Herra Phan. Magneettikuvista on tullut selville muutamia asioita", Phan kertoi. "Selvä, minulla on nyt aikaa. Tulenko paikan päälle, vai?" kysyin toiveikkaana, kun en jaksanut kuunnella enää yhtään Liamia ja Celionin lepertelyä. "Ei tarvitse, teidän polvenne täytyy vain leikata. Polvilumpio on mennyt huonoon kuntoon, ei sen kummempaa", Phan kertoi. "Selvä. Onko leikkaus vaarallinen?" kysyin peloissani. Olin huomannut kyllä, että polveni ei ole ollut kunnossa pitkään aikaan, kun kävely on ollut vaikeaa. Vaikka hammasta purren ei muut ole huomannut mitään, mutta kerran olin kaatunut niin pahasti, että Paul passitti minut lääkäriin. "On se", Phan sanoi ja vedin syvään henkeä: "Mutta lääkärit ovat maan parhaat. Joten älä pelkää", henkäisin syvään ja Phan jatkoi selostamistaan, mutta minun kehoni valtasi pelko. Pelko kuolemasta. Vapautumisesta tästä helvetistä.
**
Uusi osa :D Tälläinen jännä käänne, kun näin ne Niallin polvileikkauksen jälkeiset kuvat. Paranemisia Niallille :)
keskiviikko 15. tammikuuta 2014
Half a heart ~ 7
Celionin näkökulma:
Olin istunut bussissa luultavasti tunnin, kun huomasin tuttuja maisemia. Käynnistin puhelimeni: viisi soittoa Niallilta. Jäisin pois kyydistä ihan pian, pääsisin näkemään Bellan jälleen. Taidan soittaa hänelle: kesti hetken kunnes Bella älysi vastata: "Moi", kuului iloinen ääni. "Heippa, tuutko vastaan?" kysyin ja sain myöntävän vastauksen. Olin soittanut hänelle jo bussimatkan aikana, ja hän hieman epäili, että kun lähtisin takaisin eroaminen voisi olla taas vaikeaa. Vakuutin hänelle, että tulen useasti käymään. Äidillekkin soitin, ja hän antoi luvan jäädä Bellalle. En halua ajatella Niallia, koska se paskiainen löi minua.
Bella saapui rautatieaseman edessä olevalle suihkulähteelle. Bussipysäkki on rautatieaseman läheisyydessä, ja oikaisen yleensä sen takia rautatieaseman kautta. Olimme monesti Bellan kanssa käyneet vain ihailemassa suihkulähdettä. Halasimme pitkään ja sen jälkeen olimme, kuin mikään ei olisi muuttunut. Hän kyseli kuulumisiani samalla kun kävelimme kohti hänen kotiaan, ja kerroin hänelle lähes kaiken. Jätin kuitenkin Niallin huitaisun pois, koska se on jotenkin noloa. Olin silloin niin voimaton, en väistänyt. Miksi en väistänyt? Vaikka nenästäni oli tullut vain hieman verta, onneksi vain vähän, niin ettei Bella epäillyt mitään.
"No onko ne jätkät tosi söpöjä?" Bella töksäytti, kun astuimme hänen taloonsa sisälle. "No onhan ne ihan", hymyilin vaivanloisesti. "Celion onko kaikki okei? Et vaikuta kovin innostuneelta", Bella kysyi huolestuneena. "On on, kerro mitä täällä kotipuolessa on tapahtunut", vaihdoin puheenaihetta ja Bella kertoi lähikaupan lopettaneen, jossa kävimme keskenämme aina hakemassa irtokarkkeja ja limsaa leffailtoja varten. "Tarkoitin oikeastaan, mitä sinulle on tapahtunut. Vaikutat, innostuneelta", sanoin ja hän naurahti. Istuimme Bellan sängyllä ja hän kaivoi yöpöytänsä laatikkoa. "Mitä etsit?" kysyin uteliaana. "Kohta näet", hän naurahti ja nappasi A4-kokoisen paperin, joka oli täynnä jotain tekstiä. Bella ojensi paperin minulle ja rupesin lukemaan sitä, otsikkona tekstissä oli: "Kauppakirja". Hetken aikaa luettuani, ja paperin alakulmassa olevan nimikirjoituksen myötä kaikki alkoi valjeta. Bella oli ostanut sen lähikaupan, toteuttaakseen omaa yritystään. "Olen tosi ylpeä sinusta!" sanoin ja halasimme nopeasti. "Kiitos. Ajattelin tehdä siitä elokuvavuokraamon, jossa myydään irtokarkkeja" hän kertoi ja naurahdin hieman. "Huomasin silloin pienenä, että elokuvat menivät siellä hyvin kaupaksi, samoin karkit", Bella jatkoi ja itse kerroin hänelle uudesta kämpästäni.
Kännykkäni soi, ja soittaja oli Liam. Päätin vastata, eihän Liam ole tehnyt mitään. "Kuka se on? Liam? Kuka on Liam?" Bella uteli, kun hän näki näyttöni. "Yks poika siitä bändistä", sanoin lyhyesti ja vastasin. "Moi, Liam", sanoin iloisella äänellä. "Celion, hyvänen aika! Oletko kunnossa?" Liam kysyi ja kuulin taustalta auton ääniä. Missä Liam oli? "Olen kunnossa, menin Bellan luokse. Niall taisikin kertoa", totesin ja Liam vastasi: "Joo kylhän se kertoi. Mä oon nyt tääl Stourbridgessä", silmäni suurenivat ja vedin henkeä. Miksi Liam tuli tänne, Onkohan Niall hänen mukanaan. "Niin ajattelin kysyä, että missä tämä Bella asuu", Liam jatkoi. "Onko Niall mukanasi?" kysyin peloissani. Bellan katsoi minua huolestuneena. "Ei", hän vastasi lyhyesti. "Hyvä-, tai tarkoitan.. Kuitenkin hän asuu...", aloin kertoa hänelle reittiohjeita. Toivottavasti hän muistaa, vaikka selitin kaiken aika nopeasti.
Liamin näkökulma:
Pääsin ovelle, jonne Celion oli minut johdattanut ohjeillaan. Soitin ovikelloa, ja räpläsin lahjaa kädessäni. Miksi minua jännittää tämä näin paljon? Hetken päästä ovi avattiin, ja luultavasti Bella avasi oven: "Onko Celion?" kysyin varovasti. Tyttö nyökkäsi ja juoksi sisälle, jäin vielä ulkopuolelle. Celion tuli hieman hymyillen ovelle. "Moikka Liam. Miks sä tänne tulit?" Celion kysyi ihmeissään, vaikka tiesihän, että olin tänne tulossa, mutta syytä ei. "Noh, kun.. Mitä sinä nyt selität, anna se paketti, vitun luuseri Mulla olisi sulle tälläinen lahja", sanoin ja ojensin paketin. Celionin silmät tuikkivat ja hän avasi paketin. Hän ei voinut ensiksi uskoa sitä sisältöä. Vaikka siellä olikin vain se koru, silti se sai tytön iloiseksi. "Hyvää joulua!" toivotin ja laitoin käteni varovasti tytön vyötärön ympärille. Celion ymmärsi vihjeeni ja hän kietoi kätensä minun niskani taakse. Kasvomme olivat vain muutaman sentin päässä toisistamme: "Hyvää joulua", Celion ehti sanoa, ennen kuin suutelin häntä.
Olin istunut bussissa luultavasti tunnin, kun huomasin tuttuja maisemia. Käynnistin puhelimeni: viisi soittoa Niallilta. Jäisin pois kyydistä ihan pian, pääsisin näkemään Bellan jälleen. Taidan soittaa hänelle: kesti hetken kunnes Bella älysi vastata: "Moi", kuului iloinen ääni. "Heippa, tuutko vastaan?" kysyin ja sain myöntävän vastauksen. Olin soittanut hänelle jo bussimatkan aikana, ja hän hieman epäili, että kun lähtisin takaisin eroaminen voisi olla taas vaikeaa. Vakuutin hänelle, että tulen useasti käymään. Äidillekkin soitin, ja hän antoi luvan jäädä Bellalle. En halua ajatella Niallia, koska se paskiainen löi minua.
Bella saapui rautatieaseman edessä olevalle suihkulähteelle. Bussipysäkki on rautatieaseman läheisyydessä, ja oikaisen yleensä sen takia rautatieaseman kautta. Olimme monesti Bellan kanssa käyneet vain ihailemassa suihkulähdettä. Halasimme pitkään ja sen jälkeen olimme, kuin mikään ei olisi muuttunut. Hän kyseli kuulumisiani samalla kun kävelimme kohti hänen kotiaan, ja kerroin hänelle lähes kaiken. Jätin kuitenkin Niallin huitaisun pois, koska se on jotenkin noloa. Olin silloin niin voimaton, en väistänyt. Miksi en väistänyt? Vaikka nenästäni oli tullut vain hieman verta, onneksi vain vähän, niin ettei Bella epäillyt mitään.
"No onko ne jätkät tosi söpöjä?" Bella töksäytti, kun astuimme hänen taloonsa sisälle. "No onhan ne ihan", hymyilin vaivanloisesti. "Celion onko kaikki okei? Et vaikuta kovin innostuneelta", Bella kysyi huolestuneena. "On on, kerro mitä täällä kotipuolessa on tapahtunut", vaihdoin puheenaihetta ja Bella kertoi lähikaupan lopettaneen, jossa kävimme keskenämme aina hakemassa irtokarkkeja ja limsaa leffailtoja varten. "Tarkoitin oikeastaan, mitä sinulle on tapahtunut. Vaikutat, innostuneelta", sanoin ja hän naurahti. Istuimme Bellan sängyllä ja hän kaivoi yöpöytänsä laatikkoa. "Mitä etsit?" kysyin uteliaana. "Kohta näet", hän naurahti ja nappasi A4-kokoisen paperin, joka oli täynnä jotain tekstiä. Bella ojensi paperin minulle ja rupesin lukemaan sitä, otsikkona tekstissä oli: "Kauppakirja". Hetken aikaa luettuani, ja paperin alakulmassa olevan nimikirjoituksen myötä kaikki alkoi valjeta. Bella oli ostanut sen lähikaupan, toteuttaakseen omaa yritystään. "Olen tosi ylpeä sinusta!" sanoin ja halasimme nopeasti. "Kiitos. Ajattelin tehdä siitä elokuvavuokraamon, jossa myydään irtokarkkeja" hän kertoi ja naurahdin hieman. "Huomasin silloin pienenä, että elokuvat menivät siellä hyvin kaupaksi, samoin karkit", Bella jatkoi ja itse kerroin hänelle uudesta kämpästäni.
Kännykkäni soi, ja soittaja oli Liam. Päätin vastata, eihän Liam ole tehnyt mitään. "Kuka se on? Liam? Kuka on Liam?" Bella uteli, kun hän näki näyttöni. "Yks poika siitä bändistä", sanoin lyhyesti ja vastasin. "Moi, Liam", sanoin iloisella äänellä. "Celion, hyvänen aika! Oletko kunnossa?" Liam kysyi ja kuulin taustalta auton ääniä. Missä Liam oli? "Olen kunnossa, menin Bellan luokse. Niall taisikin kertoa", totesin ja Liam vastasi: "Joo kylhän se kertoi. Mä oon nyt tääl Stourbridgessä", silmäni suurenivat ja vedin henkeä. Miksi Liam tuli tänne, Onkohan Niall hänen mukanaan. "Niin ajattelin kysyä, että missä tämä Bella asuu", Liam jatkoi. "Onko Niall mukanasi?" kysyin peloissani. Bellan katsoi minua huolestuneena. "Ei", hän vastasi lyhyesti. "Hyvä-, tai tarkoitan.. Kuitenkin hän asuu...", aloin kertoa hänelle reittiohjeita. Toivottavasti hän muistaa, vaikka selitin kaiken aika nopeasti.
Liamin näkökulma:
Pääsin ovelle, jonne Celion oli minut johdattanut ohjeillaan. Soitin ovikelloa, ja räpläsin lahjaa kädessäni. Miksi minua jännittää tämä näin paljon? Hetken päästä ovi avattiin, ja luultavasti Bella avasi oven: "Onko Celion?" kysyin varovasti. Tyttö nyökkäsi ja juoksi sisälle, jäin vielä ulkopuolelle. Celion tuli hieman hymyillen ovelle. "Moikka Liam. Miks sä tänne tulit?" Celion kysyi ihmeissään, vaikka tiesihän, että olin tänne tulossa, mutta syytä ei. "Noh, kun.. Mitä sinä nyt selität, anna se paketti, vitun luuseri Mulla olisi sulle tälläinen lahja", sanoin ja ojensin paketin. Celionin silmät tuikkivat ja hän avasi paketin. Hän ei voinut ensiksi uskoa sitä sisältöä. Vaikka siellä olikin vain se koru, silti se sai tytön iloiseksi. "Hyvää joulua!" toivotin ja laitoin käteni varovasti tytön vyötärön ympärille. Celion ymmärsi vihjeeni ja hän kietoi kätensä minun niskani taakse. Kasvomme olivat vain muutaman sentin päässä toisistamme: "Hyvää joulua", Celion ehti sanoa, ennen kuin suutelin häntä.
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
Half a heart ~ 6
Jouluaattona: Celionin näkökulma:
Istuin taloni portailla ja itkin. Poskeeni vihloi ja silmäni turpoasi hetkenä minä hyvänsä. Ulkona oli hyytävän kylmä, mutta en välittänyt. Sisälle en enää menisi, en enää tänään. Alkoi sataa lunta ja ajattelin lähteä pienelle kävelylenkille. Pysähdyin puistoon, jossa näin paljon pareja jotka kaulailivat ja pussailivat. Itse olin yksin, koska Niallin takia nyt tässä olenkin surullinen. Pääsin bussipysäkille ja jäin odottamaan bussia, tänne kaupunkiin en jää hetkeksikään, menen Bellan luokse. Kiipesin bussiin sisälle ja maksoin lippuni, jonka jälkeen istuin bussin keskiosaan ja puhelimeni alkoi soida: Niall. Painoin punaisen luurin ja sammutin puhelimeni.
Palataan jouluaatto aamuun: Liamin näkökulma:
Heräsin hyvin levänneenä, nousin istumaan sänkyni reunalle ja venyttelin hieman käsiäni, jotka olivat eilisen kuntosalin jälkeen hieman kipeät. Nousin ylös ja hain mustat farkut ja valkoisen t-paidan. Peilin edessä laitoin hiukseni nopeasti kuntoon ja menin pesemään hampaitani. Kuulin riitelyä viereisestä huoneesta, joka kuului Niallille. Hän ja Celion rähjäsivät jotain toisilleen. Jäin mielenkiinnostani seisomaan oven taakse ja kuulin kuinka jotain tai joku putosi lattialle. Sitten kuulin jotain, mikä sai sydämeni jättämään yhden lyönnin väliin: Celion kiljaisi, huusi kivusta, Niall ei hän voisi. ajattelin, sitten sain varmistuksen asiaan: "Lähde menemään senkin huora!" Niall huusi ja kuulin kuinka hänen ovensa pamahti kiinni. En ensiksi pystynyt tekemään mitään, vaan istuin alas. Miten Niall pystyi siihen? Hän on aina ollut se kiltti poika. Miksi hän edes löi Celionia? mietein itsekseni.
Lopulta nousin ylös ja suunnistin tieni Niallin huoneeseen. Koputin varovasti oveen ja Niall tuli avaamaan: "Mitä nyt?" hän kysyi hieman pelästyneenä. "Kuulin sun ja Celionin riitelyn ja- Mikä sun on Niall?" kysyin ihmeissäni. "Mä löin Celionia", hän sanoi hiljaa. "Miksi Niall?" kysyin varovasti. "Hän on ollut kauhean etäinen ja flirttailee sinun kanssasi, eikä hän vietä yhtään aikaa kanssani. Luulen, että eroan hänestä", Niall kertoi ja kuuntelin. "Ei se silti oikeuta sinua lyömään häntä!" raivosin Niallille. "Tiedän, mutta hän kiisti kaikki flirtti-väitteeni, vaikka sen näkee sokeakin, että sinulla ja hänellä on jotain juttua ja se sai sappeni kiehumaan!" hän huusi vihaisena ja menin sängylle istumaan ja sekotti hiuksiaan, hän tekee niin aina, kun hän on joko huolestunut tai surullinen.
"Mä oon ihastunut Celioniin, mutta-", kerroin ja poika nosti vihaisen katseen minuun: "Ja Celion sinuun! Tiedetään, hän kertoi sen sitten, kun olin lyönyt häntä", Niallin katse valahti taas lattialle. "Mä en tiedä mitä mä voisin tehdä enää, kun ei hän minua kuuntele. Tai ainakaan vastaa puhelimeensa. Mä pelkään, että sille on käynyt jotain Liam", Niall kertoi surullisena. "Mä luulen, että Celion on vain ulkona ja sammutti puhelimensa, sinä stressaat ihan turhasta. Annetaan tytölle aikaa, mutta jos hänestä ei kuulu mitään, lähdemme etsimään okei?" ehdotin ja Niall nyökkäsi, olin juuri lähdössä pois, kun kuulin: "Sori", Niall sanoi ja käännyin hämmentyneenä ympäri. "Ei sun mulle tarvi anteeksi pyytää vaan Celionilta", sanoin hiljaa ja lähdin pois huoneesta, kohti alakertaa.
**
Joo lyhyt, mutta jatkoa tulee jossain vaiheessa :D hyvää uutta vuotta kaikille ihanille lukijoilleni! Jokainen iloinen kommentti piristää päivääni. Toivottavasti jaksatte lukea vielä näitä tarinoita :)
Istuin taloni portailla ja itkin. Poskeeni vihloi ja silmäni turpoasi hetkenä minä hyvänsä. Ulkona oli hyytävän kylmä, mutta en välittänyt. Sisälle en enää menisi, en enää tänään. Alkoi sataa lunta ja ajattelin lähteä pienelle kävelylenkille. Pysähdyin puistoon, jossa näin paljon pareja jotka kaulailivat ja pussailivat. Itse olin yksin, koska Niallin takia nyt tässä olenkin surullinen. Pääsin bussipysäkille ja jäin odottamaan bussia, tänne kaupunkiin en jää hetkeksikään, menen Bellan luokse. Kiipesin bussiin sisälle ja maksoin lippuni, jonka jälkeen istuin bussin keskiosaan ja puhelimeni alkoi soida: Niall. Painoin punaisen luurin ja sammutin puhelimeni.
Palataan jouluaatto aamuun: Liamin näkökulma:
Heräsin hyvin levänneenä, nousin istumaan sänkyni reunalle ja venyttelin hieman käsiäni, jotka olivat eilisen kuntosalin jälkeen hieman kipeät. Nousin ylös ja hain mustat farkut ja valkoisen t-paidan. Peilin edessä laitoin hiukseni nopeasti kuntoon ja menin pesemään hampaitani. Kuulin riitelyä viereisestä huoneesta, joka kuului Niallille. Hän ja Celion rähjäsivät jotain toisilleen. Jäin mielenkiinnostani seisomaan oven taakse ja kuulin kuinka jotain tai joku putosi lattialle. Sitten kuulin jotain, mikä sai sydämeni jättämään yhden lyönnin väliin: Celion kiljaisi, huusi kivusta, Niall ei hän voisi. ajattelin, sitten sain varmistuksen asiaan: "Lähde menemään senkin huora!" Niall huusi ja kuulin kuinka hänen ovensa pamahti kiinni. En ensiksi pystynyt tekemään mitään, vaan istuin alas. Miten Niall pystyi siihen? Hän on aina ollut se kiltti poika. Miksi hän edes löi Celionia? mietein itsekseni.
Lopulta nousin ylös ja suunnistin tieni Niallin huoneeseen. Koputin varovasti oveen ja Niall tuli avaamaan: "Mitä nyt?" hän kysyi hieman pelästyneenä. "Kuulin sun ja Celionin riitelyn ja- Mikä sun on Niall?" kysyin ihmeissäni. "Mä löin Celionia", hän sanoi hiljaa. "Miksi Niall?" kysyin varovasti. "Hän on ollut kauhean etäinen ja flirttailee sinun kanssasi, eikä hän vietä yhtään aikaa kanssani. Luulen, että eroan hänestä", Niall kertoi ja kuuntelin. "Ei se silti oikeuta sinua lyömään häntä!" raivosin Niallille. "Tiedän, mutta hän kiisti kaikki flirtti-väitteeni, vaikka sen näkee sokeakin, että sinulla ja hänellä on jotain juttua ja se sai sappeni kiehumaan!" hän huusi vihaisena ja menin sängylle istumaan ja sekotti hiuksiaan, hän tekee niin aina, kun hän on joko huolestunut tai surullinen.
"Mä oon ihastunut Celioniin, mutta-", kerroin ja poika nosti vihaisen katseen minuun: "Ja Celion sinuun! Tiedetään, hän kertoi sen sitten, kun olin lyönyt häntä", Niallin katse valahti taas lattialle. "Mä en tiedä mitä mä voisin tehdä enää, kun ei hän minua kuuntele. Tai ainakaan vastaa puhelimeensa. Mä pelkään, että sille on käynyt jotain Liam", Niall kertoi surullisena. "Mä luulen, että Celion on vain ulkona ja sammutti puhelimensa, sinä stressaat ihan turhasta. Annetaan tytölle aikaa, mutta jos hänestä ei kuulu mitään, lähdemme etsimään okei?" ehdotin ja Niall nyökkäsi, olin juuri lähdössä pois, kun kuulin: "Sori", Niall sanoi ja käännyin hämmentyneenä ympäri. "Ei sun mulle tarvi anteeksi pyytää vaan Celionilta", sanoin hiljaa ja lähdin pois huoneesta, kohti alakertaa.
**
Joo lyhyt, mutta jatkoa tulee jossain vaiheessa :D hyvää uutta vuotta kaikille ihanille lukijoilleni! Jokainen iloinen kommentti piristää päivääni. Toivottavasti jaksatte lukea vielä näitä tarinoita :)
Tilaa:
Kommentit (Atom)