All we need is love ~ 32

Kuukauden kuluttua: Tanjan näkökulma:
Kävelin koulusta kotiin, vaikka olisin voinut mennä bussilla. Halusin kuitenkin vain kävellä, en halunnut mennä samaan bussiin Zaynin kanssa. Olen joskus pitkävihainen, varsinkin jos poika haukkuu tai muutenkin ilkeilee. En tiedä oliko Zayn silloin edes selvä vai oliko hän vielä silloin humalassa. Silti se satutti, vaikka ei ehtinytkään sanomaan sanoja, jotka oletin hänen sanovan.

Potkein hiekkaa jalkojeni alla, ja katselin alaspäin. En huomannut, että joku tuli minua kohti. Törmäsimme, ja kaaduimme molemmat: Zayn. Miksi hän tuosta suunnasta tulee? Hetkinen käännyin väärälle tielle, kun saavuin bussipysäkin kohdalle. Olin menossa Zaynin ja muiden poikien kämpille: "Mitä sä täällä teet?" Zayn kysyi, kun olimme molemmat ylhäällä. "Äh.. Käännyin vaan väärään suuntaan", totesin hiljaa. "Etkö ollut tänään koulussa?" kysyin ja vaihdoin puheenaihetta. "En viitsinyt, kun myöhästyin bussista, ja en vain jaksanut lähteä, kun olin niin väsynyt. Miten sulla menee? Ei olla juteltu pitkään aikaan", hän hymyili epävarmasti ja kysyi. "Eipä mitään kummosta, kotiin menossa, vaikka nyt vähän erehdyin tiestä", naurahdin itsellänikin oli pieni epävarma hymy. "Mihin muuten olit menossa?" kysyin ja katsoin poikaa suoraan silmiin: "Sun luo..", hän vastasi rehellisesti, ja katsekontaktimme oli rikkoutumaton. Katselimme toisiamme, ja lopulta vetäydyin pois Zaynin vastustamattomista silmistä: "Mun pitäis varmaan mennä, öh.. nähdään huomen, kai", sanoin nolostuneena, ja käännyin pois päin Zaynista ja vilkaisin nopeasti vielä taakseni, ennen kuin käännyin pois risteyksessä. Zayn katsoi minua myös ja hymyili.

Zaynin näkökulma:
Katsoin Tanjan silmiin, ja näin kaipausta. Joko ystävän kaipausta tai poika..kaverin.. Ajatukseni takelteli. Hieroin hiuksiani, ja juoksin kohti risteystä, jonne Tanja oli kävellyt: Miksi en estänyt häntä menemästä? Pääsin risteykseen, ja käännyin nopeasti kohti Tanjan kotia. Juoksin niin kovaa kuin pääsin, mihin Tanja oli kadonnut? Ei hän voi olla kauas päässyt. Lopulta näin hulmuavat mustat hiukset kauempana, talon lähellä. Juoksin kohti taloa, ja huusin: "Tanja! Pysähdy!" olin totaalisen hengästynyt, kun pääsin Tanjan luokse: "Tässä on jotain tuttua", tyttö totesi virnistäen. "Mä.." vedin henkeä ja sanoin lopulta sanat, joita en ollut kenellekkään koskaan sanonut: "Mä rakastan sua".

**
Hahaaa uus, mutta lyhyt :( sry!! Halusin kirjoittaa lyhkäsen ;)