All we need is love ~ 28

Eleanorin näkökulma:
Heti, kun Louis vetäytyi pois ja puna nousi poskilleni ja Louis silitti poskeani: "Olet hyvä suutelemaan", hän sanoi ja pussasi poskelleni. Punastui yhä enemmän, kun minua kehuttiin ja sanoin: "Sinä myös", virnistin ja kysyin häneltä: "Valehtelitko minulle silloin koulun alkupuolella siitä, että et pidä minusta?" hänen katseensa valui lattialle ja hän vastasi: "No juu, kun en ollut varma, enkä halunnut loukata sun tunteitas", hän selitteli minulle.

 Ihmisiä alkoi tulemaan yläkertaan ja huomasin myös henkilön, joka ei ole liikkunut minun tai muiden tyttöjen kanssa pitkään aikaan: Danielle. Hän tuli minun luokse, ja istuin Louisin syliin penkille. Hän kietoi kätensä ympärilleni ja tunsin oloni ihanaksi: "Kas moi! Missäs sinä olet ollut?" kysyin, kun Danielle oli puhe-etäisyydellä: "Moi, El ja Louis. Siis tuli äkkilähtö ulkomaille. Oltiin siellä n. kuukausi, ja en ehtinyt kertoa teille", hän sanoi surullisena. "Noh, ei se mitään, ollaan suunnittelemassa muiden kanssa bileitä, haluatko tulla tänään mun luokse, niin voidaan vaihtaa kuulumisia kunnolla?" kysyin häneltä saaden heti Daniellen iloiseksi. "Joo, voin tulla. Kerron vain äidille, ettei hän huolestu, mä annan vaikka tuliaiset siellä sitten", hän totesi ja istui Louisin viereen: "Mitäs teille on tapahtunut? Viimeksi, kun näin teidät, olitte vain kaveruksia, onko tässä jotain muuta kuin ystävyyttä?" hän kysyi virnistellen: "Joo", Louis totesi, ja sai minut punastumaan.

"Hei, El. Haluaisitko mennä ulos joku päivä?" Louis kysyi hymyillen. "Totta kai, sovitaan vain milloin, mutta nyt on mentävä tunnille. Käydäänkö hakemassa Perrie, Liz ja Tanja, Danielle?" kysyin häneltä ja nousin ylös Louisin sylistä. "Hei, jotain unohtu!" Louis huudahti. Katsoin häntä kysyvästi ja tajusin: pusu. Kipitin nopeasti hänen luokseen ja annoin pusun poskelle ja juoksimme alakertaan hakemaan tytöt. "Olette tosi suloisia, te kuulutte yhteen", Danielle totesi, aavistus kateutta kuului hänen äänestään: "Kiitos, mutta sinä löydät kans sopivan ihmisen rinnallesi", siihen Danielle vain kohautti olkapäitään: "Ehkä", lopulta löysimme tytöt ja selitimme, että tunti alkaisi kohta: Äidinkieltä olisi nyt, se kolahti muistiini vasta, kun opettaja käveli portaita ylöspäin. Lähdimme tyttöjen kanssa opettajan perään.

Koulun jälkeen: Daniellen näkökulma:
Äitini päästi minut lähtemään Eleanorin luokse, vaikka kyllä piti kunnolla suostutella, koska en ole vieläkään tyhjentänyt matkalaukkuani kokonaan. Tuliaset otin kouluun ja annan ne vasta Eleanorin kotona, kun muut tytöt tulivat myös Eleanorin luokse. Kävelimme yhtäaikaa parkkipaikalle ja huomasimme, että meitä oli epätasainen määrä, koska Lizillä ei ollut skootteria mukanaan, vaan oli jättänyt sen tänään kotiin, koulussa hän vain valitteli, kun rahat kaikki menee bensaan: "Kuka menee kenenkin kanssa?" kysyin, kun kiipesin oman skootterini kyytiin: "Tuletko Liz mun kyytiin?" tyttö nyökkäsi ja meni taakseni istumaan. Hänelle ei ollut kypärää, mutta hän luotti minuun todella paljon, joten uskalsi tulla kyytiini: "Perrie tuutko sä mun kans?" Eleanor kysyi, kun Perriellä ei ollut myöskään skootteriansa mukana, hän kertoi, että sen akku reistailee ja renkaat ovat ihan sileät: puhkeavat vielä. Perrie hyppäsi tyytyväisenä Eleanorin taakse ja sitten he tajusivat: "Minulla ei ole kyytiä", sanoin hieman surullisena. "Voidaan, vaikka tiivistää?" Liz ehdotti, mutta kieltäydyin, koska kolmea en aijo kyyditä: "Mä, vaikka-", hän aloitti, mutta silloin hänen taaksensa tuli: Zayn. "Moi", hän totesi iloisena, mutta hymy hyytyi, kun Tanja räpisteli hänet irti: "Mitä nyt?" hän kysyi harmissaan. "Hänellä ei ole kyytiä Eleanorin luokse", totesin hiljaa. "Mä voin heittää sut sinne", Zayn totesi. "Millä? Eihän sulla ole mopoa tai skootteria?" naurahdin Tanjan kysymykselle ja Zayn sanoi: "Sain viime viikolla skootterin, kun suostuttelin äitini ostamaan sen. Vihdoin ja viimein, kortti minulla on jo", hän säteili, olikohan noilla jotain meneillään: "Käy se varmaan sitten", Tanja lopulta suostui. Zayn ojensi toisen kypärän, Tanjalla oli hämiltynyt ilme: "Miks sulla oli kaks kypärää?" siihen Zayn vain kohautti olkapäitään: "Vahingossa varmaan vaan", hän vinkkasi silmäänsä ja Tanja laittoi kypäränsä päähänsä ja nousi Zaynin skootterin kyytiin: "Vihdoinkin! Nyt seuraa Zayn mua vaikka", Eleanor naurahti ja lähdimme liikkeelle.

Tanjan näkökulma:
Saavuimme Eleanorin talon pihaan ja huomasin, että pidin aika tiukasti Zaynista kiinni. Pysähdyimme ja nousin ylös. Otin kypärän pois ja Zayn hyppäsi myös alas. "Kiitos kyydistä", sanoin ujostellen. "Eipä mitään", hän sanoi ja hieroi hermostuneena niskaansa toisella kädellään. "Me mennään edeltä, tule kohta", Danielle huudahti ovelta. Kuulin kuinka se meni kiinni ja jäimme kahdestaan Zaynin kanssa pihalle: "Voitaisko jutella?" kysyin. "Joo totta kai. Mistä?" hän meni hieman hämmästyneeksi. "Siis, kun tunnustin ihastukseni sua kohtaan niin, onko ne molemminpuolisia? Vai-", minun jäi lause taas kesken, mutta tällä kertaa en edes halunnut valittaa, kun Zayn kietoi kätensä ympärilleni ja suuteli minua. Vastasin suudelmaan ja halusin jäädä siihen seisomaan, kunnes Zayn irrottautui: "Oliko tuo riittävä vastaus?" hän kysyi naurahtaen. "Ehm.. Tässä sun kypäräs, ja kiitti vielä kyydistä", sanoin nopeasti. Halasin häntä nopeasti ja juoksin ovelle. Käännyin vielä katsomaan Zaynia, ennen kuin ovi meni kiinni perässäni.

 Lehahdin punaiseksi ja valuin seinää pitkin lattialle. Olin kerällä ja pitelin jaloistani kiinni. "Mitä tapahtui?" Perrie kysyi huolestuneena, kun hän tuli vessasta, joka sijaitsi melkein heti eteisen jälkeen vasemalla. "Ehm.. Me.. Me suudeltiin", totesin hieman ja nousin ylös. "Mitäh? Te suutelitte!" Perrie huudahti, joka sai muut tytöt pois olohuoneesta, ryminästä päätellen aika kovaa vauhtia he nousivat ylös ja tulivat luokseni: "Miltä se tuntui?" Liz kysyi kiinnostuneena. "Hyvältä, kai", totesin hieman punastellen. "Tekikö hän jotain sinulle, siis jotain kourimista tai muuta sellaista?" Eleanor kysyi huolissaan. Danielle pysyi hiljaa, ja vastasin: "Ei, todellakaan! Minun on vain vaikea kuvitella, että joku poika voisi tykätä minusta, kun olen tälläinen pullero", totesin, mutta heti sen jälkeen tajusin, että sanoin sen ääneen: "Pullero? Hei, c'moon et sinä ole lihava! Siksikö olit niin outo silloin, kun teimme niitä paitoja?" Liz kysyi, johon vain nyökkäsin.

 "Tulkaahan, suunnitellaan niitä juhlia. Täällä on kaikille teetä, tulkaahan. Varokaa kuitenkin, kun ne ovat varmaan yhä kuumia!" Eleanor ohjeisti meidät keittiöön. Aloitimme suunnitelemaan bileitä, yksi joka oli varmaa: Luukasta ei kutsuttaisi. Saimme kaikkien nimet ylös ja aloimme miettimään mitä ruokaa antaisimme sitten vieraile. Juomana olisi alkoholia, jota olin ensiksi vastaan, mutta Liz sai minut suostuteltua: "Mutta kuka ne muka ostaa? Ei me mennä 18-vuotiaista", totesin hieman vaisuna. "Vanhempani eivät todellakaan halua, että alkaisin juomaan", lisäsin vielä. "Hommataan joku ostamaan meidän puolestamme. Voimme Lizin kanssa etsiä, joku reilu 18-vuotias tyyppi", Danielle sanoi.

 Kaikki alkoi olla valmista, kunnes Danielle alkoi kaivaa laukkuaan: "Minähän lupasin ne tuliaiset nyt", hän totesi hymyillen ja nosti neljä pientä pussia pöydälle. "Tuossa, pussien päällä on nimet, kenen pussi on kenenkin", Danielle lisäsi samalla, kun laittoi laukkunsa kiinni. Minä sain vain punaisen lompakon, ja Liz sai kellon, jossa oli keskellä Mikki Hiiri. Hän, kun on sellainen Disney-fani. Eleanor puolestaan sai korvakorut, joissa oli tennarit. Perrie sai hiuspidennykset, jotka on siniset. Ne olivat todella hienot, ja Perrie meni heti laittamaan ne hiuksiinsa. Olin iloinen lahjastani, mutta olin kuitenkin vielä hyvin hämilläni minun ja Zaynin suudelmasta. Se oli niin, upeaa.

**
Tässä number 28 :D Syyslomalla, ei tullut montaa uutta osaa (olen pahoillani), mutta noh.. en ole vain jaksanut. :D mutta kommenttia kiitos :) Ja jos haluat liittyä lukijaksi niin suosittelen tekemään sen tietokoneen avulla :3