All we need is love ~ 29

Eleanorin näkökulma: Bileisiin valmistautuminen:
Laitan itseäni kuntoon, koska bileet alkavat tunnin kuluttua. Kaivan vaatekaappiani ja etsin uutta mekkoani, jonka löysimme tyttöjen kanssa, kun olimme ostamassa tarpeellisia juttuja bileisiin. Alkoholin oli ostanut Lizin äiti. Hänen äitinsä sanoi: "Saatte nämä, kunhan, osaatte käyttäytyä", ja ojensi monta kassia kaljaa, ja muita alkoholijuomia. Liz oli laittamassa niittä kylmään ja Tanja on Perrien kanssa säätelemässä musiikkilaitteen kanssa.

 Löysin lopulta mekkoni: se on punainen, saman värinen kuin Tanjalla. Kuulin koputuksen huoneeni ovesta: "Oletko valmis?" se oli Perrie. "En, mutta voit tulla", sanoin naurahtaen. Hän tuli sisään ja istahti heti sängylleni. "Miten ajattelit meikata?" Perrie kysyi hymyillen. "Ehkä hieman tavallista hienommin", sanoin nauraen ja kävelin meikkipussini luokse. Kaivoin sieltä meikkivoiteen, ripsaria, kajaalia, luomiväriä ja huulipunan. Tietenkin myös varusteet joilla meikit laitetaan.

 Kun meikkini oli valmis: "Onko nyt hyvä?" kysyin ja pyörähdin mekossani. "Joo, mutta etkö tee mitään hiuksillesi?" Perrie kysyi. "Ei ole oikein aikaa, ja mielestäni ne on hienot näin", totesin ja menimme pois huoneestani. "Lukitaanko sun huoneen ovi, sitten kun vieraat tulee?" Perrie kysyi. En ollutkaan ajatellut sitä, että täällä voitaisiin ihan oikeasti yrjötä ja muuta iljettävää tehdä. "Joo, mä haen avaimen huoneestani", sanoin ja hain avaimen ja laitoin sen oven edessä oleva korkea hyllykkö, jonne piilotin avaimen. "Etkä sitten päästä ketään sinne", totesin Perrielle. "En, en", hän naurahti ja menimme alakertaan.

 "Kaikki on valmista", Tanja sanoi. "Paitsi, että en ole vielä pukeutunut, muuten kyllä", Tanja lisäsi. "Menehän sitten, aikaa ei ole kuin puoli tuntia, herttinen onko aika kulunut noin nopeasti!" hoputin ystävääni. Hän nappasi mekon sohvalta ja meni vessaan pukemaan.

 Hän tuli sieltä epävarmana: "En oo oikein varma tästä, tytöt. Tää mekko on aika tiukka, tästä.. kohdasta", hän sanoi nielaisten yhden sanan. "Tanja sä näytät hyvälle, ja se ei oo yhtään tiukka!" Liz huudahti keittiöstä. "Ootteko te sitä mieltä?" hän kysyi vielä varmuudeksi. "Joo joo!" huudahdimme yhtä aikaa. "No kai mä voin sitten olla tää päällä, mutta voisiko joku auttaa mun meikin kanssa?" Tanja kysyi. "Mä voin", Liz sanoi, ja tuli pois keittiöstä. "Okei kiitti" Tanja totesi. He menivät olohuoneeseen, jossa oli suuri peili. Lizillä oli kädessään Tanjan suurehko meikkipussi, ja Liz alkoi todenteolla ehostaa Tanjasta kauniin tytön, vaikka kyllähän on kaunis muutenkin.

Tanja oli laitettu kuntoon ja istuimme olohuoneen sohvalla. Kuulimme ovikellon soivan: Bileet alkaisivat. Toivottavasti mitään kamalaa ei käy näissä bileissä. ajattelin mielessäni.

**
Tässä olisi 29 :) Lyhyt, mutta onhan se silti jotain :D Toivottavasti piditte. Laittakaa komenttia ja liittykää lukijoiksi (: Ei tule kuin n. max 5 osaa enää, mutta sen jälkeen alkaa uusi ficti ;) Tässä vielä Eleanorin ja Tanjan mekot: eka on Eleanorin ja toinen Tanjan.

All we need is love ~ 28

Eleanorin näkökulma:
Heti, kun Louis vetäytyi pois ja puna nousi poskilleni ja Louis silitti poskeani: "Olet hyvä suutelemaan", hän sanoi ja pussasi poskelleni. Punastui yhä enemmän, kun minua kehuttiin ja sanoin: "Sinä myös", virnistin ja kysyin häneltä: "Valehtelitko minulle silloin koulun alkupuolella siitä, että et pidä minusta?" hänen katseensa valui lattialle ja hän vastasi: "No juu, kun en ollut varma, enkä halunnut loukata sun tunteitas", hän selitteli minulle.

 Ihmisiä alkoi tulemaan yläkertaan ja huomasin myös henkilön, joka ei ole liikkunut minun tai muiden tyttöjen kanssa pitkään aikaan: Danielle. Hän tuli minun luokse, ja istuin Louisin syliin penkille. Hän kietoi kätensä ympärilleni ja tunsin oloni ihanaksi: "Kas moi! Missäs sinä olet ollut?" kysyin, kun Danielle oli puhe-etäisyydellä: "Moi, El ja Louis. Siis tuli äkkilähtö ulkomaille. Oltiin siellä n. kuukausi, ja en ehtinyt kertoa teille", hän sanoi surullisena. "Noh, ei se mitään, ollaan suunnittelemassa muiden kanssa bileitä, haluatko tulla tänään mun luokse, niin voidaan vaihtaa kuulumisia kunnolla?" kysyin häneltä saaden heti Daniellen iloiseksi. "Joo, voin tulla. Kerron vain äidille, ettei hän huolestu, mä annan vaikka tuliaiset siellä sitten", hän totesi ja istui Louisin viereen: "Mitäs teille on tapahtunut? Viimeksi, kun näin teidät, olitte vain kaveruksia, onko tässä jotain muuta kuin ystävyyttä?" hän kysyi virnistellen: "Joo", Louis totesi, ja sai minut punastumaan.

"Hei, El. Haluaisitko mennä ulos joku päivä?" Louis kysyi hymyillen. "Totta kai, sovitaan vain milloin, mutta nyt on mentävä tunnille. Käydäänkö hakemassa Perrie, Liz ja Tanja, Danielle?" kysyin häneltä ja nousin ylös Louisin sylistä. "Hei, jotain unohtu!" Louis huudahti. Katsoin häntä kysyvästi ja tajusin: pusu. Kipitin nopeasti hänen luokseen ja annoin pusun poskelle ja juoksimme alakertaan hakemaan tytöt. "Olette tosi suloisia, te kuulutte yhteen", Danielle totesi, aavistus kateutta kuului hänen äänestään: "Kiitos, mutta sinä löydät kans sopivan ihmisen rinnallesi", siihen Danielle vain kohautti olkapäitään: "Ehkä", lopulta löysimme tytöt ja selitimme, että tunti alkaisi kohta: Äidinkieltä olisi nyt, se kolahti muistiini vasta, kun opettaja käveli portaita ylöspäin. Lähdimme tyttöjen kanssa opettajan perään.

Koulun jälkeen: Daniellen näkökulma:
Äitini päästi minut lähtemään Eleanorin luokse, vaikka kyllä piti kunnolla suostutella, koska en ole vieläkään tyhjentänyt matkalaukkuani kokonaan. Tuliaset otin kouluun ja annan ne vasta Eleanorin kotona, kun muut tytöt tulivat myös Eleanorin luokse. Kävelimme yhtäaikaa parkkipaikalle ja huomasimme, että meitä oli epätasainen määrä, koska Lizillä ei ollut skootteria mukanaan, vaan oli jättänyt sen tänään kotiin, koulussa hän vain valitteli, kun rahat kaikki menee bensaan: "Kuka menee kenenkin kanssa?" kysyin, kun kiipesin oman skootterini kyytiin: "Tuletko Liz mun kyytiin?" tyttö nyökkäsi ja meni taakseni istumaan. Hänelle ei ollut kypärää, mutta hän luotti minuun todella paljon, joten uskalsi tulla kyytiini: "Perrie tuutko sä mun kans?" Eleanor kysyi, kun Perriellä ei ollut myöskään skootteriansa mukana, hän kertoi, että sen akku reistailee ja renkaat ovat ihan sileät: puhkeavat vielä. Perrie hyppäsi tyytyväisenä Eleanorin taakse ja sitten he tajusivat: "Minulla ei ole kyytiä", sanoin hieman surullisena. "Voidaan, vaikka tiivistää?" Liz ehdotti, mutta kieltäydyin, koska kolmea en aijo kyyditä: "Mä, vaikka-", hän aloitti, mutta silloin hänen taaksensa tuli: Zayn. "Moi", hän totesi iloisena, mutta hymy hyytyi, kun Tanja räpisteli hänet irti: "Mitä nyt?" hän kysyi harmissaan. "Hänellä ei ole kyytiä Eleanorin luokse", totesin hiljaa. "Mä voin heittää sut sinne", Zayn totesi. "Millä? Eihän sulla ole mopoa tai skootteria?" naurahdin Tanjan kysymykselle ja Zayn sanoi: "Sain viime viikolla skootterin, kun suostuttelin äitini ostamaan sen. Vihdoin ja viimein, kortti minulla on jo", hän säteili, olikohan noilla jotain meneillään: "Käy se varmaan sitten", Tanja lopulta suostui. Zayn ojensi toisen kypärän, Tanjalla oli hämiltynyt ilme: "Miks sulla oli kaks kypärää?" siihen Zayn vain kohautti olkapäitään: "Vahingossa varmaan vaan", hän vinkkasi silmäänsä ja Tanja laittoi kypäränsä päähänsä ja nousi Zaynin skootterin kyytiin: "Vihdoinkin! Nyt seuraa Zayn mua vaikka", Eleanor naurahti ja lähdimme liikkeelle.

Tanjan näkökulma:
Saavuimme Eleanorin talon pihaan ja huomasin, että pidin aika tiukasti Zaynista kiinni. Pysähdyimme ja nousin ylös. Otin kypärän pois ja Zayn hyppäsi myös alas. "Kiitos kyydistä", sanoin ujostellen. "Eipä mitään", hän sanoi ja hieroi hermostuneena niskaansa toisella kädellään. "Me mennään edeltä, tule kohta", Danielle huudahti ovelta. Kuulin kuinka se meni kiinni ja jäimme kahdestaan Zaynin kanssa pihalle: "Voitaisko jutella?" kysyin. "Joo totta kai. Mistä?" hän meni hieman hämmästyneeksi. "Siis, kun tunnustin ihastukseni sua kohtaan niin, onko ne molemminpuolisia? Vai-", minun jäi lause taas kesken, mutta tällä kertaa en edes halunnut valittaa, kun Zayn kietoi kätensä ympärilleni ja suuteli minua. Vastasin suudelmaan ja halusin jäädä siihen seisomaan, kunnes Zayn irrottautui: "Oliko tuo riittävä vastaus?" hän kysyi naurahtaen. "Ehm.. Tässä sun kypäräs, ja kiitti vielä kyydistä", sanoin nopeasti. Halasin häntä nopeasti ja juoksin ovelle. Käännyin vielä katsomaan Zaynia, ennen kuin ovi meni kiinni perässäni.

 Lehahdin punaiseksi ja valuin seinää pitkin lattialle. Olin kerällä ja pitelin jaloistani kiinni. "Mitä tapahtui?" Perrie kysyi huolestuneena, kun hän tuli vessasta, joka sijaitsi melkein heti eteisen jälkeen vasemalla. "Ehm.. Me.. Me suudeltiin", totesin hieman ja nousin ylös. "Mitäh? Te suutelitte!" Perrie huudahti, joka sai muut tytöt pois olohuoneesta, ryminästä päätellen aika kovaa vauhtia he nousivat ylös ja tulivat luokseni: "Miltä se tuntui?" Liz kysyi kiinnostuneena. "Hyvältä, kai", totesin hieman punastellen. "Tekikö hän jotain sinulle, siis jotain kourimista tai muuta sellaista?" Eleanor kysyi huolissaan. Danielle pysyi hiljaa, ja vastasin: "Ei, todellakaan! Minun on vain vaikea kuvitella, että joku poika voisi tykätä minusta, kun olen tälläinen pullero", totesin, mutta heti sen jälkeen tajusin, että sanoin sen ääneen: "Pullero? Hei, c'moon et sinä ole lihava! Siksikö olit niin outo silloin, kun teimme niitä paitoja?" Liz kysyi, johon vain nyökkäsin.

 "Tulkaahan, suunnitellaan niitä juhlia. Täällä on kaikille teetä, tulkaahan. Varokaa kuitenkin, kun ne ovat varmaan yhä kuumia!" Eleanor ohjeisti meidät keittiöön. Aloitimme suunnitelemaan bileitä, yksi joka oli varmaa: Luukasta ei kutsuttaisi. Saimme kaikkien nimet ylös ja aloimme miettimään mitä ruokaa antaisimme sitten vieraile. Juomana olisi alkoholia, jota olin ensiksi vastaan, mutta Liz sai minut suostuteltua: "Mutta kuka ne muka ostaa? Ei me mennä 18-vuotiaista", totesin hieman vaisuna. "Vanhempani eivät todellakaan halua, että alkaisin juomaan", lisäsin vielä. "Hommataan joku ostamaan meidän puolestamme. Voimme Lizin kanssa etsiä, joku reilu 18-vuotias tyyppi", Danielle sanoi.

 Kaikki alkoi olla valmista, kunnes Danielle alkoi kaivaa laukkuaan: "Minähän lupasin ne tuliaiset nyt", hän totesi hymyillen ja nosti neljä pientä pussia pöydälle. "Tuossa, pussien päällä on nimet, kenen pussi on kenenkin", Danielle lisäsi samalla, kun laittoi laukkunsa kiinni. Minä sain vain punaisen lompakon, ja Liz sai kellon, jossa oli keskellä Mikki Hiiri. Hän, kun on sellainen Disney-fani. Eleanor puolestaan sai korvakorut, joissa oli tennarit. Perrie sai hiuspidennykset, jotka on siniset. Ne olivat todella hienot, ja Perrie meni heti laittamaan ne hiuksiinsa. Olin iloinen lahjastani, mutta olin kuitenkin vielä hyvin hämilläni minun ja Zaynin suudelmasta. Se oli niin, upeaa.

**
Tässä number 28 :D Syyslomalla, ei tullut montaa uutta osaa (olen pahoillani), mutta noh.. en ole vain jaksanut. :D mutta kommenttia kiitos :) Ja jos haluat liittyä lukijaksi niin suosittelen tekemään sen tietokoneen avulla :3

That shine in those eyes - One shot / Tanja Tarvaiselta, Jenna Jäppiselle

-"Jenna... älä ... älä mene... tarvitsen sinua..." Herään taas siihen samaan hemmetin painajaiseen, tuskan hien valuen ohimoitani pitkin. Käärin itseni pakettiin ja halaan polviani, katsoen talvisen pakkaspäivän luomaa raskasta maisemaa. Pudottauduin sängyltäni, kuin uppoava rahtialus : jalkani eivät suostuneet liikkumaan eteenpäin, lopulta pakotin ne ja sain vastaukseksi sen, että löysin itseni makaamasta lattialta. Pääsin kuitenkin takaisin jaloilleni ja suuntasin keittiöön, otin kuppilisen teetä ja sekoittaessani sitä, uppouduin täysin ajatuksiini.

Mietin painajaistani. Poika jonka viimeksi näin jälkeen koulu-aikojeni oli hiljalleen saapunut uniini, en ikinä saanut häntä mielestäni. Muistan hänen jokaisen piirteensä kuin eilisen; hänen upeat kasvonsa, jotka painajaisissani olivat muuttuneen elottomiksi hänen persoonallinen naurunsa, joka ei kaikunut enää, ja hänen loisteliaat ja uskomattoman kauniit merensiniset silmät, jotka olivat kuin sammuneet tähdet. Hänen koko olemuksensa oli niin epätodellinen siihen mitä olin tottunut. Ja se että poika, joka ystävyytemme jälkeen kohteli minua kuin ilmaa, tarvitsisi apuani oli jotain niin typerää, mutta en silti saanut häntä millään ajatuksistani.

Nialilla kuulema sujui hyvin, muutti pois Mullingarista, lähti tavoittelemaan unelmiaan. Ja hyvin siinä oli käynyt: viiden parhaan kaverinsa kanssa maailmaa kiertämään, mikä voisi olla niin loistokasta. Otin paikallisen lehden käsiini, ei yllätys lehden kanteen oli survottu taas yksi "1D"-kuva. Lehden kansi oli mielestäni, Niallin osalta aivan kuollut. Näin sen hänen silmistään, vaikka kaikki näytti olevan muiden mielestä hyvin, minä kuitenkin näin entisen ystäväni silmistä sen tuskan.Niallin silmistä kumpusi kaikki se paha suoraan sieluuni, mikä sai minut tuntemaan pienen piston suoraan rintani lävitse. Koulusta on vain kolme lyhyttä vuotta, mutta silti kaikki on kääntynyt ylösalaisin. Niall lähti pois, ja minun täytyi unohtaa hänet. Mikä nähtävästi ei onnistunut kovin hyvin.

Hain toistamiseen katseellani sen lehden otsikoita: " Pojilla kiireinen kuukausi menossa, julkaisevat kohutun uuden albumin " Huokaisin syvään, ja laskin lehden takaisin pöydälle. Nyt oli aika keskittyä viimeisiin häävalmistuksiin.

Kaasona oleminen ei ole helppoa, varsinkin jos naimisiin on menossa kaksi pitkä aikaista parasta ystävääni, Amy ja Adam. He olivat täydellisiä toisilleen, ja niin ei voi sanoa jokaisen vastaan tulevan parin kohdalla. Adam oli hyvin hellä ja suojelevainen Amya kohtaan, hän kohteli Amya kuin pientä kukkaa, jonka hän voisi menettää tai tuhota tahtomattaan ihan milloin vain.

Ensin tarkistin morsiuspuvun kunnon. Se oli ollut kallis, en tiedä mistä he edes repivät rahat siihen, mutta mekko oli kaunis pakko sanoa, Amyn pitäisi tulla kohta kampaajan ja maskeerajan luolta. Sillä välin minä tarkistin ettei mitään puuttunut. Sitten aloin ehostamaan itseäni.

Laitoin vaaleansinisen jossa oli valkoisia helmiä rinnan seudulla koristamassa mekon siluettia, ja mustat korkokengät jalkaan. Sitten kiharsin hiukseni ja suihkutin hiuslakkaa kampausta suojaamaan. Siirryin meikkiin, vaaleansinistä- ja harmaataluomiväriä, rosan väristä huulikiiltoa, persikkaista poskipunaa ja täysin mustaa ripsiväriä, laitoin vedenkestävät rajaukset. Olin valmis. Otin vielä mustan timantein koristellun cocktail-laukkuni ja vetäisin kengät jalkaan.

Pian ovikello soi ja arvatenkin sisälle tuli Emily, Emma ja Amy. Emily ja Emma näyttivät kauniilta vaaleanvihreissä mekoissaan, suorissa punaisissa hiuksissaan ja tummanvihreät silmät häikäisivät koko heidän olemuksensa. He olivat Niallin serkut, ja Amyn äidin kummilapsia. Muistan heidät viellä ihan pikkuisina, leikin heidän kanssaan, kun Niallin kanssa vahdimme heitä. Pian kynnyksen yli astuttuaan heidän silmänsä pyöristyivät ja samasta suusta kuului huuto: Jenna! He juoksivat kohti minua ja pian olin melkein lattiantasossa. Naurahdin ja halasin tyttöjä. "Miten tyttöjen kesä siellä Skotlanissa on mennyt? Ei ollakkaan nähty pitkään aikaan, olettepas te kasvaneet" Sanoin ja pörrötin heidän hiuksiaan ja kuului valituksia " Jenna mun hiukset... äärr Jenna! " Minä vain nauroin ja vaihdoin huonetta, menemälla auttamaan Amya pukemaan mekkoa. Amy oli aivan upea. Hänen korkea nutturansa ja timanttiset valkoiset korkokengät olivat kauniit. Sitten hänen meikkinsä ja pukunsa... Miten tyrmäävä hän olikaan!

Nousimme autosta, minuakin jännitti Amyn ja Adamin puolesta. Otin molempien kukkakimput ja tyttöjen kukkakorit. 10-vuotiaiden laittaminen kukkaistytöiksi ei ollut ehkä mikään paras idea. Urut rupesivat soimaan ja minun piti yksin kävellä käytävää pitkin alttarille. Adam hypyili minulle, vähän hermostuneena. Hymyiin takaisin rauhoittavasti. Seuraavaksi saapuivat tytöt ja he viskelivät ruusunterälehtiä kaikkialle. Kirkossa oli hirveästi ihmisiä, melkein koko kaupungin väki. Bestman Marcus ojensi sormukset ja morsiuspari suuteli, saaden ketjureaktiossa hurrauksia ilmaan.

Olimme saapuneet klubille, missä siis jatkot tapahtuisivat. Kymmenen aikaan illasta kaikki olivat jo ihan tunnelmissa. Perheelliset olivat jo lähteneet, joten porukka oli jo hajaantunut. Menin juhlapaikan parvekkeelle haukkaamaan raitista ilmaa. Istuin parvekkeen reunalle ja katselin samppanjalasi kädessäni merelle. Ulkona oli kylmä, mutta en välittänyt viimasta.

"Saako liittyä seuraan?" Karhea miehen ääni kysyi. Niall, sen oli pakko olla hän. Käännyin ympäri ja nousin ylös. Halasin häntä, poika halasi häkeltyneenä takaisin, " Minulla oli ikävä sinua Jenna" Niall sai sanotuksi, samalla kun minun poskiani pitkin kyyneleet rupesivat valumaan kohti maata, painovoiman saattelemina. Niall nosti leukani ylös, ja pyyhki kyyneleeni pois. "Olet liian upea itkemään". Niall sanoi ja silitti poskeani. "Mikset pitänyt yhteyttä, tai kertonut minne lähdit?" Kysyin, tunteiden myllertäessä sisälläni. "Ajattelin, että ehkä oli parempi jos minä vain katoaisin ilman sen ihmeempiä" Niall vastasi kohauttaen olkiaan, toinen käsi niskansa takana. "Se ei ollut ehkä niin hyvä idea, ainakin kun on minusta kyse, tiedät sen." Vastasin naurahtaen. "Tiedän sen liiankin hyvin" Niall vastasi ja ylemme laskeutui kiusallinen hiljaisuus, samalla kun tuijotimme kylmään yönseutuun tähyillen. "Näytät kauniilta Jenna, olet muuttunut siitä ujosta tytöstä, kauniiksi itsevarmaksi naiseksi. Liian paljon olen menettänyt olematta vieressäsi" Niall sanoi, samalla kuin tuijotti vielläkin merelle päin. "Ei, oikeasti, se on okei. Kaikkien pitää tavoitella unelmiaan. Ja kyllä minä tiedän sen, paljon on tapahtunut kolmessa vuodessa, liian paljon asioita muuttunut. Sinun lähtösi oli kaikista rankin." Vastasin, kääntyen Niallin puoleen. "Tiedän että olet kestänyt takiani ihan liikaa, mutta minulla on viellä yksi pyyntö." Niall huokaisi ulos, saaden ilmaa muuttumaan ympärillämme höyryksi. "Voisitko millään antaa minulle anteeksi, siitä kaikesta. Olin typerys kun jätin sinut niin, ja ymmärrän jos..." Pysäytin Niallin laitamalla sormeni hänen suunsa eteen. "Olet tehnyt kaiken tarvittavan pyytääkseni minulta anteeksi" Sanoin ja hieroin olkavarttani toisella kädelläni. "Sitten kai suot minulle tämän oikeuden..." Niall sanoi, ja laittoi kätensä vyötärölleni, suudellen minua intohimoisesti huulilleni. Siirsin käteni hänen kaulalleen, ja irtouduttuamme suudelmasta, näin Niallin silmissä sen loiston, jonka luulin jo ikuisesti tuolta pojalta menettäneeni.

All we need is love ~ 27

Zaynin näkökulma:
Kauhistuin, kun kuulin mitä viestissä luki ja keneltä se oli. Yritin saada Tanjaan kontaktia: "Öhm.. jatketaanko kuvaamista?" joka ei oikein toiminut, sillä Tanja nappasi tavaransa ja lähti. Hän laittoi tietysti kengät jalkaansa, en viitsinyt estellä, kun tiedän, että Justin on arka aihe, varsinkin sillon, kun hän laittaa tuollaisen pommin. Miksi Tanja silti ei ollut iloinen asiasta? Noh, toivottavasti hän on kunnossa maanantaihin mennessä, sillä koulussa on silloin kuvaukset, jotka pidetään aina vuosittain.

Maanantaina: Tanjan näkökulma:
Heräsin aamulla siihen, kun alhaalla joku rymisteli tavaroiden kanssa. Nousin ylös ja menin peilin eteen: Täytyy käydä suihkussa, koska kuvauksissa ei saa näyttää tältä. Menin kylpyhuoneeseen ja suljin oven perässäni.

Kylpytakki päälläni hipsein takaisin huoneeseeni. Avasin oven ja laitoin oven kiinni. Menin vaatekaappini luokse ja tutkein sisältöä: "Tuo näyttää kivalta, ja tuo... hm.. eei.. ehkä tuo, joo tuo käy", puhuin itsekseni kun etsein täydellisiä vaatteita. Lopulta löysinkin: harmaa pitkähihainen, jossa keskellä on sydän. Sydän kuvion sisällä lukee: Love love. Farkut, jotka ovat tummansiniset ja taskun kohtaalla oli nappeja ja sivussa oli vetoketju. Sujautin paidan päälleni ja housut jalkaani ja pyyhkellä kuivasin aluksi hiuksiani. Menin peilin eteen ja harjasin märät hiukseni. Jätin mustat märät hiukseni kuivumaan aluksi itsestään. Hain meikkipussini ja ryntäsin alakertaan. Ylhäällä oli vain osa tarvittavista meikeistä: "Huomenta, kultaseni", isäni huikkasi, kun juoksin ruokapöydän ohi kohti kylppäriä, josta löytäisin lisää meikkejä. "Huomenta!" huudahdin isälle takaisin ja nappasin meikit ja keräsin ne meikkipussiin, jonka otin mukaani. Sitten menin syömään aamupalaa. "Tässä leipää", isä sanoi ja ojensi leivän joka lepäsi lautasellaan. Istahdin tuolille ja otin leivän, aloin sitä syömään.

Lähdin yläkertaan heti, kun olin saanut lautasen vietyä tiskikoneeseen. Menin yläkerran oleskeluhuoneeseen, jossa on iso peili. Avasin meikkipussin ja nappasin kaiken ulos. Lajittelin ne ensin kasoihin: Kasvot, huulet, silmät ja kulmat. Aloitin kasvoistani: laitoin meikkivoidetta ympäri kasvojani. Sitten laitoin kulmiini hieman väriä, en paljoakaan, mutta vain sen verran, että ne ei näyttänyt kamalilta. Kun kulmat oli valmiit siirryin silmieni kimppuun, joka kuullostaa hirveältä, mutta siis laitoin ripsaria enemmän, kuin normaalisti. Kajaalia laitoin vain hieman ja siinä se. Huulilelleni laitoin huulikiiltoa, mutta paperinpalalla sain otettua sitä pois, niin ettei sitä ollut liikaa. Olin lähes valmis, hiukseni olivat vielä märät, joten suuntasin yläkerran kylppäriin. Otin föönin ja menin takaisin oleskeluhuoneeseen kuivaamaan hiukseni. Nappasin sohvalla lojuavan harjani ja aloitin kuivaamisen.

"Oletko jo valmis, Tanja? Minä heitän sinut koululle!" isäni huudahti alakerrasta, kun irroitin föönin johdon pistorasiasta. Laitoin tavaroita kasaan ja vein ne huoneeseeni. Nappasin koululaukkuni ja otin myös hajuvesipullon mukaan. Olen varmaan ensimmäistä kertaa laittautunut huolella kouluun. "Olen mä valmis!" huudahdin isälle, kun lähdin menemään alas portaita. "Noniin vihdoin- Herttinen Tanja! Mitä sinulle on tapahtunut?" isäni kummasteli. "Mitäh? Onko mun naamassa jotain?!" huudahdin kauhukseni ja olin juuri menossa eteisen peilin eteen katsomaan. "Ei, kun siis nuo meikit. Eikö ne ole hieman liian räväkät?" hän kysyi ja minä puristin päätäni ja menin laittamaan converset jalkaani. Takki päälle ja avasin ulko-oven. Kävelin isän autoa kohti ja sillä välin isä avasi autonovet. Avasin oven ja luikahdin sisään Audiin. Tämä on todella hieno, se on hopean harmaa ja mallia en enää muista, mutta ei perheauto, vaan matala neljän hengen. Isä käynnisti auton ja lähdimme pois pihalta, hiekka ropisten allamme.

Eleanor istui koulun pihalla olevalla penkillä. Siellä oli myös Liz ja Perrie. En ole puhunut heidän kanssaan koko viikonloppuna. Eilen yritin sulatella viestiä. Lopulta poistin sen, ja kaikki alkoi olemaan hyvin. Sain tietysti Harrylta mietteliään ilmeen, kun niin vain ryntäsin pois heidän kodistaan. En jaksanut välittää silloin. Nyt istuin Eleanorin viereen: "Hei, mä tiedän kuka teki sen lapun" totesin ns. ohimennen. Ensin kukaan ei edes tajunnut sitä, sitten: "Täh? Miten, tai siis kuka sen teki?" kaikki katsoivat minua kohti. "Luulen, että tiedän sen", Eleanor sanoi hiljaa. "Se oli-", asiani jäi kesken, kun Louis tuli luoksemme. "El, mulla olis sulle taas asiaa. Haluaisin puhua kahdestaan", hän sanoi hiljaa. "Voit sä tässäkin puhua", hän tokaisi. Louisille nousi pieni puna poskille ja hän oli jo lähtemässä, kun El nousi ja meni juttelemaan Louisin kanssa.

Eleanorin näkökulma:
Kävelimme koulunsisätiloihin, koska kello alkoi soida, juuri kun olimme lähdössä pois kavereiden luota. Laitoin kengät telineelle ja laskin takin paikoilleen. Kypärän laitoin telineen päälle, joten sain ylimääräiset tavarat pois kädestäni. Lähdimme kävelemään kohti yläkertaa, jossa olisi ensimmäinen tunti. En kuitenkaan muista nyt mitä, mutta kuitenkin. Istahdimme vierekkäin Louisin kanssa penkille, ja näin, että seinä, jossa lappu oli, niin siihen oli jäänyt vain liiman jälki. Lappu oli siis irroitettu, joten ei enää hätää.

 Hän hengitti syvään ja katsoi minua suoraan silmiin. Hänellä on siis noin tärkeää asiaa. "Mä olin se ketä teki sen lapun. Mä toivon, että et vihaa mua, ja kun noh-", hän selitti, mutta keskeytin hänet. "Oikeastaan olen iloinen, kun kerroit. Varsinkin, kun sain tietää Luukasen oikean luonteen", totesin. Louis vaikutti helpottuneelta. "Oliko siinä kaikki?" kysyin, kun olin nousemassa ja menossa kavereiden luokse, kertomaan tuo äskeinen. "Ei", hän sanoi lyhyesti, ja nousi ylös. Hän hymyili ja suuteli minua.

**
Uusi osa jälleen ;) Toivottavasti piditte :D muistakaa kertoa tästä blogista muille ja liittykkää lukijoiksi. Kommentoikaa hyvää tai huonoa palautetta :D Kuvat vielä Tanjan vaatteista. ;)

All we need is love ~ 26

Justinin näkökulma:
Avasin silmäni ja koko kehooni sattui. Tanja sekosi lopullisesti: he taisivat muutenki jo lähteä. Oli aika kylmä ja nousi ylös maasta. Putsasin hieman housujani ja lähdin kävelemään hiekkatietä pitkin kohti Tanjan kotia. Menen siis sitä kautta bussipysäkille ja lähden pois. En palaa, koska Tanja on nyt saanut mitä tarvitsikin. Sylkäisin maahan ja potkein hiekka kengilläni. Pääsin bussipysäkille ja sieltä tulikin bussi. Outoa, kun viikonloppuisin se tulee tänne, keskelle metsää. Sain paikan bussista ja istuin alas. Auto lähti liikkeelle ja jätin kylän taakseni.

Zaynin näkökulma:
Pääsimme kotini luokse ja Tanja näytti mietteliäältä. Päätin kuitenkin kysyä vasta sisällä. Avasin oven ja huomasin, että talossa oli muitakin, kuin me. Louis ja Harry juttelivat olohuoneessa. "Moi!" kuului reipas huudahdus portaiden yläpäästä. Se oli Niall, hän tuli portaat nopeasti alas, ja halasi Tanjaa. "Mitä on tapahtunut?" Niall kysyi huolissaan, kun näki Tanjan vaitonaisuuden ja minun hieroen leukaani. "Justin tapahtui", Tanja sanoi ja meni ihan maassa Harryn ja Louisin luokse. "Tekikö se sullekki jotain? Ja kuka on Justin?" Niallin kysymykset tulivat totisella äänensävyllä ja kerroin hänelle kaiken.

"Rohkeaa Tanjalta, siksikö hän oli niin maassa?" Niall kuiskasi hiljaa. Nyökkäsin ja menimme myös olohuoneeseen. "Haluaako joku teetä?" Harry kysyi, kun lähti kohti keittiötä. "Juu käy mulle", vastasimme: paitsi Tanja. "Tanja? Haluatko teetä?" kysyin hiljaa ja istuin hänen viereensä. Silloin tyttö pomppasi nopeasti ylös ja meni yhdenhenkilön nojatuoliin istumaan: "Voin mä ottaa", hän sanoi hiljaa. Helvetin Justin, kun tekee tuollaista. Harry toi teet ja aloimme hörppimään niitä varovasti, koska juoma oli niin kuumaa. Lopulta kaikki laittoivat mukit pöydälle jäähtymään.

 "Voisin mennä korjailemaan mopoani. Tuletko sinäkin, Harry?" Louis ehdotti, kun vaivaantunut hiljaisuus oli kestänyt jo pitkän aikaa. "Voinhan minä tulla, juodaan nuo sitten myöhemmin. Niall, haluatko tulla auttamaan?" Harry kysyi, mutta Niall puristi päätään. "Taidan mennä nukkumaan, kun olen niin väsynyt. Nähdään myöhemmin", hän sanoi ja lähti takaisin yläkertaan. Kuka tahansa tulisi väsyneeksi tai masentuneeksi, kun hiljaisuus kestää yli kymmenen minuuttia.

 "Tanja haluatko puhua?" kysyi varovasti. "Mistä?" hän kysyi, vaikka tiesikin vastauksen, ainakin luulen niin. "Meistä, ja tuosta äskeisestä. Miksi jäit sinne? Sinulle olisi voinut käydä hullusti, jos et olisi saanut sitä hullua kohtausta", siitähän tyttö tuli entistä enemmän vaivaantuneemmaksi. "En tiedä. Minuun vain sattui, kun näin sinut siinä maassa", hän vastasi hiljaa. "Mitä edes huusit hänelle?" kysyin, kun yritin parantaa ilmapiiriä. "Onko sillä jotain väliä?" hän totesi ja nappasi mukin takaisin käteensä ja joi teetä. "Ei ole, mutta kuuntelehan", sanoin ja nousin ylös.

 Menin istumaan kyykkyyn hänen eteensä. Laskin käteni hänen polvelleen. Katsoin häntä suoraan silmiin ja kysyin: "Onko sinulla tunteita mua kohtaan? Siis ystävyys-astetta isompia tunteita", kysyin ja tyttö laski mukin takaisin pikkupöydälle. Hän laski kätensä minun käteni päälle ja katsekontakti oli rikkomaton: "En tiedä. Pelkään sinua välillä, mutta silti tunnen itseni välillä tärkeäksi, kun olen sinun lähelläsi. Kuitenkaan en merkitse sinulle mitään, jos tuota äskeistä ei lasketa", hän selitti. "Minä kuitenkin pidän sinusta. Niin paljon, että joka päivä, kun lähdet bussista kohti kotia tuntuu, kuin veisit puolet sydämmestäni pois ja raastaisit sen palasiksi. Joka päivä toivon, että huutaisit perääni tai muuten vain tulisit juttelemaan", Tanja jatkoi. "Tunnetko oikeasti noin minua kohtaan?" kysyin hämilläni ja hän nyökkää.

"Kuulin Eleanorilta, että pidät valokuvaamisesta. Onko se totta?" kysyin häneltä, sivuuttaen asian. En oikeastaan ole kuvannut pitkään aikaan, kun Louis on tarvinnut kameraani. "On totta", hän naurahti. Selitin Tanjalle, omasta valokuvaus-harrastuksestani ja hain kamerani huoneestani. "Otetaanko kuvia?" Tanja kysyi naurahtaen. "Ihan sama, vaikka kylläkin ajattelin näyttää omia kuviani", naurahdin ja annoin hänelle kamerani. Hän käsitteli sitä, kuin ammattilainen. Tietenkin jotain pikku-juttuja hänelle piti neuvoa: kuten miten katsotaan kuva, jonka otettiin ja mistä sen saisi poistettua. Zoomaus sujui häneltä, ja tarkentaminen jne.

 "Hei, mikä tämä on?!" Tanja kysyi järkyttyneenä ja alkoi selata kuvia. "Tämähän on Luukas ja Eleanor!" Tanja huudahti. "Niimpäs onkin", totesin ja Tanja katsoi minua kuulustelevalla ilmeellä. "En ole kuvannut heitä, lupaan! Se oli Louis, hän sen lapun teki!" lipsautin vahingossa. Tanja katsoi minua kauhistuneena, ja alkoi kaivaa puhelintaan. "Mitä sä teet?" kysyin ja hän vastasi: "Miltä näyttää? Soitan- Moi Eleanor! Kuule, mulla olis tosi tärkeää asiaa, nähtäisiinkö tänään. Eikun se on todella tärkeää, ei voi odottaa huomiseen. Et halua tavata, noh selvä, okei moikka", hän lopetti puhelun.

 Siinä samassa sekunnissa hänen puhelimeensa tuli viesti. Hänen kasvonsa muuttui valkoiseksi ja kysyin: "Keneltä se on?" hän ei vastannut, vaan avasi viestin. Hän luki sen varmaan viisi kertaa putkeen, kunnes sanoi sen ääneen:

 "Olen poissa, älä ole huolissaan, nyt se on ohi. Sinun osaltasi x Justin" silloin hänen puhelimensa putosi maahan.

**
Vihdoin ja viimein uusi osa. Olen siirtänyt sitä nyt pitkän aikaa. Lisää tulee kyllä jossain vaiheessa, mutta ei ole mitään varmuutta koska. Kuitenkin nyt kommenttia, ja liittykää lukijoiksi. (Jos siis nää tekstit on teidän mielest hyvii, en mitenkään pakota..ainakaan paljoo :P).

All we need is love ~ 25

Tanjan näkökulma:
Silmissäni paloi viha, ja minun teki mieli hyökätä pojan kimppuun ja lyödä suoraan turpaan, mutta hillitsin itseni: "Kuka toi on?" Zayn suhahti minulle, kun hän istui viereeni kivelle. "J-J-Justin..", silloin näin saman reaktion Zaynin silmissä.

Hän nousi ylös ja Justin seisoi naamani edessä: "Mitäs maalaishiirelle kuuluu? Haluaisitko muistella viime vuotta, koulun takana tapahtunutta juttua? Vai haluaisitko tällä kertaa jäädä siihen makaamaan?" Justin uhkaili myhäilevästi.

Zayn yskäisi ja tuuppasi Justinin sivuun: "Jaa, että oikein henkivartija on täytynyt hommata, eikös ne neljä muuta tyttöä riittänyt?" Justin jatkoi ilkeästi, ja muistot palasivat mieleeni.

"Lähde pois, joko vapaaehtoisesti tai pakosta!" Zayn huudahti vihasta. Hän puristi kättään nyrkissä, niin kovaa, että hänen rystysensä olivat valkoiset. "Mitä muka teet? Lyöt minua? Et sä uskalla!" Justin nälvi ja tuuppasi Zaynin pois tieltään.

Hän seisoi taas edessäni. Hänen katseensa oli niin vetävä, etten voinut katsoa muualle. "Lähde pois", sanoin murtuneella äänellä. "Luulin, että olisit iloinen, kun viimein jätin sinut rauhaan. Mitä sitten teet? Tulet tänne, ja pilaat elämäni!" jatkoin ja pyyhein lapasella poskeltani kyyneleen.

Nousin ylös kiveltä ja lähdin kävelemään pois päin. Silloin Justin nappasi ranteestani kiinni ja pyöräytti minut ympäri. "Sä et lähde minnekkään", hän totesi. Hänen otteensa oli vahva, joten pysähdyin. "Päästä irti Tanjasta", Zayn alkoi pikkuhiljaa ärsyyntyä. Minua pelotti se, että Zayn ei olisi tarpeeksi vahva. "En, hän lähtee takaisin Hesaan, omasta tahdostaan tai pakosti", Justin sanoi ilkeästi ja sylkäisi Zaynin kengille. Siitähän poika suuttui.

Hän repäisi Justinin käden irti minun kädestäni ja hän nappasi Justinin rinnuksista viereistä puuta vasten. "Oho, sähän alat suuttumaan! Luulin, että antaisit mun ottaa tämän pulleron mukaani!" Zayn suuttui entistä enemmän, kun hän haukkui minua.
Tajusin, että olisin vapaa lähtemään pois tilaanteesta, mutta halusin jäädä vartioimaan Zaynin selustaa. "Mene jo Tanja!" Zayn huudahti ja käänsi päätään. Silloin Justin pääsi niskan päälle, kun Zayn käänsi katseensa minua kohti.

Silloin Justin löi Zaynia kyynerpäällä leukaan. Zayn irroitti otteensa Justinista ja sisälläni paloi viha. Minun teki mieli syöksyä Justinia päin, mutta jäin seisomaan. Silloin Justin potkaisi polvellaan Zaynia vatsaan: silloin Zaynin ilmat meni pihalle ja hän kaatui maahan henkeään haukkoen.

Silloin rutistin käteni nyrkkiin ja suutuin kunnolla: "Helvetin homo!" huusin täyttä kurkkua ja löin Justinia turpaan ja sen jälkeen hakkasin häntä ihan hulluna, kunnes Justin makasi kiven vieressä: elottomana.

Minua alkoi huimata: Tapoinko minä hänet? Zayn nousi ylös ja meni Justinin luokse: "Hän on hengissä", Zayn totesi. Huokaisin helpotuksesta. Zayn käänsi katseensa minua kohti ja ojensi kätensä: "Mennäänkö pois?" hän kysyi. Nyökkäsin varovaisesti ja nappasin Zaynin kädestä kiinni. Lähdimme kohti hänen taloaan.