All we need is love ~ 26

Justinin näkökulma:
Avasin silmäni ja koko kehooni sattui. Tanja sekosi lopullisesti: he taisivat muutenki jo lähteä. Oli aika kylmä ja nousi ylös maasta. Putsasin hieman housujani ja lähdin kävelemään hiekkatietä pitkin kohti Tanjan kotia. Menen siis sitä kautta bussipysäkille ja lähden pois. En palaa, koska Tanja on nyt saanut mitä tarvitsikin. Sylkäisin maahan ja potkein hiekka kengilläni. Pääsin bussipysäkille ja sieltä tulikin bussi. Outoa, kun viikonloppuisin se tulee tänne, keskelle metsää. Sain paikan bussista ja istuin alas. Auto lähti liikkeelle ja jätin kylän taakseni.

Zaynin näkökulma:
Pääsimme kotini luokse ja Tanja näytti mietteliäältä. Päätin kuitenkin kysyä vasta sisällä. Avasin oven ja huomasin, että talossa oli muitakin, kuin me. Louis ja Harry juttelivat olohuoneessa. "Moi!" kuului reipas huudahdus portaiden yläpäästä. Se oli Niall, hän tuli portaat nopeasti alas, ja halasi Tanjaa. "Mitä on tapahtunut?" Niall kysyi huolissaan, kun näki Tanjan vaitonaisuuden ja minun hieroen leukaani. "Justin tapahtui", Tanja sanoi ja meni ihan maassa Harryn ja Louisin luokse. "Tekikö se sullekki jotain? Ja kuka on Justin?" Niallin kysymykset tulivat totisella äänensävyllä ja kerroin hänelle kaiken.

"Rohkeaa Tanjalta, siksikö hän oli niin maassa?" Niall kuiskasi hiljaa. Nyökkäsin ja menimme myös olohuoneeseen. "Haluaako joku teetä?" Harry kysyi, kun lähti kohti keittiötä. "Juu käy mulle", vastasimme: paitsi Tanja. "Tanja? Haluatko teetä?" kysyin hiljaa ja istuin hänen viereensä. Silloin tyttö pomppasi nopeasti ylös ja meni yhdenhenkilön nojatuoliin istumaan: "Voin mä ottaa", hän sanoi hiljaa. Helvetin Justin, kun tekee tuollaista. Harry toi teet ja aloimme hörppimään niitä varovasti, koska juoma oli niin kuumaa. Lopulta kaikki laittoivat mukit pöydälle jäähtymään.

 "Voisin mennä korjailemaan mopoani. Tuletko sinäkin, Harry?" Louis ehdotti, kun vaivaantunut hiljaisuus oli kestänyt jo pitkän aikaa. "Voinhan minä tulla, juodaan nuo sitten myöhemmin. Niall, haluatko tulla auttamaan?" Harry kysyi, mutta Niall puristi päätään. "Taidan mennä nukkumaan, kun olen niin väsynyt. Nähdään myöhemmin", hän sanoi ja lähti takaisin yläkertaan. Kuka tahansa tulisi väsyneeksi tai masentuneeksi, kun hiljaisuus kestää yli kymmenen minuuttia.

 "Tanja haluatko puhua?" kysyi varovasti. "Mistä?" hän kysyi, vaikka tiesikin vastauksen, ainakin luulen niin. "Meistä, ja tuosta äskeisestä. Miksi jäit sinne? Sinulle olisi voinut käydä hullusti, jos et olisi saanut sitä hullua kohtausta", siitähän tyttö tuli entistä enemmän vaivaantuneemmaksi. "En tiedä. Minuun vain sattui, kun näin sinut siinä maassa", hän vastasi hiljaa. "Mitä edes huusit hänelle?" kysyin, kun yritin parantaa ilmapiiriä. "Onko sillä jotain väliä?" hän totesi ja nappasi mukin takaisin käteensä ja joi teetä. "Ei ole, mutta kuuntelehan", sanoin ja nousin ylös.

 Menin istumaan kyykkyyn hänen eteensä. Laskin käteni hänen polvelleen. Katsoin häntä suoraan silmiin ja kysyin: "Onko sinulla tunteita mua kohtaan? Siis ystävyys-astetta isompia tunteita", kysyin ja tyttö laski mukin takaisin pikkupöydälle. Hän laski kätensä minun käteni päälle ja katsekontakti oli rikkomaton: "En tiedä. Pelkään sinua välillä, mutta silti tunnen itseni välillä tärkeäksi, kun olen sinun lähelläsi. Kuitenkaan en merkitse sinulle mitään, jos tuota äskeistä ei lasketa", hän selitti. "Minä kuitenkin pidän sinusta. Niin paljon, että joka päivä, kun lähdet bussista kohti kotia tuntuu, kuin veisit puolet sydämmestäni pois ja raastaisit sen palasiksi. Joka päivä toivon, että huutaisit perääni tai muuten vain tulisit juttelemaan", Tanja jatkoi. "Tunnetko oikeasti noin minua kohtaan?" kysyin hämilläni ja hän nyökkää.

"Kuulin Eleanorilta, että pidät valokuvaamisesta. Onko se totta?" kysyin häneltä, sivuuttaen asian. En oikeastaan ole kuvannut pitkään aikaan, kun Louis on tarvinnut kameraani. "On totta", hän naurahti. Selitin Tanjalle, omasta valokuvaus-harrastuksestani ja hain kamerani huoneestani. "Otetaanko kuvia?" Tanja kysyi naurahtaen. "Ihan sama, vaikka kylläkin ajattelin näyttää omia kuviani", naurahdin ja annoin hänelle kamerani. Hän käsitteli sitä, kuin ammattilainen. Tietenkin jotain pikku-juttuja hänelle piti neuvoa: kuten miten katsotaan kuva, jonka otettiin ja mistä sen saisi poistettua. Zoomaus sujui häneltä, ja tarkentaminen jne.

 "Hei, mikä tämä on?!" Tanja kysyi järkyttyneenä ja alkoi selata kuvia. "Tämähän on Luukas ja Eleanor!" Tanja huudahti. "Niimpäs onkin", totesin ja Tanja katsoi minua kuulustelevalla ilmeellä. "En ole kuvannut heitä, lupaan! Se oli Louis, hän sen lapun teki!" lipsautin vahingossa. Tanja katsoi minua kauhistuneena, ja alkoi kaivaa puhelintaan. "Mitä sä teet?" kysyin ja hän vastasi: "Miltä näyttää? Soitan- Moi Eleanor! Kuule, mulla olis tosi tärkeää asiaa, nähtäisiinkö tänään. Eikun se on todella tärkeää, ei voi odottaa huomiseen. Et halua tavata, noh selvä, okei moikka", hän lopetti puhelun.

 Siinä samassa sekunnissa hänen puhelimeensa tuli viesti. Hänen kasvonsa muuttui valkoiseksi ja kysyin: "Keneltä se on?" hän ei vastannut, vaan avasi viestin. Hän luki sen varmaan viisi kertaa putkeen, kunnes sanoi sen ääneen:

 "Olen poissa, älä ole huolissaan, nyt se on ohi. Sinun osaltasi x Justin" silloin hänen puhelimensa putosi maahan.

**
Vihdoin ja viimein uusi osa. Olen siirtänyt sitä nyt pitkän aikaa. Lisää tulee kyllä jossain vaiheessa, mutta ei ole mitään varmuutta koska. Kuitenkin nyt kommenttia, ja liittykää lukijoiksi. (Jos siis nää tekstit on teidän mielest hyvii, en mitenkään pakota..ainakaan paljoo :P).