All we need is love ~ 17

Eleanoran näkökulma:
Kävelimme Lizin ja Perrien kanssa käsikynkässä yläkertaan. Muutamat pojat viheltelivät perässämme ja käännyimme vain virnistämään, jolloin pojat nauroivat huvittuneina ilmeillemme: Olemme suosittujen joukossa, jos se on jäänyt vähän epäselväksi. Tanja on vasta uusi tulokas, joten hän ei ole vielä koulumme tähtioppilaita. En haluaisi kyllä olla huonossa seurassa, joka on siis he ketkä eivät keskity opiskeluun, vaan käyvät joka päivä ryyppäämässä jossain baarissa ja harrastavat yhden illan juttuja, jo tässä iässä. Pääsimme yläkertaan ja olimme niin kiintyneitä keskusteluumme, ettemme kuulleet, kun joku huhuili meitä: "El, Liz ja Perrie!" kuulin huudon ja käännyin: Tanja! Zaynin baseball takki päällänsä? Mitä nyt on tapahtunut: "Tanja!" kaikki huusimme ja rutistimme hänet keskellemme: "Hei päästäkää, mä en saa henkeä!" Tanja huudahti nauraen. Nauroimme kaikki ja tuli hieman onnenkyyneleitäkin, kun näimme ystävämme jälleen, vaikka hän olikin kadoksissa vain päivän.

Päivän mittaa kaikki alkoi valjeta, paitsi se, että miksi Zayn raahasi Tanjan varastoon. Koulussa, joku oli kuullut siitä ja levittänyt juoruja siitä, että Zayn olisi pahoinpidellyt Tanjan. Hän kuitenkin lopulta kertoi totuuden meille, miksi hän sinne oli joutunut. Hän kertoi yöstä, ihan kaikesta: "Oletteko yhdessä?" Perrie hihkaisi. Tanja katsoi häntä ihmeissäni: "Emme, miksi muka olisimme?" hän näytti et-voi-olla-tosissasi-ilmeen: "Mitäh?" hän pyöritti silmiään: "Teidät on tehty toisillenne, mene nyt hänen luokseen ja vaikka halaa, kiitokseksi jostain", Liz sanoi myös hihkaisten: "En mene, hän ei ole tehnyt mitään muuta kuin pahaa hallaa, vietin jääkylmän yön, vaikka aluksi olikin lämmin, niin yön mittaa ilma viileni ja lopulta olinkin jo jäässä. Minä en vain pysty olemaan hänen seurassaan, koska noh.. minä tuota noin-" Tanja yritti selittää, ja päätin yhtyä keskusteluun: "Ei sun ole pakko tehdä mitään, kyllä sä tiedät, kun aika on oikea", lohdutin ystävääni. Hän hymyili kiitokseksi ja menimme luokkaan, tästä tulee jälleen kiva päivä, ainoa, mutta on se, että joudun olemaan Zaynin kanssa 6 tuntia.

Koulun jälkeen: Zaynin näkökulma:
Bussi pysäytti tutulle bussipysäkille ja nousin seisomaan. Kaikki Tanjan kaverit olivat tulleet kyydillä myös, ja Tanja oli maksanut heidän matkansa. Louis oli istunut koko bussimatkan vieressäni ja hän ei noussut ylös, kun bussi pysäytti: "Huhuu, Louis?" heilutin kättäni hänen naamansa edessään: "Ai, joo sori. Ajattelin vain." hän tokaisi ja pomppasi pystyyn. Poistuimme bussista ja Tanja tuli luokseni: "Tässä tää sun takkisi, ajattelin, antaa sen sulle", hän töksäytti, ja ojensi minulle. Otin sen ja tunsin hänen lämpimän käden omalla kädelläni, mutta se kesti vain hetken, kun Tanja nappasi kätensää pois ja lähti juosten tyttöjen perään. Kiitos. Ajattelin mielessäni, kun Louis jo huuteli minua, juoksin hänet kiinni ja lähdimme kävelemään kohti asuntoa.

Pääsimme sisälle ja haukottelin, viime yönä tuli nukuttua huonosti, kun sohva ei ole oikein paras paikka nukkua. Ne äänet kyllä jäivät hieman häiritsemään, mutta karistin ne kuitenkin mielestäni, kun Niall tuli luokseni: "Moikka, mitä äijä?" hän letkautti. Naurahdin: "Moro, ihan hyvää, mihin Louis hävis?" kysyin ihmeissäni. "Hän lähti yläkertaan, heti kun tulitte kotiin, varmaan haluaa suunnitella tämän iltaista "tapahtumaansa", hän oli eilenkin melkein koko päivän siellä miettimässä vain sitä", katsoin hyvin hämilläni Niallia: "Mitä hän suunnittelee?" hän tajusi juuri: "Ainiin, kun olit eilen pois, niin Louis ajatteli mennä vakoilemaan Eleanoria", hän kuiskasi. "MITÄ?!" kysyin, kuin en olisi kuullut, juuri kun Niall yritti aloittaa alusta, keskeytin hänet: "Kuulin kyllä, mutta miksi ja minne hän lähtee?" siihen Niall ei tiennyt vastausta. Silloin Louis tuli järjestelmäkamerani kädessään alas portaista: "Mitä sä sillä ajattelit tehdä?" kysyin vaivihkaa: "Otan pari tiedustelukuvaa", hän virnuili. "Okei, mutta et sitten riko sitä, tai joudut korvaamaan sen", varmistin hyvin ytimekkäästi: "En riko, ei pelkoa, mutta oletteko nähneet Liamia tai Harrya? Heidän pitäisi tulla mukaani", minä mietein hetken ja ulkoa kuului moottoripyörän torven ääni ja siitä tiesin: "He ovat varmaan ulkona", Niall naurahti ja Louis lähti.

Louisin näkökulma:
Sain Liamilta kyydin ja Harry tuli myös mukaan, koska oli niin utelias. Pääsimme piilopaikkakohtaan, joka on suuri puu, jonne pystyin kiipeämään hyvin. Pojat olivat piilottamassa mopoja ja tulisivat vasta myöhemmin. Etsein hyvää paikkaa puusta, jossa voisin kykkiä. Päätin mennä vakiopaikkaan, vasta kun he saapuvat. Nyt otin kuvia ravintolasta, jossa ruokailivat vain valitut. Kuitenkin pojat tulivat puun luokse: leikkien ninjoja. He vain menivät seiniä pitkin, ja vetivät pari kuperkeikkaa kohti puuta: minun piti pidättää nauruani. Liam oli näköjään yhtä paljon mukana leikissä, kuten Harry. He kiipesivät puuhun ja olimme kasvotusten: "Mitä nyt?" Liam kysyi. Puu oli tiheä joten alhaalta tai kadulta ei sinne nähnyt kukaan: "Odotetaan, että iloinen pari tulee", sanoin hieman vaivaantuneesti: "Meidän ei tarvi tehdä tätä: minusta ei kannata tehdä", Harry sanoi. "Miksei?" lisäsin ja hän vain kohautti olkapäitään. Aika kului hitaasti ja nukahdimme puuhun pariksi tunniksi. Kohta he tulevat: tunnen sen.