All we need is love ~ 1

Tanjan näkökulma:
Katselin itseäni peilistä, olin hyvin innoissani, mutta samalla myös peloissani nyt alkavasta päivästä. Hiukseni sojoittivat jokaiseen ilmansuuntaan ja eiliset meikit ovat levinneet poskilleni. Olen vielä yövaatteillani, koska kouluni alkaa vasta myöhemmin. Olen Tanja ja täytin juuri 15 vuotta. Muutimme perheeni kanssa toiselle paikkakunnalle, koska äitini sai tältä paikkakunnalta vihdoin viimein töitä. Aloitan 9 luokan, ja minua jännittää ihan hirveästi. Viime iltana unohdin pestä meikkini, vaikka en edes oikeastaan nukkunutkaan kuin muutaman tunnin jännitykseni takia. Kävin suihkussa ja siinä samalla olivat lähteneet meikkinikin poskiltani.

 Vaihdan päälleni violetin topin ja musta valkoiset shorsit. Kuivasin mustat hiukseni ja laitoin ripsiväriä, jotta ruskeat silmäni korostuisivat paremmin. Laitoin suoristusraudan lämpenemään siksi aikaa, kun menin syömään kevyen aamupalan. Yksi leipä ja maitoa saa nyt riittää, koska muuta en jaksa syödä. Mietin millaisia ihmisiä siellä mahtaa olla: joko minut otetaan avosylein vastaan tai aletaan syrjiä tai kiusata. Pelkään poikia kuin ruttoa, koska noh.. sanotaanko nyt nopeasti näin, että minua on kiusattu yhden vuoden ajan, mutta se on loppui, mutta en silti viettänyt vapaaehtoisesti heidän kanssaan aikaani.

 Sain syötyä ja vein astiat tiskipöydälle ja ihmettelin talon hiljaisuutta: vanhemmat luultavasti nukkuvat, koska heillä on molemmilla yövuoro tänään, eri työpaikoissa, mutta kuitenkin. Kello oli vasta puoli kahdeksan, ja suoristin hiukseni. Laitoin etuhiukseni sivulle kiinni pinnillä ja katselin itseäni peilistä. Nappasin kotiavaimet ja tungin ne uuteen koululaukkuuni ja laitoin kaikkea muutakin tarpeellista.

 Huokaisin syvään väsymyksestä ja menin pesemään hampaat. Sen jälkeen menin olohuoneeseen katsomaan DVD:ltä Frendejä. Nauroin poskeni kipeiksi, melkein jokaiselle vitsille jota ohjelmassa tuli esille. Katsahdin jakson jälkeen kelloa ja se oli jo kahdeksan. Sammutin telkkarin ja DVD:n, nousin ylös sohvalta ja nappasin laukun keittiön jakkaralta. Juoksin eteiseen laittamaan sandaali-balleriinoja jalkaani. Pihalla oli todella lämmin, helle itseasiassa joten uskalsin mennä minishortseilla kouluun. Mustat balleriinani sopivat hyvin hiusteni väriin ja olin iloinen ulkonäöstäni, luultavasti ensimmäistä kertaa eläissäni.

Olin kävellyt bussipysäkille ja istuin puiselle penkille odottamaan bussia, joka tulisi n. 10-15 minuutin kuluttua. Laitoin nappikuulokkeet kiinni Iphone5:seeni ja tungin sitten ne korviini ja aloit kuunnella musiikkia: Bruno Marsia, Adelea.. kaikelaista oikeastaan. Huomasin sivusilmällä, että bussipysäkille käveli joku. Kivet ns. kopisi hänen kenkiensä alla. Hän istui penkin toiseen päähän ja nojasi polviin: "Moi", hän sanoi vaisusti, matalalla äänellä. Katsoin ympärilleni ja ihmettelin kenelle hän puhui, lopulta tajusin, että kyseinen poika tervehti minua: "Hei", sanot hyvin hiljaa ja otat kuulokkeet pois korvistasi. Tungin ne laukkuuni ja jäin odottamaan bussia: "Oletko uusi täällä?" poika kysyi hetken päästä. Mumisin jotain hänelle myöntävästi. Loppuajan onneksi poika oli hiljaa, mutta olin painanut mieleeni hänen ulkonäkönsä: mustat pystyssä olevat hiukset, sininen baseball-takki, ja beiget farkut jalassa. Bussin tultua hän nousi sinne ja menin hänen perässään: hän siis käy samaa koulua kanssani. Istuin bussin keskiosaan ja ikkuna paikalle. Katselin pihalle: pelkkiä puita tai peltoja. Sillä samalla sekunnilla kyseinen poika istui viereeni ja katsahdin nopeasti häneen, pieni puna poskillani, jonka kuitenkin peitin hyvin, kun fb alkoi piipata: sain viestin vanhalta kaveriltani, joka toivotti hyvää ensimmäistä koulupäivää uuteen kouluun. Huokaisin ja todella toivoin sitä, että kaikki sujuisi hyvin.

**
Tässä on nyt ensimmäinen osa uutta tarinaa: "All we need is love" - tarinaa. Toivottavasti pidätte: tässä on vielä vaatteet, jotka Tanja laittoi päällensä ja poika joka on kyseisessä tarinassa.