All we need is love ~ 2

(Tanja) Bussi pysähtyi ja poika nousi ylös. Heti hänen lähdettyään pääsin vasta itse lähdettyä, koska laitoin taas puhelimeni laukkuun. En halunnut matkalla keskustella pojan kanssa, jotenkin hän oli pelottava. Korjailin laukkunihihnaa ja kävelin koulun portin läpi ja tunsin ihmisten katseet, kuulin jopa parin tytön 'kuiskuttelun': "Kuka toi on? Tosi siistit kengät sillä on ainakin, kattokaa vaikka", kävelin vain mahdollisimman nopeasti koulun sisätilaan, jossa naisrehtori hymyili leveästi ja sanoi: "Tervetuloa, tulehan mennään keskutelemaan kansliaan koulun säännöistä jne", nyökkäsin ujosti nakkasin kenkäni sille tarkoitetulle telineelle ja kävelin naisen perässään kansliaan. Laskin laukkuni kansliassa olevan mustan tuolin viereen ja istuin tuolille, joka oli yllättävän pehmeä. Rehtori käveli pöydän toiselle puolelle ja alkoi selittämään kaikenlaista koulusta ja sen käytännöistä. Kuuntelin tarkasti ja lopulta rehtori, jonka nimi oli siis: Katriina, pyysi minua menemään tunnilleni: Englannin tunti. Siitä tulee hauskaa, koska olen ollut todella hyvä englannissa, ja olen käynyt myös kielikurssilla Lontoossa. Täällä Suomessa ei ole minulle oikein muuta mullistavaa tapahtunutkaan.

 Nappasin laukkuni ja nousin ylös. Kiitin Katriinaa hiljaa ja lähdin hiljaiselle käytävälle. Koulu ei ollut suuri, ja Katriina oli neuvonnut minulle siinä hölöttäessään, että jokaisessa ovessa luokassa lukee, mitä siellä opetetaan. Alakerrassa ei luokka ollut, joten jouduin menemään kerroksen ylemmäs. Ylhäällä heti vasemalla oli luokan ovi. Vedin syvään henkeä ja korjasin laukkuni hihnaa hermostuneena. Koputin varovasti oveen. Oven avasi poika, jolla oli ruskeat kiharat, sinivalkoinen bleiseri, vihreät silmät ja farkut. Hän hymyili valloittavasti ja menin sisälle luokkaan. Opettaja huomasi minut ja sanoi: "Hei, tulehan eteen niin voit kertoa jotain itsestäsi", menin eteen ja sanoin vaisusti: "Hei, ööh.. Olen Tanja ja muutin juuri Helsingistä tänne ja noh.. ei oikeestaan mulla muuta ollutkaan", sanoin ja katsoin opettajaa anovasti, jotta pääsisin paikalleni: "Hei Tanja, noh voisit mennä vaikka Harryn viereen", hän sanoi ja osoitti kiharapäätä. Kävelin pojan viereen ja minua pelotti hyvin paljon, ja istuin varovasti pojan viereen. Hän katsoi minua päästä varpaisiin ja hymyili vinosti: tunsin sulavani. Okei, en nyt ihan, mutta oli se aika outoa, kun poika katsoo minua.

Sitten poika käänsi päätään ja alkaa tökkiä edessä olevaa poikaa. Opettaja alkaa jakaa kirjat ja antaa minulle viimeisenä: "Harry ja Zayn rauhoittukaas!" hän sanoo lopulta, kun Harry jatkoi tökkimistään. Tämä Zayn kääntyi ympäri ja katsoi minua silmät pyöreinä. Se oli se: Poika bussista. Se oli Zayn. Musta hiuksinen, baseball-takkinen poika. Olin ihan haavemaailmoissa, kun opettaja rykäisee: "Haen alakerrasta vielä vihkot, voitte vaikka kysellä sillä välin jotain Tanjalta", luokan ovi meni kiinni ja kaikkien katse kiinnittyi minuun: "Oletko sinä se tyttö bussista!" joku huusi etupulpetilta, olin siis ihan takana. "Kenties..?" sanoin hiljaa. Zaynin katse oli kiinnittynyt minuun ja Harry viekkaasti huomasi sen: "Uu, onko Zayn ihastunut?" silloin Zayn vain rykäisi ja sanoi: "No ei mua kiinnosta korpit!" nielaisin syvästi ja kaivoin laukustani penaalin. En halunnut katsoa Zaynia päin, en kertaakaan. Korppi.. Sellaisenako se näki minut? Onneksi opettaja tuli ja tunti alkoi normaalisti. Halusin huutaa Zaynille takaisin jotain loukkaavaa, mutta en uskaltanut. Harry katsoi minua välillä tunnilla ja hän yritti piristää minua, mutta minua kaivoivat sanat: "No ei mua kiinnosta korpit!" Moni katsoi minua pahoittelevasti tunnin ajan.