Takaisin nykyhetkeen, ja Eleanorin näkökulma:
Saavuin kotiin ja olin vihainen itselleni: Miksi kirjoitin sen lapun? Miksi? Saamarin opettaja tunkee nokkansa toisten asioihin! Laitoin kypärän hetkeksi sivuun, kun avasin ulko-oven ja nappasin sitten kypärän ja menin sisälle. Jätin punaiset converset eteiseen ja paiskasin laukkuni lattialle, ja juoksin äkkiä olohuoneeseen, jossa oli tietokone. Silmistä alkoi vuotaa vettä, ja silmät punoittivat: tunteeni ovat ihan sekaisin. Menin Facebookkiin ja minulle oli monet pojat laittaneet viestiä, joissa tässä yksi: "Mitä Louis on tehnyt?" mietein vastaisinko: Päätin laittaa, että en halua muistella sitä enää, mutta sen jälkeen tuli vain entistä enemmän kysymyksiä, joten näin parhaaksi vaihtoehdoksi laittaa koneen kiinni ja soittaa Tanjalle: Zayn:hän tietää nyt, että Tanjalla on jotain ongelmia häntä kohtaan. Ajatukseni hyppii ja mietein tällä hetkellä lääkäri-käyntiäni..
Tänä aamuna: Eleanorin näkökulma:
Olin saanut itseni kuntoon ja Tanja oli jo varmaan heräilemässä. Päätin nousta jo ylös ja tein itselleni pari leipää ja join kupillisen teetä. Kapusin takaisin yläkertaan: heti, kun olin lopettanut syömisen. Nappasin pari vaatetta Tanjalta lainaksi: Luoja hänellä on sitten hienoja vaatteita! Kun olin pukenut nappasin koululaukkuni ja laitoin eteisessä punaiset converset jalkaani ja lähdin kohti terveyskeskusta, jossa minulla olisi lääkärin kanssa tapaaminen, kun eilinen pallon potkaisu sai aikaan kamalan päänsäryn.
Parkkeerasin skootterini ja otin kypärän kainalooni ja kävelin liukuovien läpi terveyskeskuksen odotustilaan. Laitoin kypäräni odotustilalla sijaitsevalle sohvalle. Sen jälkeen kävelin ilmoittautumis-kohtaan. Täällä ei ole paljoa väkeä: mietein itsekseni. "Hei, kuinka voin auttaa?" sanoi hieman väsyneen näköinen, n. 40-vuotias nainen: "Hei, minulla olisi kohta lääkärin tapaaminen", vastasin ja haukottelin. En nukkunut viime yönä kummoisesti: Kiitos Louisin.. En saa häntä millään pois ajatuksistani: "Nimi?" nainen sanoi: keskeyttäen ajatukseni: "Eleanor Calder", vastasin, jolloin nainen näpytteli nimeni tietokoneelle ja sanoi: "Aivan, sinulla on klo: 09:00 tapaaminen. Voit jäädä odottamaan, lääkäri ottaa sinut kohta sisään. Kiitin naista ja kävelin kohti sohvaa, jonne olin kypäräni jättänyt. Matkalla sohvalle, minun piti väistellä kuraa, jota oli tullut, kun joku oli tullut sisälle. En haluaisi kaatua, ja likastaa kenkiäni. Istahdin sohvalle ja nappasin puhelimen: Kello oli jo viittä vaille yhdeksän. Nappasin kännykkäni taskustani ja näppäilin Louisille viestin: "Sori viel siitä eilisest, olis kyl olis ollut parempi, etten olis kertonut sulle mitään, niin kaikki olis vielä hyvin ;( x El" en kuitenkaan lähettänyt viestiä, ajattelin laittaa sen joskus myöhemmin.
Laitoin kännykkäni takaisin taskuun ja lääkäri tuli: "Eleanor Calder?" hän huhuili, ja nousin tekohymyillen ja kävelin lääkärin perässä huoneeseen. Istuin tuolille ja mies-lääkäri istui omalle tuolilleen: "Olen siis Richard", hän esitteli ja nyökkäsin pienesti. Hän alkoi kyselemään kaikenlaista, mitä minun päälle oli tapahtunut, ja millaisia vointeja oli ollut. Lopulta hän ohjasi minut sellaiseen laitteeseen, josta nähtiin olisiko kaikki kunnossa. Kaikki tapahtui todella nopeasti, mutta tulokset tulisivat vasta viikon päästä. En usko, että mitään olisi tapahtunut, mutta opettaja halusi vain saada varmuuden asiasta.
Takaisin nykyhetkeen ja Zaynin näkökulma:
Näin Eleanorin ja Tanjan juoksevan ulkona kohti skootteria, oikeastaan koko luokka näki, koska kaikki olivat liimantuneet kiinni ikkunaan. Heti, kun tytöt olivat lähteneet opettajamme lähti luokasta, varmaan ilmoittamaan rehtorille tapahtuneesta. Luokassa valtasi kauhea ilmapiiri, heti kun tytöt ja opettaja oli lähtenyt: "Louis mitä sä olet mennyt tekemään?!" luokan suosituin poika Luukas huudahti. "Ei kuulu sulle!" Louis huudahti takaisin. Luukas käveli Louiksen luokse murhaava katse silmissään, hetkessä hän oli napannut Louiksen rinnuksista ylös ja työnsi seinää vasten: "Kerro!" hän huudahti murhaavasti. Luokassa kukaan ei sanonut sanaakaan: "Ei kuulu sulle!" Louis sanoi ja yritti kiemurrella pois Luukaksen otteesta, joka ei onnistunut, joten menin väliin. "Luukas jätä Louis rauhaan!" huudahdin ja irroittin Luukaksen Louiksesta. Hän päästi irti, mutta ei se siihen jäänyt: "Kerro nyt, tai kerrot huomenna ilman hampaitas!" Luukas sanoi vihaisena.
Tappelu olisi jatkunut, jollei opettaja olisi tullut: "Mitä täällä on tapahtunut?!" naisopettaja huudahti. Oppilaat istuivat pulpeteilla, pari tuolia oli kaatunut ja Louis oli lattialla istumassa: Seinästä jossa Louista oli pidetty, niin siitä oli lähtenyt kaikki paperit tai muistiinpanot lattialle tai revennyt. "Louis hyökkäs Luukaksen kimppuun!" joku tyttö huudahti taustalta. "En hyökännyt, vaan toi gorilla hyökkäs mun kimppuun!" Louis huudahti. Opettaja käski molemmat alas kansliaan ja mutisi matkalla, miten ihmeellisiä nykynuoret oikein ovat. Miksi oikein Luukas noin paljon suuttui, yhdestä kirjeestä? Outoa, kun kaikki koulun tytöt palvovat häntä, niin jos hän pitää Eleanorista. Onneksi Eleanor ei ole nyt koulussa näkemässä tätä. "Te siivoatte jäljet!" opettaja sanoi, kun oli saanut Louiksen ja Luukaksen rehtorin käsittelyyn.
**
Tässä kahdestoista osa, toivottavasti oli mieluinen :) Tästä varmaan tulee pitkä tarina, mutta nyt minä vasta lämmittelen x)) Saa nähdä miten tässä vielä käy :DD Kommentoikaa ihan rohkeasti ja liittykkää lukijoiks ;)
lauantai 31. elokuuta 2013
keskiviikko 28. elokuuta 2013
All we need is love ~ 12
Tanjan näkökulma:
Olin jo kotona, ja tyhjensin laukkuani yläkerrassa sijaitsevaan huoneeseeni. Paiskoin kirjat vihaisena seinää vasten ja kaaduin sängylleni makaamaan ja pari kyyneltä valui poskelleni. Viimeisin tunti oli kylläkin kärsimystä, ja no voin hieman valaista teitäkin, kun nyt alan ajattelemaan sitä:
Ajatuksia:
Viimeinen tunti! Istahdin Eleanorin viereen, hän oli ollut aamupäivän lääkärissä päänsä takia ja oli tullut lopulta koululle. Sain oppikirjan ja aloimme opiskelemaan. Pojat vain pelleilivät ja muutamat lensivät ulos luokastakin: Meillä on tiukka matematiikan opettaja. Pistin ylös merkille, samaan aikaan Eleanor sujautti kirjani päälle lapun ja meni tyhjentämään sitten terontintaan luokan ovella olevalle roskikselle. Katsahdin nopeasti ympärilleni, ettei opettaja näkisi ja avasin varovasti lapun: "Hei, mennään tänään sinne ostoksille, niin Zayn ei enää mietytä. Saadaan varmaan Lizin vanhemmilta kyyti. Louis ottaa kyl mua päähän, ja ärsyttää, kun ajatukset harhailee hänessä! x El." luin lapun ja olin juuri laittamassa sitä pois, kunnes opettaja sanoo: "Sinä uusi tyttö siinä! Tanja, eikö vain?" nyökkäsin tekohymyillen ja nainen lisäsi: "Kerrohan luokalle miten tämä x:n neliöjuuri ratkaistaan?" tunsin punan nousevan korviin asti: En ollut keskittynyt opetukseen, ja nyt vielä tuollainen pisto: "E-e-en osaa", vaikeroin ja opettaja katsoi minua tuimasti: "Kyllä sinä lukea ainakin osaat, niin kerrohan mitäs tuossa lapussa lukee, kun se on opetustakin kiintoisampaa!" silmäni laajenivat ja Eleanor pudotti terottimensa lattialle, juuri kun oli saanut sen auki ja aloittanut sen tyhjentämisen: "Ei siinä mitään tärkeää ole-" yritin sanoa, mutta opettaja keskeytti. Vihaan, kun minut keskeytetään: "Kerros nyt vain!" hän korotti ääntään. Yritin katsoa Eleanoria vaivihkaa apua anovasti, hän näki katseeni ja sanoi opettajalle: "Neiti Haglöfs voisi hoitaa omat asiansa, jos tytöillä on jotain salaisuuksia jaettavana, jotka muille luokalle eivät kuulu!" yritin nähdä opettajan ilmeestä oliko hän vihainen, ottamassa lappua vai heittämässä Eleanorin luokasta ulos? Silloin näin melkein hidastettuna versiona, kun opettaja ottaa lapun ja avaa sen. Lukee sen kovaan ääneen koko luokalle: Kaikki hiljentyivät kuuntelemaan, kun minä ja Eleanor vain olimme pakkaamassa tavaroitamme. Sain kaikki kokoon ja nappasin laukkuni ja juoksin ulos luokasta! Eleanor tuli perässäni ja juoksimme yhdessä hänen skootterilleen. Hän lainasi varakypäräänsä ja lähdimme kohti kotiani. Hän jätti minut pihaan ja kiitin häntä kyydistä.
**
Tossa tooosi lyhyt mutta kuitenki :DD
Tässä ne päivän vaatteet, kun edelliseen osaan unohdin laittaa!
Olin jo kotona, ja tyhjensin laukkuani yläkerrassa sijaitsevaan huoneeseeni. Paiskoin kirjat vihaisena seinää vasten ja kaaduin sängylleni makaamaan ja pari kyyneltä valui poskelleni. Viimeisin tunti oli kylläkin kärsimystä, ja no voin hieman valaista teitäkin, kun nyt alan ajattelemaan sitä:
Ajatuksia:
Viimeinen tunti! Istahdin Eleanorin viereen, hän oli ollut aamupäivän lääkärissä päänsä takia ja oli tullut lopulta koululle. Sain oppikirjan ja aloimme opiskelemaan. Pojat vain pelleilivät ja muutamat lensivät ulos luokastakin: Meillä on tiukka matematiikan opettaja. Pistin ylös merkille, samaan aikaan Eleanor sujautti kirjani päälle lapun ja meni tyhjentämään sitten terontintaan luokan ovella olevalle roskikselle. Katsahdin nopeasti ympärilleni, ettei opettaja näkisi ja avasin varovasti lapun: "Hei, mennään tänään sinne ostoksille, niin Zayn ei enää mietytä. Saadaan varmaan Lizin vanhemmilta kyyti. Louis ottaa kyl mua päähän, ja ärsyttää, kun ajatukset harhailee hänessä! x El." luin lapun ja olin juuri laittamassa sitä pois, kunnes opettaja sanoo: "Sinä uusi tyttö siinä! Tanja, eikö vain?" nyökkäsin tekohymyillen ja nainen lisäsi: "Kerrohan luokalle miten tämä x:n neliöjuuri ratkaistaan?" tunsin punan nousevan korviin asti: En ollut keskittynyt opetukseen, ja nyt vielä tuollainen pisto: "E-e-en osaa", vaikeroin ja opettaja katsoi minua tuimasti: "Kyllä sinä lukea ainakin osaat, niin kerrohan mitäs tuossa lapussa lukee, kun se on opetustakin kiintoisampaa!" silmäni laajenivat ja Eleanor pudotti terottimensa lattialle, juuri kun oli saanut sen auki ja aloittanut sen tyhjentämisen: "Ei siinä mitään tärkeää ole-" yritin sanoa, mutta opettaja keskeytti. Vihaan, kun minut keskeytetään: "Kerros nyt vain!" hän korotti ääntään. Yritin katsoa Eleanoria vaivihkaa apua anovasti, hän näki katseeni ja sanoi opettajalle: "Neiti Haglöfs voisi hoitaa omat asiansa, jos tytöillä on jotain salaisuuksia jaettavana, jotka muille luokalle eivät kuulu!" yritin nähdä opettajan ilmeestä oliko hän vihainen, ottamassa lappua vai heittämässä Eleanorin luokasta ulos? Silloin näin melkein hidastettuna versiona, kun opettaja ottaa lapun ja avaa sen. Lukee sen kovaan ääneen koko luokalle: Kaikki hiljentyivät kuuntelemaan, kun minä ja Eleanor vain olimme pakkaamassa tavaroitamme. Sain kaikki kokoon ja nappasin laukkuni ja juoksin ulos luokasta! Eleanor tuli perässäni ja juoksimme yhdessä hänen skootterilleen. Hän lainasi varakypäräänsä ja lähdimme kohti kotiani. Hän jätti minut pihaan ja kiitin häntä kyydistä.
**
Tossa tooosi lyhyt mutta kuitenki :DD
Tässä ne päivän vaatteet, kun edelliseen osaan unohdin laittaa!
tiistai 27. elokuuta 2013
All we need is love ~ 11
Tanjan näkökulma, seuraavana aamuna:
Heräsin ja tein samat aamutoimet ja vaatteiksi laitoin: leopardi-kuvioisen topin ja valkoiset farkut, joissa on vaaleanpunaisia läikkyjä. Olin saanut ne kaveriltani läksiäislahjaksi, ja rakastin niitä! Ne ovat todella mukavat päällä ja sopii monien vaatteiden kanssa. Puhelimeni pirisi: merkiksi siitä, että pitäisi lähteä kohti bussipysäkkiä. Nappasin laukkuni olalleni ja menin eteiseen laittamaan kenkiäni jalkaani: tällä kertaa otin Converset. Ne ovat vaaleanpunaiset, joten ne sopivat hyvin housujeni kanssa. Saatuani kengät jalkaan lähdin vauhdilla bussipysäkille. Laukku heilui kädessäni, kunnes pysähdyin pysäkin penkille ja istuin siihen. Kuulin taas samaa hiekkatien kopinaa maasta ja arvelin Zaynin tulevan. Otin hädissäni puhelimen ja aloin katsomaan Instagramia: "Moi", kuului tavallinen hiljainen ääni, kun Zayn avasi suunsa. Esitin, etten kuullut ja hän ei häirinnyt minua enempää: Fiksu minä, kun poika tervehtii mitä teen olen hiljaa! Lopulta hän sanoo: "Sä kai kuulit Harrylta mitä hän mulle teki..", hän sanoi surullisena ja laitoin puhelimeni pois ja näin hänen pitävän käsiään niskansa takana ja katsovan maahan: "Joo, kyllä kuulin. Olisi parempi, että pysyisit pois minun luotani, Zayn", sanoin ja nousin ylös, kun kuulin bussin jarruttavan pysäkin eteen. Zayn nousi myös ylös ja tuli perässäni bussiin. Minulla on vaikeaa olla pojan lähellä, miksi siis yrittäisin ystävystyä.
Zaynin näkökulma:
Istuin bussissa ikkunapaikalle ja vain odotin, että pääsisin Tanjan viereen istumaan. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut, koska Tanja istui kauemmas minusta. Onneksi pian olimme koululla ja lähdin kävelemään kohti poikia. He nojailivat seinää vasten ja siellä oli myös Liz ja Perrie. He juttelivat ja naureskelivat: "Moi, mitäs te?" sanoin, kun olin heidän lähellään: "Moikka Zayn! Iha jees, missä Tanja on?" Liz sanoi. Kohautin olkapäitäni haikeasti ja kellot soivat melkein heti sen jälkeen. Heti olisi maantietoa: EIH! En tajua mitään siitä. Istuin sohvalle, joka sijaitsi lähellä maantiedon-luokan ovea. Harry ja Louis tulivat "kinastellen" minua kohti. Naurahdin pojille ja he istuivat seuraani: "Sun kannattais jutella Tanjan kanssa", Liam sanoi hiljaa. Säikähdin hieman, koska en huomannut edes Liamin tuloa: "Minussa on vain jotain vikaa, eikä sitä voi korjata", sanoin haikeasti ja Harryn kasvoille levisi outo ilme: "Mitä?" sanoin hämilläni ja Harry pysyi hiljaa. Opettaja tuli ja haalasimme itsemme luokkaan ja aamunavauksen alussa olin jo nukahtanut pöydälle: kuten varmaan koko muukin luokka. Opettaja katsoi varmaan meitä hieman näreissään, mutta minkä sille mahtaa jos on väsynyt.
Opettaja alkoi hölöttämään jotain testeistä ja kaikenmaailman mannerlaatoista ja minä vain piirtelin vihkoni täyteen kaikkea mitä mieleen tulikaan. Tanja istui minun vasemmalla puolella, edessä oli Harry, oikealla oli Liz ja takana Perrie. Eleanoria en ole nähnyt vielä lainkaan. Muut pojat istuivat ihan takana kaikki vieretysten. Ajatukseni harhailivat ja en pystynyt keskittymään lainkaan, mitenköhän tämäkin päivä oikein menee, jos en tunneilla keskity lainkaan?
**
Uus osa :3 Olen ylpee itsestäni xDD
Mut oikeest laittakaa kommenttii, ja jos on jtn parannettavaa niin aina parempi :D
Kuvat vielä:
Heräsin ja tein samat aamutoimet ja vaatteiksi laitoin: leopardi-kuvioisen topin ja valkoiset farkut, joissa on vaaleanpunaisia läikkyjä. Olin saanut ne kaveriltani läksiäislahjaksi, ja rakastin niitä! Ne ovat todella mukavat päällä ja sopii monien vaatteiden kanssa. Puhelimeni pirisi: merkiksi siitä, että pitäisi lähteä kohti bussipysäkkiä. Nappasin laukkuni olalleni ja menin eteiseen laittamaan kenkiäni jalkaani: tällä kertaa otin Converset. Ne ovat vaaleanpunaiset, joten ne sopivat hyvin housujeni kanssa. Saatuani kengät jalkaan lähdin vauhdilla bussipysäkille. Laukku heilui kädessäni, kunnes pysähdyin pysäkin penkille ja istuin siihen. Kuulin taas samaa hiekkatien kopinaa maasta ja arvelin Zaynin tulevan. Otin hädissäni puhelimen ja aloin katsomaan Instagramia: "Moi", kuului tavallinen hiljainen ääni, kun Zayn avasi suunsa. Esitin, etten kuullut ja hän ei häirinnyt minua enempää: Fiksu minä, kun poika tervehtii mitä teen olen hiljaa! Lopulta hän sanoo: "Sä kai kuulit Harrylta mitä hän mulle teki..", hän sanoi surullisena ja laitoin puhelimeni pois ja näin hänen pitävän käsiään niskansa takana ja katsovan maahan: "Joo, kyllä kuulin. Olisi parempi, että pysyisit pois minun luotani, Zayn", sanoin ja nousin ylös, kun kuulin bussin jarruttavan pysäkin eteen. Zayn nousi myös ylös ja tuli perässäni bussiin. Minulla on vaikeaa olla pojan lähellä, miksi siis yrittäisin ystävystyä.
Zaynin näkökulma:
Istuin bussissa ikkunapaikalle ja vain odotin, että pääsisin Tanjan viereen istumaan. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut, koska Tanja istui kauemmas minusta. Onneksi pian olimme koululla ja lähdin kävelemään kohti poikia. He nojailivat seinää vasten ja siellä oli myös Liz ja Perrie. He juttelivat ja naureskelivat: "Moi, mitäs te?" sanoin, kun olin heidän lähellään: "Moikka Zayn! Iha jees, missä Tanja on?" Liz sanoi. Kohautin olkapäitäni haikeasti ja kellot soivat melkein heti sen jälkeen. Heti olisi maantietoa: EIH! En tajua mitään siitä. Istuin sohvalle, joka sijaitsi lähellä maantiedon-luokan ovea. Harry ja Louis tulivat "kinastellen" minua kohti. Naurahdin pojille ja he istuivat seuraani: "Sun kannattais jutella Tanjan kanssa", Liam sanoi hiljaa. Säikähdin hieman, koska en huomannut edes Liamin tuloa: "Minussa on vain jotain vikaa, eikä sitä voi korjata", sanoin haikeasti ja Harryn kasvoille levisi outo ilme: "Mitä?" sanoin hämilläni ja Harry pysyi hiljaa. Opettaja tuli ja haalasimme itsemme luokkaan ja aamunavauksen alussa olin jo nukahtanut pöydälle: kuten varmaan koko muukin luokka. Opettaja katsoi varmaan meitä hieman näreissään, mutta minkä sille mahtaa jos on väsynyt.
Opettaja alkoi hölöttämään jotain testeistä ja kaikenmaailman mannerlaatoista ja minä vain piirtelin vihkoni täyteen kaikkea mitä mieleen tulikaan. Tanja istui minun vasemmalla puolella, edessä oli Harry, oikealla oli Liz ja takana Perrie. Eleanoria en ole nähnyt vielä lainkaan. Muut pojat istuivat ihan takana kaikki vieretysten. Ajatukseni harhailivat ja en pystynyt keskittymään lainkaan, mitenköhän tämäkin päivä oikein menee, jos en tunneilla keskity lainkaan?
**
Uus osa :3 Olen ylpee itsestäni xDD
Mut oikeest laittakaa kommenttii, ja jos on jtn parannettavaa niin aina parempi :D
Kuvat vielä:
lauantai 24. elokuuta 2013
All we need is love ~ 10
Louisin näkökulma:
Katsoin surullisena Eleanorin perään, kun hän lähti pois. Tunsin itseni hölmöksi, mutta en halunnut kertoa, tunteistani, joista en ole yhtään varmaa. Viikon päästä voi olla, että en pidä yhtään Eleanorista: en halua murtaa hänen sydäntään ihastumalla ja jättämällä, vaikka tämäkin oli vaikeaa. Nousin ylös ja juoksin kohti kotia ja kohta lähtöni jälkeen alkoi satamaan vettä: tosi kiva, kastun vielä kaiken lisäksi. Juoksin hieman kovempaa ja pääsin vihdoin kotiin: suoraan suihkuun, etten tule kipeäksi.
Eleanorin näkökulma:
Saatuani lämpimät vaatteet päälleni kävelin portaat alas. Hiukseni olivat kosteat, vaikka kuinka niitä kuivasinkin. Tanja oli keittiössä: tietokoneella. Hänellä oli vakava ilme kasvoillaan: "Hei tuu kattoon!" hän huudahti ja kipitin hänen luokseen. Katsoin hänen olkansa yli: "Onko toi Niall?" mumisin hänelle myöntävästi. Hän jäi katselemaan Niallin kuvia ja lisäsi hänet kaverikseen: hän siis oli facebookissa: "Haluaisitko jotain iltapalaa?" hän sanoi samalla, kun kirjautui ylös ja nousi ylös tuoliltaan. Vatsani alkoi juuri silloin murista ja hän sanoi: "Uskoisin, että haluat", nauroimme ja hän teki pari leipää ja söimme ne.
Tanjan näkökulma:
Olin täynnä, vaikka söin vain yhden leivän. Päätimme ottaa pari kuvaa ja lisätä ne Instagramiin: #Sleepover #bff #heartbroken #suklaa #auttaa. Laitoin ja saimme hetkessä parikymmentä tykkäystä, monet kysyi syytä sydänsuruille, mutta en viitsinyt vastata. Omani olivat lievät ja Eleanorin sydäsurusta en tiedä, kun hän vaikuttaa jo pirteämmältä, voi olla että hän vain esittää iloista: "Tehtäisiinkö toisillemme meikit ja hiukset, kun ulkonakin sataa.. Tai siis satoi", hetken päästä Eleanor sanoi hihkaisten. Hymyilin ja myönnyin. Ensiksi pesin vanhat meikit pois alakerran vessassa.
Louisin näkökulma:
Sain itseni siihen kuntoon, että voisin pojillekkin näyttäytyä. Näin Niallin virnistävän minulle olohuoneesta, kun menin kohti keittiötä ja vain puristin surullisen päätäni, jolloin Irlantilainen ystäväni nousi sohvalta huolissaan, ja kaikki muutkin pojat olivat tulleet luokseni myös: "Mitä tapahtui?" hän katsoi sinisillä silmillään minua hymyillen himan: "Valehtelin hänelle", sanoin hiljaa. Kaikki olivat ihmeissään: "Mitä tarkoitat, miten sinä hänelle sanoit?" Niall ei siis kertonut heille ihastumisestani, noh nyt saan itse sen sitten selittää. Kerroin päivän tapahtumat ja mitä tapahtui bussipysäkillä: "Miksi sanoit sillee?" Zayn yhtyi keskusteluun. Kohautin olkapäitäni: "Minä sekosin täysin, ei minulle ole koskaan tyttö sanonut tykkäävänsä minusta, se on aina toisinpäin: siis sillai, että minä kerroin tunteistani. Nyt, kun tein tälläisen sopan, saan sanoa hyvästit Eleanorille", katselin alaspäin, hupparin naruja näpräten sormieni välissä. Zayn pyysi muita poistumaan ja he menivät takaisin olohuoneeseen juttelemaan: "Ei kai kaikki voi olla vielä menetetty, eihän?" kysyin toiveikkaana. Hän kohautti olkapäitään ja sanoi: "Kuule, Eleanor on yksi koulun kauneimmista likoista, joten luultavasti se saa naps vain poikaystävän, jos se haluaa, joten kohta sulla voi olla vaikeaa, kun poikia kierii sen ympärillä, kun hän vain kertoo mitä sä sille teit!" hän sanoi vakavana, ja se oli kyllä totta: Eleanor oli kaunis. Hyvin kaunis, hänen hiukset, silmät, suu... EI! En ajattele noin, nyt lopetan tälläisen: "Joo kiitti Zayn, mä sain paljon ideoit, nähään myöhemmin", sanoin salaperäisesti ja menin takaisin omaan huoneeseeni: Instagramiin. Näin Eleanorin ja Tanjan kuvan, ja teki mieli paiskata se seinään, kun olin lukenut kuvan kommentit ja hastagit. Tunsin itseni hirveäksi ihmiseksi: Mitä teen huomenna, kun näen heidät koulussa?!
**
Tässä tää osa 10 (; Ei mikkään kummone, eikä oo ollut aikaa miettii kuvii, joten ei tuu nytkään, mutta seuraasvaan tulee :D sitä sitten odotellessa XD kuten aina: Laittakaa kommenttia, koska se auttaa mua kirjoittaan lisää :P
Katsoin surullisena Eleanorin perään, kun hän lähti pois. Tunsin itseni hölmöksi, mutta en halunnut kertoa, tunteistani, joista en ole yhtään varmaa. Viikon päästä voi olla, että en pidä yhtään Eleanorista: en halua murtaa hänen sydäntään ihastumalla ja jättämällä, vaikka tämäkin oli vaikeaa. Nousin ylös ja juoksin kohti kotia ja kohta lähtöni jälkeen alkoi satamaan vettä: tosi kiva, kastun vielä kaiken lisäksi. Juoksin hieman kovempaa ja pääsin vihdoin kotiin: suoraan suihkuun, etten tule kipeäksi.
Eleanorin näkökulma:
Saatuani lämpimät vaatteet päälleni kävelin portaat alas. Hiukseni olivat kosteat, vaikka kuinka niitä kuivasinkin. Tanja oli keittiössä: tietokoneella. Hänellä oli vakava ilme kasvoillaan: "Hei tuu kattoon!" hän huudahti ja kipitin hänen luokseen. Katsoin hänen olkansa yli: "Onko toi Niall?" mumisin hänelle myöntävästi. Hän jäi katselemaan Niallin kuvia ja lisäsi hänet kaverikseen: hän siis oli facebookissa: "Haluaisitko jotain iltapalaa?" hän sanoi samalla, kun kirjautui ylös ja nousi ylös tuoliltaan. Vatsani alkoi juuri silloin murista ja hän sanoi: "Uskoisin, että haluat", nauroimme ja hän teki pari leipää ja söimme ne.
Tanjan näkökulma:
Olin täynnä, vaikka söin vain yhden leivän. Päätimme ottaa pari kuvaa ja lisätä ne Instagramiin: #Sleepover #bff #heartbroken #suklaa #auttaa. Laitoin ja saimme hetkessä parikymmentä tykkäystä, monet kysyi syytä sydänsuruille, mutta en viitsinyt vastata. Omani olivat lievät ja Eleanorin sydäsurusta en tiedä, kun hän vaikuttaa jo pirteämmältä, voi olla että hän vain esittää iloista: "Tehtäisiinkö toisillemme meikit ja hiukset, kun ulkonakin sataa.. Tai siis satoi", hetken päästä Eleanor sanoi hihkaisten. Hymyilin ja myönnyin. Ensiksi pesin vanhat meikit pois alakerran vessassa.
Louisin näkökulma:
Sain itseni siihen kuntoon, että voisin pojillekkin näyttäytyä. Näin Niallin virnistävän minulle olohuoneesta, kun menin kohti keittiötä ja vain puristin surullisen päätäni, jolloin Irlantilainen ystäväni nousi sohvalta huolissaan, ja kaikki muutkin pojat olivat tulleet luokseni myös: "Mitä tapahtui?" hän katsoi sinisillä silmillään minua hymyillen himan: "Valehtelin hänelle", sanoin hiljaa. Kaikki olivat ihmeissään: "Mitä tarkoitat, miten sinä hänelle sanoit?" Niall ei siis kertonut heille ihastumisestani, noh nyt saan itse sen sitten selittää. Kerroin päivän tapahtumat ja mitä tapahtui bussipysäkillä: "Miksi sanoit sillee?" Zayn yhtyi keskusteluun. Kohautin olkapäitäni: "Minä sekosin täysin, ei minulle ole koskaan tyttö sanonut tykkäävänsä minusta, se on aina toisinpäin: siis sillai, että minä kerroin tunteistani. Nyt, kun tein tälläisen sopan, saan sanoa hyvästit Eleanorille", katselin alaspäin, hupparin naruja näpräten sormieni välissä. Zayn pyysi muita poistumaan ja he menivät takaisin olohuoneeseen juttelemaan: "Ei kai kaikki voi olla vielä menetetty, eihän?" kysyin toiveikkaana. Hän kohautti olkapäitään ja sanoi: "Kuule, Eleanor on yksi koulun kauneimmista likoista, joten luultavasti se saa naps vain poikaystävän, jos se haluaa, joten kohta sulla voi olla vaikeaa, kun poikia kierii sen ympärillä, kun hän vain kertoo mitä sä sille teit!" hän sanoi vakavana, ja se oli kyllä totta: Eleanor oli kaunis. Hyvin kaunis, hänen hiukset, silmät, suu... EI! En ajattele noin, nyt lopetan tälläisen: "Joo kiitti Zayn, mä sain paljon ideoit, nähään myöhemmin", sanoin salaperäisesti ja menin takaisin omaan huoneeseeni: Instagramiin. Näin Eleanorin ja Tanjan kuvan, ja teki mieli paiskata se seinään, kun olin lukenut kuvan kommentit ja hastagit. Tunsin itseni hirveäksi ihmiseksi: Mitä teen huomenna, kun näen heidät koulussa?!
**
Tässä tää osa 10 (; Ei mikkään kummone, eikä oo ollut aikaa miettii kuvii, joten ei tuu nytkään, mutta seuraasvaan tulee :D sitä sitten odotellessa XD kuten aina: Laittakaa kommenttia, koska se auttaa mua kirjoittaan lisää :P
sunnuntai 18. elokuuta 2013
All we need is love ~ 9
Eleanorin näkökulma:
"Voidaanko tavata?" kysyin Louisilta hieman jännittyneenä: "Totta kai! Missä? Millon?" hän kysyi. Mietein hetken ja kysyin: "Bussipysäkillä, siinä lähellä teidän taloa, ja nyt mieluiten", kuulin Louisin myöntävän vastauksen ja lopetimme puhelun. En viitsinyt ottaa skootteria, koska bussipysäkki sijaitsee lähellä. Kävelin pää maassa kohti bussipysäkkiä, sydän sykki koko ajan tiheämpään ja tiheämpään tahtiin. Näin vihdoin bussipysäkin ja menin istumaan siellä olevalle penkille. Louis ei ollut vielä tullut, eikä bussit kulje tästä: paitsi kouluaamuisin. Katselin tietä ja korjailin hiuksiani: Minua jännittää ihan hirveästi. Louis käveli vihdoin kohti pysäkkiä ja hän hymyili nähdessään minut. Hän jäi seisomaan eteeni ja katsoi suoraan silmiini: Hänen silmänsä, minun teki mieli suudella häntä, mutta tietenkin hymyilin vain: "Sulla oli jotain asiaa?" hän kysyi lopulta ja käänsin katseeni maahan, ja en saanut sanottua mitään: "Eleanor?" Louis kysyi ihmeissään: "Mä oon ihastunut suhun", sanoin ja tunsin poskieni kuumottavan. Louis istui viereeni ja katsoin häntä suoraan silmiin: "Mä en voi sille mitään, tajusin sen tänään..", sanoin nolostuneesti: "Olen pahoillani Eleanor, mutta mä en tunne samoin sua kohtaan", hän sanoi surullisella ilmeellä ja katsoin häntä surullisella ja vihaisella katseella samaan aikaan: "Okei, no mä tästä sitten lähdenki", nousin ylös ja lähdin juosten pois: kohti Tanjan taloa kohti.
Tanjan näkökulma:
Eleanor oli lähtenyt ja nappasin puhelimeni: Menin facebookkiin ja huomasin, että olin saanut yhden ystäväpyynnön: Zayn Malik. Hyväksyin ja menin katsomaan ulos ikkunasta: sataa vettä. Minun piti mennä yläkertaan, mutta heti ensimmäisen portaan noustessani kuulen koputuksen ja juoksen avaamaan: "Z-Z-Zayn", henkäisin ja en pystynyt tekemään mitään. Hänen hiuksensa oli litimärät ja silti hienosti. Hänen takkinsa oli ihan märkä ja tartuin häneen ja suutelin..Sitten tajusin, että olin yhä ikkunan vieressä ja tuo äskeinen oli vain kuvitelmaa. Nyt, kun olin taas järjissäni minun piti päästä istumaan. Mitä minulle tapahtuu?! Silloin kuulen taas koputuksen: kävelin hitaasti ja avasin oven: Eleanor. Hänen meikkinsä olivat levinneet ja hän oli surullinen. Hiukset olivat lässähtäneet, kun sade oli kastellut ne. Päästin hänet sisään ja sanoin: "Mitä tapahtui?!" kysyin huolissani. Hän selitti kaiken ja sanoin: "Lainaan sinulle vaatteitani, saat mennä suihkuun. Tulet luokseni yöksi, jos haluat", hän hymyili vaikeasti ja näytin hänelle kylpyhuoneen joka sijaitsi yläkerrassa.
**
SOOORI KAIKILLE :DD mä en oo laittanut tätä pitkään ja aika tylsä ehkä emt :P toivottavasti piditte liittykkää lukijoiks ja kommentoikaa. Ette arvaakkaan kuinka paljon noi jotku kommentit voi päivää parantaa, kun oon tälläne hiljane hissukka xDD oke en nyt ihan mut ihsm :33 kuvii ei nyt tullut sori :D joku päivä jatkuu ;)
"Voidaanko tavata?" kysyin Louisilta hieman jännittyneenä: "Totta kai! Missä? Millon?" hän kysyi. Mietein hetken ja kysyin: "Bussipysäkillä, siinä lähellä teidän taloa, ja nyt mieluiten", kuulin Louisin myöntävän vastauksen ja lopetimme puhelun. En viitsinyt ottaa skootteria, koska bussipysäkki sijaitsee lähellä. Kävelin pää maassa kohti bussipysäkkiä, sydän sykki koko ajan tiheämpään ja tiheämpään tahtiin. Näin vihdoin bussipysäkin ja menin istumaan siellä olevalle penkille. Louis ei ollut vielä tullut, eikä bussit kulje tästä: paitsi kouluaamuisin. Katselin tietä ja korjailin hiuksiani: Minua jännittää ihan hirveästi. Louis käveli vihdoin kohti pysäkkiä ja hän hymyili nähdessään minut. Hän jäi seisomaan eteeni ja katsoi suoraan silmiini: Hänen silmänsä, minun teki mieli suudella häntä, mutta tietenkin hymyilin vain: "Sulla oli jotain asiaa?" hän kysyi lopulta ja käänsin katseeni maahan, ja en saanut sanottua mitään: "Eleanor?" Louis kysyi ihmeissään: "Mä oon ihastunut suhun", sanoin ja tunsin poskieni kuumottavan. Louis istui viereeni ja katsoin häntä suoraan silmiin: "Mä en voi sille mitään, tajusin sen tänään..", sanoin nolostuneesti: "Olen pahoillani Eleanor, mutta mä en tunne samoin sua kohtaan", hän sanoi surullisella ilmeellä ja katsoin häntä surullisella ja vihaisella katseella samaan aikaan: "Okei, no mä tästä sitten lähdenki", nousin ylös ja lähdin juosten pois: kohti Tanjan taloa kohti.
Tanjan näkökulma:
Eleanor oli lähtenyt ja nappasin puhelimeni: Menin facebookkiin ja huomasin, että olin saanut yhden ystäväpyynnön: Zayn Malik. Hyväksyin ja menin katsomaan ulos ikkunasta: sataa vettä. Minun piti mennä yläkertaan, mutta heti ensimmäisen portaan noustessani kuulen koputuksen ja juoksen avaamaan: "Z-Z-Zayn", henkäisin ja en pystynyt tekemään mitään. Hänen hiuksensa oli litimärät ja silti hienosti. Hänen takkinsa oli ihan märkä ja tartuin häneen ja suutelin..Sitten tajusin, että olin yhä ikkunan vieressä ja tuo äskeinen oli vain kuvitelmaa. Nyt, kun olin taas järjissäni minun piti päästä istumaan. Mitä minulle tapahtuu?! Silloin kuulen taas koputuksen: kävelin hitaasti ja avasin oven: Eleanor. Hänen meikkinsä olivat levinneet ja hän oli surullinen. Hiukset olivat lässähtäneet, kun sade oli kastellut ne. Päästin hänet sisään ja sanoin: "Mitä tapahtui?!" kysyin huolissani. Hän selitti kaiken ja sanoin: "Lainaan sinulle vaatteitani, saat mennä suihkuun. Tulet luokseni yöksi, jos haluat", hän hymyili vaikeasti ja näytin hänelle kylpyhuoneen joka sijaitsi yläkerrassa.
**
SOOORI KAIKILLE :DD mä en oo laittanut tätä pitkään ja aika tylsä ehkä emt :P toivottavasti piditte liittykkää lukijoiks ja kommentoikaa. Ette arvaakkaan kuinka paljon noi jotku kommentit voi päivää parantaa, kun oon tälläne hiljane hissukka xDD oke en nyt ihan mut ihsm :33 kuvii ei nyt tullut sori :D joku päivä jatkuu ;)
sunnuntai 11. elokuuta 2013
All we need is love ~ 8
Tanjan näkökulma:
Avasin silmäni ja nousin ylös. Katsoin oman huoneeni peilistä missä kunnossa olen ja hipsein alakertaan. Näin Eleanorin keittiöjakkaralla ja hän katseli toista tuolia, joka oli kaatunut: "Huomenta, mitä kello on?" sanoin yhtäkkiä ja Eleanorin keskittyminen herpaantui: "Ai oletkin jo herännyt, Harry lähti jo. Miten voit?" myhäilin jotain: Ihan ok-tyyliin. Nostin jakkaran ja katsoi Eleanoria: "Mitä mieteit?" hän katsoi minua miten-niin-ilmeellä: "Tulin portaat alas ja näin sinun miettivän jotain, mitä?" hän käänsi katseensa pöytään ja lopulta nosti pään ja sanoi: "Tätä päivää vain, ei muuta", hän sanoi ja punastui poskista: "Valehtelet, ajattelet sitä Louista, etkö vain?" hänen poskensa alkoi punehtua enemmän ja enemmän: "Olkoon, no olen ollut hyvissä väleissä kaikkien poikien kanssa, mutta en ole koskaan tutustunut kunnolla kehenkään. Hyvä on myönnetään tykkään hieman Louiksesta!" minä naurahdin ja pyysin Eleanoria lainaamaan puhelintansa: "Onko sulla Louisin numero?" hän mietti hetken ja sanoi: "Joo: Mitä Tanja sä suunnittelet?!" minä vain virnuilin ja menin olohuoneeseen: Soittamaan Louisille. Tietenkin, mitä muutakaan.
Louisin näkökulma:
Harry oli tullut jo tunti sitten kotiin ja kertoi olleensa väärässä: Luulen, että hän salailee jotain. En ole varma. Makoilen sohvalla katse kattoon päin ja ajattelen miksi olin niin hölmö tänään. Kuka poika potkaisee tyttöä päähän varsinkin sellaista, johon olen ihastunut. Hetkinen MITÄ?! Olenko ihastunut Eleanoriin? Niall tuli sohvalle ja nousin istumaan: "Haluaisin jutella sulle, kun kaikilla muilla tuntuu olevan niin kauheen kiree fiilis", hymyilin ja lupasin kuunnella ja juttella: "Voinks mä eka kysyy yhtä juttuu?" siihen Niall kohautti olkapäitään ja lupasi auttaa: "No, kun mistä tietää, jos on ihastunut?" hän katsoi minua wtf-ilmeellä ja selitin hänelle tämän päiväisen tapahtuman, ja mitä se piti sisällään: "Se vähän riippuu-", sillä sekunnilla puhelimeni alkoi soida ja nappasin sen: "Se on Eleanor? Mitäköhän on tapahtunut?" nousin ylös sohvalta ja kävelin eteiseen ja menin ulos keskustelemaan: "Louis" sanoin ja kuulin, taustalta tyttöjen keskeistä kinastelua esim: "Nyt lasket sen luurin alas! Se kuulee meidän hölötykset, joten tässä mene keskustelemaan nyt!" hetken kesti ja ovi paukahti ja joku sanoi: "Moi Louis", Eleanor sanoi.
**
Täs on nyt 8 luku, sori aika tylsä ja TOOOOSI lyhyt, mutta oli pakko kirjoittaa jtn ;) Kuvat vielä:
Sori toi tyttö tuol taustal :DD mut kommentoikaa/liittykää lukijoiks jos jaksatte :D
perjantai 9. elokuuta 2013
All we need is love ~ 7
Harryn näkökulma:
Pöyhein hiuksiani ärsyyntyneenä. Minua raivostutti Zaynin ylimielinen käytös. Haluan tietää mitä hän on tehnyt Tanjalle, ei siis millään, että minulla olisi jotain tunteita, mutta olisi kiva, että olisi edes yksi kaverityttö. Hän ainakin vaikutti hauskalle, mutta tuli kauhean vaisuksi englannin tunnin jälkeen. Äh.. Nyt menen selvittämään mistä tämä kaikki alkoi: Oliko Zayn edes syyllinen, vai kuvittelimmeko väärin?
Lähdin skootterilla ajamaan pikkutietä pois meidän poikien kämpiltä. Pääsin bussipysäkin kohtaalle ja mietein minne pitäisi mennä, koska osoitettahan en tiennyt. Näin pienen metsän ja päättelin mennä sinne suuntaan, huristelin metsän ohi ja näin pian punertavan tiilitalon tien päässä. Pihalla oli musta skootteri, jossa oli bling blingiä ympäriinsä: Eleanor on siis täällä myös. Tietysti tiedän kaikki luokkalaiset, mutta en ole oikein jutellut heidän kanssaan, vaikka tahtoisin. Parkkeerasin skootterin ja nappasin kypärän pois päästä ja laitoin sen skootterin takaluukkuun, jonka voi laittaa lukkoo. Pöyhein litteiksi menneitä hiuksiani ja korjasin hieman bleiseriäni. Koputin oveen, sen tuli avaamaan: Tanja. Näin häneen katseessaan pelkoa, ja huusi: "Eleanor tulehan käymään täällä!"
Eleanorin näkökulma:
Laitoin teeveden kuppeihin ja pistin vielä teepussit, ja lähdin ovelle päin. Silmäni aukenivat sekunnissa ja kysyin hämilläni: "Ha-Ha-Harry.. Mitä sä täällä teet?" silloin Tanja kääntyi katsomaan ihmeissään, hän luuli, että minä olin kutsunut Harryn. Tanja päästi Harryn sisään ja laittoi oven kiinni. Hän jätti kengät eteiseen ja tuli meidän luoksemme istumaan keittiiöön: "Niin, Tanja.. Mä tulin, kun mun asia koskee Zaynia..", katsoimme molemmat Harrya ihmeissään: "Mitä on tapahtunut, Harry?" kysyin hieman ärsyyntyneenä: "Ensiks haluan tietää, tekikö Zayn sulle Tanja jotain tänään?"
Tanjan näkökulma:
Puristin päätäni vaivaantuneena: "Miksi sä sit tänään aloit vain itkeä?" hän kysyi hieman vihaisena; "En halua kertoa, kun en edes tunne sinua kunnolla, sori", sanoin hänelle suoraan. Harryn ei tarvinnut tietää: "No, kun mä tavallaan hakkasin Zaynin, kun..kun..", hän sönkötti ja nousin vihaisena ylös tuolilta. Olin shokissa, minua pyörrytti: nousinkohan liian nopeasti. "mä tavallaan hakkasin Zaynin", soi päässäni ja näin yhtäkkiä Justinin ja ne kaikki muut pojat ympärilläni: Tunnen kivun kyljessäni ja tunnen kaatuvani maahan.
Lopulta kaikki pimenee: kipu on sietämätön: "Lopeta Justin!" huudan kovaa kivusta, mutta en voi avata silmiäni, kylkiin koskee niin pahasti. Tunnen jonkun silittävän poskeani. Avaan silmäni ja olen omassa sängyssäni: Harry on vieressäni. Hän silitti poskeani ja avasin silmeni lopulta kokonaan: "Harry mä.." hän keskeytti minut ja silitti hiuksiani: "Mä kuulin jo Eleanorilta, tässä", hän antoi teen, jonka olin unohtanut juoda. Hymyilin ja hörppäsin juomaani: "Mä pelkään poikia", sanoin nolostuneesti ja laitoin tyhjän kupin yöpöydälleni: "Sun ei tarvi pelätä mua, lupaan sen", hän sanoi rauhoittelevasti. Nousin ylös ja halasin Harrya: "Kiitos", sanoin, vaikka teki mieli itkeä: "Mistä?" hän ihmetteli ja sanoin: "Kun olet siinä", ja halasimme vielä. Harry silitti hiuksiani rauhoittavasti ja lopulta nukahdin ja Harry asetteli minut lepäämään.
**
Tässä oli nyt seitsemäs osa :O Kommentoikaa ja liittykää lukijaks jos nää tekstit on teist hyviä :DD Kuvat vielä:
Pöyhein hiuksiani ärsyyntyneenä. Minua raivostutti Zaynin ylimielinen käytös. Haluan tietää mitä hän on tehnyt Tanjalle, ei siis millään, että minulla olisi jotain tunteita, mutta olisi kiva, että olisi edes yksi kaverityttö. Hän ainakin vaikutti hauskalle, mutta tuli kauhean vaisuksi englannin tunnin jälkeen. Äh.. Nyt menen selvittämään mistä tämä kaikki alkoi: Oliko Zayn edes syyllinen, vai kuvittelimmeko väärin?
Lähdin skootterilla ajamaan pikkutietä pois meidän poikien kämpiltä. Pääsin bussipysäkin kohtaalle ja mietein minne pitäisi mennä, koska osoitettahan en tiennyt. Näin pienen metsän ja päättelin mennä sinne suuntaan, huristelin metsän ohi ja näin pian punertavan tiilitalon tien päässä. Pihalla oli musta skootteri, jossa oli bling blingiä ympäriinsä: Eleanor on siis täällä myös. Tietysti tiedän kaikki luokkalaiset, mutta en ole oikein jutellut heidän kanssaan, vaikka tahtoisin. Parkkeerasin skootterin ja nappasin kypärän pois päästä ja laitoin sen skootterin takaluukkuun, jonka voi laittaa lukkoo. Pöyhein litteiksi menneitä hiuksiani ja korjasin hieman bleiseriäni. Koputin oveen, sen tuli avaamaan: Tanja. Näin häneen katseessaan pelkoa, ja huusi: "Eleanor tulehan käymään täällä!"
Eleanorin näkökulma:
Laitoin teeveden kuppeihin ja pistin vielä teepussit, ja lähdin ovelle päin. Silmäni aukenivat sekunnissa ja kysyin hämilläni: "Ha-Ha-Harry.. Mitä sä täällä teet?" silloin Tanja kääntyi katsomaan ihmeissään, hän luuli, että minä olin kutsunut Harryn. Tanja päästi Harryn sisään ja laittoi oven kiinni. Hän jätti kengät eteiseen ja tuli meidän luoksemme istumaan keittiiöön: "Niin, Tanja.. Mä tulin, kun mun asia koskee Zaynia..", katsoimme molemmat Harrya ihmeissään: "Mitä on tapahtunut, Harry?" kysyin hieman ärsyyntyneenä: "Ensiks haluan tietää, tekikö Zayn sulle Tanja jotain tänään?"
Tanjan näkökulma:
Puristin päätäni vaivaantuneena: "Miksi sä sit tänään aloit vain itkeä?" hän kysyi hieman vihaisena; "En halua kertoa, kun en edes tunne sinua kunnolla, sori", sanoin hänelle suoraan. Harryn ei tarvinnut tietää: "No, kun mä tavallaan hakkasin Zaynin, kun..kun..", hän sönkötti ja nousin vihaisena ylös tuolilta. Olin shokissa, minua pyörrytti: nousinkohan liian nopeasti. "mä tavallaan hakkasin Zaynin", soi päässäni ja näin yhtäkkiä Justinin ja ne kaikki muut pojat ympärilläni: Tunnen kivun kyljessäni ja tunnen kaatuvani maahan.
Lopulta kaikki pimenee: kipu on sietämätön: "Lopeta Justin!" huudan kovaa kivusta, mutta en voi avata silmiäni, kylkiin koskee niin pahasti. Tunnen jonkun silittävän poskeani. Avaan silmäni ja olen omassa sängyssäni: Harry on vieressäni. Hän silitti poskeani ja avasin silmeni lopulta kokonaan: "Harry mä.." hän keskeytti minut ja silitti hiuksiani: "Mä kuulin jo Eleanorilta, tässä", hän antoi teen, jonka olin unohtanut juoda. Hymyilin ja hörppäsin juomaani: "Mä pelkään poikia", sanoin nolostuneesti ja laitoin tyhjän kupin yöpöydälleni: "Sun ei tarvi pelätä mua, lupaan sen", hän sanoi rauhoittelevasti. Nousin ylös ja halasin Harrya: "Kiitos", sanoin, vaikka teki mieli itkeä: "Mistä?" hän ihmetteli ja sanoin: "Kun olet siinä", ja halasimme vielä. Harry silitti hiuksiani rauhoittavasti ja lopulta nukahdin ja Harry asetteli minut lepäämään.
**
Tässä oli nyt seitsemäs osa :O Kommentoikaa ja liittykää lukijaks jos nää tekstit on teist hyviä :DD Kuvat vielä:
torstai 8. elokuuta 2013
All we need is love ~ 6
Tanjan näkökulma:
Bussi pysähtyi samalle pysäkille, josta oli minut aamulla napannutkin. Nousin ylös penkiltä ja menin ulos bussista. Laukku oli alkanut painaa, kun monen tunnin kirjat olin saanut tänään. Ei sentään tullut läksyä, mutta silti. Zayn tuli perässäni pois bussista ja hän oli lähdössä pois, kunnes kääntyi minua kohti. Katsoin häntä kauhuissani, pelkäsin. Hän käveli lähemmäs, ja lähemmäs ja tunsin, kuinka kyyneleet tekivät tuloaan. Hän oli puhe-etäisyydellä: "Hei, mulla ois sulle asiaa. Eihän sulle ole mihinkää kiire?" hän kysyi ja nielaisin ja sanoin: "Jutellaan myöhemmin, mun täytyy pestä pyykkiä tänään. Joo pestä pyykkiä!" huudahdin ja käännyin juosten pois. Aloin itkeä, kuulin takaani juoksuaskelia: Voi, kun kiva se rupee vielä seuraamaan!
Huomasin, että vieressäni oli metsä, ja sinne meni pieni polku. Hyppäsin ojan yli metsäpolulle ja laukku mukanani heiluen juoksin sisälle metsään. Käännyin katsomaan taakseni ja Zayn seurasi minua tännekkin! Onko hän ihan sekaisin?! Löysin suuren puun, joka oli kaatunut ja menin sen taakse piiloon. Kyykein siellä ja puhelimestani kuului ilmoituksen-merkkiääni: Voi helvetti! Nyt se varmana löytää mut. Otin laukkuni pois ja itkin polviani vasten, kädet tärisivät: Minulla oli todella huono olla!
Zaynin näkökulma:
Löysin Tanjan puun takaa: hän itki ja kädet tärisivät. En tiennyt mitä tehdä, joten menin kyykkyyn hänen eteensä ja kysyin: "Mikä sulle tuli?" hän nosti päätään ja haukkoi henkeään. Olin ihan kauhuissani. Olinko minä tehnyt tuon hänelle? Hän pyyhki kasvojaan kyyneleistä ja sanoi värisevällä äänellä: "P-p-pojat...", sitten hän nousi, otti laukkunsa ja lähti. Jäin siihen vain katsomaan, kun hän juoksi takaisin kävelytielle. Annoin hänen mennä omia menojaan, ja hetken päästä nousin itsekkin ylös ja lähdin kotiin.
Tanjan näkökulma:
Avasin kotini oven ja löysin heti eteisen lipastolla paperilapun. Laskin laukkuni maahan ja luin viestin ääneen: "Lähdimme isäsi kanssa samaa matkaa töihin, meillä oli siis iltavuoro x Äiti" taittelin lapun takaisin lipaston päälle. Luulin, että heillä oli yövuoro, noh samapa tuo. Nappasin laukkuni ja vein sen yläkertaan: huoneeseeni.
Otin television kaukosäätimen ja laitoin tv:n päälle. Selailin eri kanavia, kunnes kuulin oveltani koputuksen. Sammutin tv:n ja kävelin eteistä kohti. Katsoin nopeasti peilin kautta, että olisiko meikki levinneet: ei onneksi. Katsoin ovisilmän kautta, kuka oven takana oli: Eleanor. HUH! Ajattelin itsekseni, pelkäsin sen olevan Zayn. Eleanor, ja muut tytöt siis tietävät missä asun, koska kerroimme toistemme osoitteet koulussa, sekä vaihdoimme puhelinnumerot. Avasin oven ja Eleanor katsoi minua huolissaan: "Mitä on tapahtunut Tanja?" ohjaan hänet sisälle ja menemme istumaan sohvalle. Ensiksi kerroin mitä äsken tapahtui, ja kerron nyt hänelle menneisyydestäni: "Siis, kun olin koulussa minulla oli monia ystäviä jne, yhä on, mutta juttelemme vain fb:n kautta ja no kaveripoikia/poikaystäviä minulla ei olekkaan ollut. He vain kiusasivat minua", Eleanor katsoo minua surullisena ja "hyökkää" halamaan minua. Halaan tietysti takaisin ja hän irroittautuu ja kysyy: "Miten he kiusasivat?" kerroin hänelle, että minua enimmäkseen pilkattiin, jos jouduin erilleen kavereista he veivät minut koulun taakse ja hakkasivat. Kotona väitin kaatuneeni tms, en ole kertonut vanhemmilleni, koska yksi kiusaajista oli ihastukseni. Hän pyysi jopa anteeksi aina: he lähtivät aina pois paikalta ja tämä poika tuli aina takaisin auttamaan. Silti tunteeni kaikkosi, kun hän jatkoi kaksinaamaisuuttaan loputtomiin! Sillon, kun kerroin hänelle, etten pidä hänestä enää hän vain hakkasi minut. Pojan nimi oli siis Justin. Ei Justin Bieber, vaikka jotkut häntä nimittelikin." minulla ei ollut muuta kerrottavaa oikein. Sitten Eleanor nousi: "Voin keittää teetä niin jutellaan lisää", hymyilin ja kerroin mistä hän löytää kaiken tarpeellisen.
Zaynin näkökulma:
"P-p-pojat..." se "soi" päässäni. Yritin piirtää, että pystyisin keskittymään johonkin muuhun, mutta huomasin piirtäneeni Tanjan puun takana itkemässä. Käänsin vihkoni sivua ja piirsin jotain muuta: tatuointeja, joita voisin joskus harkkia ottavani. Hetken päästä Louis tuli koputtamatta huoneeseeni: asumme siis kaikki viisi samassa kämpässä, vaikka emme olekkaan aikuisia, mutta kaikkien vanhemmat olivat päätyneet tälläiseen ratkaisuun, kun he olivat aina reissussa. Näin pystyimme pitämään toisistamme huolta: "Voitko tulla nyt alas, meillä olis vähä kysyttävää", olin hieman ihmeissäni ja kävelin hänen perässään alas.
Jos ihmettelette miksi he eivät tule bussilla kouluun: syy on se, että heillä on mopot. Hienotkin sellaiset, tai no Harrylla on skootteri. Kuitenkin...Istuin keittiössä jakkaran päälle ja pojat seisoivat kaikki edessäni: "Mitä tää meinaa?" Harry näyttää puhelimellaan kuvaa, jossa juoksen metsään, ja toisessa kuvassa Tanja itkee.. klup, miten he olivat nuo saaneet: "Mitä sä oot mennyt tekemään?" Liam kysyy huolissaan: "Et viitsis olla Tanjalle noin ilkee, se on tosi mukava! Ei sitä kuulu kiusata!" Niall huudahti suutuksissaan. Liam rauhoitteli Niallia ja lopulta sain puheenvuoron: "En tehnyt mitään!" huudahdin ja menin olohuoneen sohvalle suutuksissani.
Harry tulee luokseni: katsoo vihaisena ja nostaa rinnuksista ylös: "Mitä sä teit?! Ei tytöt turhaan itke!" hän murahtaa. "Ei kuulu sulle!" silloin Harryn silmissä kasvaa viha: "Harry? Harry??! Ai saatana! OOTKO SÄ TULLUT HULLUKS?!" huudan ja saan vain toisen iskun kasvoihin: "Tyttöjä ei saa kiusata!" lopulta Liam tulee väliin, mutta ei se auta: Harry pudottaa minut sohvalle ja tyrkkäisee Liamin pois tieltä ja lyö vielä kerran kasvoihin: "Et tee mitään enää Tanjalle, onko selvä?!" hän huudahtaa ja lähtee ulos. Pojat hakevat minulle jäitä, jotta voisin painaa lyöntikohtaan: "Harry ei ole koskaan ollut noin vihainen!" Niall huudahtaa kauhistuneena. Kaikki ovat Niallin kanssa samaa mieltä. Harry on joko ihastunut, tai haluaa saada ystävän. Toivottavasti se on se toinen, tai siis ei.. ihan sama minulle.. eikun? Minä vihaan minun tunteitani, en tiedä mitä haluan tai mitä en halua! Tulen itsekkin kohta hulluksi!
**
Joo nyt tuli hieman pidempi luku :D Toivottavasti piditte ;) Kommentoikaa ja liittykkää lukijoiksi, jos tarina miellyttää. Tässä vielä kuva:
Bussi pysähtyi samalle pysäkille, josta oli minut aamulla napannutkin. Nousin ylös penkiltä ja menin ulos bussista. Laukku oli alkanut painaa, kun monen tunnin kirjat olin saanut tänään. Ei sentään tullut läksyä, mutta silti. Zayn tuli perässäni pois bussista ja hän oli lähdössä pois, kunnes kääntyi minua kohti. Katsoin häntä kauhuissani, pelkäsin. Hän käveli lähemmäs, ja lähemmäs ja tunsin, kuinka kyyneleet tekivät tuloaan. Hän oli puhe-etäisyydellä: "Hei, mulla ois sulle asiaa. Eihän sulle ole mihinkää kiire?" hän kysyi ja nielaisin ja sanoin: "Jutellaan myöhemmin, mun täytyy pestä pyykkiä tänään. Joo pestä pyykkiä!" huudahdin ja käännyin juosten pois. Aloin itkeä, kuulin takaani juoksuaskelia: Voi, kun kiva se rupee vielä seuraamaan!
Huomasin, että vieressäni oli metsä, ja sinne meni pieni polku. Hyppäsin ojan yli metsäpolulle ja laukku mukanani heiluen juoksin sisälle metsään. Käännyin katsomaan taakseni ja Zayn seurasi minua tännekkin! Onko hän ihan sekaisin?! Löysin suuren puun, joka oli kaatunut ja menin sen taakse piiloon. Kyykein siellä ja puhelimestani kuului ilmoituksen-merkkiääni: Voi helvetti! Nyt se varmana löytää mut. Otin laukkuni pois ja itkin polviani vasten, kädet tärisivät: Minulla oli todella huono olla!
Zaynin näkökulma:
Löysin Tanjan puun takaa: hän itki ja kädet tärisivät. En tiennyt mitä tehdä, joten menin kyykkyyn hänen eteensä ja kysyin: "Mikä sulle tuli?" hän nosti päätään ja haukkoi henkeään. Olin ihan kauhuissani. Olinko minä tehnyt tuon hänelle? Hän pyyhki kasvojaan kyyneleistä ja sanoi värisevällä äänellä: "P-p-pojat...", sitten hän nousi, otti laukkunsa ja lähti. Jäin siihen vain katsomaan, kun hän juoksi takaisin kävelytielle. Annoin hänen mennä omia menojaan, ja hetken päästä nousin itsekkin ylös ja lähdin kotiin.
Tanjan näkökulma:
Avasin kotini oven ja löysin heti eteisen lipastolla paperilapun. Laskin laukkuni maahan ja luin viestin ääneen: "Lähdimme isäsi kanssa samaa matkaa töihin, meillä oli siis iltavuoro x Äiti" taittelin lapun takaisin lipaston päälle. Luulin, että heillä oli yövuoro, noh samapa tuo. Nappasin laukkuni ja vein sen yläkertaan: huoneeseeni.
Otin television kaukosäätimen ja laitoin tv:n päälle. Selailin eri kanavia, kunnes kuulin oveltani koputuksen. Sammutin tv:n ja kävelin eteistä kohti. Katsoin nopeasti peilin kautta, että olisiko meikki levinneet: ei onneksi. Katsoin ovisilmän kautta, kuka oven takana oli: Eleanor. HUH! Ajattelin itsekseni, pelkäsin sen olevan Zayn. Eleanor, ja muut tytöt siis tietävät missä asun, koska kerroimme toistemme osoitteet koulussa, sekä vaihdoimme puhelinnumerot. Avasin oven ja Eleanor katsoi minua huolissaan: "Mitä on tapahtunut Tanja?" ohjaan hänet sisälle ja menemme istumaan sohvalle. Ensiksi kerroin mitä äsken tapahtui, ja kerron nyt hänelle menneisyydestäni: "Siis, kun olin koulussa minulla oli monia ystäviä jne, yhä on, mutta juttelemme vain fb:n kautta ja no kaveripoikia/poikaystäviä minulla ei olekkaan ollut. He vain kiusasivat minua", Eleanor katsoo minua surullisena ja "hyökkää" halamaan minua. Halaan tietysti takaisin ja hän irroittautuu ja kysyy: "Miten he kiusasivat?" kerroin hänelle, että minua enimmäkseen pilkattiin, jos jouduin erilleen kavereista he veivät minut koulun taakse ja hakkasivat. Kotona väitin kaatuneeni tms, en ole kertonut vanhemmilleni, koska yksi kiusaajista oli ihastukseni. Hän pyysi jopa anteeksi aina: he lähtivät aina pois paikalta ja tämä poika tuli aina takaisin auttamaan. Silti tunteeni kaikkosi, kun hän jatkoi kaksinaamaisuuttaan loputtomiin! Sillon, kun kerroin hänelle, etten pidä hänestä enää hän vain hakkasi minut. Pojan nimi oli siis Justin. Ei Justin Bieber, vaikka jotkut häntä nimittelikin." minulla ei ollut muuta kerrottavaa oikein. Sitten Eleanor nousi: "Voin keittää teetä niin jutellaan lisää", hymyilin ja kerroin mistä hän löytää kaiken tarpeellisen.
Zaynin näkökulma:
"P-p-pojat..." se "soi" päässäni. Yritin piirtää, että pystyisin keskittymään johonkin muuhun, mutta huomasin piirtäneeni Tanjan puun takana itkemässä. Käänsin vihkoni sivua ja piirsin jotain muuta: tatuointeja, joita voisin joskus harkkia ottavani. Hetken päästä Louis tuli koputtamatta huoneeseeni: asumme siis kaikki viisi samassa kämpässä, vaikka emme olekkaan aikuisia, mutta kaikkien vanhemmat olivat päätyneet tälläiseen ratkaisuun, kun he olivat aina reissussa. Näin pystyimme pitämään toisistamme huolta: "Voitko tulla nyt alas, meillä olis vähä kysyttävää", olin hieman ihmeissäni ja kävelin hänen perässään alas.
Jos ihmettelette miksi he eivät tule bussilla kouluun: syy on se, että heillä on mopot. Hienotkin sellaiset, tai no Harrylla on skootteri. Kuitenkin...Istuin keittiössä jakkaran päälle ja pojat seisoivat kaikki edessäni: "Mitä tää meinaa?" Harry näyttää puhelimellaan kuvaa, jossa juoksen metsään, ja toisessa kuvassa Tanja itkee.. klup, miten he olivat nuo saaneet: "Mitä sä oot mennyt tekemään?" Liam kysyy huolissaan: "Et viitsis olla Tanjalle noin ilkee, se on tosi mukava! Ei sitä kuulu kiusata!" Niall huudahti suutuksissaan. Liam rauhoitteli Niallia ja lopulta sain puheenvuoron: "En tehnyt mitään!" huudahdin ja menin olohuoneen sohvalle suutuksissani.
Harry tulee luokseni: katsoo vihaisena ja nostaa rinnuksista ylös: "Mitä sä teit?! Ei tytöt turhaan itke!" hän murahtaa. "Ei kuulu sulle!" silloin Harryn silmissä kasvaa viha: "Harry? Harry??! Ai saatana! OOTKO SÄ TULLUT HULLUKS?!" huudan ja saan vain toisen iskun kasvoihin: "Tyttöjä ei saa kiusata!" lopulta Liam tulee väliin, mutta ei se auta: Harry pudottaa minut sohvalle ja tyrkkäisee Liamin pois tieltä ja lyö vielä kerran kasvoihin: "Et tee mitään enää Tanjalle, onko selvä?!" hän huudahtaa ja lähtee ulos. Pojat hakevat minulle jäitä, jotta voisin painaa lyöntikohtaan: "Harry ei ole koskaan ollut noin vihainen!" Niall huudahtaa kauhistuneena. Kaikki ovat Niallin kanssa samaa mieltä. Harry on joko ihastunut, tai haluaa saada ystävän. Toivottavasti se on se toinen, tai siis ei.. ihan sama minulle.. eikun? Minä vihaan minun tunteitani, en tiedä mitä haluan tai mitä en halua! Tulen itsekkin kohta hulluksi!
**
Joo nyt tuli hieman pidempi luku :D Toivottavasti piditte ;) Kommentoikaa ja liittykkää lukijoiksi, jos tarina miellyttää. Tässä vielä kuva:
keskiviikko 7. elokuuta 2013
All we need is love ~ 5
Lizin näkökulma:
Tunsin, kuinka olin hermostunut. Jos pallo menisi maaliin, olisin syyllinen siihen. Liam potkaisi pallon ja se meni hieman sivuun, joten jouduin loikkaamaan sivulle päin ja sain pallosta kiinni ja putosin kyljelleni maahan pallo vieressäni. Onneksi kylkeen ei kamalasti edes sattunut. Nousin ylös ja hymyilin itsevarmasti ja heitin pallon Perrielle. Hän lähti viemään sitä Eleanorin kanssa kohti maalia ja Niall erehtyi: "Maali! Jihuuu!" kaikki tytöt kiljuivat iloisina. Ottelu meni nopeasti ja kohta opettaja vihelsi pelin poikki ja olimme voittaneet 3-2. Kiitos minun hyvän torjunnan.
Tanjan näkökulma:
Kävelimme kaikki väsyneinä liikuntatunnilta kohti pukukoppeja. Siellä laitoimme itsemme kuntoon. Harjasimme hiukset ja vaihdoimme vaatteet. Taisin unohtaa mainita, että laitoin laukkuuni myös vaihtovaatteet. Ulkona ilma oli viilentynyt, joten laitoin tällä kertaa: harmaa-valkoisen neuleen ja punaiset farkut. Vaatteet joita käytin liikuntatunnilla laitoin Lizin antaman pussin sisällä takaisin laukkuuni. Kun olimme kaikki valmiita lähdimme pois pukukopeilta: käsikynkässä. Olin yhtäkkiä saanut itselleni neljä hyvää ystävää! Kävelimme koulun piha-aluuelle ja tytöt näyttivät heille "kuuluvan" alueen, jossa he yleensä välitunneilla istuvat. Istuimme alas ja aloimme jutella äskeisestä liikuntatunnista: "Näkikö kukaan, ketä sen pallon potkas mua päin? Pää jomottaa vieläkin!" Eleanor huudahti. Itse en nähnyt, mutta Liz, Perrie ja Danielle vaihtoivat keskenään katseita: "Kuka?" kysyimme Eleanorin kanssa samaan aikaan. He olivat juuri vastaamassa, kun joku kröhäisi Eleanorin takana. Se oli Louis? Joo Louis, nyt alan oppia näitä ihmisiä: "Eleanor tulisitko hetkeks tonne?" hän kysyi hymyillen vaisusti. Eleanor nousi ylös ja käveli Louisin perässä kauemmas meistä.
Eleanorin näkökulma:
Seisoin Louisin edessä ja hän ei osannut sanoa mitään, katseli vain jalkojaan. Joten kysyin: "Sulla oli jotain asiaa?" hän pöyhi ruskeita hiuksiaan ja nosti päänsä: ja katsoi minua suoraan silmiin sinisillä silmillään: "Se olin minä, anteeks kauheest! Mun piti tulla auttamaan, mutta..." hymyilit ja sanoin hiljaa: "Ei se mitään", halasin häntä ja lähdin takaisin tyttöjen luokse. Kaikki olivat katselleet minun ja Louisin keskustelua, mutta eivät kuulleet mitään, kiitos ihanan rekan joka ajoi koulun taakse viemään ruokia. Istahdin heidän viereensä ja katselin välillä olkani ylitse Louista, mutta en löytänyt häntä katseellani. Lopulta keskityin taas tyttöjen keskusteluun Zaynin oudosta käyttäytymisestä: "Niin mitä se oikein oli? Oikeesti se on ihan sairaan hyvä jalkapallos, ja yleensä me hävitään tytöt vs pojat - kisoissa, mutta kiitos Zaynin meidän maali oli silloin melkein mahdollista!" Liz selitti. Kaikki mietimme syytä, mutta emme saaneet millään keksittyä: Juurihan meinaan Zayn oli kieltänyt ihastumisensa!
Zaynin näkökulma:
Jäimme Harryn, Liamin ja Niallin kanssa auttamaan Bertiä. Keräsimme tavaroita pusseihin ja huomasimme Bertin jo lähteneen, joten Niall sanoi: "Mitä helvettiä sulle oikein tapahtu sillon?! Et sä meinaan yleensä pysähdy sillee, kesken pelin!" siihen Harry vain myhäili myösi ihmeissään. Minä vain kohautin olkiani, jolloin Liam kysyi: "Taidat oikeasti välittää siitä "korpista". käänsin katseeni maata kohti: "Välittäkö?" Liam kysyi uteliaana. Paiskasin pallopussin maahan ja juoksin pois. En jaksa tuollaista, en nyt. Varsinkaan, kun en ole varma asiasta. Pääsin koulun oville, kun Liam juosta hölkkäsi vierelleni: "Sori, ei pitänyt painostaa, jos et oo varma sun tunteistas Tanjaa kohtaan", minä vain nyökkäsin hymyillen ja Liam lisäsi: "Me voidaan kolmestaan hoitaa noi pelivermeet, mut sun kannattais puhua Tanjan kanssa", hän sanoi ja läimäytti kaverimielessä käsivarrelleni ja lähti takaisin hölkäten kentälle keräämään tavaroita. Minä mietein mitä Liam kysyi, ja hengitin syvään. Puhun kyllä Tanjan kanssa, mutta en nyt. En tänään, vasta kun olen varma tunteistani.
**
Viides osa ja tän verran jo tapahtunut :) Tätä on oikeesti tosi kiva kirjoittaa :D. Kommenttia kiitos, ne piristää päivää tosi paljon (; Vielä kuvat Tanjan varavaatteista:
Kaikki varmaan tajuaa, että siis Tanja on musta hiuksinen, mutta toi paita vaan jotenkin sopi noiden housujen kanssa! Huomenna jatkuu!
Tunsin, kuinka olin hermostunut. Jos pallo menisi maaliin, olisin syyllinen siihen. Liam potkaisi pallon ja se meni hieman sivuun, joten jouduin loikkaamaan sivulle päin ja sain pallosta kiinni ja putosin kyljelleni maahan pallo vieressäni. Onneksi kylkeen ei kamalasti edes sattunut. Nousin ylös ja hymyilin itsevarmasti ja heitin pallon Perrielle. Hän lähti viemään sitä Eleanorin kanssa kohti maalia ja Niall erehtyi: "Maali! Jihuuu!" kaikki tytöt kiljuivat iloisina. Ottelu meni nopeasti ja kohta opettaja vihelsi pelin poikki ja olimme voittaneet 3-2. Kiitos minun hyvän torjunnan.
Tanjan näkökulma:
Kävelimme kaikki väsyneinä liikuntatunnilta kohti pukukoppeja. Siellä laitoimme itsemme kuntoon. Harjasimme hiukset ja vaihdoimme vaatteet. Taisin unohtaa mainita, että laitoin laukkuuni myös vaihtovaatteet. Ulkona ilma oli viilentynyt, joten laitoin tällä kertaa: harmaa-valkoisen neuleen ja punaiset farkut. Vaatteet joita käytin liikuntatunnilla laitoin Lizin antaman pussin sisällä takaisin laukkuuni. Kun olimme kaikki valmiita lähdimme pois pukukopeilta: käsikynkässä. Olin yhtäkkiä saanut itselleni neljä hyvää ystävää! Kävelimme koulun piha-aluuelle ja tytöt näyttivät heille "kuuluvan" alueen, jossa he yleensä välitunneilla istuvat. Istuimme alas ja aloimme jutella äskeisestä liikuntatunnista: "Näkikö kukaan, ketä sen pallon potkas mua päin? Pää jomottaa vieläkin!" Eleanor huudahti. Itse en nähnyt, mutta Liz, Perrie ja Danielle vaihtoivat keskenään katseita: "Kuka?" kysyimme Eleanorin kanssa samaan aikaan. He olivat juuri vastaamassa, kun joku kröhäisi Eleanorin takana. Se oli Louis? Joo Louis, nyt alan oppia näitä ihmisiä: "Eleanor tulisitko hetkeks tonne?" hän kysyi hymyillen vaisusti. Eleanor nousi ylös ja käveli Louisin perässä kauemmas meistä.
Eleanorin näkökulma:
Seisoin Louisin edessä ja hän ei osannut sanoa mitään, katseli vain jalkojaan. Joten kysyin: "Sulla oli jotain asiaa?" hän pöyhi ruskeita hiuksiaan ja nosti päänsä: ja katsoi minua suoraan silmiin sinisillä silmillään: "Se olin minä, anteeks kauheest! Mun piti tulla auttamaan, mutta..." hymyilit ja sanoin hiljaa: "Ei se mitään", halasin häntä ja lähdin takaisin tyttöjen luokse. Kaikki olivat katselleet minun ja Louisin keskustelua, mutta eivät kuulleet mitään, kiitos ihanan rekan joka ajoi koulun taakse viemään ruokia. Istahdin heidän viereensä ja katselin välillä olkani ylitse Louista, mutta en löytänyt häntä katseellani. Lopulta keskityin taas tyttöjen keskusteluun Zaynin oudosta käyttäytymisestä: "Niin mitä se oikein oli? Oikeesti se on ihan sairaan hyvä jalkapallos, ja yleensä me hävitään tytöt vs pojat - kisoissa, mutta kiitos Zaynin meidän maali oli silloin melkein mahdollista!" Liz selitti. Kaikki mietimme syytä, mutta emme saaneet millään keksittyä: Juurihan meinaan Zayn oli kieltänyt ihastumisensa!
Zaynin näkökulma:
Jäimme Harryn, Liamin ja Niallin kanssa auttamaan Bertiä. Keräsimme tavaroita pusseihin ja huomasimme Bertin jo lähteneen, joten Niall sanoi: "Mitä helvettiä sulle oikein tapahtu sillon?! Et sä meinaan yleensä pysähdy sillee, kesken pelin!" siihen Harry vain myhäili myösi ihmeissään. Minä vain kohautin olkiani, jolloin Liam kysyi: "Taidat oikeasti välittää siitä "korpista". käänsin katseeni maata kohti: "Välittäkö?" Liam kysyi uteliaana. Paiskasin pallopussin maahan ja juoksin pois. En jaksa tuollaista, en nyt. Varsinkaan, kun en ole varma asiasta. Pääsin koulun oville, kun Liam juosta hölkkäsi vierelleni: "Sori, ei pitänyt painostaa, jos et oo varma sun tunteistas Tanjaa kohtaan", minä vain nyökkäsin hymyillen ja Liam lisäsi: "Me voidaan kolmestaan hoitaa noi pelivermeet, mut sun kannattais puhua Tanjan kanssa", hän sanoi ja läimäytti kaverimielessä käsivarrelleni ja lähti takaisin hölkäten kentälle keräämään tavaroita. Minä mietein mitä Liam kysyi, ja hengitin syvään. Puhun kyllä Tanjan kanssa, mutta en nyt. En tänään, vasta kun olen varma tunteistani.
**
Viides osa ja tän verran jo tapahtunut :) Tätä on oikeesti tosi kiva kirjoittaa :D. Kommenttia kiitos, ne piristää päivää tosi paljon (; Vielä kuvat Tanjan varavaatteista:
tiistai 6. elokuuta 2013
All we need is love ~ 4
Eleanorin näkökulma:
Tanja vaikuttaa mukavalta ja haluan kyllä tutustua häneen paremmin. Menimme vaihtopenkille istumaan ja laitoimme päällemme nauhat, jotka kertovat mihin joukkueisiin kuuluisimme. Pelasimme ensin siis tyttöjen kesken. Tanja ei päässyt samaan joukkueeseen kanssani, mutta oli hänen kanssaan onneksi samalla puolella Perrie. Aloitimme pelaamisen, ja Danielle oli aloituksessa. Pari tyttöä, jotka pelaavat jalkapalloa vapaa-ajallaan yritti saada palloa, mutta Danielle teki pari kikkaa ja sai potkaistua pallon minulle. Juoksin nopeasti vastapuolen maalia kohti ja olin juuri potkaisemassa, kun tunsin jonkun iskun päässäni: kaaduin maahan.
Louisin näkökulma:
Voi perse! Minä potkasin Eleanoria päähän jalkapallolla! Näin silmissäni hänen kaatuvan maahan. Nina puhalsi pelin poikki ja meni auttamaan Eleanoria, minun teki mieli mennä sinne, mutta silloin opettajamme Bert käski ottaa toisen pallon, jos edellinen katosi. Hain pallon pussista ja näin Eleanorin kävelevän huojuvasti Ninan avulla kohti vaihtopenkkiä. Liz lähti pelaamaan Eleanorin puolesta.
Eleanorin näkökulma:
Päähän sattuu ihan julmetusti! Nina oli hakenut nopeasti koululta kylmäpussin. Sen saatuani painoin sitä varovasti päätäni vasten. Peli jatkui normaalisti ja huomasin Tanjan katsovan minua huolissaan välillä. Näytin hänelle peukkua, jolloin hän hymyili ja keskittyi taas peliin. En pelannut enää tyttöjen kanssa, mutta poikien kanssa voisinkin. Kukakohan sen pallon potkaisi? Harmittaa, kun en nähnyt sitä. Kysyn sitä sitten liikunta tunnin jälkeen.
Tanjan näkökulma:
Säikähdin ihan saamaristi, kun Eleanor vain vajosi maahan, pallo maassa hänen vieressään. Heti Ninan autettua Eleanoria hän otti pallon ja vei sen poikien valmentajalle, jonka nimi taisi olla Bert, kuulin kuinka Nina huudahti miehelle, joten päättelin sen olevan hänen nimi. Katsoin välillä huolissani, kuinka Eleanor voi, koska pelkäsin hänen tuupertuvan uudelleen, lopulta Eleanor vain näytti peukkua, merkiksi siitä, että kaikki oli hyvin, joten pystyin taas keskittymään peliin. Tyttöjen peli loppui 5-4 meidän hyväksi. Voittomaalin teki Perrie, ja minä tein myös yhden maalin, loput maaleista teki muut meidän joukkueesta. Bert kysyi Ninalta: "Aloitetaanko nyt peli tyttöjen ja poikien välillä?" siihen Nina vastasi myöntävästi ja Eleanor nousi ylös varovasti tuolilta: "Onkohan nyt viisasta pelata?" minä kysyin huolissani: "Ääh..Pieni töyssy matkassa ei haittaa, kyllä minä pystyn", hymyilin ja veimme nauhamme opettajalle, joka keräsi muidenkin nauhoja viime pelistä. "Liz mene sinä maaliin, Perrie ja minä olemme hyökkäyksessä, olkaa Tanja ja Danielle keskikenttäpelaajia ja loput saa tehdä mitä lystää!" Eleanor naurahti ja nyökkäsimme hymyillen. Liz lähti maalia kohti ja poikien maalivahtina toimi Niall? En ole varma, mutta tuolla pojalla on blondit hiukset ja näyttää ainakin samalle, jonka tytöt olivat minulle esitelleet. Minä jäin keskikentälle Daniellen kanssa, ja joku punahiuksinen aika pitkä tyttö tuli meidän luoksemme myös. Puolustuksessa oli myös pari pelaajaa, pojilla oli vielä vaikeuksia, kun Zayn ja Harry eivät osanneet valita kenttäpelaajien paikkoja. Lopulta pojat olivat valmiita ja ottelu alkoi. Tytöt saivat aloittaa: Noniin Zayn, näytä mihin kykenet! Ajattelin mielessäni.
Eleanorin näkökulma:
Pääsimme parin pojan ohi, Zayn tuotti ongelmia, ja hän sai pallon vaivatta pois minulta. Hän lähti juoksemaan kohti keskikenttää ja käännyin katsomaan nopeasti taakseni ja huomasin Tanjan katseessa vihaa: Hän siis oli hieman ärsyyntynyt joko Zaynin englannin tunnin käytöksestä tai haluaa vain voittaa. Zayn tuli Tanjaa kohti ja hän katsoi tyttöä kohti ja pysähtyi? Mitä ihmettä?! Hän vain pysähtyi, mitä nyt tapahtuu oikein?! Tanja puristi nopeasti päätään ja otti pallon ja lähti etsimään paikkaa, josta voisi syöttää minulle. Hän potkaisi ja sain pallon: nyt minulla on esteenä Louis. Hän hymyili itsevarmasti ja hymyilin viekkaasti ja tein pienen kikan, jonka opein joskus. Pääsin Louisin ohi kohti Niallia, joka oli maalilla: hänellä oli vakava ilme ja potkaisin pallon.. Äh! Hän torjui ja nakkasin pallon äkkiä Harrylle ja Perrie meni häntä kohti ja ei saanut palloa häneltä. Harry jatkoi eteenpäin ja potkaisi pallon Liamille. Silloin Liam lähti päättäväisesti kohti maalia. Liz oli hieman peloissaan, mutta siirsi blondeja hiuksiaan ja puhisi hermostuksissaan. Liam potkaisi ja...
**
Tää ei nyt ollut mikään erikoinen osa, mutta toivottavasti piditte. Laittakaa komenttia, kiitos! Huomenna jatkuu ja tästä tulee varmaan n. 10-20 osaa. Tässä vielä yksi kuva:
Tanja vaikuttaa mukavalta ja haluan kyllä tutustua häneen paremmin. Menimme vaihtopenkille istumaan ja laitoimme päällemme nauhat, jotka kertovat mihin joukkueisiin kuuluisimme. Pelasimme ensin siis tyttöjen kesken. Tanja ei päässyt samaan joukkueeseen kanssani, mutta oli hänen kanssaan onneksi samalla puolella Perrie. Aloitimme pelaamisen, ja Danielle oli aloituksessa. Pari tyttöä, jotka pelaavat jalkapalloa vapaa-ajallaan yritti saada palloa, mutta Danielle teki pari kikkaa ja sai potkaistua pallon minulle. Juoksin nopeasti vastapuolen maalia kohti ja olin juuri potkaisemassa, kun tunsin jonkun iskun päässäni: kaaduin maahan.
Louisin näkökulma:
Voi perse! Minä potkasin Eleanoria päähän jalkapallolla! Näin silmissäni hänen kaatuvan maahan. Nina puhalsi pelin poikki ja meni auttamaan Eleanoria, minun teki mieli mennä sinne, mutta silloin opettajamme Bert käski ottaa toisen pallon, jos edellinen katosi. Hain pallon pussista ja näin Eleanorin kävelevän huojuvasti Ninan avulla kohti vaihtopenkkiä. Liz lähti pelaamaan Eleanorin puolesta.
Eleanorin näkökulma:
Päähän sattuu ihan julmetusti! Nina oli hakenut nopeasti koululta kylmäpussin. Sen saatuani painoin sitä varovasti päätäni vasten. Peli jatkui normaalisti ja huomasin Tanjan katsovan minua huolissaan välillä. Näytin hänelle peukkua, jolloin hän hymyili ja keskittyi taas peliin. En pelannut enää tyttöjen kanssa, mutta poikien kanssa voisinkin. Kukakohan sen pallon potkaisi? Harmittaa, kun en nähnyt sitä. Kysyn sitä sitten liikunta tunnin jälkeen.
Tanjan näkökulma:
Säikähdin ihan saamaristi, kun Eleanor vain vajosi maahan, pallo maassa hänen vieressään. Heti Ninan autettua Eleanoria hän otti pallon ja vei sen poikien valmentajalle, jonka nimi taisi olla Bert, kuulin kuinka Nina huudahti miehelle, joten päättelin sen olevan hänen nimi. Katsoin välillä huolissani, kuinka Eleanor voi, koska pelkäsin hänen tuupertuvan uudelleen, lopulta Eleanor vain näytti peukkua, merkiksi siitä, että kaikki oli hyvin, joten pystyin taas keskittymään peliin. Tyttöjen peli loppui 5-4 meidän hyväksi. Voittomaalin teki Perrie, ja minä tein myös yhden maalin, loput maaleista teki muut meidän joukkueesta. Bert kysyi Ninalta: "Aloitetaanko nyt peli tyttöjen ja poikien välillä?" siihen Nina vastasi myöntävästi ja Eleanor nousi ylös varovasti tuolilta: "Onkohan nyt viisasta pelata?" minä kysyin huolissani: "Ääh..Pieni töyssy matkassa ei haittaa, kyllä minä pystyn", hymyilin ja veimme nauhamme opettajalle, joka keräsi muidenkin nauhoja viime pelistä. "Liz mene sinä maaliin, Perrie ja minä olemme hyökkäyksessä, olkaa Tanja ja Danielle keskikenttäpelaajia ja loput saa tehdä mitä lystää!" Eleanor naurahti ja nyökkäsimme hymyillen. Liz lähti maalia kohti ja poikien maalivahtina toimi Niall? En ole varma, mutta tuolla pojalla on blondit hiukset ja näyttää ainakin samalle, jonka tytöt olivat minulle esitelleet. Minä jäin keskikentälle Daniellen kanssa, ja joku punahiuksinen aika pitkä tyttö tuli meidän luoksemme myös. Puolustuksessa oli myös pari pelaajaa, pojilla oli vielä vaikeuksia, kun Zayn ja Harry eivät osanneet valita kenttäpelaajien paikkoja. Lopulta pojat olivat valmiita ja ottelu alkoi. Tytöt saivat aloittaa: Noniin Zayn, näytä mihin kykenet! Ajattelin mielessäni.
Eleanorin näkökulma:
Pääsimme parin pojan ohi, Zayn tuotti ongelmia, ja hän sai pallon vaivatta pois minulta. Hän lähti juoksemaan kohti keskikenttää ja käännyin katsomaan nopeasti taakseni ja huomasin Tanjan katseessa vihaa: Hän siis oli hieman ärsyyntynyt joko Zaynin englannin tunnin käytöksestä tai haluaa vain voittaa. Zayn tuli Tanjaa kohti ja hän katsoi tyttöä kohti ja pysähtyi? Mitä ihmettä?! Hän vain pysähtyi, mitä nyt tapahtuu oikein?! Tanja puristi nopeasti päätään ja otti pallon ja lähti etsimään paikkaa, josta voisi syöttää minulle. Hän potkaisi ja sain pallon: nyt minulla on esteenä Louis. Hän hymyili itsevarmasti ja hymyilin viekkaasti ja tein pienen kikan, jonka opein joskus. Pääsin Louisin ohi kohti Niallia, joka oli maalilla: hänellä oli vakava ilme ja potkaisin pallon.. Äh! Hän torjui ja nakkasin pallon äkkiä Harrylle ja Perrie meni häntä kohti ja ei saanut palloa häneltä. Harry jatkoi eteenpäin ja potkaisi pallon Liamille. Silloin Liam lähti päättäväisesti kohti maalia. Liz oli hieman peloissaan, mutta siirsi blondeja hiuksiaan ja puhisi hermostuksissaan. Liam potkaisi ja...
**
Tää ei nyt ollut mikään erikoinen osa, mutta toivottavasti piditte. Laittakaa komenttia, kiitos! Huomenna jatkuu ja tästä tulee varmaan n. 10-20 osaa. Tässä vielä yksi kuva:
sunnuntai 4. elokuuta 2013
All we need is love ~ 3
Zaynin näkökulma:
Onneksi nyt on pieni paussi, ennen seuraavaa tuntia. Saimme olla sisällä aina näin aamuisin, vaikka ulkona ilma oli loistava. Istuin Harryn, Niallin, Louisin ja Liamin viereen sohvalle, jonka he olivat valloittaneet. Minua hieman harmitti, kun käyttäydyin kuin pikkulapsi viime tunnilla. Ei minun pitänyt Tanjaa haukkua, varsinkin kun hän on uusi. Harry vain osaa ärsyttää minua. Näin Tanjan istuvan yksin kauempana penkillä. Olin juuri nousemassa ylös, kun näin neljä tyttöjä menevän hänen luokseen, joten vaihdoin vain asentoa ja aloin rupattelemaan Louisin kanssa.
Tanjan näkökulma:
Räpläsin puhelintani ja tunsin kopautuksen olkapäässäni. Nostin päätäni ja näin neljä tyttöä seisomassa edessäni. Yksi heistä aloitti: "Hei, oletko Tanja?" nyökkäsin myöntävästi ja olin aika hämilläni tilanteesta, sitten tyttö jatkoi: "Oon Eleanor ja tässä on Perrie, Danielle ja Liz." hymyilin vaisusti ja he istuivat alas viereeni: "Sun ei kannata ottaa ittees siitä mitä Zayn sillon enkun tunnilla sano, se ei oo normaalisti sellane", Eleanor sanoi: "Okei, haluaisitteko lähteä joku päivä shoppaileen, kun mä tarvisin uusia vaatteita, ja mä en oikein tunne tätä paikkaa kunnolla", tytöt virnistivät ja alkoivat supatella keskenään: "Joo kyllä käy!" Danielle huudahti. Juttelimme muodista vähän ennen kellojen soittoa.
Onneksi olen näiden neljän tytön kanssa samalla luokalla! Kyllä kävi tuuri, koska en nyt tunne muita kuin he ja pari poikaa. Nousimme ylös ja tytöt ohjasivat minut alakertaan. Laitoimme kengät jalkaan ja lähdimme ulos. Istuimme portaille, koska meillä olisi seuraavaksi liikuntaa. Heti meidän jälkeen viisi poika tuli ovesta ja katsahti meihin päin. Kaikki muut käänsivät päänsä pois, paitsi minä. Tunnistin vain Harryn, muut olivat minulle ihan tuntemattomia: "Mitkä noiden nimet on? Tiedän vain Harryn ja Zaynin", he hymyilivät toisilleen ja osoittivat varovasti aina, kun olivat kertoneet: "Zayn Malikin ja Harry Stylesin tiedät siis, noh tuo blondi on siis Niall Horan. Nuo kaksi ruskeaa hiuksista poikaa ovat: Liam Payne ja Louis Tomlinson." nyökkäsin hymyillen, ja poikien liikunnanopettaja tuli ja he lähtivät kohti jalkapallokenttää, joka sijaitsi koulun vieressä, olin nähnyt vilkaisun siitä, kun kävelin sisälle tänään aamulla.
Hetken päästä kuulimme kimeän pillin vihellyksen ja opettajamme oli tullut: "Olen siis Nina", opettja sanoi minulle. Nyökkäsin ja nousimme ylös. Kävelimme myös kohti jalkapallokenttää: Voi ei! Minä osaan jalkapalloa, mutta poikia vastaan.
**
Tässä oli nyt kolmas osa tätä tarinaa, toivottavasti pidit! Sori tää osa oli lyhyt! Järjestys noissa repuissa on: Tanjan eka, toinen on Eleanorin, kolmas on Lizin ja neljäs on Perrien ja viimeinen on Daniellen. No kaikki varmaan tunnistaa muut tytöt paitsi tuota yhtä: Se on siis Liz.
Onneksi nyt on pieni paussi, ennen seuraavaa tuntia. Saimme olla sisällä aina näin aamuisin, vaikka ulkona ilma oli loistava. Istuin Harryn, Niallin, Louisin ja Liamin viereen sohvalle, jonka he olivat valloittaneet. Minua hieman harmitti, kun käyttäydyin kuin pikkulapsi viime tunnilla. Ei minun pitänyt Tanjaa haukkua, varsinkin kun hän on uusi. Harry vain osaa ärsyttää minua. Näin Tanjan istuvan yksin kauempana penkillä. Olin juuri nousemassa ylös, kun näin neljä tyttöjä menevän hänen luokseen, joten vaihdoin vain asentoa ja aloin rupattelemaan Louisin kanssa.
Tanjan näkökulma:
Räpläsin puhelintani ja tunsin kopautuksen olkapäässäni. Nostin päätäni ja näin neljä tyttöä seisomassa edessäni. Yksi heistä aloitti: "Hei, oletko Tanja?" nyökkäsin myöntävästi ja olin aika hämilläni tilanteesta, sitten tyttö jatkoi: "Oon Eleanor ja tässä on Perrie, Danielle ja Liz." hymyilin vaisusti ja he istuivat alas viereeni: "Sun ei kannata ottaa ittees siitä mitä Zayn sillon enkun tunnilla sano, se ei oo normaalisti sellane", Eleanor sanoi: "Okei, haluaisitteko lähteä joku päivä shoppaileen, kun mä tarvisin uusia vaatteita, ja mä en oikein tunne tätä paikkaa kunnolla", tytöt virnistivät ja alkoivat supatella keskenään: "Joo kyllä käy!" Danielle huudahti. Juttelimme muodista vähän ennen kellojen soittoa.
Onneksi olen näiden neljän tytön kanssa samalla luokalla! Kyllä kävi tuuri, koska en nyt tunne muita kuin he ja pari poikaa. Nousimme ylös ja tytöt ohjasivat minut alakertaan. Laitoimme kengät jalkaan ja lähdimme ulos. Istuimme portaille, koska meillä olisi seuraavaksi liikuntaa. Heti meidän jälkeen viisi poika tuli ovesta ja katsahti meihin päin. Kaikki muut käänsivät päänsä pois, paitsi minä. Tunnistin vain Harryn, muut olivat minulle ihan tuntemattomia: "Mitkä noiden nimet on? Tiedän vain Harryn ja Zaynin", he hymyilivät toisilleen ja osoittivat varovasti aina, kun olivat kertoneet: "Zayn Malikin ja Harry Stylesin tiedät siis, noh tuo blondi on siis Niall Horan. Nuo kaksi ruskeaa hiuksista poikaa ovat: Liam Payne ja Louis Tomlinson." nyökkäsin hymyillen, ja poikien liikunnanopettaja tuli ja he lähtivät kohti jalkapallokenttää, joka sijaitsi koulun vieressä, olin nähnyt vilkaisun siitä, kun kävelin sisälle tänään aamulla.
Hetken päästä kuulimme kimeän pillin vihellyksen ja opettajamme oli tullut: "Olen siis Nina", opettja sanoi minulle. Nyökkäsin ja nousimme ylös. Kävelimme myös kohti jalkapallokenttää: Voi ei! Minä osaan jalkapalloa, mutta poikia vastaan.
Tässä oli nyt kolmas osa tätä tarinaa, toivottavasti pidit! Sori tää osa oli lyhyt! Järjestys noissa repuissa on: Tanjan eka, toinen on Eleanorin, kolmas on Lizin ja neljäs on Perrien ja viimeinen on Daniellen. No kaikki varmaan tunnistaa muut tytöt paitsi tuota yhtä: Se on siis Liz.
lauantai 3. elokuuta 2013
All we need is love ~ 2
(Tanja) Bussi pysähtyi ja poika nousi ylös. Heti hänen lähdettyään pääsin vasta itse lähdettyä, koska laitoin taas puhelimeni laukkuun. En halunnut matkalla keskustella pojan kanssa, jotenkin hän oli pelottava. Korjailin laukkunihihnaa ja kävelin koulun portin läpi ja tunsin ihmisten katseet, kuulin jopa parin tytön 'kuiskuttelun': "Kuka toi on? Tosi siistit kengät sillä on ainakin, kattokaa vaikka", kävelin vain mahdollisimman nopeasti koulun sisätilaan, jossa naisrehtori hymyili leveästi ja sanoi: "Tervetuloa, tulehan mennään keskutelemaan kansliaan koulun säännöistä jne", nyökkäsin ujosti nakkasin kenkäni sille tarkoitetulle telineelle ja kävelin naisen perässään kansliaan. Laskin laukkuni kansliassa olevan mustan tuolin viereen ja istuin tuolille, joka oli yllättävän pehmeä. Rehtori käveli pöydän toiselle puolelle ja alkoi selittämään kaikenlaista koulusta ja sen käytännöistä. Kuuntelin tarkasti ja lopulta rehtori, jonka nimi oli siis: Katriina, pyysi minua menemään tunnilleni: Englannin tunti. Siitä tulee hauskaa, koska olen ollut todella hyvä englannissa, ja olen käynyt myös kielikurssilla Lontoossa. Täällä Suomessa ei ole minulle oikein muuta mullistavaa tapahtunutkaan.
Nappasin laukkuni ja nousin ylös. Kiitin Katriinaa hiljaa ja lähdin hiljaiselle käytävälle. Koulu ei ollut suuri, ja Katriina oli neuvonnut minulle siinä hölöttäessään, että jokaisessa ovessa luokassa lukee, mitä siellä opetetaan. Alakerrassa ei luokka ollut, joten jouduin menemään kerroksen ylemmäs. Ylhäällä heti vasemalla oli luokan ovi. Vedin syvään henkeä ja korjasin laukkuni hihnaa hermostuneena. Koputin varovasti oveen. Oven avasi poika, jolla oli ruskeat kiharat, sinivalkoinen bleiseri, vihreät silmät ja farkut. Hän hymyili valloittavasti ja menin sisälle luokkaan. Opettaja huomasi minut ja sanoi: "Hei, tulehan eteen niin voit kertoa jotain itsestäsi", menin eteen ja sanoin vaisusti: "Hei, ööh.. Olen Tanja ja muutin juuri Helsingistä tänne ja noh.. ei oikeestaan mulla muuta ollutkaan", sanoin ja katsoin opettajaa anovasti, jotta pääsisin paikalleni: "Hei Tanja, noh voisit mennä vaikka Harryn viereen", hän sanoi ja osoitti kiharapäätä. Kävelin pojan viereen ja minua pelotti hyvin paljon, ja istuin varovasti pojan viereen. Hän katsoi minua päästä varpaisiin ja hymyili vinosti: tunsin sulavani. Okei, en nyt ihan, mutta oli se aika outoa, kun poika katsoo minua.
Sitten poika käänsi päätään ja alkaa tökkiä edessä olevaa poikaa. Opettaja alkaa jakaa kirjat ja antaa minulle viimeisenä: "Harry ja Zayn rauhoittukaas!" hän sanoo lopulta, kun Harry jatkoi tökkimistään. Tämä Zayn kääntyi ympäri ja katsoi minua silmät pyöreinä. Se oli se: Poika bussista. Se oli Zayn. Musta hiuksinen, baseball-takkinen poika. Olin ihan haavemaailmoissa, kun opettaja rykäisee: "Haen alakerrasta vielä vihkot, voitte vaikka kysellä sillä välin jotain Tanjalta", luokan ovi meni kiinni ja kaikkien katse kiinnittyi minuun: "Oletko sinä se tyttö bussista!" joku huusi etupulpetilta, olin siis ihan takana. "Kenties..?" sanoin hiljaa. Zaynin katse oli kiinnittynyt minuun ja Harry viekkaasti huomasi sen: "Uu, onko Zayn ihastunut?" silloin Zayn vain rykäisi ja sanoi: "No ei mua kiinnosta korpit!" nielaisin syvästi ja kaivoin laukustani penaalin. En halunnut katsoa Zaynia päin, en kertaakaan. Korppi.. Sellaisenako se näki minut? Onneksi opettaja tuli ja tunti alkoi normaalisti. Halusin huutaa Zaynille takaisin jotain loukkaavaa, mutta en uskaltanut. Harry katsoi minua välillä tunnilla ja hän yritti piristää minua, mutta minua kaivoivat sanat: "No ei mua kiinnosta korpit!" Moni katsoi minua pahoittelevasti tunnin ajan.
Nappasin laukkuni ja nousin ylös. Kiitin Katriinaa hiljaa ja lähdin hiljaiselle käytävälle. Koulu ei ollut suuri, ja Katriina oli neuvonnut minulle siinä hölöttäessään, että jokaisessa ovessa luokassa lukee, mitä siellä opetetaan. Alakerrassa ei luokka ollut, joten jouduin menemään kerroksen ylemmäs. Ylhäällä heti vasemalla oli luokan ovi. Vedin syvään henkeä ja korjasin laukkuni hihnaa hermostuneena. Koputin varovasti oveen. Oven avasi poika, jolla oli ruskeat kiharat, sinivalkoinen bleiseri, vihreät silmät ja farkut. Hän hymyili valloittavasti ja menin sisälle luokkaan. Opettaja huomasi minut ja sanoi: "Hei, tulehan eteen niin voit kertoa jotain itsestäsi", menin eteen ja sanoin vaisusti: "Hei, ööh.. Olen Tanja ja muutin juuri Helsingistä tänne ja noh.. ei oikeestaan mulla muuta ollutkaan", sanoin ja katsoin opettajaa anovasti, jotta pääsisin paikalleni: "Hei Tanja, noh voisit mennä vaikka Harryn viereen", hän sanoi ja osoitti kiharapäätä. Kävelin pojan viereen ja minua pelotti hyvin paljon, ja istuin varovasti pojan viereen. Hän katsoi minua päästä varpaisiin ja hymyili vinosti: tunsin sulavani. Okei, en nyt ihan, mutta oli se aika outoa, kun poika katsoo minua.
Sitten poika käänsi päätään ja alkaa tökkiä edessä olevaa poikaa. Opettaja alkaa jakaa kirjat ja antaa minulle viimeisenä: "Harry ja Zayn rauhoittukaas!" hän sanoo lopulta, kun Harry jatkoi tökkimistään. Tämä Zayn kääntyi ympäri ja katsoi minua silmät pyöreinä. Se oli se: Poika bussista. Se oli Zayn. Musta hiuksinen, baseball-takkinen poika. Olin ihan haavemaailmoissa, kun opettaja rykäisee: "Haen alakerrasta vielä vihkot, voitte vaikka kysellä sillä välin jotain Tanjalta", luokan ovi meni kiinni ja kaikkien katse kiinnittyi minuun: "Oletko sinä se tyttö bussista!" joku huusi etupulpetilta, olin siis ihan takana. "Kenties..?" sanoin hiljaa. Zaynin katse oli kiinnittynyt minuun ja Harry viekkaasti huomasi sen: "Uu, onko Zayn ihastunut?" silloin Zayn vain rykäisi ja sanoi: "No ei mua kiinnosta korpit!" nielaisin syvästi ja kaivoin laukustani penaalin. En halunnut katsoa Zaynia päin, en kertaakaan. Korppi.. Sellaisenako se näki minut? Onneksi opettaja tuli ja tunti alkoi normaalisti. Halusin huutaa Zaynille takaisin jotain loukkaavaa, mutta en uskaltanut. Harry katsoi minua välillä tunnilla ja hän yritti piristää minua, mutta minua kaivoivat sanat: "No ei mua kiinnosta korpit!" Moni katsoi minua pahoittelevasti tunnin ajan.
torstai 1. elokuuta 2013
All we need is love ~ 1
Tanjan näkökulma:
Katselin itseäni peilistä, olin hyvin innoissani, mutta samalla myös peloissani nyt alkavasta päivästä. Hiukseni sojoittivat jokaiseen ilmansuuntaan ja eiliset meikit ovat levinneet poskilleni. Olen vielä yövaatteillani, koska kouluni alkaa vasta myöhemmin. Olen Tanja ja täytin juuri 15 vuotta. Muutimme perheeni kanssa toiselle paikkakunnalle, koska äitini sai tältä paikkakunnalta vihdoin viimein töitä. Aloitan 9 luokan, ja minua jännittää ihan hirveästi. Viime iltana unohdin pestä meikkini, vaikka en edes oikeastaan nukkunutkaan kuin muutaman tunnin jännitykseni takia. Kävin suihkussa ja siinä samalla olivat lähteneet meikkinikin poskiltani.
Vaihdan päälleni violetin topin ja musta valkoiset shorsit. Kuivasin mustat hiukseni ja laitoin ripsiväriä, jotta ruskeat silmäni korostuisivat paremmin. Laitoin suoristusraudan lämpenemään siksi aikaa, kun menin syömään kevyen aamupalan. Yksi leipä ja maitoa saa nyt riittää, koska muuta en jaksa syödä. Mietin millaisia ihmisiä siellä mahtaa olla: joko minut otetaan avosylein vastaan tai aletaan syrjiä tai kiusata. Pelkään poikia kuin ruttoa, koska noh.. sanotaanko nyt nopeasti näin, että minua on kiusattu yhden vuoden ajan, mutta se on loppui, mutta en silti viettänyt vapaaehtoisesti heidän kanssaan aikaani.
Sain syötyä ja vein astiat tiskipöydälle ja ihmettelin talon hiljaisuutta: vanhemmat luultavasti nukkuvat, koska heillä on molemmilla yövuoro tänään, eri työpaikoissa, mutta kuitenkin. Kello oli vasta puoli kahdeksan, ja suoristin hiukseni. Laitoin etuhiukseni sivulle kiinni pinnillä ja katselin itseäni peilistä. Nappasin kotiavaimet ja tungin ne uuteen koululaukkuuni ja laitoin kaikkea muutakin tarpeellista.
Huokaisin syvään väsymyksestä ja menin pesemään hampaat. Sen jälkeen menin olohuoneeseen katsomaan DVD:ltä Frendejä. Nauroin poskeni kipeiksi, melkein jokaiselle vitsille jota ohjelmassa tuli esille. Katsahdin jakson jälkeen kelloa ja se oli jo kahdeksan. Sammutin telkkarin ja DVD:n, nousin ylös sohvalta ja nappasin laukun keittiön jakkaralta. Juoksin eteiseen laittamaan sandaali-balleriinoja jalkaani. Pihalla oli todella lämmin, helle itseasiassa joten uskalsin mennä minishortseilla kouluun. Mustat balleriinani sopivat hyvin hiusteni väriin ja olin iloinen ulkonäöstäni, luultavasti ensimmäistä kertaa eläissäni.
Olin kävellyt bussipysäkille ja istuin puiselle penkille odottamaan bussia, joka tulisi n. 10-15 minuutin kuluttua. Laitoin nappikuulokkeet kiinni Iphone5:seeni ja tungin sitten ne korviini ja aloit kuunnella musiikkia: Bruno Marsia, Adelea.. kaikelaista oikeastaan. Huomasin sivusilmällä, että bussipysäkille käveli joku. Kivet ns. kopisi hänen kenkiensä alla. Hän istui penkin toiseen päähän ja nojasi polviin: "Moi", hän sanoi vaisusti, matalalla äänellä. Katsoin ympärilleni ja ihmettelin kenelle hän puhui, lopulta tajusin, että kyseinen poika tervehti minua: "Hei", sanot hyvin hiljaa ja otat kuulokkeet pois korvistasi. Tungin ne laukkuuni ja jäin odottamaan bussia: "Oletko uusi täällä?" poika kysyi hetken päästä. Mumisin jotain hänelle myöntävästi. Loppuajan onneksi poika oli hiljaa, mutta olin painanut mieleeni hänen ulkonäkönsä: mustat pystyssä olevat hiukset, sininen baseball-takki, ja beiget farkut jalassa. Bussin tultua hän nousi sinne ja menin hänen perässään: hän siis käy samaa koulua kanssani. Istuin bussin keskiosaan ja ikkuna paikalle. Katselin pihalle: pelkkiä puita tai peltoja. Sillä samalla sekunnilla kyseinen poika istui viereeni ja katsahdin nopeasti häneen, pieni puna poskillani, jonka kuitenkin peitin hyvin, kun fb alkoi piipata: sain viestin vanhalta kaveriltani, joka toivotti hyvää ensimmäistä koulupäivää uuteen kouluun. Huokaisin ja todella toivoin sitä, että kaikki sujuisi hyvin.
**
Tässä on nyt ensimmäinen osa uutta tarinaa: "All we need is love" - tarinaa. Toivottavasti pidätte: tässä on vielä vaatteet, jotka Tanja laittoi päällensä ja poika joka on kyseisessä tarinassa.
Katselin itseäni peilistä, olin hyvin innoissani, mutta samalla myös peloissani nyt alkavasta päivästä. Hiukseni sojoittivat jokaiseen ilmansuuntaan ja eiliset meikit ovat levinneet poskilleni. Olen vielä yövaatteillani, koska kouluni alkaa vasta myöhemmin. Olen Tanja ja täytin juuri 15 vuotta. Muutimme perheeni kanssa toiselle paikkakunnalle, koska äitini sai tältä paikkakunnalta vihdoin viimein töitä. Aloitan 9 luokan, ja minua jännittää ihan hirveästi. Viime iltana unohdin pestä meikkini, vaikka en edes oikeastaan nukkunutkaan kuin muutaman tunnin jännitykseni takia. Kävin suihkussa ja siinä samalla olivat lähteneet meikkinikin poskiltani.
Vaihdan päälleni violetin topin ja musta valkoiset shorsit. Kuivasin mustat hiukseni ja laitoin ripsiväriä, jotta ruskeat silmäni korostuisivat paremmin. Laitoin suoristusraudan lämpenemään siksi aikaa, kun menin syömään kevyen aamupalan. Yksi leipä ja maitoa saa nyt riittää, koska muuta en jaksa syödä. Mietin millaisia ihmisiä siellä mahtaa olla: joko minut otetaan avosylein vastaan tai aletaan syrjiä tai kiusata. Pelkään poikia kuin ruttoa, koska noh.. sanotaanko nyt nopeasti näin, että minua on kiusattu yhden vuoden ajan, mutta se on loppui, mutta en silti viettänyt vapaaehtoisesti heidän kanssaan aikaani.
Sain syötyä ja vein astiat tiskipöydälle ja ihmettelin talon hiljaisuutta: vanhemmat luultavasti nukkuvat, koska heillä on molemmilla yövuoro tänään, eri työpaikoissa, mutta kuitenkin. Kello oli vasta puoli kahdeksan, ja suoristin hiukseni. Laitoin etuhiukseni sivulle kiinni pinnillä ja katselin itseäni peilistä. Nappasin kotiavaimet ja tungin ne uuteen koululaukkuuni ja laitoin kaikkea muutakin tarpeellista.
Huokaisin syvään väsymyksestä ja menin pesemään hampaat. Sen jälkeen menin olohuoneeseen katsomaan DVD:ltä Frendejä. Nauroin poskeni kipeiksi, melkein jokaiselle vitsille jota ohjelmassa tuli esille. Katsahdin jakson jälkeen kelloa ja se oli jo kahdeksan. Sammutin telkkarin ja DVD:n, nousin ylös sohvalta ja nappasin laukun keittiön jakkaralta. Juoksin eteiseen laittamaan sandaali-balleriinoja jalkaani. Pihalla oli todella lämmin, helle itseasiassa joten uskalsin mennä minishortseilla kouluun. Mustat balleriinani sopivat hyvin hiusteni väriin ja olin iloinen ulkonäöstäni, luultavasti ensimmäistä kertaa eläissäni.
Olin kävellyt bussipysäkille ja istuin puiselle penkille odottamaan bussia, joka tulisi n. 10-15 minuutin kuluttua. Laitoin nappikuulokkeet kiinni Iphone5:seeni ja tungin sitten ne korviini ja aloit kuunnella musiikkia: Bruno Marsia, Adelea.. kaikelaista oikeastaan. Huomasin sivusilmällä, että bussipysäkille käveli joku. Kivet ns. kopisi hänen kenkiensä alla. Hän istui penkin toiseen päähän ja nojasi polviin: "Moi", hän sanoi vaisusti, matalalla äänellä. Katsoin ympärilleni ja ihmettelin kenelle hän puhui, lopulta tajusin, että kyseinen poika tervehti minua: "Hei", sanot hyvin hiljaa ja otat kuulokkeet pois korvistasi. Tungin ne laukkuuni ja jäin odottamaan bussia: "Oletko uusi täällä?" poika kysyi hetken päästä. Mumisin jotain hänelle myöntävästi. Loppuajan onneksi poika oli hiljaa, mutta olin painanut mieleeni hänen ulkonäkönsä: mustat pystyssä olevat hiukset, sininen baseball-takki, ja beiget farkut jalassa. Bussin tultua hän nousi sinne ja menin hänen perässään: hän siis käy samaa koulua kanssani. Istuin bussin keskiosaan ja ikkuna paikalle. Katselin pihalle: pelkkiä puita tai peltoja. Sillä samalla sekunnilla kyseinen poika istui viereeni ja katsahdin nopeasti häneen, pieni puna poskillani, jonka kuitenkin peitin hyvin, kun fb alkoi piipata: sain viestin vanhalta kaveriltani, joka toivotti hyvää ensimmäistä koulupäivää uuteen kouluun. Huokaisin ja todella toivoin sitä, että kaikki sujuisi hyvin.
**
Tässä on nyt ensimmäinen osa uutta tarinaa: "All we need is love" - tarinaa. Toivottavasti pidätte: tässä on vielä vaatteet, jotka Tanja laittoi päällensä ja poika joka on kyseisessä tarinassa.
Tilaa:
Kommentit (Atom)