First love part. 26

First love part. 26

(Louis) Tulimme kaikki pojat sairaalalle, paitsi Harry, koska he lähtevät tänään ulkomaille Olgan kanssa. Kuka tyttöystävä Liamilla on? Salainen luultavasti, no en mieti sitä nyt, vaan keskityn juoksemiseen. Olimme jo sairaalan ovilla, kun näimme sisällä istuvan surullisen Liamin. Hengähdimme hetken ja menimme sisälle. Niall oli ottanut Emman mukaansa, koska eivät kuulemma halua olla erossa nyt. Liam nousi seisomaan ja kysyi:
Liam: "Missä Harry on? Eikun ainiin hän lähti sinne ulkomaille..ty-ty-tyttöyst.." sitten hänen poskelleen vierahti kyynel. Apua mitä on tapahtunut. Istuimme hänen viereensä ja sitten Zayn kysyi:
Zayn: "Mitä on tapahtunut? Ja kuka on sinun tyttöystäväsi?" huomasin, että Liam nielaisi ns. palan kurkussaan, ja vastasi:
Liam: "Hän on Eerika, sieltä Harryn bileistä. Hän oli yksi pitopalvelun apulainen. Hän työskentelee kiinteistövälitysfirmassa ja olemme tapailleet jonkin aikaa, mutta vakiinnuimme eilen illalla. Eerika jäi auton alle, ja ajaja ei jäänyt auttamaan." katsoimme Liamia hetken aikaa, koska ihmettelimme mistä hän tiesi, ettei ajaja ollut auttanut? Sitten hän jatkoi: "Eerika oli maassa ja häntä ei oltu siirretty eikä mitään. Eikä siellä kadulla liiku paljoakaan väkeä."
(Liam) Lääkäri oli sanonut, että Eerika oli vaipunut syvään koomaan. Se oli todella kova isku sydämmeeni. Tämä mieslääkäri oli kertonut myös, että siitä on myös vaikea herätä, ja voi olla myös niin, että hän ei enää koskaan herää. Kerroin tämän pojille, ja myös sen, että Eerikan luokse saa mennä vasta kun hän palaa. Sitten Eerikan huoneen ovi aukeni, ja sieltä tuli lääkäri ja näytti, että voimme mennä. Menin yksin, koska Niallilla ja Emmalla oli nälkä. Zayn ja Louis jäivät odotushuoneeseen. Kävelin kohti sängyn viereistä tuolia ja istuin sitten siihen. Aloin puhua Eerikalle kaikennäköistä, toivoin, että hän heräisi, mutta lääkärit olivat sanoneet, että se on pieni todennäköisyys, että ihminen herää koomasta, kun joku puhuu. Mutta se edistää joissain tapauksissa kooman loppumista.
(Eerika) Tunsin käden puristuksen kädessäni, mutta tuntui, kuin olisin suuren ojan pohjalla, ja huutoni ei kuulunut kenellekkään. Minua alkoi itkettää, koska olin peloissani, ja sitten kuulin voimakkaan ja tutun äänen:
Liam: "Eerika..Eerika? Miksi itket?!" En pystynyt vastamaan, mutta kuulin hänen huutonsa. Tuliko minulta kyyneliä? Sitten tuntui, kuin joku olisi vetänyt minut takaisin maanpinnalle, kun tunsin Liamin huulet omilla huulillani. Suutelin takaisin, mutta en pystynyt puhumaan tai tekemään mitään muuta. Sitten tunsin, kuin olisin vuoristoradassa, kun Liam irroitti itsensä minun huuliltani. Silloin avasin silmäni, ja katsoin siristäen Liamia, hän heilui silmissäni. Sitten näin oven heiluvan ja huudon:
Liam: "SE HERÄSI! SE HERÄSI! TÄNNE ÄKKIÄ!!!" olin itse aivan pökerryksissäni. Miten niin heräsin, hetkinen missä olen? Minähän oli kotikadullani, ja aaaaaaa...nyt sattuu päähän ja kylkeen. Sitten avasin silmäni kunnolla ja näin Lääkärin lähellä minua ja Liamin kaumpena. Sitten mieslääkäri kysyi:
mieslääkäri: "Mikä on olosi Eerika?" pyöritin silmiäni, koska en osannut kertoa miltä minusta tuntui. Lääkäri nyökkäsi ymmärrykseksi ja lisäsi: "Se on ihan ymmärrettävää, olithan koomassa, mutta tämä urhea "ritarisi" pelasti sinut." hymyilin Liamille, ja lääkäri lähti. Hän istui viereeni ja asetti huulensa hellästi minun huulilleni. Se tuntui ihanalta, ja tuntui kuin kaikki vaikea olisi poissa. Kunnes hän irroitti huulensa ja alkoi taas heikottaa. Luultavasti olen vain nälkäinen. Tuntui, kuin Liam olisi lukenut ajatukseni:
Liam: "Haluatko jotain syötävää?" hymyilin ja nyökkäsin.


EMMA JA OLGA
(Olga) Katsoimme vaatekaappia Emman kanssa, hän oli tullut n. 30 minuuttia sitten, ja kertoi, että Liamilla on tyttöystävä sairaalassa. Emma otti kaapista mustat farkut ja sinisen tuubitopin ja vaalean oranssin neuleen . Hän näytti minulle, ja sanoi:
Emma: "Sovita nämä, ja sitten jalkaan mustat korkkarit, niin Harry pyörtyy." kikatimme ajatukselle, mutta sovitin vaatteet vessassa, ja kun tulin Emmalla oli kädet täynnä uskomattomia vaateideoita. Laitoimme kaikki mitkä mahtuivat suureen matkalaukkuun ja laitoimme sen kiinni. Laukku oli onneksi vedettävä, koska se varmaan painaa viisi tuhatta kiloa. Vein laukun eteiseen odottamaan, ja Emma halusi laittaa hiukseni ja meikkini. Ajattelin, että hän voi tehdä, koska lähdenhän Kaliforniaan viikoksi, ja emme näe toisiamme lainkaan. Tietenkin juttelemme puhelimella, mutta ei kasvotusten. Emma oli valmis, ja katsoin itseäni peilistä. Tuntui kuin en olisi ollut edes sama henkilö enää. Katsoin kynsiäni, Emma oli lakannut ne myös, en ollut edes huomannut, koska olin ollut aivan omissa maailmoissani sen aikaa, kun hän hoiti ulkonäöstäni. Kynnet olivat turkoosit, hiukseni olivat kiharrettu, ja oli aika suuret ja näkyvät silmämeikit. Huuliin oli laitettu hieman vadelma huulikiiltoa, sellaista, jossa ei ollut kimalletta, mutta tekivät huulistani vastustamattoman näköiset. Katsoin nopeasti kelloa ja huomasin, että pitäisi lähteä kohta. Sitten oli aika hyvästellä:
minä: "Pidä hauskaa Niallerisi kanssa, pidä talo pystyssä sen aikaa, kun olen reisussa!" hymyilin ja Emma sanoi:
Emma: "Juu, ja pitäkää hauska kuherruskuukausi Kaliforniassa. Varokaa paparazzeja." hän naurahti ja halasimme. Sitten otin puhelimen ja tungin sen takin taskuun ja takin laitoin päälleni. Otin matkalaukun ja sitten Emma sanoi:
Emma: "Otahan laturi mukaan, koska akku loppuu kuitenkin liian aikaisin!" sitten hän ojensi laturin minulle ja otin sen hymyillen vastaan ja tungin laturin myös takin taskuun. Avasin oven ja sanoin:
minä: "Au revoir!" lähdin ovesta ulos, ja menin hissillä alas, koska matkalaukulla oli vaikea mennä portaita alas. Avasin ulko-oven, ja näin Harryn valkoisen limusiinin edessä. Hänellä oli yllään normaalit vaatteet, mutta ei se haittaa. Harry alkoi hymyilemään, kun hän näki minut. Sitten hän sanoi:
Harry: "Olivatko vanhempasi simpukoita, kun olet oikea helmi?" naurahdin ja pussasin häntä poskelle. Menimme istumaan, kuski laittoi laukkuni takaluukkuun ja lähdimme kohti lentokenttää. Heti kun kurvasimme pois kotikujalta meidän perässä tuli suuri pakettiauto. Tuntui, kuin se olisi seurannut meitä. Ei en ala nyt kuvittelemaan hulluja. Vai kuvittelenko vain?