First love part 25
POIKIEN KÄMPPÄ(Liam) Aloin heräilemään, kun valo iski silmään suuresta ikkunasta. Herättelin Eerikaa siinä samalla:
minä: "Hei, Eerika. Heräähän nyt." hän siristi silmiään, ja säikähti, koska tajusi nukkuneensa minun vieressäni koko yön. Hän nousi hätääntyneesti ylös. Katsoin häntä epävarmasti ja hän sanoi:
Eerika: "Hu-huomenta." hän hymyili ja meni rauhoittumaan kylpyhuoneeseen. Hän varmaan oli hieman shokissa tai jotain. Oho täytyy viedä jäätelökipot tiskiin. Nousin ylös, ja otin jäätelökipot olohuoneen pöydältä. Aloin tiskaamaan, kunnes tajusin, että enhän ole kertonut pojillekkaan edes, että seurustelen Eerikan kanssa. He eivät edes tunne koko Eerikaa, vain nähnyt siellä bileissä. Aloin miettiä miten kertoisin pojille. No ei se ole edes vaikeaa toivottavasti..Näin Eerikan hiukset ja naurahdin hieman, ja virnuilin. Hän katsoi minua kohti ja naurahtaen sanoi:
Eerika: "Äläs katso minua tuolla tavalla!" puristin päätäni ja jatkoin tiskaamistani. Katsoin mihin Eerika meni hän harjasi hiuksensa suoriksi ja hetken kuluttua, kun näin hänet eteisessä menin hänen luokseen ja jätin tiskit:
minä: "Mihins olet menossa?" hän hymyili kauniisti ja pussasi poskelleni.
Eerika: "Menen vain ostamaan jotain ruokaa kotiin. Unohdimme ostaa minun jääkaappiinikin jotain täytettä, ostosten jälkeen menen kotiin, mutta soitellaan." Sitten hän lähti, uusi sininen takki päällään, ja ihanat ruskeat hiukset hulmuten.
KOTIMATKA
(Eerika) Kävelin tennareillani kohti kotiani, ulkona oli aika kylmä. Räpläsin puhelintani, katselin kuvia minusta Liamista. Minulla oli häntä ikävä, vaikka näin hänet n. kaksi tuntia sitten. Katseeni oli kiinnittynyt puhelimeen, vaikka ylitinkin suojatietä. Kuulin vain auton ääneen, ja sitten kiljuin:
minä: "IIIIIIIIK APUUAAAAA!" ja lensin varmaan maahan, en ole varma. Tunsin kivun kyljessäni, ja kaaduin maahan, maa oli kylmä, ja kipu oli sietämätön. Ajaja ei jäänyt auttamaan minua, koska näin kuinka hän lähti pois paikalta, huonosti näin, mutta SEN NÄIN. En jaksanut enää, joten laitoin silmät kiinni ja jäin maahan makamaan.
POIKIEN KÄMPPÄ
(Liam)Olin pessyt tiskit jo aikaa sitten, ja löhöilin nyt vain sohvalla, ja odotin, että puhelin soisi, mutta kun ei soinut aloin huolestumaan, koska Eerika LUPASI soittaa, kun tulisi kotiin. Kello on jo vaikka mitä, ja ajattelin mennä varmistamaan, että kaikki on kunnossa! Otin takkini ja laitoin tennarit jalkaani, ja lähdin ulos.
EERIKAN LUOKSE MENOA
Kävelin kohti Eerikan taloa ja huomasin jonkun "möykyn" maassa. Kävelin hieman lähemmäs, jotta näkisin mikä se olisi, kunnes tajusin, että se oli EERIKA! Juoksin nopeasti hänen luokseen. Kannoin hänet pois tieltä, ja yritin katsoa missä kunnossa hän oli. Laskiessani maahan huomasin, että hänen kyljestään tuli verta, joka oli jäänyt takkiin kiinni. Kaivoin shokissa puhelintani kädestäni, koska hänen oli palasina maassa. Soitin äkkiä hätänumeroon.
SAIRAALASSA
En tiennyt soitanko pojille vai mitä teen. Päätin kuitenkin soittaa, vaikka he eivät tunnekkaan Eerikaa. Ensimmäiseksi soitin Louisille:
minä: "Tule sairaalaan!" kuulin, että hän putosi jostain. Sitten hän kysyi:
Louis: "Mitä on tapahtunut?!" sitten vastasin:
minä: "Tyttöystäväni joutui auto-onnettomuuteen! Tule tänne, ja pyydä muutkin jos he ovat lähettyvilläsi!" en kuullut edes vastausta vaan suljin puhelimen ja menin istumaan odotushuoneeseen. Soitin siis ulkona, kun ambulanssi oli vienyt Eerikan leikkaukseen. Katsoin vain kelloa ja mietin mitä tässä nyt käy! Kuka ajoi Eerikan päälle, no sen saan tietää vasta, kun Eerika herää. Jos hän edes herää. EI en saa ajatella tuollaista. Toivottavasti leikkaus menee hyvin, ja näen Eerikan kohta. Ajattelin mennä hakemaan jotain syötävää kabinetista. Otin sämpylän ja mehua. Maksoin miehelle kuka oli kassalla ja menin takaisin odotushuoneeseen. Söin ja join todella hitaasti. Oikeastaan minulla ei edes ollutkaan nälkä. Johtuikohan se siitä, kun olisin halunnut vain tehdä jotain auttaakseni Eerikaa! En tiedä tämä on niin vaikeaa sulattaa. Sitten Eerika tuodaan leikkaushuoneesta ja hän on...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti