We will always be different ~ 14

(A/V) Tässä pitkä päätösluku, toivottavasti piditte tarinasta, laittakaa alas kommenttia mitä mieltä olitte ja seuraava tarina on Dark Louis! Liittykkää lukijoiksi, jos vain pystytte ;)



Niallin näkökulma:
Suudelma kesti kauan, kun lopulta se loppui niin katselimme toisiamme vain silmiin ja näin Jennan kasvoihin nousevan punan: "Älä tee tollee", hän sanoi punan keskeltä: "Mitä?" kysyin hämmästyneenä: "Katsele mua tollee", naurahdin ja lähdin uimaan kohti laituria, Jenna tuli perässäni. Kuitenkin, kun olin päässyt pukuhuoneesta, vaihdoin siis takaisin vaatteet ja menin laiturille odottelemaan Jennaa, huomasin, että häntä ei näkynyt missään: "Harry! Oletko nähnyt Jennaa?" kysyin huolissani. "En mä olen sitä nähnyt menevän edes pois vedestä", Harry tokaisi ja keskittyi taas luokkamme muihin tyttöihin.

 Hetken kuluttua osasin laskea 1+1 ja nakkasin paitani laiturille ja hyppäsin veteen: Jenna JÄI veteen. Ui niin kovaa kuin pystyin ja näin kaukana käden nousevan veden pintaan, mutta se laskeutui veden alle yhtä nopeasti kuin ylös oli noussut. Sain suunnattoman spurtin ja kauhoin lähemmäs kohtaa, jossa näin käden vilahtavan. Kun pääsin sinne, sukelsin, en tietenkään nähnyt mitään, mutta haravoin käsilläni, kunnes tunsin jotain, ja se oli Jenna. En anna Jennan kuolla. Sukelsin syvemmälle, ja avasin silmäni, vaikka se kirvelikin, niin oli pakko. Näin huonosti, että Jennan jalka oli jäänyt jumiin, johonkin ankkurin tapaiseen, ankkuri oli vanhan näköinen ja yritin väkisin saada Jennan jalkaan jääneen ankkurin pään irti, kuuliin Jennan itkua, vaikka se kuului huonosti, kun olimme veden alla. Häneltä pääsi kaikki ilma pois, kun olin irroittanut jalan. Siitä vuosi runsaasti verta. Nousin nopeasti haukkaaman happea, ja nopeasti sukelsin takaisin ja kauhoin äkkiä pohjaan, jonne Jenna oli vajoamassa, hapen puutteesta. Otin hänet syliini ja nostin pintaan. Siirsin hänen hiuksensa sivulle silmistä: "HARRY!" karjaisin kaikin voimin rannalle, ja huomasin ystäväni vain vilkuttavan iloisesti, ei hän tajunnut tilanteen vakavuutta.

Louis, joka oli saapunut laiturille sen sijaan näki minut ja Jennan, en pystynyt liikkumaan nopeasti, tai ainakaan niin nopeasti kun tarvisin, vaikka kuinka yritin. Tunsin itseni voimattomaksi, yhtä voimattomaksi, kun silloin jengitappelun aikana, olin alakynnessä. Louis hyppäsi veteen ja kauhoin luoksemme ja autoin Jennan hänen syliinsä ja kauhoin nopeasti heidän perässään. Pääsimme laiturille ja autoin Louista nostamaan Jennan laiturille päälle. Hän oli yhä tajuton, ja katsahdin nopeasti murhaavan katseen Harrylle. Kuitenkin keskityin nyt vain auttamaan Jennaa. Laiturin päällä menin Jennan viereen istumaan ja tunnustelin pulssia, se kuului, mutta heikosti. "Sun täytyy antaa sille tekohengitystä, sen keuhkot on täynnä merivettä", Louis neuvoi. Tein kuten Louis neuvoi ja kohta kuulin Jennan köhivän kuin viimeistä päivää.

 Autoin hänet istuma-asentoon makuuasennostaan. "Kiitos Niall ja Louis", hän sanoi hämillään, kun huomasi Louisin seisovan vieressäni märillä hiuksilla ja vaatteilla. Sitten muistin hänen jalkansa: "Sä et halua nähdä tätä, mutta Louis hakisitko äkkiä ensiapulaukun pukkarin seinältä?" Louis nyökkäsi ja lähti nopeasti juoksemaan pukuhuoneita kohti. Menin tutkimaan Jennan jalkaa, se vuosi enää hieman, mutta se voisi alkaa hetkenä minä hyvänsä alkaa vuotaa taas kunnolla. Louis saapui ja antoi minulle koko laatikon, ja kaivoin sieltä puhdistusaineen ja sideharson: "Tämä sitten kirvelee todella paljon, mutta voit pitää vaikka Louisia kädestä", sanoin ja kaadoin puhdistusainetta pumpulille ja puhdistin Jennan haavan metallin palasista. Kuulin hänen kiljaisevan hyvin pitkään ja kun laitoin siteen jalan ympäri hän hengitti raskaasti. Keräsin tavarat ensiapupakkaukseen takaisin ja nostin sen laturin kaiteelle: "Autamme nyt sinut ylös" sanoin Jennalle ja hän nousi ylös, meidän apua käyttäen. "Minä voin viedä nuo tavarat takaisin pukuhuoneeseen", Louis sanoi ja nyökkäsin, hän otti ensiapuvälinepakkauksen kaiteen päältä ja varmisti, että Jennalla oli hyvä ote minusta: "Tässä on sun paitasi sit Niall, ja Jennan aurinkolasit", Louis huomautti ja heitti paidan minua kohti, ja nappasin sen toisella kädellläni, Jennalle hän ojensi aurinkolasinsa. Hän otti ne käteensä, mutta hänen kädessään ei ollut tarpeeksi voimia, joten ne putosivat laiturille ja menivät rikki, mutta ihmekseni se ei Jennaa haitannut. "Kiitos", sanoin, vaikka Louis oli jo lähtenyt kohti pukuhuoneita.

 Lähdimme kohti pukuhuoneita kohti myös: "Ei meidän sinne tarvi mennä, mutta kyllä minä minun pyyhkeen tarvin tuolta", hän sanoi ja näytti laiturin päätyä. "Okei, vaihdoit siis vaatteet mökissä?" kysyin arvaillen. "Joo, ja nyt alkaa tulla kylmä, kun täällä alkaa tuulea", mietein hetken ja ojensin paitani Jennalle. "Mitä mä tällä?" hän kysyi nauraen. "Laitat päällesi", virnistin ja autoin häntä pysymään tasapainossa, kun hänen piti irroittaa kätensä niskani takaa. "Olet kyllä täysin erilainen, kuin luulin", Jenna sanoi ja hymyili. "Erillainen? Miten niin erilainen?" kysyin ja hän vain sanoi: "Osaat oikeasti välittää ja käyttäytyä kuin ikäisesi poikien kuuluisi", hymyilin ja hän sai paitani päällensä. "Hyvältä näyttää" sanoin ja hän naurahti.

 Hän kietoi toisen kätensä minun niskani taakse taas ja kävelimme kohti laituria hakemaan hänen pyyhettä. Nappasin pyyhkeen laiturin päältä: Harry, Taylor, Sini ja muut tytöt olivat jo lähteneet. Olimme kahdestaan: "Eh.. haluatko tulla istumaan hetkeksi, vai onko sinulla vielä kylmä?" kysyin ja mietti hetken: "Ei ole enää kylmä", hän sanoi ja kävelimme laiturin toiseen päähän. Autoin hänet istumaan, ja istuimme aika lähekkäin toisiamme: "Kiitos Niall", hän sanoi ja nojasi päänsä olkapäälleni: "Mistä?" kysyin, ja hän naurahti: "Kaikesta", hän vastasi lyhyesti: "Ai aivan kaikestako?" sanoin virnistäen. "No lähes kaikesta", hän lisäsi. "Olinko minä sun eka, kenen kanssa niinku suutelit?" kysyin hieman jännittyneesti. "Et, Louis ehti sua ensin", hän sanoi. "Ai. Koska tämä tapahtui?" hän kysyi ja mietein hetken: "Vähän ennen kun tajusin olevani ihan kusessa suhun", hän kertoi: "Oikeastaan en sen takia seurustele Louisin kanssa, koska tajusin pitäväni sinusta, sen ensimmäisen suudelmani aikana", Jenna lisäsi. "Kumpi oli parempi?" kysyin hieman mustasukkaisena, vaikka iloisena siitä, että sain tietää hänen pitävän minuta niin paljon: "Sinä, huomattavasti parempi", hän sanoi.Minä vain naurahdin: "Sanot vain, etten tule surulliseksi", sanoin ja Jenna nosti päänsä ja kääntyi katsomaan minua taas silmiin, äh kuinka paljon ihmiseltä vaaditaan, ettei suutele ihmistä, kesken keskustelun: "No voidaan me vielä tarkistaa, jos olinkin väärässä", hän sanoi ja siirsi hiuksensa olkapään yli, selkänsä takaa: "Käy minulle", virnistin ja kallistui hieman Jennaa kohti ja suutelimme jälleen. Tuntui kuin sisälläni olisi ammuttu raketteja, iso ilotulitus sisälläni. Hän vetäytyi pois, mutta vedin hänet takaisin ja tunsin hänen hymyilevän. Laitoin käteni hänen poskilleen ja hän kietoi kätensä ympärilleni: "Shh.. olkaa hiljempaa, ne vielä huomaa meidät. Aih. Taylor nyt siirry mun naaman edestä, minäkin haluan nähdä jotain. Mitä siellä tapahtuu? Hei, tyypit?" kuulin pukuhuoneen terassilta, kova äänistä keskustelua, en jaksanut kääntyä vain keskityin katselemaan Jennan kauniita kasvoja, kun erkanimme toisistamme: "Öh, Niall. Meitä katsellaan", Jenna sanoi hieman nolostuneena. "Ai", sanoin ja kohautin olkapäitäni: "Eikö se vaivaa sua?" Jenna ihmetteli. "Ei, miksi pitäis vaivata", naurahdin ja käännyin istumaan suoraan, niin, että näin merelle, ja Jenna teki samoin: "Saanko pitää tämän sun paidan?" Jenna kysyi ja naurahdin: "Miksi sä minun likaisen paidan haluat pitää?" kysyin ihmeissäni: "Koska se on sun ja se tuoksuu sulle", hän selitti ja kiedoin toisen käden hänen ympäri: "Tuoksunko minä muka niin hyvälle?" sanoin nauraen. "Joo", hän sanoi "No saat sen sitten pitää" hymyillen sanoin ja laskin käteni hänen kädelleen, ja tartuin siihen hennosti, laitoimme kätemme, näin.

Seuraavana aamuna, Jennan näkökulma:
Avasin silmäni varovasti ja huomasin makaavani omalla sängylläni, mutta en yksin. Niall oli vieressäni, hän oli kietonut kätensä ympärilleni: kun olimme palanneet eilen rannalta, hän oli mennyt hetkeksi omaan huoneeseensa, vaihtanut housunsa ja laittanut paitansa päällensä ja antoi minun vaihtaa vaatteeni. Tai oikeastaan olin vaihtanut vain bikinien yläosan rintaliiveihin ja laittanut Niallin paidan takaisin, ja bikinien alaosan vaihdoin ihan normaaleihin housuihin. Tytöt olivat totta kai kiinnostuneita, ja kerroin lähes kaiken, en halunnut paljastaa kaikkea, ainakaan vielä.

 Silitin Niallin poskea ja huomasin hänen kasvoilleen nousevan hymy, hetken päästä hänen silmänsäkin aukenivat ja hän sanoi: "Huomenta", kuulin hänen äänestään väsymyksen, joka puski ulos hänestä. "Huomenta", hymyilin ja Niall kietoi kätensä tiukemmin ympärilleni: "Voitaisiimpa jäädä tähän nyt", hän sanoi. "Jäädään vain, ei minulla ole kiire minnekkään", hymyilin, koska nyt olin oikeasti onnellinen. Aina kun pääsin hänen lähelleen sain tuntea hänen lämpönsä. "Miten sun jalkasi voi?" Niall kysyi suloisen väsyneenä. "Siinähän se, ei enää särje yhtään, tai no ainakaan tässä makuuasennossa", hymyilin ja Niall nyökkäsi. "Olen iloinen, että tulit uimaan eilen"; hän sanoi ja siirsin hänen hiuksiaan pois kasvoiltaan: "Minä myös olen iloinen siitä, että uskalsin tulla", naurahdin. "Kuinka niin uskalsit?" Niall kysyi ihmeissään. "Eh, no kun sinä aina haukuit minua, niin minusta tuli todella epävarma itsestäni", kerroin rehellisesti. "Ai. Olen pahoillani, kuinka minä niin olen edes voinut sanoa", hän sanoi ja kääntyi katsomaan minua: "Nyt puhun totta, kun sanon, että olet todella upea tyttö", hän sanoi ja pussasi nopeasti huulilleni. "Kiitos", sanoin hieman sanottomasti, oli outoa kuulla, kun poika kehuu.

 "Muuten, miten sinä hukuit?" Niall kysyi. "Minulta meni voimat kun uitiin, ja en huomannut, että olit lähtenyt, kun jäin kelluma-asentoon silloin. Hetken päästä huomasin olevani kauempana, kuin ennen, ja en jaksanut uida, kuin siihen ankkurin kohtaalle. Sitten jalkaani tuli suonenveto ja en pystynyt liikkumaan. Yritin huutaa tyttöjä auttamaan, mutta ei he kuulleet mitään. Sen jälkeen loppui jaloistani potkuvoima ja vajosin, koitin potkia kauan aikaa veden alta pintaan, mutta jalkani jäi kiinni ankkuriin, joten sain vain käteni veden pintaan, hetkeksi, sitten tulitkin auttamaan ja irroitit minut siitä ankkurista, se kipu oli karmea, ja sen jälkeen kaikki menikin pimeäksi", huomasin Niallin kuuntelevan tarkkaan, ja hän sanoi lopuksi: "Onneksi olet kunnossa, en olisi kestänyt jos sinä olisit hukkunut, se olisi ollut tavallaan minun syyni, ja", minä vain suutelin häntä, jolla kerroin, että kaikki oli hyvin.

 "Minä vain ihmettelen sitä, että kuinka muutuit siitä kusipäästä, näin mukavaksi, niin nopeasti varsinkin", totesin ja katselin Niallin ihania silmiä. "Ja mikä se oli, kun potkaisit bussissa tuoliani?" tajusin kysyä, josta Niall punastui, hän näytti suloiselta: "Minä odotan vastausta", sanoin naurahtaen. "No, kun tuota noin..", hän yritti aloittaa, ja lopulta vastasi: "Kehuit sitä suudelmaa niin, ja jotenkin vain tuli outo olo, en tiedä miksi, ja eihän minun sitä sinuun olisi pitänyt kohdistaa tai mitään", hän kertoi, hän siis oli mustasukkainen. "Oletko Niall sinä mustasukkainen?" kysyin virnistäen. "En enää", hän kertoi ja tiukensi otettaan: "Kun minulla on jo sinut", hän lisäsi ja moiskautti pusun poskelleni.

 "Noniin rakastavaiset! Tulkaas, me lähdemme! Bussi ei odota!" Taylor huusi oven takaa. Punastuimme hieman Niallin kanssa ja nousimme ylös sängystä, varoin astumasta koko painollani jalkani päälle. "Oletko sä jo pakannut tavarasi?" Niall kysyi ja vastasin: "Joo eilen, kun kävit vaihtaan vaatteet, niin oli aikaa pakata", hän hymyili ja nappasi reppuni selkäänsä ja ojensi kätensä minulle, jotta voisin tukea häneen, kävelyn ajan. Opettajamme eivät olleet suostuneet hankkimaan minulle autokyytiä, joten joutuisin patikoimaan tällä jalallani, törkeää eikö vain?

Päätöspäivä: Niallin näkökulma:
Olin päättänyt laulaa The Vampsin kappaleen: She was the one. Ja kappaleen nimestä jo pystyy päätellä, että se on suunnattu Jennalle. Harry oli löytänyt kappaleen netistä ja kirjoittanut sanat ylös, jotka opettelin ulkoa. Nyt olen kotona vielä laittamassa pukua päälleni. Hiukset ovat ihan hyvin, isäni oli laittanut kravaatin, koska en osaa tehdä sitä yhtä hyvin.

Hyräilin kappaletta omassa huoneessani, kun äitini koputti oveen ja käski pistämään vauhtia, koska juhla alkaa ihan pian. Menin portaat nopeasti alas, ja laitoin puvun kengät jalkaani ja sidoin ne todella nopeasti. Menin äitini autoon ja lähdimme kohti koulua. Kaikkien perheiden vanhempien oli tultava mukaan, mutta ei siinä muuten olisi mitään, jos en joutuisi esiintymään.

Koulussa menimme viimeisenä saliin, kaikkien viimeisen luokka-asteen oppilaiden kanssa. En nähnyt Jennaa missään, ja aloin jo huolestua, mutta hän lopulta vain juoksi luokseni jonon keskelle, hänellä oli keltainen mekko, olkaimeton ja hänen hiuksensa olivat kiharrettu latvoista, meikkiä hän oli laittanut kohtuudella, hänellä oli korvissaan ostamani korvakorut. "En kai myöhästynyt?" hän kysyi ja pudistin päätäni, ja hän sanoi: "Hyvä, ja muuten oletko jo päättänyt mitä laulat?" minä virnistin nopeasti ja menimme saliin istumaan. Istuimme vierekkäin, joka oli mielestäni hyvä.

"Ja viimeiseksi: Sooloesiintyminen, Niall Horan, ole hyvä!" juontaja kuulutti ja minä nousin seisomaan. Otin lappuni, jossa oli sanat ja nuotit ja kävelin kohti lavaa. Sydämeni jyskytti, ja tuntui kuin se tulisi kohta rintani läpi. Laskin lappuni telineelle ja hain kitaran käteeni. "Tämä kappale on omistettu yhdelle tärkeälle henkilölle, johon tutustuin vasta vähän aikaa sitten", viritin sen nopeasti ja aloitin kappaleen:

 She was the one

Tell me you love me
Tell me you care
But I know you won’t be there
No-oh-oh

I've had trouble sleeping
You feel the same
No, I bet you can’t complain
About that at all

Give me it all
And I’ll give it right back
Show me the bottom of this bottle
We can pick up where we left off tomorrow
 

Nousin seisomaan ja menin pois lavalta, ja kävelin Jennan luokse ja aloitin kertosäkeen:

She was the one who got away
She was the one who I never got to say
How much
I miss your touch
She was the one who meant the most
She was the one who I kept close
Amongst it all
So just let’s fall

Not saying it's easy
But you can’t deny
That we’d still stay up all night
What a waste of time

Give me it all
And I’ll give it right back
Show me the bottom of this bottle
We can pick up where we left off tomorrow

She was the one who got away
She was the one who I never got to say
How much
I miss your touch
She was the one who meant the most
She was the one who I kept close
Amongst it all
So just let’s fall

Tell me it’ll be okay
And tell me it’ll all fade away

I’ve walked for miles, I haven’t even got that far
Told you my secrets, promised you would heal these scars
Now I've got nothing, nothing but a broken heart
No-oh

Never thought it would ever end that way
Second guessing girl I got led astray
Could you come back to me one day?

She was the one who got away
She was the one who I never got to say
How much
I miss your touch
She was the one who meant the most
She was the one who I kept close
Amongst it all
So just let’s fall
One day

Kappaleen lopussa olin jo palannut takaisin lavalle ja istunut takaisin paikalleni. Nousin seisomaan ja kumarsin. Sain raikuvat aplodit ja kävelin ihan tyynesti Jennan luokse. Hän suuteli minua nopeasti ja istuimme alas. Katsoin Jennan silmiä ja näin, että hänen silmänsä olivat punahtuneet ja hän nieleskeli nopeaan tahtiin: "Mikä on?" kysyin huolissani: "Ei mikään, minulle ei vain ole koskaan omistettu kappaletta, ja nyt yritän pidätellä kyyneleitä", hän naurahti. Hymyilin hänelle ja opettaja kertoi, että saamme nyt lähteä. Vanhempani ottivat innoissaan kuvia minusta ja Jennasta. Hänen vanhemmat myös. Halasin häntä takaa päin ja kuiskasin hänen korvaansa: " Kuules, mä taidan olla rakastumassa suhun" irroitin käteni ja hän kääntyi katsomaan minua ja kuiskasi: "Minä myös", "Haluatko alkaa seurustelemaan?" kysyin virnistäen ja hän vastasi: "Todellakin!" jonka jälkeen suutelimme pitkään. Ulkona kun vertailimme todistuksiamme Jennan kanssa huomasin, että todistukseni oli ihan kohtalainen hänen todistukseensa verrattuna. Hän oli minun hikkeni. We will always be different. 

We will always be different ~ 13

Niallin näkökulma:
Makoilin sängylläni ja mietein menisinkö uimaan, vai menisinkö jo nukkumaan: "Niall, tuletko vai jäätkö tänne?" Harryn ääni herätti minut ajatuksistani, samaan kysymykseen mitä mietein: "En mä oikein tiedä, kai mä voin tulla", sanoin varovasti, Harry katsoi minua epäilevästi: "Kai? Siellä on kuumia tyttöjä, ja sä epäilet? Mikä sun on?" hän kysyi ja nostin olkapäitäni vain: "Ei mikään, tuun minä. Odota hetki niin mennään samaan aikaan", nousin ylös sängyltäni ja tajusin, että eihän minulla ollut mitään mukanani, vai otinko reppuni? "Mitä nyt?" Harry kysyi. "Oisko sulla lainata uimashorteja, unohdin omani", hän katsoi minua hieman miettien. "Ota sieltä mun repustani, pitäis mahtua sulle, jos ei niin voit kiristää vyötärön kohdalta", hymyilin kiitollisena ja nappasin Harryn repun syliini ja otin sieltä hänen uikkarinsa. "Onko siellä pukukopit?" kysyin miettien. "Totta kai on! Ja älä palauta noita mulle ennen kun olet pessyt ne", Harry tarkoitti uimashortseja, ja naurahdin hyväksymisen merkiksi.

 Saavuimme pukukopeille ja vaihdoimme vaatteet. Otin paidan pois ja heitin sen pukukopin penkille muiden tavaroiden sekaan sitten lähdin kävelemään Harryn takana kohti laituria. Kun olimme saapuneet laiturille katsoin nopeasti ketä kaikkia oli tullut uimaan, Jennaa ei näkynyt, vain Taylor ja Sini: "Missä Jenna oikein on?" sanoin nopeasti Harrylle, ja tajusin heti miltä se kuullosti: "Sillä vaan, että se näyttää varmaan järkyttävän hyvältä bikineissä", vaikka oikeasti tarkoitinkin sitä, mutta sain sen Harryn päähän kuullostamaan enemmän siltä, että pidin hänen kurveistaan, kuin itse ihmisestä: "En minä tiedä, kysy sen tyttökavereilta, jotka tuolla on ottamas aurinkoa laiturin päässä", "Joo en taida, voisitko sä kysyä?" Harry kohautti olkapäitään ja meni tyttöjen luokse.

 Kävelin itse lähemmäs portaita, joista pääsisin veteen. "Taylor sanoi, että Jennan pitäisi tulla, mutta sillä vain kestää. Sini taas kielsi asian ja sanoi, että Jenna ei olisi tulossa, vain jos haen hänet, mitäköhän se sillä tarkoitti?" Harry kertoi virnistäen. "Ei kai mitään, mutta mä en tiedä kumpaa mun pitäis uskoa?" mietein ääneen. Harryn ilme kertoi kaiken: "Se Sinin versio vai, hei älä naurata!" huudahdin hänelle. "No menetkö uimaan vai mitä?" Harry kysyi ja kuiskasin hänen korvaansa yhden ovelan lauseen: "Okei, mutta meidän täytyy mennä tosi hiljaa".

Jennan näkökulma:
Istuskelin sängylläni hetken aikaa, olin jo valmiiksi vaihtanut bikinit päälle, en pidä siitä, että pukuhuoneessa vaihdetaan, jos ei olekkaan lukkoa, varsinkaan kun ovessa ei varmaan ole lukkoa. Nappasin pyyhkeeni kainaloon ja nousin ylös. Lähdin kävelemään rannalle. Näin monien olevan jo uimassa, näin Taylorin ja Sinin takana olevan Niall ja Harry. Menin lähemmäs ja aloin tajuta mitä he tekivät. "NYT!" Niall huusi ja nappasi Sinin kainaloista ylös ja työnsi veteen, Harry teki samoin, mutta Taylorille. Nauroin katketakseni, niinkuin Niall ja Harrykin tyttöjen reaktioille. He alkoivat roiskia vettä Niallin ja Harryn päälle. Harry kääntyi katsomaan minua, ja ei lopettanut katsomistaan, olo alkoi olla jo vaivaantunut, sitten Niall tajusi Harryn naurun laantuneen ja katsoi mihin Harrykin katsoi. Harry ja nyt Niall tuijotti minua.

Kävelin lähemmäs laituria, toivoten, että he lopettaisivat tuijottelun, turha toivo. Levitin kuitenkin pyyhkeeni laituriille ja menin ottamaan aurinkoa. Otin aurinkolasini pois päästäni, jotka olin jo laittanut sisällä otsalle ja laittanut silmilleni, kun olin tullut pihalle. Kuulin läheltäni keskustelua: "Nyt teet sitten sen Jennalle", Harry tokaisi Niallille. "Eh, en mä tiedä", hän selitti ja käännyin kuuntelemaan niin, että näin heidät myös, Niall sekoitti hiuksiaan: "Jos sinä et tee niin minä kyllä teen", Harry sanoi toiveikkaana. "Äh, annetaan Jennan olla?" Niall kysyi toiveikkaana. "Miksi?" Harry kysyi pettyneenä, Niall punastui poskistaan. Tai ainakin niin luulen, en nähnyt kovin hyvin, kun aurinko paistoi silmiini, kun olin ottanut aurinkolasini pois. "Niall etkai sä ole ihastunut Jennaan?!" Harry kysyi hyvin kovalla äänellä. "Eh.." Niall ei osannut sanoa mitään. Hän teki minkä näki parhaimmaksi ideaksi: Työnsi Harryn veteen. Vedessä olevat tytöt menivät vesisotaa keskenään, eikä kauaa kestänyt, kun Harry yhtyi samaan peliin. Olimme Niallin kanssa ainoat laiturilla.

 Nousin seisomaan, hieman epäröiden. Menin Niallia kohti, hän katsoi minua. Minä katsoin häntä, aivoni räjähtivät hänen ulkonäölleen, hän virnisti minulle ja minä katsoin häntä epäröiden. "Eikös merenneidot kuulu veteen?" hän kysyi, ja puri alahuultaan. Katsoin jalkoihini hymyillen hieman häkeltyneenä hänen kysymyksestä. Hetken kuluttua tunsin hänen vahvat kädet ympärilläni: "Mielestäni kuuluu", hän sanoi ja nosti minut ilmaan, alkoi kävellä kohti laiturin päätä, josta hän luultavasti minut pudottaisi. "Mitä sä teet, Niall älä, kiltti", anelin, vaikka oikeasti toivoin vain, ettei hän päästäisi koskaan irti. "Osaako merenneidot lentää, vai lasketaanko ne nätisti veteen?" hän kysyi. Ja vastasin: "Mielestäni se jälkeinen olisi hyvä vaihtoehto", kuulin Niallin ihanan naurahduksen ja tunsin kuinka hän laski minut alas laiturille. "Hyppää reppuselkääni", hän sanoi ja hyppäsin. Hän otti minut kantoonsa ja hän käveli portaat alas, joista pääsee veteen. "Hyi saatana tämä on kylmä", hän sanoi yllättyneenä. "Lasken sut nyt alas", hän sanoi meni veden alle, ja irroittauduin samalla hänestä.

 Lähdin uimaan karkuun hänestä, katseeni oli kuitenkin koko ajan siinä suunnassa mihin Niall oli jäänyt. Hän nousi pintaan ja hengitykseni katkesi hetkeksi, kun hän heilautti hiuksiaan ja sekoitti ne. Sitten hän etsi katsellaan minut, ja lähti uimaan minua kohti. Nauraen lähdin uimaan karkuun: "Odota!" Niall huudahti ja pysähdyin. Jalkani osui hieman enää pohjaan. "Mitäh?" sanoin hymyillen. Olen varmaan karun näköinen, kun hymyilen niin leveästi. Hän saavutti minut ja hän pysähtyi seisomaan suorana naamani eteen. Tajusin,etten voisi karata tästä mihinkään, olen ihan poikki jo tänne uimisesta. "Niin?" kysyin naurahtaen.

 "Sä luulet mua täysin erillaiseksi, mitä mä oikeesti olen", Niall sanoi ja katsoi nopeasti taakseen, ettei kukaan kuule mitään. "Sen hukkumistapauksen takiako?" kysyin ja vakavoiduin, Niall halusi jutella nyt, kun voimme olla kahdestaan. "Ei se pelkästään", hän sanoi ja ilmeeni kertoi ihmettelyni: "Olin Louis Tomlinsonin kaveri, mutta emme enää, se jäi kun loukkaannuin yhdessä jengitappelussa, ja tein kaiken näköistä rikollista toimintaa", Niall kertoi ja katsoi suoraan silmiini. "Miksi kerrot tämän minulle?" kysyin mietteliäänä. "No, kun haluan sun tietävän millainen mä olen, jos en vastaa sun odotuksia", tuli hiljaista, en tiennyt mitä sanoisin: "Eikös yleensä erilaiset ihmiset täydennä toisiaan, ja sehän on menneisyydessä, vai?" kysyin nopeasti. "Niin, siis annat anteeksi, kun olen ollut sinua kohtaan täysi kusipää", hän kysyi toiveikkaana. Hymyilin ja nyökkäsin myöntymisen merkiksi. "Oletko Niall sinä ihastunut minuun?" kysyin ja tuntui kuin koko naamani olisi muuttunut täysin punaiseksi: "Joo", hän vastasi ja kietoi kätensä ympärilleni. Tuntui kuin kehossani olisi perhosparvi: "Öh, mitäs sä nyt?" kysyin ihmeissäni: "Taikoja", hän sanoi nauraen ja tunsin hänen pehmeät huulensa omillani. Niall suuteli minua.

We will always be different ~ 12

Jennan näkökulma:
Olimme kolmestaan yhdessä huoneessa, kun kaikki tytöt olivat juosseet hakemaan oman huoneen, mutta onneksi olin parhaiden kavereideni kanssa: eli siis minä, Taylor ja Sini. Saimme mökin suurimman huoneen, jossa on kolme sänkyä, pöytä, suihkutilat ja vessa. Muutama jakkara löytyi pöydän alta. Laskimme reppumme oven viereen ja aloimme tutkia huonettamme. Huoneessa oli onneksi paljon tilaa, sillä täällä me ainakin olisimme seuraavan yön. En minä mitään kilokaupalla ottanut tavaroita, vain tarpeellisen. Istahdin sängylleni ja menin nojaamaan seinää vasten. Laitoin jalkani suoriksi: rentouduin, kun pitkän kävelymatkan jälkeen, yleensä tehdään: "Mitäs tehdään nyt?" Sini kysyi, kun oli laittanut pussilakanat petiinsä. "Kuinka sä jaksat vielä laittaa noi, kun illalla vasta se pitäis tehdä, ainakin opettaja sanoi niin", huokaisin ihmetyksestä ystäväni ahkeruuteen: "En tykkää siirtää asioita", hän vastasi lyhyesti, ja lysähti sängyllensä istumaan: "Olen minäkin kyllä poikki siitä kävelystä", hän lopulta totesi. "Mennäänkö katsomaan millaista täällä on ympäristö, jossain vaiheessa?" Taylor ehdotti ja nyökkäsimme myöntymisen merkiksi.

 Huoneemme ovi oli kiinni, sillä siirryimme kaikki istumaan Sinin sängylle juttelemaan Niallin käyttäytymisestä bussissa: "Näitkö miten hän reagoi siihen meidän keskusteluumme bussissa!" Sini huudahti naurahtaen. "Aika selvää, että se on ihan mustasukkainen", Taylor totesi ja nauroimme: "Minustako? Hei, älkääs nyt, sen jätkän päässä liikkuu vain koiperhosia ja miksi minusta olisi kiinnostunut?" sanoin ja vaihdoin asentoni niin, ettei jalkani alkaisi särkeä: "No näitkö hänen ilmeensä, kun meidät jaettiin ryhmiin? Sen näki sokeakin, että sitä harmitti, kun ei päässyt kävelemään kanssasi mökille!" Sini naurahti ja hymyilin hieman: "Oikeastikko?" kysyin hieman hämilläni, olinhan pyytänyt pojan jättävänsä minut rauhaan. "Joo joo", Taylor ja Sini sanoivat yhteen ääneen.

 Hetken hiljaisuuden jälkeen huoneemme ovi avattiin, kuitenkaan emme huomanneet sitä, kun olimme kaikki keskittyneet pureskelemaan kynsiämme. Kohta pian kolahtivat kattilan kannet yhteen, korvamme juuressa: Ei kenenkään yllätykseksi, kiljaisimme. Ja huomasimme, kuka oli kolauttanut kannet yhteen: Louis. Hänestä on tullut oudon itsevarma: "Opettaja on huutanut teitä tuonne jo aikoja sitten, käski käydä herättämässä, jos olette vaipuneet nukkumaan", hän selitti. "Olisit voinut tulla nätisti sanomaan, etkä antaa sydänkohtausta", Taylor moitti. Nyökkäsimme Sinin kanssa olevamme samaa mieltä Taylorin kanssa. "Näin oli paljon hauskempaa, mutta tulkaa nyt. Opettaja kertoo päivän tapahtumat", Louis sanoi ja lähti huoneesta. Nousimme ylös ja kaikki kolme valittelimme kuinka jalkamme olivat kipeät.

 Aulassa saimme tietää, että tänään olisi mahdollista käydä illalla uimassa. Pojat ja tytöt uivat samaan aikaan, mutta koska huoneissa on kaikissa omat suihkut, niin ei tule siitä ainakaan ongelmaa. Huoneiden ovissa on siis lukot, mutta niitä ei saa käyttää, paitsi illalla tai kun joku on suihkussa. Kuten jo mainitsinkin niin minulla, Sinillä ja Taylorilla on isoin huone, joten suihkutilassa on myös sauna, jota muiden huoneissa ei ole. Ulkosaunakin on, ja se luultavasti lämmitetään, mutta me laitamme tyttöjen kanssa sähkösaunamme päälle hyvissä ajoin, eikä tarvitse edes puuta lämmittämiseen: kätevää. Lisäksi saimme tietää, että olisi iltapala kahdeksan aikaan, jonne ei ole pakko tulla, mutta iltapalan jälkeen on jotain leikkejä tai muuta vastaavaa puuhaa, johon on osallistuttava. Ulos saamme mennä, vaikka kello olisikin jo yli keskiyön, sillä olemmehan jo 15-16 vuotiaita. Tietenkin opettajat olisivat tyytyväisiä, jos olisi hiljasta kymmenen aikaan, mutta en ainakaan itse usko, että niin tulee tapahtumaan.

 Aulassa meidät jaettiin taas ryhmiin, ja niiden ryhmien kanssa tulisimme tämän päivän viettävän erilaisten leikkien ja tapahtumien merkeissä, vaikka vaikuttaahan tämä aika lapselliselta toiminnalta. Tosiasiassa, jos saisimme olla omissa oloissamme, niin kaikki hyvin luultavasti pelaisi tai vain selailisi puhelimiaan. Siksi tapahtumien ajaksi opettajat keräävät puhelimet talteen, joka ei minua kyllä haittaa. Siirryimme nyt syömään välipalaa, joka oli vain leipää ja mehua, mutta täytti vatsan mukavasti, ettei ihan verensokeri laskenut. Istahdimme samaan pöytään, kuin oman ryhmän jäsenet, joissa oli muiden lisäksi tietty: Niall, Louis ei ollut onneksi samassa ryhmässä, sillä riidoilta ei olisi silloin vältytty. Nyt on vältetty, joten kaikki on hyvin. Paitsi, että tuo Niallin katse on outo. Ei hän tuijota mitenkään kummoisesti vain välillä vilkaisee, jos nyt sekuntteja lasketaan niin 60 sekunnin välein. Ehei ei tässä ole lainkaan tylsää, mutta vihaan katsella, kun muut syövät niin hitaasti. Olin jo melkein syönyt, kun jotkut vielä vasta aloittelivat syömään. Join mehuni hidastellen, kun lopulta se kamala litku loppui niin vein mukini, joka oli kertakäyttöinen roskiin, samoin leipäni muovin, joka oli ollut sen ympärillä. Kuitenkin menin seuraavaksi istumaan takaisin paikalleni ja juttelimme niitä näitä Taylorin kanssa, Sini oli joutunut eri ryhmään, joka hieman harmitti. Opettajat olivat vakuuttaneet, että voimme viettää omalla ajalla paljon aikaa keskenämme, jotenkin outoa, jos olemme täällä vain päivän.

 Kun kaikki omasta ryhmästäni olivat syöneet lähdimme ulos. Kävelimme kalliolle, josta olisi merinäköala. Kallioiden ja metsän rajassa oli suuri kivi, johon istahdimme Taylorin kanssa, kuuloetäisyydelle kuitenkin: "Täällä on todella kaunista" hän huokaisi ihastuksesta. "Niin on, kuvittele tämä illalla, kun mennään uimaan", sanoin hänelle hymyillen. Emme olleet vielä oikein hereillä asioista, kun ihailimme maisemia, sitten kuin opettaja käski meidät pois kiven luota. Menimme piiriin istumaan ja meidän piti sanoa viereiselle ihmiselle lause: "Minä rakastan sinua, jos sinä rakastat minua voisitko hymyillä minulle?" ja kenelle sanottiin tämä lause, niin piti vastata: "Minäkin rakastan sinua, mutta juuri nyt en voi hymyillä", koska kyseessä oli, että kuka osaa pitää pokkansa parhaiten. Minä olen ihan kohtalainen, mutta muista en tiedä. Niin ja molempien lauseiden aikana piti saada siis toinen nauramaan.

 Hetken harjoittelun jälkeen oikea peli alkoi, ja palkinto oli vielä salaisuus. Harry aloitti ja sanoi sen vieressä istuvalle Felixille, jonka huulet eivät kaartuneet lähellekkään hymyä, vaikka koko piiri nauroi Harrylle, ja kuinka hän näytteli niin sujuvasti. Felix vastasi ihan pokkana vain hänelle määrätyn lauseen. Jonka jälkeen hän jatkoi, ja niin edelleen. Hetken kuluttua oli Taylorin vuoro. Hän veti syvään henkeä, koska olimme nauraneet muiden suorituksille niin paljon. Muutama putosi, kun pokka ei pitänyt. Hän katsoi minua syvälle silmiin ja sanoi: "Minä rakastan sinua, jos sinä rakastat minua voisitko hymyillä minulle?" hän teki itselleen kaksoileuan ja sanoi sen lauseen, purin poskilihastani, etten olisi nauranut, sain onnekseni pidettyä pokkani. Sitten oli minun vuoroni, sanoin: "Minäkin rakastan sinua, mutta juuri nyt en voi hymyillä", tein samanlaisesti kuin Taylor, mutta tällä kertaa sain hänet nauramaan kippurassa. Muutkin piiristä nauroivat, jopa Niall. Taylor siis putosi pois pelistä, ja meni istumaan kauemmas.

 Peli jatkui, ja ihmisiä putoili satunnaisesti, siinä oli vielä minä, Felix, Niall ja Harry. Seuraavana oli Harryn vuoro naurattaa Felixiä, kun Harry aloitti lauseensa molemmat alkoivat nauramaan, sillä he tekivät samaan aikaan naurettavan ilmeen. Molemmat siis putosivat, joten seuraavana olisi Niall ja minä. Vedin syvään henkeä. Opettaja huikkasi kauempaa: "Tämän jälkeen valmistautukaa lähtemään uimaan", nyökkäsimme ja opettaja lisäsi: "Niall ja Jenna menkää lähemmäs toisianne", itse ajattelin, että kuinka tästä muka lähemmäs voisimme mennä.

 Niall kuitenkin tuli lähemmäs, meidän polvemme koskivat toisiinsa, kun istuimme molemmat meditaatio-asennossa. Niall katsoi alas hetken aikaa, jonka jälkeen nosti katseensa minuun: "Minä rakastan sinua, ja jos rakastat minua voisitko hymyillä minulle?" hänen siniset silmänsä kiiluivat ja hänen katseensa oli kiinnittynyt minuun, kun tajusin katsovani takaisin häntä sanoin lauseeni: "Minäkin rakastan sinua, mutta juuri nyt en voi hymyillä", kuitenkin katsoin yhä hänen silmiinsä. Niall hymyili ja totesi: "Tasapeli vai?" hymyilin takaisin ja nyökkäsin. "Selvä, saatte palkintonne iltapalan jälkeen". opettaja sanoi ja kaikki lähtivät liikkumaan takaisin mökille. Niall kuitenkin pysäytti minut seisomalla eteeni. "Mitä nyt?" kysyin ihmeissäni, kun kaikki muut olivat jo menneet, jopa Harry. "Ei mitään", hän vain sanoi ja jatkoi kävelyään takaisin mökille. Hän kääntyi hetken päästä katsomaan minua ja käänsi nopeasti katseensa takaisin minne oli menossa. Itse jäin hieman hämilläni seisomaan, mutta jatkoi kävelyäni kohti mökkiä. Mitä tuo oikein oli?

We will always be different ~ 11

(A/V) Aluksi pahoittelut, että 11. osan tulossa on kestänyt kauan, olen tehnyt tätä aika kauan ja inspiraatiota on vaikea saada. Kuitenkin, nyt kun kesäloma alkoi aijon kirjoittaa tiheämpään tahtiin tätä tarinaa, niin että saadaan tämäkin jossain vaiheessa loppumaan ;D Jos pidit tästä osasta muista kirjoittaa mielipiteesi kommenttiboksiin, se auttaa paljon ;)


Jennan näkökulma:
Louis irtautui minusta ja katsoi epäilevänä. Minulla oli suudelman aikana ihana tunne, mutta kun hän vetäytyi pois tuntui, että pettäisin Niallia tai jotain, olen varmaan ihastunut häneen, voi saatana. "Mikä on?" Louis kysyi huolissaan ja mietein hetken kertoisinkin totuuden: "Tää ei toimi, sori" mitä vittua Jenna?! Louisin silmistä näkyi pettymys: "Jos se on sitä mitä haluat, niin okei" nyökkäsin ja Louis suuntasi ovelle päin, mutta kääntyi ennen, kuin avasi oven: "Oletko ihastunut Nialliin?" en ehtinyt vastaamaan, kun ovi kävi, häntä ei varmaan kiinnostanut niin paljoa. Istahdin takanani olevalle sohvalle ja laitoin käteni kasvoilleni. Vieressäni pirisi puhelin ja heräsin takaisin oikeaan elämään, ja otin puhelimen käteeni. Se oli Taylor: "Moi" sanoin ja vedin syvään henkeä. "Moi, onko kaikki hyvin?" hän kysyi varovasti. "Ei", vastasin lyhkäisesti. Ja niin kerroin Louisin ja minun suutelusta ja Taylor vain hihkui: "Minä tiesin aina, että teistä tulee jotain, vai tuleeko?" hän kysyi riemuissaan: "Ei", vastasin taas ja Taylor kysyi varovasti: "Niallinko takia?" mietein hetken ja vastasin rehellisesti: "Niin juuri sen kusipään takia", vastasin ärsyyntyneenä. "Minä kun luulin, että pidät hänestä", Taylor totesi. "No siinä se juuri onkin, en tiedä pitääkö hän minusta tai en tiedä edes itse mitä tunnen häntä kohtaan, ja se tappojuttukin on aikas kova pala sulattaa muutenkin", Taylor myhäili taustalla. Jatkoimme juttelua huomisesta luokkaretkestämme, ja lopulta päätimme lähteä nukkumaan olihan kello jo lähemmäs kymmentä illalla.

Aamu:  Niallin näkökulma: 
Siirryin kohti peiliä, väsyneenä. Äitini oli lähes tulkoon repinyt minut pois sängystäni ja antanut rahat, kun menemme tänään luokkaretkelle, no jippii.. Sarkastisesti, tietysti se oli mukavempaa, kuin koulun penkeillä lojuilu. Onhan tämä viimeinen kouluviikko, ennen lomaa. Mitä kesäloman jälkeen, ei hajuakaan. Minä varmaan menen isäni töihin työskentelemään, tai menen johonkin musiikkikilpailu-ohjelmaan, kuten X-Factoriin, ne ovat tehneet ihmisistä rikkaita, ja noh sellainen olisi kiva vaihteeksi olla. Pöyhein vaaleita hiuksiani peilin edessä ja napitin paitaani kiinni. Äitini oli tyrkyttänyt minulle vanhan kauluspaitani päälleni, olihan se ihan hieno, joten otin sen. Nappasin puhelimeni laturista ja lompakon pöydältä ja tungin ne housujeni taskuihin. Farkkujen taskuissa on kamala kantaa tavaroita, joten laitan puhelimeni ja lompakon takkini taskuihin. Nappasin snapcapin ylähyllyltä ja laitoin päähäni. Sanoin heipat äidille ja lähdin kävelemään koulua kohti. Rehellisesti sanottuna, olisin mieluummin jäänyt kotiin. Vaikka haluan kyllä nähdä Jennan  viimeisellä viikolla joka päivä, koska luultavasti emme näe enää yläasteen jälkeen koskaan, koska olen kuullut, että hän jatkaisi lukiossa, joten tiemme eroavat.
       Olin viimeinen bussissa, ja opettajat joutuivat laskemaan oppilaat yhä uudelleen. Hetken sen jälkeen pääsimme lähtemään, sää ei ollut mikään loistava. Aurinko oli ollut pilvessä koko aamun, mutta päivälle oltiin luvattu aurinkoa, joten toivoa saattaa. Harry istui vieressäni kädessään hänellä oli piirrustusvihko, johon hän ei kylläkään piirtänyt vain kirjoitti: "Mitäs touhuut?" kysyin uteliaana, ja poika kääntyi katsomaan nopeasti: "Äh, koitan jotain kappaletta päätökseen väsertää, ainiin unohdinkin mainita, että esiinnyt viikonloppuna päätöksessä", silmäni kertoi reaktioni: "Niin mitä?" sanoin hieman säikähtäneenä. Kukaan ei ole kuullut minun laulavan, Louisille ja Harrylle olin kertonut laulavani välillä jotain tunnettuja kappaleita, mutta en koskaan yleisölle: "En mä voi, en oo ehtinyt harjoitella enkä minä halua!" huudahdin vihaisena. "No ei se ollut minun ideani, joku oli ehdottanut sua, että laulaisit, en tiedä kuka", Harry selitti, mutta minä vain en jaksanut. Käännyin ympäri ja näin Louisin virnistävän naaman: "Veikö kissa kielesi, tappaja", Louis totesi, täynnä itsevarmuutta ja luottamusta. Tunsin kuinka viha pulppusi suonissani, ja jollei opettaja olisi nähnyt tai bussi ei olisi liikkunnut, niin Louis olisi jo maassa ja silmä mustana. "Haista paska, Louis", sanoin ja käännyin takaisin menosuuntaan päin. Kuulin kolmen tytön juttelevan edessä olevilla paikoilla, siellä oli Jenna ja Taylor, Sini oli käytävän toisella puolella: "Mitä sä teit, kun Louis suuteli sinua, Jenna?" Taylor kysyi intoa täynnä, Sinilläkin oli vaikeuksia pysyä tuolillaan: "Vastasin suudelmaan ja se oli kuulkaas ihan helvetin hyvä suudelma", Jenna totesi ylpeänä.

Jennan näkökulma:
Huomasin, kuinka Niall istahti takana olevalle penkille istumaan ja kuinka hän suuttui Louisille. Minulla oli ollut samoja musiikintunteja, joiden aikana Louis oli ehdottanut Niallin laulavan päätöksessä, itse valitseman kappaleen. Musiikinopettaja oli tietysti laittanut asian lukkoon, luullen, että Niall tietäisi asiasta jotain, mutta en usko, että hän tiesi mitään. Silloin kekseimme kuinka saisimme Niallin tunteet esille, aloimme keskustelemaan minun ja Louisin suudelmasta, ei mitenkään kovaan ääneen, vain niin, että Niall varmasti kuuli lähes kaiken: "Mitä sä teit, kun Louis suuteli sinua, Jenna?" Taylor kysyi esittäen innokasta. Sini osallistui esitykseen myös hyppimällä penkillään ylös ja alas: "Vastasin suudelmaan ja se oli kuulkaas ihan helvetin hyvä suudelma", totesin esittäen todella ylpeää, ja olihan se. Ensimmäinen suudelmani. Tunsin kuinka joku potkaisi penkkiäni lujaa: Se oli Niall. "Mitä helvettiä Niall?" Harry kysyi hämillään. "Ei mitään, ei yhtään mitään".
     
Niallin näkökulma:
Bussi pysähtyi metsän vieressä sijaitsevalle bussipysäkille. Joutuisimme kävelemään läpi metsän, tämä oli jokin suo jollen väärin muista, ja kävelemme kohti suurta mökkiä jossa olisimme tämän päivän, ehkä yön. Mukaan ei tarvinnut ottaa mitään, sillä kaiken tarvittava löytyi mökistä. Poistuimme bussista ja kaikki jäivät seisomaan siihen, kunnes bussi lähtisi. Tietenkin tytöillä oli mukanaan jotain pieniä laukkuja, joissa olisi eväitä tai muuta sellaista. Pojilla muutamilla oli reput selässä, Harryllakin, mutta minulla ei. Opettaja jakoi meidät kahteen ryhmään, ja en päässyt Jennan kanssa samaan ryhmään, joka harmitti hetken aikaa. Louis nimittäin pääsi. Harry oli onnekseni samassa ryhmässä, ja se paransi mielialaani huomattavasti.
       Tunnin kävelyn jälkeen näin suuren mökin, jossa oli kaksi kerrosta. Se oli uskomattoman näköinen. Puinen, aika uuden näköinen. Suuri terassi, patio ja yläkerrassa asustavilla olisi parvekkeet. Teki mieli vain juosta muiden mukana sisälle ja varata oma huone, ja sänky. Opettaja oli kertonut bussissa, vähän ennen pysähtymistä, että saisimme omat huoneet ja jos ei saisi niin joutuisi jakamaan huoneen. Tytöt ja pojat saivat joko nukkua erillään tai yhdessä, mutta tytöt halusivat nukkua mieluiten keskenään, jos tilanne vaatisi.