We will always be different ~ 8

Niallin näkökulma:
Jäin seisomaan suu auki, kun Jenna pyyhälsi pois. Ovi paiskautui kovaa kiinni, lähes taulut putosivat seinältä, kun kauhea jyrähdys kuului ovesta. Jenna taisi suuttua aika pahasti, vaikka oma ongelma se on, koska uteli minun omia asioitani. En halua kertoa hänelle, en vain halua. Käännyin kohti olohuonetta ja työnsin pääni tyynyä vasten. Miksi elämän pitää olla näin vaikeaa?

 Kuulin kuinka ovi kävi ja kävin istumaan normaalisti sohvalle. Aloin nyppiä tyynyn kulmaa: "Hei", kuului vaimea ääni. Se oli äitini, hän oli palannut, varmaan kiertänyt torin ympäri ja tullut takaisin. "Hei", sanoin ja yskäisin. Nousin ylös ja olin menossa yläkertaan, kun äiti nappasi käsivarrestani kiinni: "Voisimmeko puhua?" hän kysyi ja nyökkäsin nopeasti. Hän istutti minut viereensä sohvalle, ja katsoi minua silmiin, kuten hänellä on tapana tehdä, kun jokin asia täytyy todella saada minun päähäni: "Kuka hän oli?" äiti kysyi ja olin jälleen nousemassa ylös: "En halua puhua hänestä, okei?" jyrähdin vihaisena. "Voit sinä minulle kertoa, olenha minä sinun äiti", hän yritti kannustaa minua puhumaan: "Ei on ei! Mä menen nyt salille, ja tuun vasta myöhään kotiin, okei heippa!" totesin ja menin käymään yläkerrassa kaivamaan salivaatteet kassiin ja lähdin alakerran kautta kaupunkia kohti.

Tuuli puhalsi niskaani, kun liukuovet aukenivat, ja niiden molemmin puolin oli ilmastointi. Kävelin kohti kassatiskiä, jossa nuori nainen räpelsi älypuhelimensa kanssa: "Hei, Niall" hän sanoi ja antoi pukuhuoneeseen kuuluvan avaimen. Nainen ei nostanut katseettaan pitkäksi aikaakaan puhelimestaan, vain siksi aikaa, kun antoi avaimen. "Kiitos" sanoin laimeasti ja lähdin pukuhuoneita kohti. Näin lasi-ikkunoista, kuinka isolihaksiset miehet nostivat suuria määriä painoja penkistä, ja vetivät vatsalihaksia ultranopeudella, tunsin itseni rapakuntoiseksi, vaikka olenkin ihan hyvässä, kunnossa.

Nostin penkistä 55 kg ja se tuntui jo käsissä. Tanko kolahti telineeseen kovaan ääneen ja nousin istumaan. Hörppäsin hieman vettä ja lähdin kävelemään juoksumattoa kohti. Juoksumatot osoittivat kohti kaiteita, josta olisi näkymä alla oleviin halleihin. Sali sijaitsee siis yhden kerroksen ylempänä, kuin treenisalit, joissa käytiin usein jalkapalloturnauksia ja koripallo-otteluita. Jalkapallo-otteluissa kävin mielelläni, ennen, nykyään en niinkään. Vietän aikaani salilla mieluummin.

Lisäsin vauhtia juoksumattoon ja hörpein muutaman kerran juomapullosta: "Katos tuolla on tollanen tikku juoksemassa", kuulin takaani matalan miesäänen naurahtavan kaverilleen. Sammutin koneen ja katsoin taakseni, huonomassa kunnossa, kuin minä oleva mies seisoi siellä. Kädessään 2 kg pienet painot: "Mitä sinä siellä oikein haukut tikuksi, kato noita sun painoja, sun pitäs olla itse vähän paremmassa kunnossa, jotta voisit huudella minulle tuollaisia!" huudahdin ja nappasin pienen pyyhkeen kaiteen päältä, ja laitoin sen hartialleni. Katsoin mikä peli oli meneillään ja näin, että tyttöjen jalkapallo-ottelu näköjään. Muutama tyttö koulustamme, jotka ovat todella hyvässä kunnossa. Näin, jonkun blondin tytön juoksevan pukuhuoneista pelaamaan. Tyttö näytti tutulta, mutta kun hän kääntyi, ei hän ollutkaan Jenna.

Kerron nyt tässä tällee kaikille!

Eli älä nyt mene kirjoittaan: APUA LOPETATKO-tyylistä kommenttia. Ei hätää, en lopeta. Haluan vain, pyytää pientä palvelusta. Edellisen postauksen (mun uusin blogi) myötä haluaisin saada sille lukijoita. Kirjoitan sinne enimmäkseen kauneustuotteista, erilaisista vinkeistä, pukeutumisesta yms. Jos haluat käydä siellä niin tässä linkki: http://trytocatchmybreath.blogspot.fi/ toivottavasti pidätte! Teen postauksia luultavasti joka lauantai, jos minulla on jotain esteitä niin sunnuntaisin (;

Tänne kirjoitan ensi viikolla, torstaina luultavasti, kun saksan koe on ohi :D.

We will always be different ~ 7

Louisin näkökulma:
Tunsin oloni oudoksi, kun kävelin kohti Niallin kotia. Tuntui kuin viime käynnistä olisi monta vuotta, mutta eihän siitä ole kuin muutama kuukausi, vaikka silloin emme edes jutelleet mitään, istuskeltiin ja hän kehuskeli vain tappeluistaan, joissa oli saanut muutamat jätkät maahan. Matchoilu alkoi siinä kesän lopussa. Lopulta en vain jaksanut ja en enää vastannut hänen soittoihinsa tai käynyt hänen luonaan, tietenkin hän tuli katsomaan minua kotiini, mutta sanoin silloin, että en halua olla enää hänen kanssaan missään tekemisissä. Olin 100 metrin päässä Niallin talosta, kun näin tutun blondin tytön juoksevan Niallin porttien sisäpuolelle ja meni koputtamaan: Jenna. Lähdin takaisin kohti kotiani, en halua mennä nyt sinne. Mitä sanoisin, hei anteeksi teidän muhinointi, mutta minulla olisi Niallille asiaa, ei kiitos. Ainoa asia vaivaa on se, että miksi Jenna väitti ettei hänen ja Niallin välillä ollut mitään, vaikka vain valehteli. Otin muutaman juoksuaskeleen ja lähdin lopulta pitkälle juoksulenkille, jotta saisin jotain järkeä tähän kaikkeen.

Niallin näkökulma:
Katsoin Jennaa silmät pyöreinä, hänen hiuksensa olivat menneet hieman sekaisin tuulen takia, ja hän yritti peilin edessä saada niitä takaisin normaaleiksi: "Anna jo niiden sun hiusten olla, ja kerro miks helvetis sä tänne änkeät?" äitini näytti olevan ihmeissään: "Minä taidankin lähteä", äiitini sanoi ja nappasi takkinsa. "Teillä nuorilla on jotain aivan selvästi selvitettävänä, heippa", hän lisäsi ja laittoi oven kiinni. Katsoin ikkunasta ulos ja näin hänen menevän autonsa luokse.

 Sitten käänsin katseeni takaisin Jennaan. "Niin, voisitko kertoa miksi olet täällä?" sanoin suuttuneena. "Sun takia ihan!" hän huudahti takaisin ja risti kätensä rinnuksilleen. "Mun?" kysyin ihmeissäni. "Sä käyttäydyit niin oudosti, ja koin pahaa omatuntoa siitä, miten reagoit siellä koulussa ja.. mä vaan aattelin tai..", hän tokaisi ja katsoi nopeasti minua, mutta käänsi katseensa lattiaan ja hän avasi kätensä ja alkoi nyppiä sormiaan jännityksen takia, kenties. "No kuule ei kuulu sulle, mun asiani. Kuten sinäkin sanoit: Me ei tunneta toisiamme tarpeeksi, joka on kylllä totta", sanoin suuttuneena. Mitä hänelle kuuluu, vaikka minulla on ns. kaksi puolta. Tämä normaali kiltti poika, ja tuo koulukiusaaja-tyyppinen perus jätkä. "Mä vaan ajattelin, et jos sä haluaisit puhua tai-", Jenna sanoi punastuen hieman häpeästä. Häntä kadutti, joka lähes tulkoon säteili hänestä. Hän ei haluaisi seistä edessäni, ja kyselemässä minusta.

 Hän haluaisi olla Louisin kainalossa. Louisin, mitä helvettiä, senkö takia Jenna ei ole kiinnostunut minusta: "Ootko sä ihastunut siihen helvetin hikkeen?!" huudahdin, kun palaset alkoi loksahdella. Jenna katsoi minua ihmeissään: "Louis?" hän kysyi hieman ääni värehdellen. "Juuri hän! Siksikö et halua oppia tuntemaan minua? Sä pidät Louisista!" Jenna näytti hieman närkästyneeltä. "Kyllä pidän Louisista, olen ihastunut häneen, kyllä, mutta tiedän, että minulla ja hänellä ei olisi mitään mahdollisuuksia olla yhdessä, koska hän ei ole kiinnostunut minusta. Ja syy miksi haluaisin olla hänen kanssaan on se, että hän on täysin vastakohta sinusta!" hän huudahti. "Eikö hän ole sitten komea, jos minä kerran olen?" kysyin hieman näpäyttäen. "Hän on hyvännäköinen, tarkoitin kylläkin sitä, miten hän käyttäytyy minua kohtaan, sinulle minä olen pelkkää paskaa", Jenna sanoi ja vilkaisi taas silmiäni. "Väitätkö, että Louis välittäis susta? Helvetti, Jenna. Sä puhut sen kanssa tekstaamalla, mistä sä tiiät, vaikka näyttäis kaikki sun tekstaris Liamille, ja naureskelis sulle? Et sä voi tietää miten se reagoi sun tekstareihin!" kerroin rehellisenä. "Mä en jaksa kuunnella tota sun paskanjauhantaa yhtään enempää, mun piti auttaa sua, mutta näköjään sua ei voi auttaa. Rupeet haukkuun sun vanhaa hyvää kaveriasikin paskanaamaks, painu helvettiin Niall, sinne sä kuulut!" Jenna huusi ja lähti pois.