We will always be different ~ 6

(A/V) Tässä TODELLA lyhyt luku, mutta oli vain pakko kirjoittaa (;

Niallin näkökulma:
Löin päätäni seinään, en kovinkaan kovaa, mutta ainakin niin kovaa, että äitini tuli yläkertaan: "Niall-kulta, mitä sinä oikein teet?" hän huusi oveni takaa ja vastasin vain: "Taulu vain putos lattialle", paska selitys, mutta upposi ainakin, koska äiti lähti takaisin alakertaan. Hyppäsin sängylleni makaamaan ja tungin tyynyn kasvoilleni: "Olen niin tyhmä", mutisin itsekseni muutaman kerran, miksi sanoin noin Jennalle? Miksi olen haukkunut häntä? Miksi? Hän on koulun ehkä ainoa normaalityttö, jota olen kiusannut nämä kolme vuotta, vaikka se oli vain sellaista leikkimielistä nälvintää silloin 7-8 luokilla, luulin hänen ottaneen ne leikillä, kun hän silloin aina oli vain nauranut. 9 luokalla olin muutaman kerran hänelle huudellut, aika pahoja törkeyksiä, mutta silti.. Pääni tuntui räjähtävän hetkenä minä hyvänsä: "Niall! Sulla on vieras, raahas takamukses alakertaan!" kuului äidin huuto alakerrasta. Sydän jätti yhden lyönnin välistä, kukakohan siellä on? Harry ja minä käydään vain viikonloppuisin baareissa, väärennetyillä henkkareilla tietty ja nyt on vasta keskiviikko vai torstai, en edes ole varma. Nappasin reppuni sängyn vierestä, voisi käydä kirjastossa pitkästä aikaa, jos Harry on tullut käymään niin keksin jotain hyvän selityksen miksen voisi tulla.Nousin ylös sängyltä ja laitoin repun selkääni. Menin portaat alas ja olin häkeltynyt: Mitä hän täällä tekee?

Ah ihana kuva(;