We will always be different ~ 3

(A/V) Soooo sorry, kun tän tulos kesti :D on ollut nyt tässäki kuus muutama koe jne. Mut toivottavast tykkäätte! Jos teillä olisi jtn toiveita jatkolle niin alas vain kommenttia(;

Niallin näkökulma:
On viimeinen tunti ja nojaan liikuntahallissa olevaan seinään ja katselen, kun muut pelaavat. Olen vaihdossa, koska pelaajia on niin paljon. Päälläni on musta t-paita ja peruslökärit. Tytöillä olisi liikuntaa viereisessä loosissa, meillä on sählyä ja tytöillä luultavasti lentopalloa, ainakin jotain sellaista olin kuullut, kun opettaja oli selittänyt minne menisimme pukuhuoneiden jälkeen. Harry tuli luokseni, kun opettaja oli käskenyt hänetkin vaihtoon, jotta Louis pääsee pelaamaan. Opettaja näki Louisin silmän ja veti pojan heti sivuun. En tuntenut mitään omantunnonpistoksia, teen mitä lystään. Hetken päästä Louis pääsi pelaamaan takaisin, ja kaikki oli kunnossa.

Peli on ohi, ja painuimme pukkariin. Lähes kaikki oli poissa, joten menin Louisin luokse, joka keräsi tavaroitaan liikuntakassiin. Nappasin hänet nopeasti ylös rinnuksista ja työnsin ovea vasten, aika kovalla voimalla: "Ethän sä kielinyt musta kenellekkään?!" jyrähdin ja näin pelon käyvän nopeasti pojan silmissä: "En ole kertonut kenellekkään, jos sitä pelkäät! Eikö jätkällä ole munaa myöntää, jos on lyönyt!" hän huudahti vihaisena. "Turpa kiinni!" huudahdin ja päästin Louisin otteestani. Hän syöksyi tavaroidensa luokse ja lähti mahdollisimman nopeasti pois. Miksikö kiusaan Louisia? Sen takia, koska hän saa minut aina raivon partaalle, hän on sellainen perus kusinaama. "Sun täytyy rauhoittuu", Harry tokaisi, kun oli palannut takaisin tavaroideni luokse: "Suthan voidaan vielä erottaa, jos hommaat ton sairaalapetiin", hän lisäsi ennen, kun lähti pois pukkarista.

Louisin näkökulma:
Kävelin kohti kotiani, potkein vihaisena pikkukiviä tieltä. Olin vihainen, käteni oli nyrkissä ja lähes värisi kivusta, halusin lyödä Niallia, mutta en uskalla. En pärjää hänelle tappelussa. Liam höpötti jotain vieressäni, en kuunnellut: "Louis, onko kaikki ihan hyvin?" hän kysyi hieman huolisssan. "Kaikki on ihan helvetin hyvin, jätä mut rauhaan!" huusin ja lähdin kävelemään hieman nopeammin kohti kotiani.

Ovelle päästyäni vedin syvään henkeä. Avasin oven, vaikka kädet lähes tärisivät: "Kulta olet jo kotona!" kuului äidin ääni. "Joo", totesin ja äitini tuli vastaan: "Mitä on tapahtunut?" hän kysyi, kun katsoi minua. "Ei ole mitään tapahtunut! Okei?" sanoin, kun olin saanut hengitykseni tasaantumaan.

"Okei, mutta muista, että voit aina puhua minulle tai isällesi, jos jotain on tapahtunut", nyökkäsin, vaikka oikeasti haluaisin puhua, jollekkin, mutta kenelle? Tunsin, kuinka puhelimeni värisi taskussani, ja huomasin, että Jenna oli laittanut viestin. Pieni hymy nousi huulilleni, kun tajusin, että voisinhan minä Jennan kanssa tästä keskustella: "Keneltäs tuli viesti?" isäni kysyi, kun tuli luokseni. "Yhdeltä meidän luokkalaiselt tytöltä", sanoin ja isä alkoi virnuilemaan: "Ollaan ihan kavereita, et älä kuvittele liikoja", naurahdin ja lähdin omaan huoneeseeni.

"Sain 9.5" laitoin vastauksen, kun Jenna oli kysynyt mitä sain kemian kokeesta. Tykkään kemiasta ja fysiikasta, matikkakin menee ihan hyvin, samoin kielet, oikeastaan olen aika monessa ihan hyvä. "Niall kävi tänään päälle:/", lähetin hänelle. Hän ei vastannut siihen mitään.

Olin pelannut ps3:lla jo monta tuntia, mutta puhelimeen ei tullut viestiä. Lopulta sammutin vain puhelimeni, ja menin nukkumaan. Läksyt tekisin aamulla, koska herään yleensä aika aikaisin, kiitos koirani. Hän haluaa mennä kuuden aikaan lenkille. Koirani nimi on Rex, tiedän se on aika lapsellinen nimi, mutta olin aika nuori, kun sain hänet.

Jennan näkökulma aamulla:
Louisin viesti vei minulta yöunet, mietein koko yön mitä oli oikein tapahtunut. Luin viestin vasta illalla, koska kesken keskustelumme, jouduin laittamaan puhelimeni lataukseen ja laitoin puhelimen kiinni.

Naamani koristi päivämeikkini ja pieni määrä huulipunaa. Hiukset olin solminut nutturalle. Päälläni oli Punainen Frantastic Monday - paita ja legginssit. Kengät olivat lempiballerinani. Kevät oli tullut yhdessä yössä, joka oli yllättävää. Lämpötila oli noussut 10 asteeseen ja aurinko paistoi kirkkaasti.

Kävelin kohti liikennevaloja, kun liikennevalojen viereiselle bussipysäkille pysähtyi musta Range Rover. Ovi avattiin ja tuttu nuori mies, nimeltä Niall käveli minua kohti. "Tule mun mukaan", hän komensi ja pudistin päätäni: "Jos ei helposti niin pakosti", hän sanoi ja repäisi minut mukaansa. Kävelin hänen perässään pelkääjän paikalle, samalla kun hän meni ratin taakse: "Mitä haluat?" kysyin vihaisena. "Sut" hän tokaisi ja tuima katse keskittyi kohti tietä. Minut?! Mitä helvettiä?! Onko tämä taas jotain tapaa kiusata minua tai.. tai... Pääni löi tyhjää, kun ajattelin.

Tässä vielä kuvat;) tossa on Niall ja Range Rover sit ylhääl on ne vaatteet :)