We will always be different ~ 6

(A/V) Tässä TODELLA lyhyt luku, mutta oli vain pakko kirjoittaa (;

Niallin näkökulma:
Löin päätäni seinään, en kovinkaan kovaa, mutta ainakin niin kovaa, että äitini tuli yläkertaan: "Niall-kulta, mitä sinä oikein teet?" hän huusi oveni takaa ja vastasin vain: "Taulu vain putos lattialle", paska selitys, mutta upposi ainakin, koska äiti lähti takaisin alakertaan. Hyppäsin sängylleni makaamaan ja tungin tyynyn kasvoilleni: "Olen niin tyhmä", mutisin itsekseni muutaman kerran, miksi sanoin noin Jennalle? Miksi olen haukkunut häntä? Miksi? Hän on koulun ehkä ainoa normaalityttö, jota olen kiusannut nämä kolme vuotta, vaikka se oli vain sellaista leikkimielistä nälvintää silloin 7-8 luokilla, luulin hänen ottaneen ne leikillä, kun hän silloin aina oli vain nauranut. 9 luokalla olin muutaman kerran hänelle huudellut, aika pahoja törkeyksiä, mutta silti.. Pääni tuntui räjähtävän hetkenä minä hyvänsä: "Niall! Sulla on vieras, raahas takamukses alakertaan!" kuului äidin huuto alakerrasta. Sydän jätti yhden lyönnin välistä, kukakohan siellä on? Harry ja minä käydään vain viikonloppuisin baareissa, väärennetyillä henkkareilla tietty ja nyt on vasta keskiviikko vai torstai, en edes ole varma. Nappasin reppuni sängyn vierestä, voisi käydä kirjastossa pitkästä aikaa, jos Harry on tullut käymään niin keksin jotain hyvän selityksen miksen voisi tulla.Nousin ylös sängyltä ja laitoin repun selkääni. Menin portaat alas ja olin häkeltynyt: Mitä hän täällä tekee?

Ah ihana kuva(;

We will always be different ~ 5

(A/V) Joo olen todella pahoillani, kun unohdin julkaista tän keskiviikkona. Mut tuli muutama testi niin siirty, mutta tässä tämä nyt on :D Jotenkin oikeasti sattu nähdä toi kuva Niallist, jossa se on surullinen :/. Toivottavasti tykkäätte ;)


Jennan näkökulma:
Nousin varovasti ulos autosta, kun Niall avasi oven. Laitoin hiukseni kuntoon, ja näin Louisin kauempana, hieman järkyttyneenä, hän kohtaa katseeni ja palaa takaisin maanpinnalle, ja lähtee kävelemään sisälle. Laitoin laukun olkani ylin, ja Niall otti kädestäni kiinni: "Mennäänkö?" hän kysyi ja huitaisin hänen kätensä: "Mä menen, sä saat luvan jäädä tänne", tiuskaisin ja lähdin äkkiä kohti sisätiloja.

Taylor ja Sini keskustelivat kahdestaan ja menin heidän luokseen. He vaikuttivat oudoilta: "Mitä nyt?" kysyin ihmeissäni. "Sä ja Niall. Tuut kusipään kanssa kouluun, eikö se vähän ole outoa?" Sini totesi. "Niin, etkö muista mitä hän teki Louisille. Mieti sitä, katso nyt: Louis on ihan maassa", käännyin katsomaan Louisia, ja pieni pistos läpäisi sydämen. "Mä meen jutteleen sen kanssa, ja tiedoksi teillekkin, Niall pakotti mut sinne sen autoon", totesin ärtyneenä ja tytöt pyörittivät silmiään: "Olen tosissani, menen nyt" lähdin kävelemään kohti Louisia, istahdin hänen viereensä ja hän näytti hieman järkyttyneeltä.

 Emme juttele paljoakaan koulussa, mutta meistä pyörii koulussa huhuja, vaikka olemmekin vain kavereita: "Moi", sanoin aloittaakseni keskustelun, mutta hän keskittyi vain johonkin kännykkäpeliin. Nappasin hänen puhelimensa ja katsoin häntä vakavana: "Mun ja Niallin välillä ei ole mitään", totesin vakavana: "Ai muuten vaan kuljet sen kanssa kouluun?" hän totesi sarkastisesti. "Kuules, se raahas, mut sinne sen hemmetin autoon! Miksi ihmeessä mä menisin Niallin autoon vapaaehtosesti, kun tiedän mitä se on sulle tehnyt!" huudahdin, ehkä hieman liian kovaa: "Okei, rauhotus Jenna. Uskon sua, mut miks Niall halus sut sun kyytiin? Ootko miettinyt sitä?" Louis kysyi ja sai minut rauhoittumaan. "No siis kysyin siltä yhden kysymyksen ja...Hei mun täytyy nyt mennä, mutta mä lupaan et mun ja Niallin välillä ei oo mitään, en koskis siihen pitkällä tikullakaan", sanoin ja lähdin nopeasti alakertaan.

Siellä Niall nojasi kaappinsa oveen ja jutteli kavereilleen: "Mitä sä tarkoitit sillä, että haluat mut?" kysyin vihaisena, kun pääsin hänen luoksensa. Niall on minua hieman pidempi, joten jouduin katsomaan hieman ylös, jotta näkisin hänen silmänsä: "Kyllä sä sen tajusit", Niall sanoi ja kietoi kätensä ympärilleni: "Mä haluan sut, ja sä mut, eiks niin?" hän kysyi ja katsoi sinisillä silmillään minua: "Eikö niin?" hän kysyi. "En, tai en mä tiedä, mä en tunne sua melkein yhtään, joten en. Joten jätä mut rauhaan", sanoin ja yritin irtautua sen otteesta. "Mä en päästä sua minnekkään, ennen kun me ollaan suudeltu" "Päästä mut, helvetin sika!" huudahdin, ja opettaja huomasi kinastelumme, ja tuli väliin: "Päästä Jenna, Niall", koulumme tiukka opettaja tokaisi, ja Niall totteli ja sanoin: "Tota äsköistä ei tapahtunut", käännyin ympäri ja menin tunnille.

Koulun jälkeen istuin koulun ulkona olevalla penkillä, en jaksanut lähteä kotiin, kun bussit ja taksit muutenkin peittivät kävelytiet, joissa oli monta oppilasta: "Jenna!" kuului huuto ja käännyin ympäri, näin Niallin. Eikö hän ymmärrä selvää suomen kieltä? "Mitä nyt Niall?" kysyin ja hän istahti viereeni. "Anteeksi", hän sanoi ja katsoin häntä epäilevästi: "Mistä pyydät anteeksi? Siitä, että löit mun parasta kaveriani vai, kun olet haukkunut mua, ja mun kavereita, levittänyt huhua, että minä ja Louis seurusteltaisiin vai siitä, että nappasit mut tänään autoos vastoin mun tahtoa?" näin, kuinka Niall nojasi etukumaraan, kädet niskan takana: "Mä oon todella pahoillani, Jenna", hän tokaisi, Niall oli tosissaan, mutta miksi? "Miks musta tuntuu, että tässä on jokin koira haudattuna", sanoin ja Niall kääntyi katsomaan minua tarkemmin ja huomasin, että hän itki. Esittääkö hän nyt jotain tai? Mutta miksi esittäisi, eihän täällä ole edes hänen kavereitaan..? "Haluan, että tutustut siihen Nialliin, joka mä todella olen", Niall sanoi ja pyyhkäisi vedet silmistään. "Mitä tarkoitat?" kysyin, mutta Niall vain lähti pois. Tunsin itseni kamalaksi ihmiseksi, vaikka en ollut tehnyt mitään väärää.

Kuvat (;

Tälläinen välipostaus!

Mitä mieltä olette, jos tekisin seuraavasta tarinasta Punk-Louis-tyyppisen? Koska olen aikonut jo pitkään kirjoittaa Louisista sellaisena "pahiksena", mutta mietein, että voisin laittaa Louisin myös tähän nykyiseen tälläisenä "pahiksena". Mitä mieltä olette? :) Kommentoikaa, koska olen huolestunut, kun ketään ei enää kommentoi näihin :D Joten rohkeasti kirjoittakaa! Ja jos olisi ehdotuksia, millainen Louisin tausta olisi, jos hän olisi tälläinen "pahis". Kiitän jo valmiiksi :) "We will always be different"- jatkuu huomenna, joten malttakaahan :D

We will always be different ~ 4

(AV) Tässä taas uus osa, ajattelin et tää osa olis sellane jossa kerrottiin lähes kaikki tarpeellinen Niallin taustast ja millaset välit sillä on Nialliin ollut. Toivottavasti tykkäsitte ;) Ja kuten aina, laittakaa kommenttia ja liittykkää lukijaks, jos et vielä ole niin tehnyt :D

Louisin näkökulma:
Makoilin sängyssäni, vaikka kouluun täytyisi lähteä. Pelkäsin mennä kouluun. En halua enää valehdella äidilleni. Hän näki silmäni, ja alkoi heti kuulustelemaan, mutta osasin valehdella hänelle päin naamaa, että kaaduin ja löin silmäni ovenkahvaan, joka nyt kun ajattelee hyvin uskottavalta, olenhan välillä aika kömpelö. Lopulta, kun äitini koputti ovelleni ja käski lähteä kouluun, päätin totella ja nousin vetelänä ylös sängyltäni. Vaihdoin nopeasti rennot vaatteet päälleni ja laitoin hiukset normaali tyylilleni, eli etuhiukset sivulle.

 Äitini oli luvannut heittää minut, joten ei tarvitse ainakaan törmätä Nialliin, hän siis asuu aika lähellä minua. Pienempänä olimme leikkineet useasti, ja kävimme toistemme luona useita kertoja. Niallin äiti Maura, on minun äitini hyvä ystävä, joten tapaan Mauran aika usein kahvipöydässämme. Monesti äitini kysyykin Mauralta: "Miksei Niall ole tullut mukaan?" Tai minulta: "Miksi, ette enää käy skeittailemassa, kuten ennen?"Jos vastaisin äidilleni rehellisesti, sanoisin Niallin muuttuneen. Hän on muuttunut hyvin paljon. Viime kesänä sain hänestä tarpeekseni, mitäkö tapahtui? Kun nyt rupesin tätä ajattelemaan, voisin käydä koko asian alusta alkaen läpi. Minua vain mietityttää, miksi Niall muuttui hyvästä ystävästäni, kauheaksi gangsteriksi, joka vielä hommasi minulle mustan silmän.

Ajatuksia viime kesältä:
 No olimme skeittaamassa rannan lähettyvillä, "bongaamassa tipuja", jos Niallilta kysyttäisiin. Hän sai loistoidean mennä pokaamaan tyttöjä, no eihän siinä mitään, mutta olen aika ujo, kun puhutaan tytöistä. Niall on rohkea ja voi tehdä lähes mitä tahansa, jos näkee tosi söpön tytön. No olimme siis rannalla, ja näimme yhden bruneten ottavan väriä pintaan ja hänellä oli päällään puna-mustat bikinit sekä mustat aurinkolasit. Hänen hiuksensa olivat todella pitkät. Tämä tyttö ei huomannut meitä, ja Niall huomasi minun olevan kiinnostunut. Kyseinen tyttö oli luultavasti vuoden vanhempi ja oli hyvässä kunnossa, jos minulta kysytään. 

En kuitenkaan halunnut mennä, joten Niall meni. Hän istahti tytön viereen, jolloin brunette otti kuulokkeet pois ja alkoi jutella. Hän otti aurinkolasit pois ja minun teki mieli juosta veteen viilentymään, sillä hän oli kaunis. Järkyttävän kaunis, mutta huono puoli oli se, että hetken päästä tapahtui se kamala asia, joka mursi kuvitelmani: Brunetella oli poikaystävä. Aika pitkä muskelimies tuli rantabaarilta tytön luokse ja kuulin aika selvästi pojan olevan kärttyisä tytölle. Tyttö kuitenkin vakuutti, että he vain keskutelivat ja Niall mokasi kaiken. Hän alkoi vaikuttamaan ujolta pikkupojalta ja oli lähtemässä minua kohti, kun tämä poikaystävä repäisi Niallia olkapäästä niin, että hän oli kasvotusten: "Jos tulet vielä mun muijan luokse, niin sulle käy kyllä huonosti, usko pois. Juokse nyt leikkimään ikästen kanssas, ja jätä mun muija rauhaan", hän raivosi. 

Niallin paloi päreet, hän vihasi, kun tyttöjä sanotaan muijaksi tai ämmäksi. Se on hänestä halventavaa, ainakin silloin hän oli sitä mieltä, nykyään hän kuittailee jokaiselle tytölle niin, mutta silloin hän vielä oli sitä mieltä, että mies käyttäytyi huonosti: "Miksi sä juuri kutsuit sun tyttöäs?!" hän huudahti vihaisena. Hänen kätensä menivät nyrkkiin ja aloin pelätä pahinta. Niall ei ole koskaan lyönyt ketään, vain huudellut, mutta tapellut hän ei koskaan! "Muijaks, mitä se sulle kuuluu miksi minä häntä kutsun, sintti?!" mies sanoi ja Niall tönttäsi miehen kauemmas hänestä: "Älä lähentele senki homo, anna vähän tilaa", Niall sanoi, kun mies oli ihan hänessä kiinni: "Koitas hillitä tuntees, tai sit mä joudun viilentämään", mies sanoi ja nappasi Niallista kiinni rinnuksista. Hän alkoi viedä Niallia kohti merta, aloin pelätä pahinta.

 En voinut tehdä mitään, koska uiminen sujuu tosi huonosti ja en itse halua joutua miehen kanssa käsirysyyn. Lopulta mies ja Niall olivat syvällä ja tämä mies pudotti Niallin veteen. Niall pärski ja potki jalkojaan vimmatusti. Mies piti hänestä kiinni, ja alkoi vetää jalasta veden alle. Näin enää Niallista pään ja minua alkoi pelottaa entistä enemmän. Hän meni uppoluksiin, mutta tuli hetken päästä pinnalle, mutta mies ei tullut.

 Oli kulunut jo muutama minuutti ja Niall tuli pois merestä. Ranta kuhisi väkeä, eikä kukaan edes huomannut miehen olevan kadoksissa. Edes rantavahti, ja tajusin silloin, että Niall oli hukuttanut miehen: "Niall sä-sä-sä tapoit ton miehen", sanoin hänelle ääni värehdellen. "No niinpä tein", hän tokaisi ja lähti tytön luokse. Hän sai tytöltä vain bitch slapin poskelle ja tyttö alkoi kerämään itkien tavaroitaan pois. Hän ei lähtenyt veteen, koska se olisi ollut vain ajanhukkaa. Hän ei mennyt kertomaan asiasta rantavahdille, hän ei kertonut kenellekkään, katosi vain. En ole nähnyt tyttöä sen jälkeen.

 Niall muuttui sen päivän jälkeen, luultavasti siksi, koska oli itsekin aika lähellä kuolemaa. Hän muutti vaatetyylinsä erilaiseksi, hän alkoi käyttäytymään naisia kohtaan samalla tavalla, kuin se mies joka hukkui. Hän käy salilla ja harrastaa nyrkkeilyä, ja ottelut eivät olet mitään sallittuja vaan hän käy katutappeluja, menee kaupungin slummi-osuudelle, jossa hän haastaa riitaa ja alkaa tappelemaan. Kerran hän ei tullut moneen päivään kotiin ja koko kortteli alkoi huolestua. Lopulta, kun hän tuli: Hänellä oli musta silmä ja joku tukihenkilö työnsi häntä pyörätuolissa. Hänen oli selkäranka murrettu, mutta se on nykyään kunnossa. Hänen onnekseen. Siinä on syy, miksi Niall on erilainen. Hän halusi olla, kuin se mies sieltä rannalta. Hän teki mitä tahansa tytön eteen, vaikka tappaisi tytön poikaystävän. 

Katselin ikkunasta pihalle, kun ajoimme Niallin talon ohi. Äitini ei ollut keskeyttänyt minun ajatteluani, hän tietää, että en tykkää jakaa asioitani, varsinkaan tätä ajatusta. Minua harmitti, kun olin jo 16-vuotias, mutta en ole vielä käynyt autokoulua, kuten monet muut luokkalaiset joten jouduin mennä kouluun joko kävellen, pyörällä tai äidin kyydillä. Sain monesti kuulla siitä, kuinka äitini kyyditsee minua kouluun, mutta en välittänyt. Kun pääsimme koulun pihaan, nousin ulos autosta ja näin jotain, mikä sai oloni hämmentyneeksi: Niall parkkeerasi auton ja avasi pelkääjänpaikan oven, ja pelkääjänpaikalta ulos tuli Jenna.

We will always be different ~ 3

(A/V) Soooo sorry, kun tän tulos kesti :D on ollut nyt tässäki kuus muutama koe jne. Mut toivottavast tykkäätte! Jos teillä olisi jtn toiveita jatkolle niin alas vain kommenttia(;

Niallin näkökulma:
On viimeinen tunti ja nojaan liikuntahallissa olevaan seinään ja katselen, kun muut pelaavat. Olen vaihdossa, koska pelaajia on niin paljon. Päälläni on musta t-paita ja peruslökärit. Tytöillä olisi liikuntaa viereisessä loosissa, meillä on sählyä ja tytöillä luultavasti lentopalloa, ainakin jotain sellaista olin kuullut, kun opettaja oli selittänyt minne menisimme pukuhuoneiden jälkeen. Harry tuli luokseni, kun opettaja oli käskenyt hänetkin vaihtoon, jotta Louis pääsee pelaamaan. Opettaja näki Louisin silmän ja veti pojan heti sivuun. En tuntenut mitään omantunnonpistoksia, teen mitä lystään. Hetken päästä Louis pääsi pelaamaan takaisin, ja kaikki oli kunnossa.

Peli on ohi, ja painuimme pukkariin. Lähes kaikki oli poissa, joten menin Louisin luokse, joka keräsi tavaroitaan liikuntakassiin. Nappasin hänet nopeasti ylös rinnuksista ja työnsin ovea vasten, aika kovalla voimalla: "Ethän sä kielinyt musta kenellekkään?!" jyrähdin ja näin pelon käyvän nopeasti pojan silmissä: "En ole kertonut kenellekkään, jos sitä pelkäät! Eikö jätkällä ole munaa myöntää, jos on lyönyt!" hän huudahti vihaisena. "Turpa kiinni!" huudahdin ja päästin Louisin otteestani. Hän syöksyi tavaroidensa luokse ja lähti mahdollisimman nopeasti pois. Miksikö kiusaan Louisia? Sen takia, koska hän saa minut aina raivon partaalle, hän on sellainen perus kusinaama. "Sun täytyy rauhoittuu", Harry tokaisi, kun oli palannut takaisin tavaroideni luokse: "Suthan voidaan vielä erottaa, jos hommaat ton sairaalapetiin", hän lisäsi ennen, kun lähti pois pukkarista.

Louisin näkökulma:
Kävelin kohti kotiani, potkein vihaisena pikkukiviä tieltä. Olin vihainen, käteni oli nyrkissä ja lähes värisi kivusta, halusin lyödä Niallia, mutta en uskalla. En pärjää hänelle tappelussa. Liam höpötti jotain vieressäni, en kuunnellut: "Louis, onko kaikki ihan hyvin?" hän kysyi hieman huolisssan. "Kaikki on ihan helvetin hyvin, jätä mut rauhaan!" huusin ja lähdin kävelemään hieman nopeammin kohti kotiani.

Ovelle päästyäni vedin syvään henkeä. Avasin oven, vaikka kädet lähes tärisivät: "Kulta olet jo kotona!" kuului äidin ääni. "Joo", totesin ja äitini tuli vastaan: "Mitä on tapahtunut?" hän kysyi, kun katsoi minua. "Ei ole mitään tapahtunut! Okei?" sanoin, kun olin saanut hengitykseni tasaantumaan.

"Okei, mutta muista, että voit aina puhua minulle tai isällesi, jos jotain on tapahtunut", nyökkäsin, vaikka oikeasti haluaisin puhua, jollekkin, mutta kenelle? Tunsin, kuinka puhelimeni värisi taskussani, ja huomasin, että Jenna oli laittanut viestin. Pieni hymy nousi huulilleni, kun tajusin, että voisinhan minä Jennan kanssa tästä keskustella: "Keneltäs tuli viesti?" isäni kysyi, kun tuli luokseni. "Yhdeltä meidän luokkalaiselt tytöltä", sanoin ja isä alkoi virnuilemaan: "Ollaan ihan kavereita, et älä kuvittele liikoja", naurahdin ja lähdin omaan huoneeseeni.

"Sain 9.5" laitoin vastauksen, kun Jenna oli kysynyt mitä sain kemian kokeesta. Tykkään kemiasta ja fysiikasta, matikkakin menee ihan hyvin, samoin kielet, oikeastaan olen aika monessa ihan hyvä. "Niall kävi tänään päälle:/", lähetin hänelle. Hän ei vastannut siihen mitään.

Olin pelannut ps3:lla jo monta tuntia, mutta puhelimeen ei tullut viestiä. Lopulta sammutin vain puhelimeni, ja menin nukkumaan. Läksyt tekisin aamulla, koska herään yleensä aika aikaisin, kiitos koirani. Hän haluaa mennä kuuden aikaan lenkille. Koirani nimi on Rex, tiedän se on aika lapsellinen nimi, mutta olin aika nuori, kun sain hänet.

Jennan näkökulma aamulla:
Louisin viesti vei minulta yöunet, mietein koko yön mitä oli oikein tapahtunut. Luin viestin vasta illalla, koska kesken keskustelumme, jouduin laittamaan puhelimeni lataukseen ja laitoin puhelimen kiinni.

Naamani koristi päivämeikkini ja pieni määrä huulipunaa. Hiukset olin solminut nutturalle. Päälläni oli Punainen Frantastic Monday - paita ja legginssit. Kengät olivat lempiballerinani. Kevät oli tullut yhdessä yössä, joka oli yllättävää. Lämpötila oli noussut 10 asteeseen ja aurinko paistoi kirkkaasti.

Kävelin kohti liikennevaloja, kun liikennevalojen viereiselle bussipysäkille pysähtyi musta Range Rover. Ovi avattiin ja tuttu nuori mies, nimeltä Niall käveli minua kohti. "Tule mun mukaan", hän komensi ja pudistin päätäni: "Jos ei helposti niin pakosti", hän sanoi ja repäisi minut mukaansa. Kävelin hänen perässään pelkääjän paikalle, samalla kun hän meni ratin taakse: "Mitä haluat?" kysyin vihaisena. "Sut" hän tokaisi ja tuima katse keskittyi kohti tietä. Minut?! Mitä helvettiä?! Onko tämä taas jotain tapaa kiusata minua tai.. tai... Pääni löi tyhjää, kun ajattelin.

Tässä vielä kuvat;) tossa on Niall ja Range Rover sit ylhääl on ne vaatteet :) 

We will always be different ~ 2

(A/V) Tässä jatko-osa (: Toivottavasti pidätte, itse tykkään kirjoittaa tätä, ja lukijoitakin on nyt yhteensä 34!! :O Kun aloitin kirjoittamaan ensimmäistä fanfictiä, en olisi ikinä uskonut saavani enemmän kuin viisi tai kuusi lukijaa, mutta 34 WOU.. Tiedän, että joillakin on tyyliin 100 lukijaa tms, mutta on hienoa että on edes te 34 (: Joten kiitos! Koitan tehdä näistä osista pitkiä, mutta tietysti jos insipiraatio on ihan nollassa niin ei silloin tule kovinkaan pitkää. Kommentoi alas mitä mieltä olit (jos vain viitsit)

Sinin näkökulma:
Oikeasti pimitin häneltä aika tärkeänkin asian, mutta Niall käski pitää suuni kiinni. Hän meinaan kertoi miksi hän hakkasi Louisin. Hän ei aijo hakata Jennaa, sen voin valaista. Sen keksein itse. Kuitenkin nyt, kun Jennan puhelin piippasi hän nosti äkkiä sen syliinsä ja hymyili leveästi, heleä puna poskilla: "Louisko?" kysyin virnuillen. Hän nosti katseensa ja nyökkäsi. En ymmärtänyt heidän välistään "suhdettaan", kun Louishan ei edes ole Jennaan ihastunut, ja silti käyttäytyy tunneilla, kuin olisi. Hämärää, mutta perus yläaste draamaa, kun tunteista ei saa mitään selvää.

Jenna ja Louis olivat ala-aste aikoihin jutelleet enemmän kasvokkain, ja nyt hyvä jos uskaltaa mitään sanoa, kun näkee toisensa. Louis oli sanonut Jennalle luultavasti viisi kertaa, ettei ole ihastunut häneen, mutta kyllähän sokeakin näkee, että hän ainakin välittää Jennasta. Lähes joka tunti sama toistuu, katsekontakti kestää heillä muutaman sekunnin, kunnes heistä jompi kumpi esittää katsovansa kelloa tai muuta vastaavaa. Jenna nousi ylös ja haki läppärinsä: "Katsotaanko jotain Netflixistä?" hän kysyi ja sanoin: "Joo, katsotaan PLL", hymyilin ja hän laittoi sen pyörimään. Jenna lähti tekemään poppareita, kun minä jo aloitin vahtaamaan tietokoneen ruutua.

Illalla:
Kello oli jo paljon ja päätin lähteä kotiin, kun täältä kestää aika kauan kävellä. Vilkutin Jennalle hyvästit ja suljin oven perässäni kiinni. Menin laukku olallani alas portaita, ja kuulin kuinka lattia narisi jalkojeni alla, ulkona oli niin märkää ollut, että kenkäni olivat kastuneet ja vinkuivat nyt sitten sen takia. Avasin ulko-oven ja lähdin kävelemään kohti kotiani, vaikka olikin todella pimeää, niin silti katuvalot antoivat mukavasti turvaa.

Jennan näkökulma: aamulla:
Venyttelin sänkyni reunalla hetken, ennen kun jaksoin nousta ylös. Sammutin rasittavan herätyskelloni pirinän ja menin peilin eteen katsomaan pärstääni. Hiukset olivat ihan kauheasti, joten on parasta mennä suihkuun. Astelin kylpyhuoneeseen ja kävin pesulla. Saunatakki päälläni, ja pyyhe olallani kävelin takaisin makuuhuoneeseen hakemaan vaatteita, jotka olisivat hyvät täksi päiväksi, on tiistai, eli kotitaloutta, joten parhaimpia vaatteita ei kannata laittaa. Hetken mietiskelyni löysin mieluisat vaatteet: valkoinen kauluspaita, joka oli hihaton ja siinä oli kukkakuvioita ympäriinsä. Jalkaani laitoin vain tavalliset siniset farkut, jotka oli kulutettu säärien kohtaalta. Menin peilin eteen harjaamaan märkiä pitkähköjä blondeja hiuksiani.Kuivasin hiukseni ja laitoin peruspäivämeikkini ylle. Lähdin kotoa, mutta otin tietysti ensin avaimeni lipastolta ja puhelimeni myös. Laukku olalla lähdin pois kerrostalosta.

Mietein: miksi Niall käyttäytyi minua kohtaan silloin siellä niin törkeästi, ämmä.. Itse on sellainen homo, joka ei pyöri kuin jätkien ympärillä, ei varmaan ole koskaan tyttöystävääkään ollut, vaikkapa olisikin ei se minulle kuuluisi. Niall on kyllä komea, on kyllä pakko myöntää. Vaikka hän huutelee jatkuvasti kaikennäköistä, ei se silti muuta sitä, että hän on ulkonäöltään uskomaton. Ne siniset silmät ja vaaleat hiukset, ajattelin, kun kävelin kohti tuttua yläastetta, 9 luokan kevät jäljellä, ja en varmaan näe Niallia enää koskaan, joka on harmillista, kai? Peruskoulun jälkeen hän, varmaan jatkaa ammattikouluun, koska lukio ei sovi ihmisille, joita ei kiinnosta opiskelu. Hetkinen? Miksi minä Niallia nyt näin paljon ajattelen? Se jätkä on kohdellut minua kuin paskaa, ja silti jään kaipaamaan häntä, miksi? Puristelin päätäni ja menin normaalisti luokkaan odottamaan, kunnes tunti alkaisi.

Taylor on tänään kipeä, joten olemme Sinin kanssa kahden. Niall istahti eteeni, vaikka se paikka kuului oikeasti jollekkin muulle, koska kyllä minä muistaisin jos Niall istuisi edessäni. "Eikö jätkä edes muista omaa paikkaansa?" Harry sanoi naurahtaen, kun Niall istui hänen paikallaan: "Ah, sori mate. Mä muistelin, et tämä olis ollut mun paikka, tässä tän ryhävalaan edessä", he nauroivat, mutta minä en. Opettaja komensi Niallin omalle paikalleen, jotta tunti alkaisi. Kuitenkin tuntia oli kulunut vasta 10 minuuttia ja Niall oli saanut luultavasti 10 varoitusta, joiden jälkeen hän loppujen lopuksi lentäisi ulos luokasta. Niall istui minusta aika kaukana, ihan takarivissä. Minä istun keskellä, ja Louis istuu takani. Sini istuu vieressäni, tietenkin. Hetken päästä tunnen, kun joku osuu päähäni, se oli paperipallo. Käännyin ympäri ja näin kuinka Niall teki vain paperipalloja ja heitteli niitä ympäri luokkaa.

Tuntia oli enää jäljellä minuutti tai kaksi, ja koko luokka seisoi oven edessä, kun saimme jo hetki sitten pakata tavaramme laukkuun. Kello soi ja kävelin englannin luokan edessä olevalle penkille. Viereeni istahti Sini ja toiselle puolelle Niall. "Hei, tuliks meille jotain läksyy enkust?" hän kysäisi minulta nopeasti ja vastasin vain: "Joo, muutama tehtävä vain", otin kännykkäni laukkuni sivustaskusta ja laitoin kuulokkeet kiinni. Aloin kuunnella musiikkia, en jaksanut jutella Sinillekkään, koska hän oli keskittynyt puhelimensa uuteen peliin. Hetken päästä kuulin nimeni huudettavan, joten otin toisen kuulokkeen pois korvastani. Louis ja Liam juttelivat keskenään. Taisin vain kuulla väärin. Ajattelin ja tungin kuulokkeen takaisin korvaani ja keskityin musiikin kuunteluun. Penkkirivi oli täynnä oppilaita ja tiesin sen siitä, että Niall istui ihan lähelläni. Hänen olkapäänsä ja jalkansa olivat lähes kiinni minussa, ei mitenkään epämiellyttävästi vaan hieman meidän jalat osui toisiinsa. Tuntui kuitenkin kamalalta, kun hänen mielestään olen lihava. En ole ihastunut Nialliin, älkää sitä pelätkö. En itseni mielestä ole mitenkään ylipainoinen.

Menimme luokkaan ja täällä istuinkin Louisin vieressä. Ainoa luokka, jossa viihdyin on englannin luokka, koska rakastan englantia. Minulla on hyvä pari, joka osaa asiat, ja pystyn keskittymään omiin tekemisiini. "Tänään vaihdamme paikat", opettaja sanoi ja päästin huokauksen, koska en olisi halunnut vaihtaa paikkaa, mutta muutamat tytöt, jotka "joutuivat" istumaan Harryn tai Niallin vieressä lähes pomppasivat ylös tuoleistaan, he eivät pitäneet kahdesta huligaanista, enkä ihmettele. "Sini ja Taylor istuvat tuolla kulmassa", opettaja totesi, kun luokkamme priimus, Liam oli noukkinut laput, joiden avulla suoritettiin arvonta. "Taylor on tänään poissa, hän on kipeä", sanahdin kuuluvasti. "Selvä, laitan sen ylös", opettaja sanoi ja kirjoitti jotain muistiinpanovihkoonsa. "Harry ja Zayn istuvat tuolla", opettaja sanoi ja jatkoi arvontaa.

Nimiä sanottiin, mutta minua ei mainittu kertaakaan. "Niall ja Jenna istumaan tänne", tuntui kuin sydän olisi jättänyt yhden lyönnin välistä. "Mitäh?!" huudahdin, ehkä hieman liian kovaa: "Juuri niin. Horan ja Jäppinen tuonne noin istumaan", nousin ylös tuoliltani ja katsoi Siniä apua anovasti ja hän vain nyökkäsi: "Enkö Jenna voisi istua minun vieressäni?" Sini kysyi opettajalta, mutta Niall sanoi: "Ei" ja ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen. Paikkojen jakaminen jatkui, ja tuntui oudolta, kun hän halusi istua vieressäni. "Olisit nähnyt ilmeesi", Niall sanoi kun istuin hänen viereensä. "Kuinka niin?" kysyin hämilläni, ja pyörähdin niin, että istuin sivuttain tuolillani. Hänen polvensa kolahti omiini ja katsoin häntä syvälle silmiin. "Olit kuin puulla päähän lyöty, kun halusin istua sun vieressä", Niall totesi: "Miten tää muuten tehdään?" hän kysyi vielä ja näytti tehtävää, jota ei osannut tehdä itse. Mitä tästäkin tulee? Ajattelin, ennen kuin nojasin hieman eteenpäin, jotta näkisin mitä tehtävänannossa luki.

Tossa ylhääl Jennan vaatteet ja sit Sini (:

We will always be different ~ 1

(A/N) Mä nyt oon kirjoittanut tätä ylös aikas kauan, ja päätin nyt lisätä sen tänne (: Itse olen aika tyytyväinen, mutta laittakaa oma mielipide kommenttiboksiin tekstin alapuolelle. Jos et ole vielä lukija niin olisi jo aika liittyä, sillä nämä tarinat alkaa tulemaan aika tiheään, mutta huhtikuussa luultavasti tulee vähemmän, koska kokeet.. Nin ja tämä tarina on ns. minä ja Niall (Jiall) joten pliis älkää suuttuko :D

Jennan näkökulma:
Kävelin kohti matematiikan luokkaa. Olin jäämässä tukiopetukseen, koska tunneilla olen omissa maailmoissani ja mikään matemaattinen kaava ei jää päähäni. Joskus, kun jaksan panostaa niin silti siitä ei ole hyötyä, kun paperissa lukee silti punaisella numero 6, tai huonompi. Istahdin samalle paikalleni, jossa istun kemian tunneilla, se on lähellä taulua ja oli hyvä näköyhteys kaikkialle luokkaan. Laskin laukkuni pöydälle ja kaivoin sieltä penaalin ja laskimen.

Opettaja lähti hakemaan kertausmonisteita alakerrasta, ja laittoi oven lukkoon lähtiessään. Minun lisäkseni luokassa ei ollut ketään, mutta uskoisin riehuavan sakin tulevan vasta kolmen jälkeen. Naputtelin pöytää tylsistyneenä, ja lopulta otinkin repusta ruotsin vihkoni ja rupesin hahmottelemaan siihen ihmisten kasvoja. Hetken päästä laitoin vihkon takaisin ja aloin miettiä erilaisia kaavoja, joita tarvitsen, kun teen kertausmonisteita. Ystäväni eivät olleet tulleet, koska he menestyvät koulussa hyvin. Oveen koputettiin ja nousin paikaltani.

Avasin oven ja heti sen jälkeen teki mieli paiskata ovi heti hänen naamansa edestä. Ai kenenkö naaman edestä? Noh, Niall Horanin. Pojan, joka ei osaa tukkia suutaan. Aina laukomassa jotain typerää, eikä koskaan ajattele mitä sanoo. Minkä näköinen hän on? Hän on blondi, tai siis hänellä on normaali hiusväri ruskea, mutta hän on vaalentanut ne blondeiksi. Hänellä on hyvin siniset silmät. Hänellä on päällänsä turkoosi paita, jossa on ankan kuva, siinä lukee myös "Oklahoma city". Jalassaan hänellä oli vaalean beiget farkut.

Hän tuli sisään luokkaan ja katsoi minua syvälle silmiin. Hän meni niin lähelle minua, että haistoin hänen aika voimakkaan partaveden: "Jenna siirrytkö?" hän sanoi hieman ärtyneenä, ja tajusin, että olin hänen tiellään. Väistyin ja menin kohti paikkaani, käännyin ympäri ja huomasin Niallin tuijottavan minua päästä varpaisiin: "Mitäs mulkkaat?" kysyin ihmeissäni, ja poika istahti paikalleen. Nosti jalkansa pöydälle ja tokaisi: "Oot vaan sellanen perus ämmä, joka katsoo itseään varmaan 50 peilistä, että onko nyt varmasti hyvät vaatteet", pyöräytin silmiäni ja istahdin selkä Niallia kohti: "Ja niin muuten", hän sanoi hiljaa, käännyin ympäri ja katsoin häntä kysyvänä: "Miksi oot edes täällä? Meinaan vaan sitä, että kun vaikutat sellaiselle hikelle, ettei sun tarvitsisi käydä täällä, ja tuhlata vapaa-aikaa, jossain tukiopetuksissa", naurahdin vaivaantuneena: "Olen ihan paska matikassa, joten siksi olen täällä, entä itse? Sinähän keskityt vain matematiikan tunneilla, niin miksi nyt sitten olet täällä?" kysyin, kun olin saanut vastattua herra täydellisyyden kysymykseen. "On tullut liikaa unohduksia, että lisäopetusta ihan", hän tokaisi, ja pääsin eroon hänen ristikuulustelustaan.
 Niall oli jättänyt oven auki, joten ei kauaa tarvinnut tajuta, että hänen kaverinsa saapuivat. Melu oli niin kova, ja kuulin kuinka paperipussit rypistyivät. Kello oli vähän yli kolme ja opettaja tuli meluporukan takana luokkaan.

Keräsin kamppeeni kasaan ja lähdin alakertaan laittamaan kenkiäni ja takkiani päälle. Pihalla ei ollut mitenkään kylmä, joten siellä tarkeni kävellä takki auki. Jalkineeni olivat vanhat nilkkurini ja takkini valkoinen toppatakki. Laitoin laukun olalleni ja poistuin rakennuksesta. Pääsin kotiovelleni ja kostein sormin hapuilin laukustani avaimiani. Asun keskustassa, joten kouluun ei ollut mikään pitkä matka. 10-15 minuuttia kestää kävellä. Jalkani olivat ihan jäässä, kun olin ajatuksissani astunut vesilammikkoon.

 Pääsin sisälle asuntooni, ja kävelin suoraan vaihtamaan sukkiani. Laitoin kuitenkin tietysti ensin oven kiinni ja laukun laskin maahan. Sitten kävin hakemassa kuivat sukat. Päätin laittaa ystävälleni Sinille viestiä: "Moi, jos oot tässä lähettyvillä ja jaksat tulla, niin haluutko tulla käymään. Mulla ei oo mitään tänään :D x Jenna", ei kauaa joutunut odottamaan, kun puhelin vilkkui vihreästä valosta, ja Sini oli vastannut. "Juu voin tulla, olinkin just kaupas. Voidaan syödä vähän mättöö ;)", hymyilin ja laitoin television päälle ja surffailin kanavia.

Sini istui säikähtäneen näköisenä sohvallani. En kehdannut kysyä vielä mitään, mutta kun häneltä ei saanut mitään irti niin lopulta kysyin: "Mikä sinun oikein on?" hän katsahti minuun nopeasti, samalla kun siemaili teetä. "No siis, ennen kuin tulin tänne niin..."

FLASHBACK: Sinin kertomana:
"Kun olin tullut koulun kohtaalle tunsin, että joku tai jokin seuraisi minua. Luulin, että olin vain vainoharhainen ja puristelin päästäni tuollaiset ajatukset. Kuitenkin kohta tunsin, että joku koski olkapäähäni ja pyöräytti minut raivolla ympäri. Olin vähällä kaatua, kun niin rajulla tavalla käänsi minut. Se oli Niall, se meidän luokkainen poika. Se katsoi minua vihaisena ja sanoi: "Yksi silmä mustana, arvaa kenellä on seuraavaksi musta silmä", hän sanoi ja vilkaisi nopeasti olkani yli kohti keskustaa. Eikä tarvinnut kuin laskea yks plus yks niin kaikki oli selvää pässinlihaa. Hän lähti heti sen sanottuaan. Jäin vain siihen seisomaan ihmeissäni. Lopulta käännyin ympäri ja lähdin kävelemään sinun luoksesi. Jotenkin se vain kuullosti pelottavalle".

Flashback end: Jennan näkökulma:
"Taidan nyt tietää miksi yhdellä meidän luokkalaisella on nyt musta silmä", totesin ja Sini näytti yllättyneeltä: "Kenellä?" mietein hetken voinko kertoa, mutta lopulta sanoin: "Louisilla". Sini melkein tukehtui teehensä. "Mistä tiedät?" hän oli vielä enemmän yllättyneempi: "Olemme jutelleet, viestitelleet, eihän sitä ole maininnut, mutta olen nähnyt törmänny häneen muutaman kerran ennen tunnin alkua, eikä niissä viesteissä ole mitään", sanoin ja hymyilin hieman. Tunsin kuinka poskiani alkoi kuumottaa, kun mietein Louisia, vaikka ne tunteet olinkin viime vuonna yrittänyt tunkea unholaan, silti hänen viestinsä saa minulle hymyn kasvoille.

                                             Tässä kuvat kaikista henkilöistä ;) 
                                               Kyllä varmaan tunnistatte!